Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/427

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n kunnallispoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n kunnallispoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1953
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN KUNNALLISPOLIITTINEN OHJELMA (1953)

I. Suhtautuminen kunnalliseen itsehallintoon

Tehokkaan kansanvallan luomiseksi ja edelleen kehittämiseksi on kunnallinen itsehallinto oleva paikallishallinnon perustana. Kunnallisen itsehallinnon piiriin on saatava kaikki ne yhteiskuntaelämän alat, jotka voidaan parhaiten, tehokkaimmin ja tarkoituksenmukaisimmin hoitaa sen puitteissa.

Jottei kuntien itsehallinto-oikeuteen vetoamalla päästä jarruttamaan yhteiskunnallista kehitystä, on valtiovallalle turvattava riittävät keinot valvoa, että tarpeelliset uudistukset toteutetaan takapajuisissakin kunnissa.

Koska kuntien taloudellisissa suhteissa on olemassa suurta epätasaisuutta, mikä johtuu kuntien tulojen ja menojen sekä kuntalaisten veronmaksukyvyn erilaisuudesta, sitä on pyrittävä tasoittamaan valtion toimenpitein ja varoin sekä siten, että valtionavustusten jakaminen suoritetaan kuntien taloudellisen kantokyvyn mukaan. Kaupunkien, kauppaloiden ja maalaiskuntien suhteen on valtionavustuksia myönnettäessä noudatettava tasa-arvoisuuden periaatetta.

Kunnallisten rasitusten tasaamiseksi ja sellaisten tehtävien hoitamiseksi, joista varsinkaan vähävaraiset kunnat eivät yksin pysty kunnolla huolehtimaan, on perustettava kuntaa laajempia itsehallintoyhdyskuntia. Kuntaa laajempien talousalueitten kehittämiseksi on saatava aikaan aluesuunnittelusta huolehtivia elimiä.

II. Kuntien hallinto

Kunnallishallinnossa on tinkimättä noudatettava kansanvaltaisia periaatteita. Kunnallislainsäädäntöä on kehitettävä yhä kansanvaltaisemmaksi. Kunnallishallinnossakin on se periaate saatava määrääväksi, että vähemmistön tulee mukautua enemmistön tahtoon. Tämän vuoksi on määräenemmistösäännöstö kunnallislaista poistettava.

Jotta kunnallishallinto toimisi mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, on kunnallisten luottamus- ja toimihenkilöiden ja valitsijain kesken saatava aikaan luottamuksellinen yhteistyö.

Kunnallisiin luottamustehtäviin on puolueen edustajiksi valittava sosiaalisesti valveutuneita, kunnalliselämään perehtyneitä ja siitä kiinnostuneita puolueen jäseniä, joiden tulee toiminnassaan noudattaa tätä ohjelmaa ja puoluekokousten, piirikokousten ja kunnallisjärjestöjen hyväksymiä ohjeita. Jotta mahdollisimman monet kansalaiset saataisiin kiinnostumaan kunnallisiin kysymyksiin, on huolehdittava siitä, että luottamustehtävät eivät liiaksi keskity yksiin käsiin.

Samalla kun pidetään huolta siitä, että kunnallinen päätäntävalta säilyy valtuustolla ja luottamusmiehillä, on toimeenpanosta huolehtiville toimihenkilöille annettava mahdollisuudet käytännöllisten asiain joustavaan ja tarkoituksenmukaiseen hoitamiseen.

III. Kuntien talous

Kunnan taloudenhoidossa on noudatettava taloudellisuutta ja säästeliäisyyttä, kuitenkin siten, ettei väärällä säästäväisyydellä estetä kunnan asiain tarkoituksenmukaista hoitamista.

Kunnan työt on järjestettävä niin, että mahdollisimman hyvä tulos saavutetaan mahdollisimman vähin kustannuksin. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei kunnan omaisuus pääse pilaantumaan tai hukkaantumaan.

Kuntien taloudenhoidossa ei saa sivuuttaa yhteiskunnan kokonaisedun asettamia vaatimuksia. Niinpä kuntien tulee järjestää yleiset työnsä siten, että ne mahdollisimman suuressa määrin tukevat täystyöllisyyden säilymistä. Kunnilla tulee olla valmiina suunnitelmat lamakausien työllisyyskysymyksen hoitamista varten.

IV. Kunnat ja talouselämä

Sen mukaisesti, mitä puolueen periaateohjelmassa on sanottu talouselämän suunnitelmanmukaisesta ohjaamisesta, tulee kuntien olla tässä toiminnassa mukana. Kuntien ja niiden muodostamain yhtymäin on otettava paikallisen tarpeen mukaan valvontaansa tai hoitoonsa ne talouselämän alat, joita ei yksityisten toimesta hoideta kuntalaisten etujen mukaisella tavalla tai joiden kunnan haltuun ottaminen on kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta muuten tärkeätä.

Liiketoimintaa on harjoitettava taloudellisuuden periaatteita noudattaen.

V. Kuntien veropolitiikka

Verotus on järjestettävä veronmaksajain maksukyvyn mukaiseksi. Sen tulee suosia hyödyllistä työtä ja tuotantoa sekä estää keinottelua ja omaisuuden hyödyttömänä ja tuottamattomana pitämistä.

Puolue työskentelee oikeudenmukaisen ja yhtenäisen verotuksen aikaansaamiseksi ottaen huomioon, ettei kuntalaisten yritteliäisyyttä ja vastuuntuntoa heikennetä.

Erityisenä velvollisuutena puolue pitää työskentelyä pienituloisten ja suuriperheisten kuntalaisten verorasituksen lieventämiseksi. Salattujen tulojen selville saamiseksi on käytettävä tehokkaasti kaikkia laillisia keinoja. Tällöin on käytettävä hyväksi kuntien ja valtion läheistä yhteistyötä.

VI. Kiinteistö- ja asuntopolitiikka

Kuntien tulee hankkia riittävästi maaomaisuutta, erityisesti asuntoalueita. Valtiovallan tulee tukea kuntien tämänlaatuisia pyrkimyksiä myöntämällä tarkoitukseen halpakorkoisia lamoja.

Pääasiallisena tontinluovutusmuotona on pidettävä vuokrausta. Tämän periaatteessa oikeana pidettävän luovutusmuodon yleistämiseksi on kuntien kesken aikaansaatava yhteistoimintaa. Niin kauan kuin kuntien kesken on kilpailua teollisuuden paikkakunnalle saamisesta ja työtilaisuuksien luomisesta kuntalaisille, voidaan varsinaisia teollisuustontteja myydäkin. Kunnes kunnat ovat päässeet yksimielisiksi vuokrausjärjestelmän noudattamisesta, voidaan asuntotonttejakin asuntopulan poistamiseksi myydä.

Asemakaavoilla, rakennusjärjestyksillä, asunnontarkastuksella ja muilla tarkoituksenmukaisilla toimenpiteillä on estettävä maa- ja asuntokeinottelu, yksityisten hyötyminen ansiottomasta arvonnoususta, vuokrakiskonta ja liian taajan, epäterveen asutuksen syntyminen.

Asemakaavoissa ja rakennusjärjestyksessä on otettava huomioon terveys- ja kauneusnäkökohdat sekä paikkakunnan tuleva kehitys. Ala-arvoisten asuntojen rakentamisen estämiseksi on rakennusjärjestyksessä määrättävä, ettei asuntotaloja rakenneta synkiksi kasarmeiksi ja että asuntotalojen tonteista jätetään riittävä osa vapaaksi istutuksia ja lasten leikkialueita varten. Asemakaavoissa on varattava riittävästi tilaa puistoiksi, leikki- ja urheilukentiksi ja muiksi virkistyspaikoiksi.

Varattomien kuntalaisten asunnontarpeen tyydyttämiseksi on varsinkin kaupunkien, kauppalain ja muiden taajaväkisten kuntien rakennutettava terveyden ja kauneuden vaatimuksia vastaavia, ajanmukaisia asuntotaloja.

Kuntien on niinikään edistettävä yleishyödyllisten asuntotalojen ja omakotien aikaansaamista pitämällä kohtuullisin ehdoin saatavana tontteja sekä myöntämällä tai takaamalla halpakorkoisia lainoja vähävaraisille rakennuttajille ja näiden yhtymille,

Asuntorakennustuotannon lisäämiseksi ja tehostamiseksi on käytettävä hyväksi valtion ja kuntien välistä yhteistyötä.

Maaseutuasutuksen järjestämistä ja kuntien tehtäviä maatalouden edistämiseksi käsitellään maatalousohjelmassa.

VII. Sosiaaliset tehtävät

Kuntien on koetettava ennakolta estää kuntalaisten puutteeseen joutumista.

Huollossa on otettava huomioon huollettavien yksilöllisyys sekä henkilökohtaiset tarpeet mahdollisuuksien mukaan. Huollonsaajille on annettava mahdollisuus omakohtaiseen toimintaan oman taloutensa puitteissa. Epäsosiaalisia henkilöitä on pyrittävä kasvattamaan yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi.

Huollonsaajien kohtelun on oltava ymmärtäväistä ja asiallista. Huoltoviranomaisten vaalissa on kiinnitettävä erikoista huomiota valittavien henkilöiden sosiaaliseen mielenlaatuun.

Huoltolaitokset on sekä kunnoltaan että huollettavien hoidon kannalta järjestettävä nykyaikaisia vaatimuksia vastaaviksi. Lasten sijoituksessa on laitostoiminnan rinnalla pyrittävä käyttämään tarkoitukseen sopivia yksityiskoteja.

Nämä laitokset on samalla saatava mahdollisimman suuressa määrin kodin luonteisiksi.

Kuntien tulee osaltaan tehokkaasti taistella alkoholin väärinkäyttöä vastaan ja pyrkiä kasvattamaan kansalaisia raittiuteen. Myynti- ja anniskelupaikkojen tarpeenmukaista säännöstelyä, lukumäärää ja sijoitusta on kuntien valvottava tarkoituksenmukaisen raittiuspolitiikan edellyttämällä tavalla.

VIII. Terveydenhoito

Terveydenhoitotyössä on päähuomio keskitettävä yleisten kansansairauksien vastustamiseen.

Kuntien tulee tehokkaasti tukea työtä kansanterveyden kohottamiseksi. Yleisistä terveystarkastuksista on pidettävä erityistä huolta. Kaikissa kunnissa on oltava kunnallisia äitiys- ja lastenneuvoloita, ja niiden käytössä tulee olla pätevä henkilökunta ja tarkoituksenmukainen välineistö. Kiireellisimmin toteutettavia terveydenhoidollisia vaatimuksia on maksuttoman hammashuollon saaminen yleiseksi. Tätä varten on mm. koulujen hammashuoltoa laajennettava ja poliklinikoita rakennettava. Koululaisten ruokailumahdollisuus on turvattava kaikissa koulumuodoissa.

Yleisen terveydenhoidon edistämiseksi kuntien on tarvittaessa huolehdittava käyttöveden saannista ja viemäreiden rakentamisesta, valvottava yleisten alueiden, katujen ja teiden puhtaanapitoa sekä rakennettava puistoja, uintipaikkoja, saunoja, pesuloita, voimistelusaleja, urheilukenttiä jne. Nimenomaan lasten tulevasta kehityksestä on pidettävä erityistä huolta varaamalla heitä varten omia puistoja, leikkikenttiä, kahluulammikoita jne.

IX. Sairaanhoito

Kuntien on, tarpeen vaatiessa yhteistoiminnassa valtiovallan kanssa, huolehdittava, että on olemassa riittävästi polikliinisiä tutkimus- ja hoitokeskuksia sekä sairaaloissa vuodepaikkoja kuntalaisten erilaisten sairaustapausten hoitoa varten. Kuntien tulee palkata riittävästi lääkäreitä ja muuta sairaanhoidossa tarvittavaa henkilökuntaa sekä varustaa sairaalansa, poliklinikkansa ja sairaanhoidosta kodeissa huotiva henkilökunta ajanmukaisin sairaanhoito- ja kuljetusvälinein.

Päämääränä on oleva täysin ilmainen sairaanhoito. Kunnes siihen on päästy, tulee sairaanhoidosta perittävien maksujen olla niin alhaiset, että vähävaraisetkin voivat käyttää sairaanhoitoa hyväkseen.

X. Nuoriso

Valoisamman ja viihtyisämmän tulevaisuuden aikaansaamiseksi nuorisolle on kuntien tehokkaasti avustettava nuorisotoimintaa. Nuorisojärjestöille on varattava mahdollisuus yleishyödyllisten tehtäviensä tehokkaaseen suorittamiseen. Tätä varten on perustettava kunnallisia nuorisotaloja ja kerhohuoneistoja, joita nuorisojärjestöt saavat vapaasti käyttää.

XI. Kunta työnantajana

Kuntien on esiinnyttävä mallityönantajana. Kuntien asiana on puolestaan vaatia työntekijöiltään täysin tehokasta työsuoritusta.

Työttömyyden ehkäisemiseksi kuntien on järjestettävä työnsä mahdollisuuksien mukaan sellaisiksi ajoiksi, jolloin muuta työtä on vähän saatavissa.

XII. Kansanvalistus, ammattikoulutus ja muu sivistystyö

Sivistystyötä on kunnissa ohjattava puolueen sivistyspoliittisen ohjelman viitoittamalla tavalla.

Kansakoulurakennustoiminta on suunniteltava yhdessä valtiovallan kanssa yleistä tarvetta vastaavaksi. Rakennusten tulee olla tarkoituksenmukaisesti ja opetuksen vaatimuksia vastaavasti suunniteltuja.

Kansakoululaitoksen kustantaminen kuuluu pääasiallisesti valtiolle. Eri kuntamuodot on tässä suhteessa asetettava samaan asemaan.

Ammattikouluja on perustettava ja olemassa olevia laajennettava niin, että jokainen ammattiopetusta haluava saa tilaisuuden hankkia riittävän ammattipätevyyden.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä ammatinvalinnan ohjaukseen.

Kuntien on tehokkaasti edistettävä yleistä sivistystyötä ylläpitämällä tai tukemalla paikallisen tarpeen mukaan kirjastoja, lukusaleja, työväenopistoja, kunnallisia teattereita ja orkestereita sekä avustamalla sivistystyöjärjestöjen valistustyötä. Taloudellisten olosuhteiden mukaan on näitä tarkoituksia varten rakennettava sopivia huoneistoja ja avustettava tällaisten rakentamista.