Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SDP/499

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

SDP:n viestintäpoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Otsikko: SDP:n viestintäpoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1975
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SDP

VIESTINTÄPOLIITTINEN OHJELMA

(hyväksytty puolueneuvoston kokouksessa 6.3.1975)

YLEISTÄ

Poliittisen demokratian edellytyksenä on tehokkaasti toimiva ja kansanvaltaisesti hallittu viestintäjärjestelmä. Kansalaisilla on oikeus muodostaa mielipiteensä totuudenmukaisen tiedon perusteella. Mahdollisuudet vaikuttaa yleiseen mielipiteenmuodostukseen eivät saa riippua taloudellisesta asemasta. Yhteiskunnassa, jossa valtaosa joukkotiedotusvälineistä on omistavan luokan hallinnassa, jää myös poliittinen demokratia vaillinaiseksi.

Aineellisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden saavuttaminen ei voi yksin olla yksilön tai yhteiskunnan tavoite, vaan yhtä tärkeä on vapaan, sisäisesti rikkaan sivistyselämän laajentaminen, syventäminen ja turvaaminen. Joukkotiedotusvälineillä on levinneimpinä kulttuurin välittäjinä keskeinen osa poliittisen tietoisuuden herättämisessä ja yhteisöllisen kulttuuritoiminnan aktivoimisessa.

SANANVAPAUS

Suomen kansalaisille on Hallitusmuodossa taattu sananvapaus sekä oikeus kirjoitusten ja kuvallisten esitysten painosta julkaisemiseen kenenkään niitä ennalta estämättä.

Sananvapaus kuuluu erottamattomana osana demokratiaan. Todellisen sananvapauden takeeksi ei kuitenkaan riitä passiivinen säännös esteettömästä julkaisuvapaudesta. Porvarillisessa yhteiskunnassa passiivinen sananvapauden tulkinta merkitsee vain etuoikeutetun luokan toimintamahdollisuuksien turvaamisesta eikä poista sitä ensiarvoisuutta, joka myös tiedonvälityksen alueella vallitsee.

Sananvapauden tulkinnassa on lähdettävä siitä, että yhteiskunnan on aktiivisin toimenpitein luotava kansalaisille ja heidän muodostamilleen ryhmittymille mahdollisuus tiedonvälityksen harjoittamiseen. On tuettava aktiivisesti myös kansalaisten tiedonhankintaa. Yhteiskunnan vastuulla on se, että kaikkien käytettävissä on totuudenmukaista tietoa ajankohtaisista tapahtumista, omiin elinolosuhteisiin vaikuttavista suunnitelmista ja päätöksistä sekä muista yhteiskunnan toiminnoista.

JOUKKOTIEDOTUSVÄLINEIDEN OMISTUS

Yhteiskunnan luokkasuhteet määräävät myös joukkotiedotuksen rakenteesta ja sisällöstä. Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitseva porvarillinen ylivalta näkyy kaikissa tiedotusvälineryhmissä.

Pitkäaikaisen poliittisen ja taloudellisen kehityksen tuloksena on työväenliikkeen hallussa oleva osa maan sanomalehdistöstä jatkuvasti pienentynyt. Työväenliikkeellä ei ole käytettävissään nykyaikaisen lehdistön vaatimia pääomia, ja mainostulojen ohjauksen välityksellä suurinta osaa maamme joukkotiedotuksesta hallitseva yksityinen elinkeinoelämä suosii johdonmukaisesti sen etuja ajavaa porvarillista joukkotiedotusta.

Sähköinen tiedonvälitys, radio- ja televisiotoiminta, on suurelta osin kansanvaltaisen valvonnan alaista, mutta työväenliike on joutunut ja joutuu käymään jatkuvaa kamppailua kaupallisen yleisradiotoiminnan laajennuspyrkimyksiä vastaan. Radiossa ja televisiossakaan työväenliikkeen käsitykset eivät ole päässeet esille sen yhteiskunnallista merkitystä vastaavalla tavalla, vaan porvarillinen ajattelu on poliittisten voimasuhteiden vaihteluista riippumatta ollut hallitsevana myös yleisradiotoiminnassa.

Kapitalistiselle yhteiskunnalle ominainen keskittyminen ja pienten tuotantoyksiköiden sulautuminen suurempiin kiihtyy myös yksityisen joukkotiedotuksen piirissä. Ilman yhteiskunnan voimakkaita toimenpiteitä joukkotiedotuksemme rakenne muodostuu yhä epädemokraattisemmaksi.

Erittäin huolestuttava ilmiö on myös ulkomaisen pääoman tunkeutuminen suomalaisille viestintämarkkinoille. Eräät huomattavat lehdet ja muut alan yritykset ovat ylikansallisten yhtiöiden omistuksessa ja myös muu viihdeteollisuus käyttää lisääntyvässä määrin ulkomaista aineistoa, joka usein sekä sisällöltään että toteutukseltaan on ala-arvoista. Tämä kehitys on lainsäädännöllisin toimenpitein estettävä ja kansallista kulttuuria on edistettävä tuntuvin tukitoimenpitein.

VALTIOVALTA JA VIESTINTÄPOLITIIKKA

Viestintäpoliittisten kysymysten käsittely valtionhallinnossa on keskitettävä niin, että valtiovallalla on mahdollisuus harjoittaa suunnitelmallista viestintäpolitiikkaa. Eri viestintäpalveluksia on kehitettävä tasapainoisen kokonaissuunnitelman puitteissa.

Työnjako valtioneuvoston ja keskusvirastojen välillä on järjestettävä niin, että valtioneuvosto tekee viestintäpoliittisiin suuntaviivoihin vaikuttavat päätökset sekä hankintoja koskevat periaatepäätökset, kun taas keskusvirastot vastaavat viestintäpalvelusten kehittämisestä ja ylläpidosta annettujen suuntaviivojen puitteissa. Yleisradion ohjelmatoiminnan on oltava riippumaton sekä valtioneuvostosta että keskusvirastoista.

Koska tekninen kehitys on hävittämässä rajaa joukkoviestinnän ja muun tietoliikenteen kuten teleliikenteen välillä, on välttämätöntä, että joukkoviestintää ja muuta tietoliikennettä koskeva päätöksenteko keskitetään samaan pisteeseen valtionhallinnossa, jossa mm. tehdään kokonaisvaltaiset suunnitelmat yhtenäisen viestintäverkoston kehittämiseksi. Opetusmateriaaliin sekä kirjallisen ja taiteellisen työn tukemiseen liittyvät kysymykset voidaan kuitenkin käsitellä erillään joukkoviestintää ja muuta tietoliikennettä koskevasta päätöksenteosta.

Kansanvaltaisen valvonnan tehostamiseksi on hallinnon julkisuutta ja tiedottamisvelvollisuutta lisättävä. Tavoitteena on pidettävä asiakirjojen mahdollisimman laajaa julkisuutta. Liikesalaisuussäännöksiä on lievennettävä niin, että kansalaisilla on mahdollisuus tutustua julkisen hallinnon keräämiin talouselämää koskeviin tietoihin. Julkisen hallinnon on myös aktiivisesti tiedotettava toiminnastaan sekä uusista säädöksistä.

YLEISRADIOTOIMINNAN TAVOITTEET

Yleistä

Radio ja televisio ovat muihin tiedotusvälineisiin verrattuina erikoisasemassa yleisönsä suuruuden ansiosta. Ajankohtaisen tiedonvälityksen lisäksi yleisradiotoiminnalle on asetettava koulutukseen ja kulttuurin välittämiseen liittyviä erikoistehtäviä.

Näistä syistä yleisradiotoiminnan merkitys yhteiskunnassa ja sen harjoittajalle asetettava vastuu ovat poikkeuksellisen suuret. Radion ja television kaikkien mahdollisuuksien hyväksikäyttö kansan enemmistön toivomalla tavalla on mahdollista vain silloin, kun yleisradiotoiminnan siteet kaupalliseen eduntavoitteluun on kokonaisuudessaan katkaistu.

Yleisradiotoiminnan on oltava eduskunnan valvonnassa. Sitä harjoittavalla laitokselta, Yleisradiolla, on oltava laissa säädetty julkinen yksinoikeus tehtäväänsä. Sen toiminta on rahoitettava julkisista varoista, ja sen hallintoelinten on oltava vastuussa eduskunnalle.

Yleisradiotoimintaa laajentavat uudet tekniset sovellutukset, joista merkittävimpinä on pidettävä kaapeliviestintää ja tietoliikennesatelliittien käyttömahdollisuuksien lisääntymistä yleisradiotoiminnan suuntaan. Teknisistä eroavaisuuksista huolimatta tällaisten uusien yleisradiotoiminnan muotojen on kuuluttava kansanvaltaisen valvonnan ja Yleisradion julkisen yksinoikeuden piiriin.

Suomelle on Unescon hyväksymän periaatteen mukaisesti pidätettävä yksinomainen oikeus määrätä, mitä maahan tietoliikennesatelliittien kautta lähetetään.

Ohjelmatoiminnan tavoitteet

Demokratian toteutuminen edellyttää, että kansalaiset voivat jatkuvasti seurata taloudellista ja poliittista vallankäyttöä. Yhteiskunnan toiminnan kannalta on välttämätöntä, että kansalaisia suoraan tai välillisesti koskevista päätöksistä voidaan tiedottaa nopeasti ja tehokkaasti.

Nämä vaativat tiedonvälitystehtävät voi Suomen oloissa täysipainoisesti hoitaa vain kansanvaltaisesti hallittu Yleisradio. Toistaiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa vallitseva porvarillinen ylivalta on vaikuttanut yleisradiotoimintaan siten, että sen ohjelmisto ei ole merkittävästi eronnut kaupallisen tiedonvälityksen sisällöstä eivätkä työväenliikkeen käsitykset ole päässeet esille yhteiskunnallista merkitystään vastaavassa suhteessa.

Yleisradion ohjelmatoiminnan painopisteet on asetettava vastaamaan kansan enemmistön tiedollisia ja sivistyksellisiä tarpeita.

Ajankohtaisen tiedonvälityksen lisäksi Yleisradion on annettava ohjelmissaan tietoa yhteiskunnan rakenteesta ja toiminnasta päämääränään koulutuksen puutteesta johtuvan eriarvoisuuden kaventaminen. Kulttuuripalvelusten alueellisesti epätasainen jakautuminen on osittain korvattavissa Yleisradion korkeatasoisella eri kulttuurin alojen ohjelmatuotannolla. Yleisradion on tunnettava vastuunsa vaikutuksistaan kansalaisten vapaa-ajan viettoon ja pyrittävä ohjelmistossaan esittelemään passiivista kuuntelua tai katselua mielekkäämpiä vapaa-ajan vieton muotoja sekä aktivoimaan yleisöään omaehtoiseen kulttuuritoimintaan ja järjestötyöhön.

Kotimaisella ohjelmistolla ja suomalaisen yhteiskunnan tapahtumilla on oltava keskeinen osuus Yleisradion ohjelmissa. Sen lisäksi radio ja ennen kaikkea televisio voivat toimia tehokkaasti kansainvälisen yhteisymmärryksen ja solidaarisuuden lujittamiseksi. Muiden maiden olosuhteita kuvaavalla ja ulkomailta hankitulla aineistolla on tärkeä sija Yleisradion ohjelmistossa. Yleisradion tulee toisaalta hankkia ohjelmaa monipuolisesti eri puolilta maailmaa, toisaalta sen on lisättävä omaa ulkomaita käsittelevää ohjelmistoaan.

LEHDISTÖ

Lehdistön merkitys mielipiteiden vaihdon foorumina, poliittisen toiminnan tehostajana ja yhteiskunnan vallankäytön valvojana ei tule vähenemään, vaikka teknisen kehityksen myötä syntyykin uusia viestintämenetelmiä.

Sananvapaus sosialidemokraattien tarkoittamassa mielessä ei toteudu maamme lehdistössä sen omistus- ja levikkisuhteiden vuoksi. Omistavien piirien sana painaa enemmän kuin työväenluokan. Lehdistön kentässä vallitseva porvarillinen ylivalta ei vastaa kansan poliittista jakautumista ja jarruttaa poliittisen demokratian kehittämistä.

Lehtien tuloista valtaenemmistö tulee ilmoituksista, ja kun yksityinen pääoma on keskittänyt ilmoittelunsa lähinnä poliittisista syistä porvarillisille lehdille, niitä on pystytty kehittämään yhä menestyksellisemmäksi kauppatavaraksi.

Kansalaisten maailmankuvan ja mielipiteiden muodostamisen kannalta tällainen kehitys on turmiollinen. Se on myös osoitus siitä, että ns. vapaan kilpailun periaatteella toimiva joukkotiedotusjärjestelmä ei ole kyennyt takaamaan todellista sananvapautta.

Valtion lehdistöpolitiikan päämääränä on pidettävä vapaan mielipiteiden vaihdon turvaamista ja lehdistössä historiallisen kehityksen tuloksena vallitseviksi tulleiden vinoutumien korjaamista. Valtion on myös pyrittävä estämään lehdistön keskittyminen yhä harvempiin käsiin.

Yleisestä koko lehdistöön kohdistuvasta tukemisesta on luovuttava. Valtion tukea on jaettava tuen tarpeessa oleville tärkeitä tiedonvälitystehtäviä suorittaville lehdille.

Maahan on saatava parlamentaarisesti hallittu monipuoliseen ja korkeatasoiseen palveluun pystyvä tietotoimisto.

Puolueen tavoitteena on sosialidemokraattisen lehdistön vahvistaminen työväenliikkeen yhteiskunnallisen voiman vahvistumisen osana. Yhteiskunnallisen muutoksen esitaistelijana toimivan puoluelehdistön on yleisten tiedonvälitystehtävien lisäksi tuotava esille puolueen tavoitteita ja käytännön toimintaa sekä toimittava kenttänä puolueen sisäiselle keskustelulle. Sosialidemokraattisen lehdistön on oltava puolue-elinten päätösvallan alainen, ja sen on kohdeltava tasapuolisesti puolueen sisällä esiintyviä erilaisia katsantokantoja.

SDP:N LÄHIAJAN VIESTINTÄPOLIITTISET TAVOITTEET

VALTIOVALTA JA VIESTINTÄPOLITIIKKA

Joukkoviestintää ja muuta tietoliikennettä koskeva päätöksenteko on tarkoituksenmukaisinta keskittää liikenneministeriöön, jonne on perustettava viestintäosasto. On harkittava mahdollisuutta sijoittaa liikenneministeriöön kaksi ministeriä, joista toinen vastaisi viestinnästä ja tietoliikenteestä ja toinen fyysisestä liikenteestä. Posti- ja lennätinhallitus on sijoitettava viestintäosaston alaisuuteen.

Ministeriön ja Posti- ja lennätinhallituksen välistä tehtävänjakoa on tarkistettava niin, että periaatteelliset päätökset sekä suuria hankintoja koskevat päätökset tehdään valtioneuvostossa, joka myös tarvittaessa myöntää toimiluvat. PLH vastaa toiminnan kehittämisestä ja ylläpitämisestä valtioneuvoston antamien ohjeiden mukaisesti.

Laki yleisten asiakirjojen julkisuudesta on kiireellisesti tarkistettava niin, että yleiset asiakirjat ovat erittäin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta yleisön saatavissa ja tiedotusvälineiden käytettävissä. Toisaalta julkisen hallinnon omaa aktiivista tiedottamista on tehostettava ja jokaisen virkamiehen tiedotusvelvollisuutta tähdennettävä. Koko valtion hallinnossa on toteutettava virastotoimitusjärjestelmä, joka merkitsee sitä, että yleiset asiakirjat joustavasti saatetaan julkisen sanan käyttöön.

YLEISRADIOTOIMINTA

Yleisradiolainsäädännön uudistaminen

Yleisradiotoimintaa koskeva lainsäädäntö on kiireellisesti uudistettava säätämällä uusi tekninen radiolaki ja erillinen yleisradiolaki.

Laissa on nykyinen yleisradio muutettava julkishallinnolliseksi laitokseksi. Yleisradiolla tulee olla julkinen yksinoikeus määrätä, mitä yleisradio-ohjelmaa maassamme lähetetään. Valtioneuvosto ja hallintoviranomaiset eivät saa osallistua yleisradiolaitoksen valvontaan, vaan vastuu siitä on annettava yksinomaan eduskunnan valitsemalle yleisradioneuvostolle, joka voi jakaa tehtäviään edelleen nimittämilleen elimille ja jonka tulee pitää huolta yleisradio-ohjelmien vastaanottajien näkemysten noudattamisesta ja eri yhteiskuntaryhmien huomioon ottamisesta. Yleisradioneuvostolla on oltava valta päättää yleisradio-ohjelmien yleisistä suuntaviivoista, ottaa ja erottaa laitoksen nykyistä Yleisradion johtokuntaa vastaava hallitus ja päättää laitoksen talousarviosta. Yleisradioneuvoston toimikausi on sidottava edduskunnan toimikauteen siten, että jokainen uusi eduskunta valitsee uuden yleisradioneuvoston. Laitoksen hallituksen jäsenet on valittava määräajaksi, ja hallituksen on vastattava yleisradiotoiminnan käytännön toteuttamisesta.

Yleisradiolainsäädännön uudistamisen yhteydessä on kaapelitelevisiotoiminta rinnastettava perinteelliseen radio- ja televisiotoimintaan ja siten saatettava Yleisradion julkisen yksinoikeuden piiriin. Samoin on lainsäädäntöä uudistettaessa laissa kiellettävä Yleisradiota luovuttamasta ohjelma-aikaa ulkopuolisten yksityisten ohjelmayhtiöiden itsenäiseen käyttöön.

Yleisradiotoiminnan rahoitus

Yleisradiotoiminta on yhteiskunnallista palvelutoimintaa, jonka rahoitus on järjestettävä valtion tulo- ja menoarvion yhteydessä. Nykyisestä lupamaksujärjestelmästä on pikaisesti luovuttava.

Sosialidemokraatit eivät pidä tarkoituksenmukaisena yleisradiotoiminnan voimakasta määrällistä laajentamista, mutta kustannusten noustessakin Yleisradiolle on taattava riittävät taloudelliset mahdollisuudet harjoittaa laajaa, monipuolista ja korkeatasoista ohjelmatoimintaa.

Yleisradiotoiminnan rahoitusta uudelleen järjestettäessä on päämääränä pidettävä mainonnan lopettamista yleisradio-ohjelmien yhteydessä. Siirtymävaiheen ajaksi on mainostoiminta otettava Yleisradion haltuun, jotta mainostulot kokonaisuudessaan voidaan käyttää yleisradiotoiminnan hyväksi. Ylimenokautena ennen mainonnan lopettamista ei televisiomainontaa saa lisätä eikä radiomainontaa aloittaa.

Yleisradiotoiminnan laajennukset

Yleisradiotoiminnan kehittämisessä pääpaino on suunnattava ohjelmiston laadulliseen kehittämiseen nykyisiä lähetysaikoja olennaisesti lisäämättä. Eräiden erityisryhmien palvelua on parannettava, ja silloin on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan käyttämään taloudellisesti edullista radiota. Toiminnan kehittämisessä ja ohjelma-aikojen suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös vuorotyön aiheuttamat haitat.

Televisio-ohjelmistoa kehitettäessä on pyrittävä lisäämään Yleisradion oman tuotannon osuutta lähetysajasta ulkomaisen ohjelmiston ja kaupallisen kotimaisen ohjelmiston kustannuksella. Tämä ei saa merkitä huomion kiinnittämistä vain kotimaisiin tapahtumiin, vaan Yleisradion on pyrittävä nykyistä enemmän tuottamaan myös muita maita käsitteleviä ohjelmia sekä itse että yhteistyössä muiden kansallisten yleisradioyhtiöiden kanssa.

Toista television ohjelmansiirtoverkkoa, nykyistä TV 2:n verkkoa, tulee edelleen laajentaa väestöpohjan mukaisesti siten, että se ennen vuosikymmenen loppua peittää lähes koko väestön.

Radion lähetysaikaa tulee pidentää ympärivuorokautiseksi, mikä merkitsee palvelun parantamista erityisesti poikkeavaa työaikaa noudattavien kannalta. Sitä vastoin kolmannen suomenkielisen radioverkon rakentamista ei voida pitää ajankohtaisena, vaan pääpaino radiossa on pantava ohjelmallisten palvelujen kehittämiseen nykyisten kahden verkon puitteissa.

Ruotsinkielistä väestöä varten tulee kehittää yksi täyden palvelun radiokanava. Tämä merkitsee, että nykyisessä ruotsinkielisessä verkossa tulee lähettää ohjelmaa vain ruotsiksi. Ruotsinkielistä tv-toimintaa tulee kehittää samassa suhteessa kuin suomenkielistäkin toimintaa.

Tärkeimmän lähiajan kehittämiskohteen muodostaa Yleisradion alueellinen radio-ohjelmisto, jonka on pyrittävä edistämään alueellisen lehdistön tiedonvälitysmonopolin murtamista. Alueellista ohjelmistoa on kehitettävä niin, että uutis- ja ajankohtaislähetyksien lisäksi on mahdollisuus tuottaa säännöllisesti myös muuta alueellisesti merkittäviä kysymyksiä käsittelevää ohjelmaa. Nykyisiä alueohjelmien lähetysalueita on pienennettävä jakamalla toiminta-alueita pienempiin lähetysalueisiin. Suurimpien kaupunkikeskusten vaikutusalueilla on käynnistettävä paikallisradiotoiminta, jolla suhteellisin vähäisin kustannuksin voidaan palvella suuria väestömääriä.

Yleisradion sisäinen organisaatio

Yleisradion nykyinen organisaatio antaa suhteettoman paljon valtaa eri yksiköiden johtajille. Organisaatiota tulee uudistaa siten, että ohjelmayksiköiden itsenäisyyttä rajoitetaan ja Yleisradion johtokunta tai hallitus toimii kollegiaalisesti. Päätöksentekoa on pyrittävä myös siirtämään johtajatasolta alemmas käytännön ohjelmatoimintaa koskevissa kysymyksissä.

Yleisradion tulee hallintonsa erikoisluonteen puitteissa ryhtyä soveltamaan työpaikkademokratiaa.

LEHDISTÖ

Lehdistötukijärjestelmä on uudistettava siten, että alennetuista postimaksuista pääosin luovutaan ja niihin käytetyt varat ohjataan kokonaisuudessaan aktiivisesti lehdistön rakenteeseen vaikuttavaan valikoivaan tukeen.

Työvoimapoliittisista ja taloudellisista syistä on tarkoituksenmukaisinta ohjata lehtien kuljetus ja jakelu posti- ja lennätinlaitokselle. Tämä edellyttää, että postille annetaan mahdollisuudet kehittää henkilökuntapolitiikkaansa siten, että nopea ja säännöllinen jakelu on turvattu. Kannon tehostamiseksi posti on myös vapautettava mainonnan sekä muun ilmaisjakelumateriaalin jakelusta.

Sanomalehdiltä ja kaupallisilta aikakauslehdiltä on ryhdyttävä perimään todellisia kustannuksia vastaavat postimaksut, ja samaan aikaan tulee ennen maksujen alennuksiin käytetyt varat jakaa puolueiden parlamentaaristen voimasuhteiden mukaan eri puolueiden lehdistöjärjestöille. Kun lehdistötukea jaetaan edelleen puolueen lehdistön kesken, on huolehdittava siitä, että kaikkien sosialidemokraattisten lehtien tilausmaksut pystytään pitämään kohtuullisella tasolla.

Järjestö- ja aatteellinen aikakauslehdistö tulee kuitenkin edelleen kuljettaa todellisia kustannuksia halvemmin postimaksuin.

Joukkoviestintää tuottavien yritysten ulkomainen omistus maassamme on lailla kiellettävä. On myös tutkittava mahdollisuuksia tulli- ja verorasittein rajoittaa ylikansallisen ala-arvoisen viihdeaineiston maahantuontia.

Kulttuuritoimintaan käytettävistä opetusministeriön varoista on jaettava erillistä tukea myös kulttuuri- ja mielipidelehdille.

Suomen Tietotoimiston valtion avun saamisen ehdoksi on asetettava sen hallinnon demokratisoiminen.

Toimitusdemokratian kehittämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Sosialidemokraattisen lehdistön voiman lisäämiseen tarvitaan kaikkien työväenliikkeen jäsenten myötävaikutusta. Jokaisessa vaalipiirissä on oltava sosialidemokraattien poliittista toimintaa edistävä ja tahtoa ilmaiseva työväenlehti. Puolueen pää-äänenkannattajasta on kehitettävä elinvoimainen valtakunnallinen sanomalehti.