Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/482

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Ulkopoliittinen asiakirja


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Ulkopoliittinen asiakirja
  • Vuosi: 1981
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SDP

ULKOPOLIITTINEN ASIAKIRJA

Hyväksytty XXXII puoluekokouksessa 1981

KRIISIEN MAAILMA

Ydintuhon mahdollisuus

Lähivuosikymmenet ovat vaarallista aikaa ihmiskunnan historiassa. Ydintuhon mahdollisuus on olennaisesti kasvanut maailmassa, jossa vanha valtajärjestelmä, sitä ylläpitänyt sotilaallinen tasapaino ja kapitalistisen maailmantalouden ylivoima ovat alkaneet horjua.

Kilpailu luonnonvaroista

Maailmantalous on törmännyt uusiutumattomien luonnonvarojen rajallisuudesta aiheutuviin ongelmiin, jotka tulevat entistä voimakkaammin vaikuttamaan kansainvälisiin suhteisiin. Vaikka raaka-ainevaroja ei uhkaakaan välitön ehtyminen, tulee niiden saatavuus olemaan kasvava poliittinen ja taloudellinen ongelma. Kilpailu energia- ja luonnonvarojen hallinnasta ja käyttöoikeudesta kiristyy.

Kansainvälisen talouden liikkeelle panevana voimana on vuosikymmenet ollut kapitalismin kansainvälinen laajentuminen. Toisen maailmansodan jälkeen laajentuminen on tapahtunut ennen muuta vapaakauppaan pohjautuvan taloudellisen yhdentymisen merkeissä.

Tuotantovoimien kehitys maailmantaloudessa on pitkään perustunut luonnonvarojen suunnittelemattomaan hyväksikäyttöön sekä kehitysmaiden ja niiden kansojen häikäilemättömään riistoon. Alkanut kansainvälisten talous- ja voimasuhteiden muutos merkitsee maailmantalouden perusteiden järkkymistä.

Kansojen vapautusliike

Maailman alistettujen kansojen vapautusliike on maailmansodan jälkeisinä vuosina saavuttanut merkittäviä voittoja ja vapauttanut enimmän osan ihmiskuntaa siirtomaavallan alaisuudesta. Tänään vapautusliike suuntautuu taloudellisen riippumattomuuden toteuttamiseen sekä omaehtoisten kehitysedellytysten luomiseen uuskolonialismia, taloudellista alistamista ja ulkomaisia väliintulopyrkimyksiä vastaan.

Maailmantalouden kriisi

Kansainvälistä taloutta ja kauppaa koetelleiden kriisien seurauksena on vapaakauppaan nojaava kapitalismin laajentumiskyky menettänyt voimaansa. Sitä ehdyttävät kapitalistisen talouden kriisialttius, saatavuudessa tapahtuneet muutokset sekä pyrkimys uuden kansainvälisen talousjärjestyksen toteuttamiseen.

Kansainvälisten voimasuhteiden muutos näkyy myös kapitalistisen maailman sisäisenä uudelleenjärjestäytymisenä, sosialististen maiden talouden ja eräissä tapauksissa sisäisen tasapainon järkkymisenä sekä uusien voimakeskusten syntymisenä kolmanteen maailmaan.

Kehityserot kaikkein köyhimpien kehitysmaiden sekä teollistuneiden tai teollistumassa olevien maiden välillä lisääntyvät. Kehityksen epätasaisuus luo pohjaa epädemokraattiselle ja ihmisoikeuksia loukkaavalle vallankäytölle.

Uusi teknologia ja ylikansalliset yritykset

Uusimman teknologian kehittäminen on yhä harvalukuisempien ylikansallisten yritysten käsissä. Niiden hallussa tekniikka alistetaan ensisijaisesti palvelemaan voitto- ja valtapyrkimyksiä kehitysmaiden kansojen hyvinvoinnin kustannuksella. Imperialismi on saamassa uusia muotoja, jotka merkitsevät kehitysmaiden työvoimareservin yhä voimallisempaa riistämistä.

On osoittautunut, ettei tieteen ja teknologian ennennäkemätön kehitys ole yksinomaan lujittanut maailmanrauhaa tai edesauttanut oikeudenmukaisemman maailmanjärjestyksen rakentamista. Maailman henkisten ja taloudellisten voimavarojen väärinkäyttö myös varustelutarkoituksiin on yhä kiihtynyt.

Asevarustelun luoma uhka

Idän ja lännen vastakkainasettelu säilyy suurimpana uhkana maailmanrauhalle. Jatkuva taloudellinen ja poliittinen kilpailu kapitalistisen ja sosialistisen maailman välillä johtaa kiihtyvään sotilaalliseen varustautumiseen ja ydinsodan vaaran kasvuun. Uusien voimakeskusten vahvistuminen ja sen heijastuminen suurvaltojen liittoutumapolitiikkaan voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Kiihtyvä varustelukilpa

Varustelukilpa tuottaa jatkuvasti uusia aseita ja asejärjestelmiä, jotka luovat uutta epävarmuutta ja saattavat houkutella sotilaallisiin seikkailuihin. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain uudet ydinasejärjestelmät horjuttavat molemminpuoliseen pelotteeseen ja tunnustettuun tasapainoon perustunutta voimasuhdetta. Ydinsodankäynnin uudet strategiset ja taktiset opit sekä spekulointi rajoitetulla ydinsodalla alentavat ydinsodan kynnystä ja muodostavat uuden uhan erityisesti Euroopan rauhalle.

Ydinasevaltojen lukumäärän lisääntyminen ja kasvava mahdollisuus väärinkäyttää ydinenergian tuotantoa sotilaallisiin tarkoituksiin lisäävät todennäköisyyttä, että ydinaseita käytetään alueellisissa konflikteissa.

Asevarustelusta on tullut maailmanlaajuinen. Sitä edistää sotilaalliseen ja taloudelliseen eduntavoitteluun perustuva asekauppa. Suurvaltojen kamppailu vaikutusvallasta kolmannessa maailmassa nojaa yhä enemmän sotilaallisiin keinoihin. Samalla kun tämä lisää suursodan vaaraa, se kaventaa mahdollisuuksia omaehtoisen, kansan tarpeista lähtevän kehityksen ja sitoutumattoman ulkopolitiikan toteuttamiseen.

Voimapoliittinen ajattelu

Kiristyvä suurvaltapolitiikka, kiihtyvä varustelu ja ydinasevaltojen lukumäärän lisääntyminen vahvistavat voimapoliittista ajattelua ja lisäävät väkivaltaisuutta kansainvälisissä suhteissa. Kriisialttiuden kasvuun, luonnonvarojen saatavuuden vaikeutumiseen sekä vastapuolen etenemiseen halutaan vastata voimakeinoilla.

Ristiriitojen rauhanomaisen säätelyn epäonnistuminen ja oikeudenmukaisempaan maailmanjärjestykseen pyrkivän yhteistyön puuttuminen kasvattavat noidankehänomaisesti ideologista ja uskonnollista kiihkomielisyyttä ja luottamusta voimatoimiin. Kansallinen itsekkyys korostuu kansainvälisen politiikan johtavana periaatteena ja johtaa ihmiskunnan sen olemassaoloa uhkaavan katastrofin partaalle.

Maailmantuhon enteet voidaan torjua

Tällaiseen vaaralliseen kehitykseen ei kuitenkaan ole pakko alistua. Varustelukierre voidaan pysäyttää, oikeudenmukaisempi maailmanjärjestys on luotavissa yhteistyöllä, ihmisten perusoikeudet ja ihmisyhteisön ja luonnonjärjestelmän tasapaino ovat turvattavissa, jos maailman kansojen rauhantahto voittaa.

KESTÄVÄÄN RAUHAAN

Rauhanpolitiikka

Sosialidemokraattien näkemyksen mukaan rauhanpolitiikka on yhteiskunnallisen ja kansainvälisen muutoksen politiikkaa. Se vaatii pitkäjänteistä ja johdonmukaista valtioiden ja kansojen välistä yhteistoimintaa. Kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan saavuttamiseksi rauhanpolitiikan on yhdistettävä liennytyksen, aseidenriisunnan, kansojen välisen solidaarisuuden ja ihmisoikeuksien edistämisen tavoitteet.

Rauhanpolitiikassa on saavutettu merkittäviä tuloksia päättyneellä vuosikymmenellä edistyksellisten ja rauhantahtoisten poliittisten voimien, rauhan- ja solidaarisuusliikkeen sekä niiden tukemien hallitusten ansiosta. Jännityksen lieventyminen, aseidenriisuntaneuvottelujen käynnistyminen ja kolmannen maailman poliittinen itsenäistyminen sekä voitot rotusorron vastaisessa taistelussa muuttivat kansainvälisiä suhteita. Vuosikymmenen loppupuolella nämä saavutukset ovat kuitenkin joutuneet uhatuiksi ja rauhanpyrkimykset ovat kokeneet vakavia takaiskuja.

1980-luvun tehtävä käänne rauhaan

SDP:n mielestä toiminta rauhan puolesta on 1980-luvun tärkein tehtävä. On saatava aikaan ratkaiseva käänne kestävään ja oikeudenmukaiseen rauhaan. On torjuttava tuhoisan maailmansodan vaara ja ydinsodan ihmiskunnan olemassaololle aiheuttama uhka. Todellinen rauha on jakamaton. Siksi on pyrittävä ratkaisemaan kaikki kiistat rauhanomaisesti. Voimakeinojen käytöstä tai sillä uhkaamisesta on luovuttava.

Käänteen saavuttaminen edellyttää liennytyspolitiikan uudistamista, todellista aseidenriisuntaa ja tasavertaista poliittista yhteistyötä kaikkien valtioiden ja kansojen välillä kiistakysymysten ratkaisemiseksi ja yhteiskunnallisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden luomiseksi.

Sosisalistinen Internationaali

Tärkeä ohjelmajulistus 1980-luvun rauhanpolitiikkaan on Sosialistisen Internationaalin Madridin kongressissa 1980 hyväksytty aseidenriisuntaraportti. Se luo perustan sosialidemokraattien toiminnalle aseidenriisunnan ja liennytyksen saamiseksi uuteen alkuun.

Ydinaseriisunta

Poliittisen luottamuksen palauttaminen ja lujittaminen ydinasevaltioiden välillä samoin kuin ydinasevaltioiden ja ydinaseettomien valtioiden välillä on välttämätöntä ydinasesodan vaaran vähentämiseksi. Keskeinen merkitys on määrätietoisilla ja tuloksellisilla neuvotteluilla ydinaseriisunnan aikaansaamiseksi.

Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton on vastuunsa tuntien jatkettava neuvotteluja strategisten aseiden rajoittamiseksi ja supistamiseksi. Pysyvien tulosten varmistamiseksi on olennaista, että teknologian jatkuva kehittyminen ja soveltaminen asevarusteluun voidaan estää sitovin sopimuksin. Suurimman uhkan muodostavat uudet epävakaisuutta ja epävarmuutta luovat asejärjestelmät, joiden käyttöönotto on jo näkyvissä tällä vuosikymmenellä.

Ydinaseiden käytön kieltäminen

Kansainvälisen turvallisuuden lujittamiseksi ydinasevaltojen on annettava sitovat takuut olla käyttämättä ydinaseita ydinaseettomia valtioita vastaan tai niitä näillä aseilla uhkaamasta. Tämä on tärkeä edellytys myös ydinaseiden leviämisen estämiseksi tulevina vuosikymmeninä.

Ydinsulkusopimusta on lujitettava ja kattava kansainvälinen ydintoimintojen valvonta on ulotettava kaikkiin valtioihin, samalla kun taataan tasavertaisuus ydinenergian rauhanomaisessa käytössä.

Ydinasekokeet on kiellettävä kattavalla ja pysyvällä sopimuksella.

Lopullisena päämääränä on oltava ydinaseiden täydellinen kieltäminen ja hävittäminen. Se on ainoa pitävä tae ydinsodan torjumiseksi.

Asekaupan rajoittaminen

Aseidenriisunta on ulotettava koskemaan kaikkia alueita ja kaikkia aseita. On yhä määrätietoisemmin pyrittävä alueellisiin järjestelyihin, joissa yhdistetään turvallisuutta lujittavat ratkaisut ja aseidenriisuntatoimet. Erityisen tärkeätä on asekaupan rajoittaminen ostajavaltioiden ja myyjävaltioiden yhteisin sopimuksin.

Suurvaltojen sotilaallinen toiminta on viime aikoina ulottunut uusille alueille kolmannessa maailmassa. Tämä uhka johtaa myös sotilasliittojen toiminnan laajentumiseen niiden tähänastisen toimintapiirin ulkopuolelle. Kansainvälistä turvallisuutta ei kuitenkaan edistetä blokkipolitiikalla. Rauhanpolitiikan tavoitteena on sotilasliittojen purkaminen.

Ydinaseettomat vyöhykkeet Eurooppaan

Uusi ydinasevarustelun kierre Euroopassa on torjuttava ja ydinasesodan uhka poistettava. Lyhyen ja keskimatkan ydinaseiden määrää on asteittain supistettava sopimuksin. Ydinasettomien vyöhykkeiden luominen Eurooppaan on tärkeä keino ydinaseriisunnan edistämiseksi ja ydinasesodan uhkan vähentämiseksi. Pohjoismaat voivat antaa oman panoksensa tähän julistautumalla pysyvästi ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi.

Euroopan aseidenriisuntakonferenssi

Euroopan kaikkien valtioiden on voitava tasavertaisina vaikuttaa maanosansa turvallisuuden vahvistamiseen. Tärkeä foorumi tulevina vuosina tässä työssä on Euroopan aseidenriisuntakonferenssi, joka on kutsuttava koolle ETYKin puitteissa. Tällainen konferenssi tarjoaa mahdollisuuden aseidenriisunnan käsittelemiseen kokonaisvaltaisesti ja erilaisten aseidenriisuntatoimien hyväksikäyttämiseen.

ETYKin monenkeskisten neuvottelujen jatkaminen on tärkeä keino yhteistyön jatkuvaksi laajentamiseksi ja luottamuksen lujittamiseksi Euroopan valtioiden välillä.

Aseidenriisunnan vapauttamat voimavarat on ohjattava tehokkaasti tuottavaan rauhanomaiseen toimintaan, erityisesti kehitysyhteistyöhön. Tämä on samalla tärkeä keino pohjoisen ja etelän välisen eriarvoisuuden kaventamiseksi ja poliittisen yhteistyön lujittamiseksi.

Rauhan yhteiskunta

Aseidenriisunnassa on vastuu jokaisella valtiolla. Yhteiskuntia on ryhdyttävä valmistamaan aseidenriisuntaan. Militarismin kitkeminen ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon demokraattisuus ovat edellytyksenä rauhanrakenteiden luomiselle. Sotilaallisen tuotannon muuttamista rauhanomaiseksi on ryhdyttävä suunnittelemaan ja toteuttamaan.

Aseidenriisunta on viime kädessä poliittisen tahdon asia. Kansalaisten keskuudessa on herätettävä luottamusta rauhanomaisiin ratkaisuihin. Aseidenriisunta on osoitettava vaihtoehdoksi, joka on käytännössä toteutettavissa ja todellisen turvallisuuden tae.

SOLIDAARINEN MAAILMA

Kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan luominen on kolmannen maailman ja Euroopan yhteisten etujen toteuttamista. Rauhanpolitiikan on oltava yleismaailmallista ja sen on toteutettava kansojen välisen solidaarisuuden periaatteita.

Liennytyksen tulokset ja puutteet

Liennytys on vakiinnuttanut Euroopan valtioiden väliset suhteet ja poistanut monet pitkään jännitystä ylläpitäneet kiistakysymykset päiväjärjestyksestä. Se on luonut edellytykset pitkäjänteiselle kaikkia osapuolia hyödyttävälle yhteistyölle eri yhteiskuntaelämän aloilla Euroopassa. Liennytyksen osana käynnistyivät myös neuvottelut sotilaallisen vastakkainolon lievittämiseksi sekä aseistuksen valvonnan ja rajoittamisen toteuttamiseksi tällä kaikkein raskaimmin aseistetulla mantereella.

Liennytys ei ole kuitenkaan pystynyt takaamaan asevarustelun hillitsemistä eikä myöskään sotiaallisen tasapainon pysymistä vakaana. Liennytyksen kriisin syynä ovat myös alueelliset kiistat kolmannessa maailmassa, jossa suurvaltojen kamppailu vaikutusvallasta kytkeytyy väistämättömiin yhteiskunnallisiin murroksiin.

Voimakeinoista pidättyminen

Voimakeinojen käytöstä pidättyminen on keskeinen valtioiden välisten suhteiden periaate rauhan lujittamisessa. Se on myös liennytyspolitiikan perusta. Tätä periaatetta on noudatettava kaikissa kansainvälisissä suhteissa, ja kiistat on ratkaistava yksinomaan rauhanomaisin keinoin.

Kansojen itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava ja puuttuminen voimakeinoin toisten valtioiden sisäisiin asioihin lopetettava. Tämä on ainoa kestävä keino selkkausten ja vaarallisten kansainvälisten kriisien välttämiseksi.

Oikeudenmukaiseen rauhaan

Yhteiskunnallinen muutos kolmannessa maailmassa on välttämätön. Kansainvälisissä suhteissa on taattava kansojen oikeus yhteiskuntansa kehittämiseen. Kestävä rauha voi perustua vain oikeudenmukaisuuden toteutumiselle.

Siirtomaavallan ja rotusorron kumoaminen on välttämätön tie kansojen vapautumiseen. Hallitusten kansalaisiin kohdistamaa sortoa ja terroria ei voida hyväksyä. Perusihmisoikeudet on taattava kaikkialla ja niiden puolesta taisteltava solidaarisesti. Näihin kuuluu lähtemättömästi oikeus rauhaan.

Yhteistyöhön luonnonvarojen käytössä

Rikkaiden maiden kamppailu energia- ja raaka-ainevaroista uhkaa laajentaa johtavien sotilasvaltioiden ympärille rakentuvaa blokkiutumista kolmanteen maailmaan. Tämä jännitystä ja sodanvaaraa kasvattava kehitys on torjuttava. Sen sijaan on tuettava kansallista itsenäisyyttä ja alueellista yhteistyötä.

Kenelläkään ei ole oikeutta väärinkäyttää ihmiskunnan yhteisiä luonnonvaroja. Voimakeinojen käyttäminen luonnonvarojen hankinnassa ja käytössä on estettävä. Kaikille osapuolille hyödyllistä kansainvälistä yhteistyötä on kehitettävä kunkin maan täysivaltaisuuden pohjalta oikeudenmukaisen kehityksen turvaamiseksi.

Paikalliset ja alueelliset selkkaukset ja kiistakysymykset on ratkaistava ensisijaisesti alueellisella ja naapurisuhteiden pohjalla kansallista itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Oikeus sitoutumattomuuteen on taattava. Kansojen enemmistön on saatava nykyistä paremmat mahdollisuudet osallistua kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseen.

Kulttuuriyhteistyö

Kansojen välistä vuorovaikutusta voidaan rikastuttaa kulttuuriyhteistyötä voimistamalla sekä esteetöntä ja tasapainoista tiedonvälitystä kehittämällä. Erityisesti on tuettava kehitysmaiden mahdollisuuksia osallistua tiedonvaihtoon sekä torjuttava uuden viestintäteknologian joutuminen hyödyntavoittelun välineeksi.

YK:n tehtävät

Yhdistyneille Kansakunnille on luotava edellytykset toteuttaa peruskirjansa päämäärien ja periaatteiden mukaiset tehtävät. Tämän on perustuttava jäsenvaltioiden tasavertaiseen yhteistyöhön YK:n periaatteiden mukaisesti.

OIKEUDENMUKAISEEN MAAILMAAN

Ihmiskunnan selviytyminen köyhyyden, ylikansoituksen, luonnonvarojen tuhlauksen ja ekologisen tasapainon järkkymisen ongelmista edellyttää valtioiden ja yksilöiden kansainvälistä vastuuta ja solidaarista yhteistyötä.

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat rauhantilan olennainen osatekijä. Ne on nähtävä laajasti sekä poliittisina perusvapauksina että ihmisarvoiselle elämälle välttämättöminä taloudellisina ja sosiaalisina oikeuksina. Näihin kuuluu peruuttamattomasti oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen.

Solidaarinen talousjärjestys

Kehityksen ja alikehityksen ongelmat ovat jakamaton kokonaisuus. Niiden ratkaiseminen vaatii maailmanlaajuista yhteistyötä ja suunnitelmallisuuden lisäämistä kansainvälisissä taloussuhteissa. Tähän liittyy puolestaan tarve kansainvälisten kauppasuhteiden ja valuuttajärjestelmän uudelleenjärjestämiseen.

Uuden oikeudenmukaisen talousjärjestyksen toteuttaminen edellyttää syvällisiä rakenteellisia muutoksia sekä uutta yhteiskunnallista tiedostamista. Se merkitsee samalla kansainvälisten voimavarojen ja tuotannon väistämätöntä uusjakoa niin yhteiskuntien sisällä kuin kansakuntien välilläkin. Keskeinen tavoite tulee olemaan nykyisen maailmankaupan käytännön muuttaminen, sillä se syrjii järjestelmällisesti kehitysmaita teollisuusmaiden kustannuksella.

Kehitysponnistukset vaativat entistä johdonmukaisempaa rahoituspolitiikkaa, johon täytyy liittyä kehitysmaiden mahdollisuus osallistua nykyistä huomattavasti laajemmin valuutta- ja rahapoliittisiin päätöksiin.

Kolmannen maailman alistettujen kansojen mahdollisuudet omaehtoisten kehitysedellytysten luomiseen voidaan taata vain lisäämällä olennaisesti ulkomaisten taloussuhteiden kansanvaltaista säätelyä kehittyneissä kapitalistisissa maissa. Erityisesti ylikansallisten yhtiöiden nopeasti kasvaneen vallan vuoksi tässä vaaditaan tehokasta kansainvälistä yhteistyötä.

Kansainvälinen kehitysyhteistyö

Yhdistyneet Kansakunnat on asettanut kehittyneille maille velvoitteen osallistua kansainväliseen kehitysyhteistyöhön ensi vaiheessa 0,7 prosentilla ja myöhemmin yhdellä prosentilla bruttokansantuotteestaan. Toistaiseksi vain muutama valveutunut maa on tähän yltänyt. Kansainvälisten tulonsiirtojen järjestelmä on kuitenkin kehitettävä olennaisesti laajemmaksi ja kannattavammaksi niin laadullisesti kuin määrällisestikin.

On varauduttava toteuttamaan veromainen kansainvälinen maksujärjestelmä, jolla siirretään varoja asevarustelusta ja luonnonvarojen tuhlaamisesta kansainvälisiin kehityspyrkimyksiin.

Maailman meret ja niiden luonnonrikkaudet ovat ihmiskunnan yhteistä omaisuutta. Niiden hyödyntämisen on tapahduttava kansainvälisen yhteisön valvonnassa ja sen hyväksi. Merten luonnonvaroja on myös suojeltava ekologista tasapainoa uhkaavilta vaaroilta.

Poliittinen ja taloudellinen riippumattomuus

Kehitysongelmien ratkaiseminen edellyttää kehitysmaiden taloudellisen ja poliittisen riippumattomuuden tukemista sekä ulkopuolisen painostuksen ja asioihin puuttumisen vastustamista. Kehitystä ei ole se, että kolmanteen maailmaan istutetaan sellaisia teollistumisen ja kulttuurin kehitysmalleja, joiden synnyttämät ekologiset ja sosiaaliset ristiriidat tänään järkyttävät koko maailman olemassaolon perusteita.

Kansallisen omaehtoisuuden lisääminen, sitoutumaton ulkopolitiikka ja kansan valtaenemmistön tarpeista lähtevä yhteiskuntapolitiikka ovat osoittautuneet onnistuneiksi ratkaisuiksi kehitymaissa. Näihin tavoitteisiin kytkeytyy olennaisesti taistelu rotusortoa ja muita diskriminaation muotoja vastaan.

Avoimeen saalistukseen perustuneen ja ylikansallisten yhtiöiden vallan kasvuun sekä voimavarojen käytön vinoutumiseen johtaneen vapaakaupan aika on väistymässä ja maailmantalouden rakenteellisen ja suunnitelmallisen uudistamisen aika alkamassa. Rajoittamalla ylikansallisten yhtiöiden valtaa, valvomalla näiden toimintaa sekä edistämällä teknologian siirtoa kehitysmaihin voidaan edetä tähän suuntaan.

Keskeisellä sijalta oikeudenmukaisemman järjestelmän luomisessa tulee olemaan naisten mukaan saaminen kehitysponnisteluihin. Erityistä huomiota tulee teknologian siirron yhteydessä kiinnittää sen vaikutuksiin naisen asemaan.

Nälkäkatastrofi torjuttava

Kansainvälisen talouden pitkäjänteinen rakenteellinen uudistaminen on aloitettava välittömillä toimenpiteillä kehitysmaiden sietämättömän velkataakan keventämiseksi, maailman elintarviketuotannon vahvistamiseksi sekä elintarvikeavun nopeaksi ja tehokkaaksi suuntaamiseksi nälkäkatastrofin uhkaamille alueille. Kehitysmaiden energiahuolto on turvattava ennen kaikkea kehittämällä niiden omia energiavaroja. Koko maailman mitassa on pyrittävä luonnonvarojen ja energian säästeliääseen ja tasapainoiseen käyttöön.

Kansainvälisen tuotannollisen työnjaon uudistaminen vaatii ongelmien uutta tiedostamista, maailmanlaajuista vastuuta ja solidaarisuutta. Tämä edellyttää myös uudenlaista tiedotuspolitiikkaa kehitysmaiden tarpeista sekä mahdollisuuksistamme osallistua niiden tyydyttämiseen.

SUOMEN ULKOPOLITIIKKA

Suomen ulkopolitiikan on kyettävä tulevina vuosina vastaamaan kansainvälisessä järjestelmässä yhä nopeammin tapahtuviin muutoksiin kansan enemmistön etuja vastaavalla tavalla.

Tavoitteena on oltava Suomen itsenäisyyden, kansanvallan ja oikeudenmukaisen kehityksen turvaaminen. Kaikissa oloissa on taattava kansan säästyminen sodan tuhoilta.

Rauha ja solidaarisuus

Mikään valtio ei voi taata turvallisuuttaan ja hyvinvointiaan eristäytymällä tai lyhytnäköisesti korostamalla ahtaita kansallisia etuja.

On pyrittävä aktiivisesti vähentämään sodan vaaraa ja edistämään kansainvälisten kiistojen rauhanomaista ratkaisemista.

On toimittava sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen puolesta kaikkialla maailmassa.

On tuettava YK:n tunnustamia vapautusliikkeitä.

Kaikilta valtioilta edellytetään taloudellisia rakennemuutoksia sekä valmiutta solidaarisesti osallistua uuden kansainvälisen talousjärjestyksen rakentamiseen.

Turvallisuus

Nykyään mikään valtio ei voi nojata turvallisuuttaan asevarustelun luomaan harhakuvaan. Asejärjestelmien jatkuva tekninen kehitys ja niiden kustannusten jyrkkä nousu tekevät kilpavarustelun seuraamisen sotilasliittoihin kuulumattomille maille ylivoimaiseksi.

Suomi on kyennyt ja kykenee vastaisuudessakin takaamaan turvallisuutensa nojautumalla ensisijaisesti ulkopoliittisiin keinoihin. Lisäksi Suomi ylläpitää puolustusvoimia omia tarpeitaan vastaavasti.

Samalla kun Suomi on tullut entistä riippuvaisemmaksi maailmanlaajuisesta taloudellisesta ja sotilaspoliittisesta kehityksestä, ovat Eurooppa ja sen pohjoisosa säilyttäneet ja säilyttävät asemansa maamme turvallisuuspolitiikan keskeisenä toiminta-alueena.

Paasikiven-Kekkosen linjaa jatkaen Suomen ulkopolitiikan lähtökohtana on luottamuksellisten suhteiden ylläpitäminen naapurimaihin sekä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden lujittaminen aktiivista puolueettomuuspolitiikkaa harjoittaen. Näin voidaan myös estää jännityksen heijastuminen Euroopan pohjoisosaan.

Suomi ja Neuvostoliitto

Suomen turvallisuuden ja vakaan kansainvälisen aseman kulmakivenä ovat hyvät ja luottamukselliset naapurisuhteet Neuvostoliittoon.

Nämä suhteet on jatkuvasti kyettävä pitämään riippumattomina kansainvälisen politiikan vaihteluista, mille edellytykset luo yya-sopimuksen toteuttaminen keskinäisen yhteisymmärryksen hengessä. Sopimuksen voimassaoloa tulee jatkaa hyvissä ajoin ennen nykyisen kauden umpeutumista.

Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisen luottamuksen ylläpitämisessä keskeinen merkitys on molempien maitten poliittisten johtohenkilöiden säännöllisillä tapaamisilla. Hyvien naapuruussuhteiden lujittumista edistävät olennaisesti myös laajenevat yhteydet poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen välillä.

Suomen ja Neuvostoliiton taloudellisia suhteita tulee edelleen laajentaa suunnitelmallisesti ja määrätietoisesti. Tämä edistää merkittävästi talouden vakaata ja häiriötöntä kehitystä Suomessa. Kulttuuriyhteistyötä on jatkuvasti monipuolistettava.

Pohjoismainen yhteistyö

Maamme etujen mukaista on kehittää edelleen perinteistä pohjoismaista eri tasojen yhteistyötä, joka perustuu Pohjolan kansojen yhteiseen kulttuuriin ja historialliseen yhteenkuuluvuuteen.

Pohjoismaiden yhteistyön omaleimaisuus ja itsenäinen kehitys on turvattava Länsi-Euroopan yhdentymisen edetessä. Viime vuosikymmeninä asemansa vakiinnuttaneiden pohjoismaisten yhteistyöelinten edellytyksiä aktiiviseen ja aloitteelliseen toimintaan on parannettava.

Taloudellista ja teollista yhteistyötä pohjoismaiden välillä on suunnitelmallisesti laajennettava.

Pohjoismaiden olisi yhdessä ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin epätasaisessa alueellisesta kehityksestä johtuvien vääristymien korjaamiseksi. Tasapainoista kehitystä häiritsevä muuttoliike on hallittava määrätietoisen investointipolitiikan avulla ja samalla perinteiset vapaat työmarkkinat säilyttäen.

Kalottiyhteistyö

Pohjoismaiden ja Neuvostoliiton on tutkittava mahdollisuuksia toteuttaa yhdessä monenkeskisiä yhteistyöhankkeita, erityisesti Pohjoiskalotin alueella. Suomen tulee jatkaa omaa erikoistumistaan tieteellis-tekniseen ja taloudelliseen yhteistyöhön arktisilla alueilla.

Pohjolan turvallisuus

Suomen tulee tehdä kaikkensa sodan vaaran vähentämiseksi ja keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi Pohjois-Euroopassa, erityisesti Pohjoiskalotin ja Itämeren alueella. Tavoitteena tulee olla alueen pitäminen kansainvälisen jännityksen ulkopuolella.

Pohjoismaiden olisi julistauduttava pysyvästi ydinaseettomiksi. Ydinasevaltojen tulisi antaa niille kuten kaikille ydinaseettomille valtioille takuut siitä, ettei niitä vastaan käytetä tai niitä uhata ydinaseilla.

Itämeri

Suomen on tuettava Itämeren rantavaltioiden yhteistyön laajentamista. Merellisen ympäristön suojelu on saatava toimimaan koko laajuudessaan.

Euroopan turvallisuus

Suomen etujen mukaista on, että tilanne Euroopassa säilyy vakaana, että yhteistyö maanosassa eri aloilla laajenee ja että kylmän sodan aikana syntynyttä sotilaallista vastakkainasettelua kyetään jatkuvasti asteittain purkamaan.

Suomen on työskenneltävä ETYKin päätösasiakirjan viitoittaman laaja-alaisen yhteistoiminnan määrätietoiseksi toteuttamiseksi. ETYK-neuvottelujen jatkuvuus on turvattava ja pyrittävä luomaan niille eri tasoilla pysyvät puitteet.

Suomen tulee jatkaa Helsingin ETY-konferenssissa aloitettuja ponnisteluja sotilasliittojen toimintaan liittyvän keskinäisen epäluulon purkamiseksi. Samalla on päästävä kaikkien aseidenriisuntaongelmien käsittelyyn yleiseurooppalaisena kysymyksenä.

Yhdistyneet Kansakunnat

Suomen on ponnisteltava yhdessä muiden samaan suuntaan pyrkivien valtioiden, erityisesti pohjoismaiden ja sitoutumattomien maiden kanssa Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen, kuten UNESCOn ja ILOn, päämäärien toteuttamiseksi. YK:n toimintakykyä on parannettava, erityisesti aseidenriisunnan, kiistojen rauhanomaisen ratkaisemisen, rauhan turvaamisen, siirtomaavallan ja rotusorron kumoamisen sekä uuden kansainvälisen talousjärjestyksen luomisen alalla.

Aseidenriisunta

Suomen tulee osallistua aktiivisesti ja aloitteellisesti pyrkimyksiin yleisen ja täydellisen aseidenriisunnan asteittaiseksi toteuttamiseksi tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena. Suomen tulee pidättyä kansainvälisestä kilpavarustelusta. Suomen aseidenriisuntapolitiikan ensisijaisena tavoitteena tulee olla laadullisen ja määrällisen ydinasevarustelun vähentäminen.

Suomen tulee toimia ydinaseiden leviämisen estämiseksi ja ydinvoiman rauhanomaisen käytön saattamiseksi täydelliseen valvontaan. Suomen hallituksen on otettava tämä huomioon myös omassa ydinvientipolitiikassaan.

Suomen tulee osaltaan edistää yleismaailmallisia ja alueellisia neuvotteluja tavanomaisen aseistuksen supistamisesta sekä asekaupan saattamisesta täydelliseksi YK:n valvontaan. Osana näitä ponnisteluja Suomi luopuu sota-aseiden viennistä.

UKTJ

Suomen on tuettava uuden kansainvälisen talousjärjestyksen toteuttamista osallistumalla aktiivisesti pohjois-etelä neuvotteluihin ja soveltamalla näiden tuloksia käytännössä. Kehitysmaiden oikeutetut edut on otettava huomioon kaikissa kansainvälistä kauppaa ja taloutta koskevissa järjestelyissä ja Suomen kauppapolitiikassa.

Suomen kehitysyhteistyö

YK:n kansainvälisen kehitysstrategian vahvistaman tavoitteen mukaisesti Suomen tulee nostaa julkinen kehitysapunsa ensin vuoteen 1987 mennessä 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta sekä tämän jälkeen yhteen prosenttiin. Määrärahojen kasvu on varmistettava riittävän yksityiskohtaisella suunnitelmalla.

Suomen kehitysyhteistyö on pääasiassa suunnattava köyhimpiin kehitysmaihin. Avulla on tuettava sellaisia maita, jotka omissa suunnitelmissaan korostavat kansan enemmistön elinolojen parantamiseen tähtäävää omaehtoisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Kehitys-yhteistyön toteutuksessa on varottava ratkaisuja, jotka aiheuttavat sosiaalisia ja ympäristöhaittoja. Erityisesti on tuettava naisten osallistumista yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Kehitysyhteistyön on lähdettävä vastaanottajamaiden tarpeista, jolloin se myös laajentaa Suomen kansainvälisiä taloussuhteita. Kansainvälisen talouden rakennemuutos vaatii elinkeinoelämältämme kykyä tuottaa kehitysmaille soveltuvia kilpailukykyisiä palveluksia ja tavaroita, joita myös Suomen kehitysyhteistyössä voidaan käyttää hyväksi. Kehitysyhteistyön ja kaupallisen toiminnan ero on kuitenkin pidettävä selkeänä sekä käsitteellisesti että hallinnollisesti, eivätkä kaupalliset edut saa ohjata kehitysyhteistyön toteuttamista.

Kauppapolitiikka

Ulkomaankaupasta riippuvaisena pienenä maana Suomi on tullut osalliseksi toisen maailmansodan jälkeisestä kapitalistisen maailmantalouden yhdentymiskehityksestä. Suomi on kuitenkin voinut toteuttaa ulkomaankauppapolitiikkaansa puolueettomuusasemaansa vaarantamatta sekä käyttämällä aktiivisesti hyväkseen sosialististen maiden kanssa käytävän kaupan antamia mahdollisuuksia.

Samalla kun Suomen kauppapolitiikka on vientiteollisuuden kasvun kautta edistänyt maan teollisuuden ja talouden kehitystä, on osallistuminen vapaakaupan pohjalta tapahtuviin yhdentymisjärjestelmiin myös aiheuttanut uusia ongelmia. Oikeiston vastustamat pyrkimykset talous-, teollisuus- ja kauppapolitiikan suunnitelmallisuuden lisäämiseen ovat vain osittain kyenneet torjumaan näitä haittavaikutuksia.

Suomen kauppapolitiikan tehtävä maailmantalouden muuttuvissa ja aikaisempaa kriisialttiimmissa oloissa on olemassa olevien sopimusjärjestelmien etuja hyväksi käyttäen sopeutua hahmottuvaan uuteen kansainväliseen talousjärjestykseen. Tämä edellyttää joustavaa varautumista ulkomaankaupan rakenteen muuttumiseen sekä suunnitelmallisuuden piirteiden lisääntymiseen kansainvälisissä taloussuhteissa.

Suomen on käytettävä hyväkseen uuden teknologian ja kehitysmaiden merkityksen kasvun avaamia mahdollisuuksia kehittyvässä kansainvälisessä työnjaossa. Uusien epäkohtien välttämiseksi on ylikansallisten yritysten toimintaa valvottava tehokkaasti ja niiden valtaa rajoitettava.

Maailmantalouden lisääntyneen kriisialttiuden vuoksi on Suomessakin varauduttava häiriöihin varmuusvarastointia ja arkojen alojen omavaraisuutta lisäämällä. Edellytyksenä kuitenkin on, että tällaiset valmiustoimet tapahtuvat avoimesti eivätkä perustu kansalaisoikeuksien rajoittamiseen ja kansanvaltaisen päätöksenteon syrjäyttämiseen.

Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kanssa harjoitetulla kaupallisella ja taloudellisella yhteistyöllä on vastaisuudessakin keskeinen merkitys Suomen kansantalouden ja sen tasapainon kannalta. Neuvotoliiton kanssa allekirjoitetun pitkän aikajakson ohjelman mahdollisuudet on käytettävä täysimääräisesti hyväksi. Uusia mahdollisuuksia antaa myös yhteistyö sosialististen maiden kanssa kolmansien maiden markkinoilla.

Suomen kauppapolitiikkaa tulee harjoittaa kaikkien maiden kanssa tavalla, joka on sopusoinnussa ulkopolitiikkamme yleisten päämäärien kanssa. Kaupankäynnin ja taloudellisen yhteistyön on osaltaan edistettävä kansainvälisen yhteisön tasaveroista ja tasapainoista kehitystä sekä turvattava Suomen talouden ja kulttuurin omaehtoinen kehitys.

SDP:N KANSAINVÄLINEN TOIMINTA

Työväenliike perustaa toimintansa kansainväliseen solidaarisuuteen. Tämän perusnäkemyksen mukaan tulee poliittinen ja taloudellinen kansanvalta ulottaa koskemaan maailman kaikkia maita ja kansoja. Tähän tavoitteeseen pyritään rauhanomaista tietä: sosialidemokraattinen työväenliike on rauhanliikettä.

Kansainvälinen työväenliike

Sosialidemokraattisten ja sosialististen puolueiden tärkein yhteistyöfoorumi on Sosialistinen Internationaali. SI:n poliittinen merkitys on viime vuosina kasvanut, ja etenkin toiminta aseidenriisuntakysymyksissä on osoitus siitä, että järjestö toimii vakavasti rauhan ja liennytyksen puolesta. Sosialistisen Internationaalin pyrkimys laajentaa yhteyksiään kehitysmaiden vapautusliikkeisiin ja muihin edistyksellisiin järjestöihin tukee taistelua kansallisen itsemääräämisoikeuden ja demokratian puolesta.

Perinteisesti sosialidemokraattien yhteistyö pohjoismaitten välillä on ollut hyvää. Yhteistyön kehittäminen piiritasolla on toivottavaa. Keskusteluyhteydet kansainvälisen työväenliikkeen piirissä eri ideologisten suuntausten välillä ovat vilkastuneet. SDP ja moni muu sosialidemokraattinen puolue on saanut myönteisiä kokemuksia yhteyksistään sosialististen maiden johtaviin puolueisiin. Sosialidemokraattien yhteistyö Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen kanssa on erityisen merkittävää. Tällaiset yhteydet ovat hyödyllisiä kansainvälisen liennytyksen jatkamiselle ja rauhan turvaamiselle.

Jäsenten toiminta

SDP:n kansainvälisen toiminnan tulee näkyä erityisesti paikallisella tasolla jäsenten aktiivisena osallistumisena.

Tietoisuus kansainvälisen yhteistyön ja kansainvälisten suhteiden merkityksestä Suomelle ja maamme työväenliikkeelle kasvaa jatkuvasti sosialidemokraattisen puolueen jäsenistön piirissä. Tämä ilmenee erityisesti lisääntyneenä aktiivisuutena rauhan, liennytyksen ja aseidenriisunnan kysymyksissä.

Kuitenkin on vielä paljon tehtävää puolueen jäsenten kansainvälisen tiedon lisäämisessä ja tämän pohjalle rakentuvan toiminnan kehittämisessä. Pohjola- ja Eurooppa-keskeinen maailmankuva on 1980-luvulla liian suppea, ja pyrkimysten näkökulman laajentamiseen koko maailman kattavaksi on oltava keskeisellä sijalla järjestökentässä tehtävässä työssä. Kysymykset kehitysyhteistyöstä ja uudesta kansainvälisestä talousjärjestyksestä tulee tällöin esittää täsmällisesti ja jäsenistöä koskettavasti. Tavoitteena on, että jäsenistö löytää oman elämäntilanteensa kansainväliset kosketuskohdat ja kriittisesti paneutuu maailmanlaajuisiin turvallisuus- ja talouspoliittisiin ongelmiin.

Kansanvaltainen työväenliike nojaa myös ulko- ja kansainvälispoliittisessa toiminnassaan jäsenistönsä tietoon ja aktiivisuuteen. Puoluekokous katsoo, että kansainvälisten asiain ja tapahtumien käsittelyn tulisi olla luonnollinen toiminnan osa myös piiri- ja kunnallisjärjestö- sekä puolueosastotasolla. Alkavana puoluekokouskautena tulisi valmistella toiminnan aktivoimista silmällä pitäen yksityiskohtaiset toimintasuunnitelmat.

Puoluekokous pitää arvokkaana sisarjärjestöjen kansainvälistä toimintaa ja rohkaisee niitä aktivoimaan jäsenkuntaansa tällä alalla.

Ammattiyhdistysliike

Puoluekokous kehottaa ammattiyhdistysliikkeen sosialidemokraatteja toimimaan aktiivisesti omissa järjestöissään puolueen kansainvälisten tavoitteiden edellyttämällä tavalla.

Pääoman kansainvälistyminen ja uusimman teknologian keskittyminen ylikansallisten yritysten hallintaan asettavat ammattiyhdistysliikkeelle erityisen vastuun riippumattoman suomalaisen yhteiskuntapolitiikan toteuttamisessa pyrittäessä oikeudenmukaiseen maailmaan.

On tärkeätä, että ammattiyhdistysliikkeen sosialidemokraatit pyrkivät lujittamaan kansainvälistä yhteistyötä niiden ongelmien ratkaisemiseksi, joita pääoman kansainvälistyminen ja teknologian keskittyminen synnyttänyt. Tässä yhteydessä on myös osoitettava solidaarisuutta kehitysmaiden alistetuille kansoille.

Solidaarisuustoiminta ja rauhanliike

Puoluekokous pitää tärkeänä SDP:n jäsenten ja kannattajien osallistumista mahdollisimman laajasti rauhanjärjestöjen ja solidaarisuustyötä tekevien kansalaisjärjestöjen toimintaan.

Prosenttiliike

Puoluekokous antaa tukensa Suomen kehitysyhteistyön laajentamista ajavalle prosenttiliikkeelle ja kehottaa sosialidemokraatteja osallistumaan liikkeeseen Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön kautta.

Ystävyysseurat

Puoluekokous korostaa ystävyysseurojen työn merkitystä kansainvälisen yhteisymmärryksen ja yhteistyön ja sitä kautta rauhantyön kehittämisessä. Myös ystävyyskuntatoimintaa on laajennettava. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää pohjoismaiseen yhteistyöhön. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran työtä ystävyyssuhteiden lujittamisessa on jatkuvasti vahvistettava ja samalla huolehdittava seuran kansalaisjärjestöluonteen kehittämisestä. Puoluekokous kehottaa sosialidemokraatteja toimimaan aktiivisesti seuran osastoissa ja edellyttää työn organisoimista myös piiri- ja kuntatasolla.