Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/476

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Toimiva kunta - hyvinvoiva kuntalainen -ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Toimiva kunta - hyvinvoiva kuntalainen -ohjelma
  • Vuosi: 2008
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Hyväksytty 7.6.2008

Toimiva kunta - hyvinvoiva kuntalainen -ohjelma

SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5.-7.6.2008

SDP Reilu Suomi

Sisältö

1. Kaikki mukaan - sosialidemokraattisen kuntapolitiikan perusperiaatteet
2. Osallistuva kansanvalta vaatii demokratian vahvistamista
Edustuksellista demokratiaa täydennettävä
Valta ja vastuu samoissa käsissä
Kansalaisyhteiskunta tuo lisäarvoa päätöksentekoon
Hiljaisten kuntalaisten ääni kuuluviin
Äänestäminen helpommaksi - politiikan vaihtoehdot näkyviin
3. Vahva peruskunta - kuntalaisen paras turva
PARAS-hanke
Tiivis yhdyskuntarakenne
Kestävä kuntarahoitus turvaa palvelut
Valtio-kuntasuhde toimivaksi
Kunnista parempia työnantajia
Monipuoliset tuotantomuodot - demokraattinen ohjaus
4. Paikallispolitiikalla on väliä
Sosiaalisesti oikeudenmukainen kunta
Ekologisesti kestävä kunta
Paikallisten palveluiden keskeiset kehittämisperiaatteet

[sivunumerointi poistettu sisällysluettelosta]

1. Kaikki mukaan - sosialidemokraattisen kuntapolitiikan perusperiaatteet

  • Itsensä toteuttaminen, yhteisöllisyys ja tasa-arvo tavoitteina

Sosialidemokraattisen kuntapolitiikan lähtökohtana on jokaisen ihmisen vapaus ja oikeus toteuttaa itseään sekä yksilönä että osana yhteisöä. Kaikista pidetään huolta. Yhteisön jäsenet kantavat puolestaan vastuuta toisistaan ja koko yhteisöstä.

Vapautta ei voi olla ilman yhteisiä rakenteita, joilla luodaan jokaiselle mahdollisuuksia ja väyliä edetä elämässään. Tasa-arvoisesti nämä turvataan julkisen vallan keinoin, vahvistamalla kuntalaisten oikeuksia, tarjoamalla palveluita ja luomalla osallistumisen, oppimisen ja sivistymisen mahdollisuuksia. Paikallisella tasolla näiden mahdollisuuksien luomisesta vastaa kunta.

Sosialidemokraatit haluavat tukea niin kunta- kuin muussakin politiikassaan erityisesti niitä ihmisiä, joiden sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet eivät täysimääräisesti toteudu. Tasa-arvo vaatii lähtökohtien tasa-arvoa. Tähän kuuluu myös kielellinen tasa-arvo.

Kunnilla on keskeinen asema kansalaisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta. Globalisaatio, nopeutuva rakennemuutos ja yhteiskunnan monimutkaistuminen näkyvät jokaisen suomalaisen elämässä.

Kunnan päätöksentekojärjestelmän tulee olla avoin ja demokraattinen. Hallinnollista epäselvyyttä, keinotekoisia raja-aitoja ja päätöksenteon hitautta on purettava. Valtaa ja vastuuta on selkiytettävä ja ne on pidettävä samoissa käsissä. Kuntien lisäksi tasa-arvoa turvaamaan tarvitaan vahvaa valtiota. Valtion tehtävä on varmistaa laadukkaiden palveluiden tasapuolinen saatavuus ja kuntalaisten yhdenvertaisuus koko maassa lainsäädännön ja rahoituksen keinoin.

Tasa-arvon ja yhteiskunnan sosiaalisen eheyden kannalta on suosittava yhteisiä, läheltä saatavia palveluita, joiden asiakkaita ovat kaikki kuntalaiset. Tätä kautta luodaan yhteisvastuuta ja käsitystä yhteisestä omaisuudesta ja yhteisöstä. Sosialidemokraatit haluavat turvata toimivat ja vaikuttavat hyvinvointipalvelut kaikille kuntalaisille koko maassa.

Erilaisuus ja valinnanvapaus ovat myös palveluissa keskeisiä arvoja, mutta ne eivät saa tarkoittaa eriarvoisuutta. Kuntien palveluiden ja muiden tukirakenteiden on kohdeltava ihmisiä yksilöinä. Suomessa ei saa syntyä kahden kerroksen palvelujärjestelmää. Ihmisten omaa asiantuntemusta on hyödynnettävä entistä enemmän niin palveluissa kuin hallinnossa.

Vahvoja ja toimivia palveluita ei voi olla ilman tervettä kuntataloutta. Paikallista elinvoimaa ja taloudellista toimeliaisuutta on tuettava ja vahvistettava kannustavalla rahoitusjärjestelmällä, luomalla hyvät edellytykset työllistävän elinkeinotoiminnan harjoittamiseen sekä panostamalla palveluissa ennaltaehkäisevään toimintaan.

2. Osallistuva kansanvalta vaatii demokratian vahvistamista

Edustuksellista demokratiaa täydennettävä

  • Lisää suoria mahdollisuuksia vaikuttaa, vuorovaikutteisuutta kuntahallintoon

Sosialidemokraattien yhtenä tavoitteena on rakentaa osallistuvaa kansanvaltaa. Tämä tavoite on ajankohtainen myös kunnissa. Kuntapolitiikan tavoitteena on oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja kaikkien mahdollisuus osallistua. Demokratiaa on vahvistettava niin edustuksellisen järjestelmän kuin täydentävien väylien kautta.

Edustuksellinen demokratia, jossa kaikilla on mahdollisuus asettua ehdokkaaksi ja äänestää kunnallisissa vaaleissa, on historiallinen saavutus. Kunnanhallituksen ja lautakuntien valta ja valmistelu, sekä valtuustojen päätäntävalta ovat yhä toimivan kuntademokratian perusta. Poliittisilla luottamuselimillä on aina viimekätinen päätäntävastuu, josta ollaan vastuussa kuntalaisille.

Edustuksellinen demokratia ei kuitenkaan yksin riitä turvaamaan ihmisten mahdollisuutta aitoon osallistumisen. Sivistyneessä ja aktiivisessa yhteiskunnassa tarvitaan täydentäviä osallistumisen muotoja, jotta kaikilla kunnan asukkailla on mahdollisuus täyteen osallisuuteen.

Kunnallisen itsehallinnon tavoitteena on paitsi paikallinen demokratia, myös hyvin toimivat ja läheltä saatavat palvelut. Yhteiskunnallisten rakenteiden on tuettava ihmisiä heidän jokapäiväisessä elämässään ja omissa tavoitteissaan. Toimiva paikallisdemokratia on asukkaiden, järjestöjen, yhteisöjen ja yritysten yhteistyötä, jossa avoin keskustelu ja mielipiteiden vaihto edistää päätöksentekoa ja paikallista demokratiaa. Toimivan paikallisdemokratian kautta ihmisille syntyy mahdollisuus vaikuttaa käyttämiinsä palveluihin ja oman asuinympäristönsä asioihin.

Osallisuus ja kokemus oman mielipiteen kuulemisesta ja huomioon ottamisesta ovat keskeisiä yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun syntymisen kannalta. Tämä korostaa vuorovaikutteisuuden tarvetta kaikessa kunnan toiminnassa, niin hallinnossa kuin palveluissa.

Valta ja vastuu samoissa käsissä

  • Vahva peruskunta lisää avoimuutta

Suomalaisilla kunnilla on laaja verotusoikeus sekä laajat vastuut palveluiden tuotannossa. Tämä korostaa vallan ja vastuun yhteyttä sekä avoimuuden ja tilivelvollisuuden merkitystä.

Kunnan hallinto- ja päätöksentekojärjestelmän on oltava läpinäkyvä ja ymmärrettävä. Kuntalaisilla on oikeus saada ymmärrettävää tietoa kunnan päätöksistä ja niiden taustoista. Päätöksillä on oltava kasvot ja puhelinnumero. Samalla selvitetään mahdollisuutta ottaa kunnanvaltuustoissa käyttöön kunnallinen välikysymys, jolla valtuuston käsiteltäväksi tuodaan kuntalaisten kannalta keskeisiä poliittisia kysymyksiä.

Kaikkia kuntien vastuulla olevia palveluja ei voida tuottaa vahvoissakaan peruskunnissa, vaan tarvitaan yhteistyötä. Näiden järjestelyiden tulee kuitenkin olla enemmän poikkeus kuin sääntö hallinnon pirstoutumisen lisätessä kustannuksia samalla, kun valta karkaa demokraattisesti valituilta valtuustoilta. Mahdollisten yhteistyöjärjestelyiden yhteydessä on varmistettava riittävä ja asianmukainen, vahva peruskunnista käsin tapahtuva ohjaus ja valvonta. Kuntapäättäjät ovat vastuussa päätöksenteon läpinäkyvyydestä ja valvonnasta.

Kansalaisyhteiskunta tuo lisäarvoa päätöksentekoon

  • Järjestöjä ja verkostoja kuultava paikallisessa päätöksenteossa

Kansalaisjärjestöjä ja kansalaisten muodostamia yhdistyksiä sekä vapaamuotoisia verkostoja on hyödynnettävä päätöksenteon tukena entistä enemmän. Nämä vapaa- ja omaehtoiset verkostot ovat joustavia, välittävät tietoa etukäteen ja ottavat mukaan useampia kuntalaisia kuin edustuksellinen päätöksenteko.

Järkevä järjestöjen ja verkostojen kuuleminen tuo kunnalliseen päätöksentekoon sellaista asiantuntemusta, jota poliittisilla päättäjiltä ja viranhaltijoilta puuttuu. Järjestöjen osallisuus asioiden valmistelussa on hyvä tapa lisätä asiantuntemusta ja osallisuutta päätöksenteossa. Tämä toimii myös muodollisen demokratian täydentäjänä ja antaa kuntalaisille mahdollisuuden vaikuttaa päätöksentekoon muutoinkin kuin äänestämällä.

Käyttäjädemokratiaa on laajennettava siten, että ihmisillä on aito mahdollisuus vaikuttaa itse mm. päiväkodin, koulun, terveyspalveluiden ja ikäihmisten palveluiden toimintaan. Palvelupalautejärjestelmiä on kehitettävä ja niiden käyttöä päätöksenteon pohjana vahvistettava.

Hiljaisten kuntalaisten ääni kuuluviin

  • Henkilökohtaisia kontakteja lisättävä, kuntapäättäjät ulos kabineteista

Kaikkien oikeus osallisuuteen ei toteudu perinteisin ja totutuin menetelmin. Heihin lukeutuvat mm. lapset, nuoret, ikäihmiset, vajaakuntoiset, vammaiset sekä syrjäytymisuhan alla elävät kansalaiset. He eivät tule kuulluiksi perinteisin menetelmin.

Vanhusten osallisuutta voidaan lisätä henkilökohtaisin haastatteluin ja keskusteluin. Vanhusneuvostot ovat asiantuntijoita käyttäjien näkökulmasta. Tärkeää olisikin saada vanhusneuvostot osaksi jokaisen kunnan päätöksentekoprosessia. Palvelusuunnitelmien käyttö lisää mahdollisuuksia kuulla asiakasta ja hänen tarpeitaan. Nuorten ja lasten osallisuutta voidaan lisätä käyttämällä nuorten omakohtaista asiantuntemusta hyväksi mm. koulun kanssa tehtävällä yhteistyöllä. Kuntien nuorisovaltuustojen ja vastaavien toimintaryhmien roolia on selkeytettävä ja vaikutusmahdollisuuksia lisättävä

Syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten osallisuutta tulee tukea erityisten projektien kautta. On rakennettava pidempiaikaista luottamusta ja vuorovaikutusta. Erityisen tärkeää tämä on alhaisen äänestysprosentin alueilla.

Kuntalaisten omia valmiuksia ja mahdollisuuksia osallistua paikalliseen päätöksentekoon vaalien välillä on lisättävä. Kunnallisten luottamushenkilöiden ja kuntalaisten vuorovaikutusta tulee lisätä. Erilaiset tapaamiset, avoimet keskustelutilaisuudet ja tapahtumat antavat paremmat mahdollisuudet kuntalaisten mielipiteen kuulemiselle yhdessä kirjallisten ja sähköisten palautejärjestelmien kanssa. Kansalaisilla on oltava säännöllinen mahdollisuus antaa palautetta kunnallisille päättäjille ja asioista vastaaville ja valmisteleville viranhaltijoille.

Äänestäminen helpommaksi - politiikan vaihtoehdot näkyviin

  • Koordinaatiota valtakunnan ja paikallisen politiikan välille, väriä tunnustettava

Suomessa kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus on pohjoismaiden alhaisin. Tähän on saatava muutos. Äänestämättömyyden taustalta löytyy usein monia rakenteellisia ongelmia, erityisesti sosioekonomisen tasa-arvon osalta. Sosialidemokraattien on omalla toiminnallaan määrätietoisesti pyrittävä lisäämään kansalaisten poliittista järjestelmää kohtaan tuntemaa luottamusta. Tavoitteena ovat päätöksenteon avoimuus, selkiyttäminen ja nopeuttaminen.

Äänestäminen on tehtävä jokaisessa kunnassa mahdollisimman helpoksi. Liian monessa kunnassa ainoa ennakkoäänestyspaikka löytyy kunnantalolta. Säästösyyt eivät saa estää ihmisiä äänestämästä. Äänestysbussit, äänestyskuljetukset ja kauppakeskus- ja lähikauppaäänestyspaikat on otettava käyttöön kaikissa Suomen kunnissa. Lisäksi sähköisten äänestysjärjestelmien käyttöönottoa vaaleissa on edistettävä.

Kunnissa perinteinen johtamistapa on mahdollisimman laajapohjainen kunnanhallitus. Tämä yhdessä korostuneen virkamiesvetoisuuden kanssa on osin johtanut siihen, että kuntapolitiikasta on tullut vaihtoehdotonta ja harmaata. Päätöksenteon ehdoton edellytys on kuntalaisen etu. Kunnanhallitus on vastuussa kuntalaisilleen tehdyistä päätöksistä, ei viranhaltijoille. Maan hallituksessa toteutettava valtakunnantason politiikka ei aina kohtaa paikallistason toimintaa. Alueelliset erityiskysymykset eivät pelkästään saa olla ratkaisevia päätöksenteossa.

Poliittisten puolueiden valtakunnan tason ja paikallisen tason poliittiset linjaukset menevät välillä eri suuntiin. Politiikan koordinaatiota on parannettava kaikilla tasoilla ja eri puolueiden poliittiset vaihtoehdot tulee myös paikallisesti tuoda selkeästi esille. Sosialidemokraattisen politiikan linjan on, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuen, oltava mahdollisimman selvä ja yhtenäinen koko maassa.

Aidon osallistumisen parantamiseksi ansionmenetys ja korvauskäytännöt on uudistettava sellaisiksi, että kunnalliset luottamustehtävät ovat houkuttelevia ja mahdollisia kaikille kuntalaisille elämäntilanteesta riippumatta. Työn ja luottamustoimien yhteensovittamista on helpotettava.

Erilaisissa kunnissa demokratiahaasteet vaihtelevat. Edustuksellinen demokratia vaatii kuntauudistuksen kaltaisissa muutostilanteissa erityistä huolenpitoa. Valtuutettujen, lautakuntien jäsenten ja muiden luottamushenkilöiden osaamista ja valmiutta hallita suuria asiakokonaisuuksia on jatkuvasti vahvistettava. Luottamushenkilöiden koulutus, asiantuntijoiden kuuleminen ja valmistelun avoimuus auttavat edustajien valmiutta hoitaa luottamustehtäviään.

Pääkaupunkiseudun metropolialue sekä suuret kaupungit tarvitsevat asuinaluekohtaisia osallistumisen muotoja sekä edustuksellisia elimiä. Tällaisia ovat mm. alueelliset neuvottelukunnat tai kaupunginosavaltuustot. Kuntien yhdistyessä ja hallinnon virtaviivaistuessa on huolehdittava sektorilautakuntien riittävästä määrästä. Edustuksellisuutta ei tule vähentää.

Myös kunnassa tehtävien päätösten valmistelua on demokratisoitava. Valtuustoilla on oltava mahdollisuus käydä poliittista lähetekeskustelua valmisteltavaksi menevistä asioista. Tätä kautta kansalaisten sekä heitä edustavien elinten merkitystä ja painoarvoa kyetään lisäämään. Kuntien on järjestettävä säännöllisesti valtuustojen, hallitusten ja lautakuntien kyselytunteja.

Demokraattista päätöksentekoa on tarvittaessa uudistettava ja kuntien tulee itse voida kokeilla ja valita erilaisia johtamisen ja luottamustehtävien hoitamisen malleja. Erilaiset kokeilut voivat tuoda uutta ilmettä ja lisätä kansalaisten kiinnostusta kuntapolitiikkaan ja poliittiseen johtajuuteen. Yhtenä esimerkkinä tästä on pormestarimalli.

Kunnallisiin luottamustoimiin osallistuville on turvattava riittävä ajankäyttö.

3. Vahva peruskunta - kuntalaisen paras turva

PARAS-hanke

  • Työssäkäyntialueeseen perustuva peruskunta, valtio takaamaan tasa-arvoa

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käynnistämisessä sosialidemokraateilla on ollut keskeinen merkitys. Uudistus käynnistettiin, jotta kunnat selviytyisivät tulevista haasteista, joista merkittävin on väestön ikääntyminen yhdessä paikallisten peruspalveluiden laadun ja saatavuuden kanssa.

Uudistusten tavoitteena tulee ennen muuta olla paikallisen palvelutason parantaminen ja lähipalveluiden laadun ja saatavuuden varmistaminen myös tulevaisuudessa.

Kuntien tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää kuntarakenteen tiivistämistä, kuntien rahoituspohjan vahvistamista ja kuntien vetovoiman kehittämistä uusiutuvilla työmarkkinoilla. Myös yhdyskuntarakenteen eheytyminen kaupunkiseuduilla on PARAS-hankkeen keskeinen tavoite.

Kuntaliitosten kautta kuntien määrä vähenee, mutta ei riittävästi. Useimmat sellaiset kunnat, joiden väestöpohja ei riitä 20 000 asukkaan vaatimuksen täyttämiseksi, etenevät puitelain toteuttamisessa yhteistoiminnan kehittämisen kautta. Monin paikoin uusien toimielinten perustaminen on johtamassa päällekkäiseen hallintoon ja monimutkaiseen asioiden järjestämiseen. Päätäntävallan siirtyminen yhä kauemmaksi kansalaisten valitsemilta valtuutetuilta heikentää demokraattista päätöksentekoa ja läpinäkyvyyttä. Sosialidemokraattien mielestä yhteistyöhön sitoutuneiden kuntien tulee varmistaa päätöksenteon avoimuus ja valvonta sekä vuorovaikutus palvelun käyttäjien kanssa. Kuntien yhteistyöelimien valinnassa on noudatettava kunnallisvaalien tulokseen perustuvia poliittisia voimasuhteita. Kuntien yhteistyön on oltava kuntien kiinteässä ohjauksessa.

Peruspalveluiden järjestämisen tulee perustua vahvoihin peruskuntiin. Vahva peruskunta muodostuu parhaimmillaan kansalaisten luonnollisen työssäkäynnin ja asioinnin pohjalta. Kuntaliitokset ovat kuntayhteistyötä demokraattisempi ja tehokkaampi keino pyrkiä vastaamaan palvelutarpeiden kasvuun. Kuntaliitosten yhteydessä on huolehdittava demokraattisista rakenteista ja liitoksista on koiduttava konkreettista hyötyä kuntalaisille. Siinä tilanteessa on varmistettava kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet esimerkiksi alueellisten neuvottelukuntien tai muiden lähidemokratiaa edistävien toimenpiteiden avulla.

Kuntatasolla resursseja on siirrettävä hallinnosta palveluihin. Kuntakoon kasvattaminen vapauttaa kuntien resursseja palvelutuotantoon ja lisää samalla tosiasiallisia valinnan mahdollisuuksia sekä parantaa lähipalveluita. Tiettyjen tehtävien hoidossa kuntayhteistyötä tarvitaan edelleen. Yhteistyö on tarpeen erikoistuneissa palveluissa, joiden järjestämisen väestöpohjan tarve ylittää selvästi suurtenkin kuntien väkiluvun.

Suomessa on kenties Euroopan pisimmälle viety kunnallinen itsehallinto. Monista eduistaan huolimatta tämä on myös johtanut palvelutason kirjavoitumiseen. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa monen palvelun tai etuuden suhteen vain sen vuoksi, että he sattuvat asumaan tietyssä kunnassa. Valtion ja kuntien on vahvistettava rooliaan perusoikeuksien tasa-arvoisessa takaamisessa kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta.

Tiivis yhdyskuntarakenne

  • Seudullista yhteisvastuuta ja kurissa pysyviä kustannuksia.

Suomalainen yhdyskuntarakenne on hajautunut. Laajalle alueelle pitkien välimatkojen päähän toisistaan hajonnut yhdyskuntarakenne aiheuttaa haasteita lähipalveluiden tehokkaalle järjestämiselle. Yksityisautoiluun vahvasti perustuva yhdyskuntarakenne aiheuttaa myös lisääntyneitä liikennepäästöjä ja vaikuttaa ilmastonmuutosta edistävästi.

Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne on hajautumisen lisäksi eriytymässä. Keskuskaupungit ovat alueensa työssäkäynnin keskuksia samalla, kun ne vastaavat pääosin ylikunnallisista palveluista. Niiden harteille on jäämässä usein myös sosiaalinen asuntotuotanto ja maahanmuuttajien kotouttamisesta vastaaminen.

Kaupunkiseudulla jokaisen kunnan on kannettava vastuunsa monipuolisesta asuntotuotannosta. Samalla on edistettävä yhdyskuntarakenteen eheytymistä. Yhdyskuntien pirstoutuminen ja kuntien tarpeettoman suureksi kasvava kilpailu asukkaista sekä yrityksistä uhkaa jättää yhteisen edun niin alueen taloudesta kuin ilmaston muutoksen torjunnasta taka-alalle. Tähän on saatava muutos, sillä vastuu ilmastonmuutoksen torjunnasta kuuluu kaikille.. Kehyskuntien lisäksi tämä vaatii aktiivisia toimenpiteitä keskuskaupungeilta, joiden on kyettävä osoittamaan mahdollisista kuntaliitoksista seuraavat yhteiset edut.

PARAS-hankkeen kaupunkiseutusuunnitelmat eivät edistyksestä huolimatta ole sisällöltään ja tavoitteiltaan riittävän sitovia. Kaupunkiseutujen elinvoima on koko Suomen ydinkysymys. Yhdyskuntarakenteen eheytymisen edistämisessä valtiovallan on otettava vastuunsa. Nykyistä osin epätervettä kehitystä ja sen hallintaa ei tule jättää pelkästään kuntien hoidettavaksi, vaan siihen on tarvittaessa puututtava lainsäädännöllä..
Yhdyskuntasuunnittelun on tuettava toimivan joukkoliikenteen syntymistä ja säilymistä. Riittävä asukaspohja mahdollistaa ympäristöystävällisen raideliikenteen rakentamisen ja käytön. Valtion on osallistuttava merkittävästi paikallisten raideliikennehankkeiden rahoitukseen ja tuettava kuntia ilmastonmuutosta ehkäisevässä päätöksenteossa. Joukkoliikenteen kehittämiseen on varattava entistä enemmän varoja, joita on käytettävä paitsi liikenneyhteyksien parantamiseen, myös matkalippujen hinnan laskemiseen. Erityisen keskeistä on turvata sujuvat työssäkäyntialueen sisäiset liikenneyhteydet.

Seudullisten ja alueellisten maankäyttöohjelmien avulla voidaan luoda puitteet yhdyskuntarakennetta eheyttävälle kaavoittamiselle. Samalla vähennetään kuntien välisen kilpailun seurauksena syntyviä huonoja kaavaratkaisuja. Kaavoituspäätöksiin liittyvien valitusten käsittelyaikaa on kyettävä lyhentämään merkittävästi.

Kestävä kuntarahoitus turvaa palvelut

  • Vahvempi verotulopohja, vähäisempi tukiriippuvuus

Vaikka viime aikojen talouskasvu on ollut suotuisaa, on useissa kunnissa suuria taloudellisia ongelmia. Erityisesti ongelmat ovat korostuneet pienissä kunnissa, vaikka verotulot ja valtionosuudet asukasta kohden näissä kunnissa ovat maan keskiarvoa korkeammat. Erityisesti valtion tuki näille kunnille on korkea.

Väestön ikärakenteen muutokset lisäävät kuntien vastuulla olevien palvelujen kysyntää ja aiheuttavat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen kunnissa taloudellisia ongelmia.
Kestävää peruspalvelujen rahoituspohjaa ei voida rakentaa korkean valtion tukiriippuvuuden varaan. Kestävä rahoituspohja edellyttää kuntarakenteen tiivistämistä ja kuntien oman veropohjan vahvistamista sekä yhteistyötä ympäristökuntien kanssa palvelujen tuottamisessa kuntalaisille.

Kuntien verotulopohjaa on vahvistettava niin, että kunnanvaltuustojen päättämä tuloveroprosentti vastaa kunnan todellista verokertymää, kuten eduskunnassa hyväksytty PARAS-hankkeen puitelaki edellyttää. Tämä on tärkeätä myös demokratian sekä talouden ja toiminnan läpinäkyvyyden näkökulmasta.

Kuntien verotulopohjassa olevia eroja tulee tasata palvelujen rahoituksen varmistamiseksi. Tämän lisäksi valtion on osallistuttava palvelujen rahoitukseen valtionosuuksin, joiden määräytymisessä otetaan huomioon palvelujen tuottamisen kustannuksiin vaikuttavat olosuhdetekijät kuten väestön ikärakenne ja harva asutus.

Kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset ovat mahdollistaneet pienten ja keskisuurten tulojen veronkevennykset, mutta samalla ne ovat kaventaneet kuntien verotulopohjaa. Kunnallisverotus on vähennysten myötä myös muuttunut osin progressiiviseksi niin, että suurimpia tuloja saavien kunnallisveroprosentti on 18,5 prosenttia ja pienituloisten kunnallisveroa maksavien palkansaajien noin 10 prosenttia. Kuntien verotulopohjan vahvistaminen ei saa merkitä progressiivisuuden vähenemistä. Verotusta uudistettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kokonaisverorasituksen oikeudenmukaisuuteen. Verovähennysten siirtyminen valtionverotuksessa huomioitavaksi ei saa johtaa kuntien palveluissa pienituloisten rahoitusosuuden kasvuun.

Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei tue riittävästi kuntien omatoimisuutta ja tarkoituksenmukaisten rakenteiden syntyä. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ylläpitää osaltaan nykyistä kuntarakennetta. Valtionosuusjärjestelmää on selkeytettävä ja yksinkertaistettava. Hallinnonalakohtaiset valtionosuudet on yhdistettävä mahdollisimman laajasti.

Kunnat ovat alueensa merkittäviä taloudellisia toimijoita. Tärkeätä on, että rahoitusjärjestelmän kautta edistetään taloudellista kasvua ja työpaikkojen syntymistä sekä ehkäistään tarpeetonta kuntien välistä kilpailua. Yhteisövero on säilytettävä kuntien tulopohjassa elinkeinopoliittisista kannustinsyistä. Kiinteistöverolla tulee olemaan jatkossakin tärkeä osuus kuntien veropohjassa.

Valtio-kuntasuhde toimivaksi

  • Kuntien taakkaa kevennettävä erityisen kalliin hoidon osalta

Valtion tehtävä on varmistaa laadukkaiden palveluiden tasapuolinen saatavuus koko maassa. Valtion talouden osana olevan peruspalveluohjelman toimivuutta ja taloudellisia ohjauskeinoja on parannettava. Peruspalveluohjelmassa tulee nykyistä realistisemmin arvioida kuntien velvoitteiden ja rahoituksen tasapainoa tulevina vuosina ja esittää keinot tasapainon saavuttamiseksi.

Vaatimukset kuntien tuottavuuden parantamisesta eivät saa jäädä ainoiksi toimenpide-esityksiksi. Vaikka kuntien toimintatapoja ja tehokkuutta on nostettava, on myös otettava huomioon, että kansainvälisissä vertailuissa kuntapalvelumme pärjäävät hyvin niin laadun kuin kustannustehokkuuden osalta.

Työvaltaisella kunta-alalla tuottavuuden jatkuva parantaminen nykyisin laskennallisin mittarein on hyvin vaikeata. Palveluiden käyttäjien hoitoisuus kasvaa väestön vanhenemisen myötä ja laadukas hoito vaatii usein lisäpanostuksia ja lisää hoitohenkilöstöä. Näin on erityisesti vanhustenhuollossa.

Kuntien tehtäväkenttä on jatkuvasti laajentunut samalla kun nykyisiä tehtäviä on laadullisesti kasvatettu, esimerkiksi hoitotakuun myötä. Tämä on luonnollinen kehityskulku ja sillä on kansalaisten laaja hyväksyntä. Kuntien menoista voimakkaimmin ovat kasvaneet erikoissairaanhoidon menot. Vaikka erikoissairaanhoitomme on kansainvälisessä vertailussa varsin edullinen ja tehokas, uhkaa näiden menojen voimakas kasvu jo muiden toimintojen kehittämistä. Nyt noin 20 prosenttia potilaista aiheuttaa yli 80 prosenttia erikoissairaanhoidon menoista.

Suomi onkin tiettävästi ainoa maa maailmassa, jossa paikallishallinto vastaa erityisen kalliin hoidon järjestämisestä ja pääosin sen rahoituksesta. Tämä vääristää ja vaikeuttaa kuntien muun toiminnan hoitamista. Kehitystä on ohjattava suuntaan, jossa korkeaa osaamista keskitetään ja samalla varmistetaan, että kallistuva erityisen kallis hoito ei vaikeuta muun kunnallisen toiminnan kehitystä. Valtion on tultava vastaan ja otettava oma vastuunsa erityisen kallista hoitoa saavista kuntalaisista asuinpaikasta riippumatta.

Kunnista parempia työnantajia

  • Määräaikaisuuksia vähennettävä, työntekijöiden osaaminen täyteen käyttöön

Kuntien suurena haasteena on kuntahenkilöstön ikärakenne. Suuri osa kuntien henkilöstöstä on jäämässä eläkkeelle lähivuosina. Kuntien on huolehdittava ikääntyvistä työntekijöistään sekä panostettava heidän työssä viihtymiseensä ja jaksamiseensa. Ikääntyvien työntekijöiden ammattitaidon arvostus ja heidän tietotaitonsa siirtyminen seuraavalle työntekijäpolvelle pienentää muutoksen riskiä. Voimakas muutos asettaa suuria haasteita myös uuden työvoiman rekrytoinnille.

Kunnan tulee olla reilu, henkilöstönsä hyvinvoinnista sekä osaamisesta huolta kantava työnantaja. Kuntatyön laatua ja tehokkuutta sekä sen kiinnostavuutta uramahdollisuutena parannetaan merkittävästi työsuhteita vakinaistamalla, työntekijöiden osaamiseen panostamalla sekä kannustavammalla palkkauksella. Perusteeton määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen on lopetettava.

Kuntien tulee profiloitua oikeudenmukaisina, turvallisina ja monipuolisia mahdollisuuksia tarjoavina työnantajina. Päällekkäisyyksiä on poistettava ja hyödynnettävä uutta teknologiaa sekä parempaa työn organisointia. Työyhteisöjen johtamiskulttuuriin sekä työpaikkademokratian kehittämiseen on panostettava voimakkaasti.

Kunnissa on mahdollistettava entistä joustavammat työaikajärjestelyt, joiden puitteissa työntekijöillä on mahdollisuus parempaan työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Epätyypillisiä työsuhteita voidaan vähentää palkkaamalla vakituisia sijaisia sijaisrenkaaseen, yhdistämällä toimenkuvia sekä lisäämällä moniammatillisuutta.

Kunnan henkilöstön hyvinvoinnin ja kuntatyönantajan kilpailukyvyn kannalta keskeistä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön. Kunnilla on jo tällä hetkellä palveluksessaan huomattavan osaava ja koulutettu henkilökunta. Kuntien omat organisaatiot on nostettava työssä kehittymisen markkinajohtajiksi. Työntekijöiden omaa osaamista ja ideoita on hyödynnettävä palveluiden kehittämisessä entistä enemmän. Kuntaorganisaation sisäistä innovaatiotoimintaa on kannustettava ja tuettava.

Monipuoliset tuotantomuodot - demokraattinen ohjaus

  • Omille ja ostetuille palveluille yhtenäiset laatukriteerit.

Täysin markkinaperusteisessa palvelujärjestelmässä vain harva kykenisi turvaamaan itselleen asianmukaisen turvan. Yksityisen vastuun yhteiskunnassa yksilö vastaa itsestään, muttei kanna vastuuta muista kansalaisista tai yhteiskunnan kokonaisedusta. Hyvinvointiyhteiskunta kantaa kuntien palveluiden avulla puolestaan vastuuta kaikista yhteisön jäsenistä ja luo solidaarisuutta sekä tasa-arvoa järjestelmään osallistuvien välille.

Tasa-arvosyistä palveluiden järjestämisperustan tulee olla julkinen. Palveluita voidaan tuottaa myös yksityisesti tai järjestöjen toimesta, jolloin perustana ovat kuntien järjestämisvelvollisuutensa mukaisesti ostamat palvelut. Kunnalla on aina vastuu palveluista, niiden saatavuudesta ja kuntalaisten hyvinvoinnista. Kunta ei voi ulkoistaa järjestämisvastuutaan.

Markkinoita on hyödynnettävä silloin, kun ne tehostavat tuotantoa aiheuttamatta ihmisten elämään kohdistuvia negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Toimialat, joille ei synny luontaisia markkinoita tai joiden palveluita ei voida tuotteistaa, tulee irrottaa kilpailuttamiskäytännöstä. Sosialidemokraatit eivät hyväksy sellaisia toimintojen uudelleenjärjestelyjä, joiden seurauksena henkilöstön työehdot heikkenevät. Kilpailuttaminen ei saa tapahtua työehtojen kustannuksella.

Kunnan omaa palvelutuotantoa on säilytettävä myös tilanteissa, joissa palvelun tuottaminen ulkoistetaan. Tämä takaa ostopalveluiden tilaajaosaamisen säilymisen omassa kunnassa. Omaa palvelutuotantoa tarvitaan myös ehkäisemään kartellien tai yksityisten oligo- tai monopolien syntyä sekä hillitsemään hintojen nousua.

Kuntien tulee omissa palvelustrategioissaan tehdä selkeä suunnitelma miten, millä ehdoilla ja laadun sekä valvonnan varmistusjärjestelmillä palveluita voidaan tilata kolmannen sektorin toimijoilta ja yksityisiltä yrityksiltä täydentämään kunnan omaa palvelutuotantoa. Ostopalveluita tulee arvioida samoin periaattein ja laatuvaatimuksin kuin kunnan omaa toimintaa.

Palveluita voidaan jättää harkinnan jälkeen myös asiakkaan itsensä ostettavaksi esimerkiksi palvelusetelillä. Näissä tilanteissa on varmistettava, että asiakkaalla on mahdollisuus toimia valveutuneena kuluttajana. Kun yhteiskunnan tukemia palveluseteleitä käytetään yksityishenkilön palveluntuottajalta ostamiin palveluihin, on järjestettävä riittävä palveluohjaus, valvonta ja oikeusturvakeinot.

Palveluita ulkopuolelta ostettaessa on huolehdittava toimivasta palveluketjuista sekä laadunvarmistuksesta. Palvelujärjestelmän hajautuessa usean eri toimijan yhteistyöksi erikoistumisella saavutettavat hyödyt saattavat hukkua informaatio-ongelmiin ja hallintoon kuluvien resurssien kasvamiseen.

Kuntien on jatkossa entistä enemmän hyödynnettävä tutkimustietoa, jossa vertaillaan kustannuksia muihin vastaaviin toimijoihin, toiminnan tavoitteisiin sekä aikaisempiin suorituksiin. Hyvät käytännöt on kyettävä levittämään tehokkaasti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ulkoistamisesta aiheutuvien vaihdanta- ja piilokustannusten esiin saamiseksi ja laskemiseksi. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on kuntien osto-osaamista vahvistettava tuntuvasti.

4. Paikallispolitiikalla on väliä

Sosiaalisesti oikeudenmukainen kunta

  • Alueiden eriarvoistuminen estettävä, kunnista reiluja ja eettisiä ostajia

Alueellinen eriarvoistuminen kaupunkialueilla on kyettävä pysäyttämään ja kehityskulku kääntämään. Erityisesti suuria suomalaisia kaupunkeja uhkaa monista eurooppalaisista suurkaupungeista tuttu kehitys, jossa tietyt alueet menettävät vetovoimaansa, niiden palveluiden taso heikkenee ja sosiaaliset ongelmat kasaantuvat. Alueellinen eriytyminen näkyy nopeasti ja vakavasti mm. koulujen oppimistuloksissa, alueen investoinneissa, rakentamisessa ja kunnossapidossa. Eriytymiskierre on helposti itseään ruokkiva.

Kasvava maahanmuuttajaväestö on Suomelle arvokas voimavara, mutta maahanmuuttoon liittyy myös haasteita. Työpaikan saaminen on keskeinen edellytys Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin integroitumiselle. Tätä tavoitetta silmällä pitäen on kotouttamiseen sekä kieliopetukseen taattava riittävät resurssit. Lisäksi ikääntyneiden maahanmuuttajien erityistarpeet sosiaali- ja terveyspalveluiden kannalta tarvitsevat rahoituksen lisäksi mm. kuntakohtaisia ohjelmia.

Kaavoituksessa ja yhdyskuntasuunnittelussa on uudelleen korostettava sosiaalisen monimuotoisuuden periaatteen keskeisyyttä. Vuokraasuntojen tarjontaa on lisättävä merkittävästi erityisesti kasvukeskuksissa. Kuntien on käytettävä entistä aktiivisemmin ja määrätietoisemmin kaikkia maapolitiikan keinoja, kun yleinen etu sitä vaatii.

Asunnottomuus on poistettava. Asunto on edellytys, joka mahdollistaa myös muiden sosiaalisten ongelmien ratkaisemisen. Kuntien tulee olla aloitteellisia asuntoloiden muuttamisessa palveluasunnoiksi ja osallistua asunnottomien tarvitsemien asuntojen rakentamiseen mm. RAY:n ja valtion tuella. Asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi varmistetaan nuorisoasuntojen riittävä määrä sekä asumisneuvonnan tarkoituksenmukaiset resurssit.

Julkisten tilojen on oltava esteettömiä. Esteettömyydellä tarkoitetaan muutakin kuin liikkumisen esteitä, myös näkö- ja kuulovammaisten erityistarpeet on otettava huomioon. Tekeillä olevista päätöksistä on oltava olemassa myös selkokielistä materiaalia.

Sähköistä asiointia on kehitettävä kaikki kuntalaiset huomioiden. Verkkopalveluiden on oltava esteettömiä. Toimivat tietoliikenneyhteydet mm. etätyön mahdollistamiseksi on turvattava koko maassa. Joukkoliikenteen solmukohdissa sekä keskusta-alueilla on oltava käytössä maksuton ja kaikille avoin langaton verkko. Lisäksi koulutusta sähköisten palveluiden käytössä kuntien toimesta on lisättävä, jotta niitä voidaan hyödyntää täysipainoisesti.
Jokaisella on oikeus valita asuinkuntansa. Nykyisellään tämä ei toteudu kaikkien ihmisten kohdalla. Erityisesti laitospalveluita käyttävän vanhusväestön kohdalla asuinkunnan valinnanvapautta rajoittavat palveluiden rahoitusjärjestelmät. On luotava järjestelmä, joka mahdollistaa tosiasiallisen mahdollisuuden muuttaa asuinkuntaa kaikissa elämän tilanteissa.

Kuntien tulee kantaa omalta osaltaan myös globaalia vastuuta. Uuden hankintalain antamien mahdollisuuksien mukaisesti julkisissa hankinnoissa tulee soveltaa entistä enemmän eettisiä kriteereitä. Sosialidemokraatit tukevat olemassa olevia Reilun kaupan kunta -hankkeita ja käynnistävät uusia hankkeita paikallisesti niissä kunnissa, jossa niitä ei vielä ole.

Ekologisesti kestävä kunta

  • Ekologista rakentamista, nykyisiä taajamia eheytettävä

Rakennusten lämmitys ja liikenne vastaavat noin 40 prosentista energian kulutuksesta ja niiden osalta kotitalouksien päätökset ovat tärkeitä. Kaavoituksella voidaan tehokkaasti vaikuttaa kunnan sisäisen liikenteen määrään ja muotoon sekä ilmastonmuutokseen.

Kunnallistekniikan rakentaminen uusille alueille maksaa jopa kolme tai neljä kertaa enemmän kuin täydennysrakentaminen. Uusien asuinalueiden rasitteena on aina myös palveluverkoston rakentaminen asukkaiden tarpeita vastaavaksi.

Kuntien tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota maankäytön suunnitteluun. Maankäytön ratkaisut vaikuttavat oleellisesti myös joukkoliikenteen toimintaedellytyksiin. Asumista ja liikennettä on suunniteltava rinnakkain niin, että uusien asuinalueiden valmistuessa ne liitetään saman tien toimivan joukkoliikennejärjestelmän piiriin.

Yhdyskuntasuunnittelussa ja julkisessa rakentamisessa on säännönmukaisesti siirryttävä energiatehokkaiden rakennusmateriaalien käyttöön sekä suosittava yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon perustuvaa kaukolämmitystä ja muita ympäristön kannalta kestäviä energiamuotoja. Kaavamääräyksiin tulee lisätä merkintä asuntojen käyttämästä lämmitysjärjestelmästä.

Jätehuollon järjestämisen osalta tulee suosia ratkaisuja, joissa syntyneen jätteen jatko- ja loppukäsittely tapahtuisi mahdollisimman lähellä syntypaikkaa. Jäte on käsiteltävä turvallisesti. Jätteenkuljetuksessa tulee suosia ympäristölle ystävällisimpiä ja asukkaille edullisimpia vaihtoehtoja. Jätehuollon järjestäminen on jatkossa oltava kuntien vastuulla. Kuntia tulee verotuksellisesti kohdella samanarvoisesti muiden toimijoiden kanssa. Tiedottamista, koulutusta ja neuvontaa jätehuollosta on järjestettävä tehokkaasti.

Toimiva energia- ja valvottu vesihuolto on jokaiselle kuntalaiselle tärkeä palvelu. Saatavuuden ja valvonnan turvaamiseksi energia- ja vesilaitokset tulee pitää kuntien omistuksessa

Paikallisten palveluiden keskeiset kehittämisperiaatteet

  • Asiakasmaksuista kohtuullisia, palveluiden tavoitteena tasa-arvo, hyvinvointi ja työllisyys

Jokaisella kansalaisella on oikeus hyvinvointipalveluihin. Kynnys palveluiden piiriin pääsemiseksi ei saa nousta liian korkeaksi. Tämä koskee niin järjestelmien selkeyttä kuin maksupolitiikkaa.

Palvelujärjestelmän kehittämisessä painopisteen tulee olla terveyttä edistävissä ja ennaltaehkäisevissä palveluissa. Ongelmia ehkäisevät palvelut ovat vaurioita korjaavia palveluita edullisempia ja usein myös inhimillisempiä.

Palvelut voidaan jakaa kolmeen maksukategoriaan. Maksuttomia palveluiden on oltava silloin, kun on yhteiskunnallisesti tärkeää saada mahdollisimman moni kuntalainen palveluiden piiriin. Tasamaksuja voidaan periä, kun halutaan luoda alhainen kynnys palveluiden käyttämiselle. Ansioon sidottuja maksuja voidaan periä, kun palvelu vastaa valtaosasta elämisen kustannuksista tai mahdollistaa työllistymisen.

Palvelumaksut eivät saa estää ketään käyttämästä hyvinvointipalveluita. Käyttömaksujen porrastamisesta johtuvia kohtuuttomia kannustinloukkuja on purettava. Päivähoitomaksujärjestelmää on kehitettävä oikeudenmukaisempaan suuntaan etenkin yksinhuoltajaperheiden, pienituloisten sekä osa-aikaisessa hoidossa olevien osalta. Työllisyyden tukeminen ja parantaminen ovat keskeisiä hyvinvointipalveluiden perusteita.

Lapsiperheiden kannalta keskeisimmäksi nousevat turvallinen ja tasaarvoinen koulutus, toimiva päivähoito sekä lapsiperheiden kotipalvelu. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on säilytettävä. Toimiva ja edullinen päivähoito on paitsi perhepoliittinen, myös työelämän tasa-arvon ja työllisyyden edistämisen kannalta keskeinen toimenpide. Perheiden erilaiset tarpeet mm. päivähoidossa, koulutuksessa ja harrastustoiminnassa tulee ottaa huomioon palveluita järjestettäessä.

Oppimistulosten alueellisia eroja on kavennettava. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään varhaiskasvatukseen ja koulutukseen kouluun kaikkialla maassa. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa on taattava riittävät tukipalvelut erityisesti neuvola-, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltopalvelut. Erityistä tukea on suunnattava monikulttuuristen lasten ja nuorten tukemiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto tarvitsevat erillisen kehittämisohjelman.

Lasten iltapäivätoimintaa on tarjottava kaikissa kunnissa tavoitteena yksinäisyyden ja turvattomuuden vähentäminen sekä monipuoliset harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet. Toisen asteen oppilaitosverkkoa kehitettäessä tulee huomioida opiskelijoiden mahdollisuus yhdistellä ammatillisia ja lukio-opintoja. Opinto-ohjaukseen on panostettava voimakkaasti.

Liikunta-, kirjasto- ja kulttuuripalveluilla on keskeinen ihmisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia lisäävä sekä ongelmia ennaltaehkäisevä merkitys. Kirjastoja on kehitettävä laaja-alaisina kuntalaisten olohuoneina, joilla on paitsi sivistyksellinen, myös sosiaalinen tehtävänsä. Jokaiselle koululaiselle on joka lukuvuonna taattava ainakin yksi maksuton kulttuurielämys.

Omaishoidon tuen tasoa on parannettava ja omaishoidon palvelusuunnitelmien laatua parannettava. Yhteistyötä kunnan ja Kelan kanssa on kehitettävä tavoitteena yhden luukun palvelu.

Ikäihmisten palveluissa on eniten parannettavaa. Keskeistä on paitsi laadukas, myös inhimillinen palvelu. Tämä vaatii pitkäjänteistä henkilöstöpolitiikkaa. Väestön ikääntyessä on taattava mahdollisimman monelle ihmiselle heidän näin halutessaan mahdollisuus asua kotonaan. Palvelujärjestelmä on rakennettava tukemaan kotona asumista ja tarvittaessa laadukasta palveluasumista.

Ihmisten tarpeet eivät vastaa hallinnollisia sektorirajoja. Palveluita on koottava palvelukokonaisuuksiksi, jotta ne eivät pirstaloidu asiakkaan näkökulmasta liiaksi. Neuvolat ovat hyvä esimerkki asiakkaan tarpeet kokonaisvaltaisesti huomioivasta, toimivasta palvelusta. Vastaavankaltaiset palvelukokonaisuudet on otettava käyttöön ikääntyneiden palveluissa. Yhden luukun periaatetta palveluiden tarjonnassa on lisättävä.

Sosiaali- ja terveyspalveluita on kehitettävä asiakasystävällisempään suuntaan. Sosiaalipalveluissa tarvitaan entistä yksilöllisempää otetta. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollossa on lisättävä hoito- ja palvelusopimusten käyttöä ja sitovuutta. Tavoitteena on palveluiden käyttäjien näkemysten parempi huomioonottaminen sekä osallisuus. Erityisesti sosiaalityön ja lastensuojelun kehittämiseen ja palvelutason parantamiseen tarvitaan vahvaa otetta.

[Logo poistettu]
www.sdp.fi