Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/479

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n kannanotto työväenperinteen tallentamiseksi ja vaalimiseksi


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n kannanotto työväenperinteen tallentamiseksi ja vaalimiseksi
  • Vuosi: 1980
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SDP:N KANNANOTTO TYÖVÄENPERINTEEN TALLENTAMISEKSI JA VAALIMISEKSI

Hyväksytty SDP:n puolueneuvoston kokouksessa 19.11. 1980

Työväenperinne on olennainen ja elävä osa suomalaista kulttuuriperintöä ja siten osa sitä perustaa, jolle tulevaisuus on rakennettava.

Työväenliikkeellä on oikeus vaatia, että yhteiskunta tunnustaa suomalaisten työläisten tekemän työn maamme kulttuurin ja kulttuurimaiseman muovaamisessa. Työn ja työväenliikkeen historiasta kertovien rakennusmuistomerkkien tallentamisesta ja esittelystä on huolehdittava samalla tavoin kuin muistakin kulttuurimaiseman osista. Tämä vaatimus koskee myös työväen suullista ja kirjallista perinnettä samoin kuin työn ja työväenliikkeen historian tutkimusta sekä esittelyä.

Työväenperinne on nähtävä laajasti kulttuurihistoriallisena tallentamisen ja vaalimisen, tutkimuksen ja esittelyn kohteena. Siihen kuuluvat erityisesti työväen asunto- ja työympäristö, järjestötoiminta tyyssijoineen sekä muut niin henkiset kuin aineellisetkin pyrinnöt. Se kattaa työväenliikkeen ja teollisuusyhteiskunnan vaiheet lähimenneisyyteen asti.

Työväenliikkeelle itselleen oman perinteen vaaliminen on velvollisuus, jonka se on riittämättömästi täyttänyt. Työn ja työväenliikkeen historia on se perusta, jolta paremman yhteiskunnan rakentamisen on lähdettävä. Tämä tehtävä onnistuu parhaiten silloin, kun jokainen työväenliikkeen jäsen omakohtaisesti osallistuu työväenliikkeen historiankuvan syventämiseen, tapahtui se sitten työn muistomerkkejä vaalimalla, työväen perinnettä tallentamalla ja esittämällä, työläisten kamppailusta taiteen keinoin kertomalla tai työväenliikkeen historiaa tutkimalla ja kirjoittamalla.

Toimenpidesuositukset:

1. On perustettava työväenliikkeen keskusmuseo, joka osallistuu työväenperinteen tutkimus- ja näyttelytoiminnan kehittämiseen.

2. Työväen Arkiston ja Työväen muistitietotoimikunnan toiminnan laajentamiseksi on luotava riittävät taloudelliset edellytykset, henkilökuntaa on lisättävä ja myös kirjastoa kehitettävä.

3. Työväen muistitietotoimikunnan toimintaedellytysten lisäännyttyä toimikunta laajennetaan työväenperinteen neuvottelukunnaksi, jonka tehtävänä on tehdä myös aloitteita, seurata ja koordinoida toimintaa työväenliikkeen historiankuvan syventämiseksi.

4. Työväenperinteen ja -kulttuurin tallentamisen, tutkimuksen ja esittelyn tukemiseksi on varattava valtion talousarvioon pysyväluonteinen määräraha projektiluonteisia hankkeita ja perustettavaa julkaisusarjaa sekä työväen omakohtaista historiankuvaa syventävää toimintaa varten.

5. Työväen omakohtaisen, historiakuvaa syventävän toiminnan edistämiseksi on toisaalta laadittava oppaita ja opintoaineistoja toisaalta koulutettava tutkimus-, näyttely- ja taideharrastuksiin yms. perehtyviä opinto-ohjaajia ja kulttuurihallinnon luottamushenkilöitä.

6. Työväentalojen kunnostamismäärärahan jatkuvuus valtion talousarviossa ja yleistyminen myös kuntien talousarviossa on turvattava. Toimintaohjeena on pidettävä työväentalojen kehittämistä monipuolisen harrastus- ja kulttuuritoiminnan tyyssijoina.

TYÖVÄENPERINTEEN TALLENTAMINEN JA VAALIMINEN

Johdanto

Suomalainen kansankulttuuri on viime vuosisadan lopusta alkaen kokenut suuren murroskauden. Tämän murroksen taustavoimana oli teollistuminen, ja sen myötä syntyi varsinainen työväenkulttuuri. Tämän työväenkulttuurin merkitys suomalaisessa kansankulttuurissa on arvostettava ja sille on luotava arvonsa mukainen asema niin muistitiedon kuin alkuperäisen aineiston ja esineistön tallentamisen, tutkimisen ja näytteillepanon sekä julkaisutoiminnan piirissä. Nämä tehtävät kuuluvat oleellisena osana työväen ja työväenliikkeen kulttuuripolitikkaan.

Työväenperinteen tallentamisella ja vaalimisella tarkoitetaan työväenluokan, lähinnä teollisuustyöväen ja muun köyhälistön henkisen ja aineellisen perinteen tallennusta, esittelyä ja tutkimusta.

Työväenperinne on nähtävä laajasti kulttuurihistoriallisena. Sen keruun tutkimisen ja esittelyn on katettava työväen asunto- ja työolot, vapaa-aika, sivistys- ja järjestötoiminta. Sen kohteena ovat maamme teollistumisen ja työväenliikkeen vaiheet lähimenneisyyteen asti.

Työväenperinnettä on paitsi tallennettava myös seuraavilla tavoilla hyödynnettävä: 1) esittelemällä tutkimusten ja muiden selvitysten tuloksia museoiden, arkistojen ja muiden yhteisöjen järjestämillä näyttelyillä, 2) julkaisutoiminnalla, 3) historiallisen ympäristön ja muiden erityisten kohteiden säilyttämisellä ja kunnostamisella sekä 4) joukkotiedotusvälineiden ja muiden esityskeinojen välityksellä. Tässä toiminnassa on tärkeää osoittaa perinteen ja historian yhteydet tämän päivän elämään, sen ongelmiin ja muihin ilmiöihin.

Arkistoaineiston keruu ja säilyttäminen

Työväen ehdoilla tapahtuvaa muistitiedon ja alkuperäisaineiston keruuta, järjestelyä ja tutkimusta varten on selvitettävä tärkeimmät eri laitosten ja yksityisten tutkijoiden tehdyt työt ja suunnitelmat.

Aikaisempiin puoluekokouspäätöksiin nojautuen SDP:n puoluetoimikunta on kannanotossaan 9.12.1976 velvoittanut puolueen järjestörakenteeseen kuuluvia yhteisöjä toimenpiteisiin hallinnassaan ja saatavissaan olevan vanhemman arkistoaineiston siirtämiseksi Työväen Arkistoon. Edelleen puoluetoimikunta vetosi työväenliikkeen perinteisillä vaikutusaloilla toimiviin sosialidemokraattisiin yhteisöihin ja kehotti niitä huolehtimaan osaltaan työväenliikkeen historiallisen aineiston tallentamisesta vastaavin päätöksin ja toimenpitein.

Sosialidemokratian suunta -ohjelma vuodelta 1978 lausuu:

"Oleellisen osan kansallista kulttuuria kehitettäessä muodostaa työväenliikkeen historiallinen perinne, jonka järjestöaineisto on talletettava omaan keskusarkistoon, Työväen Arkistoon. Valtion on edistettävä teollisuusyhteiskunnan työväestön elämää valaisevaa perinnekeruuta tärkeänä kansanperinteen tutkimuksen osana."

Maassamme on viisi poliittis-yhteiskunnallista (puolueita lähellä olevaa) arkistoa. Niistä Työväen Arkiston aineiston määrä vastaa noin kolminkertaisesti muiden arkistojen yhteistä aineistomäärää. Henkilökunnan ja muiden voimavarojen suhteen asia ei ole näin. Myös kansainvälisesti Työväen Arkisto on merkittävimpiä tämäntyyppisiä laitoksia, mutta voimavaroiltaan se jää kauaksi jälkeen monista pienemmistä laitoksista. Niinpä se ei myöskään ole voinut kehittää omaa julkaisu- ja tutkimustoimintaansa, joka yleensä kuuluu työväen arkistojen tehtäväpiiriin.

Jo olemassa olevan järjestöjä ja työväen elämää koskevan aineiston keruun ja järjestelyn tehostaminen edellyttää lisätyövoiman ja tilojen saamista arkistotoimintaan.

Aineiston sijoituspaikkaa koskevien ja muiden yhteistyökysymysten helpottamiseksi on pitkällä tähtäyksellä pyrittävä myös kaksoiskappaleiden tuottamiseen muita arkiston säilyttäjiä varten.

Työväen Arkistoon sijoitetaan myös työväen muistitiedon keruun tulokset. Tämän perinnekeruun tehostaminen ja mahdollinen uudelleen järjestäminen soveltuvat luontevimmin Työväen Arkiston yhteyteen Työväen muistitietotoimikunnan työn jatkamisena.

Muistitiedon keruun ja aineiston käsittelyn tehostaminen edellyttää yksityisarkistolain mukaisten määrärahojen lisäämistä. Tähän asti yhteiskunnan tuen ulkopuolelle jääneen julkaisutoiminnan jatkaminen riippuu osaltaan myös taloudellisten edellytysten turvaamisesta.

Tutkimus- ja julkaisutoiminta

"SDP:n tiedepolitiikan suuntaviivat" -asiakirja vuodelta 1975 esittää:

"Sosialidemokraattisen tiedepolitiikan yleistavoitteena on tieteellisen tutkimustyön suuntaaminen työväenluokan etujen ja tavoitteiden mukaiseksi... "

ja edelleen:

"Tutkimusta on suunnattava tuotantosuhteiden ja kulttuurin vuorovaikutuksen selvittämiseen. Tässä tutkimuksessa on työväenkulttuurin ja historian tutkimuksella keskeinen sija." Kerättyä aineistoa on hyödynnettävä tutkimuksiksi ja perinnejulkaisuiksi. Tätä varten on luotava kulttuurihistoriallinen julkaisusarja, jossa ilmestyisi eri tyyppisiä tutkimuksia ja selvityksiä. Myös Työväen muistitietotoimikunnan julkaisusarjan jatkamiselle on luotava edellytykset.

On selvitettävä mahdollisuudet työväenkulttuurin tutkimuslaitoksen perustamiseksi. Laitos voisi toimia joko työväenliikkeen keskusmuseon tai Työväen Arkiston yhteydessä. Myös TSL:n yhteydessä toimivan Työväenliikkeen historiatoimikunnan asema ja toimintaedellytykset olisi tässä yhteydessä tarkistettava.

Työväen Arkiston kirjaston toimintaedellytyksiä tutkimusta ja julkaisutoimintaa palvelevana laitoksena tulee kehittää.

Myös paikallisissa historioissa ja muissa tutkimuksissa ynnä julkaisusarjoissa olisi saatava entistä laajemmin esiin työväen osuus yhteiskuntamme rakennustyössä ja sen kehityksessä.

Valtion talousarvioon on saatava pysyvä määräraha työväenkulttuurin tutkimusta ja julkaisutoimintaa koskevia projekteja varten erilaisten työryhmien ja laitosten toimintaedellytysten parantamiseksi.

Museo- ja näyttelytoiminta

Museotoimen alalta Suunta-ohjelma lausuu: "Yhteiskunnan on annettava taloudelliset edellytykset työväen keskusmuseolle. "

Puolueen taidepoliittinen ohjelma vuodelta 1976 painottaa muun muassa yhteiskunnan vastuuta kansalaisjärjestöjen jäsenistönsä piirissä harjoittaman kulttuuritoiminnan tukemista ja alueellisten kulttuuripalvelusten kehittämistä siten, että mm. teatterin, orkesteritoiminnan, musiikinopetuksen ja museotoiminnan alalle luodaan lakisääteinen alueellinen järjestelmä.

Työväen keskusmuseohanke edellyttää lähempää suunnittelua, ja sen toteuttaminen soveltuu parhaiten jonkin voimakkaan työväenliikkeen paikkakunnan toteutettavaksi valtiovallan tuella. Tällaiseen keskusmuseoon sekä paikallisiin laitoksiin ja kokoelmiin olisi koottava työväen ja sen järjestöjen esineistöä ynnä muuta niiden elämää kuvaavaa aineistoa. Tämän aineiston avulla olisi tehtävä mahdolliseksi työväen menneisyyden ja kulttuurin esittely paitsi kiinteissä toimipisteissä myös kiertävien näyttelyiden muodossa.

Myös jo olemassa olevan museolaitoksen tulee esinehankinta- ja näyttelytoiminnassaan ottaa huomioon yhteiskuntarakenteen muutokset ja esitellä myös teollisuusyhteiskunnan ja sen työväen historiaa, joiden merkitys yhteiskunnassa on muodostunut yhä keskeisemmäksi.

Merkittävä keino menneisyyden elävöittämiseen ja sen havainnolliseen esittämiseen kiinnostusta herättävällä tavalla on näyttely. On tarpeellista luoda järjestöjen, museoiden ja arkistojen yhteistoiminnassa näyttelyitä. Määräpaikkaan sidottujen näyttelyjen ohella on syytä pyrkiä pienimuotoisten kiertävien näyttelyiden järjestämiseen. Ne voidaan sijoittaa tilapäisesti erilaisiin tiloihin, kuten kouluihin, kokoontumistiloihin, yleisten rakennusten auloihin. Tällaisten kiertävien näyttelyjen järjestäminen eri puolille maata lähtettäväksi edellyttää paitsi suunnittelua, varoja, henkilöitä ja toteuttamista myös paikallisten tahojen valmiutta yhteistyöhön.

Työväenluokan ympäristö

Työväenluokan omin ympäristö on teollisen toiminnan myötä syntynyt kulttuuriympäristö, teollisuusmaisema, asuinalueet ja yhteisten pyrintöjen tyyssijat. Niiden suojelu on osa työväen perinnepolitiikkaa. Julkisen vallan toimin ja tuella tapahtuva maisemansuojelu, joka ensisijaisesti on kohdistunut talonpoikais- ja säätyläiselämän puitteiden, maiseman ja rakennuskannan säilyttämiseen, entistämiseen ja vaalimiseen, on ulotettava työväen elinympäristöön ja sen perinteisiin.

Työväen yhteisten pyrkimysten keskeisiä tyyssijoja, työväentaloja, on kehitettävä myös tämän päivän kannalta eläviksi monimuotoisen toiminnan keskuksiksi. Ulkonaisen kunnon ohella on vaalittava myös harrastustoiminnan edellytyksiä, näyttelytoimintaa ja erilaisia tapahtumia.

Talous

Työväenperinteen keruun, tallentamisen ja tutkimuksen ynnä esittelyn edellytysten parantamiseksi tulee pyrkiä valtiollisen ja kunnallisen tukijärjestelmän kehittämiseen.

Valtion talousarvioon on saatava pysyvä määräraha työväenkulttuuria koskevia projekteja varten. On myös otettava huomioon muiden jo olemassa olevien erilaisten rahoitusmahdollisuuksien kehittäminen ja varmistettava olemassa olevien laitosten toimintaedellytysten parantaminen.

Valtakunnallisella tasolla on yhteistyöstä mahdollisesti kiinnostuvien kunnallisten yksikköjen kanssa selvitettävä mahdollisuudet työväen keskusmuseon perustamiseen. Paikallisella tasolla on kiinnitettävä huomiota museoviraston jakamien museoiden valtionavustusten käyttömahdollisuuksiin.

Kunnallisella tasolla on erityisesti otettava varteen kulttuuritoimintalain mahdollistamat edellytykset myös työväenperinteen huomioon ottamiseksi kunnallisen kulttuuritoiminnan eri muodoissa.

Kansan Sivistysrahaston ja Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastojen mahdollisuudet perinnealojen tukemiseen on selvitettävä, niin myös taloudellisten yritysten ja muiden yhteisöjen mahdollisuudet. Erityisesti ammattiyhdistysliikkeen edellytykset tämänluonteisen toiminnan kehittämisessä ja tukemisessa olisi saatava tarkastelun kohteeksi ja toimenpideasteelle.

Yhteistyö

Työväenperinteen tallentajat, tutkijat, Työväen Sivistysliitto, Työväen Arkisto ja Työväen muistitietotoimikunta ynnä keskeiset järjestöt ja niitä lähellä olevat piirit tulee pyrkiä saamaan kiinteään yhteistyöhön.

On kartoitettava tärkeimmät keruu-, tutkimus- ja näyttelysuunnitelmat sekä tarvittavassa määrin ohjelmoida myös tulevia hankkeita ja niiden toteuttamisjärjestystä. On pyrittävä selvittämään eri yhteisöjen taloudelliset mahdollisuudet, henkilöresurssit ja niiden kehittämistarpeet. Tätä varten tulee perustaa työväenperinteen neuvottelukunta tai muu senluonteinen yhteiselin, joka kannustaisi ja koordinoisi työväen ja työväenliikkeen perinteen ja muun aineiston keruuta, julkaisemista, tutkimusta ja näyttelytoimintaa.

Valistustoiminta

Työväen Sivistysliiton tulee kehittää ja laajentaa työväen henkiseen ja esineelliseen perintöön liittyvää valistus- ja neuvontatoimintaa. Erityisesti kulttuurilautakuntien toiminnassa tarvittavan tiedon ja valmiuksien kehittäminen on yksi lähivuosien tehtäviä. On laadittava opas paikalliseen perinteeseen perehtymistä ja sen vaalimista varten. Opas voisi samalla olla perinnepolitiikan ohjelma. Myös opintokerhotoimintaa tulee kehittää tähän suuntaan.

Erilaisissa julkaisuissa on saatava aikaan periaate- ja arvostuskeskustelua työväenkulttuurin merkityksestä maamme kansankulttuurin osana ja myös tämän päivän vaikuttajana.

Kunnallisella ja piirijärjestötasolla tulee laatia ohjeet kiinnostuksen herättämiseksi työväen kulttuuria kohtaan ja sen arvostamiseksi paikallisessa kulttuurielämässä. On korostettava historian ja perinteen elävää yhteyttä nykypäivän toimintaan. Tätä kautta voidaan elävöittää myös tämän päivän harrastuksia ja järjestöelämää sekä osoittaa työväen osuus suomalaisen yhteiskunnan rakennustyössä.

Myös kunnalliseen kulttuuripolitiikkaan vaikuttaminen on otettava huomioon niin museotoiminnan, historiankirjoituksen, rakennussuojelun kuin paikallisen kulttuuritapahtumien puitteissa.

Niin maakunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla on herätettävä maakuntaliittojen, museotoiminnan ja kotiseututyön piirissä toimivien henkilöiden kiinnostus työväenkulttuuria kohtaan.

Työväenperinteen keskeiset ratkaisut tapahtuvat usein paikallisesti. Niinpä maakunnallisella ja kunnallisella tasolla on aiheellista harkita oman seutukunnallisen toimintaohjelman laatimista työväen perinnepolitiikan piiriin kuuluvista asioista ja sen pohjalta pyrkiä yhteistoimintaan erityisesti ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Ohjelman tulisi olla luonteeltaan herätteitä antava ja paikalliseen toimintaan tukeutuva, jotta se voisi toimia vaikuttajatehtävissä olevien ja perinnepolitiikan perehtymättömien luottamushenkilöiden tukena päätösvallan käytössä.