Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SFP/555

Ruotsalainen kansanpuolue

Ruotsalaisen kansanpuolueen Puolueohjelma


  • Puolue: Ruotsalainen kansanpuolue
  • Otsikko: Ruotsalaisen kansanpuolueen Puolueohjelma
  • Vuosi: 1988
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Ruotsalainen kansanpuolue r.p.

Puolueohjelma hyväksytty Pietarsaaren puoluekokouksessa 4. - 5.6.1988

1. Ruotsalainen kansanpuolue

1.1 Ruotsalainen kansanpuolue (Rkp) toimii kaikkien niiden kansanliikkeenä, jotka yhteisvoimin haluavat edistää Suomen kaksikielisyttä.

Rkp työskentelee vahvan suomenruotsalaisuuden, toimivan kaksikielisyyden ja elävän pohjoismaisen yhteistyön puolesta.

Rkp kannattaa avarakatseista, vähemmistöryhmien oikeudet tunnustavaa politiikkaa, joka vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä.

Rkp haluaa yhteistyössä muiden puolueiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa yhdistää Suomen kansan työhön rauhan, vapauden, tasa-arvon ja edistyksen puolesta.

2. Usko ihmiseen

2.1 Ruotsalainen kansanpuolue uskoo ihmiseen, hänen aloitekykyynsä, hänen haluunsa ja kykyynsä asettaa toiminnalleen yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä tavoitteita, joihin hän pyrkii yhteistyössä muiden kanssa. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja jokaisella on oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä. Tämä vakaumus on perusta yhteiskuntamme vähemmistöjen tasa-arvoiselle asemalle.

2.2 Ruotsalainen kansanpuolue haluaa vapautta ja oikeudenmukaisuutta. Vapautta ei saavuteta ilman oikeudenmukaisuutta eikä oikeudenmukaisuutta ilman vapautta.

Vapauden on merkittävä vastuuta sekä itsestä että lähimmäisistä. Ilman vapautta tasa-arvopyrkimykset muuttuvat tasapäistämiseksi ja sorroksi. Ilman solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta vapaus johtaa syrjintään ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvuun.

2.3 Ruotsalainen kansanpuolue haluaa turvata jokaisen ihmisen ajatuksen- ja uskonnonvapauden, sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden sekä oikeusturvan. Nämä tavoitteet saavutetaan parhaiten edustuksellisen demokratian ja parlamentarismin avulla länsimaisen oikeusyhteiskunnan periaatteita noudattaen.

2.4 Ruotsalaisen kansanpuolueen työ tasa-arvon puolesta perustuu jokaisen ihmisen yksilölliseen ainutlaatuisuuteen, jokaisen yksilön edellytykset, toiveet ja mahdollisuudet ovat erilaisia.

Haluamme luoda kaikille tasavertaiset mahdollisuudet ja toimivan perusturvan. Edistämme naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työmarkkinoilla, järjestöissä ja politiikassa.

2.5 Ruotsalaisen kansanpuolueen mielestä poliittinen demokratia ja yksilön vapaus voivat toteutua parhaiten markkinatalousjärjestelmässä. Sellaisessa markkinataloudessa yhteiskunnan tulee taata sosiaaliturva, edistää kilpailua ja yhteiskunnallista moniarvoisuutta sekä vastustaa keskittämistä, suurta taloudellista epätasa-arvoa ja ympäristön tuhoamista.

Yhteiskunnan on luotava yleiset puitteet ihmisten ja yritysten vapaalle toiminnalle.

2.6 Ruotsalaisella kansanpuolueella on ekologinen perusnäkemys. Yhteiskuntakehityksen kannalta kysymykset, jotka liittyvät ympäristöön ja luonnonvaroihin, ovat ratkaisevan tärkeitä. Kaikki tuotanto ja kulutus on mitoitettava niin, ettei se uhkaa tämän eikä tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia. Vastuu on tunnettava yksilöllisellä, paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla.

3. Demokratia toteutuu

3.1 Demokratia edellyttää vapaata mielipiteenmuodostusta ja vapaita, yleisiä vaaleja sekä kansalaisten oikeutta osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Kansan valitsemat edustukselliset elimet takaavat parhaiten yhteiskunnallisen tasapainon ja oikeudenmukaisuuden. Neuvoa-antavat kansanäänestykset, sekä kunnalliset että valtiolliset, tukevat edustuksellisten yhteisöjen toimintaa

3.2 Suomen valtiomuoto perustuu eduskunnan, hallituksen ja presidentin vallan väliseen tasapainoon. Eduskunnan tulee määrätietoisesti valvoa ja vaikuttaa hallitusvaltaan. Parlamentaaristen periaatteiden mukaisesti toimeenpanovalta tulee olla hallituksella, joka nauttii eduskunnan luottamusta. Oppositiolla on keskeinen merkitys hallitusvallan arvostelijana.

3.3 Presidentin tulee olla kokoava voima. Hänen tulee olla sekä puolueiden ja ideologioiden että eturistiriitojen yläpuolella. Siksi presidentin aseman on oltava riittävän vahva. Presidentin tärkein vastuualue on ulkopolitiikka.

3.4 Kunnallinen itsehallinto on demokratiamme kulmakivi. Yhteistyötä tekevien kuntien ja kuntainliittojen asemaa tulee vahvistaa keskus- ja lääninhallitusten kustannuksella. Demokratisoituneen väliportaan hallinnon on huolehdittava myös pienien väestöryhmien ja alueiden eduista.

3.5 Valtion ja kuntien väliset taloudelliset suhteet on luotava sellaisiksi, että kunnilla on todellinen päätösvalta yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten tavoitteiden puitteissa. Kunnan asukkailla on oltava mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon. Sekä valtion että kunnan viranomaisten on huolehdittava avoimesta tiedottamisesta sekä selvittää kansalaisten mielipiteet varhaisessa suunnittelu- ja päätöksentekovaiheessa.

3.6 Hallintokoneisto niin keskus-, alue- kuin kunnallishallinnon tasolla harjoittaa merkittävää vallankäyttöä. Demokraattisesti valittujen elinten on ohjattava hallintoa tosiasiallisesti, eikä ainoastaan muodollisesti. Hallinnon tulee suuntautua asiakaskeskeiseen palveluun.

3.7 Kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien tulee olla koskemattomia. Riippumattomat tuomioistuimet takaavat kansalaisten oikeusturvan ja tasa-arvon lain edessä. Oikeutta viranomaisten toiminnan valvomiseen tulee korostaa, vallan väärinkäyttöä ja lahjontaa vastaan on taisteltava. Myös ulkomaalaisille on taattava samanlainen oikeusturva kuin suomalaisillekin.

3.8 Teknisen kehityksen tulee edistää eikä suinkaan uhata demokratian toteutumista. Tietotekniikalla ei saa puuttua yksilön koskemattomuuteen. Yhteiskunnan haavoittuvuus on minimoitava.

3.9 Joukkoviestinnän on oltava monipuolista ja vapaata. Mielipiteenmuodostamisessa ja oikean tiedon jakamisessa tiedotusvälineillä on ratkaiseva merkitys. Viestimissä tulee vastustaa sekä valtion että yksityisten monopoliasemaa. Pienten väestöryhmien tulee voida tyydyttää tiedontarpeensa mm. omien joukkotiedotusvälineiden avulla. Yleisradion ruotsinkieliselle toimitukselle tulee taata toimintaedellytykset ja riittävä autonomia.

3.10 Puolueet ovat demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaistahdon ilmaisukanavia. Puolueet täyttävät parhaiten tehtävänsä laajoina kansanliikkeinä. Puolueiden tulee jatkuvasti ja valppaasti valvoa virkakoneiston toimintaa. Vaalilainsäädännön tulee taata eri puolueiden oikeudenmukainen edustus kansan valitsemissa elimissä.

3.11 Ammattijärjestöt ja muut etujärjestöt ovat osa demokraattista yhteiskuntaa. Elämisen laadun asettaminen yksipuolisen aineellisen kasvuvaatimuksen edelle asettaa työmarkkinajärjestöille uusia haasteita.

3.12 Ihmisellä on oikeus yksityiseen toiminnanvapauteen, jota yhteiskunta ei saa loukata. Kansalaisia ei saa asettaa yhteiskunnan tai muiden voimakkaiden valtakeskittymien holhoukseen. Yksityisen ihmisen toiminnanvapaus on demokratialle tunnusomaista.

4. Rauha, vapaus ja maailmanlaajuinen vastuu

4.1 Koko ihmiskunnan ja jokaisen kansan turvallisuus ja tulevaisuus riippuvat ratkaisevasti koko maapallon kehityksestä. Rauha, lisääntynyt kansainvälinen yhteistyö sekä vastuu luonnosta ja luonnonvaroista ovat edellytyksenä ihmiskunnan säilymiselle tulevaisuudessakin.

Johtavana periaatteena valtioiden välisessä yhteistyössä tulee olla keskinäisen koskemattomuuden kunnioittaminen, hyökkäämättömyys, pidättyminen puuttumasta toisten kansojen sisäisiin asioihin ja pidättyminen voimankäytöstä keskinäisten ongelmien ratkaisemiseksi, tasa-arvo, molemminpuolinen hyöty sekä rauhanomainen rinnakkaiselo.

4.2 Kansainvälisen ymmärryksen ja solidaarisuuden edellytyksenä on ihmisarvon ja toisen ihmisen loukkaamattomuuden kunnioittaminen sekä kansallisen identiteetin ja itsenäisyyden arvostaminen. Työ rauhan puolesta on yhteinen asia - ideologisista eroista riippumatta.

4.3 Suomen ulkopolitiikan tehtävänä on huolehtia siitä, että Suomi pysyy itsenäisenä ja puolueettomana. Suomen on pidettävä kiinni pyrkimyksistään pysyä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella. Ulkopolitiikan tulee samalla edistää rauhaa, aseistariisuntaa, maailmalaajuista vastuuta ympäristöstä ja ihmisoikeuksien toteuttamista sekä vastustaa rasismia kaikissa muodoissaan.

4.4 Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu arvostettuun asemaamme puolueettomana pohjoismaisena valtiona, jolla on yhteistyö-, ystävyys ja avunantosopimus Neuvostoliiton kanssa. Suomen puolustuksen tulee perustua yleiseen asevelvollisuuteen. Maanpuolustuksella on oltava riittävästi voimavaroja alueellisen riippumattomuutemme turvaamiseksi. Pohjolan on säilyttävä ydinaseettomana vyöhykkeenä. Suomen on tuettava myös laajemmissa kansainvälisissä yhteyksissä kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää sekä ydinaseistuksen että konventionaalisen aseistuksen valvontaa ja aseistariisuntaa.

4.5 Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus Neuvostoliiton kanssa luo vakaan pohjan myös tulevaisuuden vaatimuksia vastaavalle yhteistyölle. Se auttaa ylläpitämään tasapainoa koko Pohjois-Euroopassa ja edistää näin ollen työtä maailmanrauhan hyväksi. Taloudellinen, tieteellinen ja tekninen yhteistyö Suomen ja Neuvostoliiton välillä on vaikuttanut myönteisesti maamme kehitykseen. Voidakseen edelleen kehittyä yhteistyön on sopeuduttava muuttuviin oloihin. Ympäristöpoliittista yhteistyötä on laajennettava. Avointa kulttuurivaihtoa ja yhteistyötä kansalaisten kesken on syvennettävä.

4.6 Pohjoismaiden välistä historiallista ja syvälle juurtunutta yhteenkuuluvuutta on edelleen lujitettava. Tämä koskee sekä Pohjoismaiden neuvostoa että konkreettisia yhteistyöprojekteja kuten lainsäädännön yhtenäistämistä.

Yhdentyvässä Länsi-Euroopassa pohjoismaisella talousyhteistyöllä on erittäin suuri merkitys. Pohjolan tulee olla myös taloudellisessa mielessä yhtenäinen alue.

Pohjoismaiden yhteistä esiintymistä kansainvälisissä yhteyksissä on pidettävä arvokkaana, varsinkin työssä maailman eri osien välisten syvien kuilujen poistamiseksi.

4.7 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta on muodostunut yleinen turvallisuutta edistävä prosessi Euroopassa sen laajimmassa merkityksessä.

ETYK-prosessin on myötävaikutettava paitsi jännityksen lieventämiseen ja turvallisuuteen myös ihmisoikeuksien parantamiseen, ihmisten välisen vuorovaikutuksen helpottamiseen sekä vapaamman tiedonvälityksen ja kulttuurivaihdon aikaansaamiseen samalla kun yhteistyötä vauhditetaan tieteen, kaupan ja ympäristönsuojelun aloilla koko Euroopassa.

ETYK-prosessin tulee rakentua kaikkien jäsenvaltioiden kunnioituksen periaatteelle. Prosessia on kehitettävä niin, että puolueettomien ja sitoutumattomien valtioiden asemaa aktiivisina ja edistyksellisinä sovittelijoina vahvistetaan.

4.8 Suomen tulee puolueettomuudestaan ja toimintavapaudestaan luopumatta valvoa etujaan yhdentyvässä Euroopassa. Tämä tapahtuu pohjoismaisen yhteistyön ja Eftan avulla sekä kahdenvälisin sopimuksin sekä EY:n että SEVin kanssa. Meidän tulee aktiivisesti vahvistaa järjestöjä joiden toiminta on euroopanlaajuista. Tämä on tapahduttava rinnan taloudellisen yhdentymisen kanssa. Suomen on edistettävä koko Euroopan yhteistyötä yli valtioiden ja liittoutumien välisten rajojen.

4.9 Suomen on tuettava Yhdistyneitä Kansakuntia kansainvälisen yhteistyön keskeisenä foorumina. Tämä koskee sekä turvallisuuspolitiikkaa että työtä ihmisoikeuksien puolesta. YK:n toiminnan muita keskeisiä tavoitteita ovat taloudellinen ja sosiaalinen kehitys sekä kulttuurityön edistäminen.

Samalla kun vapaata kaupankäyntiä kehitetään, on maapallon taloudelliset voimavarat jaettava tasaisemmin ja luonnontaloudellisesti kestävällä tavalla

Maamme tulee vastaanottaa turvapaikkaa tarvitsevia pakolaisia ja tukea YK:n pakolaiskomissiota.

4.10 Suomen kehitysavun on oltava yksi prosentti bruttokansantuotteestamme. Avun vastaanottajamaiksi on ensisijaisesti valittava maailman köyhimpiä maita. Kaikessa kehitysaputoiminnassa on edistettävä kestävää kehitystä ja otettava huomioon ympäristönäkökohdat. Kehitysavun on oltava sopusoinnussa puolueettomuuspolitiikkamme kanssa ja edistettävä työtä ihmisoikeuksien hyväksi.

5. Avoin markkinatalous

5.1 Talousjärjestelmämme perustuu yksityiseen omistusoikeuteen, yksityiseen yrittämiseen ja vapaaseen kilpailuun. Avoimet rajat ovat pienelle maalle ehdoton olemassaolon edellytys. Samalla meillä on oltava riittävät mahdollisuudet itse päättää taloudellisesta toiminnasta maassamme. Valtiovallan on luotava puitteet, joiden sisällä markkinavoimat voivat toimia vapaasti. Näin voidaan edistää kestävää kehitystä.

5.2 Vapaa kilpailu ja mahdollisimman vähäiset kauppaesteet edistävät elinkeinoelämän toimintakykyä. Tämä hyödyttää koko kansantaloutta ja erityisesti yksityisiä kuluttajia. Jotta markkinavoimat voisivat toimia tehokkaasti, keskittyminen on torjuttava. Monopolien ja kartellien syntymistä on vastustettava.

5.3 Kansainvälinen kilpailu vaatii oikein mitoitettua kustannustasoa. Vain tästä huolehtimalla työllisyysaste voidaan pitää korkeana.

Inflaatiotasomme ei saa ylittää tärkeimpien kilpailijamaidemme tasoa. Alhainen inflaatiovauhti varmistaa palkkojen reaalisen kehityksen, rahan arvon säilymisen vakaana sekä järkevien sijoituspäätösten tekemisen. Se mahdollistaa myös säästämistä kannustavan reaalikoron säilyttämisen.

5.4 Verotuksen tulee kannustaa eikä suinkaan hillitä työntekoa ja taloudellista toimintaa. Marginaaliveron tulee olla kohtuullinen. Pääomatuloja on verotettava yhdenmukaisin perustein. Välillisten verojen pääperiaatteena tulee olla arvonlisäverojärjestelmä.

5.5 Hajautettu omistaminen lisää kansalaisten vaikutusvaltaa taloudellisiin päätöksiin ja estää keskittymisen ja monopolisoitumisen. Työntekijöillä on oltava mahdollisuus omistaa yrityksensä osakkeita. Voitto-osuus lisää työntekijöiden työmotivaatiota. Työpaikkademokratian on oltava yrityksissä toimiva työkalu.

5.6 Pienyritykset ovat tärkeitä muuttuvassa elinkeinoelämässä. Niiden joustavuus mahdollistaa uusien ideoiden ja uuden teknologian nopean hyödyntämisen. Niiden merkitys työllisyyden kannalta kasvaa. Byrokratia ei saa olla yritystoiminnan esteenä.

5.7 Valtion yrityssektoria tarvitaan ainoastaan silloin, kun yksityinen yritystoiminta ei pysty tyydyttämään kansallisia etuja tavaroiden ja palvelujen tuottajana tai alueellisen tasapainon turvaajana. Valtion yritystoiminta ei saa edistää monopolien muodostumista vaan sen on kilpailtava yksityisten yritysten kanssa samoilla ehdoilla. Vain sellaiset valtion yritykset, joilla on erityinen yhteiskuntavastuu, voivat poiketa tästä perusperiaatteesta.

5.8 Julkisella sektorilla tulee pyrkiä kustannusvastaavuuteen ja tulosvastuullisten yksiköiden lisäämiseen. Julkisen sektorin mahdollisuuksia palvelujen ostamiseen ja myymiseen on lisättävä. Yhteiskunnan on turvattava kuitenkin aina peruspalvelut kaikille kansalaisryhmille maamme kaikissa osissa.

6. Alueellisesti tasapainoinen maa

6.1 Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu oikeus asuinpaikan vapaaseen valintaan. Muuttamisesta ei kuitenkaan saa muodostua pakkomuuttoa. Jokaisella tulee olla mahdollisuus turvattuun toimeentuloon tarvitsematta muuttaa pois kotiseudultaan.

6.2 Eri alueiden tasapainoinen kehittäminen on koko väestön etujen mukaista. Nopea väestön keskittyminen tuo mukanaan ympäristö- ja liikenneongelmia sekä sosiaalisia vaikeuksia. Elinkustannuksia, erityisesti asumiskustannuksia, on tällaisessa tilanteessa vaikea pitää kohtuullisina.

Kun maan väkiluku ei kasva, voimakas muuttoliike johtaa suurissa osissa maata väestökadosta aiheutuviin ongelmiin. Väestörakenne vinoutuu.

6.3 Monipuolisten työmarkkinoiden kehittäminen maan kaikissa osissa on tärkeätä. Maakuntakeskuksille on taattava koulutusresursseja ja sellainen julkisten palvelujen taso, että eri alueiden välinen tasapaino on turvattu. Maakuntakeskuksia tarvitaan palvelemaan ja tukemaan niitä ympäröivien alueiden kehitystä.

6.4 Valtiovallan tulee pyrkiä vähentämään nopeasti muuttuvan yhteiskunnan aiheuttamia paikallisia kehityskriisejä. Kriisipaikkakuntiin on panostettava pikaisesti.

Aluepoliittista tukea on voitava antaa sekä yksityisille että yrityksille ja kunnille tilanteissa, joissa työllisyys paikkakunnalla on selvästi heikkenemässä.

6.5 Suuria yrityksiä tai laitoksia perustettaessa kuntien on kannettava vastuunsa ympäristöstä, työllisyydestä, sosiaalipalveluista, kielestä ja kulttuurista. Myös naapurikuntien mielipiteet on otettava huomioon sellaisia laitoksia tai yrityksiä perustettaessa, jotka antavat leimansa koko alueelle.

6.6 Teknologisen kehityksen ja korkeakoulutuksen on palveltava maan kaikkia osia. Tutkimuksella ja koulutuksella on ratkaiseva aluepoliittinen merkitys. Kehitys edellyttää sähköistä viestintää, jonka on oltava käytettävissä samoin kustannuksin koko maassa. Valtion ja kuntien tulee edistää kaapeliverkostojen laajentamista.

6.7 Tasapainoinen maa vaatii hyviä liikenneyhteyksiä. Tieverkosto on pidettävä kunnossa maan kaikissa osissa. Rautatie- ja lentoliikennettä on kehitettävä. Lisäksi laaja linja-autoverkosto on edelleenkin tärkeä sekä haja-asutusalueilla että kaupungeissa. Erityisesti saaristo tarvitsee hyviä liikenneyhteyksiä. Merenkulkua tarvitaan suomalaisena elinkeinona.

6.8 Erityisratkaisuja tarvitaan alueilla, joiden edellytykset kehittyä ovat huonot. Tämä koskee erityisesti maan pohjoisinta osaa sekä saaristoa. Toimenpiteet tulee toteuttaa vakituisen väestön ehdoilla.

6.9 Suomenruotsalaisten alueiden työllisyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota siksi, ettei kenenkään olisi pakko muuttaa ulkomaille työnsaannin vuoksi. Työvoimaviranomaisten tulee tarjota toimivia palveluja ruotsin kielellä. Paluumuuttoa kotimaahan tulee helpottaa.

6.10 Vapaakunnilla, joissa on mahdollisuus omien aloitteiden toteuttamiseen, on alueellisen tasapainon kannalta tärkeä merkitys. Kuntien pakkoliitokset eivät ole hyväksyttäviä.

7. Ihminen työssään

7.1 Jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus mielekkääseen työhön ja turvattuun toimeentuloon. Jokaisen on voitava tulla toimeen palkallaan.

7.2 Teollisuusyhteiskunnassa tapahtuu jatkuvasti suuria muutoksia sitä mukaa, kun uutta tekniikkaa otetaan käyttöön. Ihmisten kyvylle sopeutua uusiin olosuhteisiin asetetaan suuria vaatimuksia. Ihmisestä ei kuitenkaan saa muodostua kohdetta, jonka tarpeet ja toiveet eivät enää vaikuttaisi yhteiskunnan kehitykseen.

7.3 Automaattiset tuotantojärjestelmät korvaavat yhä suuremman osan ihmisen raskaista ja yksipuolisista työtehtävistä teollisuudessa ja palvelualoilla. Samalla syntyy uusia, luovuutta vaativia ammatteja. On määrätietoisesti panostettava sekä koulutukseen yleensä että erityisesti aikuiskoulutukseen.

7.4 Kehitys vaatii sekä pieniä että suuria yrityksiä, jotka täydentävät toisiaan. Palvelualojen merkitys on keskeinen työllisyyden kannalta. Tärkeitä, laajenevia aloja ovat koulutus, palvelut sekä sosiaali- ja terveydenhuolto. Julkisille laitoksille ja yksityiselle aloitteellisuudelle on löydettävä uusia yhteistyömuotoja. Lisääntyvä vapaa-aika merkitsee myös palvelujen kohdalla yhä suurempaa kysynnän kasvua.

7.5 Naisten ja miesten on oltava tasa-arvoisia työelämässä. Kaikilla aloilla on maksettava samaa palkkaa samanarvoisesta työstä. Työmarkkinoilla naisvaltaisille ammattialoille ei saa olla tunnusomaista alhaisempi palkkataso.

7.6 Vanhempien toiveet perhe-elämän ja ansiotyön yhdistämisestä on otettava huomioon. Kokopäivä- ja osa-aikatyötä on pidettävä tasavertaisina vaihtoehtoina. Työaikoja määriteltäessä yksilölliset toiveet on pyrittävä ottamaan huomioon.

7.7 Työnsuojelussa huomiota tulee kiinnittää uuteen tekniikkaan. Kemiallisten aineiden käsittely vaatii erityistä huolellisuutta. Henkistä työsuojelua tulee myös parantaa.

7.8 Työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa työympäristöön ja työehtoihin pidetään yhä tärkeämpinä. Tämä pätee niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

On välttämätöntä, että työntekijät saavat edustajansa yrityksen päätöksentekoon ja näin voivat olla mukana todellisessa vaikuttamisessa.

Työnantajan ja työntekijöiden välinen luottamuksellinen yhteistyö on erittäin tärkeää yrityksen kehityksen kannalta. Ammattijärjestöissäkin on yksittäisten jäsenten vaikutusmahdollisuuksia lisättävä.

8. Maatalous ja elävä maaseutu

8.1 Maatalouselinkeinon säilyttäminen on elävän maaseudun, sekä sen työllisyyden että kulttuurin, ehdoton edellytys. Omavaraisuuden turvaaminen tärkeimpien elintarvikkeiden kohdalla on välttämätöntä maailmassa, jota uhkaavat kriisit ja ympäristötuhot. Toimiva kotimainen elintarvikehuolto on kaikkien kansalaisten etujen mukaista.

8.2 Maataloustuotteiden ylituotanto uhkaa maatalouden kannattavuutta ja aiheuttaa suuria markkinointikustannuksia koko yhteiskunnalle. Maatalousylijäämän vienti tulee pitkällä tähtäyksellä yhä vaikeammaksi ja kalliimmaksi.

Maatalouden ylituotantoa leikattaessa tulee pyrkiä pitkäjännitteisiin menetelmiin, jotka eivät aiheuta maaseudulle työllisyysongelmia.

8.3 Keinolannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä tulee rajoittaa. Tätä on pidettävä vaihtoehtona viljelyalan vähentämiselle silloin, kun ylituotantoa leikataan. Luonnollisia maatalousmenetelmiä tulee kehittää. Elintarviketuotannon kannalta arvokasta peltomaata on suojeltava.

8.4 Elintarvikkeiden hinnat on pidettävä kohtuullisina toimivan kilpailun avulla sekä tarkkailemalla hinnanmuodostusta jalostus- ja jakeluvaiheessa. Elintarvikkeiden puhtautta ja terveellisyyttä on pidettävä halpoja hintoja tärkeämpänä.

8.5 Kansainvälisten kauppaesteiden poistuminen elintarvikemarkkinoilta ei saa vaarantaa suomalaisten maanviljelijöiden toimeentuloa. Se ei myöskään saa heikentää maan omavaraisuuden tarjoamaa turvaa. Kuluttajille on edelleen taattava oikeus korkealaatuisiin elintarvikkeisiin.

8.6 Maataloustuotannon tulee vastaisuudessakin perustua perheviljelmille. Sukupolvenvaihdon tulee tarjota nuorille ihmisille mahdollisuus viljelijän ammattiin ilman kohtuutonta velkaantumista.

Alueellisella hintatuella voidaan tasoittaa olosuhteista aiheutuvia eroja. Osa-aikaviljely on arvokasta silloin, kun se tukee maaseudun työllisyyttä ja asutusta. Pienviljelijöiden toimeentulo voidaan turvata täydennysammateilla.

8.7 Metsätalous kuuluu talouselämämme peruselinkeinoihin. Metsätalouden kannattavuus on turvattava ja nykyistä tuotantomäärää lisättävä luopumatta monikäyttöperiaatteesta. Pinta-alaverotusjärjestelmä lisää pitkäjännitteistä vastuuta metsästä. Metsänomistajan omaa työpanosta on suosittava.

8.8 Maatalouden sivuelinkeinoja on tuettava varsinkin silloin, kun perinteistä maataloustuotantoa vähennetään. Maaseudun elinkeinoja voidaan vahvistaa nostamalla maaseudulla maatalous- ja kalastustuotteiden jalostusastetta.

8.9 Me tarvitsemme elinvoimaisen saariston, jossa on vakituinen asutus ja monipuolinen elinkeinoelämä. Virkistysalueiden lisääntyvä maantarve ei saa rajoittaa saaristolaisten elinkeinonharjoittamista. Sen sijaan saaristolaisille on tarjottava mahdollisuudet itse kehittää virkistystoimintaa alueellaan.

8.10 Kalastus on yksi saariston peruselinkeinoista. Kalastusta tukevat toimenpiteet on ensisijaisesti suunnattava niille, jotka saavat toimeentulonsa kalastuksesta. Kalastajille on taattava turvattu toimeentulo mm. sallimalla heille kalan hintojen osalta neuvotteluoikeus. Kalanviljelyä tulee ensisijaisesti harjoittaa pienimuotoisesti. Kalanjalostusta on kehitettävä ja kalavesiä parannettava.

9. Ihmisläheisempi yhteiskunta

9.1 Jokaiselle ihmiselle on taattava perusturva, joka antaa hänelle mahdollisuuden vapaasti muovata omaa elämäänsä oman kiinnostuksensa mukaan ja omista lähtökohdistaan käsin. Elämänsuunnan valitsemisen vapaus opettaa meitä kantamaan vastuuta itsestämme ja lähimmäisistämme.

9.2 Joustava sosiaalivakuutus takaa parhaiten sosiaalisen ja taloudellisen turvan hyvinvointiyhteiskunnassa. Sen ansiosta toimeentulon menettäminen ei uhkaa sairauden, onnettomuuden, työttömyyden tai korkean iän vuoksi. Se takaa suoran tuen lisänä jokaiselle kansalaiselle minimitoimeentulon.

9.3 Sosiaalipalveluiden on vastattava tarpeitamme. Jokaisen on voitava vapaasti ja joustavasti valita itselleen ja perheelleen parhaiten sopiva eläkeikä, hoitomuoto ja työaika.

9.4 Yhteiskunnalla on vastuu perusturvasta. Valtio ja kunta eivät kuitenkaan voi hoitaa kaikkea. Tarvitaan ihmisten välistä solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta.

Aatteellista työtä ja vapaehtoista toimintaa tarvitaan. Vapaaehtoinen työ on erittäin tärkeää niiden lähimmäisten tukena, jotka eivät selviydy yksin yhteiskunnan tarjoamasta palveluverkostosta huolimatta.

Yksityisten palveluiden on täydennettävä julkisia palveluita. Vaihtoehtoisen palvelun saatavuus innostaa julkista sektoria parantamaan oman palvelunsa laatua.

9.5 Lapsissa on tulevaisuutemme. Suotuisa väestökehitys edellyttää myönteistä suhtautumista lapsiin. Perhepolitiikan lähtökohtana on oltava lasten turvallisuus. Lapsiperheillä on oltava oikeus sellaiseen palveluun ja tukeen, joka takaa taloudellisen tasa-arvon muihin kansalaisiin nähden.

Yhteiskunta ei voi korvata vanhempia. Vanhempien tulee ratkaista, mikä hoitomuoto sopii parhaiten heidän lapsilleen ja perheen elämäntilanteeseen. Yhteiskunnan tehtävä on taata valinnanvapaus eri hoitomuotojen kesken.

9.6 Vanhuksilla on oikeus elämään vailla holhousta. Heidän oikeuksiensa loukkaamattomuutta tulee kunnioittaa. Vanhustenhuoltoon on kiinnitettävä kasvavaa huomiota sitä mukaa kun vanhusten määrä lisääntyy ja vanhusväestö muuttuu yhä epäyhtenäisemmäksi.

Vanhusten on voitava valita itselleen sopivin hoitomuoto. Avohoitoon on panostettava, jotta ne, jotka haluavat asua omassa kodissaan, voisivat sen tehdä. Avohoito parantaa elämisen laatua ja palvelua vanhusten omassa lähiympäristössä.

Laitoshoito ei saa riistää vanhukselta hänen ihmisarvoaan ja yksilöllistä koskemattomuuttaan. Tavoitteena tulee olla että jokainen vanhainkoti tuntuu omalta kodilta ja että vanhainkoti tarjoaa mahdollisuuden myös yksityiselämään.

Maahamme om muodostunut pakolaisista uusi vähemmistö, joka tarvitsee osakseen erityistä huomiota. Pakolaisten sijoittumista myös ruotsinkielisille seuduille on helpotettava.

9.7 Jokaisella ihmisellä on oikeus asuntoon, joka mahdollistaa ihmisarvoisen elämän. Tämä oikeus voi toteutua vain monipuolisilla ja joustavilla asuntomarkkinoilla. Tämä edellyttää sekä yksityisten että julkisten resurssien hyväksikäyttöä.

Moni haluaa omistaa asuntonsa. Kohtuulliset lainaehdot ja joustavat säännökset tekevät tämän mahdolliseksi.

9.8 Vuokra-asunnosta on tehtävä tasaveroinen vaihtoehto. Valtion ja kuntien lisäksi tarvitaan yksityisiä investointeja vuokra-asuntoihin sekä vähemmän säännöstelyä ja byrokratiaa.

Yhteiskunta voi asumistuella vaikuttaa siihen, että asumiskustannukset pysyvät kohtuullisina. Nuorten ja lapsiperheiden kohdalla tarvitaan erityistoimenpiteitä.

9.9 Neuvonta ja ennaltaehkäisevät toimet ovat tärkeitä uusien vaarojen uhatessa terveyttämme. Vaaroja ovat ympäristömyrkyt, ionisoiva säteily, ilmakehän koostumuksessa tapahtuvat muutokset ja tappavat sairaudet kuten aids. Lääketieteellisen tutkimuksen tarpeet on tyydytettävä. Sairaalajonot on poistettava. Tavoitteena on turvata ihmisille yksilöllinen ja lääketieteellisesti korkeatasoinen hoito ihmisarvoisessa ympäristössä.

9.10 Vammaisille on taattava koulutus äidinkielellä sekä täysipainoisen elämän mahdollistava työ ja vapaa-aika. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kielivähemmistössä eläviin vammaisiin, joilla on tiettyjä erityistarpeita. Vammaisia hoitavilla omaisilla on oltava oikeus yhteiskunnan tukeen ja heidän työnsä asetetaan samanarvoiseksi muun työn kanssa vapaa-ajan, sosiaalisen aseman, eläke- ja muiden etujen suhteen.

Elämäntavan valintaan, esimerkiksi seksuaaliseen suuntautuneisuuteen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä.

9.11 Tarvitsemme yhteisvastuuta ja lähiyhteisön, jossa asuu useita sukupolvia vastapainona stressille, eristymiselle ja suurikokoisille asumalähiöille. Yhteenkuuluvuus vähentää väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisälläkin. Jokaisella kansalaisella on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen.

9.12 Kriminaalipolitiikan tavoitteena tulee olla rikosten torjuminen ennakolta ja yhteiskuntakelpoisten kansalaisten kasvattaminen. Rikosten paljastumisriskiä on lisättävä. Erityisesti nuorille on oltava tarjolla vaihtoehtoja vapausrangaistuksille. Vankilasta vapautettujen yhteiskuntaan sopeutumista on helpotettava. Rikoksen uhrin kärsimät vahingot on korvattava.

9.13 Taistelussa alkoholin väärinkäyttöä ja huumeita vastaan on ensisijaisesti pyrittävä valistukseen ja ennaltaehkäisyyn. Alkoholin ja päihteiden väärinkäyttäjille on annettava sellaista hoitoa, joka mahdollistaa heidän paluunsa työelämään ja yhteiskuntaan.

9.14 Keskellä hyvinvointiamme elää luvattoman suuri joukko ihmisiä, jotka kokevat olevansa yhteiskunnan ulkopuolella. Myös sellaisilla ihmisillä, jotka eivät jaksa kestää kaikkia suorituspaineita koulussa ja työelämässä on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Suurelle enemmistölle palkkatyö tuo hyvinvoinnin. Yhteiskunnassa on varaa pitää huolta työelämästä syrjäytyneistä.

9.15 Tavoitteeksi on asetettava mahdollisuus saada hoitoa omalla äidinkielellä. Myös kaikessa hoitolainsäädännössä on otettava huomioon oikeus hoitoon omalla kielellä. Hoito, joka tapahtuu äidinkielellä on useimmiten hyvän hoitotuloksen edellytys.

10. Vastuumme ympäristöstä

10.1 Ihminen on osa luontoa ja riippuvainen tasapainoisesta ja puhtaasta elinympäristöstä. Ihmisen ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa tarvitaan ekologista kokonaisnäkemystä. Puhdas ilma ja vesi sekä elävä luonto ovat kaiken elämän edellytys maapallolla.

10.2 Vastuumme tulevista sukupolvista edellyttää että turvaamme luonnon kiertokulun säilymisen, lopetamme ravintoketjujen myrkyttämisen ja ryhdymme käyttämään niukkoja luonnonvaroja säästeliäämmin.

10.3 Olemme kaikki henkilökohtaisesti vastuussa ympäristöstä. Paikalliset ympäristöhaitat tulee minimoida, koska ne yhdessä voivat johtaa maailmanlaajuisiin ympäristökatastrofeihin. Maailmanlaajuisia uhkia ovat ympäristön kuormittaminen suurilla kemikaalimäärillä, merien myrkyttäminen, ilmastoon vaikuttavat ilmakehän koostumuksessa tapahtuvat muutokset, trooppisten sademetsien hakkaaminen, aavikoituminen sekä kontrolloimaton ydinteknologian käyttö niin rauhanomaisiin kuin sotilaallisiinkin tarkoituksiin.

10.4 Kaiken elämän säilymisen ehtona on vesi, joka ei tunne kunnallisia eikä kansallisia rajoja ja jota uhkaavat liika lannoittaminen, ympäristömyrkyt ja happamoituminen.

Vesistöjen kuormitus on saatava hallintaan sekä valistuksella että valtion tukitoimin. Vesistöjemme ekologisen tasapainon säilyttämiseksi ja makean veden saatavuuden turvaamiseksi tarvitaan tiukkoja vesiensuojelumääräyksiä. Öljyvahingot on pyrittävä tehokkaasti estämään ennakolta ja öljyntorjuntavalmiutta ja -tekniikkaa on parannettava.

10.5 Ilmansaasteet uhkaavat metsiämme ja järviämme. Sekä rikin ja typen että raskasmetallien päästöjä on tehokkaasti vähennettävä. Ilmakehän otsonikerrokselle haitallisten freonien käyttö on lopetettava. Erilaisiin meluongelmiin on kiinnitettävä enemmän huomiota.

10.6 Jätteiden uudelleenkäyttöä on tehostettava. Jätteiden käsittely tulee keskittää tarkoin valvottuihin laitoksiin. Kuntien on itse kehitettävä jätteiden käsittelyä ja käytettävä uudelleen hyödyntämiskelpoisia jätteitä. Niiden on myös järjestettävä ongelmajätehuolto. Osasta jätteitä voidaan tuottaa energiaa ympäristöystävällisellä tavalla.

10.7 Turvattu energiahuolto on nykyisin hyvinvointimme edellytys. Energiantuotanto ja -kulutus aiheuttavat kuitenkin ympäristöongelmia. Ydinvoimaan liittyy nykyään riskejä, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö vaikuttaa ilmastoon ja aiheuttaa ilman saastumista. Vesivoimalat vaikuttavat vesistöjen ekologiseen tasapainoon.

Kaikilla tasoilla on pyrittävä taloudelliseen energian käyttöön. Samalla, kun turvajärjestelmiä ja puhdistuslaitoksia parannetaan, on kuitenkin vaihtoehtoisten, uusiutuvien energialähteiden tarjoamia mahdollisuuksia tehokkaasti tutkittava.

10.8 Maa- ja metsätalous ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Maatalouden ja ympäristönsuojelun edut ovat pohjimmiltaan yhtenevät. Kehitys kohti suuryrityksiä sekä kasvava riippuvuus kemikaaleista ja keinolannoitteista antavat kuitenkin aihetta huoleen. Vahingollisten torjunta-aineiden käyttöä tulee vähentää ja peltojen ravintoaineiden huuhtoutumista minimoida. Metsätaloudessa tulee soveltaa moninaiskäytön periaatetta.

10.9 Liikenteen saasteita on vähennettävä määrätietoisella liikennepolitiikalla ja pakokaasujen puhdistamisella. Liikenteen saastepäästöjen vähentämiseksi tulisi mahdollisimman suuri osa henkilökuljetuksista hoitaa joukkoliikenteellä. Raskaat kuljetukset tulisi, mikäli mahdollista, siirtää rautateille.

10.10 Ihmisen tulee olla kaiken suunnittelun lähtökohtana. Ihmisellä on oikeus viihtyisään ja toimivaan asuin- ja lähiympäristöön. Säilyneet vanhat kulttuurimiljööt ovat korvaamaton osa historiallista perintöämme.

10.11 Tehokas ympäristönsuojelu edellyttää hyvin hoidettua taloutta ja kestävää kehitystä. Yhteiskunnan on asetettava sellaiset ehdot taloudelliselle toiminnalle, ettei siitä seuraa ympäristölle kohtuuttomia vahinkoja. Maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus edellyttää, että tulevaisuudessa maapallon rajallisten resurssien hyödyntäminen koituu etupäässä kehitysmaiden hyödyksi.

10.12 Taloudellisia keinoja on käytettävä luonnonvarojen järkevän käytön edistämiseksi sekä haitallisten ja myrkyllisten päästöjen vähentämiseksi. Ympäristön kuormittamisesta aiheutuvat kustannukset on kuormittajan itsensä maksettava. Ympäristötuhoja aiheuttavaa toimintaa on rajoitettava maksuin ja ympäristörikkomuksia ehkäistävä riittävän tehokkain seuraamuksin. Investointi ennaltaehkäisevään toimintaan on tehtävä kannattavaksi. Yhteiskunnan on rohkaistava ympäristöinvestointeihin verotus- ja tukitoimenpitein.

10.13 Kuluttajapoliittisia keinoja on käytettävä paremman ympäristön aikaansaamiseksi. Ympäristölle vaarattomien tuotteiden merkitseminen auttaa kuluttajaa valitsemaan oikein. Työtä tuotevastuun parantamiseksi on jatkettava.

10.14 Ympäristö ei tunne valtakunnallisia rajoja. Suomen on aktiivisesti jatkettava työtään kansainvälisten sopimusten aikaansaamiseksi, jotka koskevat mittaus- ja valvontamenetelmiä, varoitusjärjestelmiä sekä kansainvälisten päästörajojen tiukentamista.

11. Oppia ikä kaikki

11.1 Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus ja mahdollisuus valita koulutus ja elämänura asuinpaikasta, sosiaalisesta ja taloudellisesta taustasta, sukupuolesta ja kielestä riippumatta. Koulun tulee vaalia yksilön oikeutta koulutukseen jokaisen omien edellytysten mukaan.

11.2 Koulutuksen tulee antaa valmiuksia ja tietoja, jotka auttavat yksilöitä osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan ja tukevat heidän henkilökohtaista kehitystään. Sen tulee antaa hyvät lähtökohdat mielekkääseen elämään ja välittää yhteiskunnan kulttuuriperintöä. Koulutuksen tulee vahvistaa ihmisen itsetuntoa ja kehittää kykyä itsenäiseen ajatteluun. Sen tulee opettaa ymmärtämään muita ihmisiä ja edistää demokraattisia arvoja. Koulutuksen tulee myös korostaa rauhan, tasa-arvon ja kansainvälisen yhteisymmärryksen merkitystä. Sen tulee myös opettaa käyttämään luonnonvaroja ekologisesti kestävällä tavalla.

11.3 Alueellinen, sosiaalinen ja kielellinen tasa-arvo edellyttävät joustavia ratkaisuja. Opetuslaitoksessa on säilytettävä ja kehitettävä pieniä yksiköitä. Kunnille ja kouluille on annettava riittävästi päätösvaltaa ja resursseja. Näin opetusta voidaan kehittää joustavasti valtakunnallisen opetussuunnitelman puitteissa.

11.4 Hyvä yleissivistys ja jatkuva koulutus luovat perustan monipuoliselle osaamiselle, jota vaaditaan nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Koulutuksesta muodostuu siten keskeinen yhteiskunnallinen investointi, joka turvaa yhteiskunnan taloudellisen kehityksen. Korkea koulutustaso avaa mahdollisuuksia antoisampaan vapaa-aikaan.

11.5 Taloudelliset esteet on raivattava koulutuksen tieltä kehittämällä opintotukea pohjoismaiselle tasolle. Kaikille ammattityön- tekijöille on turvattava oikeus opintovapaaseen kohtuullisin ehdoin.

11.6 Esikoulua tarvitaan osana lasten kasvatusta. Sen tulee ensisijaisesti keskittyä lasten sosiaalisen ja kielellisen valmiuden kehittämiseen. Esikoulun on kasvatettava lapsia toimimaan yhdessä toisten kanssa sekä lisätä lasten valmiuksia varsinaisen koulun aloittamiseen.

11.7 Peruskoulun on annettava ne valmiudet, joita tarvitaan tämän päivän ja huomisen yhteiskunnassa. Koulun on käytettävä hyväksi lasten uteliaisuutta ja kokemuspiiriä sekä opetettava lapsia aktiivisesti etsimään tietoa. Lasten lisääntyvä kaksikielisyys vaatii laajaa totuttamista kuten kielellistä tukea esikoulussa, tehostettua koulukielen opetusta peruskoulussa ja yksilöllistä ohjausta toisessa kotimaisessa kielessä.

11.8 Keskiasteen ammattikoulutuksen on annettava tietoja ja valmiuksia, joita tarvitaan ammattielämässä. Sen on annettava hyvä yleissivistys ja vankka pohja jatkokoulutusta ajatellen . Työkokemus on tärkeä osa ammattikoulutusta. Kaiken koulutuksen tulee antaa mahdollisuudet jatko-opintoihin.

11.9 Lukion yleissivistävää ja persoonallisuutta kehittävää merkitystä tulee vahvistaa tekemällä koulunkäynti joustavaksi ja lisäämällä valinnaisuutta. Ylioppilastutkinto toimii yhtenäisenä arviointiperustana. Ylioppilastutkintoon voi sisältyä useita aineita mutta toisen kotimaisen kielen on kuuluttava tutkintoon pakollisena aineena.

11.10 Koulujen monipuolinen kehittäminen edellyttää, että kaikki ryhmät - opiskelijat, opettajat, henkilöstö ja vanhemmat - ovat edustettuina päättävissä elimissä. Oppilas- ja ylioppilaskuntien asemaa on tuettava ja vahvistettava.

11.11 Aktiivinen ja itsenäinen korkeakoululaitos, joka kykenee dynaamiseen uudistumiseen ja kansainväliseen yhteydenpitoon, on ratkaisevassa asemassa maan kehityksen kannalta. Tutkintojärjestelmän on oltava joustava. Hallinnon on toimittava kitkattomasti. Korkeakoulujen on oltava yhteydessä työelämään ja ympäröivään yhteiskuntaan. Suomenruotsalaista korkeakoululaitosta, jolla on yksikkönsä Helsingissä, Turussa ja Vaasassa, on vahvistettava. Avointa korkeakoulutoimintaa on laajennettava.

11.12 Yhteiskunnan muuttuvat vaatimukset ja jokaisen yksilöllinen kehitys edellyttävät elinikäistä koulutusta. Kattava aikuiskoulutus on taattava myös ruotsin kielellä. Vapaan sivistystyön ja kansanopistojen tarjoamat mahdollisuudet on otettava huomioon.

12. Tutkimus ja tulevaisuus

12.1 Tiede ja tutkimus ovat avainasemassa talouden ja työllisyyden hoidossa. Niillä on myös ratkaiseva merkitys maailmanlaajuisissa tulevaisuuden kysymyksissä.

12.2 Suomen on annettava riittävät resurssit tieteen ja tutkimuksen edistämiseen sekä tuotekehittelyyn . Ainoastaan järjestelmällinen varojen kohdentaminen mahdollistaa hyvinvoinnin ja turvallisuuden tulevaisuudessa.

Koko suomenruotsalaisella korkeakoulutuksella on oltava resurssit laajaan ja riittävän korkeatasoiseen tutkimukseen.

12.3 Perustutkimuksen ja sovelletun tutkimuksen välillä tarvitaan kiinteää vuorovaikutusta. Perinteinen tieteellinen vapaus, riittävät resurssit ja kansainvälinen yhteistyö turvaavat perustutkimuksen tason. Varsinkin tutkijoiden, mutta myös muiden ryhmien, on käytävä kriittistä ja eettistä keskustelua tieteellisestä tutkimuksesta. Kansalaisten on oltava mukana asettamassa rajoja tieteellisen tutkimuksen eettiselle hyväksyttävyydelle.

12.4 Tieteen, tutkimuksen ja teknologian edistyminen on lisännyt hyvinvointiamme. Samalla teknologia on kuitenkin aiheuttanut vakavia ympäristöongelmia ja lisännyt sodankäynnin arsenaalia. Sotateknologian voimavarat tulee siirtää palvelemaan elämää ja
tulevaisuutta.

12.5 Suomenruotsalaisella korkeakoululaitoksella on oltava varoja laaja-alaiseen ja riittävän korkeatasoiseen tutkimukseen.

13. Kulttuuria kaikille

13.1 Kulttuuri antaa ihmiselle identiteetin ja elämän sisällön. Se antaa arvostuksia ja normeja, jotka vaikuttavat ihmisen elämänkatsomukseen ja hänen suhtautumistapaansa lähimmäisiinsä. Kulttuuri on keskeisessä asemassa pyrittäessä parempaan elämisen laatuun. Kulttuurin tulee edistää humanismia, kansainvälistä ymmärtämystä ia kansallista itsetuntoa.

13.2 Yhä suurempi osa ihmisen elämästä on vapaa-aikaa. Voidakseen käyttää vapaa-aikaansa mielekkäällä tavalla ihmiset tarvitsevat monipuolista kulttuuritoimintaa.

Itsenäiseen nuorisotoimintaan sekä lasten ja nuorten kulttuuriin ja urheiluharrastukseen on panostettava voimakkaasti.

13.3 Kulttuuri tarvitsee vapautta ja suvaitsevaisuutta. Avoimuus ja vuorovaikutus yli kaikkien rajojen vaikuttavat myönteisesti kulttuuriin. Kulttuuria ei edistetä kielloin. Sisällöllisesti hyvä, ihmisiä kiinnostava kulttuuri edellyttää riittäviä resursseja ja yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa on tilaa ihmisten luovuudelle.

13.4 Kansallinen ja kansainvälinen kulttuuri eivät ole toistensa vastakohtia. Sen sijaan on huolehdittava kulttuuritarjonnan laadusta ja pyrittävä torjumaan roskakulttuuri, joka toisinaan on kansainvälistä, toisinaan kansallista.

Kansalliselle, alueelliselle ja paikalliselle kulttuurille on annettava mahdollisuudet kehittyä. Monipuolisen kulttuurin takaa joustava, monista eri lähteistä saatava tuki.

13.5 Välttämättömänä tavoitteena pohjoismaisen kulttuuriyhteyden lisäämiseksi on pidettävä pohjoismaisten televisio- ja radio-ohjelmien välittämistä Pohjoismaiden kesken. Ruotsin ja Suomen välinen ohjelmavaihto on erityisen tärkeää ajatellen suomenruotsalaisten ja ruotsinsuomalaisten tarvetta saada televisiopalveluja omalla äidinkielellään.

13.6 Suomen kulttuurielämälle on tunnusomaista, että itsenäiset, sekä suomen- että ruotsinkieliset kulttuurit ovat toimineet hedelmällisessä vuorovaikutuksessa kautta aikojen. Vähemmistön kulttuurikysymysten tehokas hoitaminen saattaa vaatia erityisratkaisuja. Suomenruotsalaisten järjestöjen ja laitosten on oltava kilpailukykyisiä.

14. Kristilliset perusarvot

14.1 Kristilliset arvot ovat yhteiskuntajärjestyksemme ja kulttuurimme historiallisena perustana. Meidän tulee vaalia niitä positiivisia arvoja, joita kristinusko ja humanistinen elämänkatsomus edustavat.

14.2 Uskonnonvapaus ja suvaitsevaisuus ovat osa kulttuuriperintöämme. Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen on voitava toimia omien perusperiaatteidensa mukaisesti.

14.3 Ainoastaan sellainen yhteiskunta, jonka aineelliset ja henkiset arvot ovat tasapainossa, voi säilyä ja kehittyä sopusointuisesti. Kirkon tulee edistää ihmisten eettistä kehitystä ja henkistä hyvinvointia myönteisellä ja konkreettisella tavalla, heidän jokapäiväisessä elämässään.

14.4 Ruotsinkieliseen uskonnonharjoittamiseen ja sielunhoitoon on taattava täydet mahdollisuudet. Ruotsinkielisen seurakuntaelämän autonomia on turvattava. Meidän tulee ylläpitää ja kehittää Porvoon hiippakuntaa ja muita ruotsinkielisiä kirkollisia instituutioita. Ihmisten on voitava kuulua lähialueen ruotsinkieliseen seurakuntaan, mikäli omalla paikkakunnalla ei sellaista ole.

15. Lähellä sinua

15.1 Ihmisoikeuksien kunnioittaminen turvaa etnisten, kielellisten ja muiden vähemmistöjen oikeudet. Mitä enemmän kunnioitetaan kansalaisoikeuksia, sitä turvatumpi on suomenruotsalaisen väestön asema. Suomenruotsalaisille on luonnollista osoittaa solidaarisuuttaan kielellisiä, etnisiä ja muita vähemmistöjä kohtaan niin kunnissa, koko maassa kuin maailmassakin.

15.2 Suomi on perustuslain mukaan kaksikielinen maa, jossa on kaksi virallista kieltä. Elävä kaksikielisyys liittää meidät luonnollisella tavalla muihin Pohjoismaihin. Koko kansamme edun mukaista on vaalia tätä yhteenkuuluvuutta.

15.3 Elävä kaksikielisyys edellyttää elinvoimaista suomenruotsalaista kulttuuria. Ennen kaikkea koti, päivähoitopaikka ja koulu voivat tukea yksilön identiteettiä ja ruotsinkielisyyttä. Elävä kaksikielisyys edellyttää yksikielisiä ratkaisuja - järjestöjä, yhdyskuntia ja laitoksia. Ruotsinkieliset seudut ovat olennainen osa kaksikielistä Suomea. Yhdyskuntasuunnittelussa on otettava huomioon ruotsinkielisten yhdyskuntien tarpeellisuus.

15.4 Suuri osa suomenruotsalaisista elää kaksikielistä arkea perheessään ja työssään. Kaksikieliset henkilöt ovat maamme ruotsin kielen tulevaisuuden kannalta tärkeitä. Ruotsinkielisten, kaksikielisten ja suomenkielisten kansalaisten välinen vuorovaikutus myötävaikuttaa suomenruotsalaisen kulttuurin ja suomenruotsalaisten laitosten säilymiseen.

15.5 Suomenruotsalaiset ja kaksikielisyys tarvitsevat poliittisen ja parlamentaarisen välineen - puolueen, joka osallistuu paikallisiin, alueellisiin ja valtakunnallisiin poliittisiin päätöksiin.

Ruotsalainen kansanpuolue on se puolue!