Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/481

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Sosialidemokraattinen ulkopolitiikka


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Sosialidemokraattinen ulkopolitiikka
  • Vuosi: 1969
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Hyväksytty SDP:n XXIIX puoluekokouksessa Turussa 6-9. 6. 1969

SOSIALIDEMOKRAATTINEN ULKOPOLITIIKKA

I KRIISIEN JA VASTAKOHTIEN MAAILMA

Kansainvälisissä suhteissa on 1960-luvulla tapahtunut sekä myönteistä että kielteistä kehitystä. Yleismaailmallinen sota on vältetty, ja rauhanomainen kansainvälinen yhteistyö on laajentunut kaikilla aloilla. samanaikaisesti on eri puolilla maailmaa kuitenkin puhjennut paikallisia sotia ja selkkauksia, jotka ovat laajentuneet kansainvälisiksi. Aseriisunnassa on saavutettu joitakin tärkeitä edistysaskeleita, kuten maanpäälliset ydinkokeet kieltävä ja ydinaseiden leviämisen ehkäisyyn pyrkivät sopimukset. Kuitenkaan kilpavarustelua ja sen laajentumista kaikkiin maanosiin ei ole voitu estää.

Taloudellinen ja tekninen kehitys teollistuneissa maissa on ollut nopea. Teknologian ja käytettävissä olevien voimavarojen avulla olisi mahdollista luoda siedettävät elinolosuhteet maapallon kaikille asukkaille. Elintasoerot ovat kuitenkin jyrkentyneet. Teknologiaa käytetään myös sotilaallisiin ja ylellisyyttä palveleviin tarkoituksiin. Edes YK:n asettamia riittämättömiäkään kehitysavun tavoitteita ei ole saavutettu. Ihmiskunnan enemmistö näkee jatkuvaa nälkää. Kansainvälisen kapitalismin ja imperialismin tukema riisto ja sorto ehkäisevät kolmannen maailman kansojen vapautumisen.

Rauhan ja yhteiskunnallisen uudistuksen puolesta toimivana liikkeenä sosialidemokratia edellyttää selviä kannanottoja ja ratkaisuja kansainvälisiin ongelmiin. Sosialidemokraattisen työväenliikkeen on huolehdittava siitä, että sen aatteellisten tavoitteiden mukaisesti toimitaan aloitteellisesti rauhan lujittamiseksi Euroopassa ja koko maailmassa. Kolmannen maailman ongelmissa on asetuttava niiden puolelle, jatka pyrkivät poistamaan riiston ja sorron. Vain siten voidaan estää kehitysongelmien kärjistyminen sodaksi.

Rauhan ja yhteiskunnallisen uudistuksen turvaamiseksi on etsittävä avoimesti yhteistoiminnan mahdollisuuksia kansainvälisen työväenliikkeen piirissä. Kansainvälisen sosialidemokratian politiikkaa on tarkistettava Siten, että demokraattisen sosialismin aatteelliset tavoitteet asetetaan rajoittuneiden kansallisten ja liittoutumaetujen edelle.

II SUOMI JA NEUVOSTOLIITTO

Suomen ja Neuvostoliiton keskinäiset suhteet ja yhteistyö ovat kehittyneet myönteisesti. Maittemme välinen ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus on hyvien naapuruussuhteiden perusta ja edellytys maamme harjoittamalle menestykselliselle puolueettomuuspolitiikalle. SDP korostaa sopimuksen noudattamisen välttämättömyyttä. Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehitys on kummankin maan pysyvien elinetujen mukaista ja osoitus rauhanomaisen rinnakkaiselon ja kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksista.

SDP pitää erittäin tärkeänä, että kansainvälisen työväenliikkeen Piirissä kehittyy yhteyksiä ja käydään avoimia keskusteluja.

SDP:n valtuuskunnan vierailu Moskovassa toukokuussa 1968 NKP:n kutsusta ja vierailun yhteydessä annettu yhteinen julkilausuma ovat tässä merkityksessä vahvistaneet merkitsevällä tavalla maittemme välistä yhteistyötä.

SDP kannattaa NKP:n ja SDP:n välisen kanssakäymisen jatkamista ja velvoittaa puolueen elimet ja jäsenet kaikin tavoin työskentelemään maittemme välisen yhteistyön kehittämiseksi. Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kaikinpuolista kehitystä edistää niiden Suomen poliittisten voimien, etenkin työväenliikkeen, yhteistyö, jotka toimivat maittemme välisen ystävyyden syventämiseksi.

SDP edellyttää, että Suomen ja Neuvostoliiton käytännöllistä yhteistyötä kehitetään talouden, tieteen ja kulttuurin aloilla, joilla on runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia. Venajan kielen taidon lisääminen ja Neuvostoliiton olojen entistä syvempi tuntemus on tärkeää yhteistyön kehittymiselle. Puolue pitää erityisen tärkeänä, että Suomen ja Neuvostoliiton keskinäistä kauppaa edelleen laajennetaan monipuolistamalla kaupan rakennetta.

III SUOMI JA POHJOISMAAT

Yhteistoiminta Pohjolan valtioiden kesken on kehittynyt jatkuvasti suotuisalla tavalla. Puolue pitää välttämättömänä, että tuetaan sellaisia toimenpiteitä, jotka lisäävät Pohjolan kansojen välisiä kosketuksia ja vahvistavat yhteenkuuluvuutta. Kanssakäyminen on siirtynyt uuteen vaiheeseen, kun yhteispohjoismainen talousliitto on noussut esiin ja kun lainsäädännön nykyistä laajempi yhdenmukaistaminen on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue kannattaa pohjoismaiden tehostettua taloudellista yhteistoimintaa. Tämän kanssakäymisen tulee olla sopusoinnussa jäsenmaiden olennaisten etujen kanssa ja ottaa huomioon kunkin maan erityisolot.

Vapaiden työmarkkinoiden kehittyminen ja kaikkinaisen kanssakäymisen lisääntyminen Pohjalassa edellyttää lainsäädännön yhdenmukaistamista tasaveroisten mahdollisuuksien saavuttamiseksi erityisesti opetuksen, työlainsäädännön, kulttuurin, tutkimuksen, sosiaalio- ja eläkepolitiikan sekä terveydenhuollon piirissä.

Puolue on tyydytyksellä todennut yhteistyön monipuolistumisen ja tehostumisen Suomen, Ruotsin ja Norjan kalottialueiden kesken ja pitää sen edelleen kehittämistä tärkeänä. Puolue toivoo, että myös neljäs pohjoiskalottimaa Neuvostoliitto entistä laajemmassa mitassa voisi olla mukana tässä yhteistyössä.

SDP katsoo, että Pohjoismaiden neuvostolla on ollut huomattava ansionsa erityisesti yhteispohjoismaisen lainsäädännön aikaansaamisessa. Puolue pitää välttämättömänä neuvoston työn edelleen kehittämistä, sen tehtävien tarkempaa määrittelyä ja aseman vahvistamista.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue pitää luonnollisena, että pohjoismaat kehittävät yhteistyötä rauhan ja turvallisuuden hyväksi. Sen vuoksi niiden välistä kanssakäymistä näissä asioissa on lisättävä. Pohjoismaiden on jatkettava aloitteellista esiintymistä erityisesti Euroopan turvallisuuden lujittamiseksi.

Pohjoismaiden on tuettava kehitysmaiden pyrkimyksiä poliittisen ja taloudellisen itsenäisyyden saavuttamiseksi. Tämän vuoksi on luotava tehostettu pohjoismainen kehitysyhteistyö esim. yhteispohjoismaisten projektien puitteissa.

Pohjoismaiden yhteistoimintaa Yhdistyneissä Kansakunnissa ja sen erityisjärjestöissä ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä on edistettävä.

Sosialidemokratia on Pohjolassa voimakas. Sosialidemokraattisten puolueiden on lisättävä yhteistoimintaa pohjoismaisen ja kansainvälisen vaikutuksen lisäämiseksi.

IV EUROOPAN TURVALLISUUS

Koko Euroopan kansojen rauhan ja turvallisuuden edut vaativat yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten valtioiden rauhanomaiseen rinnakkaiseloon perustuvan tehokkaan turvallisuusjärjestelmän luomista Eurooppaan. Tätä varten on kutsuttava koolle kaikkien Euroopan valtioiden konferenssi. Sosialidemokraattinen Puolue toteaa tyydytyksellä, että turvallisuuskonferenssin järjestämisessä, jota puolue edellytti 27. puoluekokouksessa, on ryhdytty käytännön toimenpiteisiin, ja ajatus on saanut laajan kannatuksen. Puolue tukee Suomen hallituksen aloitetta konferenssin koollekutsumiseksi ja pitää sitä uutena osoituksena aktiivisesta rauhanpolitiikasta.

Uusi Euroopan Turvallisuusjärjestelmä edellyttää, että Euroopassa vallitsevien rajojen järkkymättömyys tunnustetaan. Rauhan etujen mukaista olisi myös, että kaikki Euroopan valtiot tunnustaisivat kahden suvereenisen ja tasa-arvoisen Saksan valtion olemassaolon sekä niiden nykyiset rajat. Euroopan turvallisuuden kannalta on myös tärkeätä, että molemmat Saksan valtiot pidättäytyvät ydin- ja muiden joukkotuhoaseiden hankkimisesta ja käytöstä sekä osallisuudesta niiden käytöstä päättämiseen.

Molemmille Saksan valtioille on myönnettävä tasaveroiset mahdollisuudet osallistua kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n ja sen erityisjärjestöjen sekä Parlamenttien välisen liiton toimintaan.

Suomen on kehitettävä poliittisia ja taloudellisia suhteita molempiin Saksan valtioihin yhdenvertaisuusperiaatteen pohjalta.

V RAUHANPOLITIIKKA

Sosialidemokratia edellyttää jatkuvia ponnistuksia rauhan turvaamiseksi ja aseriisunnan edistämiseksi,. Rauhantyö on nähtävä poliittisen toiminnan tärkeänä osana. Tämän vuoksi SDP tulee kansainvälisellä, kansallisella ja puoluetasolla edistämään rauhantyötä tekevien instituutioiden perustamista ja toimintaa. SDP edellyttää, että sen jäsenet toimivat aktiivisesti rauhantyön hyväksi.

Kansalaisjärjestöjen kansainvälinen toiminta muodostaa tarkoituksenmukaisesti käytettynä tehokkaan väylän Suomen tunnetuksitekemiselle ja vaikutukselle maailmassa. Sen avulla voidaan saada laajat kansalaispiirit käytännön toimintaan rauhan ja kansainvälisen yhteistyön puolesta. Valtiovallan on syytä tukea tätä työtä ja käyttää myös kehitysyhteistyössä hyväkseen kansalaisjärjestöjen kautta tarjoutuvat mahdollisuudet.

Maailman-rauha on uhattuna Kaakkois-Aasiassa ja erityisesti Vietnamissa, jossa jo vuosikymmeniä jatkunut sota on pitkittynyt ja vaatii jatkuvasti raskaita ihmisuhreja. Sosialidemokraattinen Puolue tuomitsee Yhdysvaltain hyökkäystoimet ja sekaantumisen Vietnamin kansan sisäisiin asioihin. Yhdysvaltain on pikaisesti vetäydyttävä pois Vietnamista ja rauhantila palautettava vuoden 1954 Geneven sopimuksen pohjalta, jossa edellytetään kansojen itsemääräämisoikeutta. Puolue katsoo, että Suomen on toimittava aktiivisesti Vietnamin kansan itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi ja annettava tukensa Etelä-Vietnamin kansalliselle vapautusrintamalle.

Lähi-idän kriisi on selvitettävä kiireellisesti rauhanomaisin keinoin YK:n turvallisuusneuvoston marraskuussa 1967 hyväksymän päätöslauselman mukaisesti siten, että Israelin joukot vedetään pois miehitetyiltä alueilta ja Lähi-idän valtioiden riippumattomuus ja suvereenisuus tunnustetaan.

Pysyvän rauhan turvaaminen ellyttää kaikkien sotilaallisten liittoutumien purkamista. Toisen maailmansodan jälkeen muodostetut Sotilaalliset ryhmittymät lisäävät pelkällä olemassaolollaan kriisien mahdollisuutta. Lisäksi ne jarruttavat yhteiskunnallista edistystä erityisesti ulottuessaan kolmanteen maailmaan. Sosialidemokraattinen Puolue tuomitsee sotilasliitot ja niiden käyttämisen riiston ja sorron välikappaleina.

Puolue korostaa kansojen itsemääräämisoikeuden ja tasavertaisuuden kunnioittamisen välttämättömyyttä kansainvälisessä elämässä. Väkivallasta kansainvälisten suhteiden järjestämisessä on luovuttava.

Lisääntyvä kilpavarustelu ja sotilasdiktatuurien olemassaolo ovat kiristäneet jännitystä Välimeren ympäristössä. Suurvaltojen tällä alueella olevat laivastot ja tukikohdat eivät vähennä sodan uhkaa. Puolue tuomitsee Kreikan, Portugalin ja Espanjan diktatuurihallitusten politiikan ja toteaa, että näiden hallitusten olemassaolo on suuressa määrin riippuvainen Atlantin liiton tuesta.

Kiinan Kansantasavalta on hyväksyttävä Kiinan kansan laillisena edustajana YK:n ja sen turvallisuusneuvoston jäseneksi, jotta Kiinan Kansantasavallan eristämisestä aiheutuva tilanteen kärjistyminen Aasiassa voitaisiin estää.

Aseriisunnassa on 1960-luvulla edistytty hitaasti. Monet aloitteet, kuten esitykset aseistuksen rajoittamisesta Keski-Euroopassa, Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä ja kalottialueen turvallisuutta koskevasta sopimuksesta Suomen ja Norjan välillä ovat vielä toteuttamatta. Sosialidemokraattinen Puolue tukee kaikkia rakentavia esityksiä ja edellyttää Suomen esiintyvän aloitteentekijänä myös aseriisunnassa.

Suurvallat ovat suurilla rahansijoituksilla käyttäneet nykyajan teknologiaa entistä enemmän sotilaallisiin tarkoituksiin. Torjuntaohjusjärjestelmien rakentaminen saattaa merkitä kilpavarustelun kiihtymistä. Suurvaltojen on päästävä sopimukseen näiden järjestelmien rakentamisen keskeyttämisestä ja muista aseriisuntatoimenpiteistä. Ydinaseiden leviämisen ehkäisevä sopimus on ratifioitava ja laadittava kiireellisesti sopimus maanalaisten ydinkokeiden kieltämiseksi.

Teknologian soveltamisesta -merenpohjan rauhanomaiseen hyväksikäyttöön ja avaruustutkimukseen sekä luonnonsuojeluun on laadittava kansainväliset sopimukset.

VI KEHITYSMAIDEN VAPAUSTAISTELU JA TYÖVÄENLIIKKEEN SOLIDAARISUUS

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue näkee alikehittyneiden maiden tilassa työn ja pääoman ristiriidan vakavimman kärjistymän. Kurjistumisen pysäyttämiseksi alikehittyneiden maiden edistyksellisten yhteiskunnallisten liikkeiden on murrettava maansa aineellista ja henkistä kehitystä ehkäisevät omistussuhteet. Tässä taistelussa alikehittyneiden maiden edistykselliset voimat saavat myös sosialidemokraattisen työväenliikkeen tuen.

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen mielestä kehitysyhteistyö ei ole hyväntekeväisyyttä. Työväenliikkeen solidaarisuus on perustettava poliittiseen, aineelliseen ja tiedolliseen tukeen. Solidaarisuudella on myös aineelliset vaatimuksensa. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on päättänyt perustaa erityisen Kansainvälisen Solidaariruusrahaston kehitysmaiden edistykselIisten järjestöjen ja vapautusliikkeiden tukemiseksi. Puoluekokous kehottaa puolueen jäseniä ja järjestöjä antamaan rahaston kautta aktiivisen tukensa kehitysmaiden vapautusliikkeille ja veljespuolueille.

Teollistuneiden valtioiden työväenliikkeiden velvollisuutena on kehitysmaiden tuotantoelämän kehityksen suojaaminen ja tukeminen omalla tahollaan. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue vaatii että Suomelle laaditaan kehitysapupoliittinen yleisohjelma ja Suomen kehitysyhteistyöhön sijoittamien varojen määrää korotetaan Yhdistyneiden Kansakuntien suositusten mukaisesti yhdeksi prosentiksi bruttokansantuotteesta

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue vetoaa kaikkiin kansalaispiireihin. Meidän velvollisuutemme on antaa moraalinen, poliittinen ja aineellinen tukemme kehitysmaiden vapautusliikkeille. Tämä velvollisuus koskee sekä yksityisiä kansalaisia että valtiollisia elimiämme.

Suomen sosialidemokraattinen Puolue pitää rotuajatteluun nojautuvan luokkasorron aiheuttamien ristiriitojen jatkuvaa syvenemistä eteläisessä Afrikassa erittäin huolestuttavana ja paheksuu niistä lähinnä vastuullisten eurooppalaisten valtojen haluttomuutta rauhanomaisten ratkaisujen rakentamiseen. Puolue tuomitsee jyrkästi rotuerottelupolitiikan.

Sotilashallitusten jatkuva lisääntyminen latinalaisessa Amerikassa herättää huolestumista Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa. Ehkäisemällä väkivallalla välttämättömän yhteiskunnallisen muutosprosessin latinalaisen Amerikan taantumukselliset eivät kuitenkaan voi tukahduttaa maiden edistyksellisiä voimia. Vaara väkivallan puhkeamisesta lisääntyy. Suomen Sosialidemokraattinen puolue tuomitsee Yhdysvaltain latinalaisessa Amerikassa harjoittaman taloudellisen riiston ja pakotuksen.

SDP toteaa, että kansallisten ja poliittisten vähemmistöjen vaino on Indonesiassa, Irakissa, Nigeriassa ja Sudanissa saavuttanut kansanmurhaa muistuttavat mittasuhteet. SDP ilmaisee solidaarisuutensa vainotuille vähemmistöille ja vetoaa mainittujen maiden hallituksiin aseellisen toiminnan välittömäksi lopettamiseksi ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi.

VII KANSAINVÄLINEN SOSIALIDEMOKRATIA

Sosialidemokratia voi muodostua merkitseväksi kansainväliseksi liikkeeksi ainoastaan kehittämällä demokraattisen sosialismin mukaisen kansallisen ja kansainvälisen talouspolitiikan sekä harjoittamalla aktiivista rauhanpolitiikkaa, jonka tarkoituksena on kylmän sodan aikana kapitalistisen järjestelmän suojaksi perustettujen ja muiden sotilasliittojen purkaminen.

Sosialistisen Internationaalin piirissä on viime aikoina keskusteltu SDP-.n aloitteesta toimintayhteyksien ja keskustelun avaamisesta sosialististen maiden kommunistisiin puolueisiin sekä aloitteista Euroopan turvallisuuden lujittamiseksi. Työväenilik keen virtausten välillä on pidettävä yllä avoimia keskusteluja ideologisista eroista huolimatta, koska siten myötävaikutetaan toimintayhteyden saavuttamiseen rauhan puolesta sotaa vastaan ja yhteiskunnallisen edistyksen puolesta. Sosialidemokraattien kansainvälisellä yhteistyöllä voidaan merkittävällä tavalla vaikuttaa Euroopan turvallisuuskonferenssin toteutumiseen.

Kansainvälisen sosialidemokratian on asetuttava selvästi kehitysmaiden vapautustaistelun puolelle kolonialismia, uuskolonialismie ja sortoa vastaan. Erityisesti kansallisille vapautusliikkeille on annettava taloudellista ja poliittista tukea. Aasian, Afrikan, arabimaiden ja latinalaisen Amerikan sosialistisiin ja muihin edistyksellisiin liikkeisiin on aktiivisesti etsittävä yhteyksiä sekä tarjottava niille nykyistä paremmat mahdollisuudet osallistua järjestöinä Sosialistisen Internationaalin toimintaan. Internatio naalin tulee luonnollisesti säilyttää väljä keskustelufoorumin luonne eikä tehdä jäsenistöä sitovia päätöksiä.

SDP:n KANTA KEHITYSMAA- JA YK-POLITIIKKAAN

Yhteiskuntaryhmien ja kansojen luokkavastakohtaisuudet yhdessä joukkotuhoaseiden kanssa muodostavat vakavimman ja jatkuvasti kärjistyvän uhan maailmanrauhalle. Työn ja pääoman ristiriita sekä kansallisissa että erityisesti kansainvälisissä suhteissa estää edelleen kaikkialla kapitalistisen järjestelmän valtapiirissä oikeudenmukaisen kehityksen. Se on suurimmaksi osaksi syynä niihin taloudellisiin, poliittisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin ongelmiin, jotka kärjistävät alikehittyneiden maiden sisäisiä oloja ja niiden suhteita teollistuneisiin valtioihin.

Entiset siirtomaavallat ja muut teollisuusvaltiot käyttävät yhä taloudellisesti hyväkseen alikehittyneitä maita. Tämän kansainvälisen riiston, uuskolonialismin, vuoksi pelkkä valtiollinen itsenäisyys ei nykyisten kansainvälisten suhteiden vallitessa takaa kehitysmaiden kansalaisille oikeutta ja mahdollisuutta persoonallisuutensa täyteen kehittämiseen eikä todellista valtaa päättää omasta työstään ja yhteisönsä toiminnasta syntyvistä aineellisista ja henkisistä saavutuksista.

Kansainvälisten perinteidensä mukaisesti sosialidemokratia vaatii jokaiselle ihmiselle oikeuden poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja sivistykselliseen päätäntävaltaan. Teollisuusvaltioiden kehitysmaihin verrattuna suhteellisessa hyvinvoinnissa elävät sosialidemokraatit pysyvät uskollisina kansainvälisen solidaarisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden periaatteilleen eivätkä anna saavuttamansa aineellisen edistyksen vieraannuttaa itseään pääoman puolelle. Sosialidemokraatit soveltavat demokraattisen sosialismin periaatteita myös kansainväliseen elämän yhteiskunnailisten vastakohtaisuuksien sekä poliittisen. taloudellisen ja rodullisen sorron poistamiseksi maailmasta.

Sosialidemokratian tavoitteena on yhteistyön maailma. Yhdistyneet Kansakunnat on Suomelle tärkeä poliittinen, taloudellinen ja sivistyksellinen side useimpiin kehitysmaihin. Siksi maailmanjärjestöä on kehitettävä niin, että se toiminnallaan auttaa poistamaan kansallisten ja kansainvälisten ristiriitojen syyt sekä sovitellen estää puhkeavia väkivaltaisuuksia laajenemasta. Kansainvälisen sosialidemokratian yhtenäisenä elimenä Sosialistinen Internationaali on velvollinen käytännössä osoittamaan solidaarisuuttaan alikehittyneiden maiden kansoille. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue pyrkii määrätietoisesti solmimaan myös suoria suhteita kehitysmaiden sosialistisiin ja edistyksellisiin puolueisiin.

I YHDISTYNEET KANSAKUNNAT

Yhdistyneet Kansakunnat luotiin toisen maailmansodan jälkeen pääasiassa vakiinnuttamaan silloinen taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen voima-asetelma. Tosiasiallinen poliittinen päätösvalta on järjestön elimissä rikkaiden ja sotilaallisesti voimakkaiden valtioiden käsissä vaikka ns. kolmannen maailman valtiot ovat määrällisenä enemmistönä.

Järjestäytyneen kansainvälisen yhteistyön kehittäminen takaa parhaiten pienten ja puolueettomien valtioiden turvallisuuden. YK:sta on kehitettävä tällaisen kansainvälisen rauhanomaisen muutoksen järjestelmän perusta. Sosialidemokratian tunnuksena kansainvälisessä yhteistyössä on kaikkien kansojen yhtäläinen osallistumisoikeus. Perusedellytyksenä Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnalle on siksi kaikkien maailman valtioiden todellinen edustusoikeus maailmanjärjestössä. YK:n poliittista päätöksentekoa on muutettava oikeudenmukaisemmaksi lisäämällä turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten määrää ja ottamalla valinnassa huomioon sotilaallisen, taloudellisen ja poliittisen vallan lisäksi myös valtioiden väkiluku.

Tie oikeudenmukaiseen maailmanjärjestykseen käy kansainvälisen taloudellisen yhteistyön ja poliittisen sovittelun kautta.

Teollistuneena valtiona Suomi on velvollinen Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien mukaisesti nostamaan lähimpänä tavoitteena kehitysyhteistyöhön käyttämiensä varojen määrän yhdeksi prosentiksi bruttokansantuotteestaan. Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen alajärjestöjen ponnistuksia kansainvälisten kulttuuriyhteyksien lisäämiseksi on voimakkaasti tuettava ja aktiivisesti tarjottava eri alojen asiantuntijoita YK:n käytettäväksi. Samoin on laajennettava kansainvälistä yhteistyötä YK:n järjestelmään kohdistuvassa tutkimustyössä ja erityisesti yleisessä rauhan- ja konfliktintutkimuksessa.

Suomen YK-valtuuskunnan yleisenä linjana tulee olla sitoutumattomuus suurvaltaristiriitoihin, ihmisoikeuksien horjumaton puolustaminen ja kehitysmaamyönteisyys. Suomen YK-politiikan on oltava aktiivista ja aloitteellista.

Suomen osuutta Yhdistyneiden Kansakuntien monenkeskeisten sitomattomien avustusohjelmien rahoittamisessa on voimakkaasti lisättävä, jos siten saavutetun poliittisen vaikutusvallan avulla voidaan vahvistaa kehitysmaiden ja pienempien teollistuneiden maiden päätäntävaltaa YK:ssa. Monenkeskeisiä avustussitoumuksia tehtäessä on edellytettävä, että järjestön taloudellista voimaa ei käytetä kehitysmaille vahingollisten ja Suomen puolueettomuuspolitiikan vastaisten poliittisten tai sotilaallisten päämäärien hyväksi.

Suomen politiikka YK:n eri elimissä ja erityisjärjestöissä on mukautettava sen yleisen YK-politiikan periaatteisiin. Määrätietoinen YK-politiikka edellyttää tehokkaan hallinnon ja riittävän henkilökunnan lisäksi aktiivista tukea ja valvontaa eduskunnan, puolueiden ja yleisen mielipiteen taholta. Eduskunnan asemaa YK-politiikan valvonnassa on vahvistettava ja YK-valtuuskunnan toimintavaltuuksia laajennettava sekä huolehdittava, että sen kokoonpano vastaa poliittisia voimasuhteita.

Valtiovallan tulee tukea riittävästi YK:n toiminnassa tarvittavien asiantuntijoiden koulutusta, siihen liittyvää tieteellistä tutkimusta sekä niitä kansalaisjärjestöjä, jotka tekevät YK:n periaatteita ja toimintaa tunnetuksi.

II POLIITTISET SUHTEET KEHITYSMAIHIN

Kehitysmaiden aineellisen ja henkisen nousun perusedellytyksenä on niiden omien yhteiskunnallisten voimien kokoaminen. Vasta alikehittyneen maan koko kansan henkiset ja aineelliset voimat liikkeelle panevan poliittisen tahdon turvin teollistuneiden maiden antama aineellinen ja tiedollinen apu vaikuttavat todella virittävästi taloudelliseen nousuun. Rakenteellinen väkivalta, olosuhteet joissa kansan enemmistö on vailla poliittisia, taloudellisia ja kulttuurioikeuksia ja sen perustarpeet tyydyttämättä, on olojen uudistumiselle yhtä vakava este kuin avoin väkivalta, poliittisten vastustajien nujertaminen asevoimin.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue katsoo, että kansainvälisten ongelmien rauhanomainen ratkaiseminen ja demokraattinen sosialismi viitoittavat tien oikeudenmukaisempaan ja turvallisempaan maailmaan. Sosialidemokraatit eivät silti voi ummistaa silmiään siltä tosiasialta, että taantumukselliset vallanpitäjät ovat useissa alikehittyneissä maissa omin voimin tai ulkomaisen sotilasavun turvin luoneet valtansa tueksi väkivaltakoneiston ja siten sulkeneet tien rauhanomaiselta muutokselta. Jatkuva kurjistuminen useilla alikehittyneillä alueilla on siksi vakava maailmanlaajuinen ongelma, että SDP on valmis tukemaan taloudellisesti ja poliittisesti myös sellaisia kehitysmaiden kansallisia vapautusliikkeitä, joiden kaikkien muiden mahdollisuuksien puuttuessa on pakko turvautua väkivaltaan riiston ja sorron lopettamiseksi.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue tukee kehitysmaissa sellaisia voimia, joiden tavoitteena on kansanvaltainen yhteiskuntajärjestelmä. Kapitalistinen teollistumisprosessi ei ole kehitysmaissa tarkoituksenmukainen eikä riittävän nopea. Lisäksi se aivan Ilmeisesti johtaa vielä suurempaan riistoon ja vääryyksiin kuin teollisuusmaissa. Sosialidemokraatit pitävät demokraattista sosialismia parhaana järjestelmänä muutoksen toteuttamiseksi oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti. Ottaen kuitenkin huomioon alikehittyneiden maiden olosuhteet SDP ei pidä monipuoluejärjestelmää kehitysmaissa kansanvallan toteuttamisen välttämättömänä lähtökohtana. Suppean yläluokan ja ulkomaalaisten hallitsema näennäisdemokratia ei saa sumentaa sitä tosiasiaa, että alikehittyneiden maiden alati kärjistyvänä ongelmana on kansalaisten perustarpeiden tyydyttäminen, aineellisen kurjuuden ja tiedollisen takapajuisuuden poistaminen.

Sosialistisen Internationaalin jäsenenä SDP edellyttää, että tämä järjestö politiikassaan tarkkaan noudattaa imperialismin, kolonialismin ja uuskolonialismin vastaisia ohjelmakohtiaan. Internationaalin yleismaailmallisten tavoitteiden toteuttaminen edellyttää, että jäsenistöön kuuluu nykyistä useampia kehitysmaiden edistyksellisiä puolueita. Sosialistisen Internationaalin jäsenyysperusteissa tulee erityisesti ottaa huomioon ne vaikeat olot, joissa kehitysmaiden veljespuolueet toimivat, ja jotka pakottavat ne usein valitsemaan länsimaiselle sosialidemokratialle etäisiä toimintamuotoja. Jäsenkunnan laajentuessa Internationaali voi yhä enemmän muodostua elimeksi, jossa erilaisissa olosuhteissa ja erilaisin kansallisin tavoittein toimivat sosialistiset puolueet voivat vaihtaa mielipiteitä ja tietoja demokraattisen sosialismin soveltumisesta.

III TALOUDELLISET SUHTEET KEHITYSMAIHIN

Teollistuneiden Ja alikehittyneiden maiden välisen taloudellisen tasoeron ja sitä tietä myös niiden välisten ristiriitojen kasvu on yleisen turvallisuuden vuoksi nopeasti pysäytettävä. Kehitysapu on kansallisen, oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen perustuvan tulonjaon ulottamista kansainvälisiin suhteisiin. Siten se on Suomelle luonnollinen taloudellinen ja poliittinen tavoite.

Aatteena sosialidemokratia velvottaa puolueen jäseniä huolehtimaan siitä, että Suomessa on riittävästi poliittista tahtoa irrottaa kehitysapuun tarvittavia taloudellisia ja tiedollisia voimia. Samalla SDP:n velvollisuutena on valvoa, ettei Suomen kansantaloudelle näin syntyvää rasitetta siirretä vähävaraisen kansanosan kannettavaksi.

Kansainvälistä kauppaa säätelee markkinamekanismi, joka toimiessaan nykyisellään kärjistää teollistuneiden hyvinvointivaltioiden ja maatalousvaltaisten köyhien maiden välistä luokkajakoa. Muuttamatta kehittyneiden ja kehitysmaiden välisen kaupan suuntaa ja rakennetta ei kehitysmailla ole mahdollisuuksia ansaita itse oman talouselämänsä monipuolistamiselle välttämättömiä vientituloja. Siksi Suomen on talouspolitiikassaan otettava huomioon kehitysmaiden vientiä rajoittavien tullien ja kulutusverojen keventäminen asteittain siten, ettei siitä aiheudu vakavia häiriöitä Suomen omalle taloudelle.

Suomen julkiseen kehitysaputoimintaan osoitetut varat on sijoitettava niin, että no ennen muuta edistävät kehitysmaiden ongelmien ratkaisemista. Niiden avulla ei saa tehdä perusteettornia tai epäoikeudenmukaisia tulonsiirtoja Suomessa tai kehitysmaissa. SDP on hyvin selvillä siitä, että Suomen tuotantorakenne ja kehitysmaiden tarpeet eivät ole ongelmattomasti yhteen sovitettavissa. Puolue katsoo, että Suomi voi antaa kahdenvälisin sopimuksin myös sidottua finanssiapua ja tarvikkeita. Taloudellisen rakenteemme asettamien rajoitusten vuoksi suurin osa finanssiavustusta on kuitenkin syytä ohjata kansainvälisten sitoumusten ja sopimusten puitteissa kahdenkeskisiin avustusprojekteihin.

Kaikessa Suomen kehitysaputyössä tulee erityistä huomiota kiinnittää pohjoismaisen yhteistyön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Hallinnollisesta kalleudesta huolimatta pohjoismaiset ja kahdenväliset sopimukset teknisistä avustusprojekteista ovat SDP:n mielestä suositeltavin kehitysyhteistyön muoto tässä vaiheessa. Siten voidaan käyttää tehokkaasti kansainvälisiin tehtäviin sellaista suomalaista asiantuntijavoimaa, jota taloudellisen rakenteemme vuoksi on riittävästi irrotettavissa ja joka ammatillisesti vastaa kansainvälisessä yhteistyössä asetettavia vaatimuksia. Suomalaisten asiantuntijoiden työskentely Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden kansainvälisten järjestöjen sekä Suomen kahdenvälisesti solmimissa avustusprojekteissa avaa samalla Suomelle mahdollisuuden kouluttaa kansainvälisten suhteiden ja kaupan lisääntyvässä määrin vaatimaa pätevää henkilö kuntaa.

Sosialidemokraattien perustavoitteena on rauhanomainen muutos kohti demokraattista sosialismia ja oikeudenmukaista maailmanjärjestystä. Kehitysmaille annettu aineellinen ja tiedollinen tuki viitoittaa käytännössä tien, jota kulkien alikehittyneisyyden luomaan vakavaan ongelmaan on löydettävissä ratkaisu keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja vuorovaikutuksessa.

SDP:n KANTA TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSPOLITIIKKAAN

I TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSPOLITIIKAN PÄÄMÄÄRÄT

Turvallisuuspolitiikan päämäärät

Suomen turvallisuuspolitiikan tarkoituksena on -maan valtiollisen itsenäisyyden ja aineellisen koskemattomuuden suojaaminen. valtiollisella itsenäisyydellä tarkoitetaan laillista ja käytännöllistä mahdollisuutta säilyttää ja kehittää yhteiskuntaa omien arvostustemme mukaisesti poliittisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja sivistyksellisesti.

Yhdistyneisiin Kansakuntiin liittymällä Suomi on tosin jossakin määrin muiden jäsenmaiden tavoin rajoittanut suvereenisuuttaan. Kun -koko ihmiskunnan säilymistä nykyisin uhkaavat vakavat vaarat, kuten ydinasetuho, ylikansoitus ja elinympäristön saastuminen, ei maailmanjärjestön hyväksi tapahtuvaa suvereenisuuden rajoittamista ole syytä vastustaa, jos täten avataan mahdollisuuksia ihmiskunnan elintärkeiden kysymysten ratkaisemiseksi. Toisaalta on huomattava, että kansainvälisen taloudellisen työnjaon ja yhteistyön lisääntyessä saattavat, paitsi vieraat valtiot, myös suuret kansainväliset liikeyritykset olennaisesti rajoittaa mahdollisuuksiamme kehittää yhteiskuntaamme omien arvostusten mukaisesti. Siksi toimenpiteet taloudellisen itsenäisyyden säilyttämiseksi ovat tärkeitä.

Ydinaseiden aikakaudella maamme turvallisuus riippuu sodan uhkaa ajatellen ensi sijassa kansainvälisen rauhantilan säilymisestä, josta päävastuu on suurvalloilla. Pieni maa ei voi varustautumalla olennaisesti lisätä turvallisuuttaan sodan varalta, sillä sotatekniikan kehitys kasvattaa jatkuvasti suurten ja pienten maiden sotilaallisten mahdollisuuksien eroa. Luottamalla vain aseelliseen varusteluun emme myöskään paranna rauhantilan säilymisen ja lujittumisen edellytyksiä. Sen vuoksi pieni puolueeton maa voi parhaiten säilyttää turvallisuutensa harjoittamalla aktiivista rauhantahtoista ulkopolitiikkaa, päämääränä sodan ennalta ehkäisy ja ristiriitojen sääntely sekä yleinen aseriisunta.

Sodan todennäköisyys pienen maan itsenäisyyttä ja alueellista Koskemattomuutta uhkaavana mahdollisuutena on vähentynyt ydinaseiden pelotusvoiman ja syntyneen suurvaltojen sotilaallisen tasapainotilan takia. Niin kauan kuin yleistä aseriisuntaa ei ole - toteutettu, on sotilaallinen uhka kuitenkin olemassa. Sosialidemokraattinen Puolue katsoo, että ylläpitämällä puolustusvoimia voidaan nykyisissä olosuhteissa tukea ja täydentää maamme turvallisuuspoliittisia pyrkimyksiä. Suomen on sen vuoksi! kehitettävä puolustuslaitosta pienen maan turvallisuusnäkökoh tien ja meitä sitovien velvoitusten mukaisesti.

Puolue katsoo, että turvallisuuspolitiikan muuttuvan ja kokonaisvaltaisen luonteen vuoksi on kehitettävä myös muita sellaisia toimenpiteitä joilla maamme turvallisuuspoliittisia päämääriä voi daan edistää, ja jatkuvasti punnittava erilaisia vaihtoehtoja.

Tässä ohjelmassa käsitellään varsinaisen aseellisen maanpuolustuksen lisäksi eräitä muita yleiseen turvallisuuspolitiikkaan kuuluvia toimenpiteitä. Ulkopolitiikan piiriin lähemmin kuuluvat toimenpiteet kuten aseriisunta ja muut rauhanpoliittiset ohjelmat jäävät tämän ohjelman ulkopuolelle.

Suomen turvallisuuspoliittinen asema

Toinen maailmansota ja sen jälkeen tapahtunut kehitys ovat perusteellisesti muuttaneet Suomen turvallisuuspoliittisen aseman. Suomen ja sen naapurimaiden välillä ei ole nykyisin ratkaisemattomia turvallisuusongelmia.

Nykyinen kansainvälinen turvallisuusjärjestelmä perustuu suurten sotilasliittoutumien väliseen ydinasetasapainoon, jonka vallitessa suursodan todennäköisyys on molemminpuolisen pelon takia vähäinen. Myös rajoitettuja konflikteja pyritään etenkin Euroopassa huolellisesti välttämään, koska ne voisivat johtaa mitä todennäköisemmin suursotaan.

Suomi ei sellaisenaan muodosta mahdolliselle hyökkääjälle ensisijaista kohdetta. Massivinen hyökkäys, jonka tarkoituksena olisi Suomen alueen valloittaminen, on epätodennäköinen mahdollisuus. Teoreettisesti todennäköisin on nykyisissä olosuhteissa rajoitettu yllätyshyökkäys, joka suoritettaisiin suursodan yhteydessä johonkin maamme osaan, päämääränä edullisemman aseman saavuttaminen jotakin maamme ulkopuolella sijaitsevaa strategista kohdetta vastaan suoritettavaa hyökkäystä varten. Suomen syrjäisen aseman huomioonottaen tällaisenkin hyökkäyksen suorittaminen olisi niin suuria uhrauksia vaativa tehävä että sitä voidaan suursodankin yhteydessä pitää epätodennäköisenä.

Maahamme ei siten kohdistu Välitöntä sotilaallista uhkaa eikä nähtävissä oleva kehitys merkitse tässä suhteessa olennaista muutosta. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua epäedulliseksi kilpavarustelun jatkuessa.

Valtiosopimukset

Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 asettaa määrällisiä ja laadullista rajoituksia puolustusvoimien rauhanaikaiselle vahvuudelle ja aseistukselle. Rajoitukset eivät kuitenkaan vuonna 1963 tapahtuneen rauhansopimuksen tulkinnan tarkistuksen jälkeen käytännössä estä puolustusvoimien kehittämistä.

Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus vuodelta 1948 määrää Suomen turvallisuuspoliittisen linjan. Sopimus velvoittaa Suomen kaikin käytettävissä olevin keinoin puolustamaan alueensa koskemattomuutta, jos Suomi tai Neuvostoliitto Suomen kautta joutuvat hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai sen kanssa liitossa olevan valtion taholta. Tarpeen vaatiessa Suomi ja Neuvostoliitto sopivat yhteisistä puolustustoimenpiteistä.

Yya-sopimus ei aseta määrällisiä tai laadullisia tavoitteita puolustusvoimien kehittämiselle. Niiden asettaminen riippuu rauhansopimuksen puitteissa omasta harkinnastamme. Suomen etujen mukaista on pyrkiä itse mahdollisimman pitkälle vastaamaan oman alueensa puolustuksesta. Suomen puolustusvoimien varustuksen lisääminen ei kuitenkaan vähennä yya-sopimuksen merkitystä Suomen turvallisuuspolitiikassa.

Puolustuspolitiikan päämäärät

Puolustuspolitiikalla tarkoitetaan niitä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä, joiden päämääränä on Suomen aluee seen ja väestöön kohdistettujen aseellisten toimenpiteiden torjuminen.

Aseellisten maanpuolustuksen on varauduttava niiden hyökkäysten tai alueloukkausten torjumiseen, jotka ovat mahdollisia ja joihin voidaan vastata pienen maan voimavaroilla. Puolueettomuuden ylläpitämisen ja valtiosopimusten velvotteiden kannalta ensisijaisena tehtävänä on pidettävä valtakuntamme alueen valvontaa ja mahdollisten alueloukkausten torjuntaa. Puolustusvoimien tulee myös varautua torjumaan vieraiden sotajoukkojen tunkeutuminen alueellemme ja niiden mahdolliset yritykset käyttää maatamme hyökkäystukikohtana naapureitamme vastaan.

Tällöin saattaa tulla kysymykseen rajoitetun, tavanomaisin asein suoritettavan strategisen yllätyshyökkäyksen torjuminen Ydinasein suoritettava hyökkäys tai muu suurhyökkäys ovat ylivoimaisia pienen maan yksin torjuttaviksi.

Aseelliseen vastarintaan ryhtyminen vaarantaa aina kansalaisten fyysistä turvallisuutta. Tämän vuoksi puolustuspolitiikassa on otettava huomioon myös siviilivastarinnan eli väkivallattoman puolustuksen mahdollisuus kansanvallan ja itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi.

II TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSPOLITIIKKA YHTEISKUNTAPOLITIIKAN OSANA

Puolustuslaitoksen kehittäminen

Maanpuolustuksen tulee suhteellisen suuria voimavaroja vaativana toimintana sopeutua yleisiin yhteiskuntapoliittisiin tavoitteisiin ja voimavaroihin. Sen tarpeet eivät ole muista yhteiskunnallisista tarpeista erillään, vaan niitä on punnittava muiden rinnalla.

Puolustuspolitiikan tulee olla suunnitelmallista ja pitkäjänteistä. On laadittava useamman vuoden kehittämissuunnitelmia, jolta voidaan määräajoin tarkistaa ja uusia. Taloudelliset suhdannevaihtelut on kuitenkin tarvittaessa otettava huomioon määrärahoista päätettäessä.

Suunnitelmallisen puolustuspolitiikan kehittämiseksi on parannettava puolustustaloudellisen ja turvallisuuspoliittisen tutkimuksen edellytyksiä sekä Valtionhallinnon puitteissa että riippumattomissa tutkimuslaitoksissa.

Puolustusmäärärahojen harkinnassa on lähdettävä puolustuslaitoksen kehittämistarpeesta niiden tehtävien varalta, jotka sille on asetettu. Määrärahoja ei siten voida sitoa mihinkään kiinteään osuuteen Budjetista tai bruttokansantuotteesta eikä tätä osuutta voida suoraan johtaa kansainvälisestä vertailusta vaan Suomen omista turvallisuuspoliilttisista lähtökohdista.

Kansantaloudelliselta kannalta on otettava huomioon, että puolustuslaitoksen hankinnat voivat merkitä vain vähäistä työllisyystai kasvutekijä Toisaalta materiaalihankinnat rasittavat maksutasetta. Puolustuslaitoksen piiriin ei myöskään ole tarkoituksenmukaista sijoittaa sellaisia taloudellisia toimintoja, kuten siviili tarkoituksia palveleva tutkimus, jotka ovat muuten yhtenäistämisen ja keskittämisen tarpeessa.

Valtiontalouden kannalta puolustusmenot kilpailevat monien muiden yhteiskunnallisten tarpeiden kanssa. Monet niistä ovat sellaisia, joiden tyydyttämisellä paremmin kuin varustautumisella voidaan lisätä kansalaisten turvallisuutta.

Puolustusvalmius luodaan pitkän ajan kuluessa, eikä kaikkea voida saavuttaa yhdellä kertaa. Hankintoja varten on puolustuslaitoksen omassa piirissä laadittava tärkeysjärjestys, jonka pohjalta poliittinen päätöksenteko tapahtuu. Puolustuslaitoksen hankintaohjelmat on laadittava siten, että kehitetään ensisijaisia puolustushaaroja.

Päämääränä ei voida pitää suuren massa-armeijan vaan asetettujen tavoitteiden kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisen armeijan kouluttamista käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa

Tehokkuuspyrkimyksestä huolimatta yleinen asevelvollisuus on edelleen käyttökelpoisin demokraattinen ratkaisu puolustusjärjestelmän perustana. Asevelvollisuuden soveltamisessa ja puolustuslaitoksen sisäisessä toiminnassa on :kuitenkin otettava huomioon puolustuspolitiikan yleiset määräykset. Palvelukseen on sen vuoksi otettava nykyistä valikoivammin ja koulutuksessa on pyrittävä suurempaan eriytymiseen. Erilaisia siviilipalvelumahdollisuuksia on olennaisesti lisättävä. Asevelvollisuuden käsite on tällä tavoin laajennettava palveluvelvollisuudeksi. Palveluaikoja on tarkistettava sen jälkeen kun on tutkittu, miten koulutusta järkeistetään eri palvelumuodoissa.

Muut turvallisuuspoliittiset toimenpiteet

Kansalaisille on jaettava asiallista tietoa Suomen tu turvallisuus ja puolustuspolitiikasta. Sotilaallinen maanpuolustus ei ole itsetarkoitus, eikä siitä pidä kehittää erityistä yhteiskuntaideologiaa. Muita yhteiskuntapoliittisia tavoitteita, kuten kansalaisten hyvinvoinnin lisäämistä, ei pidä nähdä maanpuolustuksen lujittamisen välikappaleena. Kun niin sanottu henkinen maanpuolustus on ylläpitänyt tällaisia asenteita ja liiaksi esittänyt turvallisuusongelmat kansallisina eikä riippuvaisina kansainvälisen järjestelmän kokonaisuudesta, on tästä toiminnasta luovuttava ja korvattava se turvallisuuspoliittisella tiedotustoiminnalla, jossa aseelliset keinot esitetään yhtenä vaihtoehtona muiden rinnalla. Kansalaisten tiedonsaanti on turvattava järkiperäisellä ennakkosuunnittelulla myös kriisitilanteiden aikana.

Siviilivastarinnan edellytykset ja mahdollisuudet eri tilanteissa on perusteellisesti selvitettävä ja sen jälkeen ryhdyttävä tarpeelliseksi katsottavaan koulutustoimintaan.

Puolustusvoimien yhteydessä on kehitettävä ja koulutettava erityisesti asovelvollisuusyksikön puitteissa reserviin sellaisia valmiusjoukkoja, joita voidaan käyttää YK:n rauhanturvaamistehtävissä. Riittävän reservin turvaamiseksi on koulutustoiminnan oltava jatkuvaa ja jokaisesta ikäluokasta on yksikköön hakemuksen perusteella valittava sopivimmat. Koulutuksen tulee sisältää runsaasti kansainvälistä tietoutta, poliisitoimintaan perehtymistä ja väkivaltaa välttävien menetelmien opettamista.

Kansalaisten turvallisuus sodan ja kriisin aikana sekä katastrofitilanteissa

Turvallisuuspolitiikkaan liittyvät myös toimenpiteet, joiden päätarkoituksena ei ole ensisiijaisesti suvereenisuuden ja sotilaallisen tai muun puolustuskyvyn ylläpitäminen, vaan kansalaisten henkilökohtaisen turvallisuuden Suojaaminen.

Taloudellisen saarron tai eristämisen varalta on kehitettävä taloudellista lainsäädäntöä ja hallinto-organisaatiota erilaisia kriisitilanteita varten. Tätä tarkoittavalla poikkeuslainsäädännöllä ei pidä kuitenkaan rajoittaa sellaisia perustuslailla turvattuja oikeuksia kuten henkilökohtainen vapaus ja sananvapaus sekä oikeus poliittiseen toimintaan. Sotatilalaissa säädettyjen rajoistusten tarpeellisuus nykyisessä laajuudessaan on selvitettävä.

Väestönsuojelu on nähtävä toimintana, jolla yhteiskunta pyrkii rajoittamaan aseellisten selkkausten ja erilaisten rauhanaikaisten katastrofien aiheuttamia tuhoja. Väestönsuojelun tavoitteenasettelun lähtökohtana on pidettävä samaa tilannearvioita kuin yleisessä turvallisuuspolitiikassa.

Väestönsuojeluorganisaatio on pidettävä erillään sotilaallisen maanpuolustuksen organisaatiosta. Keskeisenä periaatteena on pidettävä valtakunnan eri alueiden ja väestöryhmien tasa-arvoisuutta. Jako suojelukohteisiin ja valvonta-alueisiin on poistettava. Suojarakennusohjelmaa on kevennettävä säteily- ja perussuojaverkon hyväksi. Kun ydinasesaaste muodostaa koko maan kannalta tärkeimmän vaaratekijän, on evakuointiperiaatteesta pääosin luovuttava.

Väestönsuojeluvalistuksen on oltava totuudenmukaista, tasapuolista ja kriittistä. On luovuttava vanhanaikaisista lähtökohdista ja näennäisturvallisuutta luovista menetelmistä.

Väestönsuojelun strategiset, taloudelliset, sosiaaliset ja psykologiset perusteet ja seuraukset on asetettava jatkuvan uudelleenarvioinnin kohteeksi ja säädettävä uusi, nykyajan vaatimuksia vastaava väestönsuojelulaki.

III TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSPOLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO

Turvallisuus- ja puolustuspollittisen päätöksenteon tullee samanaikaisesti täyttää sekä demokraattisuuden että tehokkuuden vaatimukset. Tehokkuuden kannalta on tarpeen pyrkiä selvään päätöksenteon yhtenäistämiseen ja demokratian kannalta mah dollisimman toimivaan parlamentaariseen valvontaan.

Nykyinen päätöksentekojärjestely ei vastaa mainittuja vaatimuksia. Aseellisen maanpuolustustoiminnan suunnittelu, valmistelu ja johto on osittain puolustusvoimain komentajan, osittain puolustusministerin huolena, toisin sanoen osaksi tasavallan presidentin, osaksi valtioneuvoston alaisessa hallinnossa. Neuvoaantavaksi elimeksi perustettu parlamentaarinen puolustusneuvosto ei ole saanut merkittävää asemaa. Turvallisuuspolitiikan yhtenäistäminen on tapahtunut selvimmin tasavallan presidentin tasolla. Eduskunnan puolustusasiain valiokunnan toimivalta on ollut rajoitettu ehkä eduskunnalla ylipäänsä ole tehokasta menettelyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan valvomiseksi.

Nykyinen asiantila johtuu osaksi perustuslakiin ja muihin lakeihin sisältyvistä organisaationormeista, osaksi omaksutusta käytännöstä.

Turvallisuus- ja puollustuspolitiikan yhtenäistäminen on järjestettävä valtioneuvoston tasolla tapahtuvaksi. Sotilaallinen maanpuolustustoiminta on kokonaisuudessaan saatettava puolustusministerin yhtenäistettäväksi. Valtioneuvoston valiokuntalaitosta ja puolustusneuvostoa on kehitettävä tätä toimintaa varten.

Edellä esitettyjen pyrkimysten toteuttaminen edellyttää viime kädessä presidentin asemaa sääntelevien perustuslainsäännösten tarkistamista. Tähän samaan suuntaan voidaan kuitenkin jo edetä muuttamalla säännöksiä jotka koskevat presidentin päätöksentekoa sotilasasioissa, sekä pyrkimällä käytännössä vahvistamaan valtioneuvoston asemaa presidenttiin nähden.

Sotilasviranomaiset päättävät sotilaallisen toiminnan yksityiskohdista niin normaalioloissa kuin kriisiaikoinakin Tehtävän asettelun tulee kuitenkin tapahtua poliittisella, eduskunnalle vastuunalaisen valtioneuvoston tasolle. Sodan sattuessa on huolehdittava siitä, että ylipäälliikön valtaa käytetään kiinteässä parlamentaarisessa valvonnassa.

Eduskunnan valvontamahdollisuuksia ja päätäntävaltaa on lisättävä antamalla puolustusasiainvallokunnalle nykyistä enemmän mahdollisuuksia käsitellä sotilaalliseen puolustuksen ja puolus tuslaitoksen sisäisiin oloihin liittyviä kysymyksiä ja kehittämällä turvallisuuspoiiittista keskustelumenettelyä.

IV PUOLUSTUSLAITOKSEN SISÄISET JÄRJESTELYT

Demokraattisuus ja sotilaallisuus

Puolustusvoimien tulee kaikessa toiminnassaan sopeutua ylsisen turvallisuuspolitiikan ja yhteiskuntapolitiikan tavoitteisiin.

Puolustusvoimat on nivellettävä oikeusturvan ja yksilön vapauden puolesta täydellisesti muuhun yhteiskuntaan. Demokraattisuuden ja sotilaallisuuden välinen vastakohta on pyrittävä mahdollisimman pitkälle poistamaan. Säännökset sotilasrikoksista rauhan aikana on sisällytettävä yleiseen rikoslakiin Sotaväen rikoslaki koskisi siten vain sotatilaa. Kuolemanrangaistuksesta. on luovuttava kaikissa olosuhteissa.

Sotilaspalvelua koskevat säännökset on punnittava uudelleen siten, että päämääränä ei ole ulkoinen muoto vaan suorituksen tehokkuus. Kaikesta itsetarkoituksellisesta toiminnasta on luovuttava palveluksessa. Puolustuslaitoksen piirissä on noudatettava demokratian ja suvaitsevaisuuden periaatteita tavoitteena tasa- arvoisuus ja myönteinen vuorovaikutus kantahenkilökunnan ja asevelvollisten kesken. Kaikenlaisesta poliittisesta syrjinnästä on luovuttava. Koulutuksessa on korostettava keskustelun ja erilaisten mielipiteiden tarvetta.

Kantahenkilökunnalle ja varusmiehille on sallittava vapaa järjestäytyminen. Yhteiskunnallista toimintaa koskevat rajoitukset on poistettava, mukaanlukien kielto osallistua poliittiseen toimintaan. Kantahenkilökunta on saatettava virkamiesten neuvottelu oikeuslain piiriin.

Päällystön ja alipäälllystön välillä vallitsevat arvostuserot on poistettava toteuttamalla yhtenäinen arvoasteikko. On luotava järjestelmä, joka takaa kykyihin perustuvan etenemisen uralla peruskoulutuksesta riippumatta ja oikeudenmukaisen ansioiden määritysmenettelyn. Kantahenkilökunnan koulutuksessa kuten myös varusmieskoulutuksessa on lisättävä yleisen turvallisuusja yhteiskuntapolitiikan osuutta.

Palvelukseenotto

Nykyistä suhteellisen valikoimatonta kutsunta- ja palvelukseenottojärjestelmää on kehitettävä siten. että palvelukseen otetaan vain -ne, joille ei siitä aiheudu terveydellisiä tai sosiaalisia vaikeuksia. Erilaisia turvallisuuspalvelumuotoja on lisättävä siten, että asevelvollisuus on mahdollista suorittaa normaalissa asepalveluksessa YK-rauhanturvakoulutuksessa, kehitysmaapalveluksessa tai erilaisissa siviilitehtävissä.

Ne asevelvolliset, jotka eivät uskonnollisista syistä suostu lainkaan palvelemaan kuulumalla sellaiseen uskonnolliseen yhteisöön, joka kieltää palveluksen, on kokonaan vapautettava. Uskonnollinen, eettinen ja yhteiskunnallinen vakaumus on hyväksyttävä aseellisesta palveluksesta vapauttaviksiksi perusteiksi.

Kaikista palvelumahdollisuuksista. on annettava riittävästi ja hyvissä ajoin tietoja asevelvollisille.

Oikeusturva

Varusmiehet ja vakinainen henkilökunta on saatettava siviilituomioistuinten tuomiovallan alaisiksi. Varuskuntapaikkakuntien alioikeuksien yhteyteen on sen vuoksi perustettava erityinen osasto sotilasrikoksia varten.

Kurinpidolliset vapausrangaistukset on poistettava niin, että vapausrangaistuksia voidaan langettaa vain tuomioistuimissa.

Ylipalvelukselle on asetettava ehdoton yläraja.

Oikeusturvan valvonnan parantamiseksi on harkittava erityisen sotilasoikeusasiamiehen viran perustamista.

Sosiaaliset olot

Nykyiset järjestelyt, kuten sosiaalitoimikunnat, eivät ole tyydyttäviä käytännön työn ja demokratian kannalta. Sosiaalitoimikuntien nimittämisessä on huomioitava kantahenkilökunnan ja varusmiesten edustus ja turvattava riittävä puolustuslaitoksen ulkopuolinen asiantuntemus. Joukko-osastoihin on perustettava erityisiä virkoja asevelvollisten avustamiseksi siviiliasioissa.

Palveluksessa oleville on taattava mahdollisuus tarvittaessa hoitaa siviiliasioitaan. Vapaa-aika on turvattava ja lomakäytäntö uudistettava siten, että lomat ovat säännöllisiä ja niiden pituutta määrättäessä huomioidaan myös matkat sekä turvataan matkustusmahdollisuus varallisuudesta riippumatta.

Asevelvollisten huollettavien toimeentulotason turvaamiseksi palvelusaikana on luotava nykyistä tehokkaampi järjestelmä.

Palveluksessa olevien henkisten vaikeuksien hoitamiseksi on perustettava riittävä määrä psykiatrin ja psykologin virkoja. Sotilaspappien virat on lakkautettava ja siirrettävä uskonnolliset palvelukset seurakuntien hoidettavaksi. Pakollisesta uskonnon harjoittamisesta on luovuttava.

KANSAINVÄLISEN SOLIDAARISUUSRAHASTON PERUSTAMINEN

Sosialidemokraattisen Puolueen ohjelma "SDPn kanta kansainvälisiin kysymyksiin-, joka hyväksyttiin 26. puoluekokouksessa vuonna 1963, ja puoluetoimikunnan esitys SDPn kehitysmaa- ja YK-poliittiseksi ohjelmaksi edellyttävät että puolue tukee aktiivisesti alikehittyneiden maiden sosialistisia ja edistysmielisiä liikkeitä sekä kansallisia vapautusjärjestöjä. Tällainen tuki voi olla joko poliittista tai taloudellista. Poliittisen tuen antaminen voi tapahtua joko puolueen kannanotoin kotimaassa ja Sosialistisen Internationaalin piirissä tai vaikuttamalla Suomen hallituksen politiikkaan. Taloudellisen tuen muodot ovat sensijaan epäselvempiä. Satunnaiset avustukset eivät voi muodostua tarkoituksenmukaisen avustustoiminnan keinoksi.

Useilla muilla sosialidemokraattisilla puolueilla on jo kauan ollut järjestettyä kansainvälistä taloudellista avustustoimintaa- Ruotsin sosialidemokraattisella työväenpuolueella on ollut useamman vuoden ajan erityinen stipendirahasto, josta on jaettu stipendejä, mm. kehitysmaiden em. järjestöjen edustajille. Vuoden 1967 ylimääräisessä puoluekokouksessa puolue perusti erityisen Kansainvälisen solidaarisuusrahaston, johon puolueen järjestöt, jäsenet ja muut halukkaat voivat lahjoittaa varoja. Keräys tapahtuu mm. kampanjoiden muodossa. Rahastosta jaetaan vuosittain rahaston sääntöjen puitteissa avustuksia useille järjestöille.

Kansainvälisen solidaarisuusrahaston puitteissa voidaan harjoittaa valvottua ja pitkäjänteistä avustustoimintaa. Suurempia summia voidaan jakaa erityisiä projekteja varten valtiollisen kehitysaputoiiminnan tapaan. Avustusten kohteina olisivat ensi sijassa koulutus- ja opetustoiminta sekä ns. humanitaarinen apu, kuten lääkintähuolto. Lisäksi voidaan avustaa mm. järjestöjen järjestötoimintaa.

Puolueen jäsenten kannalta kansainvälinen solidaarisuusrahasto on käytännöllinen osallistumismuoto puolueen kansainvälisten päämäärien toteuttamisessa. Rahaston toimintaan yhdistetty tiedotustoiminta lisää puolueen jäsenten kansainvälistä tietoutta.

Edellämainituilla perusteilla puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätökseksi,

että Sosialidemokraattinen Puolue perustaa erityisen Kansainvälisen Solidaarisuusrahaston, josta jaetaan avustuksia kehitysmaiden edistyksellisille ja sosialistisille järjestöille sekä vapautusjärjestöille. Avustusten kohteiden tulee olla kasvatus- ja koulutustoimintaa tai mainittujen järjestöjen järjestötoimintaa edistäviä tai humanitaarisia kohteita. Puoluekokous velvoittaa puoluetoimikunnan laatimaan rahastolle päätöksensä edellyttämässä hengessä säännöt ja valitsemaan rahaston hoitokunnan sekä järjestämään koko sosialidemokraattisen työväenliikkeen piirissä varojen keräyksen.