Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/463

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n taidepoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n taidepoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1976
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SDP

TAIDEPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty puolueneuvoston kokouksessa 6.3.1976

Maassamme tapahtuneet nopeat rakennemuutokset ovat aikaansaaneet suuria muutoksia myös taide-elämässä. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys ovat antaneet mahdollisuuden kiinnittää huomiota taidepolitiikkaan ja yhteiskunnan mahdollisuudet tukea taidelaitosten ja kulttuurityöntekijöiden toimintaa ovat lisääntyneet. Samanaikaisesti kuitenkin työväenjärjestöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen ylläpitämä laaja omaehtoinen harrastustoiminta on huomattavasti vähentynyt. Suuri määrä ihmisiä asuu uusilla asuma-alueilla, joilta puuttuvat sekä perinteinen harrastustoiminta että yhteiskunnan kulttuuripalvelukset. Sen sijaan joukkotiedotusvälineiden ja kaupallisen kulttuuriteollisuuden vaikutus on voimakkaasti kasvanut.

Suomessa harjoitettu taidepolitiikka on ollut porvarillista, hajanaista ja sattumanvaraista. Suurin osa suomalaisista on passiivisia kaupallisen kulttuuriteollisuuden tuotteiden kuluttajia. Yhteiskunnan tehtäväksi on annettu lähinnä sellaisten perinteellisten taidemuotojen ylläpitäminen, joita ei voitaisi rahoittaa markkinatalouden keinoilla. Vapaita taiteilijoita on pidetty itsenäisinä yrittäjinä, jotka hankkivat toimeentulonsa markkinatalouden ehdoilla.

Sosialidemokraattisen taidepolitiikan pääperiaatteena on, että yhteiskunnan on kannettava vastuu koko taiteen kentän kehittämisestä.

Taidepolitiikka on nähtävä yhteiskuntapolitiikan osana, joka vaikuttaa jokaisen ihmisen elinolosuhteisiin. Taidepolitiikan tehtävänä on

  • huolehtia taidepalvelusten jakelusta siten, että turvataan kaikille ihmisille yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta asemasta, asuinpaikasta ja muista tekijöistä riippumatta mahdollisimman hyvät edellytykset harrastaa taidetta
  • huolehtia taiteilijoiden ja taidelaitosten toiminnan taloudellisten ja henkisten edellytyksien turvaamisesta
  • rakentaa edellytykset ihmisten luovalle toiminnalle siten, että se on osa jokapäiväistä ympäristöä
  • edistää ennakkoluulotonta kulttuurivaihtoa kansojen kesken.

Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää

  • kokonaisvaltaista suunnitelmallista taidepolitiikkaa, joka kohdistuu kaikkiin taidetoiminnan muotoihin
  • tehokasta valtakunnallista, alueellista ja paikallista taidehallintoa ja tutkimukseen perustuvaa tietoa taide-elämän tilasta
  • yhteiskunnan kasvavaa tukea taiteelle
  • luovan ilmaisun ja taideharrastuksen edellytysten parantamista
  • kansalaisjärjestöjen jäsenistönsä piirissä harjoittaman kulttuuritoiminnan tukemista
  • taidekasvatuksen laajentamista ja sen menetelmien kehittämistä.

Taiteenharjoittajien työn tukeminen

Taiteilijan työ palvelee koko yhteiskuntaa. Työväenliike lähtee siitä, että taiteilijan toimeentulo ei saa olla riippuvainen hänen teostensa vaihtoarvosta markkinatalouden puitteissa. Taidepolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena on taiteilijoiden ja muiden kulttuurityöntekijöiden toiminnan taloudellisten ja henkisten edellytysten turvaaminen.

Yhteiskunnan on taattava taiteilijoiden perustoimeentulo, mukaanluettuna riittävä eläketurva. Tähän on jo jossakin määrin päästy yhteiskunnan rahoittamissa taidelaitoksissa kuten teattereissa ja orkestereissa. Sen sijaan kuvataiteilijoiden, kirjailijoiden ja muiden vapaiden taiteilijoiden asema on vaikea. Heidän asemansa järjestämiseksi on kehitettävä palkkajärjestelmiä ja muita tukimuotoja, joissa kunkin alan erityispiirteet otetaan huomioon. Tukitoimenpiteitä kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että ne edistävät taidepalvelusten tarjontaa.

Yhteiskunnan on vastattava myös taiteen ammattikoulutuksen suunnitelmallisesta kehittämisestä. Koulutuksen suunnittelun on oltava osa yleistä taidepolitiikan suunnittelua. Erityistä huomiota on kiinnitettävä opetuksen sisällön uudistamiseen siten, että se sisältää laaja-alaisen yleistiedollisen perustan.

Luovan taiteen henkisiin edellytyksiin kuuluu taiteellinen ilmaisuvapaus ja demokraattinen ilmapiiri, mm. siten, että taidelaitoksissa taiteilijoilla on mahdollisuus osallistua omaa työtään koskevaan päätöksentekoon.

Kulttuuripalvelusten jakelu

Maallamme on riittävät edellytykset tarjota kaikille kansalaisille mahdollisuus korkeatasoiseen, monipuoliseen ja aktivoivaan taideharrastukseen. Vapaa-ajan kasvu on lisännyt taiteen tarvetta, ja kaupallisen viihteen suosio osoittaa, että kun taidetta on helposti ja halvalla kaikkien saatavilla, se saa myös suuren levikin. Ongelmana on kuitenkin se, että yleisö jakautuu kahteen ryhmään, joista vain pienempi käyttää hyväkseen yhteiskunnan rahoittamia monipuolisia ja korkeatasoisia kulttuuripalveluksia, kun taas monin verroin suurempi ryhmä tyydyttää taidenälkäänsä lähinnä kaupallisen kulttuuriteollisuuden tuotteilla ja Yleisradion tarjoamalla kaupallisella viihteellä.

Yhteiskunnan rahoittamat taidelaitokset kuten teatterit, orkesterit, ooppera ja taidemuseot ovat alueellisesti katsoen vain osan väestöstä tavoitettavissa, minkä lisäksi niiden yleisö on ollut myös sosiaalisesti valikoitunut. Kaikkien näiden laitosten toimintaa on pyrittävä voimakkaasti kehittämään ulospäin, niin että ne oman alueensa puitteissa ovat velvollisia järjestämään vierailutoimintaa, yleisökuljetuksia jne., sekä ottamaan ohjelmiston valinnoissaan huomioon eri väestöryhmien tarpeet. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että niillä on myös riittävästi lapsille ja nuorille suunnattua toimintaa. Näiden palvelusten hinnat on pidettävä sellaisina, etteivät ne ole esteenä harrastukselle.

Yhteiskunnan on myös vastattava siitä, että taidelaitosten ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa kehitetään samojen periaatteiden mukaisesti. Tähän kuuluvat esim. konsertti- ja näyttelytoiminta, elokuvaesitykset, paikalliset taidetapahtumat yms. Yhteiskunnan tukea on saatava myös ammattimaiseen ryhmätoimintaan taiteen eri aloilla. Taidepalvelusten kehittämisessä on käytettävä soveltuvin osin sekä ammattitaiteilijoiden että harrastajien palveluksia.

Tärkeän osan kulttuuripalveluksista muodostaa teknisin menetelmin monistettu tai levitetty taide. Esimerkiksi radio-ohjelmat, kirjat ja äänilevyt ovat periaatteessa jokaisen saatavissa; yhteiskunnan tehtävänä on ennen kaikkea turvata niiden tuotannon taso ja monipuolisuus. Nämäkään tuotteet eivät kuitenkaan ole kaikkialla yhtä helposti ja halvalla saatavissa; tästä ovat esimerkkeinä elokuvateattereiden ja kirjakauppojen väheneminen, hyödykevalikoiman supistuminen ja hintojen nousu. Tästä syystä on tärkeää kehittää yhteiskunnan ylläpitämiä jakelukanavia, kuten kunnallisia kirjastoja ja elokuvateattereita.

Taide kansalaistoimintana

Jokaisella ihmisellä on luovaa kykyä ja jokaisella on myös oltava oikeus luovaan taiteelliseen toimintaan. Suomalaisen työväenliikkeen historia osoittaa, miten taiteen harrastustoiminta voi saada mukaansa laajat kansalaispiirit, ja myös sen, miten taiteen harrastustoiminta voi liittyä elimellisesti muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Suomalaisella työväenliikkeellä on monipuoliset kulttuuriperinteet.

Viime vuosien nopeat yhteiskunnalliset muutokset ovat huomattavasti vähentäneet työväenliikkeen omaehtoista kulttuuritoimintaa. Sen asemasta taidetta kulutetaan passiivisesti. Tätä kehitystä on pyrittävä määrätietoisesti vastustamaan taidepolitiikan keinoilla tukemalla voimakkaasti taiteen harrastustoimintaa.

Erään tärkeän osan tästä muodostaa työväenjärjestöjen perinteellinen kulttuuritoiminta, joka ei ole koskaan saanut merkitystään vastaavaa arvostusta ja tukea valtion ja kuntien taholta. Työväenliikkeen tehtävänä on vaikuttaa yhteiskunnassa siten, että tälle toiminnalle turvataan riittävät edellytykset.

Taidepolitiikassa on samalla otettava huomioon taiteen harrastustoiminta koko laajuudessaan monimuotoisena, uusiutuvana toimintana, johon jokainen kansalainen voi osallistua. Tämän harrastuksen kehittämisen edellytyksenä on kaikille koulussa annettava taideopetus, joka antaa riittävät valmiudet sekä taiteen ymmärtämiseen että taiteelliseen ilmaisuun. Tehokkaan taideopetuksen edellytyksenä on riittävien tuntimäärien ja pätevien opettajien lisäksi opetusmenetelmien jatkuva kehittäminen.

Tämän lisäksi jokaisella halukkaalla tulee olla mahdollisuus taideopetukseen kansalais- ja työväenopistoissa, musiikkiopistoissa tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla.

Taideharrastukselle on myös luotava hyvät ulkoiset edellytykset siten, että harrastajien käytettävissä on tiloja, välineitä ja pätevää ohjausta. Harrastajille on järjestettävä esiintymismahdollisuuksia ja harrastajien esitykset on nähtävä olennaisena osana kulttuuripalvelusten tarjontaa.

Taideharrastuksen kehittämisen edellytyksenä on myös se, että laitosten ulkopuolella tapahtuvaa harrastusta varten luodaan tehokas ohjausjärjestelmä. Harrastajien käytettävissä on oltava koulutettuja päteviä ohjaajia. Tällä tavoin on erityisesti pyrittävä tukemaan työväenjärjestöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen piirissä tapahtuvaa taideharrastusta, joka on omiaan aktivoimaan ihmisiä mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan.

Kaupallinen kulttuuriteollisuus

Kapitalististen maiden kulttuurielämälle on tällä vuosisadalla ollut ominaista kaupallisen kulttuuriteollisuuden nopea kasvu. Markkinatalouden periaatteiden mukaisesti tapahtuva kirjojen, lehtien, äänilevyjen, elokuvien, sarjafilmien jne. tuotanto ulottaa vaikutuksensa kaikkialle.

Tämän tuotannon perustavoitteena eivät ole taiteelliset ja kasvatukselliset päämäärät vaan taloudellinen hyöty. Yhä suurempi osa Suomeen levitettävästä kulttuurista on alkuperältään ulkomaista ja se on usein hengeltään ristiriidassa työväenliikkeen pyrkimysten ja demokraattisen yhteiskunnan kanssa. Suomalaiset eivät pysty paljonkaan vaikuttamaan tähän tuotantoon.

Työväenliike näkee kulttuurihyödykkeiden teollisen valmistuksen periaatteessa myönteisenä, koska uusien menetelmien avulla kulttuuripalvelukset voidaan saada halvalla jokaisen ulottuville. Mutta jotta näitä välineitä voitaisiin käyttää kulttuurielämän hyväksi, yhteiskunnan on pystyttävä torjumaan markkinatalouden haittavaikutukset. Kansainvälisen kulttuuriteollisuuden tuotteiden leviämistä maahamme on kontrolloitava ja tuotantoon on pyrittävä vaikuttamaan mm. lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten sekä järjestöjen avulla.

Kulttuuriteollisuudelle on asetettava samat päämäärät kuin muullekin kulttuuritoiminnalle. Tämä merkitsee sitä, että yhteiskunnan on pyrittävä voimakkaasti vaikuttamaan sekä kulttuurihyödykkeiden tuotantoon että jakeluun siten, että turvataan monipuolinen, korkealaatuinen ja eri kansalaisryhmien tarpeet huomioon ottava tarjonta.

Yleisradio on nähtävä paitsi tiedotusvälineenä myös maan tärkeimpänä kulttuuripalvelusten tarjoajana. Yleisradiolla on mahdollisuus tarjota omalla tuotannollaan vaihtoehtoja esim. äänilevy- ja elokuvateollisuudelle ja oikaista kaupallisen tarjonnan vinoutumia. Yhteiskunnan on pyrittävä vastaavasti kehittämään mm. ei-kaupallista kirjallisuuden tuotantoa.

Kirjastot ovat tärkeitä kulttuuriteollisuuden tuotteiden jakajia. Niiden toimintaa on pyrittävä voimakkaasti kehittämään ja laajentamaan myös kirjallisuuden ulkopuolelle. Vastaavasti on luotava yhteiskunnan ylläpitämä elokuvan levitys- ja esitysjärjestelmä.

Nopea tekninen kehitys merkitsee uusien kulttuuriteollisuuden muotojen syntymistä. Yhteiskunnan on etukäteen varauduttava vaikuttamaan niiden kehitykseen eikä vain jälkikäteen pyrittävä oikomaan niiden haittavaikutuksia.

Ympäristötaide

Esineellisen ympäristön suunnittelu sisältyy yhteiskunta- ja talouspolitiikkaan, mutta sillä tulisi olla myös läheinen yhteys taidepolitiikkaan. Elinympäristö, joka laajoista kokonaisuuksista läheisiin yksityiskohtiin saakka on hyvin suunniteltu, tarjoaa sinänsä ihmisille taidenautintoa ja esteettistä iloa. Esineellisen ympäristön suunnittelussa tulee ottaa huomioon luonnon tasapainojärjestelmä ja kansantalous, ja siinä liiketaloudelliselle hyödyntavoittelulle on tuotannon ohjaamisessa asetettava selvät rajat.

Hallinto ja rahoitus

Kokonaisvaltaisen, suunnitelmallisen taidepolitiikan kehittäminen edellyttää tehokkaan kulttuurihallinnon olemassaoloa, eri hallintoelinten välisen työnjaon ja yhteistyön järjestämistä sekä yhteiskunnan kasvavaa osuutta taiteen rahoituksessa.

Valtiolla ja kunnilla on taidepolitiikan alueella omat luontevasti määräytyvät tehtävänsä. Kunnan tulee vastata omalla alueellaan taiteen tarjonnasta, opetuksesta ja ohjauksesta pitäen taidepalveluksia olennaisena osana yhdyskunnan suunnittelua ja toimintaa. Tätä varten kunnan tulee saada avustusta valtiolta. Monet näistä toiminnoista voidaan myös hoitaa luontevasti kuntien yhteistyönä.

Valtion tehtävänä taas on kokonaisvaltainen suunnittelu ja sen edellytyksenä oleva tutkimustoiminta, korkein taiteen ammattikoulutus sekä valtakunnallisesti tapahtuvan taiteen tuotannon ja jakelun edistäminen. Monet näistä tehtävistä voidaan järkevästi delegoida alueelliselle tasolle, kuitenkin siten, että koordinointi säilytetään valtion tehtävänä.

Tämä edellyttää taidehallinnon kehittämistä kolmella tasolla. Valtion taidehallintoa on kehitettävä siten, että sillä on mahdollisuus pitkäjänteiseen suunnitteluun ja valtakunnallisissa puitteissa tapahtuvan kulttuurin tuotannon, varsinkin kaupallisen kulttuuriteollisuuden seuraamiseen.

Alueelliseen taidehallintoon on kuuluttava sekä parlamentaarisesti nimetyt luottamusmieselimet että lääninhallitusten kulttuuriosastot.

Kunnallisen taidehallinnon on oltava kiinteä osa kunnan muuta hallintoa. Kunnalla tulee olla kunnan koosta riippuen sivu- tai päätoimisia kulttuuritoiminnasta vastaavia virkamiehiä sekä kulttuuritoimintoja ohjaava ja suunnitteleva kulttuurilautakunta.

LÄHIAJAN TAVOITTEET

Lähivuosien painopisteet

Tämä tavoiteohjelma liittyy SDP:n Taidepoliittiseen ohjelmaan ja täydentää sitä. Taidepoliittinen ohjelma esittää puolueen kannan taidepolitiikan periaatteellisiin kysymyksiin. Tässä tavoiteohjelmassa esitetään puolueen kanta sellaisiin taidepolitiikan käytännön kysymyksiin, jotka lähivuosina tulevat ajankohtaisiksi.

Monista vireillä olevista taidepoliittisista kysymyksistä SDP haluaa erityisesti painottaa seuraavia toimintoja:

  • työväenliikkeen kulttuuritoiminnan kehittäminen ja uudistaminen
  • uuden elokuvapolitiikan luominen
  • lakisääteisen kunnallisen kulttuurihallinnon ja kunnalliseen kulttuuritoimintaan myönnettävän valtionavustuksen toteuttaminen
  • taiteilija-apurahajärjestelmän ja taiteilijain palkkauksen kehittäminen siten, että ne vastaavat joustavasti todellisia tarpeita taiteen eri aloilla
  • kulttuuripalvelusten alueellinen kehittäminen siten, että mm. teatterin, orkesteritoiminnan, musiikkiopetuksen ja museotoiminnan alalle luodaan lakisääteinen alueellinen järjestelmä.

Työväenliikkeen kulttuuritoiminta

Työväenliikkeen toimintaan on perinteellisesti liittynyt voimakas kulttuuriharrastus. Työväenjärjestöjen ja -talojen piirissä on ollut vilkasta harrastustoimintaa. Tämän lisäksi työväenliike on pannut maassamme alulle monia kulttuuritoiminnan muotoja teattereista kustannustoimintaan saakka.

Kehitys on 1950- ja 1960-luvulla kuitenkin johtanut siihen, että työväenjärjestöt ovat keskittyneet poliittiseen toimintaan. Poliittinen ohjelmaryhmätoiminta on selvästi vähentynyt. Sosialidemokraattisten järjestöjen on lähivuosina arvioitava uudelleen kulttuuritoiminnan merkitys työssään.

Poliittinen toiminta tarvitsee tuekseen taiteellisia ilmaisukeinoja. Taide havainnollistaa asioita, jotka pelkästään politiikan kielellä ilmaistuina jäävät usein etäisiksi ja vaikeasti ymmärrettäviksi. Sosialidemokraattisen työväenliikkeen on työssään käytettävä hyväkseen myös taiteellista ilmaisua ja tuettava niitä harrastajia ja taiteilijoita, jotka tekevät tällaista työtä. Puolueen ohjelmaryhmätoiminta ja muu poliittinen kulttuuritoiminta on uudistettava ja sitä on laajennettava.

Toisaalta työväenliikkeen on myös nähtävä kulttuuritoiminnan laajemmat, yleisinhimilliset tavoitteet. Tällä hetkellä on ilmeistä, että kulttuurin harrastustoiminnan ja monenlaisen paikallisen kulttuuritoiminnan merkitys on kasvamassa. Työväenjärjestöjen on omalta osaltaan osallistuttava tällaisen toiminnan organisoimiseen järjestämällä kulttuuritilaisuuksia, edistämällä harrastustoimintaa ja luomalla yhteyksiä kulttuurityöntekijöiden ja yleisön välille. Tämän toiminnan tulee niveltyä yhteiskunnan vastaaviin pyrkimyksiin taiteen alueella.

Taidekasvatus

Peruskoulu-uudistus on kohta pääosiltaan toteutettu. Lähivuosina on syytä painottaa taideaineitten asemaa koulussa siten, että kehitetään myös oppilaiden luovuutta, saatetaan heidät kosketuksiin kulttuurielämän kanssa ja opetetaan heille taitoja ja tekniikkaa, jotka tekevät mahdollisimman monille oppilaille mahdolliseksi kehittyä luovassa ilmaisussa tasolle, joka takaa jatkuvan aktiivisen harrastuksen.

Suunnitelmallinen taidekasvatus tulee aloittaa jo esikouluiässä.

Koulun taideaineitten opetusta on nykyisestään huomattavasti kehitettävä. Tämä tapahtuisi ennen kaikkea perustamalla aineopettajien virkoja näitä aineita varten. Aineopettajien tulisi hoitaa taideaineitten opetus nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Tarpeen mukaan virat voisivat olla kuntien yhteisiä tai koulujen yhteisiä kunnan koululaitokseen kuuluvia virkoja. Ne muodolliset esteet, joita vielä saattaa olla tällaisten virkojen perustamiselle, tulisi pikaisesti poistaa. Taideaineiden opetuksessa olisi voitava käyttää ammattitaiteilijoita eri aloilta vierailevina opettajina.

Taideaineiden opettajien täydennyskoulutusta tulisi kehittää. Opetuksen tehostamiseksi tulisi näiden aineiden opetustiloja kehittää ja hankkia monipuolisia oppimalleja ja -välineitä.

Peruskoulun taidekasvatuksessa on pääpaino pantava kaikki oppilaat tavoittavan taideopetuksen tehostamiseen ja taiteen vastaanottamisen kehittämiseen. Kunnallisen koululaitoksen piiriin voidaan lisäksi eräissä tapauksissa perustaa musiikin ja kuvaamataidon luokkia. Korvaaviin kouluihin tällaisia luokkia ei kuitenkaan tulisi sallia, koska silloin ne helposti muodostuisivat sosiaalisen erottelun välineiksi. Musiikkiluokkia ei tule perustaa liian pienelle oppilasmäärälle, koska muutoin muiden luokkien musiikinopetus musiikillisesti lahjakkaiden lasten vähäisyyden vuoksi kärsii. Musiikkiluokkien eristymisen välttämiseksi tulisi samoja musiikinopettajia käyttää musiikkiluokilla ja koulujen muilla luokilla. Musiikkiluokkien ja -koulujen yhteistoiminta musiikkiopistojen tai kansalaisopistojen kanssa tulee turvata.

Koulun yhteyksiä kulttuurielämään on muutenkin kehitettävä lisäämällä taiteen tarjontaa kouluissa yhteistyössä kunnallisten kulttuurilautakuntien kanssa sekä kehittämällä taiteeseen liittyvää kerhotoimintaa kouluissa.

Kirjastot

Kirjastotoiminnan tavoitteet

Kirjastojen tehtävänä on tiedonvälitys, tutkimuksen ja opiskelun tukeminen ja virkistysmahdollisuuksien tarjoaminen. Tähän tehtävään kuuluu myös taiteellisesti täysipainoisen kirjallisuuden ja muiden vastaavien välineiden (äänilevyt yms.) tarjoaminen. Tehtävistä huolehditaan kirjallisuutta ja muita viestintävälineitä lainaamalla sekä tarjoamalla näitä välineitä käytettäväksi kirjastoissa. Molemmat toimintahaarat edellyttävät riittävää toimintapisteiden verkostoa ja toimintatiloja sekä laitteistoa (levysoittimet, nauhurit, projektorit ym.).

Kirjastojen tarjoamat palvelut ovat maksuttomia. Oleellista kirjastotoimen kehittämisen kannalta on, että toimintapisteiden tiheys on riittävä, jotta yhteiskunnan kirjastojen kautta tarjoamat kulttuuripalvelukset saavuttavat kaikki kansalaiset, ja että tarjolla oleva materiaali on monipuolista ja kaikki tiedon ja kulttuurin välityksen alat kattavaa. Kirjastotoimi voi lisäksi, jos sille annetaan tähän voimavarat, oleellisesti vaikuttaa kustannus- ym. vastaavaan toimintaan hankinnoillaan. Valtion taidehallinnon piiriin suunniteltu kirjallisuuden tukiostokokeilu lisäisi osaltaan tätä vaikutusmahdollisuutta.

Kirjastotoimen kehittyminen lähivuosina edellyttää kuitenkin sen keskushallinnon kehittämistä nykyisestä, valtionapujärjestelmän uusimista ja haja-asutusalueiden kirjastopalvelusten aikaisempaa tehokkaampaa järjestämistä.

Keskushallinto

Kirjastotoimen keskushallinnon sijoittaminen kouluhallitukseen on osoittautunut epäonnistuneeksi ratkaisuksi. Alan kehittyminen on paljolti kiinni keskushallinnon sijoituksesta ja suorituskyvystä. Suunnittelu-, kehittämis- ja neuvontatehtävät edellyttävät nykyistä vahvempaa keskushallinnon yksikköä, opetusministeriöön sijoitettua toimistoa. Mikäli korkeakoulu- ja tutkimuskirjastojen kehitys tekee mahdolliseksi yhteisen hallinnon, voitaisiin myöhemmin perustaa erillinen opetusministeriön alainen kirjastovirasto.

Valtionapujärjestelmä

Kunnallisten kirjastojen valtionapujärjestelmä on Suomessa pääpiirteiltään tyydyttävä, mutta käytännön sovellutuksissa on esiintynyt kitkaa. Säännökset ovat liian yksityiskohtaisia ja ovat johtaneet mutkikkaaseen ja tehottomaan valvontatoimintaan. Tarkoituksenmukaisin ratkaisu olisi valtionavun kokonaistason säilyttäminen ja avun kohdistaminen keskeisimpiin kohtiin: materiaalin (kirjat, levyt, nauhat, filmit ym.) hankinta, palkkaukset ja rakennukset tai huoneistot (mukaanluettuina kirjastoautot tai -veneet). Laitteisto ja tarvikkeet yms. voitaisiin haitatta jättää kuntien oman rahoituksen varaan. Valtionapu ei saa olla riippuvainen kuntamuodosta.

Palkkauksiin tulevan valtionavun yhteydessä olisi kiinnitettävä huomiota työntekijöiden palkkauksen tasoon, jotta kirjastoihin voitaisiin saada toiminnan tehon kannalta korkeatasoista henkilöstöä.

Valtionapujärjestelmän kehittämiseen liittyy edellä olevan lisäksi muutamien erityistyömuotojen tukeminen. Kysymykseen tulevat mm. kotipalvelutoiminta liikuntakyvyttömille ja vanhuksille sekä vankilakirjasto ja siirtotyömaakirjastotoiminta.

Kirjastoverkoston kehittämisen kannalta pitäisi liian pienet ja siksi tehottomat toimintapisteet haja-asutusalueilla korvata kehittämällä voimakkaasti kirjastoautotoimintaa.

Koulutus

Tampereen Yliopistossa annettavaa kirjastoalan opetusta ja siellä harjoitettavaa kirjastoalan tutkimustoimintaa on ripeästi kehitettävä. Vastaavaa ruotsinkielistä opetusta on kehitettävä Svenska social- och kommunalhögskolanissa.

Kirjallisuus

Kirjallisuuden tukiostojärjestelmä

Kirjojen hintojen jatkuva nousu ja pienempien kirjastojen menekkiteoksia suosiva kirjavalinta ovat vaarantaneet tietokirjojen, korkeatasoisen käännöskirjallisuuden, lyriikan, ja kotimaisten esikoisteosten levityksen. Kirjallisuuden tukitoimikunta on esittänyt asian korjaamiseksi erityistä vähälevikkisen kirjallisuuden tukiostojärjestelmää. Järjestelmän kokeilu olisi pantava alulle ensi tilassa. Samalla olisi pantava alulle myös suunnitteilla ollut kulttuuri- ja mielipidelehtien tukiostojärjestelmä.

Kotimaisen kirjallisuuden käännös- ja vientituki

Kotimaista kirjallisuutta ei voida markkinoida ulkomaille ilman päteviä käännösnäytteitä ja tehokasta kirjaesittelyä. Vireillä olevat suunnitelmat mm. käännös- ja vientituen osalta tulisi ensi tilassa toteuttaa.

Valtion kustantamo

Valtion oppikirjakustantamon yhteyteen olisi liitettävä myös muun korkeatasoisen kirjallisuuden kustannustoimintaa.

Teatteri

Alueteatterit

Alueteatterijärjestelmän asteittainen toteuttaminen tulee aloittaa välittömästi säätämällä alueteatterilaki siten, että viisivuotiskaudella 1976-80 saataisiin varsinainen alueteatteritoiminta alkuun viidessä teatterissa. Alueteattereiksi hyväksyttävien teattereiden tulee olla julkisia laitoksia, joiden hallinnon perusteet säädetään asetuksella. Kiertuejärjestelmä tulee samanaikaisesti ottaa käytäntöön kaikissa ammattiteattereissa siten, että teattereiden todelliset kiertuemenot korvataan harkinnanvaraisesti. Alueteatterijärjestelmään on syytä ottaa mukaan myös maan ruotsinkieliset teatterit.

Teatterikorkeakoulu

Valtion teatterikorkeakoulun perustaminen on teatterialan uudistuksista valmistelluin eikä siitä sinänsä koidu lisäkustannuksia, joten se olisi toteutettava välittömästi. Samalla on tanssitaiteen ammattikoulutus järjestettävä teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokseen. Koulun olisi mahdollisimman pian päästävä siirtymään asianmukaisiin toimitiloihin taideteollisen korkeakoulun kanssa yhteiseen uudisrakennukseen.

Valtionapu

Liikkuvien ammattiteattereiden valtiontuki on järjestettävä pysyvälle pohjalle ja siten turvattava tämän teatterimuodon toiminnan jatkuminen.

Nykyinen teatteritoiminnan rahoituksen vinoutuminen tulee korjata siten, että valtionavun suhteellista osuutta lisätään kunnallisiin avustuksiin verrattuna. Kuntien osuus on tällä hetkellä kohtuuttoman suuri. Yhteiskunnan tukea teattereille on lisättävä siten, että teattereiden väliset palkkauserot voidaan poistaa.

Kotimainen näytelmäkirjallisuus

Kotimaista näytelmäkirjallisuutta on tuettava siten, että teattereille taataan kansallisesti omaleimainen, työväenhenkinen ja katsojille läheinen ohjelmisto. Näytelmäkirjailijoiden taloudellista asemaa ei saa heikentää pyrittäessä alhaisiin lipunhintoihin. Sen vuoksi on kotimaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämiseksi toteutettava valtiontukijärjestelmä.

Harrastajateatterit

Harrastajateatterikentästä on syytä tehdä pikaisesti kokonaisselvitys ja kehittää valtiontukijärjestelmä harrastajateattereissa tarvittavien ammattiohjaajien palkkaamiseksi. Harrastajateatteritoiminnan ja työväenliikkeen läheinen vuorovaikutussuhde tulisi elvyttää.

Teatterirakentaminen

Suunnitteilla olevista varsinaisista teatterirakennuksista tulisi kiireellisesti toteuttaa Tampereen Työväen Teatterin, Kemin Kaupunginteatterin, Jyväskylän Kaupunginteatterin ja Lahden Kaupunginteatterin uudisrakennukset. Kulttuuritoiminnassa tarvittavia tiloja rakennettaessa on otettava huomioon myös teattereiden kiertuetoiminnan tarpeet.

Hallinto

Teatteritoiminta on osa julkista toimintaa, ja tämän vuoksi teattereiden hallinto on järjestettävä kansanvaltaiselle pohjalle.

Kuvataide

Kuvataidepalvelukset

Kuvataidepalvelusten tasa-arvoisen jakelun toteuttamiseksi on aluetaidemuseokokeilua jatkettava ja laajennettava. Viisivuotiskauden 1975-80 aikana on ainakin kehitysalueilla sijaitsevien aluetaidemuseoiden toiminta saatettava lakisääteisen valtionavun piiriin. Samaten on ainakin tärkeimpien muiden taidemuseoiden valtionapu lakisääteistettävä.

Valtion kuvataidekeskus

Taidepalvelusten tarjonnan edistämiseksi on Suomen Taideakatemian säätiön näyttely- ja tiedotusosastosta kehitettävä valtion kuvataidekeskus.

Näyttelytila Helsinkiin

Kansainvälisen ja kotimaisen näyttelytoiminnan kehittämiseksi on kiireellisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin asianmukaisen vaihtuvien näyttelyiden tilan aikaansaamiseksi Helsinkiin.

Taide ja ympäristö

Julkisen ympäristön ja rakennusten suunnittelussa on huolehdittava siitä, että varataan taideteosten hankkimiseen määräraha, joka on suhteessa uusien julkisten rakennusten rakennuskustannuksiin. Tärkeätä on, että kuvataiteilija on mukana jo suunniteltaessa sellaista rakennusta, johon on päätetty taideteoksia sijoittaa.

Tällaiseen ympäristön rikastuttamiseen on pyrittävä myös aluerakentamisen yhteydessä.

Työväenliikkeen merkittäville saavutuksille ja tavoitteille sekä työväenliikkeen merkkihenkilöille on luotava pysyviä muistomerkkejä.

Työskentelytilat

Kuvataiteilijoiden työskentelytilojen aikaansaamista tulisi tukea julkisin varoin.

Koulutus

Kuvataiteilijoiden ammattikoulutuksen uudistamisesta sekä korkeakoulu- että opistoasteella on laadittava kokonaisvaltainen suunnitelma. Suomen taideakatemian koulu on muutettava korkeakoulutasoiseksi ja otettava valtion haltuun.

Elokuva

Tuotanto

Valtion elokuvalle antaman sekalaisen tuen tilalle on luotava selkeä ja johdonmukainen elokuvan tukijärjestelmä. Elokuvakulttuurin yleistä edistämistä, tukemista ja tähän liittyviä palvelu- ja tutkimustoimintoja harjoittamaan on perustettava valtiollinen elokuvalaitos. Laitoksen tulee ryhtyä yksityisten elokuvatuottajien rinnalle elokuvatuottajaksi. Täten syntyvä turvallisuus tekee mahdolliseksi pitkäjänteisen suunnittelun ja lahjakkuuksien monipuolisen esiinpääsyn.

Levitys

Pitkäjänteisyys on tärkeä myös elokuvien levitys- ja esitystoiminnalle. Ulkomaisen elokuvan maahan tuonnissa tulee valtion toimesta tapahtuvan elokuvien hankinnan ja levityksen täyttää ne aukot, jotka yksityinen liiketaloudellisiin perusteisiin nojautuva toiminta jättää. Valtion haltuun on uskottava myös kotimaisten elokuvien ulkomaanmyynti ja tiedotustoiminta. Tavoitteeksi on edelleen asetettava ei-kaupallisen elokuvien esitystoiminnan kehittäminen. Suuremmilla paikkakunnilla se merkitsee kunnallisen elokuvateatterin perustamista, pienemmillä paikkakunnilla muita muotoja kuten säännöllisen esitystoiminnan kytkemistä muun kulttuuritoiminnan yhteyteen. Kulttuuritilat on rakennettava siten, että elokuvien esitystoiminta on niissä mahdollista.

Hallinto

Valtion elokuvapolitiikan tehokkaaksi hoitamiseksi on opetusministeriön edellytyksiä elokuvakysymysten ratkaisemiseksi kehitettävä. Valtion kamerataidetoimikunta on jaettava valtion elokuvataidetoimikunnaksi ja valtion valokuvataidetoimikunnaksi. Erityisesti kunnallisen elokuvatoiminnan kehittämiseen liittyvien kysymysten tulee kuulua valtion elokuvatoimikunnan vastuualueeseen.

Arkistointi

Elokuvien ja televisio-ohjelmien säilyttämisestä on säädettävä laki ja Suomen elokuva-arkisto on otettava valtion haltuun. Elokuvan ja televisio-ohjelmien historiallisen arkiston ohella elokuva-arkiston tulee olla elokuvan taidemuseo.

Harrastustoiminta

Elokuvakulttuurin uudistumiseksi ja kehittymiseksi on elokuva-alan järjestötoiminnan ja erityisesti elokuvakerholiikkeen toimintaedellytyksiä parannettava. Elokuvakerhotoimintaa on tuettava siten, että sen elokuvakulttuuria laajentavat ja syventävät toiminnot kehittyvät ja että se ei jää riippuvaiseksi kaupallisesta elokuva-alasta.

Koulutus

Elokuvantekijöiden koulutus on järjestettävä vastaamaan todellista työvoiman tarvetta, ja ensisijainen huomio on kiinnitettävä alalla jo työskentelevien jatkokoulutukseen.

Valokuva

Valokuva viestinnän muotona

Valokuvaa on tähän saakka usein tarkasteltu yksipuolisesti, yhteiskunnallisista yhteyksistään irrallisena ilmiönä. Valokuva tulee nähdä paitsi taiteellisena ilmiönä ennen kaikkea viestinnän muotona, jolla on kasvava merkitys graafisessa teollisuudessa, sanomalehdistössä ja televisiossa. Kuvallisen joukkotiedotuksen laajentuessa tulee yhteiskunnan ja erityisesti työväenliikkeen tuntea vastuuta valokuvauksen kehityksestä.

Museo- ja näyttelytoiminta

Vanhojen valokuvien tallettaminen ja konservointi ovat tärkeitä tehtäviä. Suomen Valokuvataiteen museo tulee ottaa valtion omistukseen ja sen toimintaedellytyksiä tulee huomattavasti parantaa.

Näyttelytoimintaa kehitettäessä valokuva on huomioitava kuvataiteen rinnalla. Ulkomaille suuntautuvan näyttelytoiminnan tulisi saada vakiintuneet muodot, ja tämän toiminnan järjestelyt tulisi keskittää Valokuvataiteen museolle.

Vähälevikkisen kirjallisuuden tukijärjestelmää luotaessa olisi otettava huomioon myös epäkaupalliset valokuvateokset

Hallinto ja koulutus

Valtion Kamerataidetoimikunnasta on muodostettava erilliset valtion valokuva- ja elokuvataidetoimikunnat.

Valokuvausalan työvoimatarve on tutkittava ja tehostettava sitä vastaavaa koulutusta sekä alan jatko- ja täydennyskoulutusta. Korkeakoulutasolle on luotava edellytykset valokuvan yhteiskuntatieteelliseen ja taiteelliseen tutkimukseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on kiireellisin tehtävä valokuvauksen opettajien ja tutkijoiden kouluttaminen.

Musiikki

Elävä musiikki

Elävän musiikin tarjonnassa on pyrittävä siihen, että maan eri osissa toimii korkeatasoisia, musiikin eri alueita edustavia ammattiorkestereita ja -yhtyeitä, joilla on vastuu oman alueensa musiikintarjonnasta. Alueorkesteritoiminnan valtionavustus on säädettävä lakisääteiseksi. Lisäksi on kehitettävä tämän rinnalla monipuolista konsertti- ja vierailutoimintaa sekä kouluissa että yleisesti.

Erikoisasema omalla alueellaan on Suomen Kansallisoopperalla. Oopperatoimintaa on jatkuvasti kehitettävä realistiselta pohjalta maamme voimavarojen puitteissa ja sen jakelun tehostamista mm. vierailujen muodossa tuettava. Oopperalle on 1980-luvulla saatava uusi talo.

Harrastustoiminta

Musiikin harrastustoiminnan tukeminen edellyttää Työväen Musiikkiliiton ja muiden harrastajajärjestöjen valtakunnallisen ja paikallisen tuen lisäämistä sekä uusien tukimuotojen kehittämistä. Tarvitaan enemmän harrastajien käyttöön soveltuvaa aineistoa sekä harrastajaryhmien ohjaukseen erikoistuvia kunnallisia ja alueellisia musiikinohjaajia. Tärkeän osan harrastustoiminnasta muodostaa työväen musiikkiperinteen vaaliminen. Tämä merkitsee sekä perinteellisen työväenmusiikin vaalimista että ajankohtaisen uuden työväenhenkisen musiikin kehittämistä.

Mekanisoitu musiikki

Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisten kuulemasta musiikista on mekanisoitua, peräisin Yleisradiosta, äänilevyiltä tai kaseteilta. Kuitenkin tämän alueen merkitykseen musiikkipolitiikassa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota.

Mekanisoidun musiikin alueella on havaittavissa sama kehitys kuin yleensä kaupallisessa kulttuuriteollisuudessa: kansainvälisen tusinatavaran merkitys kasvaa ja tarjonta yksipuolistuu. Tämä edellyttää tulevaisuudessa voimakkaita vastatoimenpiteitä.

Mekanisoidun musiikin tuotannossa on toisaalta voimakkaasti kehitettävä Yleisradion omaa musiikkituotantoa vaihtoehtona kaupalliselle musiikkitarjonnalle, toisaalta luotava tukijärjestelmä äänilevytuotannon monipuolistamiseksi. Pitkällä tähtäimellä on kiinnitettävä tähän ongelmaan huomiota kansainvälisessä kulttuuriyhteistyössä.

Mekanisoidun musiikin jakelussa on otettava huomioon kirjastojen mahdollisuudet täydentää äänilevykauppaa ja tarjota monipuolisempi vaihtoehto. Musiikkikirjastotoimintaa on kehitettävä siten, että äänilevyjen ja musiikkikasettien lainaus ja kuuntelu on ajan mittaan mahdollista joka kunnassa. Tähän tarjoaa jo nykyinenkin kirjastolainsäädäntö mahdollisuudet.

Koulutus

Koulun ulkopuolella tapahtuvaa musiikkikoulutusta on määrätietoisesti kehitettävä siten, että eri osissa maata on saatavissa opetusta sekä ammattikoulutuksen että harrastajatoiminnan tarpeita silmälläpitäen. Musiikkiopistojen valtionapua on huomattavasti korotettava ja suurin osa musiikkiopistoista saatettava lakisääteisen valtionavustuksen piiriin. Musiikkiopistolaki on uusittava. Kuntien on valtionavun turvin huolehdittava siitä, että niiden asukkailla on riittävät mahdollisuudet musiikinopiskeluun, ja valvottava, että musiikkiopistoissa annetaan riittävän monipuolista opetusta.

Myös kansalaisopistojen musiikinopetusta on kehitettävä erityisesti harrastustoiminnan ja pienten paikkakuntien tarpeita silmälläpitäen.

Taideteollisuus

Taideteollisen korkeakoulun uudisrakennus Pasilaan on viipymättä toteutettava. Sen aineelliset toimintaedellytykset ja opetus- sekä hallintovirat on saatettava muiden korkeakoulujen tasolle. Valtakunnallista kurssitoimintaa samoin kuin jatko- ja täydennyskoulutusta, on kehitettävä.

Ympäristö- ja tuotesuunnittelutietoutta tulee lisätä kotiteolliseen, tekniseen ja kaupalliseen koulutukseen. Merkittäviä suunnittelukohteita ovat työympäristö ja laitosympäristö.

Taideteollisuuden aloilla tulee kehittää kotimaista näyttely-, tallennus-, tutkimus- ja tiedotustoimintaa.

Rakennustaide

Rakennetun ympäristön laadun valvonta

Rakennetun ympäristön esteettisen laadun valvonta on tällä hetkellä huonosti järjestetty. Kaupungeissa toimivat julkisivulautakunnat kykenevät vaikuttamaan positiivisesti vanhoissa kaupunkikortteleissa tapahtuvaan rakentamiseen. Sitävastoin tulevat uudet aluekokonaisuudet ns. julkisivutarkastukseen vasta, kun rakennusten sijainti, koko ja eräät muut olennaiset tekijät on jo määritetty asemakaavassa.

Kuten rakennuslain uudistamisen periaatemietinnössä on esitetty, rakennusten esteettisistä ominaisuuksista tulee voida antaa yksityiskohtaisia määräyksiä riittävän aikaisessa vaiheessa, viimeistään rakentamiskaavassa. Maistraattien ja järjestysoikeuksien lakkauttamisen yhteydessä tulee niiden yhteydessä toiminut julkisivutarkastus liittää asiantuntijaelimenä suunnittelua valvovan lautakunnan yhteyteen. Huomiota olisi kiinnitettävä myös maaseudulla tapahtuvan rakentamisen laadun valvontaan.

Rakennetun ympäristö suojelu

Rakennussuojelukomitean esittämä purkamisen luvanvaraisuus tulee toteuttaa välittömästi ja samalla selvittää keinot purkamisen estämiseen. Aluekokonaisuuksia tulee voida rauhoittaa rakennustaiteellisen selvitystyön ajaksi.

Päätöksenteon demokratisointi

Asukkaiden osallistumismahdollisuuksia alueellisia ratkaisuja koskevaan päätöksentekoon on parannettava.

Koulutus ja informaatio

Taideaineiden opetukseen tulee liittää ympäristökasvatusta, joka käsittää ympäristön suojelua sekä myös rakennetun ja luonnonympäristön esteettiset laatutekijät. Tällä tavoin luodaan riittävä pohja kansalaisten osallistumiselle ympäristöä koskeviin kannanottoihin. Kuntien tulee tehostaa kuntalaisiin kohdistuvaa rakentamista ja ympäristön muuttamista koskevaa tiedotustoimintaa.

Arkkitehtien koulutuksessa on koulutuksen ja tutkimuksen tavoitteet määritettävä johdonmukaisesti ja siten, että kaikki ympäristöä koskevat kysymykset tulevat koulutuksessa esille.

Rakennustaiteen museo

Rakennustaiteen museo tulee saattaa valtion omistukseen.

Taidekoulutus

Taiteilijan ammattiin valmistava koulutus on nähtävä osana yleistä ammattikoulutusta. Yhteiskunnan on kannettava siitä samanlainen vastuu kuin muustakin ammattikoulutuksesta. Taidekorkeakoulut on saatava mukaan korkeakoulujen kehittämissuunnitelmiin. Yksityiset korkeakoulutasoiset oppilaitokset, Sibelius-Akatemia, Suomen teatterikoulu ja Suomen taideakatemian koulu on valtiollistettava.

Opistotasoinen musiikin- ja kuvataideopetus on järjestettävä ammattikoulutuksen osalta kunnallisella pohjalla riittävän valtionavustuksen turvin. Taiteen koulutusmenot on ammattiin tähtäävän koulutuksen osalta siirrettävä kokonaisuudessaan veikkausvoittovaroista valtion varsinaiseen budjettiin.

Kulttuurihallinto

Kehittämisperiaatteet

Valtakunnan, läänien ja kuntien tasolla hoidettavien kulttuuripoliittisten tehtävien kesken on saatava aikaan tarkoituksenmukainen ja joustava työnjako. Kulttuuripoliittinen päätöksenteko olisi pyrittävä siirtämään sille hallinnon tasolle, jolla itse toimintakin tapahtuu ja jolla sen vaikutukset parhaiten tunnetaan. Valtakunnallisella tasolla on päätettävä valtakunnallisista tehtävistä, alueellisella alueellisista tehtävistä ja kuntatasolla paikallisista tehtävistä. Tämän periaatteen toteuttaminen merkitsee nykytilanteessa kulttuuripoliittisen päätöksenteon siirtämistä alaspäin sekä erityisesti kunnallisen kulttuurihallinnon voimakasta kehittämistä. Samanaikaisesti on lisättävä päätöksenteon kansanvaltaisuutta kaikilla hallinnon tasoilla sekä kokonaisvaltaista, kaikki hallinnon tasot kattavaa kulttuuripoliittista suunnittelua.

Kuntien kulttuurihallinto

Kulttuuripolitiikan tämän hetken suurin heikkous on paikallisen kulttuurihallinnon sekavuus ja kehittymättömyys. Kuntien kulttuurihallintoa on kehitettävä perustamalla jokaiseen kuntaan lakisääteinen kulttuurilautakunta. Kulttuurilautakunnan välityksellä on paikalliseen kulttuuritoimintaan osoitettava valtionapua mm. kulttuuritoiminnan ohjaajien palkkaamiseen, kulttuuritoiminnan tilojen ja välineiden aiheuttamiin menoihin, kulttuuritilaisuuksien järjestämiseen ja yleisönkuljetuksiin.

Kuntien kulttuuritoiminnassa on kulttuurilaitosten tukemisen ohella kiinnitettävä huomiota harrastajataiteen toimintaedellytysten parantamiseen. Kuntien kulttuurihallinnossa on luotava kulttuurilautakunnasta voimakas, kokonaisvaltaisesti suunnitteleva toimielin. Kulttuurilautakunnan tehtävänä on valmistella vuosittain kunnan kulttuuribudjetti ja laatia kunnan kulttuuripoliittinen ohjelma kuntasuunnitelman osaksi.

Alueellinen kulttuurihallinto

Alueellisen kulttuurihallinnon kehittämiseen ja siinä omaksuttaviin ratkaisuihin tulevat vaikuttamaan toisaalta väliportaan hallinnon kokonaisuudistus ja toisaalta kuntien kulttuuritoimintaa koskevan lain säätäminen. Kuntien kulttuurihallinnon ja kuntien välityksellä tapahtuvan kulttuuritoiminnan rahoituksen kehittyessä tulee läänien taidetoimikunnat kehittää alueellista kulttuuripolitiikkaa suunnitteleviksi, kuntien kulttuurilautakuntien toimintaa tukeviksi ja niiden välistä yhteistyötä järjestäviksi toimielimiksi. Läänien taidetoimikunnille siirretään toisaalta keskushallinnosta uusia tehtäviä, kuten alueellisten ja maakunnallisten taidelaitosten ja järjestöjen toiminta-avustuksien jakaminen. Läänien taidetoimikuntien toimintaedellytyksiä on parannettava lisäämällä henkilökuntaa ja selventämällä olemassa olevien toimihenkilöiden asemaa ja työsuhteita. Toimikuntien yhteyksiä valtion keskushallintoon on kehitettävä.

Väliportaan hallinnon kokonaisuudistus ja lääninhallinnon demokratisoiminen tulevat merkitsemään myös läänintasoisen kulttuurihallinnon uudelleenjärjestelyä. Läänien taidetoimikuntien tehtävät siirtyvät uudistuksen jälkeen lääninvaltuuston kulttuurilautakunnalle, joka lisäksi vastaa kirjastotoimeen, vapaaseen sivistystyöhön sekä mahdollisesti myös urheilu- ja nuorisotoimintaan liittyvistä tehtävistä. Lääninhallitukseen tulee perustaa kulttuuriosasto, jossa on tarvittava työvoima alan hallintotehtäviä varten.

Keskushallinto

Valtakunnallisella tasolla on ensisijaisesti kehitettävä taidetoimikuntajärjestelmää. Taidetoimikunnille ja varsinkin taiteen keskustoimikunnalle tulee siirtää enemmän päätäntävaltaa. Samalla tulee huolehtia siitä, että niiden kokoonpano on parlamentaarisesti ja alueellisesti edustava. Toimikuntien toiminnan kehittäminen vaatii ensi tilassa taiteen keskustoimikunnan palvelukseen lisää päätoimisia sihteereitä sekä riittävää kansliahenkilökuntaa. Taiteen keskustoimikunnan tulee vastata taiteen alan kokonaiskehityksestä ja suunnittelusta valtion eri taidetoimikuntien esitysten pohjalta. Painopisteen taiteen keskustoimikunnan toiminnassa tulee olla tutkimus- ja suunnittelutoiminnassa sekä kaikkien taiteen alojen yhteisissä periaatteellisissa kysymyksissä. Eri taiteenalojen toimikuntien toiminnan painopistettä tulee siirtää rutiiniasioista aloitteellisuuteen ja periaatteellisiin kysymyksiin. Niiden yhteistoimintaa läänien taidetoimikuntien kanssa on tehostettava.