Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/443

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Nuorisopoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Nuorisopoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1998
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Nuorisopoliittinen ohjelma 1999-2003

Hyväksytty SDP:n puoluevaltuustossa, Tampere 26.11.1998

Kohti tulevaisuutta

Tällä vuosikymmenellä nuorten asema ja elinolot ovat muuttuneet. Vauhdin ja juppivuosikymmenten jälkeinen lama on koetellut voimakkaasti nimenomaan lapsia, nuoria ja nuoria lapsiperheitä. Ilmapiiri on samalla muuttunut: nuoret joutuvat todistamaan tarpeellisuutensa entistä epävarmemmassa ympäristössä.

Nuorilla on erilaisia ajatuksia, toiveita ja tarpeita. Niitä on selvitetty monien tutkimusten ja nuorisobarometrien avulla. Jokainen nuori on oman tiensä kulkija, mutta tutkimuksista saadaan yleiskuva heidän ajatuksistaan. Nuorten sanotaan olevan konservatiivisia. Tämä ilmenee mm. suhtautumisessa niihin instituutioihin, jotka ylläpitävät ihmisten turvallisuutta, kuten poliisiin, armeijaan ja koululaitokseen. Nuoret pitävät tärkeinä hyvinvointiyhteiskuntaan liittyviä palveluita, kuten terveydenhuoltoa.

Nuoret suuntaavat kuitenkin täysillä tulevaisuuteen. Suurin osa suomalaisnuorista näkee tulevaisuuden optimistisesti. He uskovat omiin mahdollisuuksiinsa menestyä ja kehittää itseään. He haluavat löytää itselleen työtä ja rakentaa elämänsä turvatulle perustalle.

Tässä ohjelmassa puhutaan nuorille tärkeistä ajankohtaisista asioista. Niitä ovat turvallinen ja virikerikas lapsuus, kasvatus, koulutus, sivistys, asuminen, työ, suvaitsevaisuus, kansainvälisyys sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Kunkin osion perään on tavoitteiksi kirjattu keskeiset SDP:n nuorisopoliittisen ohjelman linjaukset. Ohjelmaan on kirjattu ne tavoitteet ja unelmat, jotka askarruttavat sos. dem. nuorisotyötä tekeviä järjestöjä tämän päivän Suomessa.

Kasvun valtatie on leveä

Lasten ja nuorten kasvatus on ensisijaisesti kodin ja vanhempien tehtävä. Tätä vastuuta ei pidä yleisesti sysätä yhteiskunnalle. Yhteiskunnan on tuettava vanhempia ja koteja kasvatustyössä. Lasten päivähoito ja opetus tukee ja täydentää osaltaan kodin kasvatustyötä. Päivähoidossa ja esiopetuksessa lapsi saa sosiaalisia suhteita, oppii toimimaan ryhmässä ja hänen luovuutensa kehittyy. Näillä lasten peruspalveluilla turvataan tasa-arvoiset lähtökohdat koulua ja myöhempää elämää varten.

Nuoret arvostavat tietoa ja koulutusta. He ovat valmiita kohtaamaan tietoyhteiskunnan haasteet ja tarvittaessa jatkamaan opiskelujaan. Nuoret ovat myös aktiivisia huolehtimaan omasta koulutuksestaan. Väitteet passiivisista, koulutusta hylkivistä tai sosiaaliturvaa väärinkäyttävistä nuorista ovat puhetta, jolla ei ole todellista pohjaa. Nuoret ovat valikoivia. He hakeutuvat työhön ja koulutukseen, joka vastaa heidän omaa ajatustaan hyvästä elämästä.

Turvaamalla korkeatasoinen koulutus varmistetaan mahdollisuus hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus kouluttaa itseään missä elämänvaiheessa tahansa, aina korkeimpaan koulutustasoon saakka. Koulutus on kasvamista. Siinä on otettava huomioon vuorovaikutus kodin, koulun ja oppilaan sekä ympäröivän yhteiskunnan välillä.

Lapsille ja nuorille on tarjottava tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttautua ja saada tietoa. Maksuton ja yhtenäinen peruskoulu, jossa annetaan ammattitaitoista opetusta, on keskeinen tasa-arvoa luova tekijä. Oleellista on, että peruskouluissa opetettavat ydinsisällöt ovat yhtenäisiä ja että lapsella on mahdollisuus päästä turvalliseen lähikouluun.

Peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa on toteuduttava todellinen valinnan mahdollisuus. Ammatinvalintaa eivät saa liiaksi ohjata kulttuuriin sidotut sukupuoliodotukset tai roolimallit - eivätkä koulutuksen yhteiskunnalliseen arvostukseen liittyvät ennakkoluulot.

Enimmäkseen asenteellisista syistä eri ammatilliset oppilaitokset tai lukiot eivät tee keskenään riittävästi yhteistyötä. Todellisuudessa suuri osa nuorista on valmis suorittamaan opintojaan sekä lukiossa että ammatillisissa oppilaitoksissa. Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteistyötä on lisättävä merkittävästi. Nuorisokoulujärjestelmä on siksi toteutettava ripeästi. Nuorella on oikeus saada halutessaan sekä korkeatasoista ammatillista että yleissivistävää koulutusta.

Oppisopimuskoulutus on hyvä tapa yhdistää koulutus ja työ. Se ei voi kuitenkaan korvata oppilaitoksissa annettavaa opetusta. Tavoitteena on, että oppisopimuskoulutus on nuorilla osa jatkokoulutusta. Tärkeää on myös varmistaa koulutukselle riittävät resurssit sekä valvoa annettavaa opetusta ja työharjoittelua nykyistä paremmin.

Koulujen ja työelämän yhteistyö auttaa nuorta ennakoimaan työelämän tarpeita ja kartuttamaan omaa työkokemustaan. Se myös helpottaa työpaikan löytämistä tai oman yrityksen perustamista. Koulutukseen ei saa muodostua esteitä, jotka haittaisivat jatko-opiskelua tai koulutuksen ja työn vuorottelua.

Ammattikorkeakoulujen tarkoituksena on tarjota kansainvälisesti vertailukelpoista ammatillista korkeakoulutusta. Niistä on kuitenkin muodostumassa jatkoväylä yksinomaan ylioppilaille. Ylioppilaiden suosiminen opiskelijoiden sisäänotossa vääristää järjestelmän alkuperäistä tarkoitusta. Nuorisokoulujärjestelmän toteuttaminen yhdistämällä toisen asteen ammatilliset ja yleissivistävät tutkinnot takaa ammattikorkeakouluihin pyrkijöille tasaveroiset lähtökohdat.

Tiedekorkeakoulujen tehtävänä on tuottaa uutta tietoa luovaa tutkimusta ja antaa tähän tutkimukseen perustuvaa opetusta. Niiden tehtävänä on myös lisätä yleissivistystä sekä kehittää itsenäistä ajattelua, eikä painottua liiaksi tekniikkaan ja talouteen.

Tärkeää on, että ammatti- ja tiedekorkeakoulujen työjakoa rinnakkaisina korkeakoulujärjestelminä kehitetään edelleen. Kummallekin järjestelmälle on turvattava riittävät toimintaresurssit.

Tietoyhteiskuntaan siirtyminen on keskeinen haaste. Internetin kautta avautuu koko maailma. Tämä on monille nuorille täysin luonteva kansainvälisen kanssakäymisen ja tiedonhankinnan muoto. Todellinen uhka tietoyhteiskunnan tasa-arvoisuudelle on kuitenkin osaaminen. Koneita ja laitteita voidaan hankkia, mutta tasavertaisuus ei toteudu, jos myös osaamista ei jaeta. Suomalainen nuori kohtaa päivittäin tietoa hyvin monessa eri muodossa. Todellisuuden ja viihteen erottaminen toisistaan on yhä vaikeampaa. Jos koulussa, kotona tai vapaa-aikana ei opi kuinka tietoon pitää suhtautua ja mikä arvo sillä on, ei nopeistakaan tietokoneista ole hyötyä.

Tietotekniikan kehityksen lumoissa on muistettava, että sosiaalinen kasvu on lapsille ja nuorille tärkeämpää, kuin kyky hakea tietoa www- palvelimelta. Toisten ihmisten tapaamista, elämysten hankkimista luonnossa, järjestöissä ja kaveripiirissä ei voi korvata tietotekniikalla. Tietokoneesta puuttuu inhimillinen kosketus.

Koulutuksen on annettava nuorelle eväät ottaa vastaan maailma monimuotoisena. Yhä useammalla nuorella on mahdollisuus saada osaksi oppimistaan kansainvälistä kokemusta mm. EU:n vaihto-ohjelmien kautta. Kansainvälistyvän maailman on oltava avoin kaikille, perhe- ja koulutustaustasta sekä varallisuudesta riippumatta.

Tavoitteet:

  • Lasten subjektiivinen oikeus päivähoitoon on taattava ja esiopetus toteutettava kaikille lapsille.
  • Kaikille lapsille on taattava tasa-arvoiset mahdollisuudet laadukkaaseen ja hyvään perusopetukseen. Tukiopetukselle, kuraattoritoiminnalle, kouluterveydenhuollolle ja erityisopetukselle on varattava riittävät resurssit.
  • Toisella asteella ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen raja on poistettava.
  • Opetuksen kaikilla koulutusasteilla on oltava maksutonta.
  • Piilolukukausimaksujen periminen esim. materiaali-, ruokahuolto- ja kopiointimaksujen muodossa on estettävä lainsäädännöllä.
  • Oppisopimuskoulutukseen, erityisesti oppisopimusneuvontaan on saatava lisää resursseja.
  • Tietotekniikan käyttömahdollisuudet esim. kunnallisten kirjastojen tai koululaitoksen kautta on turvattava kaikille lapsille ja nuorille.
  • Opiskelijademokratiaa on lisättävä. Opiskelijoille on turvattava tilat oppilaskuntatoimintaan. Opiskelijoille on myös turvattava edustus oppilaitoksen hallinnossa. Oppilaitosten tulee kuulla opiskelijoita heitä itseään koskevissa kysymyksissä.

Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoiminnalla on tärkeä merkitys nimenomaan lapsille ja nuorille. Ne ovat kuntien peruspalveluita. Monen nuoren harrastusmahdollisuudet ovat turvattuja vain kunnallisten palvelujen ja järjestöjen toiminnan kautta.

Lapsia ja nuoria on ohjattava itsenäiseen ja toiset huomioonottavaan ajatteluun ja toimintaan. Kasvaakseen vastuulliseksi ihminen tarvitsee sosiaalisia suhteita sekä kehittäviä ja virkistäviä harrastuksia. Vastuullinen ihminen osaa suhtautua oikein päihteisiin, huumeisiin ja väkivaltaan.

Kulttuuri-, liikunta ja nuorisotyössä nuoret ja aikuiset toimivat sekä kasvavat yhdessä. Esimerkiksi nuorisotyön arvostusta kuvaa kuitenkin määrärahojen kehitys. Nuorisotyön osuus veikkausvoittovaroista on laskenut koko 1990-luvun ajan. Rahoitus on vähentynyt sekä kunnalliselta nuorisotyöltä että valtakunnallisten nuorisojärjestöjen avustuksista. Samoin useissa kunnissa kulttuurityön rahoitusta on vähennetty.

Nuorisotyön merkitys ennaltaehkäisevänä ja kasvatuksellisena työnä on unohtunut monilta. Tärkeää on tehdä nuorisotyötä silloin, kun syrjäytymisen riskit ovat kaikkein suurimmat. Ennaltaehkäisyn lisäksi myös korjaavaan työhön on oltava riittävät resurssit. Tämä koskee mm. mielenterveyspalveluita sekä huumevieroitusta.

Nuoriso- ja kulttuurijärjestöt, jotka saavat toiminnalleen avustuksen joko kunnilta tai valtiolta, antavat monille nuorille kanavan vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toteuttaa itseään. Ne ovat omalta osaltaan tukemassa edustuksellista parlamentarismia ja yhteiskunnallista osallistumista.

Liikunta on paitsi kansanterveydellisesti tärkeää, myös osa kasvamista. Kansalaisten liikunnalliset perusoikeudet on turvattava. Liikuntamahdollisuuksista päättämisen tulee kaikilla tasoilla perustua demokraattisiin menettelytapoihin. Seuratoiminta on suomalaisen liikuntakulttuurin perusta. Kansalaisten aktiivisuus, omatoimisuus ja vaikuttaminen urheiluseurassa on suomalaista kansanvaltaa parhaimmillaan.

Kulttuuri-, liikunta ja nuorisotyön on kasvatettava sukupuolten väliseen tasa-arvoisuuteen. Nuorella on oltava todelliset mahdollisuudet tehdä valintoja riippumatta sukupuolestaan tai vanhempien sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta.

Tavoitteet:

  • Veikkausvoittovaroista jaettava nuorisotyön rahoitus on asteittain saatettava sille tasolle, joka pysyvässä asetuksessa on säädetty. Nuorten oma toiminta järjestöissä ja muissa yhteisöissä on asetettava etusijalle resurssien suuntaamisessa.
  • Kuntien nuorisotyötä tulee seurata ja vertailla toteutuvatko kunnissa nuorisotyölle asetetut tavoitteet.
  • Poliittisten nuorisojärjestöjen valtionavut on jaettava parlamentaarisin perustein.
  • Liikuntapaikkojen rakentamisessa ja urheilujärjestöjen tukemisessa painopiste tulee olla pienemmissä ja toiminnallisesti monipuolisissa kohteissa.

Duunia toisten ehdoilla?

Työelämä ja sen pelisäännöt muuttuvat jatkuvasti. Laman seurauksena epätyypillisistä (määräaikainen, osa-aikainen, keikka) töistä on tullut nuorille kaikkein tyypillisimpiä työsuhteita. Perinteisiä, kokoaikaisia työsuhteita on ollut tarjolla liian vähän.

Lama nosti esiin oikeistolaisia vaatimuksia, jotka nuorten kannalta ovat vahingollisia. Oikeiston arvomaailmassa pätkätyöt eivät välttämättä ole paha asia. Heidän mukaansa työntekijän ja työnantajan on sovittava työsuhteen ehdoista paikallisesti, ilman valtakunnallisia pelisääntöjä. Näiden väitteiden mukaan ihmisten on myös vapaaehtoisesti vakuutettava itsensä työelämässä. Tällainen ajattelutapa jättää nuoren työntekijän heitteille.

Työ antaa nuorille toimeentulon ja luo mahdollisuudet itsenäisen elämän aloittamiseen. Perheen perustaminen, opintojen rahoittaminen ja välttämättömyyshyödykkeiden hankkiminen vaatii rahaa. Pätkätöiden ja muita väestöryhmiä pienempien sosiaalietuuksien vuoksi täysi-ikäisetkin nuoret joutuvat edelleen turvautumaan vanhempiensa apuun.

Työelämän muuttuessa myös suhtautuminen työhön on muuttunut. Nuoret arvostavat edelleen palkkatyötä ja pitävät sen sisältöä tärkeänä. Palkkatyötä ei pidetä kuitenkaan samanlaisena itseisarvona kuin aiemmin. Työ koetaan enemmän keinona hankkia toimeentulo. Koulutuksen jatkuva lisääminen työuran aikana koetaan tarpeelliseksi ja nuoret ovat valmiita vaihtamaan tarpeen vaatiessa työpaikkaa.

Nuorisotyöttömyys on edelleen vakava ongelma, vaikka positiivista kehitystä on tapahtunut. Nuorten sanotaan kouluttautumisensa ansiosta löytävän muita paremmin työtä. Tämä ei kuitenkaan kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Erityisessä syrjäytymisvaarassa ovat nuoret, jotka eivät ole löytäneet koulutustaan vastaavaa tai muuta työtä.

Nuoret luottavat suomalaiseen ammattiyhdistysliikkeeseen. Useimmat liittyvät edelleen ay-liikkeen jäseniksi siirtyessään työelämään ja saadessaan pysyvämmän työpaikan. Nuorten kannalta on tärkeää, että ay-liike pystyy ajamaan jäsentensä etuja ja puolustamaan heidän oikeuksiaan.

Ay-liike muuttuu ikäpolvien mukana. Tämän päivän nuorten näkökulmasta ay-liikkeen on ajettava voimakkaammin työelämässä kaikkein heikoimmilla olevien, mm. pätkätyöläisten tai osa-aikatyöntekijöiden asiaa. Työelämässä heikoimmassa asemassa olevat ovat usein juuri nuoria.

Nuoret suhtautuvat yrittämiseen myönteisesti. Kuitenkin nuorten asenne omaa yrittäjyyttä kohtaan on yleensä melko varovainen. Nuoret ovat usein opintovelkaantuneita, jolloin riskejä ei uskalleta ottaa. Nuoren mahdollisuus ryhtyä yrittäjäksi on vaikea myös vakuusongelmien takia. Nuorten rohkaiseminen yrittämään on kuitenkin yksi keino nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi.

Tavoitteet:

  • Pätkätöiden muuttumista pysyvimmiksi työsuhteiksi on parannettava työehtosopimuksin ja lainsäädännöllä.
  • Kaikilla työntekijöillä on oltava työelämässä samat oikeudet. Työntekijöiden rekrytoinnissa tai palkka- tai muita etuisuuksia määriteltäessä ei saa syrjiä ketään iän perusteella.
  • Epätyypillisissä työsuhteissa oleville on turvattava samat mahdollisuudet suunnitella omaa elämäänsä, kuin vakituisissa työsuhteissa oleville.
  • Keinotekoinen 23-vuoden raja työeläkkeen karttumisesta on poistettava. Kaikista työsuhteista tulee karttua eläke ja työssäoloehto.
  • Nuoria pitkäaikaistyöttömiä ja vammaisia nuoria on kuntien työllistämis- ja koulutusmäärärahoilla tuettava erillisprojektein.
  • Nuori tarvitsee työelämään siirtyessään kunnollisen työhön perehdyttämisen. Työpaikoilla on nimettävä vastuullinen henkilö huolehtimaan siitä, että uusi työntekijä saa opastuksen työtehtäviin sekä työpaikan pelisääntöihin.
  • Osa-aikaeläkettä on kehitettävä ja sen houkuttelevuutta lisättävä, jotta työelämässä vapautuisi paikkoja nuorille. Ns. sukupolvisopimusten määrää on lisättävä. Sukupolvisopimuksiksi kutsutaan sopimuksia, joissa vanhempi työntekijä jää osa-aikaeläkkeelle ja nuori tulee hänen kanssaan töihin.
  • Nuorille on luotava oma nuorisoyrittäjälainajärjestelmä. Sen avulla voidaan rohkaista niitä nuoria yrittämään, joilla on siihen halua ja ideoita.

Kohti yhteiskuntatakuuta

Nuorten on annettava ottaa vastuu omasta toiminnastaan. Yhteiskunnan on tarjottava tietoa eri vaihtoehdoista ja tuettava nuorta. Opintotukijärjestelmä luotiin 1970-luvulla. Sen tarkoituksena oli taata mahdollisuudet perusopintojen jälkeiseen, tutkintoon tähtäävään koulutukseen myös vähävaraisten perheiden lapsille.

Opintotuki koostuu opintorahasta, opintolainan valtiontakauksesta sekä opintotuen asumislisästä. Opiskelijat, poiketen muista väestöryhmistä, joutuvat ottamaan lainaa elääkseen. Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan opiskelijoita ei kohdella toimeentulotukipäätöksiä annettaessa tasavertaisesti muuhun väestöön verrattuna.

Julkisen talouden säästötoimet vaikuttivat myös opintotukeen: niiden määrää alennettiin ja saantiehtoja kiristettiin 1995 ja 1996. Myönteiset uudistukset pääsivät käyntiin vasta 1998 ja 1999, jonka jälkeen kaikki täysi-ikäiset kodin ulkopuolella asuvat opiskelijat saatettiin tasaveroiseen asemaan.

Toimeentulotuki on kaikille kuuluva viimesijainen toimeentulon muoto. Työttömyyden kasvu 1990-luvun alkuvuosina lisäsi myös nuorten toimeentulo-ongelmia. Toimeentulotukimenot kasvoivat nopeasti aina vuosikymmenen loppupuolelle asti. Vasta parantunut työllisyystilanne on vähentänyt toimeentulotuen tarvetta.

Työmarkkinatuki on pääasiallisesti nuorten, ei riittävän pitkää työhistoriaa omaavien sekä yli 500 päivää työttömyyspäivärahaa saaneiden työttömien toimeentulomuoto.Työmarkkinatuella olevalle henkilölle voidaan osoittaa koulutus- tai harjoittelupaikka, joka hänen on otettava vastaan. Vuoden 1996 alussa alle 20-vuotiaat ammattikouluttamattomat nuoret pudotettiin pois työmarkkinatuen piiristä, mikäli he eivät vastaanota heille osoitettua koulutus-, harjoittelu- tai työpaikkaa. Vuoden 1997 alussa laki ulotettiin koskemaan kaikkia alle 25-vuotiaita ammattikouluttamattomia nuoria.

Sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen historiallinen tavoite on yhteiskuntatakuujärjestelmän luominen. Yhteiskuntatakuun ajatuksena on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle työ-, harjoittelu- tai koulutuspaikka. Yhteiskuntatakuussa valinnan tekevät nuoret itse - eivät pakon edessä tai viranomaiset heidän puolestaan. Työmarkkinatukijärjestelmä toteuttaa monelta osin yhteiskuntatakuun ajatusta. Järjestelmää tulee muuttaa nuorten kannalta vastuullisemmaksi - yhteiskuntatakuuksi. Sen ajatuksena on löytää nuoresta itsestään lähtevä aktiivinen vaihtoehto passiivisen odottelun sijaan.

Yhteiskuntatakuuseen sisältyy ajatus siitä, että nuorella on mahdollisuus suunnitella elämäänsä nimenomaan omien tavoitteidensa ja kykyjensä - ei järjestelmän oletusten - perusteella. Työmarkkinatuki on nykyisellään liian ohjaava. Järjestelmää on kehitettävä siten, että se toimii nuoren itsensä ehdoilla ja ohjaa nuoria vastuuseen omasta elämästään.

Tavoitteet:

  • Työmarkkinatuki on muutettava yhteiskuntatakuuksi. Sen on mahdollistettava mm. kohtuullinen pääsykokeisiin valmistautuminen, jos se on oleellinen osa nuoren tulevaisuudensuunnittelua.
  • Työvoimaviranomaisten resursseja neuvoa ja tukea nuoria heidän valinnoissaan on lisättävä.
  • Opintotukeen on tehtävä asteittain rakenteellinen muutos. Verrattuna nykyiseen järjestelmään on tehtävä seuraavat uudistukset:

Opintoraha:

Opintorahan taso on nostettava asteittain yleisen toimeentulominimin tasolle.

Opintolaina:

Opintolainan suhteellista osuutta opintotuen kokonaisuudessa on vähennettävä. Opintolainajärjestelmä on siirrettävä pankeista rahastoihin. Lainojen koroille määritettävä yläraja ja takaisinmaksu sidottava valmistumisen jälkeiseen tulotasoon.

Opintotuen asumislisä:

Opintotuen asumislisä on ympärivuotistettava ja sen suuruus on nostettava yleisen asumistuen tasolle. Opiskelija-asumisen tukemisessa on siirryttävä vähitellen yleiseen asumistukijärjestelmään.

Oma koti

Nuorten asennoituminen asumiseen on erilaista, kuin vanhempien ikäpolvien. He eivät pidä omistusasumista itsetarkoituksena, vaan pitävät tärkeämpänä sitä, että asuminen on edullista ja asuntoja on riittävästi. Suurin osa nuorista ja nuorista lapsiperheistä asuu vuokralla. Yhteiskunnan tuki on edelleen suurinta ikäryhmälle, joka on jo saavuttanut kohtuullisen asumistason.

Sopivien asuntojen puute, valvomattomat vuokra-asuntomarkkinat sekä pienet tulot vaikeuttavat nuorten itsenäistymistä ja perheen perustamista. Helposti saatavilla olevat vuokra-, osaomistus- tai asumisoikeusasunnot takaavat ainoan todellisen mahdollisuuden vaihtaa asuinpaikkaa.

Nuoret liikkuvat paikkakunnalta toiselle työn ja opintojen perässä. Nuorelle on tarjottava mahdollisuus löytää asunto nopeasti. Edullinen ja riittävän tilava asunto on välttämätön edellytys nuorten itsenäistymiselle. Yhteiskuntapolitiikkamme on ristiriitaista, jos työvoimapolitiikka perustuu liikkuvuuteen ja asuntopolitiikka paikallaan pysymiseen.

Pätkätöitä tekemällä on vaikea hankkia kolmen kuukauden vuokratakuuta, kuukauden vuokraennakkoa ja kuukauden vuokran suuruista välityspalkkiota. Suomalaisessa yhteiskunnassa sosiaaliselle asuntotuotannolle on edelleen voimakas tarve.

Opiskelija- ja vuokra-asuntojonot eivät lyhene vapaarahoitteista asuntotuotantoa lisäämällä, koska valtaosa siitä on omistusasuntotuotantoa. Vapaarahoitteiset asunnot ovat myös poikkeuksetta kalliimpia ja niiden vuokra korkeampi, kuin yhteiskunnan tuella rakennettujen asuntojen.

Tavoitteet:

  • Yhteiskunnan on tuettava sosiaalista asuntotuotantoa suoralla tuella sekä asunto-osuuskuntien kautta.
  • Nuorten näkökulmasta yhteiskunnan tuen painopistettä on siirrettävä oleellisesti omistusasumisen tukemisesta vuokra- ja asumisoikeusasumisen tukemiseen.
  • Vuokra- ja asumisoikeuskantaa on lisättävä vastaamaan kysyntää.
  • Nuorten asumistarpeet ovat erilaisia kuin vanhempien ikäluokkien. Nuoret tarvitsevat siksi erityisiä opiskelija- ja nuorisoasuntoja.
  • Vuokrankorotuksille on määrättävä vuotuinen katto.
  • Vuokra-asuntojen välityksen viranomaisvalvontaa on lisättävä.

Suvaitsevaisuutta peliin!

Suomalaiset ovat 1990-luvulla joutuneet kohtaamaan rasismin ja suvaitsemattomuuden. Uusnatsit ja erilaiset fasistiset järjestöt ovat saaneet toiminnallaan aikaan paljon pahaa. Ulkomaalaisten lisääntynyt määrä sekä suomalaisen elämäntavan eurooppalaistuminen on aiheuttanut monissa katkeruutta. Rasistiset mielenilmaisut ovat arkipäivää niin kouluissa kuin työpaikoillakin.

Vaikka rasistiset ääriliikkeet ovat varsin pieniä, on asia erityisen tärkeä. Piilorasismia ilmenee kaikissa ihmisissä. Sitä on saatava vähennettyä asennekasvatuksella sekä muilla toimenpiteillä, kuten järjestötoiminnalla.

Pelkkä ulkomaanmatkailu ja ulkomaisen, lähinnä länsimaisen kulutuskulttuurin omaksuminen ei riitä hyvän, kansainvälisen maailmankuvan luomiseen. Nuorisotyön ja koulutuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on kasvattaa kansainväliseen solidaarisuuteen.

Rasismia ja epätasa-arvoista kohtelua esiintyy yhteiskunnassamme liian usein . Kiusaaminen ja sukupuolen perusteella tai muista syistä tapahtuva syrjintä on arkipäivää. Monet eivät uskalla lyödä peliin omaa persoonaansa leimatuksi tulemisen pelosta. Syrjintään on puututtava tarvittaessa jämäkällä otteella.

Suvaitsemattomuutta ei pidä hyväksyä. Suvaitsemattomuutta piilee myös yhteiskunnan rakenteissa ja järjestötoiminnassa. Esimerkiksi kansalliskiihko ja asevarustelu ovat suvaitsemattomuutta. 1990-luvun loppupuoliskolle ja uudelle vuosituhannelle siirryttäessä militarismi on kasvattanut vaarallisella tavalla otettaan yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Koululuokkia viedään tutustumaan varuskuntiin sekä erilaiset reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöt hakevat oikeutusta jopa aseellisen koulutuksen aloittamiseen.

Vaihtoehtona aseelliselle palvelukselle tulee olla järkevällä ja asepalvelukseen verrattuna tasa-arvoisella tavalla mitoitettu siviilipalvelus. Kummatkin palvelusmuodot ovat tärkeitä kriisienhallinnan kannalta.

Tavoitteet:

  • Jokaisen kansalaisen on puututtava suvaitsemattomuuteen aina, kun sitä esiintyy. Sosialidemokraatit sitoutuvat toimimaan tämän tavoitteen mukaisesti.
  • Jokaisella on oltava mahdollisuus elää, vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnassa riippumatta äidinkielestä, etnisestä alkuperästä, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnollisesta vakaumuksesta, terveydentilasta tai mistään muusta hänen ominaispiirteestään.
  • Homo- ja lesbopareille on turvattava oikeus parisuhteen rekisteröintiin.
  • Suvaitsevaisuuden lisäämiseksi tarvitaan lisää yleistä asennekasvatusta kaikenikäisille kansalaisille.
  • Ulkomaalaisille ja pakolaisnuorille on taattava riittävä kotimaisten kielten ja kulttuurin opetus.
  • Kuntien on osoitettava nuorille riittävät vapaa-ajantilat. Erityisen tärkeää on tarjota tiloja, joissa eri kulttuureista tulleet nuoret voivat tavata toisiaan.
  • Aseellisen ja siviilipalveluksen maksimiaikojen on oltava yhtä pitkiä (12 kk). Molemmat palvelusmuodot on otettava tasa-arvoisina huomioon annettaessa hyötyä niiden suorittamisesta mm. oppilaitoksissa.

Nuoret vaikuttajina sos. dem. liikkeessä

"Nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta" - fraasi on suuri itsepetos. Nuori syyllistetään ajattelemaan jo valmiiksi olevansa yhteiskunnan vihollinen, jolla ei ole poliittista mielipidettä ja joka haluaa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin vain ulkoparlamentarismin keinoilla. Tosiasiassa nuoret kuitenkin kokevat, että edustuksellinen demokratia on oikea tapa päättää yhteisistä asioista.

On huolestuttavaa, jos nuoret eivät kyseenalaista olemassa olevia arvoja ja asenteita. Nuoret ovat olleet kautta aikojen aktiivisia toimimaan niissä liikkeissä, jotka ajavat heitä itseään kiinnostavia asioita. 1960-luvulla julkisuuteen tuli opiskelijaradikalismi, myöhemmin puoleensavetäviä ovat olleet rauhanliike ja eläinsuojelu. Vaihtoehtoliikkeet, joiden tavoitteisiin monet nuoret samaistuvat jopa elämäntavoiltaan, ovat olennainen osa kansalaisyhteiskuntaa. Niiden tehtävänä on viestittää poliittiselle järjestelmälle epäkohdista, mutta myös sitä, kuinka ja mihin suuntaan asioita pitää kehittää.

Yhteiskuntaa on kehitettävä siten, että syntyy kyky nähdä asiat myös nuorten näkökulmasta. Sosialidemokraatit eivät suhtaudu vaihtoehtoliikkeisiin torjuvasti, vaan kutsuvat näiden liikkeiden aktiivit omaan toimintaansa ja vaikuttamaan päätöksiin. Vaihtoehtoliikkeiden toiminnan on kuitenkin tapahduttava laillisuuden puitteissa. Anarkia ei ole hyväksyttävää.

Sosialidemokraattisen puolueen tehtävänä on yhteensovittaa sosialidemokraattisissa järjestöissä harjoitettavaa lapsi- ja nuorisopolitiikkaa sekä vaikuttaa kuntiin ja valtiovaltaan lasten ja nuorten aseman parantamiseksi. Tässä tehtävässään puolue käyttää hyväkseen sisarjärjestöjensä asiantuntemusta.

Puolue parantaa sisarjärjestöjensä toimintaedellytyksiä lapsia ja nuoria koskevissa kysymyksissä. Toiminnan lähtökohtana on nuorisoliikkeen aseman vahvistaminen ja vakiinnuttaminen osana sosialidemokraattisen liikkeen järjestörakennetta. Lasten kanssa toimivat Nuoret Kotkat on myös huomioitava puolueen eri organisaatiotasojen toiminnassa.

SDP:n kykyä koordinoida ja edistää nuorisotyötä on kehitettävä. Puolueen ja sisarjärjestöjen yhteistyöllä voidaan oleellisesti parantaa nuorten kiinnittymistä sos. dem. liikkeeseen. Koordinaation vahvistamiseksi tavoitteena on SDP:n nuorisosihteerin toimen perustaminen, yhteistyössä sosialidemokraattista nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa. Samalla on vahvistettava ammattiyhdistysliikkeessä, työväen urheiluliikkeessä, naisliikkeessä, sosiaalijärjestöissä ja muissa työväen järjestöissä harjoitettavan lapsi- ja nuorisopolitiikan edellytyksiä.

Nuoria ei tarvitse syyllistää jos he eivät kuulu puolueisiin. Luottamusta ei voi ostaa - se pitää ansaita. Tähän haasteeseen Sosialidemokraattinen puolue on valmis vastaamaan.