Sisällysluettelo

Ihmisen vapautuksella inhimilliseen kasvuun
Lapsi- ja nuorisopolitiikka
Lasten ja nuorten kasvuyhteisöt
Perhe
Koulu
Asuinalue
Nuorisojärjestöt ja nuorten ryhmät
Nuorille koulutus- ja työpaikkatakuu
Nuorten asuminen
Vapaa-aika ja kulttuuri
Lapset ja nuoret joukkotiedotuksen ja mainonnan kohteena
Lapsi- ja nuorisopolitiikka julkisessa hallinnossa
Sosialidemokratian välineet lapsi- ja nuorisopolitiikan harjoittamisessa

SDP:N LAPSI- JA NUORISOPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty XXXII puoluekokouksessa 1981

Ihmisen vapautuksella inhimilliseen kasvuun

Sosialidemokratia on liike ihmisten vapautuksen puolesta. Sosialidemokraattinen puolue haluaa luoda perusrakenteiltaan oikeudenmukaisen ja ihmisten tasa-arvoon perustuvan yhteiskunnan, jossa jokaisen yksilön tasapainoinen, turvallinen ja luova kasvu sekä kaikkien ihmisten solidaarinen yhteistyö toteutuu. Ihmisellä on luonnostaan edellytykset kehittyä hyväksi, luovaksi, tiedostavaksi ja solidaarisesti toimivaksi yksilöksi.

Lapsuuden ja nuoruusvuosien kasvuolosuhteet luovat pohjan ihmisen fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojen kehittymiselle. Eriarvoisuus yhteiskunnassa ulottuu myös lapsiin ja nuoriin. Yhteiskunnan on suunnattava tukensa erityisesti niihin lasten ja nuorten ryhmiin, joilla on lähtökohdiltaan vähäisimmät mahdollisuudet kasvuaan edistävien voimavarojen hankintaan ja niiden täysipainoiseen käyttöön.

Sosialidemokraattisen työväenliikkeen uudistustyöllä on merkittävästi voitu parantaa lasten ja nuorten elinoloja. Kehittyneet koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut sekä lapsiperheiden toimeentulon tuki ovat lisänneet edellytyksiä tasa-arvoiseen lapsuuteen ja nuoruuteen. Lasten ja nuorten kasvuympäristöjen rakennemuutokset ovat kuitenkin horjuttamassa suotuisan kasvun edellytyksiä. Myös yhteiskunnan lapsiperheille kohdentama tuki on jäänyt jälkeen yleisestä toimeentulon kehityksestä, mikä vaikeuttaa erityisesti nuorten lapsiperheiden taloudellista asemaa.

Nopeaa teknologista ja tieteellistä kehitystä ei kapitalistisessa yhteiskunnassa ole seurannut yhtäläinen inhimillinen ja sosiaalinen kehitys. Yhteiskunnan rakenteiden taloudellisia markkinavoimia palvelevat muutokset särkevät lasten ja nuorten kasvuyhteisöjen luontaisia vuorovaikutussuhteita. Ne synnyttävät niihin ihmisiä fyysisesti ja sosiaalisesti erottelevia rakenteita. Yhteisöistä syrjäytymisen vaara ja nopeat muutokset lisäävät lasten ja nuorten turvattomuutta.

Perheessä, kouluyhteisössä ja asuinalueella alkavat toiminnot eriytyä niin, että yhteisöjen kiinteys ja inhimillinen vuorovaikutus vähenevät. Lähiyhteisöjen ihmissuhteet ja nitä muovaava yhteisön rakenne ovat kuitenkin ratkaisevan tärkeitä yksilön kasvua ja maailmankuvan kehitystä ohjaavia tekijöitä.

Virikkeetön perhe ja kasvuympäristö altistavat nuoren ihmisen joukkotiedotuksen ja mainonnan yksinkertaistamalle kuvalle yhteiskunnasta ja ihmissuhteista. Tämä korostuu silloin, kun inhimillinen vuorovaikutus korvautuu persoonattomilla, tietoisuuden kehitystä lamauttavilla ärsykkeillä. Kasvuyhteisöjen kehittyessä rakenteeltaan ihmisiä erotteleviksi saattavat lapset ja nuoret käsittää ihmisten eriarvoisuuden luonnonmukaisena.

Lapsi- ja nuorisopolitiikka

Yhteiskuntapolitiikassa tulevat voimakkaimmin esille sellaiset käsityskannat, joiden tukena on organisoitunutta ja tietoista tahtoa sekä voimaa. Näin ollen lasten ja nuorten tarpeet jäävät usein huomioimatta. Nämä tarpeet ovat yleensä myös ristiriidassa tehokkuuteen ja liiketaloudelliseen kannattavuuteen nojaavien toimintaperiaatteiden kanssa, mikä vaikeuttaa kapitalistisessa yhteiskunnassa lasten ja nuorten elinolojen parantamista.

Lapsi- ja nuorisopolitiikka on yhteiskuntapolitiikan tietoista ohjaamista lasten ja nuorten kasvun näkökulmasta. Vaikuttaakseen myönteisesti sen tulee olla koko yhteiskuntapolitiikan kattava toiminta-ajatus. Tämä edellyttää, että kaikessa yhteiskunnan suunnittelussa ja päätöksenteossa otetaan huomioon lasten ja nuorten tarpeet, joiden määrittelyyn vaikuttavat lasten ja nuorten järjestöjensä kautta ilmaisemat mielipiteet. Tämän tulee tapahtua eristämättä eri ikäryhmiä.

Sosialidemokraattisen lapsi- ja nuorisopolitiikan tavoitteina ovat onnellinen, turvallinen sekä tasa-arvoinen lapsuus ja nuoruus, jokaisen ihmisen kasvaminen täyteen mittaansa, yhteiskunnalliseen vastuunottoon kykeneväksi, solidaariseksi ja rauhantahtoiseksi sekä näitä ihanteita toteuttavaksi ihmiseksi.

Lasten ja nuorten kasvuyhteisöt

Lasten ja nuorten kasvuyhteisöistä on kehitettävä toiminnallisia ja rakenteeltaan tasa-arvoa edistäviä. Eri ikäryhmien välistä vuorovaikutusta ja keskinäistä tukea on lisättävä. Jokaiselle lapselle ja nuorelle tulee luoda edellytykset turvalliseen elämään kasvuyhteisössä ilman yhteisöistä syrjäyttämisen tai hylkäämisen uhkaa. Yhteisön on luotava mahdollisuudet tietoisuuden avartumiseen ja jatkuvaan, luovaan kasvuun.

Perhe

Perhe on yhteiskunnan rakennemuutoksista ja tehtäviensä supistumisesta huolimatta lasten ja nuorten tärkein kasvuyhteisö. Perheen eristyminen lähiyhteisöistään ja samanaikainen avautuminen kaupallisen kulttuurin vaikutteille on tuonut sille uusia ongelmia. Ydinperheen kiinteys saattaa jäädä muodolliseksi niin, ettei perhe enää tue lapsen kasvua.

Läheiset, kiinteät ihmissuhteet ovat erityisen tärkeitä lapsille ja nuorille. Siksi yhteiskunnan on eri tavoin edistettävä perheiden sisäistä vuorovaikutusta. Inhimillisyys ja joustavuus työelämässä luovat osaltaan edellytykset myönteiselle perheyhteisyydelle. Vanhempien tehtävät isänä, äitinä ja työntekijänä on otettava huomioon niin, ettei yhden tehtävän hoitaminen muodostu esteeksi muille tehtäville. Sosialidemokraattien tavoitteiden mukaista on tukea sellaisten perheyhteisöjen syntyä, joissa yksilöiden väliset suhteet perustuvat tasaarvoisuuteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen.

Lasten persoonallista kasvua on tuettava. Lasten joutuminen perheessä yksipuolisen vallankäytön kohteeksi edistää heidän vieraantumistaan ja luo passiivisuutta. Yhteiskunnan toimin on estettävä lasten kasvua vahingoittavan fyysisen tai psyykkisen väkivallan käyttö perheissä. Väkivaltaa on ennalta ehkäistävä lievittämällä perheiden taloudellisia vaikeuksia ja vaikuttamalla vanhempien asenteisiin.

Vailla omaa perhettä oleville lapsille ja nuorille on turvattava kasvamisen ja kehittymisen mahdollisuus kodinomaisessa ympäristössä.

Perheyhteisön kehityksen tukemiseksi

• äitiys- ja lastenneuvoloiden sekä kasvatusneuvoloiden palveluja on kehitettävä laaja-alaisena perheneuvontana
• koulussa ja joukkotiedotusvälineissä, erityisesti radiossa sekä televisiossa, on lisättävä perhekasvatukseen ja ihmissuhteisiin liittyvien aiheiden käsittelyä
• työelämää on kehitettävä inhimillisemmäksi ja joustavammaksi siten, että työntekijä voi isänä ja äitinä huolehtia lapsensa kasvusta
• on tutkittava mahdollisuudet lyhentää pienten lasten vanhempien työpäivää ansiotason alentumatta ja ryhdyttävä kokeilemaan esimerkiksi kuuden tunnin työpäivää
• perheenjäsenten edellytyksiä osallistua yhdessä harrastus-, virkistysja järjestötoimintaan on lisättävä
• monien lasta koskevien tukimuotojen osalta ikärajan korottaminen vastaamaan täysi-ikäisyysrajaa on perhepoliittisesti ja myös nuorisopoliittisesti perusteltua

Koulu

Sosialidemokratian tavoitteiden mukaisesti koulutusjärjestelmän rakenteiden uudistus on asteittain lisännyt tasa-arvoa koulutuspalvelujen saatavuudessa. Turvaamalla korkeatasoinen ja kattava päivähoito sekä sen yhteydessä alle kouluikäisten varhaiskasvatus voidaan edelleen merkittävästi kaventaa kouluun tulevien lasten lähtökohtiin liittyvää eriarvoisuutta. Kouluyhteisön sisäinen toiminta on kuitenkin jäänyt liian vähälle huomiolle.

Kapitalistiselle yhteiskunnalle luonteenomaiset piirteet, voimakas yksilöiden keskinäinen kilpailu, vähäinen solidaarisuus sekä eriarvoisuus ovat tulleet myös kouluyhteisön keskeisiksi ominaisuuksiksi ja siten nuorten kasvua vahingoittaviksi tekijöiksi. Tämän vuoksi on lähivuosina kiinnitettävä voimakasta huomiota erityisesti peruskoulun sisäiseen toimintaan, opetusmenetelmiin ja kouluyhteisön tarjoamiin kasvumahdollisuuksiin.

Peruskoulusta tulee kehittää kasvuyhteisö, jossa oppilaita rohkaistaan keskinäiseen tukeen ja harjaannutetaan soveltamaan saatua tietoa käytäntöön, erityisesti lähiyhteisöissään.

Peruskoulun kilpailuun rakentuvan opetuksen ja arvostelumenettelyn sijasta on kehitettävä koko kouluyhteisön kasvatuksellisia mahdollisuuksia parantavia menetelmiä. Koulun työpäivän aikana on varattava riittävästi aikaa oppilaiden ja opettajien keskinäiseen vuorovaikutukseen sekä kotien ja koulun yhteydenpitoon. Koulun piirissä harjoitettavaa vapaaajan harrastustoimintaa on vahvistettava. Kouluyhteisöjen kehittämiseksi

• perustietojen ja -taitojen opettamisen ohella opetajille on annettava mahdollisuus luoda koulusta oppilaiden kasvua tukeva, vuorovaikutukseen perustuva kasvuyhteisö
• koulun opetus- ja kasvatustyössä oppilaita on kannustettava keskinäiseen solidaarisuuteen ja vastuuseen, joka edistää lähtökohdiltaan myös huono- osaisten oppilaiden kasvua
• arvostelua on kehitettävä väärän kilpailuhengen ja lasten vastakkainasettelun estämiseksi
• peruskoulun opetusryhmien ja koulujen kokoa on pienennettävä
• luokantunteja sekä kotien ja koulun yhteydenpitoon varattua aikaa on lisättävä osana koulun normaalia työpäivää
• työaikaa koskevilla sopimuksilla tulee parantaa vanhempien mahdollisuuksia pitää yhteyttä kouluun 6 -kouluyhteisöstä erottamista tai sen uhkaa ei tule käyttää rangaistuskeinona
• peruskoulun, lukion ja ammatillisten oppilaitosten opetukseen on nivellettävä yhdyskuntatyötä, joka tutustuttaa oppilaat lähiyhteisöjen toimintaan ja harjaannuttaa heitä osallistumaan
• koulun opetukseen sisältyvää työkasvatusta on kehitettävä
• peruskoulun kasvatustavoitteet on määriteltävä ihmisarvoa ja moniarvoisuutta kunnioittaen
• opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseksi on siirryttävä lainamuotoisesta opintotuesta opintorahapainotteiseen opintotukeen; edelleen on kehitettävä välillistä opintotukea kuten ruokailua, opintomateriaalin tuotantoa sekä matkakustannusten alentamista.

Asuinalue

Yksipuolisesti liiketaloudellisiin näkökohtiin perustuva yhdyskuntien rakentaminen ei ole suonut riittävästi sijaa lasten ja nuorten tarpeille asuinalueilla. Kaupunkirakentamiselle on usein ominaista liian suuri tehokkuus. Leikki- ja oleskelualueet ovat jääneet vähäisiksi. Asuinalueista muodostuu usein sosiaaliselta rakenteeltaan yksipuolisen eriytyneitä ja inhimillisen vuorovaikutuksen kannalta ahdistavia. Maaseudulla on turvattava lasten ja nuorten tarpeiden kannalta riittävän monipuoliset palvelut.

Lasten ja nuorten tarpeiden huomioon ottaminen yhdyskuntien suun nittelussa ja rakentamisessa edellyttää inhimillistä mittakaavaa sekä vaihtelevia toimintatarpeita tyydyttäviä oleskelualueita ja tiloja. Piha- ja kyläyhteisöistä on kehitettävä lasten ja nuorten kasvua tukevia kulttuuriympäristöjä. Nuorten mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristönsä muotoutumiseen on lisättävä.

Asuinalueiden kehittämiseksi

• rakennuslainsäädäntöön on otettava yksityiskohtaiset määräykset leikki- ja oleskelualueiden sekä asukkaiden yhteistilojen tontti-, kortteli- ja asuinaluekohtaisesta rakentamisesta
• rakennuslainsäädännössä on korostettava sosiaalisesti monipuolisten yhdyskuntien rakentamista -keskeisten kaavahankkeitten yhteydessä tulee kaavaselostuksessa aina erikseen mainita, miten kaavassa on otettu huomioon eri väestöryhmien, myös lasten ja nuorten tarpeet
• leikki-, oleskelu- ja viheralueiden riittävä rakentaminen on turvattava myös vanhojen alueiden saneerauksen yhteydessä.

Nuorisojärjestöt ja nuorten ryhmät

Lasten ja nuorten järjestöillä on suuri merkitys kasvuyhteisöinä, jotka harjaannuttavat osallistumiseen ja lisäävät kansalaisvalmiuksia. Nuorisotoiminnan keskeisenä tehtävänä on nuorten mielipiteiden välittäminen pyrittäessä vaikuttamaan yhteiskunnan päätöksentekoon nuorten tarpeiden huomioon ottamiseksi. Solidaarisuuden ja vastuun kokeminen järjestöissä luo edellytykset yhteiskunnalliseen vastuunottoon kansanvaltaisin menettelytavoin.

Samanikäisten nuorten ryhmä näyttää usein jäävän ainoaksi kasvuyhteisöksi, joka suo nuorille mahdollisuuden avoimeen vuorovaikutukseen ja yhteisyyden kokemiseen. Kaupallisen joukkoviihteen ja mainonnan välityksellä pyritään lisäksi nuorten ryhmien toiminta ohjaamaan pelkkään kulutukseen. Nuorten järjestöille on turvattava niiden merkitystä vastaava tuki. Myös nuorten järjestäytymättömille ryhmille on tarjottava toimintatiloja ja harrastusmahdollisuuksia sekä edellytykset vuorovaikutukseen muiden ikäryhmien kanssa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sosiaalisissa vaikeuksissa olevien nuorten tukemiseen tehostamalla sosiaali- ja nuorisotoimen mahdollisuuksia henkilökohtaiseen huoltoon ja neuvontaan.

Nuorille koulutus- ja työpaikkatakuu

Yleisen työllisyystilanteen ajoittainen paraneminen ei ole ratkaissut rakenteellisen nuorisotyöttömyyden ongelmaa. Nuorten työttömyys on vakavin uhka suotuisten kasvuolosuhteiden luomiselle lähivuosinakin. Työllisyyden parantamisessa on pidettävä lähtökohtana jokaisen oikeutta työhön taloudellisista suhdanteista riippumatta.

Nuorisotyöttömyyden keskeisin ongelma on ensimmäisen työpaikan saanti, mikä johtuu ensi sijassa liian vähäisestä työvoiman kysynnästä. Lisäksi surin osa nuorista työttömistä on vailla ammatillista koulutusta.

Käytetyt työllistämistoimenpiteet, kuten nuorten työllistämistuki ja kunnallinen työllistämistuki, eivät ole oleellisesti helpottaneet työttömyyttä. Ne ovat perustuneet lyhytkestoisiin ja osapäiväisiin työsuhteisiin sekä työn sisällön osalta usein keinotekoisiin ratkaisuihin.

Rakenteellisen nuorisotyöttömyyden ratkaisemiseksi on nuorille taattava sekä koulutuspaikka että työpaikka. Koulutus- ja työpaikkatakuu tulee toteuttaa jo voimassa olevan lainsäädännön nojalla siten, että kunnat voivat järjestää valtiovallan taloudellisella tuella nuorille työpaikkoja sekä osoittaa riittävän määrän aloituspaikkoja ammatillisissa oppilaitoksissa. Ensi vaiheessa työpaikkatakuu tulee ulottaa pääasiassa alle 25- vuotiaisiin ammatillisen koulutuksen saaneisiin nuoriin. Keskiasteen ammatillisen koulutuksen uudistuksen toteuduttua koskisi työpaikkatakuu koko ikäluokkaa. Asteittain takuun piiriä on laajennettava siten, että se koskee kaikkia vastavalmistuneita nuoria vähintään kahden vuoden ajan. Työpaikkatakuu on toteutettava yhteistyössä elinkeinoelämän ja ammattiyhdistysliikkeen kanssa.

Nuorten työllisyyden parantamiseksi on laadittava valtakunnallinen suunnitelma uusien työpaikkojen luomiseksi ja työpaikkatakuun toteuttamiseksi

• työn on oltava kokopäiväistä ja sen tulee vastata saatua ammatillista koulutusta
• keskiasteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkatavoitteen toteutumista on kiirehdittävä väliaikaista ammatillista koulutusta lisäämällä
• vailla ammatillista koulutusta oleviin nuoriin on kohdistettava ensi sijassa koulutuspoliittisia toimenpiteitä heidän henkilökohtaisen asemansa parantamiseksi työmarkkinoilla
• yksityisen yrityssektorin tulee osallistua työpaikkatakuun toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen esimerkiksi erityisin työllistämisrahastoin.

Nuorten asuminen

Riittävän tilava ja kohtuuhintainen asunto on välttämätön edellytys nuorten itsenäistymiselle. Sopivien asuntojen puute vaikeuttaa nuorten itsenäistymistä ja perheen perustamista.

Suurin osa nuorista asuu joko vanhempiensa luona tai vuokralaisina. Myös valtaosa nuorista lapsiperheistä asuu vuokra-asunnoissa. Kuitenkin yhteiskunta tukee voimakkaimmin omistusasuntojen hankkimista ja lisäksi sellaisia ruokakuntia, jotka ovat jo saavuttaneet kohtuullisen asumistason. Lähivuosien asuntopolitiikassa on erityistä huomiota kiinnitettävä nuorten mahdollisuuksiin hankkia sopiva vuokra- tai omistusasunto ensiasunnokseen. Tämä tulee toteuttaa ensi sijassa pidentämällä asuntolainojen laina-aikoja ja lainoitusjärjestelmää muutoinkin kehittämällä. Vuokra-asuntokantaa on lisättävä. Vähävaraisille nuorille on luotava mahdollisuus saada oma asunto pienellä alkupääomalla. Nuorten asunto-ongelmien helpottamiseksi

• vuokra-asuntokantaa on tuntuvasti lisättävä erityisesti kasvavilla ja asuntopulasta kärsivillä paikkakunnilla sekä kehitettävä kuntien asunnonvälitystoimintaa
• ensisijaislainojen ja vuokrataloille myönnettävien valtion asuntolainojen laina-aikaa on tuntuvasti pidennettävä
• ensiasunnon hankkijalta vaadittavaa omaa säästöosuutta on alennettava, rahalaitosten vastaantulolainojen laina-aika on pikaisesti pidennettävä vähintään 15 vuoteen
• on edistettävä nuorten asuntosäästämistä ja ulotettava asumistuki kaikkiin tuen tarpeessa oleviin nuoriin, mm. opiskelijoihin, asumistukijärjestelmää samalla tehostaen ja yksinkertaistaen
• valtiovallan ja kuntien on sijoitettava opiskelija-asuntojen omaan pääomaan alkuvaiheessa 10 % asuntojen hankinta-arvosta
• sosiaalisissa vaikeuksissa olevia nuoria varten on turvattava riittävä määrä ensiasuntoja mm. rakentamalla ns. lisähuoneita, joissa nuoret asuvat päävuokralaisina
• asunto- ja nuorisotyövoimaviranomaisten on yhteistyössä kehitettävä nuorten asuntoneuvontaa
• vammaisten nuorten asunto-ongelmia on helpotettava.

Vapaa-aika ja kulttuuri

Elinolojen yleinen paraneminen ja yhteiskunnallisten palvelujen voimakas kehittyminen ovat luoneet edellytykset monipuoliselle vapaa-ajan käytölle. Valitettavasti kaupallinen joukkotiedotus ja mainonta ovat samalla päässeet voimakkaasti ohjaamaan lasten ja nuorten vapaa-ajan käyttöä. Kaupallisuus on tunkeutunut nuorten omiin ryhmiin ja muihinkin kasvuyhteisöihin ja käyttää hyväksi nuorten tarvetta tulla hyväksytyksi ryhmissään.

Kulttuuri- ja taidepalveluja käyttävät monipuolisesti hyväkseen pääasiassa hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat. Osalla lapsista ja nuorista on kodin kasvuoloista johtuvia voimakkaita esteitä palvelujen käytölle ja harrastustoimintaan osallistumiselle. Toisaalta koulutettuja ohjaajia ja nuorille sopivia tiloja on liian vähän. Lisäksi alueelliset erot kulttuuripalveluissa ja harrastusmahdollisuuksissa ovat suuret.

Lasten ja nuorten kulttuuriharrastustoimintojen kehittämisessä tulee koululla olla nykyistä aktiivisempi osa. Erityisesti on voimistettava kerhotoimintaa niin peruskoulussa, lukiossa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa. Vapaa-ajan harrastustoimintaan mm. kerhoissa on luotava mahdollisuudet myös osana koulun normaalia työpäivää. Kunnan kulttuuri ja nuorisotoimelle on luotava edellytykset ottaa osaltaan vastuu koulun piirissä tapahtuvasta vapaa-ajan harrastustoiminnasta. Kansalais- ja työväenopistojen toimintaa on laajennettava.

Nuorisotoimintaa on vahvistettava kiinnittämällä erityistä huomiota toiminnan kasvatukselliseen sisältöön ja kehittämällä työmuotoja mm : yhdyskuntatyön ja yhteisökasvatuksen keinoin. Nuoristotoiminnassa ei sen sijaan tule kilpailla kaupallisen toiminnan kanssa nuorista kuluttajina. Kunnallisen nuorisotoimen asemaa nuorten kansalaisvalmiuksien edistäjänä on vahvistettava. Ohjaus-, koulutus- ja neuvontapalveluja nuorille ja heidän järjestöilleen tulee lisätä.

Järjestömuotoisen nuorisotoiminnan toimintaedellytyksiä on paran nettava turvaamalla riittävät toimitilat ja ohjaajatyövoiman käyttö. Nuo risojärjestöjen valtionapulainsäädäntö on uudistettava järjestöjen voimavaroja lisäten. Samalla on turvattava niiden itsenäinen mahdollisuus päättää toimintansa sisällöstä.

Kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminnan edistämiseksi

• koulun kerhotoimintaa ja muuta vapaa-ajan harrastustoimintaa on kehitettävä osana koulun normaalia työpäivää tarkistamalla koululainsäädäntöä
• koulun kerhotoiminnasta aiheutuvat kulut on kokonaan saatettava valtionavun piiriin ja kerhojen kokoa koskevia rajoituksia on väljennettävä
• koulujen oppilaskunta- ja teinikuntatoimintaa sekä muuta vapaaajan toimintaa on kehitettävä
• kansalais- ja työväenopistojen alle 16-vuotiaille suunnattua taideopetusta tulee asteittain laajentaa kaikkiin taideaineisiin
• nuorisotyön lainsäädäntö on uudistettava saattamalla kunnallisen nuorisotoimen päätoiminen henkilöstö valtionavun piiriin ja nostamalla valtionosuusprosentit liikuntalain tasolle
• nuorisotilojen rakentamisavustuksia ja lainoja varten on valtion tuloja menoarvioon varattava pysyvä määräraha
• nuorisojärjestöille on osoitettava tarkoituksenmukaiset, joko yhteiskunnan omistuksessa olevat tai vuokratut toimitilat, jotka tulee luovuttaa järjestöjen käyttöön vastikkeetta
• koulujen rakentamisen ja saneerauksen yhteydessä on varattava riittävästi tiloja harrastustoimintaan ja tilojen käyttöön on myös nuorisojärjestöille annettava mahdollisuus
• nuorten harrasteryhmien ohjaukseen ja neuvontaan on palkattava tuntuvasti nykyistä enemmän ohjaajia ja heidän palkkauksensa on saatettava valtionavun piiriin
• vapaa-ajan ohjaajien ammatillista koulutusta on yhtenäistettävä ja kehitettävä riittävän laaja-alaisena
• kulttuuripalveluja ja harrastustoimintoja kehitettäessä on pyrittävä lisäämään eri ikäryhmien vuorovaikutusta ja rohkaistava nuorten vanhempia osallistumaan toimintaan
• kunnan kulttuuri-, nuoriso-, koulu-, liikunta- ja sosiaalitoimen yhteistyötä on lisättävä.

Lapset ja nuoret joukkotiedotuksen ja mainonnan kohteena

Yhä suurempi osa valveillaoloajasta vietetään joukkotiedotuksen parissa. Sen merkitys on lisääntynyt oheiskasvattajana, vapaa-ajan toimintojen ohjaajana ja maailmankuvan muovaajana. Joukkotiedotusta hallitsee porvarillinen ja kaupallinen maailmankuva.

Porvarillisen joukkotiedotuksen välityksellä on lapsista ja nuorista tehty merkittävä mainonnan ja kulutuksen kohderyhmä. Kulutusärsykkeisiin liittyy voimakkaita ideologisia sekä maailmankatsomuksellisia seikkoja, joiden kriittiseen arviointiin lapsilla ja nuorilla ei yleensä ole edellytyksiä. Mainonta ja kaupallinen viihde eivät myöskään edistä solidaarisuutta. Ne pyrkivät eristämään nuoret sellaisiin »nuorisokulttuureihin», joissa kulutus on hallitseva ja joissa vuorovaikutus muiden ikäryhmien kanssa on vähäistä. Kaupallisessa joukkotiedotuksessa ja -viihteessa on väkivalta eri muodoissaan saanut merkittävän sijan. Se on myös tuotu yhä nuorempien lasten ulottuville. Kapitalistisessa yhteiskunnassa kaupallinen joukkoviihde ja mainonta pyrkivät tuhoamaan perheen ja muiden kasvatuksesta vastaavien tahojen pyrkimykset suotuisten kasvuolojen luomiseen. Kuitenkin julkisen vallan toimet erityisesti väkivaltaviihteen rajoittamiseksi ovat olleet vähäiset. Kuluttajansuojalainsäädännöllä on voitu vahvistaa kouluttajan asemaa, mutta lapsia ja nuoria lainsäädäntö ei suojaa riittävän tehokkaasti. Radiossa ja televisiossa käytetään sangen vähän voimavaroja lasten ja nuorten ohjelmien toimittamiseen verrattuna esimerkiksi muihin pohjoismaihin.

Joukkotiedotuksen sisällön kehittämiseksi

• on rajoitettava väkivaltaa ihannoivien ja raaistavien painotuotteiden, kasettien ja äänitteiden maahantuontia, levitystä sekä tuotantoa
• kuluttajansuojalainsäädäntöä on tarkistettava ottamalla huomioon lasten ja nuorten erityisasema suojattomana kuluttajaryhmänä
• on rajoitettava sotalelujen tai muutoin vaarallisten, kuten myrkyllisten lelujen maahantuontia, levitystä ja tuotantoa
• on lisättävä radion sekä television lasten ja nuorten ohjelmien toimitusten voimavaroja ja suhteellista osuutta ohjelmatuotannosta
• on tuettava valtion toimin korkeatasoisia kotimaisia lasten ja nuorten julkaisuja.

Lapsi- ja nuorisopolitiikka julkisessa hallinnossa

Vastuu lasten ja nuorten tarpeiden huomioon ottamisesta kuuluu useille viranomaisille. Monesti viranomaiset eivät kuitenkaan ota niitä huomioon. Lisäksi viranomaisten keskinäinen yhteistyö on vähäistä. Tämä on myös johtanut päällekkäisiin ja ristiriitaisiin toimenpiteisiin.

Lapsi- ja nuorisopoliittiset toimenpiteet edellyttävät jatkuvaa viranomaisten yhteistyötä ja yhteensovittamista. Yhteensovittamista ei kyetä menetyksellisesti suorittamaan yksinomaan esimerkiksi nuoriso- tai sosiaalitoimen tai muun erityisviranomaisen toimesta.

Lapsi- ja nuorisopoliittisten toimenpiteiden yhteensovittamiseksi ja jatkuvan seurannan sekä lasten ja nuorten tarpeet huomioon ottavan suunnittelun turvaamiseksi

• valtioneuvoston kanslian yhteyteen on asetettava lapsi- ja nuorisoasiain neuvottelukunta
• kuntiin on asetettava kunnanhallituksen alainen pysyvä lapsi- ja nuorisoasiain toimikunta
• lapsi- ja nuorisoasiain neuvottelu- ja toimikunnissa tulee olla keskeisten lapsi- ja nuorisopolitiikasta vastaavien viranomaisten, luottamushenkilöiden sekä nuorisojärjestöjen edustus kuntien erityisolot huomioon ottaen.

Sosialidemokratian välineet lapsi- ja nuorisopolitiikan harjoittamisessa

Sosialidemokraattisen puolueen tehtävänä on yhteensovittaa sosialidemokraattisissa järjestöissä harjoitettavaa lapsi- ja nuorisopolitiikkaa sekä vaikuttaa kuntiin ja valtiovaltaan lasten ja nuorten aseman parantamiseksi. Tässä tehtävässään puolue käyttää hyväkseen niiden sisarjärjestöjensä, erityisesti Nuorten Kotkain Keskusliiton, Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton ja Sosialidemokraattisen opiskelijanuorison Keskusliiton asiantuntemusta, joiden yhtenä tehtävänä on lapsi- ja nuorisopolitiikkaan vaikuttaminen. Samalla puolue pyrkii parantamaan sisarjärjestöjensä toimintaedellytyksiä lapsia ja nuoria koskevissa kysymyksissä. Toiminnan lähtökohtana on nuorisoliikkeen aseman vahvistaminen ja vakiinnuttaminen osana sosialidemokraattisen työväenliikkeen järjestörakennetta. Kotkatoiminta on osa puoluetoimintaa, ja se on otettava huomioon puolueen eri organisaatiotasojen säännöissä sekä erillisohjelmissa.

Puolueen koordinointitehtävän suorittamiseksi sekä lapsi- ja nuorisopoliittisten kysymysten jatkuvan seurannan turvaamiseksi on puolueen valmisteluorganisaatiota kehitettävä. Samalla on vahvistettava ammattiyhdistysliikkeessä, työväen urheiluliikkeessä, naisliikkeessä, raittiusliikkeessä ja muissa työväen järjestöissä harjoitettavan lapsi- ja nuorisopolitiikan edellytyksiä.

Kodin merkitys kasvattajana on erityisen suuri. Siksi on kiinnitettävä huomiota sosialidemokraattisten vanhempien vastuuseen ja velvollisuuteen tutustuttaa tulevat sukupolvet sosialidemokraattiseen aateperintöön.