Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/465

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA. SDP:N TALOUSPOLIITTINEN LINJAUS VUOSILLE 2011-2015


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA. SDP:N TALOUSPOLIITTINEN LINJAUS VUOSILLE 2011-2015
  • Vuosi: 2011
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

TYÖN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA

sisällys
#1 HYVINVOINTI SYNTYY TYÖSTÄ JA KESTÄVÄSTÄ KASVUSTA
#2 VALTIONTALOUS ON TASAPAINOTETTAVA
#3 TARVITAAN OIKEUDENMUKAINEN VEROUUDISTUS
#4 SUOMI KÄYNTIIN

"Suomessa on puhuttu luokkayhteiskunnan paluusta, mutta ei tarpeeksi. Moni kysyy, mitä väliä on, jos rikkaat rikastuvat, kunhan köyhät eivät köyhdy liikaa. Mutta tuloerojen kasvaessa tapahtuu myös muuta. Köyhät sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina kuin rikkaat. Köyhillä ei ole varaa asioihin, jotka sitoisivat heidät yhteisöön. He jäävät osattomiksi. Osattomuus periytyy seuraavalle sukupolvelle. Samalla maailmojen erot repeävät niin, että yhteiskunnallista keskustelua on yhä vaikeampi käydä. Outoja eivät ole vain Suomeen muualta tulleiden kulttuurit, myös suomalaisten todellisuudet ovat tuntemattomia toisilleen. Se, joka kuulee terveyskeskuksessa yhä uudestaan, että lääkäriaikoja ei ole, puhuu eri terveydenhuollosta kuin se, joka menee yksityiselle lääkärille. Omistusasunnossa asuva kansainvälisen yrityksen työntekijä puhuu eri maahanmuutosta kuin työtön, joka hakee samoja vuokra-asuntoja maahanmuuttajien kanssa. Tuntemattoman kanssa on vaikea käydä keskustelua, jossa molemmat osapuolet tulisivat ymmärretyiksi. Maailmojen erot kasvavat muureiksi, eivätkä tämän piskuisen kielialueen ihmiset ymmärrä toistensa kieltä."

Elina Hirvonen 2.1.2011
Helsingin Sanomien kirjailijapuheenvuorossa

SDP:N TALOUSPOLIITTINEN LINJAUS VUOSILLE 2011-2015

1) Julkinen talous on menneen vaalikauden jäljiltä epätasapainossa ja sitä rasittaa merkittävä ikäsidonnaisiin menoihin perustuva kestävyysvaje. Julkisen talouden sisällä vakavin ongelma koskee valtiontaloutta. Vaikka valtiontalouden alijäämästä suurin on suhdanneperäistä, tilanne ei ole terveellä pohjalla.

2) Euroalueen epävarmuus ja kansainvälisen finanssijärjestelmän kriisialttius puoltavat tavoitetta, että valtiontalouden velkaantuminen pysäytetään ensi vaalikauden aikana. Tämä merkitsee nykykehitykseen verrattuna 2 miljardin euron vahvistamistarvetta.

3) Kahdesta miljardista eurosta noin 1,5 miljardia katetaan verotulojen lisäyksillä. Varallisuuteen ja pääomiin kohdistuvaa verotusta kiristetään ja harmaa talous tuodaan verotuksen piiriin. Työn verorasitus sen sijaan pidetään ennallaan. Myöskään arvonlisä- ja energiaveroja ei kiristetä.

4) Lisäksi tarvitaan menosäästöjä nettomääräisesti noin 500 miljoonaa euroa vaalikauden loppuun mennessä. Säästöjä kohdistetaan etenkin erilaisiin elinkeinotukiin, varustelumenoihin sekä hallinnon päällekkäisyyksiin. Lisäksi sovelletaan tiukkaa menokuria valtion menojen osalta.

5) Valtiontalouden vakauttaminen ja työllistävän kasvun edellytysten parantaminen johtavat ensi vaalikauden aikana uralle, jossa kestävyysvajehaasteeseen voidaan vastata ja yhteiskunnan eheyttä ja sisäistä oikeudenmukaisuutta parantaa. Vaalikaudella toteutetaan noin miljardin euron arvosta uudelleenkohdennuksia oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kasvuun.

6) Jotta hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan vahvistaa, tarvitaan uusia eväitä talouskasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi. Työllisyysaste on nostettava 72 prosenttiin ensi vaalikaudella ja pidemmällä aikavälillä kohti 80 prosenttia. Tavoitteeksi on otettava 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Työttömyyden torjuntaan tuodaan yhden luukun palvelumalli. Nuorisotyöttömyyteen otetaan nollatoleranssi.

7) Työmarkkinoiden vakauttamiseen pyritään laaja-alaisilla sopimuksilla, joilla talouteen tuodaan luottamusta ja pidemmän aikavälin sitoutumista. Sopimusyhteiskunta elvytetään.

8) Julkisen talouden kestävyysvaje on suurusluokaltaan 2 - 5 prosenttia / BKT:sta. Arviot vaihtelevat paljon, sillä menojen ja tulojen kasvua ennakoidaan 2050 vuoteen asti. Tärkeintä ensi vaalikaudella on aloittaa nopeasti sellainen uudistustyö, jonka vaikutukset ovat merkittäviä, mutta syntyvät hieman pidemmällä aikavälillä. Näihin kuuluvat erityisesti kuntarakenteen uudistaminen, työelämän laaturemontti ja teollisuuden toimintaympäristöstä huolehtiminen.

#1 HYVINVOINTI SYNTYY TYÖSTÄ JA KESTÄVÄSTÄ KASVUSTA

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen edellyttää korkeaa työllisyysastetta ja työttömyysongelman nujertamista. Työllisyysasteen nostamisessa on tavoiteltava ensi vaalikaudella 72 prosenttia ja 100 000 uutta työpaikkaa. Eläkeiän nostaminen ei ole ratkaisu työurien pidentämiseen. Nollatoleranssi nuorisotyöttömyyteen sen sijaan on osa ratkaisua. Tarvitaan sellaista työelämää, jossa jaksaa ja joka motivoi. SDP haluaa vastata tähän haasteeseen yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on vakavien haasteiden edessä. Taantumassa syntynyt julkisen talouden alijäämä sekä ikärakenteen muutoksesta aiheutuvat kestävyyspaineet horjuttavat erityisesti julkisten palveluiden rahoitusperustaa tilanteessa, jossa peruspalveluiden laadussa on jo valmiiksi vakavia puutteita. Sosialidemokraatit haluavat palauttaa suomalaisen yhteiskunnan pohjoismaisen hyvinvointimallin tielle. Tuon tien perustana on oltava vahva ja kestävä julkinen talous.

Hyvinvointi ja verotulojen muodostuminen edellyttävät yhteiskunnassa laajaa työpanosta. Työllisyyden kautta luodaan edellytykset hyvinvointiyhteiskunnan vahvistamiselle sekä osallisuuden ja turvan parantamiselle.

Vakavin uhka hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidolle ja kehittämiselle on se, että työikäiselle väestölle ei ole tarjolla riittävästi kunnollisen toimeentulon turvaavaa työtä. Tämän päivän ongelma ei juuri nyt ole puute työnhakijoista, vaan puute työpaikoista. Suomea uhkaa vajaatyöllisyys, ei työvoimapula. Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa ammatillisesti ja alueellisesti.

Suomi koki historiallisen kahdeksan prosentin kasvupudotuksen vuonna 2009. Viime vuoden aikana kasvuluvut kääntyivät positiivisiksi, taustalla parantunut kansainvälisen talouden kehitys. Talouskasvu on välttämätöntä, jotta ihmisille on tarjolla töitä ja jotta mahdollisimman moni työikäinen voi päästä töihin. Tavoite työurien pidentämisestä ja työllisyysasteen nostamisesta voi toteutua vain kasvun avulla. SDP:n tavoitteena vuosina 2011 - 2015 on vakaa, keskimäärin yli kolmen prosentin vuosittainen bruttokansantuotteen kasvu. Tätä kautta syntyvät edellytykset luoda ensi vaalikauden aikana 100 000 uutta työpaikkaa, ja nostaa työllisyysaste 72 prosentin tasolle. Pidemmällä aikavälillä on tavoiteltava yli 80 prosentin työllisyysastetta.

Työllistävän ja kestävällä tavalla ympäristön huomioon ottavan kasvun vahvistaminen sekä kasvuedellytysten parantaminen on tulevan vaalikauden tärkein tavoite. Yksi elementti kasvun vahvistamisessa ovat menojen uudelleenkohdennukset, joiden avulla lisätään kotimaista kysyntää.

[kuvio poistettu]
KUVA 1: TYÖLLISYYSASTEEN KEHITYS JA TAVOITEURA 2012 - 2020, %

Työllisyys kasvuun

Keskeinen tekijä talouskasvun aikaan saamiselle ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamiselle on se, että työikäinen väestö on mahdollisimman laajasti töissä. Tällä hetkellä liian moni suomalainen on tahtomattaan ilman työtä tai menettää työkykynsä liian varhain.

Suomalaisessa työelämässä on liian monella liian kiire, liian vähän vapaa-aikaa ja liian kova työkuorma. Kiireen vähentämisellä, työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisella sekä osaamisen kehittämisellä vahvistetaan ihmisten työkykyä ja lisätään halukkuutta pysyä työelämässä. Samalla nostetaan työn tuottavuutta osaamiseen perustuvassa taloudessa. Korkea työllisyysaste, työn tuottavuuden nousu ja työelämän laatu kulkevat käsi kädessä.

Työssä jaksaminen ja terveydestä huolehtiminen pidentävät työuria. Lähivuosien tavoite on nostaa keskimääräinen, todellinen eläkkeellesiirtymisikä lähemmäksi 63 vuoden ikää. Tavoitteena on työelämän kehittäminen siten, että tarve jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle vähenee. On siirryttävä työkyvyttömyyskulttuurista työkykykulttuuriin. Tämä tarkoittaa sitä, että panostetaan työoloihin ja työkyvyn ylläpitoon. Osatyökykyisille luodaan edellytykset palata takaisin työelämään omien voimavarojen puitteissa.

Työuria on pidennettävä kautta linjan

Talouskasvu ja työllisyysasteen nostaminen ovat välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamiseksi. Suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle uhkaa muuttaa työvoiman ulkopuolella olevien ja työelämässä olevien suhteen epäedulliseksi. Siksi aktiivisen työvoimapolitiikan toimilla ja työurien pidentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä on myös kiire.

Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä, jotta voidaan turvata riittävä työvoiman saatavuus pitemmällä aikavälillä ja jotta voidaan rahoittaa yhteiskunnan turvaamat palvelut ja sosiaaliturva koko väestölle. Työllisyysaste täytyy saada yli 72 prosenttiin tulevalla vaalikaudella ja yli 75 prosenttiin tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Pidemmän ajan tavoitteena on nostaa työllisyysaste yli 80 prosenttiin.

Työllisyysaste täytyy saada korkeammaksi kaikissa työikäisten ikäluokissa. Keskustelua on käyty eniten työllisyyden nostamisesta työuran loppupäässä. Liian vähälle huomiolle on jäänyt alle 30-vuotiaiden syrjäytyminen ja jääminen pysyvästi pois työelämästä sekä opinnoista valmistuvien työhöntulon aikaistaminen. Työura on Suomessa keskimäärin lyhyempi myös alkupäästä. Myös osatyökykyisten aktiivisempi työllistäminen pidentäisi työuria. Tuoreimpien selvitysten mukaan jopa 30 000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa haluaisi takaisin työelämään. Heille on tarjottava tähän mahdollisuudet.

Työttömyys laskussa - pitkäaikaistyöttömyys kasvussa

Työllisyyden paranemisen kannalta tärkein asia on talouskasvu. Se ei kuitenkaan poista yksin kaikkia ongelmia. Talouskasvun käynnistyttyä työllistyvät ilman erityistoimia ne, joiden työmarkkinakelpoisuus ja osaaminen vastaavat työelämän tarpeita. Samaan aikaan osa työnhakijoista uhkaa pudota kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle tai ei pääse ensimmäiseen työpaikkaansa.

Uusimpien työllisyyslukujen perusteella työvoimapolitiikan suurimpia haasteita ovat pitkäaikaistyöttömyyden kasvun pysäyttäminen ja nuorten työttömyyden nollatoleranssin toteuttaminen. Nollatoleranssilla tarkoitetaan sitä, ettei yksikään nuori ole vailla työ-, harjoittelu- tai koulutuspaikkaa.

Pitkäaikaistyöttömiä on lähes 60 000. Heidän työttömyytensä täytyy saada katkaistua mahdollisimman pian. Nuorten työttömyys on kääntynyt loivaan laskuun. Edelleen kuitenkin 27 000 nuorta on työnhakijoina. He ovat vaarassa pudota työelämästä, elleivät pääse nopeasti töihin tai koulutukseen.

Nuorisotyöttömyyteen nollatoleranssi - syrjäytymiskehitys on pysäytettävä

Suomalaisille nuorille kuuluu sekä hyvää että huonoa. Nuorten enemmistön hyvinvointi on lisääntynyt. Valtaosa nuorista on tyytyväisiä elämäänsä. Yli 80 prosenttia nuorista arvioi terveydentilansa hyväksi.

Viidesosa nuorista taas voi aiempaa huonommin ja heille kasautuu vakavia ongelmia. Syrjäytyneiden nuorten määrä on kasvanut. Euroopan unioni ilmaisee koulutuksesta syrjäytymistä niiden 18-24-vuotiaiden osuutena, joilla on vain perusasteen koulutus ja jotka eivät opiskele. Suomessa tällaisia nuoria oli 9,8 prosenttia vuonna 2008 eli noin joka kymmenes nuori.

Noin 200 nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun päättötodistusta ja noin 8000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta. On laskettu, että nuorena syrjäytyvän henkilön yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat hänen elinkaarensa aikana 1,2 miljoonaa euroa.

Työmarkkinoiden kaivatessa jatkuvasti korkeampaa osaamista, ilman ammatillisesti eriytyvää koulutusta jäävien asema tulee olemaan erityisen vaikea tulevien vuosien työmarkkinoilla. Jos tilannetta ei korjata, on edessämme hyvin pitkäaikainen rakenteellinen työttömyys ja syrjäytyminen. Erilaisilla varhaisen puuttumisen mekanismeilla on pyritty vähentämään koulutuksen keskeyttämistä peruskoulun jälkeen suhteellisen hyvin tuloksin. Pelkällä ohjauksella, vaikka aktiivisellakin, ei kuitenkaan voida estää keskeyttämistä kokonaan, vaan se vaatii kokonaisvaltaisempia toimenpiteitä. Kokonaisuuteen pitää kuulua myös oppivelvollisuuden pidentäminen.

Huolestuttavin asia työllisyysasteen nostamisen kannalta on alle 30-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien suuri lukumäärä. Vuonna 2008 siirtyi yli 2500 alle 30-vuotiasta eläkkeelle ja luku oli kolmanneksen suurempi kuin viisi vuotta aiemmin. Vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkettä sai yli 12 000 alle 30-vuotiasta nuorta. Suurin syy eläkkeelle siirtymiseen on masennus ja muut mielenterveyssyyt.

Tärkeintä on puuttua syihin, jotka johtavat osattomuuteen ja mielenterveysongelmiin sekä niiden seurauksena varhaiseen syrjäytymiseen niin koulutuksesta kuin työelämästä. Nuorten syrjäytymispolku alkaa ja on tunnistettavissa usein jo peruskouluiässä. Siksi kaikki syrjäytymistä ehkäisevät toimet jo peruskouluvaiheessa ovat erittäin tärkeitä ja niihin täytyy panostaa. Tukiopetus, koululaisten terveydenhoito sisältäen myös mielenterveyspalvelut, opinto-ohjaus, kotien ja koulujen yhteistyö sekä opetuksen organisointi (luokattomuus) ovat keskiössä kun ehkäistään kouluiässä alkavaa syrjäytymistä. Peruskouluvaiheen jälkeen hyviksi todettuja toimia syrjäytymisen ehkäisemisessä ovat myös ammatilliseen koulutukseen räätälöidyt työvaltaiset ja vaihtoehtoiset oppimisympäristöt, työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö.

Sosialidemokraattien tavoitteena on varmistaa tulevalla vaalikaudella kaikille alle 25-vuotiaille joko työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka. Tulevan vaalikauden tavoite on kääntää nuorten eläkkeelle siirtyminen ja pysyvä syrjäytyminen selvään laskuun sekä käynnistää toimet, joilla jo eläkkeelle siirtyneitä saadaan takaisin työelämään.

Opintoaikoja lyhennettävä

Suomalaiset nuoret aloittavat yliopisto- ja ammattikorkeakouluopinnot mediaani-iältään 21-vuotiaina, mutta viidennes aloittajista on yli 26-vuotiaita. Myöhäisestä aloittamisiästä johtuen tutkinnot suoritetaan iäkkäinä. Täysipäiväisiksi opiskelijoiksi ilmoittautuneiden henkilöiden määrä 25 -39-vuotiaiden ikäryhmässä on Suomessa Euroopan korkeimpia. Suomessa myös käytetään selvästi enemmän aikaa valmistumiseen kuin muissa maissa.

Kun nuoren, työikäisen väestön työhön osallistumista täytyy lisätä, keinoja ovat puuttuminen hitaaseen siirtymiseen ammatti- ja jatko-opintoihin sekä kannustaminen nopeampaan valmistumiseen. Näihin vaikutetaan mm. opiskelijavalinnoilla, opetuksen jaksottamisella, tutkintorakenteilla ja opintotuella.

Myös opintojen ohjausta täytyy tehostaa kaikilla tasoilla. Kurssimuotoiseksi muuttuneen lukion aikana yhä useampi nuori käyttää ylioppilastutkinnon suorittamiseen jopa neljä vuotta. Tämän jälkeen on usein välivuosi, mikä viivästää ammatin valintaa ja opiskelun aloittamista. Opiskeluaikoja voidaan lyhentää vähentämällä välivuosia ja vääriä alavalintoja. Tämä saavutetaan toimivalla, yksilöllisellä opintojen ohjauksella sekä monenlaiset lahjakkuudet tunnistavalla ja aloituspaikkojen moninkertaista käyttöä vähentävillä opiskelijavalinnoilla.

Opintotuki tulee uudistaa siten, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun ja tavoiteajassa valmistumisen. Toisen asteen opintotukijärjestelmä täytyy uudistaa siten, että opintotuki on riittävä ja oikeudenmukainen (ei riipu vanhempien tuloista) ja se kannustaa opintojen suorittamista loppuun. Opintotuki täytyy sitoa indeksiin.

Opiskelijoiden hyvinvointia on tuettava laadukkaalla opiskelijaterveydenhuollolla ja liikuntapalveluilla. Nuorena opittu ja ylläpidetty liikuntaharrastus mahdollistaa työelämässä jaksamisen pidempään.

Koulutuksen aloituspaikat on kohdennettava tarkemmin aloille, joilla kysyntä on runsasta suhteessa työvoiman tarjontaan.

Työelämän laaturemontti

Sosialidemokraattien tavoitteena on kehittää työelämää siten, että tarve jäädä varhais-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeille vähenee oleellisesti.

Suomen työeläkejärjestelmässä on käytössä joustava 63 - 68 vuoden eläkeikä. SDP pitää nykyistä joustavaa eläkeikämallia toimivana. Tavoitteena on oltava nostaa todellista eläkkeellesiirtymisikää mahdollisimman lähelle 63 vuoden alaikärajaa. Tämä onnistuu parhaiten kehittämällä työelämän laatua siten, että ihmiset jaksavat ja haluavat olla pidempään töissä.

Alkaneiden työkyvyttömyyseläkkeiden määrä tuhatta työikäistä kohden oli Suomessa vuonna 2007 OECD-maiden korkeimpia. Vain Norjassa ja Irlannissa määrä oli suurempi. Suomessa jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2008 lähes yhtä paljon ihmisiä kuin vanhuuseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin 52 vuoden iässä. Esimerkiksi vuonna 2008 siirtyi kaikkiaan liki 4 500 henkilöä masennuksen vuoksi eläkkeelle. Heistä joka viides oli alle 30-vuotias. Jos masennuksen vuoksi eläkkeelle siirtyvien määrä saataisiin puolta pienemmäksi, nousisi keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä 0,3 vuodella.

Osatyökyvyttömyyseläkkeitä käytetään entistä enemmän, mikä on myönteinen asia, jos se toimii vaihtoehtona kokonaan työelämän ulkopuolelle jäämiselle.

Varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen voidaan vaikuttaa tiukentamalla eläkkeelle pääsyn ehtoja tai muuttamalla työelämää siten, että ihmiset jaksavat ja haluavat olla pitempään töissä. Sosialidemokraattien mielestä muutoksen täytyy lähteä työolosuhteista ja arvoista. Työelämästä täytyy tehdä ikääntyneitä ihmisiä arvostava ja houkutteleva vaihtoehto. Työnantajille täytyy luoda taloudellisia kannusteita ikääntyneiden ihmisten palkkaamiseen ja pitämiseen töissä mahdollisimman pitkään.

VÄHENNETTÄESSÄ TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE SIIRTYMISTÄ KÄYTÖSSÄ ON MM. SEURAAVIA KEINOJA:

  • työntekijän voimavarojen lisääminen hoidon, kuntoutuksen, koulutuksen avulla - työterveyshuolto kuntoon ja toistuva terveysseuranta myös työttömille
  • työpaikkojen ja työterveyshuollon tiiviimmällä yhteistyöllä työkyvyn ongelmiin puututaan varhaisemmassa vaiheessa (esim. pitkät sairaslomat) - työterveyshuollon toimet tukemaan työhön paluuta sairaslomalta
  • otetaan käyttöön erilaisia työaikajärjestelyjä ja uusia työn organisointitapoja
  • taloudellisia kannustimia työkyvyn edistämiseen työnantajalle ja työntekijälle
  • taloudellisia kannustimia työnantajille osatyökykyisen ja ikääntyneen palkkaukseen
  • asenteiden muutos: korostetaan työkyvyttömyyden sijaan jäljellä olevaa työkykyä
  • työssä jatkamista koskeva toiminta otetaan osaksi työpaikkojen yhteistoimintaa
  • laaditaan työpaikkakohtaisia ikäohjelmia
  • siirrytään ikää ja kokemusta arvostavaan hyvään johtamiseen

Edellä oleva lista osoittaa, että ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä voidaan hidastaa monella tapaa työpaikkakohtaisilla toimenpiteillä, työnantajan ja työntekijän yhteistoimin. Nämä toimet ovat ensisijaisia kun tavoitteena on vähentää tarvetta jäädä eläkkeelle ennen 63 vuoden ikää.

Työntekijöiden osaamisesta pidettävä huolta

Tämän päivän maailmassa harvoin selviää työurastaan yhdellä koulutuksella tai yhdellä ammatilla. Siirtyminen tehtävästä toiseen ja uudelleen kouluttautuminen ovat arkea yhä useammille. Työpaikkoja syntyy ja katoaa entistä nopeammin. Tämä korostaa jatkuvaa uuden oppimisen tarvetta.

Yhteiskunnan ja työnantajien on kannettava yhdessä vastuuta työikäisten mahdollisuuksista ylläpitää ja kehittää osaamistaan. Yksilön vastuulla on avoimuus ja kiinnostus uuden oppimiseen. Osaamisen päivittäminen on osa palkkatyötä. Työnantajalle täytyy säätää velvollisuus tarjota vähintään viisi koulutuspäivää vuosittain. Tätä laajemman koulutuksen tarjoamiselle täytyy luoda erillinen verokannustin laskemalla henkilöstökoulutus osaksi yritysten investointeja.

SDP esittää julkisiin panostuksiin perustuvia henkilökohtaisia koulutustilejä, joille kertyvää koulutusoikeutta ihmisellä olisi halutessaan mahdollisuus täydentää henkilökohtaisella säästämisellä. Tilille kertyviä varoja käytetään työntekijää kiinnostavan koulutuksen hankkimiseen. Aikuiskoulutuksessa henkilökohtaiset koulutustilit tuovat koulutukseen suunnatun julkisen tuen näkyväksi kansalaisille. Koulutustili muodostaa kehyksen, jonka sisällä resursseja voi kohdentaa kansalaisille hyvinkin monimuotoisilla perusteilla. Valtio, kunta, työnantaja sekä kansalainen voivat kukin osallistua koulutuksen kustannuksiin.

Työllisyyspolitiikka kaipaa uudistamista

Työllisyyspolitiikan keskeiset ongelmat ovat työttömyyden pitkittyminen, osatyökykyisten työllistäminen sekä nuorten syrjäytyminen työmarkkinoilta. Tällä hetkellä vaikeimmin työllistyville suunnatut toimenpiteet ja palvelut eivät ole riittävän vaikuttavia ja tehokkaita eikä niitä ole riittävästi tarjolla. Myöskään alueellisia erityispiirteitä ei ole kyetty riittävästi ottamaan huomioon.

Valtion työhallinto pyrkii parhaansa mukaan aktivoimaan työttömiä työnhakijoita tulosten vaihdellessa eri alueilla ja kunnissa. Työttömien työnhaun pitkittyessä heistä tulee kasvavassa määrin työhallinnon, kansaneläkelaitoksen ja kuntien asiakkaita.

Kuntien palveluvelvoitteet työllisyyden hoidossa ovat kasvaneet työmarkkinatukiuudistuksen myötä. Kunnat vastaavat myös kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä. Työttömien työmarkkinakelpoisuuden heikentyessä monet tarvitsevat tehostetusti kunnallisia palveluja, kuten työterveyshuollon terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluja. Monet etuudet ja myös tarvittavat kuntoutuspalvelut hoidetaan ja maksetaan kansaneläkelaitoksen kautta.

Kolmen organisaation nykykäytäntö ei ole tehokas tapa parantaa työttömien työmarkkinakelpoisuutta ja lisätä vaikuttavaa aktivointia.

Päävastuu aktivointitoimista kunnille - uusi malli käyttöön

Suomessa on syytä lähteä laajentamaan nykyistä työhallinnon, Kelan ja kuntien yhteistä Työvoiman palvelukeskusverkkoa ja käynnistää sen pohjalta laaja kokeilu, jossa kunnille tai niiden yhteisille palvelukeskuksille annetaan laajat valtuudet työttömien aktivoinnin järjestämisessä. Kokeilussa vaikeasti työllistyvien työllisyyden hoidon päävastuu tulee olla paikallistasolla eli kunnissa. Tämän toteuttamiseksi säädetään erillinen tätä koskeva määräaikainen kokeilulaki.

Kokeilussa mukana olevien kuntien tulee voida toteuttaa työllisyyden hoitoa paikalliset olosuhteet huomioiden nykyistä vapaammin yhteistyössä työhallinnon ja Kelan kanssa. Kokeilussa tulee voida testata myös kunnan täysimääräistä vastuuta vaikeasti työllistyvien aktivoinnista ja työnvälityksestä.

Kokeilun yhteydessä tulee myös olla mahdollista kokeilla erilaisia aktivointitoimenpiteitä ja rahoitustapoja tavoitteena sellainen kunnan kannalta kannustava rahoitus, jossa valtion rahoitusosuus on korkea työttömiä aktivoitaessa ja alhainen työttömien passiivituessa. Myös työttömyysturvaa tulee uudistaa siten, että se yhä selkeämmin aktivoi nopeaan työllistymiseen. Työllistämiseen soveltuvia töitä on sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Tärkeätä on, että kokeiluun osallistuville kunnille varataan tätä tarkoitusta varten riittävät resurssit. Kokeiluun otetaan mukaan erityyppisiä kuntia.

Kokeilun valmistelu on käynnistettävä heti, ja itse kokeilu aloitettava vuoden 2012 alusta. Kokeilu kestää vuoden 2014 loppuun asti, ja siihen käytetään määrärahoja noin 20 miljoonaa euroa vuodessa.

Vastaavanlainen kokeilu on aikaisemmin toteutettu Ruotsissa ja se on osaltaan pohjustanut toimintatapaa, jossa paikalliset olosuhteet ja erityisosaaminen on otettu aiempaa paremmin huomioon.

Tanskassa siirryttiin kuntauudistuksen yhteydessä järjestelmään, jossa työllisyyden hoito on pelkästään kuntien vastuulla. Ratkaisuun päädyttiin, koska valtion keskushallinto oli osoittanut liian raskaaksi ja kankeaksi toimiakseen tehokkaasti entistä monimuotoisemmilla ja nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla.

Vaikeasti työllistyvien aktivoinnin on todettu toimivan paremmin paikallistasolla. Tanskan mallissa työllisyyspalvelut toteutetaan sekä työnhakijoille että työnantajille yhden luukun periaatteella.

Laatua työvoima- ja oppisopimuskoulutukseen

Sen lisäksi, että aktivointivastuuta siirretään kokeilun myötä kunnille, täytyy työvoimapolitiikan voimavaroja lisätä sekä kiinnittää entistä enemmän huomiota työvoimapoliittisten toimien laatuun. Työvoimapoliittiseen koulutukseen tulee tehdä laatukriteerit tavoitteena mm se, että koulutusta järjestetään painotetummin aloille, joissa työvoimatarvetta on ja että koulutus todella johtaa työllistymiseen.

Oppisopimuskoulutus soveltuu hyvin monille nuorille keinoksi saada itselleen ammatti. Näiden paikkojen määrää täytyy lisätä. Oppisopimuspaikkoja lisättäessä on varmistettava, etteivät työnantajat käytä järjestelmää väärin, esimerkiksi keinona saada ilmaista työvoimaa, vailla todellista opetusta. Oppisopimusjärjestelmää tulee kehittää lisäämällä oppilaitosten vastuuta ja ohjausta sekä kehittämällä yhteistyötä työpaikkojen kanssa.

Työvoima-, koulutus- ja nuorisopoliittisia toimia osana työttömyyden torjuntaa ja työllisyysasteen nostamista on käsitelty kattavasti hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kokoamassa Kestävän kasvun ja työllisyyden ohjelmassa. Useat esitykset soveltuvat hyvin myös sosialidemokraattien työllisyysohjelman osaksi.

SUOMEEN SYNTYY ENSI VAALIKAUDELLA 100 000 UUTTA TYÖPAIKKAA, KUN

  • Uudistamme elinkeinotuet tukemaan paremmin uusien yritysten syntymistä ja vahvistamme työllisyyttä tie-, rata- ja korjausrakennusinvestoinneilla.
  • Tuemme uusien kasvualojen menestysedellytyksiä Suomessa. Ympäristöteknologia, ohjelmistoala ja moderni kaivosteollisuus ovat hyviä esimerkkejä nopeasti kasvavista toimialoista, jotka tarvitsevat yhteiskunnan panostuksia sekä perus- että osaamisinfrastruktuurin rakentamisessa.
  • Huolehdimme teollisuuden ja palvelualojen kilpailukyvystä. Sähkö- ja energiaveroja ei koroteta.
  • Uudistamme teollisuuden sähköverotuksen niin, että sitoutumalla energiatehokkuutta lisääviin investointeihin sähköverosta saa vapautuksen.
  • Remontoimme julkisen tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen edistämään paremmin kasvuyrittäjyyttä. Valmisteluun on otettava vaihtoehtona myös T&K -verotukimallit.
  • Torjumme uhkaavan kustannusinflaatiokierteen. Arvonlisä- ja energiaverojen nostamisen sijaan tarvitaan kokoavaa tulopolitiikkaa, jossa hintojen nousua voidaan ankkuroida ja luoda vakaampaa näkymää sekä kustannusten että työrauhan osalta.
  • Tehostamme työllisyyspolitiikkaa luomalla kuntiin yhden luukun työvoiman palvelukeskukset. Työllisyysasteen nousu ja työttömyyden lasku vähentävät köyhyyttä, lisäävät yksityistä kulutusta ja tätä kautta työpaikkoja etenkin palvelusektorille.

#2 VALTIONTALOUS ON TASAPAINOTETTAVA

Menneet neljä vuotta ovat vieneet valtiontalouden vahvasta ylijäämästä syvään alijäämään. Epävarmuudet euro-alueella ovat suuret, mikä osaltaan perustelee lisävelkaantumisen pysäyttämistä. Ensi vaalikauden aikana valtiontalous on käännettävä tasapainoon.
Talouden kasvuvauhti muodostuu talouspolitiikan, yritysten strategisten onnistumisten ja kansainvälisen kysynnän summana. Siksi pelkän kasvutoiveen varaan ei voida valtiontalouden tasapainotusta rakentaa. Tarvitaan myös menosäästöjä ja oikeudenmukaista veropolitiikkaa.

Julkiseen sektoriin kuuluvat valtio, kunnat sekä työeläkelaitokset ja muut sosiaaliturvarahastot. Näiden toimijoiden vastuulla on koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta aina hoidon, hoivan ja eläketurvan järjestämiseen asti.

Julkisen talouden kestävyys tarkoittaa kykyä selviytyä tulevista menoista ilman, että julkinen velka kasvaa liian suureksi suhteessa koko maan talouden kantokykyyn tai että verotusta joudutaan kiristämään kohtuuttomasti.

Talous- ja finanssikriisin ja sitä seuranneen kasvupudotuksen seurauksena Suomen julkinen talous heikentyi voimakkaasti vuoden 2009 aikana. Maailmantalouden kokonaistuotanto jäi vuonna 2009 noin 6,5 prosenttia pienemmäksi kuin se olisi ollut ilman finanssikriisiä. Globaalisti julkisen sektorin tehtäväksi jäi palauttaa kuilun partaalle ajautuneen finanssisektorin luottamus. Monissa maissa julkisen sektorin on ollut pakko velkaantua finanssisektorin pelastamiseksi ja uuden laman torjumiseksi.

Suomessa julkisen talouden vaje syntyi talouskasvun romahduksesta ja tehottomasta elvytyksestä. Niiden seurauksena verokertymät putosivat ja työttömyys kasvoi. Erittäin suuri teollisuustyöpaikkojen katoaminen on näkynyt monien kuntien suurina verotulomenetyksinä. Yhteiskunnan tehtäväksi on jäänyt rakennemuutospaikkakuntien kriisien hoito sekä kasvaneiden työttömyys- ja sosiaaliturvamenojen maksaminen. Riskinä on, että talouskriisistä jää 90-luvun laman tapaan jäljelle suuri pitkäaikaistyöttömien määrä eli vaikeasti hoidettavissa oleva työttömyysperintö ja lisääntynyt köyhyys.

Suomen julkisen talouden tämän hetkiset ongelmat eivät pääosin ole rakenteellisia, vaan finanssikriisin aiheuttaman tilapäisen kasvupudotuksen seurausta. Väestön nopea ikääntyminen tuo kuitenkin julkiseen talouteen tällä vuosikymmenellä myös rakenteellisen ongelman, johon täytyy löytää nopeat ratkaisut.

Suhdannemuutoksille herkin osa julkista taloutta on valtion talous. Vaikka talouskasvu piristyi jo viime vuonna, heikentyy valtiontalouden rahoitusasema edelleen. Alijäämä pysyy vuonna 2011 noin 8 miljardin euron tasolla. Valtionvelan määrän arvioidaan olevan vuoden 2011 lopussa 84 miljardia euroa, mikä on 44,5 % bruttokansantuotteesta.

[kuvio poistettu]
KUVA 2: VALTIONTALOUDEN YLI- JA ALIJÄÄMÄ 2007 - 2011 SEKÄ ENNAKOITU KEHITYS VUOTEEN 2015

Talouskasvu ja työllisyysasteen nostaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä julkisen talouden kestävyyden kannalta. Mitä korkeampi kasvu ja työllisyysaste saavutetaan, sitä vähäisemmäksi jää tarve leikata julkisen talouden menoja tai nostaa veroja. Pelkän nopean talouskasvun varaan ei kuitenkaan voida tasapainotusohjelmaa rakentaa.

Sosialidemokraattien tavoitteena on saada valtion talous tasapainoon vuoteen 2015 mennessä. Tämä onnistuu vahvalla kasvupolitiikalla, aktiivisella työllisyyden hoidolla, menosäästöillä sekä nostamalla maltillisesti verotusta. Julkisen talouden menot täytyy kohdentaa nykyistä paremmin kasvua, työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta lisäävästi. Veropohjaa tulee vahvistaa tehostamalla harmaan talouden kitkemiseen liittyviä toimia.

Suomen talouspoliittinen linja rakennetaan siten, että valtiontalous tasapainotetaan vuoteen 2015 mennessä, kuntataloutta vahvistetaan ja sosiaaliturvarahastot pidetään ylijäämäisinä. Koko julkisen talouden kestävyysvajeen osalta tasapainotilanne saavutetaan vuoteen 2019 mennessä. Euroalueen käynnissä oleva velkakriisi korostaa tarvetta supistaa määrätietoisesti alijäämää, jotta Suomen hyvä luottoluokitus voi säilyä ja jotta voidaan tarvittaessa toimia myös mahdollisten uusien häiriötilanteiden syntyessä.

Valtiovarainministeriö korjasi menojen ennustekehitystä vuosille 2011 -2015 syksyllä 2010 merkittävästi ylöspäin. Kreikan ja Irlannin velkakriisit johtivat rahamarkkinoiden epävarmuuden lisääntymiseen. Sen arvioidaan keskipitkällä aikavälillä heijastuvan myös Suomeen rahoituskulujen kasvuna. Korkokulujen ennakoitu kasvu valtion budjetissa on ensi vaalikaudella noin 0,5 miljardia vuodessa.

On todennäköistä, että oikaisutoimet seuraavan hallituskauden alussa lisäävät edelleen luottamusta Suomen valtiontalouteen. Siksi korkomenokehitys ei välttämättä toteudu ennakoidun suuruisena. Samoin työttömyysturvamenot riippuvat lopulta siitä, millainen kasvu- ja työllisyysura toteutuu. Talouspoliittista linjaa on tarkistettava vaalikauden aikana sen perusteella, kuinka tulo- ja menoennusteet tarkentuvat.

Valtiontalouden tasapainotus vaalikauden kuluessa helpottaa julkisen talouden kestävyysvajeeseen vastaamista olennaisesti. Kestävyysvajeen suuruudesta on tehtävä tarkka, päivitetty arvio vuoden 2011 loppuun mennessä. Sen perusteella täytyy tehdä selkeät päätökset siitä, kuinka kestävyysongelma kahden vaalikauden aikana ratkaistaan. Olennainen osa ratkaisua on valtiontalouden tasapainotus.

Valtion tulot riippuvat suoraan BKT:n kehityksestä. Talouskasvu on tällä hetkellä nopeutunut, kun palautuminen taantumasta käynnistyy. Pitkän päälle yhtä nopea kasvu ei kuitenkaan ole selviö, vaan pikemminkin yksi mahdollisuus muiden joukossa. Varautuminen myös hitaamman kasvun mahdollisuuteen on perusteltua. SDP:n ohjelma ensi vaalikaudelle perustuu valtiovarainministeriön ennustamalle menokehitysuralle ja 2,7 prosentin keskimääräiselle BKT:n vuosikasvuennusteelle.

[kuvio poistettu]
KUVA 3: BKT:N ENNAKOITU KASVUVAUHTI 2011 - 2015

Tavoitteena on karsia valtion menoja vaalikauden loppuun mennessä bruttomääräisesti noin 1,5 miljardilla eurolla oletettuun menokehitykseen verrattuna. Tästä 500 miljoonaa on nettomääräistä menosäästöä ja miljardi menojen uudelleenkohdennuksia.

Menosäästöt kohdistetaan pääasiassa elinkeinotukiin, varustelumenoihin ja hallinnollisiin uudistuksiin. Näiden lisäksi toteutetaan lisäsäästöjä menojen jäädytyksen avulla. Noin neljäsosaan valtion budjetin kokonaismenoista kohdennetaan nimelliset (kiinnitetään euromäärä) jäädytykset kahden vuoden ajaksi.

Noin 500 miljoonan euron nettosäästöt valtion menotaloudessa yhdessä verovaikutusten kanssa vahvistavat valtiontaloutta 2 miljardilla (noin 1 % BKT:sta 2015 tasossa) eurolla vaalikauden aikana peruskehitykseen verrattuna.

#3 TARVITAAN OIKEUDENMUKAINEN VEROUUDISTUS

Mittava valtiontalouden alijäämä ja hyvinvointiyhteiskunnan tarpeet edellyttävät verotulojen lisäämistä seuraavan vaalikauden aikana. Koska samalla on vahvistettava työllisyyttä, työn verotusta ei kiristetä. Erityisesti pääomatuloista ja omaisuudesta saatavien verojen määrää on lisättävä. SDP uusii ylivaalikautisen sitoumuksensa siitä, että yritysverotus Suomessa pidetään keskeisiin vertailumaihin nähden kilpailukykyisellä tasolla.

SDP:n haluaa toteuttaa verouudistuksen, joka turvaa julkisten menojen rahoituksen, tukee kasvua ja työllisyyttä sekä palauttaa maksukyvyn verotuksen perustaksi.

Pysäytämme tasaverokehityksen

Sosialidemokraatit pysäyttävät tasaverokehityksen. Oikeudenmukainen verotus huomioi veronmaksukyvyn. Palautamme suuremman osan verotuksesta progressiiviseksi. Tasoitamme verotuksella tulo- ja varallisuuseroja.
Turvaamme riittävät verotulot pitämällä veropohjan kattavana. Palautamme kaikki tulo- ja varallisuuserät sekä kaiken taloudellisen toiminnan verotuksen piiriin.

Pääomatulot ja varallisuus verolle

Siirrämme verotuksen painopistettä työn verottamisesta pääomatulojen ja varallisuuden verottamiseen. Poistamme ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen epäoikeudenmukaisen eron. Emme kannata tasaverona kannettavien arvonlisäveron ja energia- ja polttoaineverojen korotuksia.

Tuemme myös verotuksella kasvua ja työllisyyttä sekä ohjaamme tuotanto- ja kulutustapoja ekologisesti kestävämpään suuntaan.

Harmaa talous kuriin

Lisäämme harmaan talouden torjuntaan voimavaroja ja saatamme näin kaiken taloudellisen toiminnan lainsäädännön mukaisesti myös verotuksen piiriin.

Toimimme aktiivisesti kansainvälisen verokilpailun estämiseksi. Edistämme verotuksen kansainvälistä harmonisointia rajat ylittävässä toiminnassa. Pyrimme saamaan käyttöön kansainvälisen valuutta- ja finanssitransaktioveron. Säädämme kansallisen pankkiveron.

Korvaamme lainsäädännöstä johtuvat verotulomenetykset kunnille täysimääräisesti. Pyrimme estämään kunnallisen tuloverotuksen korotukset mm. kuntien veropohjaa laajentamalla.

Huolehdimme, että verojärjestelmä tunnistaa jatkossakin yleishyödyllisen järjestötoiminnan ja järjestölähtöisen auttamistyön erityisluonteen. Säilytämme kolmannen sektorin lähtökohtaisesti verotuksen ulkopuolella.

Esitykset verolajeittain

Ansiotulojen verotus

Ansiotulojen verotuksen suhteellista osuutta tulee pienentää ja verotuksen painopistettä siirtää erityisesti pääomatulojen ja varallisuuden verottamiseen. Ensi vaalikaudella ansiotulojen verorasitus tulee säilyttää ennallaan. Verotaulukoihin on tehtävä inflaatiotarkistukset ja työeläkemaksujen korotuksia vastaava kevennys.

Kaikkein pienituloisimpien ja sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävien verotuksen keventämiseksi kunnallisveron perusvähennys tulee nostaa 3000 euroon.

Eläketulojen verotus pidetään samalla tasolla vastaaviin palkkatuloihin.

Veropohjan vahvistamiseksi vähennysjärjestelmään tarvittavat muutokset tulee selvittää.

Pääomatulojen verotus

Pääomatulojen verotuksen tasoa on lähennettävä ansiotulojen verotukseen. Pääomatuloveroprosentti on nostettava 30 %:iin.

Pääomatulojen verotus lukuun ottamatta korkotulojen lähdeveroa on muutettava progressiiviseksi siten, että yli 10 000 euron tulojen osalta veroprosentti on 32 ja yli 50 000 euron osalta 35 %.

Yhteisövero

Yhteisöveron taso on perusteltua säilyttää toistaiseksi ennallaan (26 %). Kansainvälistä yhteisöverotuksen kehittymistä on seurattava erityisesti Suomen keskeisten kilpailijamaiden osalta ja Suomen verotaso on pidettävä nykyiseen tapaan kilpailukykyisenä.

Perintövero

Perintöverotuksessa hyvin suurten perintöjen verotusta on lisättävä ottamalla progressiiviseen verotaulukkoon yläpäässä käyttöön lisäluokka. Lesken ja alaikäisten lasten verotuskohtelua on kohtuullistettava.

Kiinteistövero

Kiinteistöverotuksessa on huomioitava maksukyky ja varallisuuserojen tasaaminen tekemällä muiden kuin vakinaisessa asumiskäytössä olevien kiinteistöjen kiinteistövero progressiiviseksi.

Arvonlisävero

Yleinen arvonlisäverokanta on säilytettävä toistaiseksi ennallaan (23 %).

Pienyrittäjien tukemiseksi ALV:n piiriin kuuluvan liiketoiminnan alaraja on pyrittävä nostamaan 40 000 euroon.

Alennettujen ALV-kantojen yhdistämistä on selvitettävä.

Alkoholijuoma- ja tupakkavero

Alkoholin ja tupakan veroja korotetaan vähintään ostovoiman tahdissa huolehtien kuitenkin siitä, että kokonaiskulutus ei maahantuonnin lisääntymisen seurauksena kasva.

Ympäristöverot

Varsinaisina ympäristöveroina on pidettävä vain sellaisia veroja, joilla vaikutetaan tuotanto- ja kulutustapoihin. Koska ympäristöverojen tuoton on tarkoitus laskea käyttäytymismuutosten seurauksena, ei julkisten menojen rahoitusta voida jättää liiaksi niiden varaan.

Jätevero

Jäteveroa tulee edelleen kehittää ja verotasoa nostaa edistämään nykyistä paremmin jätehuollon periaatteiden toteutumista, mm. estämään jätteiden syntyä ja lisäämään kierrätystä. Lain piiriin kuuluvaa veropohjaa tulee edelleen vahvistaa.

Pakkausvero

Kaikille pakkausmateriaaleille on säädettävä vero, joka määräytyy kunkin materiaalin mukaisin ympäristöperustein.

VEROTULOVAIKUTUKSET: MILJOONAA EUROA (KESKIMÄÄRIN VUOSITASOLLA)
Ansiotulojen verotus - 50
Pääoma- ja varallisuusverot + 800
Ympäristö- ja haittaverot + 550
Harmaan talouden torjunta vähintään + 200
YHTEENSÄ 1500
Lisäksi pyritään ottamaan käyttöön:
Windfall-vero + 150 - 300

#4 SUOMI KÄYNTIIN

Suomi on ajelehtinut viime vuodet uppotukkina maailman myrskyissä. Finanssikriisi jäädytti paitsi kansainväliset rahoitusmarkkinat, myös Suomen hallituksen toimintakyvyn. Seuraavalla vaalikaudella on laitettava käyntiin uudistukset niin kuntarakenteessa kuin elinkeinoelämän eri sektoreilla. Menestyvä kansantalous uudistuu, osaa luopua vanhasta ja nähdä tulevaisuuteen.

Tarvitaan kilpailukykyä, uutta vientiä ja uusia markkinoita.

Suomalaiset yritykset tarvitsevat kilpailukykyä perinteisillä markkina-alueilla ja perinteisillä tuotteilla, osuuksia uusilla markkinoilla ja uusia vientituotteita kaikilla markkinoilla.

Suomen vientiteollisuuden ydin on edelleen teknologiateollisuuden eri lohkoilla sekä metsäteollisuudessa. Näiden yritysten Suomessa tehtävän tuotannon kilpailukyky ei parane palkkoja alentamalla tai muita työehtoja heikentämällä vaan kehittämällä tuottavuutta, panostamalla jatkuvasti tuotekehitykseen sekä huolehtimalla uuden työvoiman oikeasta osaamisesta sekä olemassa olevan henkilöstön osaamisen kehittämisestä, työssä viihtymisestä ja jaksamisesta. Näiden yritysten toiminnan ja investointien kannalta on tärkeää, että yhteiskuntapolitiikka on niiden toimintaedellytyksiä tukevaa, ennustettavaa ja pitkäjänteistä.

Suomen talouskasvu on vahvasti riippuvainen siitä, miten Suomessa toimivat ja Suomessa asuvia ihmisiä työllistävät yritykset saavat omaa tuotantoaan ja palveluitaan myydyksi maailmalla. Kasvun kannalta ratkaisevaa on yritysten perinteisten vientimaiden talouskehitys, mutta myös se, miten hyvin valloitetaan uusia markkina-alueita ja miten hyvin saadaan markkinoille perinteisten vientituotteiden lisäksi uusia tuotteita tai palveluita. Yhtä tärkeää kuin uusien tuotteiden ja palveluiden saaminen markkinoille on perinteisten vientituotteiden hintakilpailukyvyn säilyttäminen ja parantaminen.

Suomen on kiinnitettävä erityistä huomiota Kaukoidän markkinoihin. Avautuneet kehittyvät markkinat Euroopan ulkopuolella tarjoavat suomalaisille yrityksille kiinnostavia tuotantomahdollisuuksia ja markkinoita. Viennin lisääminen kehittyviin talouksiin, Kiinaan, Intiaan ja Venäjälle, on ensiarvoisen tärkeää Suomen omien kasvutavoitteiden saavuttamisen kannalta. EU-alueen kasvun ennakoidaan olevan tulevina vuosina Kaukoidän maihin verrattuna hitaampaa, koska julkisen talouden tasapainotustoimet hidastavat kasvua. Lisäksi Euroopan alueen väestö ikääntyy ja kulutus kasvaa voimallisimmin kehittyvissä talouksissa. Eri maanosien markkinoiden kasvuvaihetta kuvaa hyvin ilmaisu "itä aikuistuu, länsi ikääntyy".

Suomen täytyy luoda uusia liiketoimintamalleja ja markkinoinnin keinoja uusille, kehittyville alueille. Tähän kokonaisuuteen täytyy sisällyttää myös kasvavien talouksien kulttuurien ja kielten opetuksen sekä yliopistotasoisen opiskelijavaihdon tuntuva lisääminen.

Tarvitaan uusi elinkeino- ja teollisuuspoliittinen strategia

Suomi tarvitsee uusia talouden kasvun vetureita entisten rinnalle. Tuorein talouskriisi osoitti, että olemme riippuvaisia yksittäisistä toimialoista ja niiden kilpailukyvystä. Emme ole pystyneet uudistamaan elinkeinorakennettamme riittävästi. Suomen talouden rakennemuutos on seurannut muissa teollisuusmaissa vallinneita trendejä, mutta muihin maihin verrattuna teollisuuden rooli on edelleen Suomessa keskeinen sen viime vuosina tapahtuneesta rakennemuutoksesta huolimatta.

Huomattava osa palvelusektorin yrityksistä saa tulonsa suoraan tai epäsuorasti vientiteollisuuden kumppaneina. Elinkeinotoiminnan karkea jako palveluihin ja tuotantotoimintaan ei vastaa todellisuutta, koska entistä suurempi osa vienti- ja tuotantoteollisuudestamme toimii myös palvelusektorilla. Yritysten väliset palvelut kasvavat voimakkaasti ja ne tulevat olemaan yksi globaalin kilpailun ratkaisupaikoista. Kansainvälisessä palveluliiketoiminnassa vaaditaan korkeaa osaamista. Se tarjoaa haasteita ja menestymisen mahdollisuuksia myös Suomen kaltaisille maille. Menestyminen ei synny itsestään vaan se edellyttää määrätietoisia panostuksia palveluliiketoimintaosaamiseen sekä yrityksissä että elinkeinopolitiikassa.

Suomi tarvitsee elinkeino- ja teollisuuspoliittisen strategian, jonka lähtökohdat ovat muuttuvan maailman tarpeissa. Ilmastomuutoksen seurauksena äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamat seuraukset, kuten myrskytuhot, tulvat, maaperän eroosio, puhtaan veden tuottaminen ja jätteen hallinta sekä hävitysprosessit, haitat energian jakelulle ja viestiyhteyksien ylläpidolle voivat olla käyttövoimana uudelle suomalaiselle elinkeino- ja teollisuuspoliittiselle menestysstrategialle.

Väestön ikääntyminen lisää hoitopalvelujen tarvetta ja samalla tarvetta terveydenhuollon ja infrastruktuurin kehittämiselle. Hoito- ja hoivateknologian kehittämisessä Suomella on annettavaa ja niissä piilee mahdollisuus seuraaville suomalaisille menestystarinoille.

Suomi on saanut hyvän maineen tasa-arvoisten ja koko väestön sivistystasoa kohottavien koulutuspalvelujen tuottajana. Suomen peruskoulujärjestelmään käydään tutustumassa eri puolilta maailmaa, mutta Suomi ei ole osannut tuotteistaa ja myydä tätä osaamistaan. Myös tällä osa-alueella Suomella on käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Teollista perustaa on vahvistettava

Ilmastonmuutokseen vaikuttaminen, puhtaan veden turvaaminen ja energian käytön tehokkuuden jatkuva parantaminen edellyttävät laajamittaista tuotannollis-teknistä uutta osaamista ja yritystoimintaa. Ihmisten vapaa-ajan viettoon ja luovaan toimintaan, matkailuun ja kulttuuriseen osallistumiseen liittyy nopeasti kasvava elinkeino- ja tuotannollinen toiminta. Tälle luovalle taloudelle ja yrittäjyydelle on annettava lisääntyvä koulutuksellinen, tutkimuksellinen ja yritystoiminnallinen tuki.

Metsätalouden toimintaympäristö on muuttunut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana ja sellu- ja paperiteollisuus ovat globalisoituneet. Toimialan kustannusvetoinen kasvu on siirtynyt Etelä-Amerikkaan ja kysyntävetoinen kasvu on Aasiassa. Suotuisissa ilmasto-oloissa nopeasti kasvavien puuviljelmien merkitys raaka-ainelähteinä on vahvassa nousussa ja puun käyttöä lisäävät investoinnit Suomeen ovat vähentyneet. Teollisuuden käyttöenergiaan ja kuljetusten vaatimaan energiaan kohdistuvan verotuksen, energian hinnan ja vakaan saatavuuden merkitys on lisääntynyt.

Suomessa sijaitsevan metsäteollisuuden kapasiteettia on vähennetty viimeisen viiden vuoden aikana 10 -20 prosenttia. Metsätalous ja -teollisuus työllistävät kuitenkin noin 50 000 suomalaista ja metsäteollisuustuotteiden viennin arvo on noin 20 prosenttia koko tavaraviennin arvosta.

Metsät kasvavat noin 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Hakkuumahdollisuudet ovat nyt noin 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja niiden arvioidaan nousevan noin 80 miljoonaan kuutiometriin. Viime vuosien hakkuumäärät ovat keskimäärin 55 -60 miljoonaa kuutiometriä, joten puun lisäkäytölle on raaka-aineen puolesta mahdollisuuksia. Puun käyttöä voidaan lisätä metsä-, puutuote-, energia- ja kemian teollisuudessa.

Suomessa ei ole kyetty etenemään metsäteollisuuden puuraaka-aineen hinnan hillitsemisessä ja sen tasaisen markkinoille tulon turvaamisessa. Metsien suunnitelmallisen ja taloudellisemman käytön kannalta metsien omistus - ja hallintorakenteet ovat keskeisiä. Niihin voidaan vaikuttaa kehittämällä metsälainsäädäntöä ja verotusta.

Suomalaisen metsäteollisuuden kansainvälinen merkitys perustuu jatkossakin korkeatasoiseen tutkimukseen ja koulutukseen. Julkisen vallan ja erityisesti alan yritysten on vahvistettava tutkimuspanostuksia ja tehostettava uusien innovaatioiden kaupallistamista niin puun kemiallisessa kuin mekaanisessa jalostamisessa. Puun käytöllä rakentamisen ja kalustamisen raaka-aineena on kasvava elinkeino- ja työllisyyspoliittinen merkitys ja niitä täytyy edistää.

Tuoreimmat metsäpolitiikkaa ja puunkäyttöä käsittelevät linjaukset ovat MMM:n kansallinen metsäohjelma ja TEM:n metsäalan strateginen ohjelma. Niiden analyysit osoittavat, että alalla on runsaasti kasvun mahdollisuuksia. Ehtona kasvulle on mm puukaupan kehittäminen, metsätilakoon kasvattaminen, puutuotealan jalostusarvon nostaminen, puurakentamisen lisääminen ja puutalojen vienti. Kaikissa näissä tarvitaan yhteiskunnan määrätietoista työtä ja valtion aktiivista otetta.

Osana uutta kasvupolitiikkaa ja taloudellista uudistumista Suomen on pyrittävä säännönmukaisesti vähäpäästöisempään ja luonnonvaroja säästävään kasvuun. Hyvin toteutettuna ekologisesti entistä kestävämpään yhteiskuntaan siirtyminen luo runsaasti uutta työtä niin teollisuuteen, tutkimukseen ja kehitykseen, rakentamiseen kuin palveluihinkin.

Myös ns. luovilla aloilla on runsaasti innovaatio-, kasvu- ja kansainvälistymismahdollisuuksia. Luovien alojen yritystoiminnalla tarkoitetaan liiketoimintaa, joka synnyttää tekijänoikeuksia, patentteja tai tuotemerkkejä. Luovalla taloudella tarkoitetaan luovien alojen osaamisen, tuotteiden ja palvelujen hyödyntämistä muilla aloilla. Erityisesti Suomessa tarvitaan lisää kasvuhakuisia yrityksiä. Tätä tavoitetta on tuettava yritysystävällisellä sääntely- ja hallintoympäristöllä, kohtuullisella verotuksella sekä laadukkaalla infrastruktuurilla. Elinkeinotukia karsittaessa ja uudistettaessa on tärkeää kohdentaa tukea pienempiin, kasvuhakuisiin yrityksiin.

Julkinen valta talouskasvun edistäjänä

Valtiolla täytyy olla aktiivinen rooli kasvun lähteiden etsimisessä ja kehittämisessä, yritysten toimintaedellytysten turvaamisessa sekä vakaan kasvun turvaavan sopimustoiminnan edistämisessä. Kasvuhakuisessa talouspolitiikassa on kyse ennen kaikkea suotuisan toimintaympäristön luomisesta niin uudelle kuin jo olemassa olevalle tuotannolle ja palveluille.

Suomi tarvitsee vakautta ja uudistumista. Tavoitteena on luoda vakautta ja luottamusta talouteen sekä uudistaa talouden rakenteita kestävällä, ympäristön tilan huomioivalla tavalla. Päätökset, joilla vauhditetaan kasvua ja vaikutetaan eri toimialojen toimintaedellytyksiin, täytyy tehdä pitkäjänteisesti.

Valtion omistajapolitiikan täytyy olla pitkäjänteistä ja aktiivista ja sen tulee tukea kasvua ja työllisyyttä. On sijoitettava uusille aloille ja samanaikaisesti luovuttava omistuksista siellä, missä se ei ole enää strategisista tai muista syistä välttämätöntä. Uusia aloja ovat mm. ympäristöteknologia, biotalous ja kaivostoiminta.

Elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa uudistettaessa on tehostettava markkinoiden muutosten ja kuluttajien vaatimusten ennakointia. Suomen on toimittava EU:n jäsenenä avoimen, syrjimättömän ja reilun kansainvälisen kauppapolitiikan toteuttamiseksi. Samalla on tehostettava kotimaisten luonnonvarojen ja osaamispääoman kestävää käyttöä. On arvioitava myös uusien ja nousevien ilmiöiden ja ongelmien elinkeino- ja teollisuuspoliittiset vaikutukset ja tehokkaat taloudellisen hyödyntämisen tavat.

Uusista perusteollisuuden aloista kaivostoiminta tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia niin suorina työpaikkoina kuin alan ympärille syntyvissä palveluissa ja jatkojalostuksessa. Pohjoisen Suomen luonnonvarat ovat nyt pitkälle ulkomaisessa omistuksessa. Ulkomainen omistus tuo mukanaan myönteisellä tavalla pääomaa ja teknistä tietoa, mutta se sitoo samalla pohjoisen kaivostoiminnan osaksi kansainvälistä liiketoimintaa, missä ratkaisevia ovat vain yrityskohtainen kustannusten optimointi ja voiton tavoittelu.

Suomelle ja pohjoisen Suomen asukkaille ei ole eduksi, jos arvoketjun tärkeimpien osien omistus on kokonaan muualla kuin kotimaassa. On tärkeää kehittää yhteistyötä Pohjois-Ruotsin sekä Luoteis-Venäjän luonnonvarateollisuuden kanssa ja luoda kansainvälisesti kilpailukykyisiä teollisia klustereita. Suomessa esillä ollut ajatus uuden kansallisen kaivosyhtiön perustamisesta voisi olla osa tätä kokonaisuutta. Niin alueelliset kuin ympäristöperusteet puoltavat Suomen mukanaoloa omistajana kotimaisen kaivosteollisuuden arvoketjussa.

Julkisen sektorin on omassa toiminnassaan edistettävä ympäristön kannalta kestävien ratkaisujen käyttöönottoa. Tätä kautta luodaan uusille alan yrityksille markkinoita samalla kun yhteiskunta sovittaa toimintaansa luonnon kantokykyyn. Suomessa kehittyvä ympäristö-teknologinen osaaminen tarjoaa merkittäviä vientimahdollisuuksia.

Keskeisimmät kotimaiset vihreään kasvuun tähtäävät investoinnit koskevat liikenneyhteyksiä ja energiatehokkuutta lisääviä remontteja. Tämä tarkoittaa ARA-vuokra-asuntojen uudistuotannon ja perusparannusjärjestelmän uudistamista sekä kotitalousvähennyksen laajentamista koskemaan asunto-osakeyhtiöiden energiatehokkuutta lisääviä korjausremontteja. Rakennusmääräysten avulla on tuettava nollaenergiataloja.

Teollisuuden kilpailukyvystä on pidettävä huolta. Vuonna 2011 voimaan astuneet sähköveron korotukset ovat osaltaan vääristämässä energiaintensiivisen teollisuuden kilpailuedellytyksiä keskeisiin kilpailijamaihin nähden. SDP ehdottaa, että teollisuuden sähköveroa harkitaan osittain poistettavaksi ensi vaalikauden kuluessa samassa yhteydessä, kun päästölupien huutokaupasta saadaan tuloja valtion kassaan. Osittain poistaminen tarkoittaa sitä, että jos yritys haluaa sähköverovapauden, se toteuttaa tämän vastineeksi energiatehokkuusinvestointeja jollakin sopivalla aikaperiodilla. Jos yritys ei halua investoida, se voi jatkaa sähköverotuksen piirissä. Tämä olisi omiaan tuomaan energiaintensiivisen teollisuuden pelikenttää reilummaksi etenkin Ruotsiin ja Saksaan nähden, loisi kannustavampaa näköalaa teollisuudelle ja käynnistäisi tarpeellisia investointeja elinkeinoelämän piirissä.

Osana vihreämpään kasvumalliin siirtymistä on suosittava puhtaampien liikennemuotojen kehittämistä. Sähköautojen käyttövoimaverotus on nollattava.

Puhdasta energiaa kohtuulliseen hintaan

Suomelle energian saatavuus ja hinta ovat paljon tärkeämpiä kuin monelle muulle EU-maalle. Tämä johtuu ilmastosta, teollisuuden rakenteesta, niukoista energialuonnonvaroista sekä pitkistä etäisyyksistä.

Suomi on riippuvainen energiaraaka-aineiden tuonnista. Kotimaisten energialähteiden osuus on vain 30 prosenttia. Kaikki muu kuten öljy, kaasu, kivihiili ja ainakin toistaiseksi myös uraani on tuotava ulkomailta. Kotimaassa on lähinnä vain puuenergiaa, vesi-, tuuli- ja aurinkoenergiaa. Näiden ja ydinvoiman ansiosta sähköstä tuotetaan nykyisin noin 60 prosenttia ilman kasvihuonepäästöjä. Energia on Suomen teollisuudelle välttämätön tuotantopanos ja kohtuuhintaisen sähkön riittävä saatavuus on perusedellytys Suomen teollisuudelle. Energian saanti täytyy turvata kilpailukykyiseen hintaan. Energian hintaan vaikuttavat energiaveropäätökset täytyy tehdä kauaskantoisesti ottaen huomioon ilmastonsuojelu- ja energiansäästötavoitteet.

Viimeaikaiset uusiutuvan energian käytön edistämiseksi tarkoitetut erilaisten tukien ja verojen muutokset muodostavat kokonaisuuden, jonka yhteisvaikutuksia ei vielä kyetä täysin näkemään. Vaarana on sellaisen uuden tukiaistalouden syntyminen, joka rasittaa pysyvästi julkista taloutta, nostaa kotimaisen puuraaka-aineen hintaa eikä estä teollisuudelle kelvollisen ainespuun päätymistä polttoaineeksi. Bioenergian tukien vaikuttavuus on tarkistettava ensi vaalikaudella ja arvioitava tukien kokonaisvaikutus bioenergian hyödyntämisessä ja kansantaloudessa. On pidettävä huolta siitä, ettei tehokasta, fossiilisiakin polttoaineita hyödyntävää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa ajeta vero- tai muilla päätöksillä alas. SDP on sitoutunut uusiutuvien energialähteiden kansallisten tavoitteiden mukaiseen lisäämiseen, mutta tukien on oltava kustannustehokkaita ja vaikuttavia.

Arktinen ulottuvuus avaa uusia mahdollisuuksia

Arktiset ja pohjoiset alueet ovat nousseet uuden taloudellisen ja poliittisen mielenkiinnon kohteiksi sekä koko maailmassa että Suomessa. Suomessa valtioneuvosto on hyväksynyt maallemme arktisen strategian, joka julkaistiin kesällä 2010. Myös EU:n arktinen politiikka on aktivoitunut. Suomen kansallinen arktinen strategia julkaistiin kesällä 2010.

Kehityksen taustalla ovat erityisesti arktisen merenpohjan huomattavat öljy- ja kaasuvarat, joiden hyödyntäminen on kuitenkin teknisesti vaikeaa ja ovat ympäristöriski haavoittuvalle meriluonnolle. Arktiselta alueelta on löydetty myös huomattavia mineraalivaroja, mikä on johtanut suoranaiseen kaivosryntäykseen mm. Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa. Arktisten alueiden uusi taloudellinen merkitys sitoo sen yhä tiiviimmin koko maailmantalouteen. Pohjois-Suomessa uusi kaivostoiminta tarjoaa jo nyt uusia työpaikkoja. Tämä suuntaus jatkuu, kun nykyisiä valtauksia kehitetään ja uusia valtauksia tehdään.

Kaivostoiminnan voimakas nousu ei voi tapahtua siten, että vahvassa nousussa oleva matkailuelinkeino ja toisaalta luonnonvaraiset elinkeinot sekä niiden tarvitsema ympäristö joutuvat uhanalaisiksi. Uuden yritystoiminnan ja ihmisten tarpeet on voitava sovittaa yhteen.

Uusia ratkaisuja infrainvestointien vauhdittamiseksi

Suomi tarvitsee pitemmän ajan näkymän liikenneyhteyksien kehittämisestä sekä tasokorotuksen liikenteen rahoitukseen ja ylläpitoon. Jo ilmastopäästötavoitteiden toteuttamisen vuoksi täytyy olla selkeä näkymä siitä, mihin ylläpidetään ja kehitetään nopeita raideyhteyksiä ja mihin yhteydet hoidetaan lentoteitse. Ilmastotavoitteiden vuoksi raideyhteyksien parantaminen on ensiarvoisen tärkeää. Seuraavan vaalikauden avainhankkeita ovat Seinäjoki-Oulu - perusparannuksen loppuun saattaminen, pääradan välityskyvyn parantaminen (Helsinki-Tampere) sekä periaatepäätös Pisararadan rakentamisesta.

Liikenneväylien kuntoa kehitetään tavoitteena liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden lisääminen sekä liikenteen päästöjen vähentäminen. Etusijalla ovat suuria liikennemääriä palvelevat ja kustannushyötysuhteeltaan parhaat hankkeet, kuten E18-tie.

Suurien investointitarpeiden vuoksi on tarve valmistella uusia, suhdannetilanteesta riippumattomia rahoitusmalleja sekä etsiä uusia rahoittajia liikenneinvestointien toteuttamiseen. Merkittävät kehittämisinvestoinnit täytyy rahoittaa valtion menokehysten ulkopuolella.

T&K -rahoitus uudistettava

Talouden kasvun ja elinkeinorakenteen uudistumisen kannalta keskeistä pitkällä aikavälillä ovat panostukset tieteeseen, tutkimukseen ja kehittämiseen sekä se, miten hyvin osataan hyödyntää niin kansallisia kuin kansainvälisiä tieteen ja tutkimuksen tuloksia.

Suomi on lisännyt rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen vuosittain viimeisen vuosikymmenen ajan.

Tänä aikana ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota siihen, millaisia tuloksia näillä rahoilla on saatu. Julkiset T&K -panostukset on säilytettävä kokonaisuudessaan nykyisellä tasolla, ja samalla on tehtävä arvio näiden varojen käytön tuloksellisuudesta ja organisoinnista. On selvitettävä, saataisiinko huipputekniikassa ja tieteessä parempia tuloksia, jos tuki jaettaisiin keskitetymmin.

Kansainvälisten tutkimusten hyödyntämisessä on keskeistä yliopistojen ja korkeakoulujen verkottuminen ja yhteydet ympäröivään maailmaan. Kansainvälisyyttä täytyy lisätä eri keinoin. Opiskelija- ja tutkijavaihdosta täytyy tehdä osa kaikkien ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoiden opinto-ohjelmaa. Kynnystä vaihtoon lähtemiseen tulee madaltaa. Ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita ja tutkijoita täytyy saada enemmän myös Suomeen. Englanninkielistä opetusta täytyy lisätä Suomen yliopistoissa ja korkeakouluissa. Kansainvälisyyttä ja monipuolisempaa kielten ja kulttuurien opetusta täytyy lisätä kaikkeen koulutukseen peruskoulusta lähtien. Suomalaisten osaamisesta pidetään huolta kehittämällä koko ajan koulutusta ottaen huomioon työelämän muuttuvat tarpeet.

Osa yrityksistä ja kunnista ei saa työvoimaa samalla kun iso osa suomalaisista on työttöminä. Yksi este työvoiman saannille on edelleen kohtuuhintaisten asuntojen puute ja erityisesti vuokra-asuntojen vähyys. Suomi on kautta aikojen tukenut omistusasumista runsaskätisemmin kuin vuokra-asumista ja siksi suuri osa suomalaisista asuu omistusasunnoissa. Työvoiman liikkumisen kannalta omistusasuminen on yksi muuttoa hidastava tekijä. Kasvun kannalta on välttämätöntä lisätä vuokra-asuntojen osuutta asuntokannassa. Suomen täytyy ottaa mallia niistä maista, joissa on pystytty ratkaisemaan vuokra-asuntojen saatavuus myös kasvukeskuksissa. Asumisen tukien painopistettä täytyy siirtää eri tavoin vuokra-asumiseen.

Tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa tuottavuuden lisäämiseen

Suomi ja koko nykyaikainen elinkeinoelämä ovat hyötyneet massiivisesti tieto- ja viestintäteknologia-sektorin kehityksestä. Tiedonhallinnan nopeus ja rutiinitehtävien automatisointi ovat lisänneet tuottavuutta toimialasta riippumatta. Samalla talous- ja yhteiskuntaelämä on siirtynyt 24/7 - todellisuuteen, jossa ajantasaisesta tiedosta on tullut yhä tärkeämpi kilpailutekijä.

Uuden tekniikan soveltamisella voidaan lisätä edelleen työn tuottavuutta eri toimialoilla. Kaikkien suomalaisten osaamisesta ja edellytyksistä hyödyntää ja käyttää uutta tekniikkaa on huolehdittava paremmin. Julkisen vallan toimin täytyy turvata kattavat ja riittävän nopeat tietoliikenneyhteydet kaikkialla asutussa Suomessa. Vuoteen 2015 mennessä jokaisen yrityksen toimipaikan ja kotitalouden maksimietäisyys nopeasta laajakaistaverkosta tulisi olla enintään kaksi kilometriä. On suosittava avoimeen lähdekoodiin perustuvien ratkaisujen kehittämistä. Nopeasti kehittyvä tietotalous integroi palvelujen käyttäjät mukaan suunnitteluun ja kehittämistyöhön.

Ajankohtaisia tietoyhteiskuntahaasteita elinkeinoelämän kannalta ovat nettikauppaan, sähköiseen tunnistamiseen, sähköiseen laskutukseen ja maksamiseen liittyvät kysymykset sekä hallinnon näkökulmasta tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen julkisissa palveluissa, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, opetuksessa ja koulutuksessa.

Sähköisten julkisten palvelujen päällekkäisyys ja jälkeenjääneisyys tulee poistaa. Koko julkisen sektorin sähköisten palveluiden ja tiedonhallintaprosessien kehittäminen on annettava yhden tahon johdettavaksi ja organisoitava yhteen paikkaan. Lähtökohtana on, että hyvin toimivien sähköisten palvelujen täytyy olla loppukäyttäjän saatavissa yhdestä paikasta ja viranomaiset selviävät yhdellä kirjauksella palvelutapahtumaa kohden. Kansallinen terveysarkisto täytyy saada käyttöön mahdollisimman pian.

Laadukkaat peruspalvelut hyvinvointiyhteiskunnan perustana

Hyvinvoivat kansalaiset ovat keskeisin työelämän menestystekijä. Kaiken kasvupolitiikan keskiössä on inhimillisen ja sosiaalisen pääoman vahvistaminen. Vahva, pohjoismaisen mallin mukaan toimiva hyvinvointiyhteiskunta on sosiaalisen pääoman luojana tärkeä kasvun avain. Sen toimintakyvystä täytyy pitää huolta.

Hyvinvointipalveluiden merkitys kasvulle ja työllisyydelle sekä yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle on suuri. Kattavat ja laadukkaat terveyspalvelut, hyvä sosiaaliturva, laadukas koulutus sekä julkinen vastuu hyvinvoinnista luovat edellytykset kestävälle talouskasvulle. Kunnat ovat etenkin palvelutuotantonsa kautta merkittävä työllistäjä.

On tärkeää kyetä vahvistamaan yhteisiä julkisia palveluita ja parantamaan niiden laatua. Julkisen talouden vajeen vuoksi laadun parantaminen täytyy tehdä pääosin nykyisillä voimavaroilla. Yksityiset ja kolmannen sektorin palvelut voivat täydentää julkista palvelutarjontaa. Kahden tai kolmen kerroksen palveluita ei saa syntyä. Kuntien omassa toiminnassa on entistä enemmän kannustettava innovaatioihin ja parempien toimintatapojen kehittämiseen.

Julkisten palvelujen tuottavuuden parantaminen niin kunnissa kuin valtionhallinnossa on välttämätöntä julkisen talouden voimavarojen rajallisuuden ja työikäisen työvoiman vähenemisen vuoksi. Tuottavuuden parantaminen ei saa merkitä kaavamaista henkilöstön vähentämistä. Julkisten palveluiden henkilöstölle on taattava mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Luokkakokoja kasvattamalla tai hoitajien ja hätäkeskushenkilökunnan määrää vähentämällä voidaan pienentää työvoimakustannuksia, mutta tällöin kyseessä ei ole aito tuottavuuden parantaminen vaan palvelujen laadun heikentäminen. On kiinnitettävä riittävä huomio palvelujen laatuun ja vaikuttavuuteen. Julkisten palvelujen tuottavuutta voidaan edistää mm. paremmalla johtamisella, uuden teknologian hyödyntämisellä sekä organisoimalla toimintoja uudelleen.

Vaalikaudella 2007 - 2011 toteutettu valtion tuottavuusohjelma on muuttunut henkilöstön supistamisohjelmaksi, eikä sillä ole saatu toivottuja tuloksia. Ohjelma on heikentänyt palveluja ja vaikeuttanut mm. harmaan talouden torjuntaa. Tuottavuusohjelman toteuttamisen seurauksena valtionhallinnon henkilöstömäärää on viime vuosina vähennetty voimakkaasti. Tavoitteena on ollut lähes 10 000 henkilötyövuoden vähennys aikavälillä 2005 - 2011.

Vuosina 2007 -2011 toteutetusta tuottavuusohjelmasta täytyy luopua ja valtion hallintoa täytyy kehittää kestävän tuottavuuden (KeTu) hankkeessa hahmotelluilla toiminnallisesti ja taloudellisesti kestävillä periaatteilla. Julkisen sektorin tuottavuuden mittaamisessa täytyy ottaa käyttöön paremmin laatua ja vaikuttavuutta kuvaavia mittareita.

Terveempi kuntarakenne tehokkaan palvelutuotannon edellytyksenä

Sosialidemokraatit lähtevät siitä, että suomalainen hallintojärjestelmä rakentuu kahden pilarin, valtion ja kuntien varaan. Päätöksentekorakenteiden on oltava mahdollisimman selkeitä ja läpinäkyviä. Vallan, varojen ja vastuun on sijaittava palveluiden järjestämisen osalta samassa paikassa. Monimutkaisten hallintorakenteiden purkaminen vahvistaa demokratiaa, parantaa palveluita ja saa aikaan tehokkuushyötyjä. Vahva peruskunta rakentuu työssäkäyntialueen varaan, on toiminnallisesti eheä ja taloudellisesti itsenäinen ja vahva. Tavoitteena on oltava nykyistä selkeämpi kuntarakenne, joka mahdollistaa järkevän palvelutuotannon ja yhdyskuntasuunnittelun sekä ehkäisee haitallista kilpailua kuntien välillä.

Kohti laajempia työmarkkinaratkaisuja

Keskeinen talouskasvun edellytys on vakaat työmarkkinat ja työrauha. Tavoitteena tulee olla kansallista eheyttä lisäävä, kokoava tulopolitiikka. Yhteiskunnan täytyy olla aktiivinen toimija tuettaessa pitkäjänteistä, työmarkkinoiden vakautta lisäävää sopimuspolitiikkaa, joka ottaa huomioon tuottavuuden kehityksen sekä turvaa palkansaajien myönteisen ostovoiman kehityksen. Laajat työmarkkinaratkaisut ovat omiaan ankkuroimaan kotimaisia inflaatiopaineita ja vahvistamaan näin myös kilpailukykyä.

Sosialidemokraatit haluavat tuoda suomalaisille työmarkkinoille laajempaa yhteistyötä, yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista ja tätä kautta vakautta ja luottamusta. Keskeinen väline työmarkkina- ja sopimuspolitiikan elvyttämisessä on kolmikantainen valmistelu- ja päätöksentekomenettely. Kolmikanta vaatii toimiakseen aitoa luottamusta ja eri osapuolten näkemysten yhteensovittamista.

Globaali talouden toimintaympäristö haastaa nykyistä työmarkkinajärjestelmää ja asettaa sille uusiutumisvaateita. Toimivassa sopimusyhteiskunnassa neuvottelevien osapuolten väliset voimasuhteet ovat tasapainossa. Sopimusjärjestelmän on perustuttava myös jatkossa mahdollisimman tasa-arvoiset työehdot ja vähimmäisansiokehityksen turvaaviin kattaviin työehtosopimuksiin.

Paikallinen sopiminen edellyttää sitä, että paikallisella tasolla on aito ja tasapuolinen neuvotteluasetelma. Nykyisellään vain harvoilla työpaikoilla nämä valmiudet ovat olemassa. Paikallinen sopiminen aidon tasavertaisesta lähtökohdasta, yhtäläisin tiedoin ja taidoin sopijatahojen kesken voi parhaimmillaan lisätä palkansaajien vaikuttavuutta itseään koskeviin asioihin.

Työllisyyttä ja kasvua tukeva talouspolitiikka tasaa tuloeroja siltä osin kuin työttömät saavat töitä ja pääsevät elättämään ansiotuloilla itsensä ja perheensä. Aktiiviset työllistämis- ja koulutustoimet vaikuttavat samaan suuntaan. Oikeudenmukaisempaa tulonjakoa tulee edistää myös palkkapolitiikalla. Samalla työtulojen osuus koko kansantulosta suhteessa pääomatuloihin pitää saada kasvuun, jotta varsinaisia tuloksen tekijöitä palkitaan oikeudenmukaisemmin. Tuottavuuteen sidotut palkkauksen muodot kuten tulos- ja voittopalkkiot voivat myös toimia paikallisella tasolla tuloksia oikeudenmukaisemmin jakavina välineinä.

WWW.SDP.FI     SDP. Kansan edustaja.

"Hyvinvointiyhteiskunta on vapauksien, velvollisuuksien ja tasavertaisten mahdollisuuksien yhteisö, jossa oikeuksien ja vastuun tasapaino toteutuu."

Kalevi Sorsa
teoksessa Ihmisiä, ilmiöitä (2000)