Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/456

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Sisäpoliittinen julkilausuma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Sisäpoliittinen julkilausuma
  • Vuosi: 1987
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SDP

SISÄPOLIITTINEN JULKILAUSUMA

Hyväksytty SDP:n 34. puoluekokouksessa Helsingissä 4.-7.6.1987

KOHTI TALOUDELLISTA DEMOKRATIAA

Sosialidemokratia ajaa uudistuksia ja vastustaa vanhakantaisuutta. Se haluaa poliittisen järjestelmän kehittyvän ja työelämän uudistuvan.

Vuosisadan alussa nouseva työväenliike ajoi lävitse yleisen äänioikeuden ja lähti tavoittelemaan muita poliittiseen demokratiaan kuuluvia oikeuksia. Vuosikymmenten ponnistuksin demokratia on syventynyt myös käytännössä. Alistaminen ja alistuminen ovat vähentyneet. Valtion päämies voi olla työväenliikkeestä lähtöisin. Hallituksia muodostettaessa palkanansaitsijaväestöä ei voida mielin määrin komennella ja syrjiä. Tätä demokratiaa SDP haluaa edelleen kehittää.

Tämän ajan haaste on työelämän uudistaminen ja taloudellisen demokratian laajentaminen. Vuosikymmeniä jatkunut kehitys työelämän uudistamiseksi voimistuu. Yhteinen toiminta antaa voimaa. Sitkeyttä saadaan poliittisen taistelun kokemuksesta.

Kansalaisten perusoikeuksiin kuuluu oikeus työhön. Työn oikeuden turvaaminen on yhteiskunnan tärkeä velvollisuus. Se edellyttää työssä olevilta solidaarisuutta työttömyydestä kärsiviä kohtaan. Suomalainen ammattiyhdistysliike on vastuun kantajista vahvin. Se on omalla toiminnallaan osoittanut tuntevansa suurta vastuuta ja huolta työttömyydestä.

Jokaiselle nuorelle on turvattava koulutus, asunto, työharjoittelu ja työ. Tämän lisäksi on aikuiskoulutusta kehitettävä, työvoimapalveluja parannettava ja pitkäaikaistyöttömyys katkaistava. Tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen tulee kuulua yhteiskunnan kehittämisen kärkialueisiin.

Sosialidemokraatit haluavat kansalaisille hyvän perusturvan ja sen pohjalta mahdollisuuden sisäisesti rikkaaseen elämään. Yhteiskunnan on kannustettava ja tuettava erityisesti niitä, joiden lähtökohdat hyvinvointinsa kehittämiseen ovat puutteelliset.

Kasvatuksella yhteisvastuuseen on tärkeä tehtävä. Kyltymätön kerskakulutus, rahalla rehvastelu, itsekkyys ja piittaamattomuus kaikille kansalaisille kuuluvasta yhteiskunnallisesta vastuusta ei saa muodostua uusien sukupolvien tunnusmerkiksi. Kansalaisia tulee kannustaa yhteisölliseen toimintaan ja vastuunkantoon sekä kanssaihmisistään että elinympäristöstään.

Kansantalouden rakennemuutoksissa on uudistajien lisäksi aina liikkeellä myös lyhytnäköisiä voitontavoittelijoita, himosaneeraajia, havittelijoita, keinottelijoita ja huijareita. Työn perusoikeuksia loukkaavilla irtisanomisilla, arvopaperikähminnällä, juristerian juonilla ja yhden yön saalistuksilla he haluavat riistää itselleen toisten pitkäaikaisen työn tulokset. He käyttävät väärin sitä toimintaväljyyttä ja joustavuutta, jota välttämättä tarvitaan kansantalouden uudistamiseksi.

Saalistajien nostaminen aikamme sankareiksi on estettävä. Arvostus kuuluu niille, jotka käyttävät kykynsä ja voimansa uuden luomiseen niin, että sitä kautta saadaan työpaikkoja, laadultaan korkeatasoisia tuotteita sekä ympäristöä säästäviä ratkaisuja.

Laajentamalla taloudellista demokratiaa on mahdollista paljastaa rakennemuutosta kielteisesti leimaava eduntavoittelu ja katkoa kansanvaltaa kahlitsevat suuren rahan rönsyt.

TYÖELÄMÄÄ UUDISTAMAAN

Valtiovallan, ay-liikkeen ja yritysten on yhdessä kannettava vastuu taloudellisesta kehityksestä, työllisyydestä, solidaarisesta työnjaosta ja sosiaaliturvasta.

Työntekijöiden on saatava vaikuttaa välittömästi omaan lähiympäristöönsä, omaan työhönsä ja työpaikan päätöksentekoon. Yhteistoimintalakia uudistamalla on lisättävä työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työsuhteen ehtojen muutoksiin. Yrityskohtaiset yhteistoimintarahastot tarjoavat keinon edistää taloudellista demokratiaa ja parantaa tuotantotoiminnan kilpailukykyä.

Yritysten toiminnan muutoksissa ja kriiseissä on toteutettu laajoja lomautuksia ja irtisanomisia. Ne aiheuttavat yksilöllisiä murhenäytelmiä ja vaarantavat kokonaisten paikkakuntien tulevaisuuden. Palkanansaitsijain oikeuksia ja turvaa tällaisissa tilanteissa tulee olennaisesti parantaa. Uudelleensijoituksen ja uudelleenkoulutuksen turvaksi on luotava rahoitusjärjestelmä, jolla korvataan työntekijöiden taloudelliset menetykset.

Osa-aikaisen ja yritysten ulkopuolisen työvoiman käyttö on lisääntynyt. Siksi lyhyissä työsuhteissa ja osa-aikaisina työskentelevien työsuhde- ja sosiaaliturvaa on parannettava. Osa-aikatyö on kohdistettava sitä haluaville työntekijöille.

Yritystoiminnan kansainvälistyminen on luonut uusia ongelmia. Konsernien sisäistä ay-yhteistyötä on tiivistettävä sekä kehitettävä lainsäädäntöä, joka suojaa monikansallisissa yrityksissä ja kansainvälisissä työsuhteissa työskenteleviä. Suomalaisen aluskannan siirtäminen mukavuuslippujen alle on estettävä.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Joukkoirtisanomisten uhatessa käynnistetään ajoissa, ennen mitään muita toimenpiteitä yhteistoimintamenettely, jolla tutkitaan ensisijaisena vaihtoehtona mahdollisuudet toiminnan jatkamiseen sekä työntekijöiden jatko- ja uudelleenkoulutukseen tai uudelleensijoittamiseen.
  • Työnantajat velvoitetaan antamaan työntekijöille perusteellinen selvitys uhkaavien lomautusten ja irtisanomisten tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
  • Parannetaan yksilön irtisanomissuojaa niin, että riita-asiat voidaan myös käytännössä ratkaista irtisanomisajan kuluessa.
  • Saatetaan kuntoon osa-aikatyöntekijöiden työsuhde- ja sosiaaliturva.
  • Luodaan lainsäädännöllä edellytykset yrityskohtaisten yhteistoimintarahastojen perustamiselle.
  • Taataan työntekijöille oikeus nimetä edustajansa yritysten hallintoon.
  • Kehitetään työpaikkademokratiaa valtion ja kuntien hallinnossa.

OIKEUS TYÖHÖN TURVATTAVA

Tuotantorakenteen, työmarkkinoiden ja työelämän muutos on voimakas ja jatkuva. Kansalaisten työllisyys on turvattava myös muutoksen oloissa. Työnantajien on vastattava henkilöstön uudelleenkouluttamisesta ja - sijoittamisesta. Julkisen vallan on tehostettava peruskoulutusta ja työvoimapalveluja.

Talouspolitiikalla on luotava sellaiset tuotantotoiminnan yleiset edellytykset, että riittävä määrä työpaikkoja syntyy. Korkopolitiikalla on tuettava työllisyyttä parantavia investointeja.

Tuotantotoiminnan uusiutumiskykyä on lisättävä. On panostettava tutkimukseen, tuotekehittelyyn ja koulutukseen. Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan syntymisedellytyksiä on parannettava.

Elinkeinoelämän keskittyminen ja monopolisoituminen on estettävä kilpailulainsäädäntöä uudistamalla. Investointien painopistettä on suunnattava todellisten työpaikkojen luomiseen.

On lisättävä ponnistuksia uuden tuotannollisen toiminnan aikaansaamiseksi kehitysalueille ja alueille, joilla työllisyyden perustana ovat taantuvien toimialojen yritykset.

Työvoiman tarjonnan kasvun hidastuminen ja työajan lyhentäminen tarjoavat mahdollisuuksia työllisyyden parantamiseen. Uusia työaikamalleja on tarkasteltava ennakkoluulottomasti silloin, kun ne johtavat työtilaisuuksien määrän kasvuun.

Kilpailukykyinen tuotanto on välttämätöntä, jotta palvelut voivat laajentua. Valtaosa uusista työpaikoista syntyy yksityisen ja julkisen palvelutoiminnan piiriin.

Uuden työllisyyslain mukaisen työllistämisvelvoitteen tulee toimia viimesijaisena työllisyyden turvaajana. Siksi avoimia työmarkkinoita on laajennettava ja työntekijöiden valmiuksia kehitettävä niin, että he voivat tuotantoelämän muutostilanteissa sijoittua uusiin tehtäviin.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Talouspolitiikan ja työmarkkinapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena pidetään työllisyyden parantamista.
  • Ponnisteluja nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden poistamiseksi jatketaan. Uuden työllisyyslain toimivuutta seurataan huolella ja lakiin tehdään tarvittaessa korjauksia.
  • Työvoimapalveluja tehostetaan lisäämällä työnvälityksen henkilöstöä, kehittämällä koko maan kattava työnvälityksen tietopalvelu sekä ottamalla käyttöön työvoimapalvelujen valtakunnallinen atk-järjestelmä.
  • Työvoiman vapaaehtoista liikkuvuutta parannetaan huolehtimalla asunnoista ja yhteisistä palveluista alueilla, joilla työvoimaa tarvitaan.
  • Varataan voimavaroja rakennemuutoksen aiheuttamien äkillisten työllisyysongelmien hoitoon.
  • Työajan lyhentämistavoitteeksi asetetaan 35 tunnin työviikko ja elinikäisen työajan lyhentäminen.
  • Selvitetään mahdollisuudet niin sanotun sapattivapaajärjestelmän eli määrävuosin toistuvan kouluttautumisvapaan toteuttamiseen kaikkia työntekijöitä koskevana.
  • Selvitetään harmaiden rahamarkkinoiden merkitys kansantalouden ja työllisyystilanteen kehityksen kannalta.

VEROUUDISTUKSELLA OIKEUDENMUKAISUUTTA

Verotuksen tulee olla kohtuullista ja verojärjestelmän oikeudenmukainen. Eri tulolajeja tulee verotuksessa kohdella samalla tavoin. Verojen kiertäminen tulee estää. Verotuksella on hillittävä pääomilla keinottelua. Uutta luovaa yritystoimintaa ja ympäristöä säästäviä ratkaisuja voidaan tukea myös verotusta säätelemällä.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Toteutetaan verouudistus, jonka lähtökohtana on kaikkien tulojen, myös pääomatulojen saattaminen yhtäläisen verotuksen piiriin.
  • Pieni- ja keskituloisten palkanansaitsijain sekä eläkeläisten tuloverotusta kevennetään. Keventymistä ei saa ottaa takaisin näihin ryhmiin raskaimmin kohdistuvilla liikevaihtoveron korotuksilla. Tavallisten talletusten verovapaus säilytetään.
  • Yritysverotusta uudistetaan työllisyyttä suosivaksi.
  • Metsäverotus uudistetaan vastaamaan nykyistä paremmin todellista tuottoa ja hankintahakkuiden verovapautta rajoitetaan.
  • Teollisuuden ja maatalouden poisto-oikeus rajoitetaan vastaamaan koneiden ja laitteiden todellista käyttöikää.
  • Maatilatalouden tappioiden vähentäminen palkkatulosta ja metsätulosta estetään.
  • Valtion ja kuntien verotulojen taso turvataan.
  • Kuntien työnantajina maksamat sosiaaliturvakustannukset eivät saa asettaa kuntia ja muita julkisia työnantajia yksityisiä huonompaan asemaan.

VALTIOSÄÄNNÖN UUDISTUSTA ON JATKETTAVA

Perustuslain uudistaminen on tärkeä keino lisätä kansanvaltaa, tasa- arvoa ja turvallisuutta.

Kuluneella puoluekokouskaudella hallitus antoi eduskunnalle esitykset neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä, presidentin vaalitavan muuttamisesta, presidentin valtaoikeuksien tarkistamisesta ja lepäämäänjättämissäädösten lieventämisestä. Lait merkitsevät liikahdusta kansanvallan voimistamiseksi.

Presidentinvaalin uudistusesityksen mukaan kansalaiset äänestävät sekä presidenttiehdokasta että valitsijamiestä. Uudistus antaa kansalaisille mahdollisuuden valita presidentti suoraan. Se kieltää myös ns. mustien hevosten käytön, mikä selkeyttää valinnan vaihtoehtoja.

Suoran, kaksivaiheisen kansanvaalin kannatus on kasvanut SDP:ssa. Suora kansanvaali voimistaa kuitenkin entisestään presidentin asemaa ja valtaoikeuksia mm. eduskuntaan nähden. Kun kansanvaltaisessa hallinnossa eduskunnan valtaoikeuksien vahvistaminen on tärkeää, tulee presidentin vaalitavan uudistuksen olla sopusoinnussa ylimpien valtioelinten tehtävien kanssa.

Hallituksen tulee antaa esitys tasavallan presidentin suorasta, kaksivaiheisesta kansanvaalista. Esitykseen tulee liittää presidentin valtaoikeuksia vähentäviä säädöksiä. Näitä ovat ennen kaikkea presidentin oikeus hajottaa eduskunta sekä presidentin ja valtioneuvoston keskinäisten valtasuhteiden nykyistä tarkempi sääntely.

Vuodelta 1919 oleva perustuslaki on puutteellinen myös kansalaisten perusoikeuksien osalta. Ne tulee uudistaa nykyajan vaatimuksia vastaaviksi. Samalla on huolehdittava siitä, että oikeudet ja velvollisuudet vastaavat Suomen kansainvälisiä velvoitteita.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Presidentin vaalitapa uudistetaan suoraksi, kaksivaiheiseksi kansanvaaliksi. Samalla tarkistetaan säännökset ylimpien valtioelinten suhteista eduskunnan asemaa korostaviksi.
  • Presidentin oikeutta hajottaa eduskunta rajoitetaan.
  • Presidentin ja eduskunnan luottamusta nauttivan valtioneuvoston keskinäistä suhdetta selkiytetään.
  • Valmistellaan kansalaisten perusoikeuksien kirjaaminen valtiosääntöön nykyajan vaatimusten mukaisesti. Siinä otetaan huomioon mm. kansalaisten työn ja asunnon saannin turva sekä kansallisen kulttuurin suoja.

TALOUDELLISTA JA TURVALLISTA ENERGIAA

Energiapolitiikan tulee tukea taloudellista kehitystä ja sitä kautta työllisyyttä. Energiaa on tuotettava taloudellisesti mm. lisäämällä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa.

Energiapolitiikalla on edistettävä energian säästämistä. Suurin osa käyttämästämme energiasta on uusiutumattomia luonnonvaroja. Uusien, turvallisten energiantuotantomuotojen käyttöönottoa on tehostettava. Niihin liittyvää tutkimusta on tuettava yhteiskunnan varoin.

Energian tuotannossa on otettava huomioon ympäristönsuojelun vaatimukset. Rikkidioksidipäästöjä on rajoitettava savukaasujen puhdistuksella ja typpidioksidipäästöjen vähentämiseen on ryhdyttävä pikaisesti. Uusia ydinvoimaloita ei tule rakentaa eikä suunnitella.

Energiataseessa on katsottava energian tuotannon kauppa- ja ympäristöpoliittisia vaikutuksia. Neuvostoliitosta tuotavan maakaasun käyttömahdollisuuksia on parannettava sekä kauppa- että ympäristöpoliittisista syistä.

Päävastuun maamme energiantuotannosta on kuuluttava valtionyhtiöille. Yhteiskunnan on valvottava energian hinnoittelua ja jakelua.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Lisätään uusien, turvallisten ja ympäristöä säästävien energian tuotantotapojen tutkimista ja kehittämistä.
  • Laajennetaan maakaasun käyttöä.
  • Selvitetään, mitkä ovat asteittaisen ydinvoimasta luopumisen edellytykset.
  • Tehostetaan tuntuvasti savukaasujen puhdistusta rikkidioksidipäästöjen ehkäisemiseksi ja ryhdytään typpidioksidipäästöjen rajoittamiseen energian tuotannossa.
  • Ympäristöonnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi parannetaan vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuutta.
  • Turpeen käytöltä energiatuotannossa on edellytettävä samoja talous- ja ympäristövaatimuksia kuin muilta energiamuodoilta.

YMPÄRISTÖHAITTOJEN ENNALTAEHKÄISYYN

Ympäristöpolitiikan toimikenttää on laajennettava ja pyrittävä ympäristöhaittojen ennaltaehkäisyyn.

Ympäristönsuojelun lupa- ja ilmoitusjärjestelmä on yhtenäistettävä. Tavoitteena tulee olla selkeä, kansanvaltainen järjestelmä, jossa laitosten toimintaa säädellään lähinnä rakennusluvalla ja ympäristönsuojeluluvalla.

Työntekijöiden oikeuksia saada tietoa ja koulutusta työpaikkojensa ympäristökysymyksistä on parannettava. Työntekijöillä on oltava oikeus kieltäytyä ympäristövaaraa aiheuttavasta työstä. Ympäristövahinkojen korvausjärjestelmää on kehitettävä niin, että tapahtuneen vahingon ensisijaisena hyvittämiskeinona on pilatun ympäristön saattaminen ennalleen.

1990-luvulla on siirryttävä lyijyttömään bensiiniin ja bensiinikäyttöiset ajoneuvot varustettava katalyyttisillä puhdistimilla. Myös dieselajoneuvojen päästöjä on vähennettävä. Raideliikennettä on voimistettava etenkin pääkaupunkiseudulla.

Vesien käytön lupaedellytyksiä on muutettava siten, ettei kansantaloudellisesti epätarkoituksenmukaisiin hankkeisiin myönnetä lupaa. Vesien käytön suunnittelu on otettava osaksi maankäytön suunnittelua.

Perinteisiä jokamiehen oikeuksia tulee voimistaa. Oikeus vapakalastukseen tulee tehdä mahdolliseksi kaikille kansalaisille samoin ehdoin kuin pilkkioikeus.

Luonnonsuojelualueiden hankintamäärärahoja on lisättävä. Uusia kansallispuistoja on perustettava etenkin Etelä-Suomeen.

Vapaana olevien rantojen ja saarien suojelua on tehostettava. Valtion on tuettava kuntien kaavoitusta merkittävien ranta-alueiden säilyttämiseksi. Virkistysalueiden toteutusta on kiirehdittävä.

Asuinalueiden ympäristöä on parannettava. Paikallista omatoimisuutta on kannustettava valtion ja kunnan lainoin, avustuksin ja asiantuntijapalveluin.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Ympäristövaikutusten arviointi liitetään kiinteäksi osaksi hallinnon toiminta- ja taloussuunnittelua sekä säädösvalmistelua. Arviointi pitää liittää myös osaksi kehitysyhteistyön suunnittelua.
  • Ympäristönsuojelun lupa- ja ilmoitusjärjestelmä yhtenäistetään.
  • Ympäristövahinkojen korvausjärjestelmän lähtökohdaksi otetaan ennallistamisvelvoite.
  • Lyijyttömästä bensiinistä tehdään todellinen vaihtoehto autoilijoille.
  • Ilmakehän otsonikerroksen suojelemiseksi rajoitetaan ponnekaasujen käyttöä.
  • Järjestetään vielä vapaana olevien rantojen suojelu.
  • Kannustetaan kansalaisten omatoimisuutta asuinalueiden ympäristön parantamisessa.

TASAPAINOISEEN MAATALOUS- JA METSÄPOLITIIKKAAN

Maatalouden tehtävä on tuottaa terveellisiä, korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia peruselintarvikkeita ja turvata niiden saanti. Tilojen koosta ja sijainnista johtuvia tuotantoedellytysten eroja on tasoitettava. Samoin on huolehdittava viljelijöiden työturvallisuudesta ja sosiaaliturvasta.

Kansainvälisen maatalouskaupan hintataso on romahtanut. Vientituki on sen seurauksena kasvanut. Maatalousviennistä veronmaksajille aiheutuvaa rasitusta on merkittävästi vähennettävä. Vientituki on asteittain lopetettava. Maatalouden tukemisen painopiste on siirrettävä tuotantoon sidotusta tuesta viljelijäperhekohtaiseen tukeen. Maaseudun muita elinkeinoja on kehitettävä.

Suomen hyvinvointi riippuu metsistä. Korkea kantohintataso ja metsurien työnsaannin vaikeutuminen ovat vakavia epäkohtia. On huolehdittava myös siitä, että metsien tuottokyky ja terveys säilyvät. Moninaiskäytön periaate on otettava metsien käsittelyn perustaksi.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Ryhdytään asteittain vähentämään maataloustuotteiden vientitukea tavoitteena asteittainen tuesta luopuminen.
  • Sovitaan menettelystä, jolla osa vientituesta säästyvistä varoista ohjataan maaseudun elinolojen kehittämiseen.
  • Siirretään maatalouden tukea hintatuesta viljelmäkohtaiseksi tueksi.
  • Selvitetään maatalousalan monopolien vaikutus tuotteiden hintoihin.
  • Huolehditaan puuraaka-aineen saannista ja pidetään kantohinnat kurissa.

HYVÄ ASUMINEN ON PERUSOIKEUS

Kunnollinen asunto on rikkaan ja tasapainoisen elämän perusedellytys. Siksi heikoimmin asuvien asuinoloja on tuntuvasti parannettava. Yhteiskunnan tukea asumiseen on lisättävä ja tuki kohdennettava niille väestöryhmille ja alueille, joissa tuen tarve on suurin.

Asunnon saanti on turvattava erityisesti pienituloisille, etenkin nuorille ja lapsiperheille sekä täysin asunnottomille yksinäisille henkilöille. Tuen kasvu on ohjattava tarveharkintaiseen asumistukeen, vuokra-asuntotuotantoon ja ensimmäisen asunnon hankintaan.

Asuntopolitiikan tärkein tehtävä on vuokra-asuntojen tarjonnan lisääminen.

Arava-asuntotuotantoa on lisättävä. Vuokra-asuntojen osuutta asuntolainoituksesta on nostettava ja tuotanto on kohdennettava alueille, joissa vuokra-asuntotilanne on huonoin. Joustavuutta asuntolainamäärärahojen käytössä on lisättävä. Edellytyksiä hankkia vuokra-asuntoja vanhasta asuntokannasta on parannettava.

Olemassa oleva asuntokanta on pidettävä asumiskunnossa. Peruskorjausta on lisättävä. Huonosti suunniteltujen lähiöiden toimivuutta ja viihtyisyyttä on lisättävä.

Ensiasunnon hankintaa on helpotettava. Tämä edellyttää asuntosäästöpalkkiolainojen laina-aikojen pidentämistä ja omarahoitusosuuden alentamista. Yleisten rahalaitosten myöntämien asuntolainojen laina-aikoja on pidennettävä. Työeläkevaroja on suunnattava nuorille tarkoitettujen asuntojen lainoitukseen.

Parannetaan yhteiskunnan mahdollisuuksia hankkia rakennusmaata oikeudenmukaiseen hintaan asuntorakentamista varten. Kaavoitusta tulee suunnata entistä voimakkaammin yhteiskunnan omistamalle maalle.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Poistetaan asunnottomuus.
  • Lisätään vuokra-asuntojen tuotantoa ja tarjontaa.
  • Vuokra-asuntojen lisäämiseksi ja aravatuotannon turvaamiseksi tutkitaan erityisen sijoitusyhtiön perustamista.
  • Asumisen tuen painopiste asetetaan niihin väestöryhmiin ja niille alueille, joissa tuen tarve on suurin.
  • Nuorten ja lapsiperheiden ensiasunnon hankintaa helpotetaan tuntuvasti. Kehitetään ASP-järjestelmää, pidennetään kaikkien asuntolainojen laina-aikoja sekä sovitaan menetelmästä, jolla työeläkevakuutusmaksuja maksavat nuoret saavat asuntolainaa työeläkerahastoista.
  • Lisätään halpojen tonttien tarjontaa.
  • Alennetaan asuntojen hankinta- ja rakennuskustannuksia.

OIKEUS HYVINVOINTIIN KUULUU KAIKILLE

Suomalaisen yhteiskunnan vauraus antaa mahdollisuuden poistaa aineellinen puute keskuudestamme. Se vaatii vapauden, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteiden toteuttamista käytännössä. Köyhyyden poistaminen ja tuloerojen kaventaminen on näiden tavoitteiden toteutumisen keskeinen edellytys.

Valtion, kuntien ja sosiaalisten järjestöjen keskinäinen työnjako on hoidettava siten, että syntyy tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Palveluja on luotava sinne, missä niiden puute on suurin.

Terveydenhuollon painopistealueena tulee olla perusterveydenhuollon toteuttaminen myös asutuskeskuksissa, laitospainotteisen järjestelmän muuttaminen enemmän avopalveluihin perustuvaksi ja hoitosuhteen jatkuvuuden parantaminen. Ns. omalääkärijärjestelmä tulee toteuttaa kaikissa terveyskeskuksissa.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan painopisteenä tulee olla lapsiperheiden aseman parantaminen. Sen lisäksi on turvattava varttuneen väestön palvelut ja eläkkeiden taso.

Jokaiselle alle kouluikäiselle lapselle on säädettävä oikeus kunnalliseen päivähoitopaikkaan. Vastaavasti kunnille on asetettava velvollisuus päivähoitopaikan järjestämiseen. Myös koululaisten päivähoito on saatava kysyntää vastaavaksi.

Lapsilisäjärjestelmän kehittäminen antaa mahdollisuudet suunnata lapsiperheiden tuki nykyistä oikeudenmukaisemmin. Pienituloisimmat eivät hyödy verovähennysjärjestelmästä lainkaan. Siksi verovähennyksiä tulee muuttaa lapsilisien korotuksiksi.

Perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamiseksi tulee alle kouluikäisten lasten vanhemmille luoda mahdollisuus lyhentää työaikaansa.

Heikoimmassa asemassa olevien toimeentulon järjestämiseksi on kunnallista toimeentulotukea kehitettävä.

Paikallisella tasolla sosiaaliturvan neuvontaa on tehostettava niin, että kansalaiselle voidaan selvittää kaikki hänen oikeutensa ja velvollisuutensa yhdestä palvelupisteestä. Eläkkeelle tulee voida hakea yhdellä hakemuksella. Eläkkeenhakijoiden ja eläkkeensaajien oikeusturvaa on parannettava ja valitusmenettely yhtenäistettävä. Eläkejärjestelmien yhteensovitusta on parannettava siten, että eläketurvasta muodostuu yhtenäinen kokonaisuus ja ristikkäiset työkyvyttömyysratkaisut poistuvat.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Yhteisten palvelujen kehittämistä jatketaan määrätietoisesti ja palvelujen kaupallistaminen torjutaan. Palveluja on suunnattava erityisesti sinne, missä niiden puute on suurin.
  • Julkisten palvelujen tehokkuutta lisätään, byrokratiaa vähennetään ja palvelujen käyttäjien oikeusturvaa parannetaan.
  • Jokaiselle alle kouluikäiselle on säädettävä oikeus kunnalliseen päivähoitopaikkaan. Samalla on sovittava tämän oikeuden toteutuksen aikataulusta.
  • Lapsilisät nostetaan keskimäärin kolminkertaisiksi vuoteen 1991 mennessä. Osa uudistuksen rahoituksesta hoidetaan poistamalla perhepoliittisia verovähennyksiä.
  • Sovitaan alle kouluikäisten lasten vanhempien työajan lyhentämisestä ja siitä koituvan ansionmenetyksen korvaamisesta.
  • Vanhempainlomakausi pidennetään yhteen vuoteen lapsen syntymän jälkeen. Isyysloman vanhempainlomaa vähentävä vaikutus poistetaan.
  • Kunnallista toimeentulotukea kehitetään heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi.
  • Pienten työeläkkeiden ja kansaneläkkeiden yhteensovitussääntöjen toimivuus ja oikeudenmukaisuus selvitetään sekä ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Eläkkeiden tarkistusmenettelyssä olevat epäkohdat selvitetään.
  • Varttuneen väestön tarvitsemia palveluita lisätään.
  • Kaikissa terveyskeskuksissa kehitetään omalääkärijärjestelmä.

KOHTI PALVELUKUNTAA

Sosialidemokraattisen kunnallispolitiikan tavoitteena tulee olla palvelukunta, joka tasaveroisin perustein antaa kaikille kuntalaisille mahdollisimman korkeatasoiset peruspalvelut. Tavoitteena on tuoda palvelut mahdollisimman lähelle kuntalaista ja samalla laajentaa hänen vaikutusmahdollisuuksiaan palvelujen tuottamisessa.

Julkisten palveluiden on oltava tehokkaita. Niihin sisältyvä byrokratia on saatava mahdollisimman vähäiseksi.

Yhteisten palvelujen kaupallistaminen on estettävä. Ihmisten perusturvallisuus ei saa perustua kaupallisiin palveluihin.

Kunnan itsehallinnollista asemaa on parannettava siirtämällä toimivaltaa valtion keskushallinnolta kunnille. Kuntien kokenut luottamushenkilöstö, koulutettu henkilökunta ja lisääntyneet voimavarat antavat siihen mahdollisuuden. Kuntien toiminnallista ja taloudellista ohjausta on vähennettävä poistamalla turhaa norminantoa ja yksinkertaistamalla valtionosuuslainsäädännön perusteita. Kunnille on annettava mahdollisuus etsiä järkevät palvelumuodot niin, että kuntalaisten tasa-arvoinen kohtelu ja kuntien taloudelliset edellytykset turvataan. Kunnallishallinnossa on pystyttävä tarvittaessa jakamaan voimavaroja uudella tavalla.

Kuntien työntekijöillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa työtapoihinsa ja työn sisältöön. Henkilöstön tietoja ja kokemusta on voitava täysimääräisesti hyödyntää työnteossa. Sääntelyn vähentäminen ja päätösvallan lisääntyvä siirtäminen riittävän alas parantavat vastuuta työstä. Kuntien on varattava myös lisää voimavaroja henkilöstön kehittämiseen ja kouluttamiseen.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Käynnistetään ns. palvelukuntakokeilu, jolla voidaan selvittää, mitä tuloksia on saavutettavissa kuntien toiminnallista ja taloudellista ohjausta vähentämällä ja kunnallista itsehallintoa lisäämällä sekä kehittämällä kunnan omana työnä tuotettavia palveluja.
  • Kuntien työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä parannetaan ja koulutusta lisätään. Koulutuksessa korostetaan kunnan tehtävää kuntalaisten palvelijana.
  • Kunnallisten luottamushenkilöiden vaikutusta suunnittelussa ja suunnitelmien toteutuksessa on vahvistettava.

TASA-ARVOISEEN SIVISTYSYHTEISKUNTAAN

Kansakunnan tärkein voimavara on kansalaisten tiedoissa, taidoissa ja luovuudessa. Ihmiselle on taattava oikeus käyttää ja kehittää henkisiä kykyjään ja taipumuksiaan täysimittaisesti.

Koulun sisäistä kehittämistä on jatkettava. On lisättävä voimavaroja kokeilu- ja tutkimustoimintaan, parannettava kodin ja koulun yhteistyömahdollisuuksia, laajennettava koulun ja yhteiskunnan vuorovaikutusta sekä kehitettävä koulusta monipuolinen kulttuurikeskus. Erityisesti viestintä- ja rauhankasvatuksen voimavaroja on lisättävä. Peruskoulua on kehitettävä niin, että heikoimpien syrjäytyminen estetään.

Korkeakoulujen voimavarojen kehitys on turvattava ja oppilaspaikkoja lisättävä. Tieteellisen tutkimuksen voimavarojen kehitys on turvattava sekä osallistumista kansainväliseen tieteelliseen yhteistoimintaan tehostettava.

Opintotuen on mahdollistettava päätoiminen opiskelu ja opintotukijärjestelmää on laajennettava myös perustutkinnon jälkeisiin opintoihin. Opintorahan osuutta opintotuesta on nostettava.

Koulutusrahastojärjestelmä on toteutettava. Tavoitteena on tehostaa työsuhteen aikana annettavaa täydennys- ja uudelleenkoulutusta. Työelämän kehitys ja hallittu uuden tekniikan käyttöönotto vaativat työntekijöiltä entistä parempaa ammattitaitoa ja uusia ammatillisia valmiuksia. Siksi ammatilliseen perus- ja täydennyskoulutukseen on suunnattava riittävästi voimavaroja.

Aikuisilla tulee olla mahdollisuudet jatkuvaan itsensä kehittämiseen, pohjakoulutuksen parantamiseen, ammattitaidon ylläpitämiseen ja ammatin vaihtamiseen. Aikuiskoulutuksen toimintaedellytyksiä on parannettava mm. laajentamalla Yleisradion opetusohjelmia avoimeksi korkeakouluopetukseksi.

Muuttuvassa maailmassa, arvojen murroksessa, kulttuurin merkitys kasvaa. Joukkoviestimien kautta leviävä ylikansallinen ja kaupallinen viihdekulttuuri asettaa vakavia haasteita kansallisen kulttuurin elinvoimalle. Kaupalliseen kilpailuun ihmisten ajankäytöstä on vastattava poistamalla taloudellista, sivistyksellistä ja alueellista eriarvoisuutta kulttuuri- ja liikuntapalvelujen käytössä.

Taidekasvatusta on lisättävä yleissivistävässä ja ammatillisessa koululaitoksessa sekä työväen- ja kansalaisopistoissa ja kansanopistoissa. On tuettava työväenliikkeen ja kansalaisjärjestöjen sekä työpaikkojen kulttuuritoimintaa, kehitettävä kirjastolaitosta ja tehostettava kuntien kulttuuritoimintalain toteuttamista.

Viestinnän moniarvoisuus on turvattava. Yleisradion merkitys kansallisen kulttuurin tuottajana ja kansainvälisen tiedon ja taiteen välittäjänä on kaupallisuuden paineissa yhä tärkeämpi. Paikallisradioista on kehitettävä kanavia alueelliselle tiedonvälitykselle, kansalaismielipiteelle ja kulttuuritoiminnalle.

Ammattimaisten taiteilijoiden koulutuksesta ja toimintaedellytyksistä on huolehdittava. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuorten taiteilijoiden asemaan. Kulttuuritapahtumat eivät saa ajautua riippuvaisiksi vain kaupallisesta tuesta.

Puoluekokous vaatii, että puoluekokouskaudella:

  • Kiinnitetään erityistä huomiota koulun sisäiseen kehittämiseen.
  • Lukioon pääsyä helpotetaan. Samalla lisätään ammattikoulun kilpailukykyä opetusta kehittämällä ja tekemällä myös ammattikoulusta korkeakouluopinnot avaava koulutusväylä. Korkeakoulujen opiskelupaikkoja lisätään.
  • Opiskelijoiden opintotukea parannetaan perustoimeentuloturvan takaavaksi etuudeksi. Opintorahapainotteinen opintotuki on laajennettava koskemaan myös perustutkinnon jälkeisiä opintoja.
  • Parannetaan aikuisten opiskelumahdollisuuksia toteuttamalla palkallinen opintovapaa, koulutusrahastojärjestelmä ja aikuisten opintotuki.
  • Tuetaan työväenliikkeen sekä kansalaisjärjestöjen kulttuuritoimintaa sekä tehostetaan kuntien kulttuuritoimintalain toteuttamista.
  • Huolehditaan Yleisradion asemasta ja kehittymismahdollisuuksista.
  • Lehdistön monipuolisuus turvataan kehittämällä lehdistötukea parlamentaarisen lehdistökomitean suositusten pohjalta.
  • Parannetaan nuorten taiteilijoiden asemaa kehittämällä apurahajärjestelmää ja luomalla esiintymistilaisuuksia.

POLIITTINEN YHTEISTYÖ JA SOSIALIDEMOKRAATTINEN TYÖVÄENLIIKE

Poliittisten puolueiden laaja yhteistyö on edellytys yhteiskunnallisen uudistustyön ja vakaan ja hallitun taloudellisen kehityksen jatkamiselle. Yhteistyö on välttämätöntä myös poliittisten puolueiden ja etujärjestöjen välillä.

SDP on valmis yhteistyöhön maamme ulkopoliittisen linjan takaamiseksi sekä yhteiskunnallisen edistyksen ja taloudellisen kehityksen turvaamiseksi.

SDP tukee ammattiyhdistysliikettä sen toiminnassa palkansaajien taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseksi. SDP korostaa ammattiyhdistysliikkeen itsenäisyyttä sekä työntekijöiden ja toimihenkilöiden toimintamahdollisuuksien ja päätäntävallan laajentamista työpaikoilla. Kaikkien palkansaajajärjestöjen välistä yhteistyötä tulee edelleen kehittää.

SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistyön merkittävimmät tehtävät lähivuosina ovat toiminta täystyöllisyyden tavoittamiseksi, työelämän uudistaminen, taloudellisen demokratian laajentaminen sekä tuotantorakenteen kehittäminen ja sopeuttaminen muuttuneisiin olosuhteisiin.

SDP kehottaa jäseniään ja kannattajiaan edelleen toimintaan työväen urheilu- ja osuustoiminnan vahvistamiseksi.

SDP pitää hyödyllisenä jatkaa yhteistyötä kommunistisen ja kansandemokraattisen liikkeen kanssa työväen joukkojärjestöjen yhtenäisyyden lujittamisessa sekä niissä käytännön uudistuspyrkimyksissä, joista voidaan erikseen sopia.

Sosialidemokraattisen naisliikkeen työ on lisännyt mahdollisuuksia ponnistella tasa-arvotavoitteen saavuttamiseksi ja yhteiskunnallisen päätöksenteon rikastuttamiseksi.

Sosialidemokraattisen nuoriso- ja varhaisnuorisotoiminnan, opiskelijaliikkeen sekä sivistys- ja varhaisnuorisotoiminnan ja sosiaalisten palvelujärjestöjen toiminnan tehostaminen on sosialidemokraattisen työväenliikkeen yhteinen tehtävä.

Rauhan- ja ympäristötoiminta sekä muut kansalaisliikkeet ovat tärkeä kanava kansalaisten tarpeiden ja näkemysten esilletuomisessa. Nämä liikkeet edustavat kansalaisyhteiskuntaa suhteessa julkiseen valtaan ja täydentävät siten erityiskysymyksissä poliittisten puolueiden tehtäviä. Sosialidemokraattien on syytä aktiivisesti osallistua erilaisten kansalaisliikkeiden toimintaan rauhan, kehityksen ja terveen elinympäristön edistämiseksi.