Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SFP/556

Ruotsalainen kansanpuolue

Puolueohjelma


  • Puolue: Ruotsalainen kansanpuolue
  • Otsikko: Puolueohjelma
  • Vuosi: 1997
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Rkp:n puolueohjelma
Hyväksytty Tampereen puoluekokouksessa 1997

Sisältö:
1. Ruotsalainen kansanpuolue
2. Vapaus ja oikeudenmukaisuus
3. Turvallisempi maailma
4. Toimiva demokratia
5. Sivistynyt ihminen
6. Yhteiskunnan ekologinen kantokyky
7. Yhteiskunnan taloudellinen kantokyky
8. Ehjä yhteiskunta

1. Ruotsalainen kansanpuolue

Ruotsalainen kansanpuolue on kokoava poliittinen kansanliike niille, jotka haluavat työskennellä sellaisen Suomen hyväksi, jossa on kaksi kansalliskieltä, suomi ja ruotsi.

Rkp työskentelee vahvan ruotsalaisuuden, toimivan kaksikielisyyden ja elävän pohjoismaalaisuuden hyväksi. Puolue työskentelee aktiivisesti vahvemman eurooppalaisen yhteenkuuluvuuden ja maailmanlaajuisen vastuun puolesta.

Rkp:n mielestä hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden edellytyksenä on yksilön hyväksi toimiva yhteiskunta, yksityiseen aloitteellisuuteen perustuva ja ympäristön huomioon ottava talous, yksilön kehittymisen mahdollistava koulutusjärjestelmä, sekä kattava mutta aktivoiva sosiaaliturva.

Rkp on vapaamielinen puolue. Yhteistyössä muiden puolueiden ja kansanliikkeiden kanssa Rkp toimii rauhan, vapauden, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja suvaitsevuuden puolesta.

2. Vapaus ja oikeudenmukaisuus

2.1 Jokaisella ihmisellä on oma, ainutlaatuinen arvonsa ja yhtäläinen oikeus vaikuttaa elämäänsä.

2.2 Meidän tulee hyödyntää yksittäisen ihmisen aloitteellisuus, halu ja kyky asettaa yhteiskunnalle hyödyllisiä tavoitteita ja toteuttaa niitä yhteistyössä muiden kanssa. Tämä toteutuu parhaiten vastuullisessa vapaudessa. Jokainen vastaa omasta elämästään ja solidaarisesti muista ihmisistä, yhteiskunnasta ja luonnosta.

2.3 Vapaus ja oikeus ovat yksilön ja ihmiskunnan edistymisen kasvupohjaa. Edistyminen edellyttää, että yksilö on vapaa kasvattamaan osaamistaan ja toteuttamaan luovuuttaan. Edistymistä on sekin, että kasvamme ihmisinä oppimalla näkemään itsemme kanssaihmisissämme ja itsessämme kanssaihmisemme, joilla on oikeus turvattuun, arvokkaaseen elämään.

2.4. Vapautta ei ole ilman oikeudenmukaisuutta, eikä oikeudenmukaisuutta ilman vapautta. Ilman vapautta pyrkimykset tasa-arvoon johtavat samanlaistumiseen ja sortoon. Ilman pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen vapaus saattaa turmeltua ja johtaa syrjäytymiseen ja sosiaalisiin kuiluihin. Yhtäläisten mahdollisuuksien ja kehittyneen sosiaaliturvan on oltava jokaisen perusoikeus.

2.5. Yksilön kunnioittaminen on etnisten, kielellisten ja muiden vähemmistöjen turvallisuuden peruskivi. Ketään ei saa syrjiä kielensä, rotunsa, etnisen taustansa, uskontonsa, vakaumuksensa, sukupuolensa, seksuaalisen taipumuksensa, vammansa tai ikänsä vuoksi. Naisen ja miehen välistä tasa-arvoa on edistettävä aktiivisesti kaikilla tasoilla.

2.6. Uskonnonvapautta on kunnioitettava. Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen on maan lakien puitteissa sallittava toimia periaatteidensa mukaisesti. Suomalaisen yhteiskunnan arvopohja sekä sen moraaliset ja eettiset käsitykset perustuvat lähimmäisenrakkautta korostavaan kristilliseen sanomaan. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille, on pysyvä sanoma.

3. Turvallisempi maailma

3.1. Tärkein rauhantyö on ennakoivaa ja keskittyy hyvinvointikuilujen tasaamiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vahvistamiseen.

3.2. Demokraattiset oikeusvaltiot yhdistettyinä kestävään markkinatalouteen ja vapaaseen kauppaan ovat globaalisen rauhan perusedellytys. Kauppapolitiikkaa ja sen säännöstöä on muokattava siten, että se edistää kehitysmaiden kanssa käytävää kauppaa, valvoo ihmisoikeuksia, ottaa huomioon ympäristönäkökohdat ja estää työvoiman häikäilemättömän hyväksikäytön.

3.3. Tarvitaan jatkuvaa aseidenriisuntaa ajavia voimakkaita mielipiteitä ja ponnisteluja erityisesti ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden suhteen, sekä kansainvälisen asekaupan valvonnan tehostamista.

3.4. Yhdistettynä alueellisiin turvallisuusjärjestelyihin toimintakykyinen Yhdistyneet Kansakunnat on edelleen maailman oikeudenmukaisuuden ja kollektiivisen turvallisuuden tärkeä työkalu. Jäsenvaltioilla on oltava valmius organisaation tehtävien suorittamisen edellyttämiin yhteisvastuullisiin uhrauksiin. Kollektiivisen turvallisuuden saavuttaminen saattaa edellyttää rauhaan pakottavia toimia.

3.5. Väestön kasvu ja suuret elintasoerot ovat oikeudenmukaisen maailmanjärjestyksen ja ympäristön suurimmat uhkatekijät. Maailmanlaajuisen väestöpolitiikan keskeisiä kohtia on, että naiselle taataan koulutus tasavertaisin ehdoin, sekä edellytykset ja oikeus päättää omasta elämästään.

3.6. Kehitysavun on torjuttava köyhyyttä, voimistettava vastaanottajamaiden kansalaisyhteiskuntaa, tuettava demokratiaa ja hyvää hallintoa sekä väestöpoliittisia tavoitteita. Sen on edistettävä hyvää ympäristöä ja otettava paikalliset kulttuurit huomioon. Suomen kehitysavun on keskityttävä tukemaan omehtoista toimeentuloa ja pysyttävä perinteisen hyvällä pohjoismaisella tasolla. Kaikkein köyhimpiä maita on suosittava lahja-apua annettaessa.

3.7. Suomen on myös tuettava sellaista vakaiden ja moniarvoisten oikeusyhteiskuntien rakentamista, jotka voivat myös houkutella investointeja, ja ehkäistävä hallitsemattomia maahanmuuttaja- ja pakolaisvirtoja. Maailmanyhteisöllä on yhteinen vastuu pakolaisista. Siksi meidänkin maamme on täytettävä kansainväliset velvoitteensa ja tulkittava turvapaikkasäännöksiä inhimillisesti.

3.8. Jos hyvinvointierot tasoittuvat Euroopassa, paranee turvallisuuskin. Kaikkien Euroopan maiden olisi päästävä yhteisille, vapaille markkinoille; osittain Euroopan unionin laajenemisen, osittain unionin naapurialueiden kanssa tehtävän yhteistyön laajenemisen ja vakiintumisen kautta.

3.9 Suomen on yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa osallistuttava Euroopan turvallisuuteen liittyvään päätöksentekoon. Suomen on vahvistettava aktiivisesti transatlanttista turvallisuusyhteistyötä sekä EU:n ja Naton kriisinkäsittelyvalmiuksia. Oma, uskottava puolustus on välttämätön.

3.10. EU on itsenäisten valtioiden yhdentymisprosessi. EU:ta tarvitaan kysymyksissä, joita ei voi ratkaista tyydyttävästi kussakin maassa. Vain toimintakykyinen unioni voi olla hyödyllinen. EU:ssa on taattava pohjoismaisen mallin mukainen demokraattinen valvonta ja avoimuus.

3.11. Pohjola on yhteisö, johon tunnemme kuuluvamme kansainvälisten rakenteiden muuttumisesta huolimatta. YK:ssa, EU:ssa ja muissa valtioidenvälisissä yhteyksissä tarvitaan edelleen koordinoituja pohjoismaisia ponnisteluja. Vahvasti kansallisuuksiin perustuvasta pohjoismaisesta yhteistyöstä on konkreettista hyötyä ihmisten arjessa.

3.12. Turvallisuuden, työllisyyden ja ympäristön laadun kannalta Venäjän ja Baltian maiden kanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu. Suomen on toimittava EU:ssa sen puolesta, että EU osoittaisi merkittäviä resursseja Itämeren maihin. Naapurimaidemme vakaata ja demokraattista kehitystä korostaville toimille on annettava etusija.

4. Toimiva demokratia.

4.1. Yhteiskuntajärjestyksen on suojeltava elämää ja omaisuutta ja turvattava jokaisen ihmisen mielipide-, uskon-, puhe-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus.

4.2. Valtion on palveltava kansalaisia. Vaaleilla valitut elimet, hallintoviranomaiset ja järjestysvalta ovat työkaluja, joilla huolehdimme yhteisistä tarpeista, takaamme yksilön riittävän vapauden ja huolehdimme henkilökohtaisesta turvallisuudesta. Vastuun kaikista sukupolvista tulee leimata päätöksentekoa.

4.3. Demokratia tarkoittaa tasavertaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia olla aktiivinen ja vaikuttaa päätöksiin. Päätösprosessien on oltava selkeitä ja avoimia, jolloin ne edistävät oikeaan aikaan tehtäviä järkipäätöksiä ja estävät korruptiota ja oman edun tavoittelua.

4.4. Tärkeimmät päätökset on aina tehtävä vapaiden ja yleisten vaalien perusteella nimitetyissä tai näille suoraan vastuussa olevissa elimissä. Kansalaisten on voitava tuntea olevansa lähellä valittuja asiamiehiään päätöstasosta riippumatta. Toimivan demokratian säilyttäminen tulevaisuudessa edellyttää, että nuoriso tuntee voivansa vaikuttaa päätöksiin, esim. perustettavien nuorisovaltuustojen kautta.

4.5 Demokratia edellyttää vapaata mielipiteen muodostusta ja mielipiteiden vaihtoa. Joukkoviestimien, mielipidemittausten ja informaatiotekniikan merkitys demokraattisten prosessien osana kasvaa, mutta ne eivät voi korvata edustuksellista demokratiaa. Demokratian vahvistamiseksi ja korostamiseksi voidaan järjestää kansanäänestyksiä sekä kunnallisella että valtiollisella tasolla.

4.6. Asukkaiden aktiivisuus on kunnallisen itsemääräämisoikeuden perusta ja estää harvainvallan synnyn. Valtion on varjeltava perustuslain suojaamaa itsehallintoa ja varmistettava, että kunnat ja kuntien asukkaat saavat tasavertaisen kohtelun. Kuntia on rohkaistava yhteistyöhön. Mahdolliset kuntaliitokset on tehtävä vapaaehtoisesti.

4.7. Valtiollisen päätöksenteon on perustuttava parlamentarismiin. Demokraattisen valvonnan periaate edellyttää, että toimeenpaneva valta on hallituksella ja lainsäädäntövalta eduskunnalla. Presidentti hoitaa virkatehtävänsä näissä puitteissa.

4.8. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että tasavertaisuutta lain edessä koskevaa periaatetta noudatetaan. Riippumattomat tuomioistuimet ja tuomarit, toimiva oikeuslaitos, sekä oikeus äidinkielellä tapahtuvaan oikeudenkäyntiin ovat kansalaisten oikeusturvan ehdoton edellytys. Mahdollisuutta tutkia lakien perustuslain mukaisuutta on kehitettävä. Rangaistusjärjestelmän on edistettävä sopeutumista yhteiskuntaan. Rikoksen uhrien tuen, suojan ja taloudellisen hyvityksen tarve on tyydytettävä. Oikeusvaltion ylläpito edellyttää, että poliisiviranomaisilla on riittävät toimintaedellytykset ja että ne tarvittaessa harjoittavat kansainvälistä yhteistyötä rikollisuuden torjumiseksi ja kansalaisten turvallisuuden varmistamiseksi.

4.9. Valitsijoiden ja valittujen välistä luottamusta voi ylläpitää vain avoimen vuoropuhelun avulla. Puolueet ovat politiikaksi kutsutun joukkuetyön työkaluja. Suhteellinen vaalitapa henkilövaaleineen takaavat edustuslaitoksen monipuolisuuden. Vaalipiirit on muodostettava niin, että myös kieliolosuhteet otetaan huomioon. Muut kansalaisjärjestöt kuten ammatilliset ja muut etujärjestöt kuuluvat demokratiaan sen tärkeinä osina.

4.10. Suomi on kahden kansalliskielen maa. Riittävä määrä yksikielisesti ruotsinkielisiä instituutioita ja alueita on elävän kaksikielisyyden perusedellytys. Yhteiskunnan on myös tyydytettävä molempien kieliryhmien tarpeet samoin perustein. Virkamiesten ja palveluja tarjoavien kielitaidon on oltava riittävä. Jako hallintoalueisiin ja hallinnon mukauttaminen markkinaperiaatteisiin on suoritettava niin, että sekä ruotsin- että suomenkielisen palvelun ja tiedon saanti turvataan.

4.11. Saamelaisilla on Suomen alkuperäisväestönä oikeus kulttuuriautonomiaan. Saamenkielistä yhteiskuntapalvelua on kehitettävä saamelaisten asuinalueella. Romanien ja muiden kotimaisten vähemmistöryhmien kulttuuritarpeet on tyydytettävä joustavin järjestelyin. Viittomakielisiä palveluja on oltava riittävästi tarjolla. Maahanmuuttajien integroinnin yhteiskuntaamme on tapahduttava siten, että he voivat säilyttää äidinkielensä, kulttuurinsa ja identiteettinsä.

5. Sivistynyt ihminen

5.1 Laaja ja syvällinen pätevyys, sekä korkeatasoinen ja monipuolinen kulttuuri ovat sinänsä arvokkaita ja kansakunnan henkisen hyvinvoinnin mittareita. Koulutusta ja kulttuuria vaalimalla luomme mahdollisuuksia ansioihin ja viihtyvyyteen. Hyvä yleissivistys tukee demokratiaa ja tasavertaisuutta. Se on myös läpi elämän jatkuvan oppimisen ja ammattikoulutuksen pohja. Erityistietämys ja vankka ammattitaito takaa Suomen kilpailukyvyn.

5.2. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus ja mahdollisuus valita edellytystensä mukainen koulutus ja ura sosiaalisesta ja taloudellisesta taustasta, kielestä, sukupuolesta, kotipaikkakunnasta tai vammasta riippumatta. Koulutuksen tavoitteena on oltava kunnioitus ihmistä kohtaan, demokraattiset periaatteet, luonnontaju, kasvattaminen kriittiseen ajatteluun, ymmärtämykseen ja myötätuntoon, sekä valmius toimintaan, vastuuseen ja omaehtoiseen toimintaan. Kaiken koulutuksen on oltava vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa.

5.3 Oikeus ruotsinkieliseen opetukseen esikoulusta yliopistoon on turvattava, kuten myös ruotsinkielisen oppimateriaalin saatavuus. Ruotsinkielisten koulujen on vaalittava kulttuuriperintöä ja esiinnyttävä selkeästi suomenruotsalaisina tyydyttäen samalla kaksi- ja useampikielisten lasten tarpeet. Ruotsinkielisen kouluverkoston on oltava niin kattava, että oppilaat voivat käydä koulua kohtuullisen matkan päässä kotoaan.

5.4. Yliopistojen ja korkeakoulujen resurssit ja itsemääräämisoikeus on taattava ja tutkimuksen vapaus säilytettävä. Tutkimuksen eettistä ulottuvuutta on huomioitava. Vahva ruotsinkielinen yliopisto- ja ammattikorkeakoululaitos, jolla on yksikköjä kolmella ruotsinkielisellä alueella, sekä ruotsinkielinen opetus kaksikielisissä korkea- ja ammattikorkeakouluissa kuuluvat olennaisesti suomenruotsalaiseen kulttuuriautonomiaan.

5.5. Kulttuuri tarvitsee vapautta ja suvaitsevuutta. Avoimuus ja rajat ylittävä vuorovaikutus vireyttää. Suomalaisen ja ruotsalaisen välinen vuorovaikutus on luonut koko maan väestölle yhteisen kulttuuriperinnön. Kulttuurissaan suomenruotsalaiset ilmaisevat unelmansa, perinteensä ja identiteettinsä. Panostukset suomenruotsalaiseen kulttuuriin vahvistavat maan siteitä muihin Pohjoismaihin.

5.6 Tietotekniikka tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, jotka on hyödynnettävä siten, että kansalainen voi kotipaikastaan riippumatta saada tietoa, harjoittaa viestintää, työskennellä ja käyttää palveluja. Koulutuksen, yleisten kirjastojen ja vapaan kansansivistyksen on annettava tasavertainen mahdollisuus päästä tietoyhteiskuntaan.

5.7. Tiedotusvälineillä on keskeinen rooli yhteiskunnassamme, ja niiden monimuotoisuutta on edistettävä. Sekä perinteisten että uuteen tekniikkaan perustuvien välineiden tavoitteena on oltava täydellinen palvelu ruotsin kielellä. Valtiolla on tästä erityisvastuu.

5.8. Suomessa olevaa, mm. opetuslaitoksen, kulttuurilaitokset, yhdistys- ja järjestöelämän, joukkotiedotusvälineet, sotilaskoulutuksen ja ruotsinkielisen Suomen kansankäräjät, Folktinget, käsittävää ruotsinkielistä kulttuuriautonomiaa on kehitettävä jatkuvasti. Yhdistyksissä ja ryhmissä kansalaiset harrastavat vapaaehtoisesti yhteisiä asioita. Tällä on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin ja toimivaan demokraattiseen yhteiskuntaan.

6. Yhteiskunnan ekologinen kantokyky

6.1 Ekologisesti kestävä kehitys on elämän edellytys. Se on myös ihmisarvoisen elämänlaadun perusedellytys. Ihmisen on järjestettävä kulttuuriin, talouteen ja tekniikkaan liittyvä toimintansa tuhoamatta maapallon tarjoamia elinolosuhteita. Tulevilla sukupolvilla on oikeus puhtaaseen ilmaan, puhtaaseen veteen ja pilaantumattomaan luontoon.

6.2. Ekologiseen tasapainoon kohdistuvat uhat eivät tunne kuntien, valtioiden tai maanosien välisiä rajoja. Esimerkkejä tästä ovat kiihtyvä kasvihuoneilmiö, otsonikerroksen oheneminen, luonnon moninaisuutta uhkaava maankäyttö ja Itämeren saasteet. Kansainvälistä yhteistyötä on tehostettava edelleen, jos mielitään selvitä haasteista. Suomen allekirjoittaessa kansainvälisiä ympäristösopimuksia kansalliset toimintaohjelmat on laadittava siten, että sopimukset voidaan toteuttaa.

6.3. Tuotantoa, energiahuoltoa ja maankäyttöä on ohjattava siten, että elinympäristö on terveellinen, luonnon lajirikkaus säilyy, luonnon voimavaroista huolehditaan ja ilmastomuutokset torjutaan. On panostettava ympäristöystävällisempään teknologiaan, mikä onkin paremman ekologisen tasapainon perusedellytys.

6.4. Kaikilla tasoilla tapahtuvan päätöksenteon on otettava ympäristötekijät huomioon. Lainsäädäntö ja taloudelliset ohjausvälineet ovat tehokkaan ympäristöpolitiikan tärkeitä osatekijöitä. Mikäli mahdollista, on aina käytettävä parasta käytössä olevaa tekniikkaa ja ympäristökäytäntöä. Ympäristöseuraamusten arvioinnille on annettava enemmän sijaa suunnittelussa ja kaavoituksessa, ja suunnittelun seuranta on suoritettava katselmuksin. On noudatettava periaatetta, jonka mukaan likaaja maksaa. Muita apuvälineitä ovat ympäristömerkintä, energiamerkintä ja tuotteiden elinkaarianalyysit.

6.5. Energiataloutta on tehostettava toisaalta kehittämällä ja ottamalla käyttöön mahdollisimman puhtaita energianlähteitä ja toisaalta mahdollisimman hyvin energiaa säästävää tekniikkaa. Pitkällä aikavälillä energiatalouden on perustuttava uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Suomen energiaratkaisut on tehtävä käyttö- ja varastointiturvallisuutta, päästöjä ja taloudellista kannattavuutta silmällä pitäen.

6.6. Fyysisen suunnittelun on lähdettävä alueen mahdollisuuksista ja ominaisuuksista, ehkäistävä vahinkoja ja vähennettävä liikenteen päästöjä, sekä luotava toimivan joukkoliikenteen edellytykset. Yksittäisen kansalaisen oikeus osallistua oman lähi- ja asuinympäristön suunnitteluun on turvattava. Maa- ja vesialueiden omistajien oikeusturvaa on kunnioitettava ja siihen liittyvistä asioista on keskusteltava luottamuksellisesti. Kaavojen oikeusvaikutukset on selvitettävä kaikille asianomaisille tahoille niiden julkipanon yhteydessä, ennen kuin tehdään päätöksiä. Kulttuurimaisemien säilyminen vaikuttaa viihtymiseen, ja ne ovat osa historiallista perintöämme.

6.7. Maatalous on jatkuvaa vuorovaikutusta luonnon kanssa, ja siksi hyvien viljelymenetelmien periaatteita on noudatettava kaikessa viljelyssä. Jo jonkin aikaa jatkunutta maatalouden ekologisesti kestävää kehitystä on tuettava. Uusiutuvia voimavaroja on käytettävä hyväksi vaarantamatta uudelleenkasvua ja ekosysteemien säilymistä. Pitkällä aikavälillä kannattavan metsätalouden turvaamiseen on käytettävä metsäsertifiointia.

6.8. Ihminen on velvollinen järjestämään eläinten kasvatuksen ja eläinkokeet siten, ettei eläimille aiheudu turhaa kärsimystä. Geenitekniikka luo uusia mahdollisuuksia kasvien ja eläinten jalostustyöhön, mutta sillä voi olla kielteisiäkin seurauksia. Geenitekniikkaa on säänneltävä eettisin perustein ajatellen terveyttä, eläintensuojelua ja ekologista tasapainoa. Ihmisten kloonaamisen tulee olla kielletty.

6.9. Olemme kaikki henkilökohtaisesti vastuussa ympäristöstä. Päättäjien on varmistettava yksilön mahdollisuudet tehdä ympäristötietoisia kulutusvalintoja. Ympäristökasvatus, ympäristötiedon saatavuus ja lisääntynyt väestön tietoisuus ovat ekologisen elämäntavan ja luonnonresurssien säästeliään käytön edellytyksiä.

7. Yhteiskunnan taloudellinen kantokyky

7.1 Dynaaminen talouskehitys on maailmanlaajuisen, eurooppalaisen ja kansallisen tason hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden edellytys. Parhaiten nämä tavoitteet saavutetaan avoimessa markkinataloudessa, jonka tunnusmerkkejä ovat taloudellinen moninaisuus, terve kilpailu, yrittäjyys ja yksityinen omistusoikeus. Markkinavoimien demokraattinen valvonta tapahtuu valtion ja eri valtioiden yhteistyössä antamien markkinatalouden yleissääntöjen mukaan, jolloin keskittyminen, taloudelliset kuilut ja ympäristön sekä työvoiman häikäilemätön hyväksikäyttö voidaan torjua.

7.2. Maan hyvinvoinnin takaamiseksi ja hyvän työllisyyden ylläpitämiseksi Suomen on lähdettävä maailmantalouden ehdoista ja mahdollisuuksista. EU:n jäsenenä Suomi haluaa vahvistaa koko Euroopan kilpailukykyä ja toimia vapaan kaupan, sääntelyn poistamisen ja kuluttajien valintojen ohjaaman talouselämän puolesta. Lisääntynyt palkkojen sekä sopimus- ja työaikajärjestelyjen joustavuus mahdollistavat uusien työpaikkojen luomisen, ja niitä on sovellettava sekä työnantajan että työntekijöiden hyväksi.

7.3. Osaamisen ja pätevyyden suhteen Suomen on oltava edelläkävijämaa, joka houkuttelee investointeja ja uusia yrityksiä ja löytää kysyntää tuotteilleen ulkomailla. Elinvoimaisen talouden edellytyksiä ovat myös hajautettu omistus, alhainen inflaatio, hyvä kielitaito, toimiva infrastruktuuri, tehokas hallinto ja turvattu energiahuolto.

7.4. Jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus mielekkääseen työntekoon ja turvattuun toimeentuloon. Työntekijöillä tulee olla mahdollisuus ja valmius taitojensa jatkuvaan kehittämiseen ja uudistamiseen. Työelämän sääntöjen on otettava huomioon perhe-elämä ja muut esim. vamman kaltaiset henkilökohtaiset tekijät ja lisättävä tasa-arvoisuutta.

7.5. Veropoliittiset päätökset eivät saa vähentää työhalua eivätkä taloudellista toimintaa. Vero-, avustus- ja maksujärjestelmien on suosittava työntekoa ja toimintaa. Korkeat verot uhkaavat vakavasti työllisyyttä, sosiaalista turvallisuutta ja tasa-arvoisuutta. Julkisen sektorin tehtävät on mukautettava kohtuullisen verotuksen sanelemiin puitteisiin. Hyvinvointia ei voi jakaa, ennen kuin se on syntynyt.

7.6. Tasapainoinen alueellinen kehitys hyödyttää koko väestöä. Kaikilla on asuinpaikasta riippumaton oikeus koulutusmahdollisuuksiin, toimiviin liikenneyhteyksiin ja julkisiin palveluihin. Elinehtoja on tasoitettava maantieteellisten ja muiden seikkojen vuoksi syntyneiden erojen poistamiseksi.

7.7. Maaseutu tarvitsee monipuolisen elinkeinorakenteen. Maatalouden asema säilyy tärkeänä työllisyyden, kulttuurimaiseman ja turvatun kotimaisen elintarviketuotannon kannalta. Lisäksi on oltava edellytykset harjoittaa ammattimaista meri- ja saaristokalastusta. Jo globaalisen elintarvikekriisin riskin takia tuottajien osaaminen ja heidän tuotantovälineensä ovat säilyttämisen arvoisia resursseja. EU:n on tulevaisuudessakin otettava huomioon suomalaisen maatalouden ehdot.

8. Ehjä yhteiskunta

8.1. Pohjoismainen hyvinvointimalli on säilytettävä. Sen tärkeimmät osatekijät ovat kaikkien oikeus hyvään elämän alkuun, sekä tulontasauksen sisältävä vähimmäisturva ja yhteiskunnallinen hyvinvointi. Yhteiskuntaa ei saa jakaa menestyjiin ja syrjäytyviin.

8.2. Sosiaaliturva on jatkossakin varmistettava yhteiskunnan palvelujen sekä ansaittujen ja yleisten etujen kautta, jotka tasaavat ihmisen elinikäiset tulot. Toimeentulo on turvattava silloinkin, kun ansiotuloja ei ole tai ne ovat riittämättömät esim. sairauden, vammautumisen, tapaturman, työttömyyden, korkean iän, vanhemmuuden tai opintojen vuoksi. Resurssien ehtyessä on yhteiskuntapalvelua suosittava tulonsiirtojenkin kustannuksella.

8.3. Julkisella sektorilla on viime kädessä vastuu perusturvallisuudesta ja siitä, että lakisäkäteisten peruspalvelujen taso säilyy korkeana, että niiden hinta käyttäjälle on kohtuullinen ja että palvelut ovat saatavissa maan molemmilla kielillä. Koulutus, terveyden- ja sairaanhoito, vanhustenhuolto, vammaispalvelu ja lasten päivähoito ovat tärkeimmät hyvinvointipalvelut.

8.4. Turvallisessa yhteiskunnassa ihmiset ottavat vastuuta toisistaan esim. vapaaehtoistyön tai voittoa tavoittelemattomien järjestöjen työn kautta. Yksityinen ja julkinen sektori sekä nämä järjestöt täydentävät toisiaan palvelujen tarjoajina ja antavat kuluttajille valinnan mahdollisuuden. Kansalaisjärjestöillä voi olla tärkeä rooli työnantajana ja mielekkään tekemisen tarjoajana. Julkisen toiminnan yksityistämisen ja kilpailuttamisen edut ja haitat on arvioitava tapauskohtaisesti.

8.5. Lapsille on taattava turvallinen kasvuympäristö. Perhe kantaa päävastuun lasten kasvattamisesta ja hoitamisesta, mutta yhteiskunnan on voitava puuttua lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lasten hyväksikäyttöön. Toimiva lastenhuolto on olemassa perheiden tukena. Lasten tarpeille on suotava etuoikeus jakaessamme yhteiskunnan resursseja. Lasten mielipiteet ovat tärkeitä, ja heidän oikeutensa ja etunsa tulee asettaa monien muiden etujen edelle.

8.6. Vanhustenhuoltoa on kehitettävä rinnan sukulaishuollon ja vaihtoehtoisten asumismuotojen kehittämisen kanssa siten, että vanhukset voivat asua turvallisesti kotonaan mahdollisimman kauan. Vammaisten asumis-, työ-, ja vapaa-ajan tarpeet on otettava huomioon fyysisen suunnittelun yhteydessä.

8.7. Jokaisella on oikeus tasa-arvoiseen fyysiseen ja henkiseen turvallisuuteen työpaikallaan riippumatta työsuhteen laadusta. Sosiaaliturvan on otettava huomioon yhä monimuotoisemmat työsuhteet. Suomalaista työelämää on kehitettävä niin, että ihmiset viihtyvät ja voivat hyvin työpaikoillaan. Kaikki ihmiset tarvitsevat arvostusta; kaikilla on tietoa ja ajatuksia, jotka voivat edistää kehitystä.