Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/449

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n Periaateohjelma (perusteluineen)


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n Periaateohjelma (perusteluineen)
  • Vuosi: 1952
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN PERIAATEOHJELMA (PERUSTELUINEEN)

(Hyväksytty XXII:ssa puoluekokouksessa 22-24.5.1952)

PERIAATEOHJELMAN PERUSTELUT

1. Periaateohjelman yleinen luonne

Viime puoluekokouksessa esitelty luonnos puolueen periaateohjelmaksi oli rakennettu tavallaan akateemiselle pohjalle jaoituksineen ja alajaoituksineen. Ohjelmaehdotukseen kohdistuneessa arvostelussa huomautettiin, että periaateohjelman tulisi sekä kokoonpanoltaan että sanonnaltaan olla jossakin määrin julistuksen omainen. Tämän käsityksen komiteakin on omaksunut tutustuttuaan ehdotukseen kohdistettuun arvosteluun sekä useitten muiden maiden työväenpuolueiden ohjelmiin. Periaateohjelman julistuksenomaisuus on varteenotettava seikka, sillä ohjelman tarkoituksena on ilmaista puolueen luonne, päämäärä ja menettelytavat sekä samalla tuoda esiin ne aatteelliset arvot, joihin ne perustuvat. Koska ohjelma ei ole tarkoitettu vain lähiaikaa, vaan pitempää ajanjaksoa varten, sen tulisi sanonnallaan kyetä vetoamaan myös tuleviin työläispolviin eikä suinkaan vähiten nuorisoon.

2. Suhtautuminen Forssan ohjelmaan

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen voimassa oleva periaateohjelma eli ns. Forssan ohjelma on kansainvälisen sosialistisen työväenliikkeen yhteisistä periaatteellisista aineksista syntynyt. Se kuvasi aikanaan erittäin hyvin työväenliikkeen luonnetta ja soveltui erinomaisesti myös Suomen työväenliikkeen tarpeisiin. Yleisluonteisuutensa ansiosta se onkin sopinut puolueemme ohjelmaksi olosuhteiden muuttuessakin. Mutta nykyisin Sosialidemokraattisen Puolueen tosiasialliseen aatemaailmaan kuuluu paljon sellaista, josta ei ole sanaakaan Forssan ohjelmassa. Olosuhteiden pakosta on asioiden arvojärjestyskin vuosikymmenien kuluessa jossakin määrin muuttunut, sillä työväenliike on jo ainakin osittain toteuttanut useita ohjelmallisia tavoitteitaan, mistä johtuu, että tietyille asioille on nyt pantava suurempi paino kuin 50 vuotta sitten.

Forssan ohjelma hyväksyttiin silloin, kun Suomen maaseutu oli vielä puolittain feodaalista torpparilaitoksineen ja palkollisoloineen. Silloin sai myös voimakkaasti kehittyvä teollisuus toimia vapaasti ammattiyhdistysliikkeen, sosiaalisen lainsäädännön tai valtion ohjauksen sitä häiritsemättä. Ei pidä unohtaa sitäkään, että tuona aikana Suomi oli itsevaltiaasta keisarista riippuvainen, vanhentuneen valtiopäivälaitoksen ja byrokraattisen senaatin johtama, vain autonominen eikä itsenäinen valtio. Sitä paitsi työväenliike oli kaikissa muodoissaan tuohon aikaan kaikkien muiden yhteiskuntapiirien vainoama eikä sillä ollut juuri mitään sanansijaa yhteiskunnan eikä valtion asioissa.

Kuluneena lähes viitenäkymmenenä vuotena on moni asia muuttunut. Kapitalistista häikäilemättömyyttä rajoittavat nykyisin ammattiyhdistykset työehtosopimuksineen, osuustoimintaliike kasvavan taloudellisen voimansa avulla, yhä kehittyvä sosiaalinen lainsäädäntö sekä ennen kaikkea jatkuvasti laajeneva valtiovallan osuus talouselämän johdossa ja suunnittelussa. Valtiollinen valta on nykyisin siirtynyt laajoille joukoille ja niitä edustaville puolueille, joiden piirissä Sosialidemokraattisella Puolueella on sangen huomattava asema. Maa on saavuttanut valtiollisen itsenäisyyden, joka on antanut entistä paremmat mahdollisuudet erilaisten yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamiselle. Rinnan tämän kehityksen kanssa on Sosialidemokraattinen Puolue ja koko työväenliike suuresti vahvistunut järjestövoimaltaan ja muilta toimintaedellytyksiltään.Ryhtyessään tarkistamaan ja täydentämään Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen periaateohjelmaa komitea on lähtenyt vanhalta pohjalta, sillä Sosialidemokraattinen Puolue on perusolemukseltaan nyt sama kuin 1903, vaikka muuttuneet olosuhteet, kirkastuneet ihanteet ja syventyneet käsitystavat sekä vakiintuneet toimintaperiaatteet pakottavatkin muotoilemaan ohjelman uudella tavalla.

3. Puolueen aatteellinen perinne

Komitean käsityksen mukaan uuden ohjelman teoreettisena perustana on siis pidettävä, Forssan ohjelman tapaan, ensi sijassa Marxin materialistista historiankäsitystä, jonka mukaan taloudellisteknilliset muutokset johtavat talous-, yhteiskunta ja valtiojärjestelmien, vieläpä sivistysmuotojen muuttumiseen uusia tuotantosuhteita vastaavien yhteiskuntapiirien vaikuttaessa ratkaisevalla tavalla muutosten luonteeseen ja vauhtiin. Näin siis sosialistinen työväenliike jatkaa kapitalistisen järjestelmän vallitessa sitä uudistustaistelua, jota kautta aikojen on käyty ihmiskunnan henkiseksi ja taloudelliseksi vapauttamiseksi sekä uusien yhteiskunnallisten ja yksilöllisten kehitysedellytysten luomiseksi. Vaikka Suomen sosialidemokratia ei ole suinkaan mikään yksipuolisesti marxilainen puolue, niin se rakentuu Marxin luoman sosialistisen, kansainvälisen työväenliikkeen teorian pohjalle ja on nykyaikaisen sosialidemokratian hengen mukainen sosialistinen työväenpuolue. Kansainvälisen sosialistisen tradition ohella Suomen Sosialidemokraattisella Puolueella on oma kansallinen perinteensä, kansallinen toimintapiirinsä Suomen kansan keskuudessa sekä kokemuksen kovassa koulussa saatu vakaa luottamus kansanvaltaisuuden arvoon ja merkitykseen.

Näistä syistä Sosialidemokraattisen Puolueen periaatteellinen ohjelma keskittyy kolmen pääkysymyksen ympärille. Ne ovat sosialismi ja siihen liittyvien lähinnä taloudellisten tavoitteiden toteuttaminen, demokratia elämänmuotona ja uudistustyön välineenä sekä suhtautuminen kansamme valtiolliseen itsenäisyyteen ja yleiseen kansainväliseen yhteistyöhön.

4. Sosialismi ja sosiaaliset uudistukset

Käsitellessään sitä, miten puolueen asenne sosialismiin olisi periaateohjelmassa ilmaistava, komitea on todennut, ettei sosialismi enää ole nykyhetken sosialidemokraateille vain teoreettinen oppi tai sana, joka kuvasi tietynlaista talousjärjestelmää. Sosialismi on muuttunut kiinteästä talous- ja yhteiskuntajärjestelmästä määrätietoisesti talouselämään vaikuttavaksi toiminnaksi, jossa sovelletaan käytäntöön sosialistisia periaatteita. Vaikka sosialististen periaatteiden yksityiskohtaisia sovellutuksia ei ohjelmassa voida ryhtyä esittelemään, on kuitenkin tärkeätä, että Sosialidemokraattisen Puolueen periaateohjelmassa lausutaan julki ne sosiaaliset ja muut tavoitteet, joihin talousjärjestelmän muuttamisella pyritään, sekä määritellään ne yleiset perusteet, joiden nojalla talousjärjestelmän muutokseen olisi ryhdyttävä.

Tämän vuoksi komitean käsityksen mukaan ohjelmassa on lausuttava, että Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tulee pyrkiä yhteiskunnan kaikkien jäsenten taloudelliseen ja sosiaaliseen samanarvoisuuteen. Vaikka naisen yhteiskunnallisessa asemassa on sekä muodollisesti että asiallisesti tapahtunut muutos viime vuosikymmeninä, on työväenliikkeen hengen mukaista korostaa uudessa puolueohjelmassa naisen ja miehen tasa-arvoisuutta, koska edelleen on tiettyjä ennakkoluuloja tässä suhteessa. Yhteiskunnan jäsenten samanarvoisuuden edellytyksenä on mahdollisimman laaja oikeus työn ja ammatin valintaan, minkä ohella jokaisella yhteiskunnan jäsenellä pitää olla mahdollisuus työnsaantiin. Talouselämän jatkuvan erikoistumisen vuoksi yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että jokaisella sen jäsenellä on tilaisuus saada kykyjään ja taipumuksiaan vastaava ammattikasvatus. Tätä ei nimenomaan ohjelmaehdotuksessa lausuta, koska kaikkia yksityiskohtia ei voi ohjelmaan sisällyttää, mutta se on koko ohjelman hengen mukaista.

Tähän liittyy elimellisesti kysymys omaa maataan viljelevän talonpojan ja pienviljelijän asemasta. Samat vapaudet ja oikeudet, jotka koskevat muuta ammatin valintaa, pitävät paikkansa myös maatalouteen nähden. Pääasiassa omalla työllään elävän maatalousväestön piirissä ei voitane ajatella syntyvän sellaisia epäkohtia, jotka pakottaisivat maatalouden sosialisoimiseen, etenkin kun Suomen maatalouden rakenne ei tarjoa siihen tarvittavia edellytyksiä.

Työhön liittyvien perusoikeuksien tarkoituksena on poistaa niitä ristiriitoja, joita pyrkii syntymään yksilöllisten toiveiden ja tarpeiden sekä yhteiskunnallisen tuotantotoiminnan vaatimusten välille. Molemmat näkökohdat on otettava huomioon päästämättä kumpaakaan ehdottoman määräävään asemaan. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että jokainen voi työllään hankkia itselleen ja perheelleen tyydyttävän, yhteiskunnan tuotantotasoa vastaavan toimeentulon. Tämä ei kuitenkaan riitä sosiaalisen turvallisuuden aikaansaamiseen. Siksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka antavat turvan sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuudenpäivien varalta. Rikkaan ja onnellisen elämän edellytysten parantamiseen on tämän rinnalla kiinnitettävä huomiota. Sellaiset sosiaaliset uudistukset, kuten kansan terveyden edistäminen, asunto-olojen parantaminen, loma-aikojen hyödyllinen käyttäminen sekä monet ns. sosiaaliset suojelutoimenpiteet ovat kaikki tässä suhteessa erittäin tärkeitä ja niiden edistämisen on katsottava kuuluvan Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ohjelmaan, vaikkei niitä erikseen mainita. Periaatteellisesti tärkeä seikka on kuitenkin se, että kansalaisten on itsensä opittava suhtautumaan oikein sosiaalisiin parannuksiin: heidän on käytettävä niiden avulla saatuja etuja niiden alkuperäiseen tarkoitukseen eikä pyrittävä niistä luopumalla taloudellisten tai muiden etujen saavuttamiseen.

Edellä hahmoitellut tavoitteet ovat kaikki sellaisia, jotka nykyajan yhteiskunnassa yleensä hyväksytään. Sen sijaan niiden toteuttamismahdollisuuksista ja -tavoista ollaan eri mieltä. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueenkin kannalta asiaa katseltaessa on myönnettävä, että nykyisenkin järjestelmän vallitessa näiden tavoitteiden mukaista kehitystä on selvästi havaittavissa. Mutta komitean mielestä on todettava, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa pysyväisesti vain siten, että talousjärjestelmä saadaan sellaiseksi, etteivät mitkään järjestelmästä aiheutuvat häiriöt pääse tekemään tyhjäksi saavutettuja tuloksia. Tällaiset takeet voi antaa vain sosialistiselle perustalle rakentuva yhteiskunta. Lisäksi on huomattava, että edellä mainittuihin tavoitteisiin sisältyvä suurten joukkojen elintason nousu voidaan saavuttaa vain tuotantotoimintaa kehittämällä.

Näiden muutosten toteuttamiseen tarvitaan talouselämää ohjaavaa suunnitelmallisuutta. Suunnitelmallisuus on jo sellainen vaatimus, jonka muutkin kuin sosialistit hyväksyvät. Sosialistien kannalle antaa leiman mielipide, ettei suunnitelmatalous ole mahdollinen eikä sitä voida harjoittaa, jolleivät sen edellytyksenä olevat elinkeinoelämän avainalat ole yhteiskunnan hallinnassa ja omistuksessa.

Tämä ei voi käydä yhtäkkiä, koska koko talouselämään samanaikaisesti ulottuvat omistus- ja hallintasuhteiden muutokset voivat pienentää tuotantoa toivotun lisäämisen sijasta. Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa on myös tärkeätä, että mahdollisimman monet yhteiskunnan jäsenet saadaan vakuuttuneiksi muutosten tarpeellisuudesta. Siksi sosialisoimista on harjoitettava sitä mukaa kuin uuteen talousjärjestelmään siirtyminen aletaan käsittää historiallisesti välttämättömäksi ja taloudellisesti tarkoituksenmukaiseksi toimenpiteeksi. Sitä paitsi psyykillisten edellytysten ohella täytyy sosialisoimisella olla selvästi todettavissa olevat taloudelliset syyt, joten yrityksiä on siirrettävä yhteiskunnan omistukseen ja hallintaan sikäli kuin tämä on tarkoituksenmukaista työn ja pääoman välisen ristiriidan poistamiseksi, omistussuhteista johtuvien epäoikeudenmukaisuuksien tasoittamiseksi tai edellytysten luomiseksi sosialistiselle suunnitelmataloudelle.

Korostaessaan näitä näkökohtia on komitea tahtonut määritellä periaatteellisen pohjan sille käytännölliselle, yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle uudistukseen pyrkivälle suuntaukselle, joka on antanut leimansa viime vuosikymmeninä sosialidemokraattiselle työväenliikkeelle.

5. Demokratia ja sen osuus ohjelmassamme

Kansanvaltaisuutta koskevat käsitykset ovat sitten Forssan kokouksen suuresti selkiytyneet puolueemme piirissä, mihin ovat ratkaisevalla tavalla vaikuttaneet poliittisten olojen kehitys sekä puolueen omat kokemukset. Käsitys demokratiasta on monella tavalla avartunut, mitä osoittaa erityisesti se, että nykyisin puhutaan valtiollisen demokratian ohella myös taloudellisesta ja sivistyksellisestä demokratiasta sekä nähdään kansanvaltaisuudessa sellaisia arvoja, jotka olisi toteutettava inhimillisen elämän kaikilla aloilla.

Tämän avartuneen kansanvallan pohjalta lähtien voidaan demokratiaan liittää myös puolueen sivistysihanteet, kuten komitea on ohjelmaluonnoksessaan tehnyt. Komitea pitää edelleen sosialidemokraattisen elämänkäsityksen lähtökohtana sitä, että pelkkä aineellisen hyvinvoinnin tai sosiaalisen turvallisuuden saavuttaminen ei voi olla yksilön tai yhteiskunnan korkein tavoite, vaan yhtä tärkeätä on vapaan, sisäisesti rikkaan yksilöllisen ja yhteiskunnallisen sivistyselämän laajentaminen, syventäminen ja turvaaminen.

Jatkuvasti kehittyvän kansanvaltaisen elämänkäsityksen ja elämän muodon pohjana on kuitenkin poliittinen demokratia. Se on myös yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden perusta, ja vain sen piirissä voi kypsyä sellainen tietoisuus ja vastuuntunto, joka on sosialistisen yhteiselämän menestymisen edellytys. Sosialistinen yhteiskunta vaatii jäseniltään melkoisen korkeata sosiaalieetillistä tasoa, joka voidaan saavuttaa vain sen sisäisen kasvun tietä, mihin todella kansanvaltaisessa yhteiskunnassa on mahdollisuus.

Työväelle on valtiollinen demokratia merkinnyt valtiollista järjestelmää, jonka vallitessa työläiset ja heidän kanssaan rinnan taistelevat muut yhteiskuntaryhmät voivat varmimmin ja tehokkaimmin toteuttaa taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset uudistussuunnitelmansa. Väkivallan avulla voidaan kenties saada muutoksia aikaan, mutta kumousajan kärsimyksen lisäksi on tulosten epävarmuus huomioon otettava tekijä. Valtiollinen demokratia on osoittautunut tosin hitaaksi, mutta varmaksi keinoksi työväenluokan olojen parantamisessa ja talousjärjestelmän perusteiden muuttamisessa.

Pelkkä valtiollinen kansanvalta ei kuitenkaan pysty torjumaan sitä, että sen vallitessa kapitalistisessa järjestelmässä omistavat piirit voivat vaikuttaa valtiollisten, yhteiskunnallisten ja sivistyksellisten asioiden ratkaisuihin usein voimakkaammin kuin omistamattomat. Rahan valta politiikassa ja sivistyselämässä on kaikille tuttu asia. Siksi työtätekevien vapaus ja johtovalta yhteiskunnassa voidaankin turvata ainoastaan valtiollisen demokratian ja sosialismin yhdistämisellä. Demokraattisen sosialismin avulla tehdään tyhjäksi kapitalistien mahdollisuudet käyttää taloudellista valtaa politiikassa. Kapitalististen suuryhtymien poliittisen toiminnan lopettamiseksi on sen vuoksi tarpeen vaatiessa määrätietoisesti ryhdyttävä sosialisoimiseen, sillä valtiollisen ja taloudellisen demokratian on päästävä vaikuttamaan rinnakkain ollakseen johdonmukaista.Siitä, että demokratia on sekä vapaan ihmisen elämänmuoto että sosialidemokratian välttämätön edellytys, seuraa ilman muuta komitean käsityksen mukaan, että Sosialidemokraattinen Puolue itse noudattaa kaikessa poliittisessa toiminnassaan kansanvaltaisia ja parlamentillisiä menettelytapoja ja vaalii myös muilta niiden noudattamista. Tämä on tietenkin mahdollista vain valtiollisen demokratian vallitessa. Muissa oloissa on käytettävä tarpeen vaatiessa muitakin keinoja. Jotta kansanvaltaiset ja parlamentilliset toimintaedellytykset saataisiin turvatuiksi, Sosialidemokraattinen Puolue vaatii, että demokraattiselle valtiojärjestelmälle luonteenomaiset kansalaisten perusoikeudet, yhdenvertaisuus lain edessä, hengen, kunnian ja henkilökohtaisen vapauden oikeudelliset takeet, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä salainen äänestystapa, lausunto-, paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus sekä uskonnonvapaus säilytetään loukkaamattomina. Asioita ei kuitenkaan näissä kohdin ole vielä järjestetty parhaalla tavalla, joten niitä on vielä kehitettävä ja laajennettava.

Komitea on käsitellyt myös maamme kielikysymystä koskevan lausunnon ottamista periaateohjelmaan. Koska puolueen piirissä ei ole ollut erimielisyyttä siitä kannasta, että eri kieliryhmien oikeudet on turvattava ja niiden sivistystarpeet tyydytettävä samanlaisten perusteiden mukaan, ei komitea ole pitänyt tarpeellisena käsitellä asiaa ohjelmaehdotuksessa. Suhtautuminen kielikysymykseen määräytyy sitä paitsi puolueen kansanvaltaisuutta ja yksilöllisiä oikeuksia koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti.

6. Valtiollinen itsenäisyys ja kansallinen kulttuuri liittyneenä kansainväliseen yhteistyöhön

Kaikkein suurimmat muutokset komitean laatimassa periaateohjelmaehdotuksessa koskevat puolueen asennetta valtiolliseen itsenäisyyteen, maanpuolustukseen sekä kansainväliseen rauhantyöhön. Näitä kysymyksiä ei ole Forssan ohjelmassa lainkaan käsitelty. Mutta kun puolueemme suhde niihin on ajoittain herättänyt runsaasti mielipiteiden vaihtoa, varsinkin puolueen ulkopuolella, ja kun puolueen suhtautuminen niihin samalla kuvaa puolueen luonnetta, on ne komitean mielestä sisällytettävä uuteen periaateohjelmaan. Niinikään puolueen aikaisempi jonkin verran epämääräinen asennoituminen kansallisiin kulttuuriarvoihin antaa aiheen ottaa myös tämän asian esille uudessa ohjelmassa.

Lähtökohtana on se, että Suomen työväen kulttuuri on koko Suomen kansan kulttuuria. Työtätekevien joukkojen mahdollisuudet päästä osallisiksi kulttuurin aineellisista ja henkisistä saavutuksista on hankittu ankaralla taistelulla ja sitkein ponnistuksin. Työläiset ja pienviljelijät ovat itse vähitellen omakohtaisen sivistystyön avulla vakiinnuttaneet asemaansa Suomen kulttuurin piirissä. Työväestön kulttuuriharrastukset ovat huomattava tekijä sivistyselämässämme, ja työväen kulttuuripolitiikan avulla on tehokkaasti edistetty sivistyksen laajenemista ja syventämistä. Nyt ei työväenliike enää voi olla sillä kannalla, että kaikki olemassa olevat henkiset saavutukset ovat vain porvarillisen yhteiskunnan ylärakennetta, joka on hävitettävä. On todella saatu luoduksi edellytyksiä, joiden pohjalta lähtien Sosialidemokraattinen Puolue voi ryhtyä rakentamaan uutta, todella kansanvaltaista suomalaista kulttuuria. Juuri henkisen elämän alalla tapaamme runsaasti vanhoillisuutta ja ennakkoluuloja, mutta viime vuosikymmenien aatteellinen kehitys sekä yhteiskunnan taloudellisen pohjan muuttuminen antavat oikeuden uskoa entistä syvällisempiin muutoksiin myös sivistyselämässä.

Valtiollisen vapauden ja itsenäisyyden arvosta ei Sosialidemokraattisen Puolueen piirissä ole mitään epäilyksiä. Vain valtiollisesti vapaassa maassa voi kansa luoda omintakeista kulttuuria, kun se saa itse määrätä sen edellytyksistä ja sen kehittämisen suunnasta. Selvää on myös, että vain valtiollinen riippumattomuus takaa sen, että kansakunnan tarpeita ja ihanteita vastaavat uudistukset voidaan saada toteutetuiksi. Yhtä selvää on myös, että vain vapaan kansan piirissä voi elää todella vapaa työväenluokka, koska se silloin joutuu ponnistelemaan vain omia yhteiskunnallisia vastustajiaan vastaan. Näistä syistä on komitea ohjelmaehdotuksessaan todennut, että Suomen Sosialidemokraattinen Puolue kaikissa vaiheissa antaa täyden tukensa Suomen itsenäisyyden säilyttämiseen ja turvaamiseen tähtääville toimenpiteille. Tästä on tehtävä se johtopäätös, että Sosialidemokraattinen Puolue on periaatteessa valmis tukemaan myös aseellista maanpuolustusta, milloin itsenäisyyttämme uhkaava vaara siihen pakottaa.

Sosialidemokraattinen työväenliike on olemuksellaan toisaalla kansallista toisaalta kansainvälistä. Sen pääasiallisin työ tapahtuu Suomen kansan piirissä, mutta se pitää kansainvälistä toimintaa välttämättömänä, olipa sitten kysymys työväenliikkeestä itsestään tai valtiollisesta toiminnasta. Kansallinen kulttuuri voi kehittyä ja säilyä elinvoimaisena ainoastaan siten, että se saa jatkuvasti henkisesti ja aineellisesti hedelmöittäviä vaikutteita muualta. Kansainvälinen vuorovaikutus on tehokkainta järjestyneen kansainvälisen yhteistyön puitteissa, jolloin tietoisesti pyritään tukemaan tietojen ja kokemusten vaihtamista, ja rauhan vallitessa, koska vain silloin on mahdollisuuksia todella vapaaseen ja laajaan yhteistyöhön. Komitean käsityksen mukaan Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tulee tukea toimenpiteitä, jotka tähtäävät kansainvälisen yhteistyön järjestämiseen ja kehittämiseen sekä kansainvälisten kiistojen ratkaisemiseen rauhanomaisin keinoin. Komitea pitää välttämättömänä, että Sosialidemokraattinen Puolue pyrkiessään rakentamaan hyvät suhteet kaikkiin maihin ja kansoihin valtiollisen itsenäisyytemme pohjalla samalla syventäisi ja kehittäisi yhteistyötä muiden maiden sosialidemokraattisiin järjestöihin, joitten kanssa se koko toimintansa ajan on taistellut yhteisten päämäärien puolesta yhteisin tunnuksin.

7. Lopuksi

Komitea on lähtenyt työssään siitä, että Sosialidemokraattisen Puolueen periaateohjelmassaan olisi lausuttava julki se, mitä puolueen aikaisempien päätösten sekä sen jäsenistön piirissä vallitsevien käsitysten mukaan on pidettävä puolueelle luonteenomaisena. Se ei ole yrittänyt etsiä uusia ja omia näkemyksiä, vaan on koettanut ikään kuin koota yhteen sen aatteellisen kasvun tulokset, mikä on puolen vuosisadan aikana tapahtunut Suomen sosialidemokratian piirissä.

PERIAATEOHJELMA

Työväenliikkeen historiallinen tehtävä

Kautta koko ihmiskunnan historian on käyty taistelua ihmisoikeuksien, henki- vapauden, valtiollisten oikeuksien, taloudellisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden saavuttamiseksi ja laajentamiseksi.

Yhteiskuntaluokka toisensa jälkeen on ryhtynyt taisteluun hankkiakseen itselleen vapautta ja oikeutta samalla toteuttaen taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kypsyttämiä uudistuksia. Yhteiskunnallisen kehityksen nykyisessä vaiheessa jatkavat ihmisen vapaustaistelua kapitalistisen järjestelmän vallitessa syntynyt palkkatyöväestö sekä siihen sosiaalisesti ja taloudellisesti rinnastettavat pienviljelijät ja henkisen työn tekijät. Taantumuskausista ja tappioista huolimatta on saatu yhä suurempien yhteiskunnallisten ryhmien elämänoloja parannetuiksi, mutta taistelu jatkuu, kunnes poliittinen sorto, taloudellinen riisto ja mielipiteiden vaino on saatu lopetetuksi.Syvimpänä syynä työtätekevien yhteiskuntaryhmien vaikeaan ja epävarmaan asemaan kapitalistisissa maissa ovat ne epäkohdat ja puutteet mitkä eroittamattomasti liittyvät kapitalististen periaatteiden mukaisesti tuotantovälineitä käyttävään yhteiskuntaan. Teollistumisen aikana yhteiskunnan ja talouselämän rakenteessa tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet, että yksityinen omistus monilla elinkeinoelämän aloilla on menettänyt entisen merkityksensä yritteliäisyyden kiihokkeena. Markkinatalous ei enää pysty tyydyttävästi ohjaamaan talouselämän kulkua eikä laajentamaan sen pohjaa kehitysedellytyksiä vastaavalla tavalla. Kapitalismille ominaiset määräajoin uusiintuvat talouspulat häiritsevät tuotannon kehitystä ja synnyttävät puutetta ja kärsimyksiä tuovaa joukkotyöttömyyttä. Työn ja yksityisen pääoman välinen pysyvä ristiriita ja siitä johtuvat työnseisaukset aiheuttavat taloudellisia vahinkoja sekä kärjistävät luokkavastakohtia yhteiskunnallista kehitystä häiritsevällä tavalla. Kansantulon suunnittelematon jakaantuminen aiheuttaa toisaalla tuhlausta ja toisaalla puutetta. Pääoman keskittyminen yksityisten käsiin luo taloudellisen harvainvallan, joka pystyy määräämään talouselämästä ja kansan työllä hankittujen varojen käytöstä sekä vaikuttamaan ratkaisevasti myös valtioiden politiikan suuntaan.

Kapitalistiseen järjestelmään kuuluvien epäkohtien, markkinoista ja saalistusmahdollisuuksista käytyjen sotien ja suurpääoman häikäilemättömyyden takia on toiminta niistä aiheutuvan pelon, puutteen ja ahdistuksen poistamiseksi jatkuvasti tehostunut. Yhteiskunnallisten uudistusten toteuttaminen vaatii kuitenkin niiden hyväksi toimivien keskittämistä ja järjestämistä. Tämän vuoksi syntyi sosialistinen työväenliike kokoamaan järjestyneeseen poliittiseen toimintaan ennen kaikkea palkkatyöväestöä, mutta myös multa kapitalistisen järjestelmän puutteista kärsiviä yhteiskuntaryhmiä. Aluksi etupäässä vain työväen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen herättämiseen pyrkineestä agitaatiosta on sosialistisessa työväenliikkeessä siirrytty yhä monipuolisempaan käytännölliseen uudistustyöhön sosialismin rakentamiseksi. Tässä työssä oli työväenpuolueiden ohella oma tärkeä tehtävänsä myös muilla yhteiskunnallisen edistyksen hyväksi toimivilla, ennen kaikkea kasvatuksellisilla, ammatillisilla ja osuustoiminnallisilla järjestöillä.

Työväenliikkeen ensimmäinen tavoite oli valtiollisten oikeuksien hankkiminen työläisille sekä demokraattisen valtiojärjestelmän kehittäminen ja yleistäminen. Valtiollisen kansanvallan saavuttaminen on tehnyt mahdolliseksi demokratian piirin laajentamisen myös sosiaalisen ja taloudellisen elämän aloilla. Näin on sosialidemokraattisen työväenliikkeen hellittämättömien ponnistusten ja taloudellisen kehityksen omien lakien vaikutuksesta kapitalistinen järjestelmä jo osittain muuttunut yhteiskunnan omistukseen ja tuotantoon pohjautuvaksi ja muuttuu edelleen sosialistiseksi suunnitelmataloudeksi.

Tämän kehityksen jatkuva ja tehokas edistäminen demokraattisin keinoin oli sosialidemokraattisen työväenliikkeen tehtävä, sillä sosialismi ei ole enää kaukainen teorioihin perustuva ihanne, vaali käytännön politiikan avulla toteutettua ja jatkuvasti toteutuvaa yhteiskunnan uudistamista sosialististen periaatteiden mukaisesti.

Kansanvaltaista yhteiskunta- ja valtioelämää rakentaessaan oli sosialidemokraattinen työväenliike joutunut taisteluun sekä porvariston että kommunistien diktatuuripyrkimyksiä vastaan. Sosialidemokratia ei ole voinut eikä voi hyväksyä mitään järjestelmää, joka johtaa ihmisoikeuksien kieltämiseen, kansalaisvapauksien mielivaltaiseen rajoittamiseen tai väkivallan käyttöön poliittisen vastustuksen nujertamiseksi.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tehtävänä on kansainvälisen sosialistisen työväenliikkeen parhaitten perinteitten hengessä koota työläiset, pienviljelijät ja henkisen työn tekijät sosialidemokratian tunnusten ympärille poliittiseen toimintaan, saattaa heidät tajuamaan yhteiskunnallinen asemansa, merkityksensä ja tehtävänsä sekä kehittää heistä toimintakykyisiä yhteiskunnallisen uudistustyön tekijöitä.

Puolue pyrkii työläisten, pienviljelijäin ja henkisen työn tekijäin taloudellista, yhteiskunnallista ja sivistyksellistä asemaa parantamalla sekä valtio-, talous- ja yhteiskuntajärjestelmää kehittämällä luomaan maahamme turvallisen ja elinkykyisen sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan.

Puolueen perusperiaatteet kiteytyvät tunnuksiin: Sosialismi ja demokratia, itsenäinen kansa ja yhteistyön maailma

Sosialismi taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten tunnuksena

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue pyrkii taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten sekä talousjärjestelmän muuttamisen avulla yhteiskunnan kaikkien jäsenten samanarvoisuuteen niin, ettei syntyperä tai rikkaus eikä niiden avulla saavutettu valta, vaan henkilökohtainen kyky, taito ja siveellinen kunto ovat niin naisen kuin miehenkin yhteiskunnallisen aseman perustana. Siksi kaikille on taattava oikeus työn ja ammatin valintaan henkilökohtaisten edellytysten ja yhteiskunnan tarpeiden puitteissa. Siksi jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle on turvattava oikeus työnsaantiin ja työn tulosten perusteella oikeudenmukaisesti määräytyviin ansioihin. Siksi yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että jokainen voi työllään hankkia itselleen ja perheelleen riittävän, yhteiskunnan tuotantotasoa vastaavan toimeentulon, mikä on turvattava myös sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden päivien varalta. Muitakin sosiaalisia uudistuksia toteuttamalla on luotava entistä enemmän edellytyksiä terveelle ja onnelliselle elämälle.

Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa pysyvästi vain siten, että talouselämä saatetaan palvelemaan yksityisten voitonpyyteiden sijasta yhteiskunnan kokonaisetuja ja että tuotantovoimia käytetään tarkoituksenmukaisesti taloudellisen edistyksen aikaansaamiseksi. Tuotannon järkiperäisen lisäämisen avulla on luotava edellytykset elintason jatkuvalle kohoamiselle silmälläpitäen nimenomaan joukkojen kulutustarpeiden tyydyttämistä. Samalla on huolehdittava työntekijäin työolojen jatkuvasta parantamisesta ja vapaa-ajan tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä.

Talouselämän luonteen perinpohjaiseen uudistamiseen tähtäävää suunnitelmallisuutta ja sosialisoimista on toteutettava sitä mukaa, kuin ne käsitetään historiallisesti välttämättömiksi ja tarkoituksenmukaisiksi toimenpiteiksi. Elinkeinoelämän aloja ja yrityksiä on siirrettävä yhteiskunnan omistukseen ja hallintaan, sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista työn ja pääoman välisen ristiriidan poistamiseksi, omistussuhteista johtuvien epäoikeudenmukaisuuksien hävittämiseksi tai edelIytysten luomiseksi sosialistiselle suunnitelmataloudelle.

Demokratia elämänmuotona ja uudistustyön välineenä

Pelkkä aineellisen hyvinvoinnin tai sosiaalisen turvallisuuden saavuttaminen ei voi olla yksilön tai yhteiskunnan korkein tavoite. Yhtä tärkeätä on vapaan, sisäisesti rikkaan yksilöllisen ja yhteiskunnallisen sivistyselämän laajentaminen, syventäminen ja turvaaminen. Tämä on mahdollista vain kansanvaltaisen valtiojärjestelmän vallitessa.

Yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden perusta on poliittinen demokratia. Vain sen vallitessa työväestö ja sen kanssa rinnan taistelevat muut yhteiskuntaryhmät voivat varmasti ja tehokkaasti toteuttaa taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset uudistussuunnitelmansa. Ainoastaan sen piirissä voi kypsyä sellainen tietoisuus ja vastuuntunto, joka on sosialistisen yhteiselämän menestymisen edellytys. Mutta pelkkä valtiollinen kansanvalta, johon ei liity taloudellinen, sosiaalinen ja sivistyksellinen demokratia, ei pysty torjumaan sitä, että sen vallitessa kapitalistisessa järjestelmässä omistavat piirit voivat vaikuttaa valtiollisten, yhteiskunnallisten ja sivistyksellisten asioiden ratkaisuihin voimakkaammin kuin omistamattomat. Siksi vapaus, oikeusturva ja kansan enemmistön todellinen johtovalta yhteiskunnassa voidaankin turvata ainoastaan valtiollisen demokratian ja sosialismin yhdistämisellä, sosialidemokratian toteuttamisella.

Koska demokratia on sekä vapaan ihmisen elämänmuoto että sosialidemokratian välttämätön edellytys, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue vaatii kansanvaltaisten ja parlamentillisten menettelytapojen noudattamista kaikessa poliittisessa toiminnassa. Siksi se myös vaatii, että kansalaisten perusoikeudet, yhdenvertaisuus lain edessä, hengen, kunnian ja henkilökohtaisen vapauden oikeudelliset takeet, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, salainen äänestystapa sekä vapaa ehdokkaiden asettaminen, lausunto-, paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus sekä uskonnonvapaus turvataan ja toteutetaan kansanvaltaisuuden hengen mukaisesti.

Itsenäinen kansa-yhteistyön maailma.

Työtätekevien joukkojen mahdollisuudet päästä osallisiksi kulttuurin aineellisista ja henkisistä saavutuksista on Suomessakin hankittu ankaralla taistelulla ja sitkein ponnistuksin. Näitä mahdollisuuksia hyväkseen käyttäen ovat työläiset ja pienviljelijät vähitellen vakiinnuttaneet sivistyksellisen asemansa ja luoneet terveen pohjan suomalaisen kulttuurin kehittymiselle. Vain valtiollisesti vapaassa maassa voi kansa luoda omintakeista kulttuuria.

Vain riippumattomana se voi toteuttaa tarpeitaan ja ihanteitaan vastaavat uudistukset. Vain vapaan kansan piirissä voi elää vapaa työväenluokka. Sen vuoksi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on antanut ja tulee kaikissa vaiheissa antamaan täyden tukensa Suomen itsenäisyyden säilyttämiseen ja turvaamiseen tähtääville toimenpiteille.

Kansallinen kulttuuri voi kehittyä ja säilyä elinvoimaisena ainoastaan kansainvälisen henkisen ja aineellisen vuorovaikutuksen turvin. Tällainen vuorovaikutus on tehokkainta järjestyneenä, kansainvälisenä yhteistyönä ja rauhan vallitessa. Siksi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue tukee toimenpiteitä, jotka tähtäävät kansainvälisen yhteistyön järjestämiseen ja kehittämiseen sekä kansainvälisten kiistojen ratkaisemiseen rauhanomaisin keinoin. Se haluaa olla luomassa maailmaa, missä ei määrää väkevämmän voima, vaan yleismaailmalliseksi tunnustettu kansain oikeus. Suomen valtioelämään vaikuttaessaan puolue pyrkii rakentamaan valtiolliseen itsenäisyyteemme perustuvat hyvät suhteet kaikkiin maihin ja kansoihin. olemalla jatkuvassa yhteistyössä muiden maiden sosialidemokraattisten järjestöjen kanssa se pyrkii edistämään rauhanomaista yhteistyötä yli kaikkien kansallisten ja valtiollisten rajojen.