SDP

YMPÄRISTÖPOLIITTINEN OHJELMA

Hyväksytty SDP:n 34. puoluekokouksessa Helsingissä 4.-7.6.1987

ESIPUHE

Ympäristönsuojelu on jatkuvaa toimintaa. Nyt käsillä olevan ohjelman tarkoituksena on osoittaa sosialidemokraattisen ympäristöpolitiikan lähtökohdat ja perusperiaatteet. Ohjelmaa konkreettisemmat tavoitteet asetetaan puoluekokousten lausumissa. Ohjelma osoittaa siten ympäristöpolitiikan suuntaa: parempaan ympäristöön kansanvaltaa ja tasa-arvoa lisäämällä ja tunnustamalla ympäristöarvojen ensisijaisuus päätöksenteossa.

YMPÄRISTÖPOLITIIKAN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS

Luonto - elinehtomme

Ihminen on osa luontoa ja elää vuorovaikutuksessa häntä ympäröivän muun luonnon kanssa. Mikäli ihminen tuhoaa luonnon, hän tuhoaa myös oman lajinsa elinedellytykset. Luonnon antimet ja luonnon tuottokyky ovat luoneet perustan ihmisten elannolle, luonnonvarat tuotannolle.

Ihmiskunnan oli viime vuosisataan asti pakko alistua luonnonvoimille toisin kuin tänä päivänä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkinnyt sitä, että ihmiskunnan tavoitteet olisivat ennen teollistumistakaan olleet sopusoinnussa luonnon kanssa. Useat kulttuurit sortuivat luonnonvaroja köyhdyttävään tai luontoa turmelevaan tuotantotapaan.

Tieteellistekninen ja teollinen kehitys vapautti ihmisen monelta osin luonnonvoimien välittömästä vaikutuksesta. Tämä vahvisti kuvitelmaa ihmisen yliherruudesta luontoon ja himmensi kokemusperäisesti saatua ymmärrystä luonnon ja ihmisen rinnakkaiselosta, kumppanuudesta.

Maapallon ympäristöongelmat

Maapallon keskeisin ympäristöongelma on luonnonvarojen tuhlaileva ja yksipuolinen hyväksikäyttö, joka on osasyynä nälänhädälle laajoilla alueilla. Metsien hävittäminen muuttaa maapallon ilmastoa, aiheuttaa aavikoitumista ja köyhdyttää kasvi- ja eläinlajistoa. Maapallon meriä ylikalastetaan ja maataloudessa aiheutetaan ekologisia ongelmia. Useat teollisuuden aiheuttamat ympäristönsuojeluongelmat ilmenevät nykyään pitkäaikaisvaikutuksiaan luontoon ja ihmiseen. Maapallon vakavin uhka on elollisen luonnon köyhtyminen ja yksipuolistuminen, mikä saattaa johtaa korjaamattomiin vahinkoihin.

Suomalaistenkaan menneisyys ei kerro yksinomaan oikein ymmärretystä suhteesta luontoon. Luonnon hyväksikäyttö on ollut niin laajamittaista kuin kunkin aikakauden teknologia on sallinut. Kansantaloutemme on yhä hyvin riippuvainen luonnonvaroistamme. Maamme pohjoinen sijainti merkitsee luonnon tavallista suurempaa häiriöalttiutta ja vaatii luonnon erityistä huomioon ottamista.

Asevarustelu - esimerkki luonnonvarojen ja ihmisen osaamisen riistosta

Taistelu luonnonvaroista on historian kuluessa, kuten nykyisinkin, leimannut ihmisyhteisöjen toimintaa. Kilpavarustelu on ohjannut pitkälti tieteen ja tekniikan kehitystä. Asevarustelu sitoo nytkin suunnattomasti ihmisen osaamista ja taloudellisia voimavaroja.

Kansainvälisen politiikan ongelmat kytkeytyvät yhä luonnonvarojen käyttöön ja omistukseen. Taistelu rajallisista raaka-aineista säilyy teollisuusmaiden, raaka-aineita tuottavien maiden sekä teollistumisen ensi askeleita ottavien kehitysmaiden välisenä kriisien aiheuttajana.

Luonnon tuhoamista käytetään jopa tietoisena sodankäynnin välineenä. Asevarustelun vastustaminen ja kaikkinainen rauhantyö kuuluu siten erottamattomana osana ympäristönsuojeluun.

Ympäristönsuojelu - yhteiskunnallista toimintaa

Ympäristönsuojelun yhteiskunnallista luonnetta on usein pyritty hämärtämään samaistamalla ympäristönsuojelu ja ekologia. Ympäristönsuojelussa on kysymys yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, jossa päättäjän arvot ovat keskeisessä asemassa. Ekologia on biologiaan kuuluva luonnontiede, joka tutkii mm. ihmisen vaikutusta ympäristöönsä ja lisää siten avarakatseisen päättäjän tietoja. Ympäristönsuojelussa on siis käytettävä ekologian tutkimustuloksia, mutta päätökset heijastavat aina laatijansa yhteiskunnallisia arvoja.

Varovaisuus ja nöyryys luonnon hyväksikäytössä on perusteltua, koska tiedämme luonnon erilaisista vuorovaikutussuhteista aivan liian vähän. Monet ihmisen toiminnan vaikutukset luonnontalouteen ilmenevät vasta vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen kuluttua.

Ympäristönsuojelun tärkeyttä ja konkreettisia toimenpiteitä ei voikaan kaikilta osin ja aina perustaa jo tiedossa oleviin, ekologisiin tutkimustuloksiin. Tieteellisesti kiistattomia tutkimustuloksia on usein vasta käytettävissä haitallisten seurausten jo ilmaannuttua. Ympäristönsuojelussa on kuitenkin ensisijainen painopiste asetettava ennaltaehkäiseviin toimintatapoihin. Ympäristönsuojelu on siis toimintaa yhteiskunnallisten arvojen puolesta. Ympäristöongelmat voidaan hallita vasta, kun ympäristöpolitiikan ensisijaisuus saa riittävän vahvan aseman ihmisen toiminnassa.

Sosialidemokraatit ja ympäristönsuojelu

Luonnonsuojelu oli Suomessa niin kuin muissakin maissa pitkään alan innostuneiden tiedemiesten ja harrastajien toimintaa.

Luonnonsuojelu laajeni vaatimukseksi laaja-alaisesta ympäristönsuojelusta 1960-luvun loppupuolella, jolloin huolenaiheiksi tulivat mm. elohopean ja DDT:n vaikutukset kaloihin ja merikotkiin. Tällöin opittiin soveltamaan luonnonsuojelussa uutta ekologista tietoa mm. ekosysteemejä ja ravintoketjuja. Ympäristönsuojelun vaatimukset muuttuivat myös aikaisempaa olennaisesti enemmän yhteiskunnallisiksi, koska ongelmana ei ollut enää yksittäinen tihutyön tekijä, vaan yhteiskuntamme talouden kannalta keskeiset tuotantolaitokset.

Ympäristönsuojelun yhteiskunnallistumisen myötä reagoivat myös poliittiset puolueet 1960-luvun lopulla ympäristönsuojelukysymyksiin. SDP:n Turun puoluekokous hyväksyi v. 1969 ensimmäisenä puolueena Suomessa luonnon- ja ympäristönhoito-ohjelman.

Sosialidemokraattisen Puolueen ympäristönsuojelutavoitteissa on tähdennetty yleisen edun puolustamista yksityistä voitontavoittelua vastaan. Puolue on vaatinut luonnonvarojen suunnitelmallista ja tasapuolista käyttöä sekä puolustanut jokamiehenoikeuksia. Nämä tavoitteet on vain osittain saavutettu. SDP:n ympäristönsuojeluohjelma ja käytännön toiminta ovat kuitenkin ohjanneet ympäristönsuojelun erillislainsäädännön ja -hallinnon kehittymistä viime vuosina.

Sosialidemokraatit eivät pidä ympäristöongelmien perussyynä ainoastaan tuotantovälineiden yksityisomistusta. Sosialistiset talousjärjestelmät ovat kapitalismin tavoin suhtautuneet luonnonvaroihin ilmaisina raaka-aineina. Sosialidemokraattisen ympäristöpolitiikan lähtökohtana on se, että ilmaista luonnonvarojen käyttöä ei ole.

SOSIALIDEMOKRAATTISEEN YMPÄRISTÖPOLITIIKKAAN

Parempaan ympäristöön

Sosialidemokraattisen ympäristöpolitiikan päämääränä on säilyttää luonnon monipuolisuus ja kestävä tuottokyky sekä kulttuurimme parhaat perinteet ja saavutukset tuleville sukupolville.

Uudistumattomia luonnonvaroja on käytettävä säästeliäästi ja säilytettävä uudistuvien luonnonvarojen tuottokyky. Elollisten luonnonvarojen säilyttäminen edellyttää erityisesti perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämistä, eliöiden elinympäristön suojaamista sekä eliöyhteisöjen moninaisuuden säilyttämistä. Kaikkien ympäristömuutosten lähtökohtana on turvata ihmisten terveyden sekä kulttuurimme ja sen avulla luotujen rakenteiden säilyminen myös tulevaisuudessa.

Toiminnan avain - solidaarisuus

Työväenliikkeen perinteinen toiminta on saanut voimansa laajoista kansanjoukoista, joiden välittömät elinolot ovat kärsineet yksityisen edun tavoittelusta. Työväenliike on toiminut jäsentensä hyväksi. Osa ympäristöpolitiikasta voidaan perustaa yhä tälle toimintaperiaatteelle. Yhteiskuntamme vähäosaisimpien työ-, asuin- ja elinympäristön kohentaminen on tärkeä osa sosialidemokraattista ympäristöpolitiikkaa.

Puolueena joudumme kuitenkin tunnustamaan, ettemme voi johtaa ympäristöpolitiikan kaikkia tavoitteita palkansaajaväestön välittömistä eduista. Useat kansainväliset luonnonvarakysymykset vaativat tietoista luopumista oman kansakunnan ja kannattajakunnan eduista. Työväenluokan välittömän edun ajamisesta työ laajenee yleisen edun puolustamiseen. Ympäristöarvoista huolehtiminen on yhteiskunnallista työtä luonnon, toisten kansojen ja tulevien sukupolvien hyväksi. Tämä on ainoata perusarvoiltaan sosialidemokraattista ympäristöpolitiikkaa.

Ristiriita palkansaajaväestön välittömien etujen ja tarvittavien toimien välillä edellyttää lujaa pitäytymistä sosialidemokraattisissa arvoissa ja yleisen tiedon tason kohentamista. Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu kyvystämme havahtua itsekkyydestämme. Ympäristöongelmien ratkaisu edellyttää ihmiskunnalta yhteisvastuuseen perustuvaa, tarmokasta toimintaa riiston kaikkia muotoja vastaan. Meidän tulee toiminnassamme irtautua harhakäsityksestä, jonka mukaan ihmisellä on ylivalta luontoon ja menneiden sukupolvien luomaan kulttuuriin. Tarvitsemme selkeän solidaarista ympäristöpolitiikkaa.

Ympäristö on yhteinen

Luonnon ja ympäristön käytön kannalta ratkaisevat päätökset syntyvät tällä hetkellä yhä merkittävällä osin ilman kansainvaltaista päätöksentekomenettelyä. Kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa siihen, minkälaiseksi ympäristömme muotoutuu, ovat puutteellisia. Ympäristön käyttömahdollisuuksissa on vielä epätasa-arvoa. Elinympäristön laatu vaihtelee alueittain.

Ympäristödemokratian tulee saattaa kansalaiset tasavertaiseksi ympäristönsä suhteen. Kaikilla kansalaisilla tulee olla mahdollisuus hyvään ympäristöön, oikeus nauttia luonnosta ja kulttuurista sekä vaikuttaa omaa ympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Lähivuosina tulee laajentaa ympäristödemokratiaa erityisesti työelämässä. Työntekijöiden tulee saada tietoa ja koulutusta työpaikkansa ympäristökysymyksistä, oikeus kieltäytyä ympäristövaaraa aiheuttavista töistä sekä osallistua ympäristökysymyksiä koskevaan päätöksentekoon.

Kenelläkään ei tule olla omistuksesta tai käyttöoikeudesta johtuvaa yliotetta päätöksenteossa. Oikeus yhtäläiseen päätöksentekoon edellyttää myös sitä, että kaikille kansalaisille suodaan mahdollisuudet saavuttaa ongelmien hallintaan tarpeellinen tiedontaso.

Ympäristöluvista päättävä viranomainen ei voi olla kansanvallan ulkopuolella sijaitseva tuomioistuin. Ympäristöasiat eivät ole luonteeltaan yksityisten välisiä asioita, vaan kaikkia kansalaisia koskevia. Päätöksenteon kansanvaltaistaminen on välttämätöntä, jotta yhteisiä ympäristötavoitteita voitaisiin saavuttaa.

Ympäristöpolitiikan kansanvaltaistaminen edellyttää päätösvaltaa monella tasolla. Yksittäisten kansalaisten ja kansalaisryhmien toimintaoikeuksien lisääminen on välttämätöntä ja hallinnon järkevä järjestäminen lisää kunnallishallinnon merkitystä. Useat ympäristöpolitiikan tavoitteet vaativat kuitenkin valtakunnallisesti, jopa kansainvälisestikin yhtenäistä päätöksentekoa. Tätä välttämättömyyttä korostaa erityisesti se tosiseikka, että etenkin taloudellinen päätöksenteko on yhä keskittyneempää muutaman pankin tai kansainvälisen yhtiön ehdoilla. Sosialidemokraattisen Puolueen tulee kanavoida kansalaisten paikallinen toiminta paremmaksi hallinnoksi, uudeksi lainsäädännöksi ja kansainvälisiksikin sopimuksiksi.

Ympäristöpolitiikan ensisijaisuus

Ympäristöpolitiikan tarvetta on arvioitava ensisijaisesti sen omien, elintärkeiden tavoitteiden kannalta. Ympäristönpolitiikkaa ei tule alistaa muille, useinkin lyhytjännitteisille ja suppeille tavoitteille.

Kestävä ympäristöpolitiikka on yhteiskunnan sellaista toimintaa, jota ei voida harjoittaa kapitalistisen tuotantotavan ehdoilla. Ohjailemattomat markkinavoimat tuottavat huonoa ympäristöä. Ympäristöpolitiikka ei voi perustua luonnon ja ympäristön yksipuoliseen hyödyntämiseen, vaan tuotantotoiminta tulee alistaa ympäristöpolitiikalle.

Sosialidemokratian jatkuva tehtävä on vaikuttaa kansalaisten arvoihin ja yhteiskunnallisiin päätöksiin siten, että yleisen ympäristöedun ensisijaisuus ymmärretään välttämättömyydeksi eikä yksityisen edun tai edes ihmisryhmän edun nimissä tehdä päätöksiä, jotka vaarantavat luonnon monipuolisuutta tai yhteistä kulttuuriperintöämme.

Kulutus ja ympäristöpolitiikka

Työväenliikkeen ensimmäinen vuosisata on ollut työtä työväenluokan elinolojen parantamiseksi. Liikkeen kiistämättömiä saavutuksia ovatkin asumisolojen yleinen parantuminen sekä yleisten koulutusmahdollisuuksien ja monipuolisen sosiaaliturvan luominen kaikille kansalaisille. Laajojen kansankerrosten välttämättömät aineelliset perustarpeet on jo pitkälle tyydytetty teollistuneissa maissa.

Tähän tilanteeseen ovat markkinavoimat sopeutuneet kiihdyttämällä kulutuskysyntää mm. lyhentämällä tuotteiden kestoikää ja välineellistämällä sekä kaupallistamalla yhä useamman osan ihmiselämästä. Länsimaiden kansantalouksia kasvussa pitävä tekijä on - asevarustelun lisäksi - yhä suuremmassa määrin ihmisten vapaa-aikaan liittyvä tavaratuotanto.

Samanaikaisesti kun kehittyneiden maiden tavaratuotannon todelliset hyödyt ihmisen vapauttamiselle ovat yhä kyseenalaisempia, vallitsee kehitysmaissa yhä suurempi puute välttämättömistä inhimillisen elämän aineellisista edellytyksistä. Nykyinen osittain tarpeeton kulutus heikentää myös mahdollisuuksia tyydyttää tulevaisuuden perustarpeita.

Tähän ristiriitaan onkin jo valveutunein osa pitkälle kehittyneiden maiden kansalaisista reagoinut. Jatkuvaa kulutuksen kasvua vieroksutaan ja omaksutaan vapaaehtoisen vaatimattomuuden kautta uusia elämänarvoja. Kansalaisten toiveet ja unelmat liittyvät usein inhimillisiin arvoihin, ihmissuhteisiin ja tavalla tai toisella koko maailmasta ja tulevista sukupolvista henkilökohtaista vastuuta tunteviin elämäntapoihin.

Ihmiset tulee vapauttaa tavaratuotannon kasvattamisen ja kuluttamisen pakkomielteestä elämään täysipainoisesti toistensa kanssa ja toistensa, myös muissa maissa asuvien, hyväksi. Tämä edellyttää kansalaisten tietojen ja tietoisuuden lisäämistä kulutuksesta ja sen vaikutuksista.

Ilmaista luonnonvarojen käyttöä ei ole

Teknistieteellistä vallankumousta sekä sosialismissa että kapitalismissa on leimannut suhtaaautuminen luonnonvaroihin ilmaisina tai halpoina raaka-aineina. Tieteellisteknisen vallankumouksen edellytyksenä oli laaja elinkeinovapauden säätäminen. Tuotantojärjestelmät muuttuivat selvästi kapitalistisiksi ja tuotantoa alkoi eniten ohjailla yksinomainen liikevoiton tavoittelu.

Ympäristöongelmat aiheutuvat muun muassa siitä, että ympäristöhaitat ovat yrityksen kannalta niin sanottuja ulkoisia kustannuksia. Ympäristön pilaantuminen ei välittömästi vaikuta yrityksen taloudelliseen tulokseen. Yritys voi kannattaa hyvin, vaikka se aiheuttaakin laajoja ja tuhoisia ympäristöhaittoja.

Ympäristöarvot joutuvat käytännössä usein väistymään sen vuoksi, että niitä on vaikea tai lähes mahdoton arvioida rahassa. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että luontoa ja sen arvoja pidetään ilmaisina hyödykkeinä. Tuotantoa sekä sen kannattavuutta ja asianmukaisuutta on arvioitava myös luonnonvarojen ja ympäristön kannalta ja kehitettävä tähän sopivia menetelmiä.

Enää ei tule sallia sellaista toimintaa, jossa tuotantoperustuu olemassa olevan luonnonvaran suhteelliseen halpuuteen ja toiminnasta aiheutuvien haittojen maksattamiseen ulkopuolisilla. Ympäristövahingoista aiheutuvat kustannukset on sisällytettävä tuotantokustannuksiin.

Taloudelliset muutokset hallintaan

Sosialidemokraattinen liike on perustanut toimintansa tuloerojen tasoittamiseksi suurelta osin taloudelliseen kasvuun. Tuotannon sääntelemättömän kasvattamisen ongelmat on kuitenkin tiedostettu.

Taloudellisen kasvun loppuminen ei välttämättä kuitenkaan paranna ympäristön laatua. Yhteiskunnan edistystä ei voi mitata pelkästään bruttokansantuotteen kasvulla eikä sen kasvamatta jäämisellä. Kehittyneissä teollisuusmaissa voidaan taloudellista kasvua aikaan saada yhä useammin lisäämättä raaka-aineiden käyttöä tai ympäristökuormaa. Tätä kehitystä tulee tukea.

Vähempiosaisten asiaa ajavana ja oikeudenmukaisuutta korostavana liikkeenä sosialidemokraattisen liikkeen on varauduttava aikaisempaa voimakkaampaan toimintaan, jos perinteinen taloudellinen kasvu laantuu. Ympäristöpolitiikan toteuttamisen edellytykseksi ei voida asettaa taloudellista kasvua. Sosialidemokraattien tavoitteena on - taloudellisista suhdanteista riippumatta - toimia siten, että tuotantomenetelmät ja tuotantorakenne jatkuvasti uudistuvat luonnonvarojen käytön ja ympäristön kannalta edulliseen suuntaan.

Ympäristötyöt osaksi aktiivista työllisyyspolitiikkaa

Työpaikat ja ympäristönsuojelu eivät ole toistensa vaihtoehtoja. Uusi ympäristönsuojelutekniikka luo työpaikkoja mm. kone- ja laiteteollisuudelle ja rakennustoiminnalle. Hyvin hoidetut lunnonsuojelualueet ovat jo usean seudun matkailuelinkeinon kestävä lähtökohta. Metsien ja muun luonnon moninaiskäyttö työllistää enemmän kuin esimerkiksi pelkkä puuntuotanto. Kuntien ympäristönhoitotyöt ovat erityisen työvoimavaltaisia. Vanhojen rakennusten korjausrakentaminen vaatii paljon ammattimiesten työtunteja, joita ei voida siirtää koneille. Ympäristövelvoitteiden kaihtaminen on taas usein merkki heikosta taloudellisesta tilanteesta ja epävarmoista työpaikoista.

TOIMINTAAN LUONNON JA IHMISEN PUOLESTA

Ympäristövaikutukset arvioitava

Vuosikymmenen kestäneiden ponnistusten jälkeen on maamme ympäristöhallinto saatu pääpiirteissään rakennetuksi. Sosialidemokraattisen ympäristöpolitiikan tavoitteet on tästä huolimatta saavutettu vain osittain. Ympäristöongelmien syihin on pureuduttava tähänastista tehokkaammin. Meidän on laajennettava ympäristöpolitiikan toimintakenttää ja ennalta torjuttava ympäristöhaitat.

Ennalta ehkäisevän ja ympäristöongelmien kokonaistarkasteluun pyrkivän ympäristöpolitiikan kehittämiseksi tarvitaan suunnitteluun ja päätöksentekoon kytketty pakollinen ympäristövaikutusten arviointijärjestelmä. Tuotteiden ja toimenpiteiden ympäristövaikutukset on ennen niiden käyttöönottoa ja toteuttamista selvitettävä mahdollisimman kattavasti.

Ympäristövaikutusten arviointi tulisi liittää osaksi lainvalmistelua, komiteatyöskentelyä ja tulo- ja menoarvioiden laadintaa. Tärkeimpien toiminnallisten suunnitelmien, kuten maa- ja metsätalouden sekä energiahuollon kehittämissuunnitelmien laadintaan tulisi liittää ympäristövaikutusten arviointi.

Ympäristövaikutusten arviointia tulisi soveltaa myös maamme rajojen ulkopuolella tapahtuvaan, suomalaisten yritysten toimintaan. Tämä on erityisen tärkeätä kehitysmaissa, joiden lainsäädäntö ja ympäristövalmiudet ovat heikot.

Yhtenäiseen ympäristölupaan

Ympäristön pilaantumista rajoittavat säännökset ovat tällä hetkellä eri laeissa. Päätöksenteko on samoin jakaantunut useammalle eri viranomaiselle. Ympäristönsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi olisi pikaisesti laadittava yhtenäinen ympäristön pilaantumista estävä lainsäädäntö, johon yhdistetään naapuruussuhdelain, vesilain, terveydenhoitolain, jätehuoltolain ja ilmansuojelulain nykyiset säädökset.

Lainsäädäntöuudistuksella on luotava yhtenäistetty ympäristölupamenettely. Ympäristölle haitallisen toiminnan sijoittamista koskevat päätökset on tehtävä kaavoituksessa ja rakennuslupamenettelyssä, johon liitetään ympäristövaikutusten arviointimenettely. Ympäristösuojelulupa on käsiteltävä yhtenäisesti omana menettelynään, joka korvaa nykyisten ympäristönsuojelun erillislakien sekavan lupa- ja ilmoitusmenettelyn.

Ympäristörahasto perustettava

Ympäristövahinkojen korvausjärjestelmä on kehitettävä siten, että tapahtuneen vahingon ensisijaisena hyvittämiskeinona käytetään ennallistamisvelvoitetta, ts. sitä, että pilaaja velvoitetaan palauttamaan ympäristö entiseen tilaansa. Yleiselle edulle aiheutuvat vahingot on, jollei ennallistaminen ole mahdollista, hyvitettävä erityisten maksujen avulla.

On luotava nykyisen öljynsuojamaksun kaltainen maksuihin tai vakuutuksiin perustuva järjestelmä, josta varoja voidaan osoittaa ympäristön kunnostamiseen silloin, kun aiheuttajaa ei saada selville. Tämän rahaston varat tulee kerätä kaikkien ympäristövaarallisten aineiden maahantuonnin tai valmistuksen yhteydessä.

Työvoiman verotuksesta raaka-aineiden verotukseen

Kapitalistisen tuotantotavan perusteisiin kuuluu yksityinen omistusoikeus, joka Suomessa on toteutettu poikkeuksellisen vahvana. Tämä on voimakkaasti heijastunut myös siihen tapaan, kuinka valtiolliset elimet ovat voineet reagoida esiinnousseisiin ympäristöongelmiin. Ympäristölainsäädäntö on pakostakin jäänyt luonteeltaan ja toteutukseltaan vain eräänlaiseksi väliintuloksi, pahimpien epäkohtien korjaajaksi. Sen avulla ei puututa sen enempää tuotantotapaan kuin tuotannon sisältöönkään.

Sosialidemokraattinen ympäristöpolitiikka edellyttää teknologian kehittämistä siten, että raaka-aineita ja energiaa säästetään, jätteiden synty ja ympäristöön pääsy minimoidaan sekä tuotetaan kestäviä, turvallisia ja laadukkaita tuotteita.

On luotava keinoja, joiden avulla yhteiskunta voi vaikuttaa tuotantorakenteiden muutoksissa siten, että tuotanto muuttuu vähemmän ympäristöä rasittavaksi ja tuotteet käyttöajaltaan kestävämmiksi.

Ympäristönsuojelua tulee edistää taloudellisilla ohjauskeinoilla, kuten maksuilla ja verotuksella. Verotuksessa painopisteen tulisi siirtyä työvoiman verotuksesta raaka-aineen verotukseen. Valtion avustuksia ei tulisi myöntää sellaiseen teknologiseen kehitystyöhön, jonka seurauksena syntyy ympäristöhaittoja aiheuttavaa tuotantoa.

Energian käyttöä vähennettävä

Kaikkiin energiantuontotapoihin liittyy vakavia ympäristövaaroja. Sosialidemokraattisen ympäristöpolitiikan ensisijainen tavoite on energian kulutuksen vähentäminen, johon tekniikan kehitys tarjoaakin mahdollisuuksia.

Rajaton energian saatavuus on ollut viime vuosikymmenien suurimpia harhakäsityksiä. Ensimmäisenä energiavarojen rajallisuuteen törmättiin öljyn kohdalla. Myös ydinvoima on osoittautunut ylimenokauden energiamuodoksi, jonka käytöstä on asteittain luovuttava.

Ilmakehään päästettyjen fossiilisten polttoaineiden epäpuhtauksien seurauksena on syntynyt laaja-alaisia happamoitumisongelmia. Euroopassa ongelma on korostunut ja muodostaa uhan mm. Suomelle, jonka kansantalous edelleen ratkaisevasti perustuu metsän varaan.

Suomi on päättänyt alentaa rikkipäästönsä puoleen 1990-luvun alkupuoliskolla. Päästöjen vähentämistä tulee edelleen jatkaa ja tavoitteena tulee olla vuosituhannen loppuun mennessä asettaa kansainvälisillä sopimuksilla kullekin Euroopan maalle sellaiset päästökiintiöt, ettei kokonaispäästöistä muodostu vaaraa minkään maan luonnontaloudelle.

Kansainvälisten sopimusten piiriin tulevat lähivuosina myös typenyhdisteet. Se edellyttää uutta tekniikkaa liikennevälineiden päästöjen vähentämiseksi ja siirtymistä lyijyttömään bensiiniin.

Luonnonvarojen hyväksikäyttö kestäväksi ja monipuoliseksi

Luonnonvaroja käyttävän tuotannon lähtökohtana tulee olla niiden kestävän käytön, kokonaishyödyn ja säästeliäisyyden periaate. Luonnonvarojemme, erityisesti metsiemme ja vesien hyväksikäyttöä ja maataloutta ohjaavaa lainsäädäntöä ja hallintoa tulee uudistaa. Luonnonvarojen yksityiseen omistusoikeuteen pohjautuva etuoikeus luonnonvaran kaikinpuoliseen hyväksikäyttöön tulee purkaa.

Metsälainsäädännössä on korostettava luonnonmukaisia menettelytapoja ja metsien moninaiskäyttöä. Metsäpolitiikassa on luovuttava ajatuksesta, että metsien hakkuumääriä voitaisiin nykyisestä olennaisesti kasvattaa.

Maa- ja metsätalouden haitallisia vaikutuksia tulee torjua korkealaatuisten elintarvikkeiden tuottamiseksi ja ympäristön laadun turvaamiseksi. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä tulee vähentää näiden tavoitteiden mukaisesti. Viljelysmailta ja metsistä tapahtuvaa ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin on rajoitettava viljely- ja hoitoteknisin keinoin ja oikealla maankäytön suunnittelulla. Maa- ja metsätalouden, kuten muunkin hajakuormituksen, vesiensuojelutoimenpiteitä on voitava säädellä yhteiskunnan toimesta.

Vesirakentamista suosiva vesilain päätöksentekojärjestelmä on uudistettava. Etuvertailua koskevat säännökset on uudistettava siten, että ympäristöä vahingoittavat ja kokonaistaloudellisesti kannattamattomat hankkeet kielletään. Hajakuormitukseen on puututtava. Valtioneuvoston ja muiden edustuksellisten elinten mahdollisuuksia ohjata vesien käyttöä ja suunnittelua on lisättävä. Vesioikeudet on lakkautettava.

Uusia kansallispuistoja, retkeily- ja luonnonsuojelualueita on perustettava myös Etelä-Suomeen.

Jätteet hyötykäyttöön

Ensisijaisesti on pyrittävä jätteiden määrän pienentämiseen. Jätteiden hyötykäyttöä on edistettävä tukemalla jäteraaka-aineen uusia talteenottomuotoja tehostamalla jätehuoltolainsäädännön täytäntöönpanoa.

Kulutukseen tuleviin tuotteisiin on liitettävä seloste jätekäytöstä. Ongelmajätteiden keräilyä ja valvontaa on tehostettava kouluttamalla paikallisia viranomaisia ja luomalla valvontaa palvelevia rekisterijärjestelmiä. Työntekijöillä tulee olla oikeus tietää työpaikkansa ongelmajätteiden käsittelytavat.

Ympäristön kemikaalikuormaa vähennettävä

Ympäristöön pääsee sekä ilman ja veden että maaperän kautta yhä lukuisampia, osittain luonnolle vieraita aineita. Kemikaalien vaikutuksista ei ole riittävästi tietoa. Varsinkin pitkäaikaisvaikutuksia ja aineiden yhteisvaikutuksia on vaikeata arvioida.

Ainoa tapa välttyä odottamattomilta ympäristövaurioilta onkin voimakkaasti vähentää ympäristöön päästettävien aineiden määrää. Tämä edellyttää lukuisien eri keinojen samanaikaista käyttöönottoa.

Ympäristövaikutusten arviointia tulisi kehittää koskemaan myös teollisuustuotteita - mukaan lukien rakennusmateriaalit - ja niiden käyttöä. Ennen uuden tuotteen valmistamisen tai maahantuonnin aloittamista olisi arvioitava sen ympäristönsuojelullisia vaikutuksia. Arvioinnissa olisi selvitettävä sen kiertokulkua tuotannossa ja yhteiskunnassa, sen käytön mahdollisesti aiheuttamia haitallisia vaikutuksia luonnolle sekä sen - käytöstä poistumisen jälkeen - hävittämis- tai uudelleenkäyttömahdollisuuksia. Tällä tavalla voidaan ehkäistä haitallisten aineiden ja jätteiden joutuminen ympäristöön ja selvittää etukäteen mahdolliset onnettomuus- ja vaaratilanteet työntekijöiden ja muun väestön kannalta.

Liike- ja ammattisalaisuuden suojaa on purettava, jotta kansalaiset voivat saada tietoja kemikaaleista ja niiden vaikutuksista.

Freonipäästöt, jotka tämän hetkisen tutkimustiedon mukaan tuhoavat ilmakehän otsonikerrosta, on saatava kuriin. Tämä edellyttää Suomessa lainsäädäntöä sekä pyrkimystä kansainväliseen sopimukseen otsonikerroksen pelastamiseksi.

Rakennettua ympäristöä hoidettava ja kulttuuriperintöä suojeltava

Vanhojen asunto- ja teollisuusalueiden peruskunnostus on rakennetun ympäristön kohdentamisen painopistealue. Aikaisimpina vuosikymmeninä laaditut, ylimitoitetuille väestöennusteille ja nykyisen ympäristön kertakaikkiselle muutokselle rakennetut kaavat on purettava.

Lähiympäristöä on parannettava julkisin, työpaikkoja luovin töin sekä kannustamalla asukkaita lainoin, avustuksin sekä kunnallisen neuvonnan keinoin. Erityisesti useiden lähiöidemme parantaminen on sosialidemokraattisen ympäristöpolitiikan tärkeä toimintalohko.

Vanhaa rakennuskantaa on suojeltava erityisesti kaavoituksen keinoin. Perusparannuslainoja on varattava riittävästi sekä luotava muitakin taloudellisia kannustimia. Rakennusten lisäksi kunnallistekniikka ja puistot vaativat jatkuvasti ylläpitoa ja parannuksia. Asuinalueiden läheisten luonnonalueiden merkitys on erityisen suuri lapsille, vammaisille ja vanhuksille.

Maan- ja vesien käytön suunnittelua tulee kehittää siten, että omistajan ylivalta ei enää voi sanella suunnittelua ja toteuttamista. Ympäristönsuojelun kannalta yhtäältä herkät ja toisaalta epätyydyttävät alueet on voitava vaikeuksitta osoittaa asianmukaiseen käyttöön. Ulkoilu- ja virkistysalueiden hankintaa on tehostettava.

Luonnonsuojelulaki uudistettava

Luonnonsuojelua, kaavoitusta ja luonnonvarojen käyttöä koskevaa lainsäädäntöä on kehitettävä siten, että luontoa voiddaan suojella muuallakin kuin suojelualueilla. Luonnonsuojelulain uudistuksella on irtauduttava maanomistajan määräysvallasta ja vanhentuneista hallintotavoista. Luonnon nykyisten käyttötapojen suojaamisen ei tule johtaa yhteiskunnan korvausvelvollisuuteen.

Luonnon kannalta arvokkaiden alueiden suojelukeinoja on voimakkaasti kehitettävä. Luonnonsuojelualueiksi tulee muodostaa ne alueet, jotka vaativat joko laajamittaista suojelua tai jatkuvaa hoitoa. Muut suojelutavoitteet, kuten virtaavien vesiemme ja arvokkaiden, rakentamattomien rantojemme turvaaminen, on voitava päättää yhteiskunnan toimesta. Suojelualueiden hoitoon on osoitettava nykyisestä moninkertaisesti voimavaroja, jolloin näiden kohteiden suojeluarvo taataan ja luodaan mielekkäitä työpaikkoja.

TYÖHÖN PAREMMAN YMPÄRISTÖN PUOLESTA

Me kaikki muokkaamme ja vaikutamme ympäristöömme. Olemme oman asuinympäristömme parhaita ja luonnollisimpia vaalijoita. Mikään ympäristövalvontajärjestelmä ei voi ylittää tehokkuudessaan vastuuntuntoisten kansalaisten toimintaa omilla asuin- ja työpaikoillaan. Kuluttajien asenteet ja ostotottumukset heijastuvat tuotantokoneistoon. Ympäristölle vaarallinen tai saastuttava toiminta tyrehtyy, mikäli näin yhteisvoimin toimimme. Tavoitteemme edellyttävät yhteiskunnallisen toiminnan kaikkien keinojen hyväksikäyttöä omien asenteidemme muutoksista kansainvälisiin sopimuksiin.

Me sosialidemokraatit haluamme tehdä työtä paremman ympäristön puolesta ja saada kaikki kansalaiset mukaan tähän toimintaan.