Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SFP/551

Ruotsalainen kansanpuolue

Ruotsalaisen kansanpuolueen ohjelma


  • Puolue: Ruotsalainen kansanpuolue
  • Otsikko: Ruotsalaisen kansanpuolueen ohjelma
  • Vuosi: 1917
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

RUOTSALAISEN KANSANPUOLUEEN OHJELMA

(Hyväksytty puoluepäivillä Helsingissä 17.5.1917)

I. Ruotsalainen kansanpuolue haluaa isänmaallisena puolueena suojella, lujittaa ja kehittää Suomen laillista yhteiskuntajärjestystä ja länsimaista kulttuuria sekä pyrkiä laajentamaan ja vahvistamaan maan poliittista itsemääräämisoikeutta. Puolue on valmis vilpittömään yhteistyöhön muiden aateryhmien kanssa kaikissa isänmaallisissa kysymyksissä, joissa mielipiteet tavoitteista ja keinoista voivat käydä yksiin.

II. Ruotsalaisen kansanpuolueen tarkoituksena on yhdistää Suomen ruotsinkielinen väestö yhteisesti suojelemaan asemaansa isänmaassaan sekä varmistamaan tulevan kehityksensä omana kansallisuutenaan.

Puolueessa voi muodostua erilaisia ryhmittymiä omine ohjelmineen, kunhan ne eivät ole ristiriidassa puolueen yleisten tavoitteiden kanssa.

Pitääkseen tehokkaasti yllä ruotsinkielisen väestön poliittista vaikutusvaltaa Ruotsalainen kansanpuolue pyrkii kokoamaan sen eduskuntavaaleissa yhteiseen vaaliliittoon, puolueen eri mielipideryhmien vapauden säilyttäen.

Ruotsalainen kansanpuolue haluaa tukea ruotsinkielistä kansanosaa kaikkialla maassamme sen sivistyksellisessä ja taloudellisessa toiminnassa, avustaa sen sekä yleistä että ammatillista koulutusta antavien koulujen ja muiden laitosten ylläpitoa, edistää sivistyksellisiä ja käytännöllisiä tarkoitusperiä palvelevia ruotsinkielisiä yhteisöjä samoin kuin pyrkiä säilyttämään ruotsinkieliselle väestölle ne sen olemassaolon perusedellytykset, jotka ovat riippuvaisia ruotsalaisen asuma-alueen säilymisestä.

Ruotsalaisen kansanpuolueen aloitteesta on perustettu ruotsalainen kulttuurirahasto ruotsinkielisen opetuksen ja yleensä ruotsalaisen kulttuurityön edistämiseksi Suomessa. Jokaisen puolueen jäsenen on tunnettava velvollisuudekseen kykyjensä mukaan kartuttaa tätä rahastoa ja muita varoja, jotka tähtäävät puolueen tarkoitusperien edistämiseen sekä ruotsinkielisen väestön hyötyyn.

III. 1) Nyt voimassa oleva, hallinnollista tietä syntynyt kieliasetus heinäkuun 19. päivältä vuonna 1902 on korvattava valtiopäivien myötävaikutuksella syntyneellä kielilainsäädännöllä, joka rakentuu seuraaville periaatteille:

että jokaisella on oikeus maassamme kääntyä tuomioistuimen tai muun viranomaisen puoleen omalla kielellään, ruotsiksi tai suomeksi, ja oikeus saada samalla kielellä pöytäkirja, päätös tai muu toimituskirja,

että tuomioistuinten ja viranomaisten, joiden toimipiiri käsittää vain yhden tai useampia samaa pöytäkirjakieltä käyttäviä kuntia, on käytettävä sisäisessä kirjeenvaihdossaan kunnan pöytäkirjakieltä, mutta kaikilla muilla viranomaisilla ja virkamiehillä olkoon oikeus käyttää sitä kieltä, joka kussakin erityistapauksessa parhaiten edistää kirjelmän tai asiakirjan sisältämää asiaa, tai tarvittaessa molempia kieliä rinnakkain.

2) Koska useimmissa maan kaupungeissa ja monissa sen kunnissa molemmat kieliryhmät ovat edustettuina huomattavassa määrin, on oikeus ja kohtuus, että jokainen tällaisen kunnan jäsen, joka jossain asiassa kääntyy kunnan viranomaisen tai virkamiehen puoleen, saa minkä tahansa toimituskirjan äidinkielellään, ruotsiksi tai suomeksi. Maan kunnat on näin ollen katsottava osaksi yksi- ja osaksi kaksikielisiksi. Säännöksi voidaan siis asettaa, että kaupunki- ja maalaiskunnissa, missä kielellinen vähemmistö muodostaa määrätyn osan, esimerkiksi viidesosan tai sen ollessa pienemmän, vähintään 2 000 henkeä henkikirjoitetusta väestöstä, kunnallinen pöytäkirjakieli on järjestettävä yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti;

että muissa kaupungeissa ja kunnissa kunnallisena pöytäkirjakielenä on se kieli, jota enemmistö kunnan henkikirjoitetusta väestöstä puhuu, mutta että yksityisellä asianomistajalIa täytyy olla oikeus saada toimituskirja laillisesti pätevänä käännöksenä sillä kielellä jota hän on käyttänyt tai jolla hän on pyytänyt toimituskirjan toimitettavaksi, mikäli vähemmistö muodostaa kymmenesosan tai sen ollessa pienemmän, vähintään 1000 henkeä henkikirjoitetusta väestöstä, ja kunnan on muutoinkin mitä suurimmassa määrin turvattava vähemmistön oikeudet.

3) Voidakseen astua valtion virkaan tai sellaiseen kaupungin virkaan, jonka perustamiseen vaaditaan hallituksen vahvistus, koskekoon hakijaa tulevaisuudessa kuten tähänkin asti se lainmukainen velvoitus, että hän omaa taidon sekä puheessa että kirjoituksessa esteettä käyttää molempia kotimaisia kieliä.

4) Maan ruotsia puhuvan väestön on pidettävä ehdottomasti kiinni siitä vaatimuksesta, että sen lapsille annetaan opetusta aina heidän omalla äidinkielellään, ei ainoastaan kansakouluissa, vaan myöskin todellista tarvetta vastaten valtion ylläpitämissä korkeammissa sekä opillista että ammatillista koulutusta jakavissa oppilaitoksissa.

5) Ruotsinkielisille yksityisille oppilaitoksille on, riippumatta alueen kielellisistä olosuhteista, myönnettävä valtionapua laskettuna luokkien kohtuullisesti arvioidun alhaisimman keskioppilasluvun mukaan, esimerkiksi kymmenen oppilasta, eikä sellaiselta oppilaitoksesta pidä evätä avustusta, ennen kuin monivuotinen kokemus on osoittanut, että vahvistettua keskilukua ei enää saavuteta.

Valtionavun perusteista on lailla määrättävä.

6) Ruotsinkielisiä kansanopistoja sekä muita sivistysharrastuksia ja kulttuurilaitoksia on valtion tuettava samoin perustein kuin suomenkielisiä.

7) Yliopiston opettajien velvollisuudesta tuntea myöskin ruotsin kieli on päätettävä täydentämällä voimassa olevia määräyksiä, jotka koskevat heidän suomen kielen taitoaan. Yliopistossa, Teknillisessä Korkeakoulussa ja muissa korkeammissa oppilaitoksissa olkoon opettajilla itsellään oikeus valita opetuskielensä sekä päättää tästä vapaasti keskenään ja opiskelijoiden kanssa. Kuitenkin henkilökohtainen opetus on annettava oppilaalle tämän koulukielellä.

IV. Ruotsinkielisen väestömme kohottamiseen henkisessä ja taloudellisessa suhteessa, sen poliittiseen herättämiseen sekä ruotsinkielisen väestön eri kerrosten välisten vastakohtaisuuksien tasoittamiseen on sekä ruotsalaisen kansanpuolueen että sen jokaisen jäsenen osoitettava elävää ja voimakasta kiinnostusta, tietoisena siitä, että myöskin tämä on koko isänmaan hyödyksi koituvaa työtä.