Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/455

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n puolustuspoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n puolustuspoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1981
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

PUOLUSTUSPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty SDP:n XXXII puoluekokouksessa 1981

Sosialidemokraattien perusnäkemys

Sosialidemokraatit pyrkivät turvaamaan maailmanrauhaa ja torjumaan militarismia, kuten työväenliikkeen periaatteet edellyttävät. Sosialidemokraatit torjuvat väkivallan käyttämisen kansojen välisissä suhteissa.

Sosialidemokraattien tavoitteena on asevarustelun lopettaminen sekä yleinen ja täydellinen aseidenriisunta. Sosialidemokraatit antavat tukensa Yhdistyneiden Kansakuntien ja eri hallitusten aseidenriisuntapyrkimyksille sekä kaikin tavoin toimivat rauhan edistämiseksi.

Rauhaa ei luoda varustautumalla

Sosialidemokraattien turvallisuuspoliittisen perusnäkemyksen mukaan maailmanrauhaa ei voida lujittaa aseellisesti varustautumalla. Oikeudenmukaisuuden toteutumista ja ihmiskunnan hyvinvointia voidaan edistää vain vastustamalla asevarustelua ja tukemalla rauhanomaista yhteistyötä.

Maailmassa, jossa käytetään väkivaltaa ja uhataan sotilaallisella voimalla, myös rauhantahtoista ulkopolitiikkaa noudattavat pienet valtiot ylläpitävät yleensä puolustusvalmiutta osana turvallisuuspolitiikkaansa. Tämä ei kuitenkaan saa hämärtää rauhanpolitiikan suuria päämääriä: kaikkien kansojen oikeutta rauhaan ja itsenäisyyteen sekä ihmiskunnan oikeutta turvalliseen ja oikeudenmukaiseen tulevaisuuteen.

Sosialidemokraattien tavoitteena on kansojen välisen rauhanomaisen yhteistyön kehittäminen sekä oikeudenmukaisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestyksen luominen. Epäoikeudenmukaisuus ja taloudellinen eriarvoisuus heikentävät koko maailman turvallisuutta.

Pysyvän rauhan luominen edellyttää syvällistä yhteiskunnallista asennemuutosta. Sotilaalliseen tasapainoajatteluun perustuva turvallisuuskäsitys on korvattava rauhantutkimukseen perustuvalla tiedolla ristiriitojen syistä ja ratkaisumalleista. Rauhankasvatus on ulotettava opetuksen ja aikuiskasvatuksen kaikille aloille. Maanpuolustusjärjestöjen harjoittama turvallisuuspoliittinen opetus julkisissa oppilaitoksissa on lopetettava.

Sosialistinen Internationaali

Sosialistisen Internationaalin työ liennytyksen ja aseidenriisunnan puolesta on osa sosialidemokraattisen liikkeen omaa aktiivista rauhanpolitiikkaa. Sosialidemokraatit pyrkivät yhteistyökeinoja etsimällä ja neuvotteluyhteyksiä avaamalla edistämään rauhaa ja kansojen yhteistyötä.

Ulkopolitiikka etusijalla

Suomen turvallisuuden perustana on aktiivinen ja rauhantahtoinen puolueettomuuspolitiikka, joka tähtää maamme itsenäisyyden säilyttämiseen sekä rauhantilan vahvistamiseen, liennytykseen, sotien ennaltaehkäisyyn, aseidenriisuntaan ja kansainvälisen yhteistyön edistämiseen. Maamme etujen mukaista on tukea YK:n peruskirjassa ja ETYKin päätösasiakirjassa kirjattujen valtioiden välisten kanssakäymistä koskevien periaatteiden toteuttamista. Yleinen ja täydellinen aseidenriisunta tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena turvaa pysyvästi myös Suomen turvallisuuden.

Suomen turvallisuuden takaamisessa ulkopolitiikan ja rauhanomaisen yhteistyön keinot ovat ensisijaisia. Puolustuspolitiikan tehtävänä on pelkästään tukea tätä rauhantahtoista ulkopolitiikkaa.

Kansainvälinen kehitys ja Suomen turvallisuus

Varustelu rauhanomaisen kehityksen esteenä

Sotilaallinen varustelu lisääntyy jatkuvasti. Asevarustelu estää taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä kuluttaessaan henkisiä ja aineellisia voimavaroja. Samalla aseistautuminen lisää sotilaallisten selkkausten syttymisvaaraa ja tuhoisuutta.

Toisen maailmansodan jälkeen on syntynyt useita aseellisia selkkauksia, jotka ovat jääneet pitkäaikaisiksi vaaroiksi maailmanrauhalle. Uusia ristiriitoja aiheuttavat luonnonvarojen niukkuus ja maailman taloussuhteiden tasapainottomuus.

Maailmanrauhaa uhkaa ydinasevaltojen aseistuksen määrällinen ja laadullinen kasvu. Uudet asejärjestelmät järkyttävät suurvaltain välistä sotilaallista tasapainoa ja siten vaarantavat rauhaa.

Ydinaseuhka

Uusi uhka rauhalle on syntynyt yhä useamman maan pyrkimyksestä hankkia itselleen ydinaseita. Tämän torjumiseksi on vahvistettava ydinaseiden leviämisen estämiseksi solmittua ydinsulkusopimusta, jonka piiriin on saatava kaikki valtiot. Ydinaseettomien maiden turvallisuutta on vahvistettava sopimuksin. Ydinmateriaalin kansainvälistä kauppaa on valvottava nykyistä tehokkaammin sekä myyjien että ostajien osalta.

Ydinaseteknologian sekä sen käyttöön liittyvien sotilaallisten oppien kehitys on nostanut esiin rajoitetun ydinsodan mahdollisuuden. Tämä on ollut omiaan lisäämään ydinsodan vaaraa sekä siten heikentämään kansainvälistä turvallisuutta. Eräiden tavanomaisten aseiden ja paikalliseen käyttöön tarkoitettujen taktisten ydinaseiden raja on vaarallisesti hämärtymässä. Opit ydinaseiden käytöstä ja rajoitetusta ydinsodasta on torjuttava. Ydinaseettomien vyöhykkeiden perustaminen on eräs keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Sotilaallinen teknologia

Sotilaallinen suurteollisuus pyrkii painostamaan hallituksia ratkaisuihin, jotka ylläpitävät ja kiihdyttävät varustelua. Pienet maat ovat teknologisesti ja taloudellisesti yhä riippuvaisempia aseiden suurtuottajista. Harvat valtiot pystyvät hankkimaan uudenaikaisia aseita ilman ulkopuolista apua.

Varustelutuotantoa on perusteltu väitteellä, jonka mukaan aseiden valmistus olisi edullista työllisyydelle. Nykyaikaisen aseteollisuuden teknologia- ja pääomavaltaisuus on kuitenkin johtanut siihen, että asetuotannon työllisyysvaikutus on huomattavasti vähäisempi kuin vaihtoehtoisen siviilituotannon. Suurvaltojen etumatka sotilaallisen teknologian alalla merkitsee pienten maiden suhteellisen sotilaallisen voiman heikkenemistä. Tästä syystä ulkopoliittinen aloitteellisuus on muodostunut entistä merkittävämmäksi välineeksi pienten valtioiden turvallisuuspolitiikassa.

Pohjois-Eurooppa

Pohjoismaat päätyivät II maailmansodan jälkeen erilaisiin turvallisuuspoliittisiin perusratkaisuihin. Suomi ja Ruotsi ovat sotilasliittojen ulkopuolella. Suomella on yya-sopimus Neuvostoliiton kanssa. Norja ja Tanska kuuluvat Natoon, mutta ovat asettaneet liittosuhteelleen sotilaallisia rajoituksia. Nämä erilaiset perusratkaisut eivät ole estäneet hedelmällisen yhteistyön kehittymistä eri aloilla. Pohjois-Euroopan vakaa kehitys on kaikkien osapuolten edun mukaista. Alueen rauhanomainen yhteistyö ja vakiintuneet olot edistävät koko Euroopan turvallisuutta.

Pohjoisten merialueiden merkitys on kasvanut 1970-luvulta lähtien suurvaltojen ydinasestrategiassa tapahtuneiden muutosten seurauksena. Näihin alueisiin kohdistuvaa mielenkiintoa ovat myös lisänneet löydetyt luonnonvarat.

Aseteknologian viimeaikainen kehitys, erityisesti uudet ohjusjärjestelmät, ovat omiaan tuomaan uusia epävarmuustekijöitä Pohjolan turvallisuustilanteeseen.

Myönteistä kehitystä Pohjolassa voidaan edistää rajoittamalla varustelua ja sotilaallista toimintaa valtioiden välisin sopimuksin. Keskeinen turvallisuuspoliittinen tavoite on Pohjolan ydinaseettoman vyöhykkeen muodostaminen.

Suomen turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka ensisijainen

Suomen turvallisuuspolitiikassa ulkopolitiikka on etusijalla. Ulkopolitiikkamme perustehtävänä on ylläpitää ja lujittaa luottamuksellisia naapurisuhteita Neuvostoliiton kanssa ja perinteistä yhteenkuuluvuutta Pohjoismaiden kanssa. Suomen ulkopolitiikkaa luonnehtii näiden naapurisuhteiden jatkuva kehittyminen, luottamuksen syveneminen, pysyttäytyminen suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella ja maailman rauhantilan edistämiseen suunnattu kansainvälinen aktiivisuus.

Valtiosopimukset

Kansainvälisissä suhteissaan Suomi noudattaa solmimiaan valtiosopimuksia ja kansainvälisen yhteisön sopimia periaatteita. Suomen turvallisuuspolitiikan keskeiset sopimukset ovat Pariisin rauhansopimus ja yyasopimus Neuvostoliiton kanssa. Lisäksi Ahvenanmaan asema on määritelty kansainvälisin sopimuksin.

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 asettaa määrällisiä ja laadullisia rajoituksia Suomen sotilaalliselle puolustukselle.

Yya-sopimukseen nojaavat luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon ovat turvallisuuspolitiikkamme merkityksellisin osa. Yya-sopimus yhdistää Suomen ja Neuvostoliiton turvallisuusedut maallemme edullisella tavalla. Yya- sopimuksessa otetaan huomioon Suomen pyrkimys pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella.

Yya-sopimus tarjoaa eri asteisia vaihtoehtoja turvallisuutemme lujittamiseksi, samalla kun se on omiaan ennalta ehkäisemään kriisien kärjistymisiä sekä vakiinnuttamaan oloja Pohjolassa.

Suomen asemaa vahvistaa se, ettei meillä ole ratkaisemattomia ristiriitoja tai ongelmia naapurivaltioiden tai muidenkaan maiden kanssa.

Uhkakuva

Ei ole todennäköistä, että yksistään Suomea vastaan suunnattaisiin erillisiä sotatoimia. Siihen kohdistuvat sotilaalliset toimet ovat mahdollisia laajan kansainvälisen selkkauksen yhteydessä. Tällöin maamme jotkut osat saattaisivat joutua kohteeksi sotilaalliselle toiminnalle, joka on tarkoitettu muita valtioita vastaan. Kansainvälisissä kriiseissä on myös mahdollista, että Suomen väestön turvallisuutta ja toimeentuloa vaarantavat sotilaalliset tai taloudelliset toimenpiteet, jotka eivät lainkaan koske Suomea ja Pohjois- Eurooppaa.

Puolustusvalmius

Suomen tulee ylläpitää puolustusvalmiutta, jonka päätehtävät ovat itsemääräämisoikeuden turvaaminen, väestön suojaaminen ja valtiosopimusten Suomelle asettamien velvoitteiden täyttäminen. Puolustusvoimat on mitoitettava niin, että ne suoriutuvat niille osoitetuista tehtävistä. Siviilivastarinta on turvallisuuspolitiikan väline, joka vähentää tarpeettomia kärsimyksiä.

Rauhanturvatyö

Suomen osallistuminen Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvaamistoimintaan palvelee maamme turvallisuuspoliittisia tarkoitusperiä. Puolustussuunnittelussa on otettava huomioon maamme valmius tarjota YK:n käyttöön asianmukaisesti harjoitettuja ja varustettuja rauhanturvajoukkoja.

Puolustusvoimien ylläpito

Puolustusmenot

Suomen puolustusvoimia on kehitettävä valtiosopimusten velvoitteiden, ulkopoliittisen linjan, turvallisuuspoliittisen tilanteen sekä kansantalouden rajallisten voimavarojen mukaisesti.

Puolustukseen käytettävien yhteiskunnan voimavarojen on oltava oikeassa suhteessa muiden tarpeiden tyydyttämisen kanssa. Puolustusmenot on mitoitettava niin, että ne eivät reaalisesti nouse nykytasostaan. Aseteknologian kehittyessä aseiden hinta on noussut, käyttöikä lyhentynyt ja ylläpito kallistunut. Asejärjestelmien hoito sitoo yhä pitemmälle koulutettua henkilökuntaa ja lisää riippuvuutta aseiden toimittajaan. Suomella ei ole reaalisia mahdollisuuksia seurata omassa puolustuksessaan kovinkaan laajasti aseteknologian kehitystä.

Puolustusvoimien hankinnat

Puolustusvoimien hankinnat on suunniteltava ja suoritettava pitkäjänteisesti ja valvotusti. Ne on työllisyyteen ja kauppataseeseen liittyvistä syistä suunnattava mahdollisuuksien mukaan kotimaahan. Kotimaiset hankinnat eivät kuitenkaan saa johtaa asevientiin tai sellaisen teollisuuden luomiseen, jonka ylläpitäminen on mahdollista vain jatkuvien asehankintojen avulla. Puolustusvoimien ja rajavartioston hankintojen tulee mahdollisuuksien mukaan palvella erityisesti rajaseudun ja rannikon siviiliväestön tarpeita.

Puolustusjärjestelmä

Suomen sotilaallinen puolustuspolitiikka perustuu alueelliseen puolustusjärjestelmään sekä toimintakykyisiin reserveihin. Reservien suuruus on suhteutettava käytettävissä olevaan varustukseen. Suunnitteilla olevan puolustusjärjestelmän uudistamisen vaikutus, johon liittyy mm. reservin keskeisten taistelujoukkojen supistaminen sekä niiden sotilaallisen toimintakyvyn tehostaminen, puolustuspoliittisiin oppeihin on selvitettävä.

Puolustusvoimat ja yhteiskunta

Osa suomalaista yhteiskuntaa

Puolustusvoimat on osa suomalaista yhteiskuntaa. Lähes puolet maamme väestöstä on pitkähkön jakson nuoruudestaan sotilasorganisaation jäseninä, mikä vaikuttaa väistämättä näiden kansalaisten maailmankuvaan. Puolustusvoimat käyttää osan kansantalouden voimavaroista, ja sen tarpeet ovat vaihtoehtoisia yhteiskunnan monien muiden keskeisten tehtävien kanssa. Lisäksi on huomattava puolustusvoimain merkitys valtiovallan hallinnassa olevana pakkokoneistona.

Sosialidemokraattien suhdetta puolustusvoimiin on vaikeuttanut itsenäisyyden alkuvuosista peräisin oleva laitoksen yksipuolinen poliittinen leimautuminen ja kansanvallalle vieras ilmapiiri.

Tasapuolisuus

Puolustusvoimain on suhtauduttava tasapuolisesti erilaisiin yhteiskunnallisiin näkemyksiin. Tasapuolisuuden on ilmettävä varusmiesten asemassa, kantahenkilökunnan oikeuksissa ja laitoksen yhteyksissä muuhun yhteiskuntaan. Yhteiskunnallinen näkemys ei saa vaikuttaa kantahenkilökunnan valintaan ja ylenemiseen.

Päätöksenteon demokraattisuus

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen päätöksenteon on täytettävä demokratian ja tehokkuuden vaatimukset. Demokraattisuus edellyttää selkeää parlamentaarista valvontaa ja vastuuta. Valtioneuvoston ja puolustusministerin aseman on oltava keskeinen puolustuspoliittisessa päätöksenteossa. Eduskunnan on saatava kattavat selvitykset puolustusvoimain toiminnasta ja tarpeista. Puolustusneuvostosta on säädettävä laki.

Parlamentaarista valvontaa tulee lisätä puolustusvoimien sisäisessä päätöksenteossa. Eduskunnan päätäntävalta tulee turvata myös mahdollisen kriisitilanteen aikana.

Asevelvollisuus

Sotilasorganisaation lähtökohtana tulee olla tehtävien tehokas toteuttaminen ja palveluksen mielekkyys. Huomattavasti palvelusaikaa käytetään käytännön järjestelyjen puutteellisuuksien tähden toisarvoisiin tehtäviin. Palveluksen muotoja ja ympäristöä on jatkuvasti kehitettävä, eikä asevelvollisuusaikaa tule pidentää.

Puolustusvoimissa noudatettava sotilaallinen järjestys ei saa vaarantaa kansalaisten oikeusturvaa. Säädöksiin perustumaton rankaiseminen on oikeudenloukkauksena estettävä varusmiespalveluksessa.

Aseeton ja siviilipalvelus

Palvelusvelvollisella on silloin, kun omantunnon syyt niin vaativat, oltava mahdollisuus suorittaa palvelu aseettomana armeijassa tai siviilipalveluksena. Siviilipalvelus on voitava täyttää vakaumusta vastaavassa tehtävässä, jonka on oltava mielekästä ja yhteiskunnalle hyödyllistä. Siviilipalvelusta suorittaville on järjestettävä palveluksen alkupuolella yleinen koulutusjakso.

Osallistuminen kehitysyhteistyötehtäviin on otettava mukaan harkittaessa uusia siviilipalveluksen suorittamismuotoja. Siviilipalvelun hallinto tulee pitää erillään puolustushallinnosta. Siviilipalvelusmiehet ja varusmiehet on saatettava taloudellisesti ja oikeudellisesti samaan asemaan. Siviilipalveluspaikkoja on lisättävä.

Asevelvollisen taloudellinen asema

Varusmiesten toimeentulon parantamiseksi ja taloudellisen aseman selkeyttämiseksi on laadittava kokonaisohjelma. Asevelvollisen päivärahan on vastattava luontaisedut ja verotuksen vaikutus huomioon ottaen yleistä vähimmäistoimeentulotasoa. Lomamatkat on saatettava kokonaisuudessaan maksuttomiksi. Kotiuttamisrahan on vastattava puolen kuukauden vähimmäispalkkaa. Sotilasavustuksen on oltava vähimmäistoimeentuloturvan mukainen.

On turvattava nykyistä tehokkaammin työsuhteen ja siihen liittyvien etujen säilyminen palveluvelvollisuuden suorittamisen yli.

Sotilaan oikeudet

Sotilaan oikeudet ja velvollisuudet on määriteltävä lain tasolla. Sotilaan oikeusturvaa on parannettava ja oikeus etujärjestötoimintaan taattava.

Varusmiespalveluksessa oleville on mahdollistettava säännöllinen yhteydenpito perheeseen ja muuhun siviiliyhteiskuntaan. Tämä edellyttää palvelusajan ja vapaa-ajan nykyistä selkeämpää erottamista.

Poliittiset oikeudet

Kantahenkilökunnalle ja varusmiehille on taattava oikeudet poliittiseen järjestäytymiseen ja toimintaan vapaa-ajalla.

Yhtenäispäällystö

Yhtenäispäällystöjärjestelmä toteutetaan kaikkien päällystöryhmien osalta loppuun.

Siviilihenkilökunta

Puolustushallinnon ja rajavartiolaitoksen eri ammattiryhmiä edustavalle siviilihenkilöstölle on saatava tehtäviä vastaavat virat ja toimet sekä mahdollisuus edetä urallaan.

Ei naisten asevelvollisuutta

Ajatus naisten asevelvollisuudesta on torjuttava. Puolustusvoimai palveluksessa olevien naisten asemaa on sitä vastoin parannettava.

Väestönsuojelu

Väestönsuojelun tehtävänä on estää sekä erilaisten rauhanaikaisten katastrofien että aseellisten selkkausten väestölle aiheuttamia tuhoja. Rauhanaikaisten katastrofien todennäköisyyden lisääntyminen korostaa väestönsuojelun merkitystä. Väestönsuojelulla ei voida vähentää ydinsodan vaaraa. Ydinsaaste on vakava uhka, johon varautuminen edellyttää erityisesti säteilysuojelun kehittämistä. Väestönsuojelutyöllä ei tule luoda näennäisturvallisuutta korostavia tunteita kansalaisten keskuuteen.

Koska sota aina aiheuttaa kärsimyksiä siväliväestölle, väestönsuojelun kehittämisessä on otettava huomioon myös sodan mahdollisuus.

Väestönsuojeluorganisaatio on pidettävä erillään sotilaallisen maanpuolustuksen organisaatiosta. Kunnallisen palo- ja pelastustoimen aseman väestönsuojelussa tulee olla korostettu.

Väestönsuojeluun tarkoitettujen rakennuskohteiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon tilojen monipuolinen käyttömahdollisuus kansalaisten tarpeisiin. Väestönsuojelussa on vältettävä yli-investointeja.

Väestönsuojeluvalistuksen on oltava totuudenmukaista, tasapuolista ja kriittistä.

Väestönsuojelussa tulee korostaa ennalta ehkäisevän työn merkitystä. Näitä toimenpiteitä ovat mm. työ- ja ympäristönsuojelu sekä laajaalainen rauhantyö.

Väestönsuojelulaki on uusittava. Nykyisellään se ei ota huomioon aseteknologian eikä rakentamistekniikan kehitystä.

Suomi on tullut entistä haavoittuvammaksi siksi, että yhä suurempi osa ihmisistä asuu kaupungeissa ja asutuskeskuksissa, että tuotanto on koneellistunut ja että raaka-aineiden saanti riippuu paljolti tuonnista. On kehitettävä vaihtoehtoista kotimaista tuotantoa ja varmuusvarastointia, jotta väestön toimeentulon sekä energian ja keskeisten raaka-aineiden saanti voidaan turvata myös poikkeuksellisissa oloissa. Yhteiskunnan ohella myös tuotteiden tuottajien ja välittäjien on kannettava osa valmiuden ylläpidon aiheuttamasta rasituksesta.