Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/461

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Seurakuntavaaliohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Seurakuntavaaliohjelma
  • Vuosi: 2006
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

Seurakuntavaaliohjelma 2006

Seurakuntavaalit 12. - 13.11.2006 (ennakkoäänestys 30.10. - 3.11.)

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue - Finlands Socialdemokratiska Parti r.p.

Miksi äänestää sosialidemokraattisia ehdokkaita seurakuntavaaleissa?

  • Jotta rakkaus näkyisi teoissa
  • Jotta kirkon kynnys olisi matalalla
  • Jotta kirkko ei näyttäisi niin byrokraattiselta
  • Jotta kirkon aarre, armo näkyisi selvemmin
  • Jotta uskovaisuutta ei mitattaisi poliittisella kannalla eikä yksinoikeudella
  • Jotta kirkon piispat, papit ja muut työntekijät sekä seurakuntalaiset, jotka toimivat oman maamme ja maailman heikompien puolesta, saisivat vahvan tuen
  • Jotta kristillisyys ei olisi tyhjä sana työelämässä
  • Jotta työ tasa-arvon puolesta etenee kirkon piirissä
  • Jotta kirkon taloudellisia resursseja käytetään yhteiseksi hyväksi
  • Jotta kristittyjen tukeminen ja yhteyksien vaaliminen kautta maailman olisi itsestään selvä osa seurakuntatyötä

Me sosialidemokraatit ajattelemme

kirkon tehtävästä

Kirkon keskeinen tehtävä on hengellinen tehtävä: kertoa pelastuksesta, jonka Jumala on valmistanut meille Jeesuksessa Kristuksessa ja jonka Pyhä Henki meille valaisee. Hengellisen tehtävän toteuttamisessa on jumalanpalvelusten, julistustyön ja kasvatustyön rinnalla merkittävä asema kirkollisilla toimituksilla: kasteella, konfirmaatiolla, avioliittoon vihkimisellä ja hautaan siunaamisella.

Yhteiskunnan kannalta ei ole yhdentekevää, millaista pelastusta sen kansalaisille tarjotaan ja millaista he etsivät. Me torjumme uskonnon käyttämisen ihmisten alistamiseen, hallitsemiseen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kansankirkko kaikkien ihmisten auttamiseksi ja tukemiseksi niissä elämänpiireissä, joissa he luonnostaan ovat.

Kirkon tehtävänä on myös luoda yhteydentunnetta yhteiskuntaan ja näin vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Kirkon on oltava entistäkin herkempi havaitsemaan yhteiskunnallisia epäkohtia ja toimimaan niiden poistamisen puolesta.

On luontevaa osoittaa kirkolle kasvatus- ja opetusvastuuta koko kansasta, mutta erityisesti lapsista ja nuorista. Käytännössä kirkko toteuttaa kasvatus- ja opetustehtäväänsä mm. päiväkerhoissa, rippikoulussa ja tukemalla perheitä.

Kirkolla on omalla historiallisella perinnöllä, verotuksella ja omalla varainhankinnalla kerättyä varallisuutta. Kirkko on erilaisten kirkollisten rakennusten ja alueiden omistajana merkittävä kansallisen kulttuuriperinnön vaalija ja tekee siinä tärkeää työtä. Kirkon sisällä tehtävien resurssipäätösten ja varainkäytön tulee tukea yhteisen yhteiskunnallisen hyvän rakentamista.

kirkon jäsenyydestä

Yksilöllisyyden korostaminen, kuluttajaajattelu ja kilpailutalous heikentävät suomalaisten mielissä yhteisöjen jäsenyyden arvostusta. Seurakuntien on edistettävä yhteisöllisyyttä koko yhteiskunnassa ja myös oman jäsenyytensä edellytyksiä. Tätä auttaa kirkon byrokraattisten toimintatapojen häivyttäminen.

Kuntien palvelurakenneuudistus korostaa seurakuntien tehtävää paikallisen identiteetin ylläpitäjänä.

Mahdollisuus äänestää tulisi tuoda sinne, missä ihmiset luonnostaan liikkuvat.

työelämästä

Seurakunnan tulee edistää hyvän työn kriteereiden toteutumista työelämässä. Seurakuntien tulee edistää työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Seurakuntien on aktiivisesti tuettava työntekijöitä, joiden elämän maailmanlaajuisen markkinatalouden haitalliset vaikutukset ovat ajaneet kriisiin. Kirkon on korostettava globalisaation myönteisiä puolia.

Seurakuntien työntekijöiden työnkuvaan on sijoitettava työelämän kysymyksiin vastaaminen. Heitä on koulutettava näissä asioissa. Mutta seurakunta ei vasta silloin "tule" työpaikalle, kun sen työntekijä astuu työpaikan ovesta tai portista sisään. Seurakunta on jo siellä jäsenissään.

Seurakunnat ovat monialaisia työpaikkoja ja niissä työn kehittämiseen ja työilmapiiriin on kiinnitettävä huomiota. Motivoituneet ja työssä jaksavat työntekijät välittävät kirkon sanomaa parhaiten ympäröivään yhteiskuntaan.

moraalista ja arvoista

Moraalin pohjana tulee olla kultainen sääntö, "Tee toiselle se, minkä toivoisit itsellesi tehtävän". Tämä merkitsee että myötäelämisen kyky, empaattisuus ja herkkyys asetetaan arvojen pohjaksi. Jokaisen tulee kysyä itseltään: Haluanko ja osaanko asettua toisen asemaan?

Kirkko, kodin ja koulun ohella, on ollut ja on merkittävä arvojen ylläpitäjä ja kasvattaja yhteiskunnassamme. Sen sanoma korostaa ihmisten välistä solidaarisuutta ja erityisesti solidaarisuutta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kanssa. Tämä saa ilmentymänsä kirkon diakoniatyössä. Kirkko on myös merkittävä kulttuurityön tukija, erityisesti paikallisseurakuntien tasolla.

Kirkon oma keskeinen arvo, jonka se tuo yhä kovenevan kilpailun maailmaan, on armo. Sen vastaanottamisesta nousee sekä toisten että myös itsensä armahtaminen.

Kirkon arvojen on näyttävä myös kirkon omassa työympäristössä.

Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus kehittää kykyjään, mutta samalla jokaisella on velvollisuus kehittää niitä voidakseen käyttää niitä tarvitsevien, huonossa asemassa olevien, vammaisten ja syrjinnän uhrien tukemiseen.

Poliittisia päätöksiä on aina voitava arvioida myös arvolähtökohdista, moraalin valossa, ei ainoastaan tarkoituksenmukaisuuskysymyksinä.

Voimakkailla yhteiskunnallisilla muutoksilla on kielteisiä vaikutuksia sekä moraaliin että käyttäytymiseen. Toisaalta ne herättävät uutta vastuullisuutta ja lähimmäisyyttä. Kielteiset vaikutukset ovat sekä välittömiä että pitkäaikaisia. Ne edellyttävät sekä välittömiä tukevia ja korjaavia toimia että pitkäaikaista poliittista työskentelyä taloudellisen tasa-arvon puolesta. Sosialidemokraatteina pyrimme oman arvopohjamme perustalta herättämään ja tukemaan lähimmäisvastuuta ja siihen perustuvia tekoja.

Me sosialidemokraatit haluamme edistää näiden asioiden toteutumista kirkossa.

uskonnon ja julkisen vallan suhteesta

Amsterdamin sopimuksessa sanotaan: "Euroopan unioni kunnioittaa eikä puutu siihen asemaan, joka kirkoilla ja uskonnollisilla yhdistyksillä tai yhdyskunnilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioissa."

EU tunnustaa näin sen, että kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asema voidaan kussakin jäsenmaassa järjestää oman perinteen pohjalta. Sosialidemokraatit tukevat tätä käytäntöä.

Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asemaa järjestettäessä on lähtökohtana oltava uskonnonvapaus. Se merkitsee oikeutta sekä harjoittaa että olla harjoittamatta uskontoa. Järjestelyissä tulee ottaa huomioon kansallinen perintö.

Yhteiskuntamme muuttuessa moniarvoisemmaksi ja moniuskontoisemmaksi myös kirkon tulee uudelleen etsiä roolinsa kansankirkkona. Monikulttuurisuus ja moniuskontoisuus ovat haasteita kirkolle: miten tukea erilaisten kulttuurien ja uskontojen piirissä eläviä vanhempia heidän kasvatustehtävässään, miten kohdata eriuskoiset suomalaiset, jotka etsivät kirkosta tukea ja turvaa sekä toimintamahdollisuuksia?

Kansallisella tasolla valtio ja kirkot sekä paikallisella tasolla kunnat ja seurakunnat voivat harjoittaa tarpeelliseksi katsomaansa yhteistyötä. Kirkon ja valtion samoin kuin kuntien ja seurakuntien taloudelliset suhteet tulee järjestää sopimuksin. Tällainen menettely tekee mahdolliseksi luopua yhteisöjen kirkollisverosta, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Yhteiskunnalla tulee olla oikeus puuttua sellaiseen uskonnolla tai maailmankatsomuksella perusteltuun käyttäytymiseen, joka rikkoo ihmisoikeuksia.

yhteiskunnan koulun uskonnonopetuksesta

Uskonnonopetus on osa oppilaitosten kasvatustehtävää. Sen tavoitteena on perehdyttää kristilliseen kulttuuriperintöömme ja näin vahvistaa identiteettiämme. Sen tavoitteena on myös perehdyttää muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin ja antaa näin välineitä niiden ymmärtämiseen ja arviointiin. Kaikkea aineistoa tulee läpäistä kasvatus suvaitsevaisuuteen.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen sekä muiden kansainvälisten sopimusten mukaisesti mahdollisuus oman uskontonsa tai vastaavan elämänkatsomuksensa oppimiseen on tärkeää. Tähän liittyy myös tutustuminen uskonnon kannalta olennaiseen rituaaliseen käyttäytymiseen, mm. jumalanpalveluselämään. Sopimusten mukaan on edelleen kaikille taattava yhtäläiset yhteiskunnalliset edellytykset oman uskonnon tai elämänkatsomuksen oppimiseen. Suomalaisessa tilanteessa nämä periaatteet toteutuvat parhaiten siten, että oppilaitoksissa annetaan oman uskonnon tai vastaavan vakaumuksen mukaista opetusta.

muiden uskontojen ja maailmankatsomusten kohtaamisesta

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on voimakkaasti kansallinen. Mikään kirkko ei saa kuitenkaan koskaan unohtaa sitä, että se on osa maailmanlaajuista universaalia Kristuksen kirkkoa. Kirkolla on aina vastuu koko ihmis- ja luomakunnasta. Suomalainen yhteiskunta on lyhyessä ajassa kansainvälistynyt. Tämä kehitys on avannut monia myönteisiä toimintamahdollisuuksia niin työelämän, ihmissuhteiden, kulttuurin kuin uskonnonkin alueella. Sosialidemokraatit vastustavat rasismia ja kaikenlaatuista syrjintää sekä kantavat vastuuta maailman pakolaisongelmasta.

Suomen muuttuminen moniarvoiseksi yhteiskunnaksi asettaa suomalaisille ja suomalaisuudelle haasteita sekä omien juurien tuntemiseen että erilaisten perinteiden ja uskontojen kunnioittamiseen. Hyväksyvä ja kunnioittava suhtautuminen kasvaa ihmisissä parhaiten silloin, kun ollaan avoimia kohtaaman erilaiset ihmiset arvokkaina ja tasavertaisina. Muukalainen lakkaa olemasta muukalainen, kun hän saa kasvot, nimen, kielen ja tunteet.

Suomessa kristillisillä kirkoilla on vankka asema ihmisten arvojen ja asenteiden rakentajana. Kirkot toimintaympäristönä herättävät luottamusta. Tältä pohjalta ne voivat luontevasti tarjota kohtaamispaikkoja, joissa eri-ikäiset, erilailla ajattelevat ja uskovat ihmiset voivat turvallisesti olla kanssakäymisissä ja kasvaa keskinäiseen kunnioittamiseen ja erilaisuuden näkemiseen elämää rikastuttavana.

Maahanmuuttajien ja pakolaisten keskuudessa erityisesti naisilla on vaara syrjäytyä. Heillä on miehiä ja lapsia vähemmän mahdollisuuksia tavata toisiaan ja jäsentyä uuteen kotimaahansa. Kirkon ja erityisesti kirkkojen naistyö voi tarjota turvalliseen toimintaympäristön kodin ulkopuolelta.

Kristillisten kirkkojen tukitoimet ja yhteistoiminta- alueet on arvokasvatus, jossa korostetaan jokaisen ihmisen arvoa Jumalan luomana olentona, kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, keskinäistä kunnioittamista, omastaan jakamista, erilaisuuden hyväksymistä, kaiken väkivallan, alistamisen ja syrjimisen tuomitsemista.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintamenetelmät ovat mm. kasvatus, koulutus ja yhteistoiminta. Erityisesti vastuuta otetaan lasten nuorten sekä perheiden kansainvälisyyskasvatuksesta. Kirkon lapsi- ja nuorisotyö, rippikoulu, perhetyö sekä jumalanpalveluselämä voivat tarjota pakolaisille ja maahan muuttajille turvallisen toimintaympäristön.

kirkosta tulevaisuuden rakentajana

Tämän päivän ja tulevaisuuden politiikkaa ei voida täysin ymmärtää eikä maailman tapahtumia jäsentää ilman uskontojen tuntemista. Olemme siirtymässä aikaan, jossa uskontoihin perustuvat arvojärjestykset ovat usein poliittiseksi toiminnaksi nimetyn toiminnan perustana. Se ei saa merkitä uskontojen poliittisen hyväksikäytön tai uskonnollisen kiihkoilun hyväksymistä. Uskonnon hajottavat, maailmaa jakavat, etnisiä ristiriitoja vahvistavat voimat on sidottava ja niiden sijasta on vapautettava uskontojen myönteiset, ihmisten eheyttä ja yhteyttä, solidaarisuutta sekä luomakunnan eheyttä vahvistavat voimat. Lähtökohtana ja samalla menetelmänä tulee olla sovitus ja sovinto. Sosialidemokraattisella liikkeellä tulee olla tällaisen kehityksen edistämisessä keskeinen rooli.

Suomessa on otettava huomioon voimakas kristillinen kulttuuriperintömme. Eurooppalaisella työväenliikkeellä on esimerkkejä aatteellisesta uudistumisesta kristillisen maailmankatsomuksen arvopohjaan tukeutuen. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on mukana tässä kehityksessä.

"...älkäämme rakastako sanoin ja puheessa vaan teoin ja totuudessa."
1 Joh. 3.18