Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/486

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Huolenpitoa huomisesta - SDP:n tavoitteet kunnallisvaaleissa


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: Huolenpitoa huomisesta - SDP:n tavoitteet kunnallisvaaleissa
  • Vuosi: 2004
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

HUOLENPITOA HUOMISESTA

SDP:n tavoitteet kunnallisvaaleissa 2004

Sosialidemokraattinen vaihtoehto

Kunta on kansanvallan tärkein kanava. Kunnan järjestämät palvelut tekevät hyvinvointiyhteiskunnasta elävää arjen todellisuutta. Niiden tuloksena kaikki hyötyvät ja heikommista pidetään huolta.

Lapsilla ja nuorilla on taustastaan riippumatta mahdollisuus kasvaa aktiivisiksi ja hyvinvoiviksi aikuisiksi. Vanhukset voivat luottaa siihen, ettei heitä jätetä yksin. Kunta antaa turvaa, hoivaa ja huolenpitoa elämän myötä- ja vastamäessä.

Vaalien alla kaikki puolueet julistavat puolustavansa pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Käytännön päätöksenteossa kunnissa on kuitenkin poliittisia eroja.

Me sosialidemokraatit emme kannata kunnallisten palveluiden kaupallistamista. Meille keskeistä on palveluiden korkea laatu, niiden helppo saatavuus ja pysyvyys. Kuntalaisen, palvelun asiakkaan, on voitava luottaa siihen, että palvelut järjestetään turvallisesti ja asiakaslähtöisesti. Emme kannata ohjelmallista palveluiden ulkoistamista, joka usein tapahtuu työntekijöiden työehtoja heikentämällä tai yritysten kaupallisten etujen vuoksi. Kunnallisilla palveluilla on erityisluonteensa. Ne tukevat yhteiskunnallisen tavoitteemme, kuntalaisten tasavertaisuuden toteutumista.

Sosialidemokraatit tarjoavat vaihtoehdon oikeistolaiselle kuntapolitiikalle. Ehdokkaamme Suomen kunnissa tekevät sydämellään työtä ihmisläheisemmän kunnan puolesta. Hyvinvointipalvelut ovat meille ensisijaisia, ne ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka. Me olemme palkansaajan asialla: kuntatyötä on arvostettava myös hyvän osaamisen vuoksi. Tiedämme, että pieni- ja keskituloisille kunnalliset palvelut ovat elintärkeitä. Palveluista huolehtiminen onkin vastuunkantoa yhteisvastuullisesta yhteiskunnasta.

Suomi haasteiden edessä

Kotikuntamme ja -seutumme ovat kiinteä osa ympäröivää maailmaa. Globaali talous haastaa alueemme yhä avoimempaan ja kovempaan kilpailuun. Siinä kilpailussa emme menesty halvalla työvoimalla tuotetuilla massatuotteilla. Menestyksemme on perustunut ja perustuu tulevaisuudessakin laaja-alaiseen koulutukseen, osaavaan työvoimaan, laadukkaisiin tuotteisiin ja palveluihin.

Suomalaisen hyvinvointikunnan perusta on terve ja toimiva talous sekä myönteinen työllisyyskehitys. Vain sillä tavoin vahvistuu kuntatalouden perusta ja kunnilla on edellytykset järjestää ne koulutuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon, teknisen infrastruktuurin, liikkumisen ja kulttuurin palvelut, joita kuntien ja seutujen elinvoima edellyttää. Hyvin koulutettu, osaava, terve ja monipuolisesti ympäristöstään kiinnostunut ja vastuuta kantava kuntalainen on niin työelämän kuin kuntayhteisönkin menestystekijä.

Koko Suomen menestykselle oleellista on, että kestävän kasvupolitiikan myötä syntyvä vauraus tuo hyvinvointia eri puolille maata. Kuntien omilla ja yhteisillä toimenpiteillä on globaalissa maailmassa olennaista merkitystä niiden menestykselle. Sitä voidaan tukea mm. elinkeinopolitiikalla. Tätä kehitystä tukevat mm. aluekeskus-, seutu- ja osaamiskeskusohjelmat.

Alueiden menestyksestä riippuu kuntien menestys, ja alueiden vetureita ovat maamme erilaiset kaupunkiseudut - toiminnallisesti ja taloudellisesti. Suomen vahvuutena on kansainvälisesti kilpailukykyinen ja monialaisesti pärjäävä pääkaupunkiseutu, jota varten tarvitaan erillistä metropolipolitiikkaa. Sen lisäksi meillä on suuria yliopistokaupunkiseutuja ja maakunnallisia kaupunkikeskuksia, joille keskittynyt osaaminen tukee myös pienempien seutujen kehitystä.

Monet perinteiset teolliset keskuksemme ovat taloudellisesti vahvoja, maailmanlaajuisen viennin paikkakuntia, joiden menestys riippuu siellä olevan teollisuuden kilpailukyvystä. Teollisten seutujen haasteet ovat erilaisia ja niitä tulee tukea kullekin seudulle sopivilla ratkaisuilla.

Tämän eri kokoisista kaupunkiseuduista koostuvan verkoston ja siihen vuorovaikutuksessa olevan maaseudun elinvoimaa vahvistaen turvaamme myös kuntien edellytykset menestyä muuttuvassa toimintaympäristössä.

Maamme kuntarakenne on kuitenkin edelleen liian hajanainen, minkä vuoksi valtio tukee kuntien yhdistymistä taloudellisesti. Vaikka ensi vuonna toteutunee kuntien yhdistymisiä, jää kuntien määrä edelleen n. 430:een. Pienissä ja harvaan asutuissa kunnissa on vaikeuksia yksin kehittää elinkeinoelämää ja turvata kuntapalvelujen tulevaisuus. Valtion tuki kuntaliitoksia suunnitteleville kunnille tulee varmistaa myös tulevaisuudessa.

Päätettäessä kunnan palveluista sekä elinkeinopolitiikasta on työllisyysnäkökulmalla keskeinen sija. Myös kuntien on harjoitettava aktiivista työvoimapolitiikkaa. Yhdessä kuntien ja valtion toimenpitein nuorisotyöttömyys on katkaistava.

Erityispanostusta tarvitaan pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseen. Työvoiman palvelukeskusten laajentaminen koko maahan parantaa työttömien mahdollisuuksia työllistyä ja saada räätälöityjä palveluita saman katon alta. Työkyvyn ja eläke-edellytysten arviointityöhön on varattava riittävät voimavarat.

Julkiset palvelut ovat Suomen menestystekijä

Suomi on noussut maailman eturivin hyvinvointiyhteiskunnaksi erityisesti koulutukseen perustuvan osaamisen ja koko kansakunnan voimavarojen hyödyntämisen ansiosta. Menestyksemme kivijalka ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme julkiset palvelut.

Vuoden 2005 budjetissa sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet kasvavat tähän vuoteen verrattuna 210 miljoonaa euroa, opetuksen 64 miljoonaa euroa. Valtion budjettitoimien seurauksena kuntien rahoitusasema kohenee n. 250 miljoonaa euroa vuonna 2005.

Kunnallisilla peruspalveluilla, jotka rahoitetaan pääosin verovaroin, on huomattava vaikutus kansalaisten hyvinvointiin, talouskasvun edellytyksiin, tasavertaisempien elämänvalintojen toteutumiseen sekä yhteiskunnalliseen eheyteen. Valtio edistää peruspalveluiden saatavuutta, tehokasta tuottamista ja kehitystä yhdessä kuntien kanssa. Peruspalveluohjelmalla etsitään keinoja mm. rahoituksen kestäväksi ja tasapainoiseksi turvaamiseksi.

Laadukkaat peruspalvelut ja kyky yhteiseen sopimiseen politiikassa ja työmarkkinoilla on siksi myös tulevaisuudessa suomalaisen yhteiskunnan kilpailuetu. Hyvinvointipalveluilla on keskeinen rooli myös talous- ja työllisyyskehityksen turvaamisessa.

Kunnalla on vastuu siitä, että palvelut tuotetaan tehokkaasti ja laadukkaasti. Kunta päättää palveluiden järjestämistavasta ja siitä, että hyvinvointipalvelut ovat osa kunnan menestysstrategiaa.

Kunnan itsensä tai yhdessä muiden kuntien kanssa tuottamilla julkisilla palveluilla on kansalaisten laaja tuki. Kun julkinen valta tuottaa pääosin itse peruspalvelunsa, erityisesti sosiaali- ja perusterveydenhuolto- sekä koulutuspalvelut, voidaan parhaiten luottaa kuntalaisten tasavertaisuuden toteutumiseen sekä varmistaa palveluiden laatu, saatavuus sekä pysyvyys.

Julkista ja yksityistä työnantajaa tulee kohdella työnantajamaksuissa yhdenvertaisesti siten, etteivät eri järjestelmät, mm. valtionosuusjärjestelmä, palkitse palveluiden ulkoistamista. Kuntiin on luotava kilpailutuksen pelisäännöt, joissa riittävästi huomioidaan julkisten palveluiden erityisluonne. Henkilöstön työehdoilla kilpaileminen tulee estää.

Kunnissa ja kuntayhtymissä työskentelee noin puoli miljoonaa palkansaajaa. Kuntien palkansaajista lähes kahdeksankymmentä prosenttia on naisia. Palvelut eivät ole itsestäänselvyys, vaan syntyvät ammattitaitoisesta työstä. Ammattitaitoisen työvoiman työssä jaksaminen ja saatavuus ovat keskeisiä tulevaisuuden haasteita.

Kunnan tulee olla työnantajana mallikelpoinen, mm. edistämällä omin toimenpitein sukupuolten välistä tasa-arvoa työpaikoilla. Kunnissa on poistettava miesten ja naisten välisiä palkkaeroja. Kuntien on työnantajana pyrittävä pysyviin ja kokoaikaisiin työsuhteisiin.

Kuntahenkilöstölle tulee luoda hyvät mahdollisuudet osallistua oman työn ja työpaikan kehittämiseen. Osaamisesta ja koulutuksesta on huolehdittava. Näin voidaan turvata mm. kielilain toteutuminen. Jaksamisen ja viihtyvyyden kannalta on keskeistä, että henkilöstön mitoitus on riittävä ja että työn organisoinnissa ja johtamisessa otetaan huomioon henkilöstön tarpeet.

Tulevaisuuden kunta on edelleen yhteisvastuullisesti järjestettyjen palvelujen kunta. Tulevaisuuden kunta vastaa toimintaympäristön haasteisiin yhteistyöllä toisten kuntien kanssa, verkottumalla elinkeinoelämän, tutkimus- ja oppilaitosten kanssa ja kehittämällä toimintaansa avoimessa vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa.

Yhteisvastuu ei poista yksilön, perheen ja lähiyhteisöjen omaa vastuuta terveydestä, turvallisuudesta ja viihtyisyydestä. Turvataksemme hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden meidän on edelleen selkeytettävä vastuunjakoa yhteiskunnan, yksilöiden ja lähiyhteisöjen kesken. Kuntaa parempi omainen on lähiomainen ja kuntaa parempi ystävä on se oikea ystävä.

Terveyttä jokaiselle

Elämäntavat ja elinympäristö vaikuttavat yksilön terveyteen. Jokaisella on myös vastuu omasta terveydestään. Suomalaisten terveydentila onkin jatkuvasti kohentunut. Tämä osoittaa, että ennaltaehkäisevällä toiminnalla saadaan edelleen tuloksia aikaan.

Liikunta on yksi tehokkaimmista keinoista edistää kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Liikunta lisää ja ylläpitää kansanterveyttä, synnyttää sosiaalisia verkostoja, ehkäisee syrjäytymistä sekä vahvistaa yhteiskunnan sosiaalista pääomaa. Liikunnan harrastusta tulee tukea jo lapsuus- ja nuoruusiässä niin, että siitä tulee osa elämäntapaa.

Perusterveydenhuollon hyvä toimivuus on perusta, jolla turvataan kaikkien kansalaisten pääsy terveyspalveluihin varallisuudesta riippumatta.

Kunnassa terveydenhuoltoa tulee arvioida kuntalaisen ja palveluiden käyttäjän näkökulmasta. Terveyspalveluita kehitettäessä lähtökohtanamme on, että palveluiden järjestäjänä toimivat pääosin kunnat, kuntayhtymät tai sairaanhoitopiirit, ja palvelut rahoitetaan yhteisin verovaroin. Vain siten voidaan varmistaa tasapuolinen, laadukas hoito jokaiselle varallisuudesta riippumatta.

Terveydenhuoltoa uhkaava liiallinen markkinaehtoistuminen tulee estää ja varmistua siitä, että perustuslaissa turvattu oikeus terveydenhuoltoon toteutuu.

Terveyspalveluiden turvaaminen kaikille sitä tarvitseville on haastava tehtävä, johon kunnat käyttävät leijonanosan verovaroistaan. Sosialidemokraattien aloitteesta käynnistettiin kansallinen terveyshanke, joka on tuonut lisäresursseja paikalliseen terveydenhuoltoon. Rahan lisäksi tarvitaan myös kunnissa tehtäviä terveydenhuollon rakenteiden ja toimintatapojen uudistuksia.

Jotta terveydenhuolto toimisi, oleellista on, että hoidon tarve ja oikea hoito kohtaavat, ja että sitä tarvitseva pääsee hoitoon riittävän aikaisin. Perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa on toteutettava järkevä hoidon porrastus. Näin erikoissairaanhoidon palvelut voidaan kiireellisissä tapauksissa turvata.

Maaliskuussa 2005 voimaan tulevat säännökset turvaavat potilaan oikeuden päästä lääketieteellisesti tarpeelliseen hoitoon kohtuullisessa määräajassa. Jos hoitoa ei voida järjestää määräajassa julkisen terveydenhuollon puolella, on hoito järjestettävä muualla julkisessa tai yksityisessä terveydenhuollossa asiakasmaksun muuttumatta.

Hoitoonpääsyn on toteuduttava kaikissa kunnissa. Kuntien on varattava tätä varten riittävät voimavarat terveydenhuoltoon. Kunnissa on oltava valmiutta yhteistyöhön yli kuntarajojen terveyspalveluiden järjestämiseksi. Kouluterveydenhuollolla on keskeinen ennaltaehkäisevä rooli, ja se tulee nostaa yhdeksi painopisteeksi kehitettäessä kunnan terveyspalveluita sekä apuna vanhemmuuden ja perheen tukemisessa. Kuntien tulisi laatia kouluterveydenhuollon kehittämisen kokonaissuunnitelmat ja varmistaa suunnitelmien toteuttamiseen riittävät resurssit.

Terveysasemien toimintaa tulee kehittää myös henkilökunnan työnjakoa uudistamalla. Keskeistä on, että hoitajien ammattitaito tulee hyödynnetyksi ja lääkäreillä on mahdollisimman paljon työaikaa apua tarvitseville potilaille.

Lääkärien ja muun henkilöstön koulutusmäärien on vastattava paikallisia tarpeita. Lääkärien kanssa on sovittava, että he ovat yhteiskunnan tarjoaman kalliin koulutuksen vastapainona valmiit työskentelemään ensimmäiset vuodet julkisen terveydenhuollon tehtävissä.

Lääkäreitä on vapautettava hallinnollisista tehtävistä varsinaiseen asiakaspalveluun, ja lääkäreiden ja hoitajien työn jakoa ja työparitoimintaa on kehitettävä. Lääkäreiden jaksamista on tuettava pitämällä väestövastuu- ja päivystysmäärät kohtuullisina sekä lisäämällä nuorten lääkärien tukea kokeneemmilta kollegoilta.

Inhimillisyyttä ikäihmisille

Väestön eliniän pidentyminen ja ikääntyvän väestön elämänlaadun paraneminen on myönteinen seuraus hyvinvointiyhteiskunnan ja lääketieteen kehityksestä. Kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen avulla parannetaan ikäihmisten tarvitsemia julkisia palveluja. Väestön ikääntyminen lisää palvelujen tarvetta. Tähän on varauduttu mm. kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia lisäämällä.

Kansaneläkkeen tasokorotusta on aikaistettu siten, että se toteutuu jo maaliskuussa 2005. Myös veteraanien elämänlaatuun on panostettu, ja rintamaveteraanit pääsevät kuntoutukseen vuosittain.

Kuntien on tehtävä oma osuutensa ikäihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Palvelut tulee järjestää siten esteettömästi, että kaiken ikäiset ja -kuntoiset pystyvät käyttämään julkisia ja julkisesti tuettuja palveluita. Tarvitaan mm. lisää palvelulinjoja, jotta esteettömyys toteutuisi käytännössä.

Ikäihmisten osallisuus paikalliseen päätöksentekoon on keskeinen tulevaisuuden haaste. Kunnallisessa päätöksenteossa tärkeää on, että myös ikäihmisten ääni kuuluu ja että heidän toiveensa tulevat kuulluksi.

Kuntien eläkeläisneuvostot ovat tarpeellisia ja niiden toimintaedellytykset tulee turvata. Eläkeläisneuvostoja ja eläkkeensaajajärjestöjä tulee innostaa aloitteellisuuteen mm. palvelutarvekartoitusten ja senioribarometrien laadinnassa.

Haluamme parantaa vanhusten elämänlaatua lisäämällä kotiin annettavia palveluita sekä ennaltaehkäisevää, kuntouttavaa toimintaa. Siinä vaiheessa, kun ikääntynyt ihminen ei enää selviydy kotona, on kunnassa oltava riittävästi palvelutalo- ja vanhainkotipalveluita sekä laadukkaasti ja inhimillisesti järjestettyä terveydenhuoltoa. Vanhusten hoidon laatusuositukset tulee toteuttaa kaikissa kunnissa.

Omaishoidon kehittäminen osana sosiaali- ja terveyspalveluita on tärkeää. Tuttu lähiomainen hoitajana onkin usein paras vaihtoehto. Omaishoidon pitkäjänteisen kehittämisen lähtökohtana eri osapuolten näkökulmasta tulee kuitenkin selkeästi olla se, että kyseessä on hoitajan valintaan ja vapaaehtoisuuteen perustuva hoivamuoto eikä pakko siitä syystä, että muita vaihtoehtoja ei ole käytössä.

Kuntien talousongelmat eivät saa johtaa omaishoitosuhteiden pätkimiseen ja turvattomuuteen. Omaishoidon tukipalveluja ja sijaishoitoa on tärkeää järjestää mm. omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi.

Vammaispalvelut edistävät tasa-arvoa ja itsenäistä selviytymistä

Usein vähimmälle jäävät he, jotka eivät pidä ongelmistaan ääntä. Sosialidemokraattisen kunnallispolitiikan tulee olla herkkä kuulemaan niitä, joilla ei ole voimia vaatia oikeuksiaan. Jokaisessa kunnassa tulee harjoittaa suunnitelmallista vammaispolitiikkaa.

Hyvä työväline vammaispolitiikan edistämiseen on vammaispalveluohjelma, jossa palvelut sekä niiden taso määritellään.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä henkiseen ja fyysiseen esteettömyyteen sekä vammaisten ihmisten yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Arkipäivän esteitä on poistettava. Palvelujärjestelmää sekä siitä tiedottamista on suunniteltava ja kehitettävä vuorovaikutuksessa vammaisten henkilöiden kanssa.

Erityisen tärkeää on tukea perheitä, joissa on vammaisia tai pitkäaikaissairaita lapsia tai nuoria. Kasvu nuoruudesta aikuisuuteen tapahtuu yhteiskunnallisen osallisuuden ja kiinnittymisen kautta. Keskeinen yhteiskuntaan kiinnittymisen väline myös vammaisilla on työ. Sosiaalisilla yrityksillä on tärkeä yhteiskunnallinen rooli paitsi pitkäaikaistyöttömien, myös vajaakuntoisten työllistämisessä.

Vammaista lasta ja nuorta tukeva pitkäjänteinen toiminta edellyttää suunnitelmallista otetta erityispäivähoidossa sekä vammaisten lasten ja koululaisten aamu- ja iltapäivähoidossa. Henkilökohtaisten- sekä koulunkäyntiavustajien työvuorot tulee järjestää siten, että tuki on mahdollisimman kokonaisvaltaista.

Keinottelu koulunkäyntiavustajien lomauttamisella on lopetettava. Kunnissa on tärkeää turvata erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille tarvittavat tukipalvelut, kuten puhe-ja toimintaterapia.

Huolenpitoa heikommista

Päihteiden käytön ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää. Se on paitsi kasvatustyötä, perinteistä raittiusvalistusta, niin myös sosiaali-, terveys- ja nuorisotyötä kuin poliisitoimintaa ja kansalaisjärjestöjen työtäkin.

Keskeisiä välineitä kamppailussa nuorten päihteidenkäytön vähentämiseksi ovat aikuisten terveelliset elämäntavat sekä päihde- ja huumestrategia, johon on riittävän laajasti sitoutettu mukaan lapset, vanhemmat, viranomaiset ja järjestöt.

Poliisin tietoon tulleet nuorten päihteiden käytöt on saatettava lastensuojeluun sekä perheisiin tiedoksi. Yhteistyössä perheiden kanssa on nuorten päihteiden käyttöön puututtava jo varhaisessa vaiheessa. Päihdetyössä keskeistä on yleinen ennaltaehkäisy sekä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten päihteidenkäytön ehkäisy.

Huume- ja alkoholiriippuvaisten hoidon määrää on lisättävä ja hoitoon pääsyä on nopeutettava. Hoitamaton huumeongelma aiheuttaa laajoja huumeiden käyttäjien ulkopuolelle ulottuvia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia kuten rikollisuutta, prostituutiota ja hiv-infektion leviämistä. Vieroitushoidon ja sitä seuraavien hoitojaksojen tulee olla riittävän pitkiä, jotta päihdekierre voidaan katkaista.

Mielenterveyspalvelujen painopistettä on siirrettävä nykyistä varhaisempaan vaiheeseen, perusterveydenhuoltoon ja työterveyshuoltoon. Sairauslomille ja työkyvyttömyyseläkkeelle hakeudutaan yhä useammin mielenterveyden häiriöiden takia.

Jokaisella kansalaisella on oltava mahdollisuus siihen, että häntä kuunnellaan ja tuetaan henkisen hädän hetkellä esimerkiksi perusterveydenhuollossa.

Työperäisiin väsymis-, uupumis- ja mielialaongelmiin on saatava ensihoito jo työterveyshuollossa. On kiinnitettävä erityishuomiota avohoidon palvelujen resurssien lisäämiseen ja perusterveydenhuollon henkilöstön koulutukseen sekä osaamisen vahvistamiseen. Erilaisia tuetun asumisen muotoja on edelleen kehitettävä ja lisättävä.

Sivistys kuuluu kaikille

Koulutuspoliittisilla ratkaisuilla voidaan edesauttaa yhteiskunnan tasa-arvoista kehittymistä ja estää kansakunnan kahtiajakautuminen. Peruskoulu on suomalaisen sivistysyhteiskunnan kivijalka. Se takaa tasavertaisen opetuksen varallisuudesta riippumatta sekä sosiaalistaa myös lapset ja nuoret maailmaan, joka on erilaisten ja eri taustoista tulevien ihmisten maailma.

Kehittämällä lähikouluja ja yhtenäistä peruskoulua vastataan tulevien vuosien haasteisiin sekä ennaltaehkäistään lasten ja nuorten sopeutumisongelmia ja turvattomuutta. Jottei peruskoulukenttään muodostuisi pääsykokeita käyttäviä eliittikouluja, on lähikouluja tuettava ja kehitettävä. Vanhempien ja koulun välisessä yhteistyössä on myös paljon parannettavaa.

Lasten ja nuorten oikeuksia on kunnioitettava. Oppilaitosten ryhmäkoot eivät saa kasvaa liian suuriksi, jotta täysipainoinen opiskelu on mahdollista. Jokaiselle lapselle tulee turvata riittävät kouluterveyden palvelut. On luotava laajemminkin mahdollisuuksia sille, että lapsia ja nuoria kuullaan heitä koskevissa asioissa nykyistä enemmän. Näin voidaan tukea sitä, että lapsilla on koulussa hyvä oppia ja olla.

Suomalainen perusopetus on kansainvälisesti vertaillen korkeatasoista. Sivistysyhteiskunnan perusta lepää laajassa yleissivistyksessä. Perusopetuksen laadun turvaaminen onkin ensisijainen tehtävä, johon kuntien päättäjien on sitouduttava. Sen lisäksi tulee pitkäjänteisesti kehittää peruskouluista asuinalueensa monitoimikeskuksia, joissa lapsella on oikeus saada niin opetus-, kuin sosiaali- ja terveystoimenkin palveluita.

Näissä asuinalueen vireissä keskuksissa lapsen olisi mahdollista kasvamisensa tueksi osallistua aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaan, opiskella kirjastossa, saada oppilashuollon ja erityisopetuksen palveluita sekä osallistua yhtenäiseen esiopetuksesta lisäopetukseen kattavaan perusopetukseen.

Tässä yhtenäisessä ja saumattomassa perusopetuksen ympäristössä muodostuu oppilaalle ehyt ja turvallinen oppimispolku.

Tärkein keino nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on saada heidät jatkamaan opiskeluaan heti peruskoulun jälkeen: kaikille on löydyttävä jatko-opiskelupaikka tai työ- tai harjoittelupaikka. Tämä on sosialidemokraateille tuttu ajatus koulutus- ja yhteiskuntatakuusta. Mikäli nuoren elämäntilanne ja sen hetkiset edellytykset eivät riitä opintoihin, työhön tai harjoitteluun, on hänelle tarjottava mahdollisuus kuntoutukseen.

Hyvän, yhtenäisen perusopetuksen rinnalla on tärkeää, että oppilaat voivat toisella asteella myös valita opintojaan tulevan ammatillisen suuntautumisensa mukaisesti.

Toisen asteen koulutusta tulee kunnissa kehittää yhtenäisen nuorisoasteen suuntaan, jossa oppilailla on mahdollisuus opiskella sekä lukion että ammatillisten oppilaitosten kursseja ja halutessaan suorittaa useampiakin tutkintoja tai opintokokonaisuuksia eri toisen asteen oppilaitoksissa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös oppilaitosten hallinnon ja käytännön yhteistyön vahvistamista seudullisesti, yli kuntarajojen. Keskeistä on turvata opinto-ohjauksen resurssit.

Aikuiskoulutus on yksi parhaita keinoja ennaltaehkäistä työttömyyttä ja edesauttaa työntekijöiden työssä jaksamista. Sosialidemokraattien voimakkaasti ajama NOSTEhanke vahvistaa työssä olevien työntekijöiden työmarkkina-asemaa. Ammattiyhdistysliike on lähtenyt eturintamassa toteuttamaan NOSTE-ohjelmaa työpaikoilla.

Koulutukseen sijoittaminen on suomalaisen yhteiskunnan pitkäaikainen investointi. Koko väestön koulutukseen sijoitettuja panoksia ei voi mitata vain lyhyen aikajänteen tehokkuudella ja tuotoksilla. Onnistuminen koulutuspolitiikassa tuottaa 2010- ja 2020-lukujen hyvinvointia Suomeen. Vastaavasti laiminlyöntien tulokset paljastuvat hitaasti. Koulutukseen sijoittaminen on sekä kuntien että koko Suomen kansantalouden menestymisen edellytys.

Luova ja suvaitsevainen kunta

Parhaiten menestyvät ne kunnat ja alueet, jotka onnistuvat houkuttelemaan luovia ihmisiä. Innovatiiviset ihmiset hakeutuvat sinne, missä on rikas kulttuuritarjonta, suvaitsevainen ilmapiiri, värikäs katuelämä ja missä tapahtuu.

Tällaisella ilmapiirillä on tärkeä merkitys kuntalaisten viihtyvyydelle, uusien asukkaiden kotiutumiselle sekä lopulta kunnan menestykselle vetovoimaisena asuinpaikkana.

Luovan tekemisen ja kokemisen edellytykset tulee tarjota kaikille. Omien niin taiteellisten kuin liikunnallisten taitojen käyttäminen ei saa olla kiinni varallisuudesta, vaan kulttuuripalvelut ja harrastustoiminta tulee olla taloudellisesti ja fyysisesti saavutettavissa.

Kirjastolaitos on koko pohjoismaisen sivistyksen tärkeä kulmakivi. Kirjastot tulee nähdä keskeisenä kunnallisena peruspalveluna ja niiden palveluiden maksuttomuus turvata. Sen rinnalla sydämen sivistyksestä ja suomalaisten laajasta osaamisesta huolehtivat mm. työväen- ja kansalaisopistot. Jokainen kunta on vastuussa kirjastopalvelujen järjestämisestä asukkailleen.

Kirjastoja tulee kehittää asukkaita palvelevana sivistys- ja kulttuuripalveluna, joka vaikuttaa merkittävästi oppimiseen, opetukseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen, ja jossa tarjotaan mahdollisuudet modernin tietotekniikan ja internetin hyödyntämiseen niille, joilla siihen ei muutoin ole mahdollisuutta. Myös kirjastopalvelujen kehittämisessä tulee hyödyntää kuntien välisen yhteistyön mahdollisuudet.

Suomessa on maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen toimiva ja tehokas taidekasvatusjärjestelmä. Kunnissa toimivat musiikkiopistot sekä taidekoulut ja -keskukset ovat perusta sille, että maassamme on riittävästi taidetapahtumien yleisöä, taiteen harrastajia ja korkeatasoisia ammattitaiteilijoita. Taidelaitosten toiminta tukee lasten ja nuorten kasvua ehjään aikuisuuteen.

Liikuntapaikkarakentamisen painopisteen tulee lähivuosina olla monipuolisten lähiliikuntapaikkojen rakentamisessa. Lasten ja nuorten liikuntatoiminnassa tulee päästä siihen, että harrastus on mahdollista mahdollisimman lähellä kotia. Sellaiset liikuntapaikat, joissa harjoitetaan yksinomaan yksityiseen voitontavoitteluun perustuvaa toimintaa, eivät pääsääntöisesti julkista tukea tarvitse.

Lasten ja nuorten kunta

Kunnissa on huomioitava lapset ja nuoret kuntalaisina. Lapsia on kuultava heidän elämäänsä vaikuttavissa asioissa, esimerkiksi leikkipaikkarakentamisessa. Neuvolatoimintaa on kehitettävä tukemaan vanhemmuutta ja päivähoidon tarjottava lapsille turvallinen hoito, riittävän pienet lapsiryhmät ja pysyvät hoitosuhteet. Kunnallisesti tuotettua päivähoitoa tulee olla tarjolla kaikille halukkaille.

Lasten palveluissa tarvitaan pysyvyyttä ja laatua. Lasta ei saa pompotella ryhmästä ryhmään. Lapsiryhmien tulee olla mahdollisimman pieniä. Näin lapselle taataan turvallinen arkipäivä ja sen myötä heidän henkinen hyvinvointinsa lisääntyy.

Suomessa pienten lasten äitien työssäkäyntiaste on maailman korkeimpia. Vuoden 1996 alusta voimaan tullut alle kouluikäisten lasten oikeus päivähoitoon oli tärkeä uudistus. Varhaislapsuuteen satsaaminen edesauttaa lapsen kehitystä ja antaa eväitä koko elämän ajaksi. Pohjoismaat ovat näyttäneet mallia perheen ja työelämän yhteensovittamisessa muille Euroopan unionin maille.

Pohdintaa oikeuksien, vastuun ja velvollisuuksien välisestä suhteesta on hyvä harjoittaa jatkuvasti. Juuri nyt ei ole tarvetta tehdä hätiköityjä päivähoitolain muutoksia. Päivähoidon toimivuudesta tarvitaan kuitenkin jatkokeskustelun pohjaksi kokonaisvaltainen selvitys.

Päivähoidon on kehityttävä työ- ja perhe-elämän muutosten mukana. On turvattava vanhempien mahdollisuus saada erilaisia hoitoratkaisuja elämäntilanteen muuttuessa. Myös vuorotyötä tekevien vanhempien lapset tarvitsevat turvallista hoitoa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on tuettava ja lastenhoitovapaiden pitämiseen liittyviä joustomahdollisuuksia on lisättävä, jotta vanhemmilla olisi enemmän aikaa lapsilleen.

Päivähoitoratkaisuissa on huolehdittava erityispäivähoidosta. Niin erityistukea tarvitsevien kuin myös maahanmuuttajien integroidut päivähoitoryhmät ovat olleet onnistuneita ratkaisuja. Jatkossa tulee varmistaa, että riittävä tuki ohjaus on näissä ryhmissä saatavilla.

Iltapäiväkerhot antavat virikkeitä ja ehkäisevät lasten syrjäytymistä. Koulupäivästä on tehtävä kokonaisvaltaisesti lapsen kehitystä tukeva kokonaisuus, joka sisältää yhtäjaksoisen oppituntien muodostaman kokonaisuuden lisäksi harraste- ja itsensä kehittämismahdollisuuksia. Koulun ovien tulee olla avoinna erilaisille toiminnoille myös koulupäivän ulkopuolisena aikana.

Lasten ja nuorten tasapainoiseen kehitykseen vaikutetaan parhaiten turvallisen lähiyhteisön ja vastuullisen aikuisen läsnäolon kautta. Siksi on erityisen tärkeää, että koulupäivän aikana lasten ja nuorten kasvua tukee ammattitaitoinen henkilökunta.

Nuorisotyö on lakisääteisesti osa kunnan toimintaa. Tavoitteenamme on, että jokaisessa kunnassa nuorisotyö on selkeästi vastuutettu. Kunnan tulee myös laatia nuorisopoliittinen asiakirja, jossa vastataan nuorison tarpeisiin. Nuorten työpajatoiminta tukee syrjäytymisen ehkäisyä.

Nuorisojärjestöt ovat olennainen osa nuorisotyötä. Kunnallisen demokratian toteutumisen kannalta on tärkeää, että nuoret tuntevat kunnallisen päätöksenteon omakseen. Nuorisojärjestöjen toiminta, yhdessä esim. nuorisovaltuustojen kanssa, tukee tavoitteen toteutumista. Paikallisia yhteiskunnallisten aineiden opetussuunnitelmia laadittaessa tulee painottaa nuorten osallisuutta kunnalliseen päätöksentekoon.

Elinvoimaa liikenteestä ja maankäytöstä

Kuntalaisten jokapäiväinen koulu-, työmatka- ja vapaa-ajan liikkuminen edellyttää turvallisia ja sujuvia liikenneyhteyksiä. Maailmanlaajuinen kilpailu työpaikoista ja yrityksistä korostaa liikenneyhteyksien ja hyvän maankäytön suunnittelun merkitystä. Laadukkaat ja kohtuuhintaiset liikenneyhteydet on turvattava koko maassa.

Liikenneinvestointeja suunniteltaessa tärkeää on sitoutua pitkäjänteiseen tie- ja infrastruktuurihankkeiden investointisuunnitelmaan. Peruskunnostushankkeet tukevat erityisesti kuntalaisten turvallista arkipäivän liikkumista.

Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmää on kehitettävä yhteistyössä alueen kuntien ja valtiovallan kesken. Monien hankkeiden, esimerkiksi Hakamäentien perusparannushankkeen aloittaminen ensi vuonna on merkittävä päätös. Myös pääkaupunkiseudun keskeiset raideliikenneratkaisut länsi-metro ja Marja-rata on toteutettava.

Joukkoliikenteen houkuttelevuutta on edelleen lisättävä sekä työmatka- ja muun joukkoliikenteen toimintaedellytykset turvattava. Joukkoliikenteen toimivuuteen asiakkaan näkökulmasta vaikuttavat lippujen hinnan lisäksi palvelun laatu ja kattavat reitit.

Haja-asutusalueiden liikennejärjestelyjä on tuettava. Joukkoliikenteellä on erityinen merkitys lasten ja nuorten sekä ikäihmisten liikkumismuotona. Joukkoliikenteen käytön edistämiseksi on etsittävä myös uusia keinoja. Raideliikenteen roolia osana suurempien kaupunkien joukkoliikennettä on edistettävä.

Kaupunkiseutujen liikenneturvallisuus on erityinen haaste. Kaupungeissa erityistä huomiota tulee kiinnittää lasten ja nuorten turvallisiin kouluteihin. Nopeusrajoituksista päätettäessä on liikenneturvallisuuden ohella kiinnitettävä huomiota liikenteen sujuvuuteen.

Olemassa olevien rajoitusten valvontaa on tehostettava. Liikenteen kamera- ja muuta automaattista valvontaa tulee lisätä. Nopeusvalvonnan lisäksi automaattista valvontaa tarvitaan joukkoliikennekaistoilla ja risteysalueilla.

Viihtyisässä ympäristössä on hyvä asua

Suurin osa suomalaisista asuu hyvin tai tyydyttävästi omistus-, asumisoikeus- ja vuokra-asunnoissa. Kynnys itsenäiseen asumiseen pääsemiseksi on kuitenkin edelleen kohtuuttoman korkea etenkin nuorilla lapsiperheillä ja työelämään astuvilla.

Yhteiskunnan aktiivista osallistumista asuntopolitiikkaan tarvitaan aina, koska asuntomarkkinoille tulee erilaisin asumistarpein ja -odotuksin uusia ihmisiä. Turvattu asuminen kuuluu kaikille kansalaisille. Asuntoa on voitava vaihtaa elämäntilanteen muutosten mukaan.

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen niukkuus ja omistusasuntojen korkea hintataso ovat vakavia ongelmia pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kasvukeskuksissa. Osassa kuntia vallitsee tyydyttävä tasapainotila, mutta väestöltään vähenevissä kunnissa ongelmana on varsinkin yhteiskunnan tukemien vuokra-asuntojen vajaakäyttö.

Olemassa olevasta asuntokannasta on huolehdittava ja asuinympäristön laatua parannettava erityisesti vanhoilla asuntoalueilla. Tämä edellyttää sekä yhteiskunnan tukea korjauksiin ja parannuksiin että myös kunnan suunnitelmallista toimintaa asuinalueiden kohentamiseksi.

Kuntien on uudelleen aktivoiduttava maapolitiikassa ja tiivistettävä yhteistoimintaansa asunto-ongelmien ratkaisemiseksi. Yksityinen maanomistus ja omistusasuntotarjonta eivät pelkästään ratkaise asuntopolitiikan ongelmia.

Kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla on pystyttävä nykyistä paremmin vastaamaan sekä asunto- että elinkeinopolitiikasta nouseviin tarpeisiin. Kaavoituksessa on otettava huomioon myös ihmisten ja yritysten liikkumisesta aiheutuvat tarpeet.

Maankäytön kannalta keskeisten liikenne-, rakennus- ja muiden hankkeiden valitus- ja hallinnollisia menettelyjä on edelleen yksinkertaistettava ja käsittelyä nopeutettava.

Kunnat ovat ratkaisevia toimijoita paremman ympäristön ja kestävän kehityksen puolesta. Ympäristölähtöinen ajattelu on keskeinen osa kunnan toimintaa. Esimerkiksi puhdas vesi tulee nähdä peruspalveluna.

Ympäristömme tilaan vaikutetaan niin kaavoitus-, liikenne-, jäte- kuin vesihuoltoratkaisuissa. Viihtyvyys-, ympäristö- sekä melukysymykset on otettava huomioon myös maankäytön ja liikenteen suunnittelussa. Kuntien tulisi laatia myös melukartoituksia sekä tehdä tarvittaessa erillinen meluntorjuntaohjelma.

Tiivis rakentaminen mahdollistaa lähiviheralueiden säilyttämisen ja luo edellytyksiä joukkoliikenteelle sekä asukkaiden lähipalveluille. Pientaloalueilla tiivis ja matala rakentaminen on sekä ympäristöystävällistä että vastaa myös yhä useampien ihmisten toiveisiin.

Kuntien tulee myös huolehtia siitä, että kaikki kuntalaiset voivat nauttia ja virkistyä monipuolisessa luonnossa. Vapaita luonto- ja ranta-alueita tulee olla riittävästi ja helposti saavutettavissa.

Viime kesän poikkeukselliset ympäristöolosuhteet osoittivat, kuinka tärkeää on ehkäisevä ympäristötyö. Ympäristön- ja terveydensuojeluun, eläinlääkintään ja eläinsuojeluun on turvattava riittävät resurssit.

Turvallisuutta arkeen

Turvallisuus on jokaiselle kansalaiselle kuuluva perusoikeus, hyvinvoinnin perusta ja myös alueen kehittymisen välttämätön ehto. Kansainvälisten ja myös Suomea monin tavoin koskevien muutosten vuoksi turvallisuudesta on tullut kansalaisille entistä tärkeämpi jokapäiväinen huolenaihe.

Kunnissa ja etenkin seututasolla tarvitaan tehokkaampaa yhteistoimintaa arjen turvallisuuden kohentamiseksi. Yksinkertaisimmillaan on kyse esimerkiksi riittävän valaistuksen järjestämisestä. Kuntien on mahdollista toimia turvallisuuden lisäämiseksi mm. oppilashuollon, päihteiden vastaisen työn, pitkäaikaistyöttömyyden katkaisemisen, maahanmuuttajien tukemisen sekä onnettomuuksien ennaltaehkäisyn kautta.

Valtion on puolestaan varmistettava riittävä poliisien määrä, jotta järjestyksenpidosta ja rikosten torjunnasta voidaan pitää huolta. Kentällä työtä tekevien poliisien lisäksi hätäkeskusten toimivuus on kuntalaisten kannalta oleellista.

Turvattomuuden tunnetta aiheuttavia tekijöitä esiintyy yhä laajemmin ja myös aiemmin turvalliseksi koetuilla pienemmillä paikkakunnilla. Sosialidemokraateille turvallisuus on laaja käsite, johon myös sosiaalinen turvallisuus kuuluu olennaisena osana.

Uhkia ennalta ehkäisevässä seudun turvallisuustyössä tulee painopiste suunnata syrjäytymisen torjuntaan.

Työttömyys ja eriarvoisuuden lisääntyminen sekä päihteiden ja huumeiden käyttö aiheuttaa yhteiskunnan ulkopuolelle ajautumista, häiriökäyttäytymistä ja perheväkivaltaa sekä merkittäviä henkilökohtaisia ja aluetaloudellisia ongelmia. Jotta häiriöitä ja rikollisen elämäntavan leviämistä voidaan estää, tarvitaan tehostettuja seudun yhteisiä toimia syrjäytymisen kierteen ehkäisemiseksi.

Erityisesti perheväkivalta vaatii nopeaa puuttumista. Kuntien tulee huolehtia esimerkiksi turvatalojen ja muiden väliaikaisten turvapaikkojen rakentamisesta sekä riittävästä tuesta, jotta väkivallan kierre saadaan katkaistua.

Kansalaisten turvallisuudesta huolehtimista ei voida jättää pelkästään poliisin tai pelastustoimen varaan, vaan kuntien tulee rakentaa laajaa seudullista turvallisuusyhteistyötä, jonka avulla kytketään mahdollisimman monet toimijat vahvistamaan perusturvajärjestelmiä sekä estämään ennakolta uhkia, jotka kohdistuvat seudulla kansalaisten ja yritystoiminnan turvallisuuteen.

Vahvistuva kansanvalta

Yhteiskunnallinen valta on Suomessa lähellä kansalaista, itsehallintoa omissa käsissä. Kunnallinen demokratia toteutuu hyvän ja avoimen hallinnon, palveluiden käyttäjien vaikutusmahdollisuuksien sekä suoran kansalaisvaikuttamisen kautta.

Kunnallisdemokratian toteutumisessa on paljon parantamista. On tärkeää huolehtia siitä, että kuntalaisten valitsemilla luottamushenkilöillä on keskeinen sananvalta kunnan johtamisessa. Lautakuntien määrän lisääminen tai niiden roolin vahvistaminen muulla tavoin on yksi keino laajentaa kansanvaltaista ohjausta kunnissa.

Demokratian edistäminen kunnissa vaatii myös ennakkoluulottomuutta. Pormestarimalleja tulee alkavalla valtuustokaudella kokeilla aktiivisesti, paikalliseen harkintaan perustuen.

Äänestysaktiivisuus on demokratian toteutumiselle oleellinen asia. Äänestyspaikkojen määrän vähentyminen on määrätietoisesti käännettävä nousu-uralle: niiden määrää tulee lisätä ja tuoda äänestyspaikat kuntalaisten keskuuteen. Samalla tulee aktiivisesti tiedottaa siitä, kuinka kuntalaiset voivat äänioikeuttaan käyttää.

Toimiva demokratia edellyttää hyvää hallintoa. Sen ominaisuuksia ovat avoimuus, luotettavuus, nopeus ja asiakaslähtöisyys sekä kuntalaisten osallistumista tukeva toimintatapa. Jokaisen kuntalaisen oikeuksiin kuuluu myös osallisuus palveluiden tuotantoon. Kunnissa tuleekin kehittää systemaattinen palautteenantojärjestelmä, jonka luomisessa voidaan käyttää myös tietoverkkoja.

Samoin tulee käyttää hyväksi vireää kansalaisyhteiskuntaa: kansalaisjärjestöjä. Siksi mm. vanhempainyhdistykset on saatava yhä aktiivisemmin mukaan koulujen kehittämiseen, asukasyhdistykset ympäristönhoitoon, kaava- ja liikennekeskusteluun sekä vammaisjärjestöt rakennussuunnittelun.

Kuntalaisen vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta kunta on demokratian perusyksikkö. Kuntien yhteistyöllä tulee kuitenkin luoda uusia seudullisia toimintamalleja kuntalaisten palveluiden turvaamiseksi. Erityisesti yhtiömuotoisissa hallintomalleissa ja kuntayhtymissä päätöksenteon avoimuus ja demokraattisuus ovat kuitenkin usein jääneet kyseenalaisiksi.

Erilaisia seudullisia yhteistyö- ja hallintomalleja pohdittaessa on korostettava kansanvallan näkökulmaa aina, kun seudulliselle tasolle siirretään kansalaisten kannalta merkittävää päätös- tai toimivaltaa. Maakunnallisen ja maakuntien välisen toiminnan tulee puolestaan jatkossakin pohjautua kuntien yhteistyölle ja kunnallisdemokratialle.