Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/477

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Työelämän uudistaminen


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Työelämän uudistaminen
  • Vuosi: 1975
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

TYÖELÄMÄN UUDISTAMINEN

Hyväksytty SDP:n XXX puoluekokouksessa Jyväskylässä 5.-8.6.1975

1. Johtavat periaatteet

Kapitalistinen talousjärjestelmä asettaa ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan palkkojen, taloudellisten etujen sekä henkilökohtaisen vapauden ja oikeuksien suhteen. Toisille kasautuvat valta, taloudelliset edut sekä viihtyisä elinympäristö, toisille rasittavat työolot, huoli toimeentulosta ja heikot elämisen ehdot. Ilman tietoista työntekijäin asemaa parantavaa ja oikeuksia lisäävää toimintaa nämä erot kasvavat edelleen.

Työssään ihmiset ovat alistettuja työnantajan määräysvaltaan. Kansanvalta ei ulotu tämän päivän Suomessa työpaikoille. Kapitalismin kansainvälinen ja kansallinen yhdentyminen vaikeuttaa sekä poliittisen että ammatillisen työväenliikkeen toimintaa ja estää kansanvallan laajentamista.

Sosialidemokraattisen puolueen johtavina periaatteina työelämän uudistamisessa ovat työntekijäin perusoikeuksien turvaaminen, aineellisen ja henkisen aseman parantaminen ja kansanvallan laajentaminen työpaikoille.

- Jokaiselle on turvattava oikeus työhön ja työn jatkuvuuteen. Suunnitelmallisuutta työllisyyden hoidossa on lisättävä ja yksityisen pääoman mielivaltaa työvoiman käytössä ja tuotannon alueellisessa sijoittelussa on rajoitettava.

- Jokaiselle työntekijälle on turvattava oikeus toimeentuloon ja oikeudenmukaiseen osuuteen yhteiskunnassa tuotetuista tavaroista ja palveluista. Pyrkimyksenä tulee olla tuloerojen kaventaminen, reaaliansioiden jatkuva parantaminen ja yhteiskunnallisten palvelujen lisääminen.

- Työ ei saa vaarantaa ihmisen ruumiillista tai henkistä terveyttä. Työn aiheuttamaa rasitusta on vähennettävä. Työntekijäin turvallisuuteen, terveyteen ja viihtyvyyteen kohdistuvat haitat on poistettava parantamalla työympäristöä.

- Työntekijöille on luotava nykyistä parempi työaikasuoja. Työaikaa on lyhennettävä. Kiireellisintä tämä on yö- ja vuorotyössä sekä poikkeuksellista ruumiillista ja henkistä rasitusta aiheuttavissa töissä.

- Työntekijäin kansanvaltaisia oikeuksia on lisättävä. Työnantajien yksipuolista asiainkäsittelyä ja sopimusten ja lakien tulkintavaltaa on rajoitettava. Työntekijäin tiedonsaannin ja neuvotteluaseman turvaamiseksi on kehitettävä työnantajaa sitovia menettelytapoja.

2. Turvattu työpaikka

Jokaiselle on turvattava oikeus työhön. Tähän päästään kehittämällä suunnitelmallisuutta työllisyyden hoidossa sekä rajoittamalla yksityisen pääoman mielivaltaa työvoiman käytössä ja tuotannon alueellisessa sijoittelussa.

Toistuvasti esiintyvät työttömyyskaudet, irtisanomiset ja lomautukset sekä sukupuolen, iän, vamman tai jonkin muun syyn takia työntekijöihin kohdistuva syrjintä osoittavat työsuhdeturvan laajentamisen tarpeelliseksi.

- Työhönotto ja työvoiman käyttö on kytkettävä yleiseen työvoimapolitiikkaan. Työvoimaviranomaisille on määräajoin ilmoitettava arviot työntekijäin lukumäärästä ja työtehtävien vaatimasta ammattitaidosta. Samoin työnantajan on etukäteen ilmoitettava työvoiman lisäämisestä tai vähentämisestä.

- Vajaakuntoisten mahdollisuus osallistua työelämään on turvattava. Työhönottoa ja työmuotojen suunnittelua on voitava ohjata siten, että tämä päämäärä toteutuu.

- On pyrittävä työvoiman tasaiseen käyttöön. Sesonki- ja muiden työhuippujen katkaisemiseksi nykyisin käytettävistä lyhytaikaisista työsuhteista ja ulkopuolisesta työvoimasta on pyrittävä pois. Työvoiman vuokraus työpaikan vakituisiin työtehtäviin on lailla kiellettävä.

- Työnantajan oikeutta ottaa ja erottaa työntekijä on voimakkaasti rajoitettava.

- Työnantajan irtisanomisaikaa lomautuksen ja varsinaisen irtisanomisen yhteydessä on pidennettävä. Kun työsuhteen pysyvyys työntekijän kannalta on erityisen perusteltua, on yleistä irtisanomisaikaa asteittain lisättävä. Tällaisia seikkoja ovat mm. sairauden tai tapaturman vuoksi heikentynyt työkyky, työntekijän ikä, huoltovelvollisuus ja työsuhteen pituus.

- Työntekijää ei saa lomauttaa eikä irtisanoa, ennen kuin toimenpiteen lain ja sopimusten mukaisuus on selvitetty.

- Työntekijöille on taattava oikeus valvoa työpaikkansa työhönottoa, työvoiman käyttöä ja sen suunnittelua.

3. Turvattu toimeentulo - palkkapolitiikka

Työntekijät saavat toimeentulonsa palkkatyöstä. Kapitalistisessa talousjärjestelmässä palkkatyö synnyttää myös pääomatuloa, joka ohjautuu harvalukuiselle omistajaluokalle. Tällaisesta omistuksesta hyötyvien ja vain palkkatuloilla elävien välisen eron lisäksi myös palkanansaitsijoiden väliset tuloerot ovat suuret.

Monien ihmisten ansiot täydestä työpäivästä huolimatta riittävät tuskin perustarpeiden tyydyttämiseen. Nämä pienipalkkaiset kuuluvat usein niihin syrjittyihin ryhmiin, joiden asema työelämässä on muutoinkin turvaton.

Koko maan kattavat työ- ja virkaehtosopimukset muodostavat talous- ja sosiaalipolitiikan laajan osan. Kaikki työntekijät eivät vielä kuitenkaan ole sopimusten piirissä. Sopimukset poikkeavat myös yksityiskohdiltaan eri aloilla. Yhteisenä piirteenä tulee olla pyrkimys solidaariseen palkkapolitiikkaan. Työntekijöiden on saatava käyttöönsä voimassa olevat työehtosopimukset nykyistä paremmin.

Palkkapolitiikka sinänsä on riittämätön keino tavoitteiden toteuttamiseksi. Työntekijöiden on voitava vaikuttaa harjoitettavaan talouspolitiikkaan kokonaisuudessaan. Työntekijöiden on voitava myös valvoa ja ohjata teknistä tutkimusta ja kehitystä sekä tulosten soveltamista työ- ja tuotantomenetelmiin. Työorganisaatiota on kehitettävä työntekijämyönteiseksi.

Ammattijärjestöjen neuvotteluvapaus on turvattava. Samalla on kehitettävä työntekijöiden ja toimihenkilöiden yhteistä neuvottelujärjestelmää ja yhteistoimintaa.

Sosialidemokraattisen työväenliikkeen jatkuvana tavoitteena on ollut ja on edelleen palkkapolitiikka, joka turvaa samasta työstä samanlaisen palkan. On rakennettava sellaiset palkkausmuodot, jotka parhaiten palvelevat tätä pyrkimystä. Palkkausmuoto on kuitenkin valittava siten, että se ei vaikeuta solidaarisen palkkapolitiikan toteuttamista.

Työehtosopimusten palkka- ja muut ansioon kohdistuvat määräykset on korotettava vastaamaan käytännön ansiotasoa.

- Tuloerojen kaventamiseksi on solidaarista palkkapolitiikkaa jatkuvasti kehitettävä. Kysymys ei kuitenkaan ole vain palkansaajien välisistä tuloeroista. Erityisesti on tasoitettava eroja pääoma- ja yrittäjätulojen ja palkkatulojen välillä.

- Kaikkien työntekijäryhmien reaaliansioiden jatkuva parantaminen on keskeinen tehtävä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä matalapalkka-aloihin ja -ryhmiin. Yhteiskunnan toimenpiteillä on tuettava reaaliansioiden parantamista.

- Teoreettisen koulutuksen yliarvostusta on vähennettävä. Ammattitaidon ja työkokemuksen lisäksi on arvostettava myös työn tekijälleen asettamia vaatimuksia ja muutettava palkkasuhteita sen mukaisesti.

- Eri näkökohdat huomioon ottaen palkkojen porrastus eri toimialojen välillä on saatettava oikeudenmukaiseksi.

- Aikapalkkajärjestelmää on laajennettava siten, ettei työntekijöiden ansiotaso heikkene.

- Palkkausmuoto ei saa aiheuttaa työntekijälle tapaturma- tai terveysvaaroja. Suorituspalkkauksesta johtuva henkinen ja ruumiillinen rasitus tapaturmariskeineen on otettava huomioon arvioitaessa eri palkkausmuotojen järkiperäisyyttä tuotannossa.

- Palkkausmuoto tai tehtävien muutos ei saa aiheuttaa ikääntyvälle työntekijälle ansiotason laskua tai työtehtävien huononemista.

- Taloudellisten suhdannevaihteluiden haitat eivät saa vaikuttaa työntekijöiden palkkaukseen. Pakkolomautusten aikana on toimeentulo turvattava. Lyhyiden lomautusten aikana on maksettava täysi palkka.

- Iästä, työtehtävistä ja mahdollisesta vajaakuntoisuudesta huolimatta työntekijälle on turvattava alan työehtosopimuksen mukainen palkka.

4. Työympäristöä parannettava

Jokaiselle työntekijälle on taattava turvallinen, terveellinen ja viihtyisä työympäristö. Tähän tavoitteeseen on pyrittävä ensisijaisesti rakenteellisin teknisin toimenpitein. Henkilökohtaisiin suojavälineisiin tulee turvautua vasta silloin, kun muut keinot eivät ole mahdollisia

Vaarat on torjuttava etukäteen. Jo suunnittelu-, valmistus- ja maahantuontivaiheessa on otettava huomioon koneiden, laitteiden ja työvälineiden sekä raaka-aineiden ne ominaisuudet, jotka voivat aiheuttaa työntekijöille vaaraa tai haittaa. Samoin uusien työ- ja tuotantomenetelmien haitat on estettävä jo suunnitteluvaiheessa. Työsuojelun tarvitsemaa teknistä tarkastustoimintaa on kehitettävä viivytyksittä.

Työsuojelusäädöksiä on kehitettävä edelleen siten, että voidaan tehokkaasti puuttua työn kuluttavuuteen, rasittavuuteen sekä ruumiillisia ja henkisiä sairauksia aiheuttaviin epäkohtiin, kuten yksitoikkoiseen ja pakkotahtiseen työhön sekä virheelliseen rationalisointiin.

Työympäristön suunnitelmallista kehittämistä on edistettävä säätämällä määräykset valtakunnallisesta työympäristösuunnitelmasta sekä luotava edellytykset myös työpaikkakohtaisen työympäristön määrätietoiselle suunnitelmalliselle kehittämiselle. Työympäristöä, sen lähiympäristöä ja työmatkaympäristöä on suojeltava ja hoidettava kokonaisuutena.

Vakavista työrikoksista kuten työsuojelumääräyksen rikkomisesta, laittomasta irtisanomisesta, ja järjestäytyneen työntekijän tai työntekijäin edustajan syrjimisestä on työnantajaan kohdistettava tuntuva taloudellinen seuraamus, yhteisösakko.

Työntekijät ovat työnsä ja työympäristönsä asiantuntijoita. Heille on taattava mahdollisuus vaikuttaa näitä koskeviin päätöksiin.

- Työsuojeluvaltuutetulle on turvattava riittävä aika työsuojelukysymysten selvittämistä ja hoitoa varten.

- Työsuojeluvaltuutetulla on oltava oikeus keskeyttää työ, jos se välittömästi uhkaa terveyttä ja turvallisuutta. Samoin työsuojeluvaltuutetulla on oltava oikeus keskeyttää työnteko, jos se rikkoo selvästi työsuojelumääräyksiä tai asianmukaista kieltoa. Yksityisellä työntekijällä on myös oltava oikeus kieltäytyä työstä, jos se uhkaa välittömästi terveyttä ja turvallisuutta.

- Työntekijää tai työntekijöiden edustajaa ei saa asettaa vahingonkorvausvelvolliseksi näitä oikeuksia käytettäessä. Tämän takia mahdollisista työn keskeytyksistä ei saa aiheutua ansionmenetyksiä työntekijöille.

- Työntekijöillä on oltava päätösvaltaa työn ja työympäristön kannalta tärkeissä kysymyksissä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi ts-suunnitelmien valmistelu, hyväksyminen ja toteuttamisen ohjaaminen sekä työpaikkakohtaisen koulutuksen järjestäminen.

5. Työterveyshuollon kehittäminen työpaikoilla

Työterveyshuollon tulee työympäristössä estää työn aiheuttamien sairauksien syntymistä ja selvittää terveystarkastuksilla mahdolliset sairaudet aikaisessa vaiheessa. Työterveyshuolto on tärkeä osa työsuojelua. Sen tulee painottua pääasiassa ennalta ehkäisevään toimintaan. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työterveyshuollon toteuttamiseen on turvattava.

Työterveyshuollon toteuttamisesta huolehtivat alan ammattikoulutuksen saaneet henkilöt, jotka osallistuvat työn ja työympäristön aiheuttamien terveysvaarojen torjuntaan sekä edistävät työntekijäin terveyttä lääketieteellisin keinoin. Työterveyshuollon kustannukset on siirrettävä kokonaan työnantajan maksettavaksi.

Työterveyshuoltoon läheisesti liittyviä osa-alueita ovat terveellisen ja ravitsevan työpaikkaruokailun järjestäminen sekä työntekijäin ruumiillista ja henkistä kuntoa kohentavan työliikunnan toteuttaminen työaikana työnantajan kustannuksella.

- Työterveyshuolto tarvitsee kiireellisesti lainsäädännölliset puitteet. Toimintaa on tehostettava ylimenoaikana niillä ammattialoilla ja työpaikoilla, joilla terveydelliset vaarat ovat suurimmat.

- Työsuojelutoimikuntien tulee hyväksyä vuosittain työpaikan työterveyshuollon suunnitelma sekä valvoa sen toteuttamista. Samoin työsuojelutoimikunnan tulee päättää työterveyshuollon henkilökunnan ottamisesta. Tämän menettelyn on oltava korvausten saamisen ehtona.

- Jokaiselle työntekijälle on turvattava työnantajan kustantama säännöllinen ja terveellinen ruokailu työvuoronsa aikana.

- Työn rasittavuuden ja kuluttavuuden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi on järjestettävä kuntoutuslomia.

6. Työaikaa lyhennettävä

Pidentyneet työmatkat ja lisääntyneet ylityöt rajoittavat työntekijän käyttöön jäävää lepo- ja vapaa-aikaa. Työntekijällä täytyy olla mahdollisuus itsensä kehittämiseen, olla poliittisesti ja ammatillisesti aktiivinen ja yleensä osallistua toimintaan, jolla yhteiskuntaa muutetaan demokraattisemmaksi. Myös perhe-elämälle on jäätävä aikaa. Lisäksi iäkkäiden henkilöiden erityiskysymykset, kuten heidän mahdollisuutensa kestää nykyisen työtahdin painetta ja pyrkimys pehmentää heidän eläkkeelle siirtymistään, vaativat työaikasuojelun kehittämistä.

Osa työ- ja tuotantomenetelmien kehityksen synnyttämästä hyödystä on käytettävä työajan yleiseen lyhentämiseen ottaen huomioon työntekijöiden koko työaika. Työaikaa voidaan lyhentää eri vaihtoehtoja käyttäen. Tällaisia ovat eläkeiän alentaminen, työntekijöiden vapaavuodet, talvilomat, lyhyemmät työviikot ja lyhyemmät työpäivät.

- Työntekijöille on järjestettävä nykyisen vuosiloman lisäksi kahden viikon talviloma.

- Keskimääräistä viikkotyöaikaa on lyhennettävä. Kiireellisintä työajan lyhentäminen on yö- ja vuorotyössä sekä poikkeuksellista ruumiillista ja henkistä kulutusta aiheuttavissa töissä. Työajan lyhentäminen on toteutettava ansiotasoa alentamatta ja työvauhtia kiristämättä.

- Kaikille työntekijöille on taattava lakisääteinen työaikasuoja. Voimassa olevien työaikalakien epäkohdat on kiireellisesti korjattava.

- Työaikalakien sallimat vuosittaiset ylityön enimmäistuntimäärät on alennettava puoleen nykyisestään ja muutettava kuukausittaisiksi enimmäismääriksi. Valvontaa on tehostettava ja määräysten rikkomisesta säädettävä ankarat seuraamukset. Hätätyöt on rajoitettava todellisiin katastrofitilanteisiin.

- Raskasta ja kuluttavaa työtä tekeville on järjestettävä mahdollisuus siirtyä kevyempään työhön ennen eläkeikää, ilman että ansiot tai eläke tästä syystä alenevat.

- Työntekijöille on turvattava riittävä määrä lepoaikoja ja elpymistaukoja työviikon ja työpäivän aikana.

- Työmatkoista aiheutuvat haitat on poistettava ja yhdyskuntasuunnittelua on toteutettava siten, että työmatkoihin kuluvaa aikaa voidaan vähentää. Työmatkakorvaus on asteittain ulotettava kaikille työaloille.

- Liukuvaa työssäoloaikajärjestelmää on kehitettävä.

7. Koulutus

Työntekijän saama peruskoulutus määrää pitkälti hänen asemansa työelämässä. Koulutus asettaa rajat työtehtävästä toiseen siirtymiselle. Taloudellisen tilanteen vaihdellessa ja tuotantorakenteen muuttuessa vähiten koulutusta saaneet ovat huonoimmassa asemassa.

Työntekijäin koulutus maassamme on puutteellista. Enemmistöltä puuttuu ammatillinen koulutus kokonaan. Lisäksi nykyinen ammattikoulutus antaa suppean valmiuden työelämään, eikä yleissivistävä opetus takaa riittävää pohjaa jatko-opinnoille.

Jokaiselle työntekijälle on luotava oikeus laaja-alaiseen ammatilliseen ja yleissivistävään koulutukseen. Tavoitteena on koulutusjärjestelmä, jossa opinnot muodostavat joustavan kokonaisuuden ja mahdollistavat työntekijäin jatko-opinnot työtehtävästä riippumatta.

- Koulutusta kehitettäessä on pääpaino asetettava ammatillisen koulutuksen kehittämiselle. Aikuiskoulutus on suunnattava ensisijaisesti niille, jotka ovat saaneet vähiten koulutusta.

- Yritysten sisäisessä koulutuksessa on noudatettava yhteiskunnan koulutukselle asettamia vaatimuksia ja tavoitteita. Yrityksen sisällä järjestettävän koulutuksen suunnittelussa ja toimeenpanossa on turvattava työntekijäin vaikutusmahdollisuudet.

- Koulutuksen tiellä olevat taloudelliset esteet on poistettava toteuttamalla lakisääteinen paikallinen opintoloma, jonka työntekijä voi käyttää yleissivistävään, ammattiinsa liittyvään tai ammattiyhdistyskoulutukseen.

8. Kansanvalta työpaikalla

Kapitalistisessa järjestelmässä omistukseen perustuva yritysten taloudellinen vallankäyttö aiheuttaa koko yhteiskuntaan ulottuvia haittavaikutuksia. Työntekijäin turvattomuutta ja huonoa viihtyvyyttä työpaikoilla osoittavat osaltaan työntekijäin vaihtuvuus, tapaturmien tiheys, poissaolot ja ristiriitojen yleisyys. Työntekijäin oikeuksia lisäävät uudistukset ovat tämän takia välttämättömiä.

Työntekijäin täysipainoista vaikutusta ovat osaltaan estäneet tietojen saannin sattumanvaraisuus, riittämättömyys ja työnantajien salassapito-oikeudet. Avoimien neuvotteluiden ja työntekijäin oikeuksien kehittämisen ehdottomana edellytyksenä on kaikkien tarvittavien tietojen saanti riittävän ajoissa ja niiden tarkistamisoikeus.

Työntekijäin vaikutus ei saa perustua työnantajan tahtoon harjoittaa yhteistyötä, koska tällöin osallistuminen useimmiten pysähtyy kysymyksiin, joilla edesautetaan pääasiassa työnantajan etujen toteuttamista.

- Työntekijäin vaikutus on ulotettava yrityksen päätöksentekoon ja sen valvontaan. Työntekijäin todellista, työnantajaa sitovaa päätösvaltaa on erityisesti toteutettava kysymyksissä, jotka välittömästi vaikuttavat yrityksen henkilöstöpolitiikkaan, työntekijäin työoloihin ja työympäristöön.

- Näiden uudistusten edellytyksenä on työntekijöiden ammatillisten järjestöjen oikeuksien laajentaminen sekä työväenliikkeen tavoitteiden mukaisen koulutuksen tehostaminen työpaikoilla.

- Kansanvaltaisia oikeuksia on laajennettava ja yritys- ja virastodemokratiaa kehitettävä jatkuvasti sekä sopimus- että lainsäädäntöteitse.

9. Paikalliset neuvottelusuhteet

Työntekijöiden toimintaedellytykset työpaikoilla perustuvat pääasiallisesti sopimusmääräyksiin. Sopimustoiminnan merkitys on kasvanut ja sen myötä ovat määräysten soveltamisesta, ja tulkinnasta johtuvat ristiriidat lisääntyneet. Työnantajapuolen vitkastelu vaikeuttaa usein neuvottelutoimintaa työpaikoilla.

Työntekijöillä on riitatapauksissa käytettävissään neuvottelujärjestelmä, joka ulottuu työpaikoilta liittoihin ja tuomioistuimeen. Ennen kaikkea työntekijöiden voima työpaikoilla perustuu ammattiyhdistysliikkeeseen. Tämän vuoksi on näiden järjestöjen sääntöjä ja päätöksiä noudatettava.

- Sopimustoimintaa kehitettäessä on luotava mahdollisimman tarkat ja riidattomat yhteiset tulkintaohjeet.

- Työntekijöillä on oltava työnantajan kanssa tasavertainen oikeus tulkita lakeja ja sopimuksia.

- Työpaikkatasoiset kysymykset on pyrittävä sopimusten ja lakien rajoissa ratkaisemaan paikallisesti. Periaatteena tulee olla, että kaikki kysymykset selvitetään ja niistä sovitaan, ennen kuin suunnitelmat ja ratkaisut tehdään ja toteutetaan. Neuvottelijoille on luotava selvät vastuurajat.

- Sopimusten noudattamiseksi on työnantajan velvoitteita ja vastuuta lisättävä. Paras keino on työntekijäin oikeuksien laajentaminen. Jos työnantaja rikkoo sopimusten määräyksiä, tulee siitä seurata tuntuva taloudellinen seuraamus. Virheelliset ratkaisut on korjattava määräajassa.

- Työntekijäin luottamushenkilöillä tulee olla oikeus tehtäviensä hoidon vaatimaan koulutukseen jo ennen tehtävien vastaanottamista. Luottamushenkilöillä tulee myös olla oikeus riittävään vapautukseen työstä, vapaaseen liikkumiseen työpaikalla ja kunnollisiin toimitiloihin.

- Työntekijäin luottamushenkilöille on taattava ansio- ja työsuhdeturva, jotka takaavat tehtävien täysipainoisen hoidon.

- Työntekijäin laillista lakko-oikeutta ei saa rajoittaa. Julkisten alojen nykyistä lakko-oikeutta on laajennettava.

10. Ohjelman toteuttaminen

Sosialidemokraattinen puolue toimii työelämän jatkuvan uudistamisen puolesta tässä ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi. Tämä tapahtuu parhaiten poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen määrätietoisella yhteistyöllä.