Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SFP/603

Ruotsalainen kansanpuolue

Ruotsalaisen kansanpuolueen puolueohjelma


  • Puolue: Ruotsalainen kansanpuolue
  • Otsikko: Ruotsalaisen kansanpuolueen puolueohjelma
  • Vuosi: 1974
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

RUOTSALAINEN KANSANPUOLUE

PUOLUEOHJELMA

HYVÄKSYTTY VÖYRIN PUOLUEKOKOUKSESSA 7-9.6.1974

Sisällysluettelo

Peruskatsomus
Inhimillinen yhteiskunta
Laajeneva demokratia
Tasapainoinen talous
Alueellinen samanarvoisuus
Maaseudun kehitys
Elävä kaupunkiyhteisö
Terve elinympäristö
Ihminen ja työelämä
Yhteiskunta ja yksilön turvallisuus
Koulutuksen tasa-arvo
Monipuolinen kulttuuritarjonta
Kirkko ja uskonto
Suomi maailmassa

PERUSKATSOMUS

Ruotsalainen kansanpuolue on Suomen ruotsinkielisen ja kaksikielisen väestön kokoava poliittinen kansanliike.

Puolueen politiikka perustuu vakaumukseen, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja että heillä on sama oikeus vaikuttaa omaan tilanteeseensa.

Ruotsalainen kansanpuolue haluaa yhdistää Suomen väestön vapauden, rauhan, tasa-arvoisuuden ja edistyksen hyväksi tehtävään työhön.

Puolue haluaa säilyttää ja vahvistaa maan itsenäisyyttä ja kehittää sen parlamentaarista valtiomuotoa.

Puolue haluaa parantaa väestön elinehtoja, nostaa sen sivistyksellistä ja aineellista hyvinvointia sekä tasoittaa sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia eroja.

Puolue tuntee erityistä huolta maan ruotsinkielisestä väestöstä ja pyrkii vaalimaan sen sivistyksellistä omaleimaisuutta, identiteettiä ja pyrkimyksiä. Kansalliskielten tasa-arvoon pohjautuva kaksikielinen kulttuuri on hyödyksi koko maalle. Se muodostaa luonnollisen sillan muihin pohjoismaihin.

Ruotsalaisen kansanpuolueen mielestä useimmilla poliittisilla päätöksillä on myös kielellisiä seurauksia, ja niin ollen ne vaikuttavat ruotsinkielisen väestön asemaan. Koska puolue politiikassaan huomioi erityisesti näitä näkökohtia, puolueella on velvoittava vastuu suomenruotsalaisten tulevaisuudesta. Samalla puolue haluaa kulttuurivaihdon, asiallisen informaation ja kielitaidon parantamisen avulla edistää kieliryhmien välisiä hyviä suhteita.

Tavoitteensa Ruotsalainen kansanpuolue toteuttaa aktiivisella, demokraattisella tavalla muiden puolueiden ja järjestöjen kanssa harjoittamallaan uudistuspolitiikalla poistaen olemassaolevia epäkohtia ja luoden siten edellytykset yhteiskunnan tasapainoiselle kehitykselle.

INHIMILLINEN YHTEISKUNTA

Tasa-arvo on demokratian edellytys.

Ihmisen ja hänen tarpeittensa on oltava pääasia. Siksi yhteiskunta ei saa rakentua puhtaaksiviljellylle kannattavuusajattelulle.

Tämä päämäärä toteutuu parhaiten, jos demokratiaa laajennetaan vaikutusvallan käyttöä hajauttamalla.

Ruotsalaisen kansanpuolueen lähtökohtana on yksityisen ihmisen aloitteellisuus, hänen tahtonsa ja kykynsä asettaa toiminnalleen yhteiskuntaa hyödyttäviä päämääriä sekä toteuttaa niitä yhteistyössä muiden kanssa. Siksi on turvattava ja edelleen kehitettävä jokaisen ihmisen ajatuksen- ja uskonvapautta, sananvapautta, kokoontumis- ja yhdistysvapautta sekä oikeusturvaa.

Ruotsalainen kansanpuolue toimii sen puolesta, että jokaisella ihmisellä on yhtäläiset oikeudet osallistua päätöksentekoon ja yhtäläiset mahdollisuudet käyttää hyväkseen yhteiskunnan henkisiä ja aineellisia voimavaroja. Puolue toimii myös sen puolesta, että kansalaisten velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan jakautuvat oikeudenmukaisesti.

Vapauden ja tasa-arvon välisen tasapainon saavuttamiseksi vaaditaan jokaisessa yhteiskunnassa sisäistä solidaarisuutta. Ruotsalaisen kansanpuolueen mieIestä tämä toteutuu ainoastaan silloin, kun demokratia toimii kaikilla tasoilla. Edellytykset tälle luodaan hajauttamalla laajalti vallan, päätöksenteko-oikeuksien ja voimavarojen käyttöä.

Yhteiskuntakehityksen erään pääristiriidan muodostavat tällä hetkellä toisaalta pyrkimykset yksilöiden, väestöryhmien, eri alueitten ja kansojen tasa-arvoon ja toisaalta suuntaukset jotka edistävät vallan, väestön ja hyvinvoinnin keskittymistä. Ruotsalainen kansanpuolue haluaa vastustaa sellaista keskittämistä, joka vähentää yksityisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksia ja vaikeuttaa pienten yksikköjen esillepääsemistä.

Ruotsalainen kansanpuolue painottaa jokaisen sukupolven suurta vastuuta tulevaisuudesta. Kehityksen vaikutus ihmisen sosiaaliseen, sivistykselliseen ja ekologiseen ympäristöön on otettava huomioon kaikissa päätöksissä jotka säätelevät yksittäisten yhdyskuntien ja koko maailmanyhteisön voimavarojen käyttöä. Ihmistä ei saa pakottaa tuntemaan itseään vieraantuneeksi ympäristönsä ja yhteiskunnan kehityksen vuoksi.

LAAJENEVA DEMOKRATIA

Demokratiaa on laajennettava ja syvennettävä yhteiskunnan kaikilla alueilla.

Mielekäs demokratia toteutuu vapaan mielipidemuodostuksen ja vapaiden yleisten vaalien kautta sekä siten että kansalaisilla on oikeus ja mahdollisuus osallistua heitä koskevien päätösten tekemiseen. Näin kansalaiset saadaan aktiivisesti mukaan yhteiskuntansa kehittämiseen ja usko demokratiaan lujittuu.

Suomen valtiomuodon tulee rakentua eduskunnan, hallituksen ja presidentin väliseen tasapainoon. Eduskunnan tulee hallitusvallan suhteen käyttää tehokkaasti valvonta- ja aloitemahdollisuuksiaan ja näitä on kehitettävä. Parlamentaarisessa vastuussa olevan hallituksen tulee olla toimeenpanevana viranomaisena. Presidentin toimivaltaa on rajoitettava vain määrättyihin erittäin tärkeisiin tehtäviin. Valtakunnallisen keskushallinnon parlamentaarista valvontaa on tehostettava ja keskushallinnon tehtäviä hajautettava mahdollisimman paljon. Eri alueiden väestölle on annettava mahdollisuus vaikuttaa alueensa kehitykseen kansanvaltaisen väliportaanhallinnon kautta.

Kunnallista itsehallintoa on vahvistettava ja kuntien asemaa suhteessa valtioon huomattavasti parannettava. Valtio on vastuussa siitä, että kuntien taloudellinen kantokyky säilyy, mikä on kunnallisen itsehallinnon edellytys. Kunnilta taas vaaditaan yksityiselle kunnan jäsenelle olennaisesti parempia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoprosessiin, suuremmissa kunnissa esimerkiksi kunnanosavaltuustojen kautta.

Sekä valtion että kuntien viranomaisten on parannettava tiedottamista yleisölle ja niiden tulee ottaa jo suunnittelun ja päätöksenteon varhaisvaiheessa huomioon kansalaisten tarpeet ja mielipiteet.

Perustuslaillisia kansalaisoikeuksia on kunnioitettava, oikeutta saada tietoa viranomaisten toiminnasta korostettava ja vallan väärinkäyttöä vastaan taisteltava. Riippumattomien tuomioistuinten tulee taata kansalaisten samanarvoisuus lain edessä. Oikeusaputoimintaa on voimakkaasti laajennettava. Myös ihmisen koskemattomuus tekniikan ja tiedotuksen väärinkäytöksiltä on taattava.

Kielellinen tasa-arvo on toteutettava julkisessa elämässä, järjestöelämässä, kulttuurielämässä, työpaikoilla sekä elinkeinoelämän asiakaspalvelussa. Tasa-arvon vaatimusten täyttämiseksi on yhteiskunnan tuki eri kieliryhmille ja vähemmistöille jaettava niin, että todelliset tarpeet tyydytetään. Tärkeä tasa-arvon edellytys on myös se, että näille ryhmille suodaan laaja itsemääräämisoikeus.

Yhteiskunnan on taattava, että eri mielipidesuuntaukset saavat mahdollisuuden mielipiteenmuodostamiseen ja tiedottamiseen. Demokratian kannalta ovat poliittiset puolueet tässä suhteessa keskeisessä asemassa. Vaalilainsäädännön tulee taata kansanedustajapaikkojen oikeudenmukainen jakaantuminen. Kansalaisten mielipiteitä esiintuovina kanavina täyttävät etujärjestöt ja painostusryhmät tärkeän tehtävän demokratiassa.

Joukkotiedotusvälineillä on ratkaiseva merkitys demokraattiselle mielipiteenmuodostukselle, koska niiden kautta eri mielipidesuuntausten edustajat voivat ottaa osaa yhteiskuntakeskusteluun. Siksi yhteiskunnan velvollisuus on turvata niille oleellisimmat toimintaedellytykset. Valtion tai yksityisen monopolin ei pidä rajoittaa radio-, televisio- ja kaapelitelevisiotoimintaa. Radion ja television on oltava demokraattisessa valvonnassa. Radiotoiminnan hajasijoittaminen ja elinvoimainen paikallislehdistö muodostavat tärkeän tuen alueelliseen tasa-arvoon tähtäävälle politiikalle. Ruotsinkielisen väestön oikeutetut sivistyksellisen tasavertaisuuden vaatimukset on tyydytettävä radion ja television täydellä ruotsinkielisellä palvelulla.

TASAPAINOINEN TALOUS

Talouspolitiikan perustan muodostaa suunnitelmallinen markkinatalous, jonka päämäärinä tulee olla taloudellinen tasa-arvo, hyvä ympäristö, alueellinen tasapaino ja mielekäs työ kaikille kansalaisille.

Yksityisen ihmisen henkisen, sivistyksellisen ja aineellisen hyvinvoinnin kohottaminen edellyttää, että käytettävissä olevat taloudelliset voimavarat jaetaan tasaisemmin ja että uusia voimavaroja jatkuvasti luodaan. Yksityisyritteliäisyys ja yksityinen omistusoikeus muodostavat tuottavan työn perustan. Nämä käyttövoimat pystytään parhaiten käyttämään hyödyksi voimakkaasti erikoistuneessa elinkeinoelämässä jossa työntekijöillä on runsaasti vaikutusmahdollisuuksia.

Talous vaatii työvoiman, raaka-aineiden, pääoman ja energian järkevää hyväksikäyttöä. Yhteiskunnan on pyrittävä täystyöllisyyteen ja alueellisesti sekä ekologisesti ja sosiaalisesti tasapainotettuun taloudelliseen kasvuun. Kasvu ei saa olla päämärä sinänsä vaan sen tulee olla yhteiskunnan hyvinvointi- ja tasa-arvopolitiikan keino.

Erityisesti on ponnisteltava sijoitustoiminnan elvyttämiseksi matalasuhdanteen aikana ja elinkeinoelämän ylikuormituksen vastustamiseksi noususuhdanteiden aikana. Työllisyyden edistämiseksi ja alueellisten erojen sekä tuloerojen tasoittamiseksi on yhteiskunnan harjoitettava aktiivista taloudellista suunnittelua. Edelleen on ylläpidettävä reaaliansioitten kehityksen takaavaa vakaata hinta- ja maksutasoa. Yksityistä ja julkista säästämistä on edistettävä.

Veropolitiikassa on pyrittävä yhteisvastuulliseen yhteiskuntapolitiikkaan ja suhdannepoliittiseen tasaukseen. Verotus ei saa estää työhalua eikä taloudellista toimintaa.

Yritystoiminnan ja päätöksenteon liiallista keskittämistä on vastustettava. Kartellien ja monopolien muodostumista on estettävä. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä on tuettava mm. avustamalla näitä tuotekehittelyssä ja markkinoinnissa. Yhteiskunnan on estettävä monikansallisia yhtiöitä saamasta ylivaltaa Suomen elinkeinoelämässä. Suomalaisille yrityksille on taattava sellaiset toimintaedellytykset, että ne pystyvät kilpailemaan ulkomaisten yritysten kanssa.

Julkisella taloudella on keskeinen merkitys talouspolitiikassa. Suhdanteiden tasaukseen, täystyöllisyyteen ja alueellisten erojen poistamiseen sekä yleiseen taloudelliseen hyvinvointiin on pyrittävä valtiontalouden keinoin. Kuitenkin on kiinnitettävä huomiota sellaiseen julkisen sektorin epäterveeseen kasvuun, joka näkyy esimerkiksi byrokratian liian äkillisenä voimistumisena. Valtion omat yritykset täydentävät yksityistä yritteliäisyyttä. Yhteiskunnan sijoitukset valtionyrityksiin on kuitenkin kanavoitava sellaisille aloille, jotka yhteiskunnan yleiseltä kannalta ovat tähdellisiä ja tarkoituksenmukaisia. Valtionyritysten parlamentaarista valvontaa on tehostettava. Kunnille on - varsinkin syrjäseuduilla - annettava mahdollisuus harjoittaa sellaista yritystoimintaa, jolla on merkitystä paikalliselle palvelulle ja työllisyydelle.

Kuluttajien vaikutusvaltaa tavaran tarjonnan ja markkinoiden suhteen on vahvistettava. Kuluttajien edustusta valtion eri neuvovissa ja päättävissä elimissä on lisättävä. Markkinoiden toimintatapoja on lainsäädäntö- ja valvontateitse muutettava silloin kun ne koituvat haitaksi kuluttajalle. Harhaanjohtavaa, sopimatonta ja vahingollista mainontaa sekä epätervettä markkinointia on vastustettava. Kuluttajavalistusta on lisättävä ja annettava sekä suomen- että ruotsinkielellä.

ALUEELLINEN SAMANARVOISUUS

Tasapainoinen alueellinen kehitys on nykyisen yhteiskuntapolitiikan olennaisimpia päämääriä. Maan syrjäseutujen taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä köyhtymistä on estettävä johdonmukaisella aluepolitiikalla. Aluepolitiikan tehtävänä on myöskin hillitä sellaista taajamien kasvua, joka aiheuttaa lisääntyviä ympäristö-, liikenne- ja sosiaalisia sopeutumisongelmia.

Taloudellisesti, sosiaalisesti ja sivistyksellisesti toimivia yhdyskuntia on säilytettävä ja syrjäseutujen tukea on lisättävä. Liikkuvan työvoiman politiikka, joka entisestäänkin lisää väestöpainetta eteläänpäin, ei ratkaise ongelmia. Työpaikkoja on luotava sinne, missä työvoima, asunnot ja toimivat lähipalvelut sijaitsevat. Sellainen aluepolitiikka, joka pyrkii edistämään suurten kasvukeskusten syntymistä, on vakava uhka syrjäseuduille. Siksi onkin syrjäseutujen elinkeinotoiminnalle luotava paremmat edellytykset. Toimivaan valtakunnansuunnitteluun sisältyvä suuryritysten tarkoituksenmukainen sijainninohjaus on tarpeen työllisyys-, asunto- ja työvoimakysymysten hoitamiseksi.

Eduskunnan on vahvistettava maan yleiset aluepoliittiset kehittämispäämäärät. Samalla on kehitettävä kansanvaltaisesti toimiva valtakunnansuunnittelu, ja ulotettava se sekä alue- että paikallistasolle. Tämän pistesuunnittelun on perustuttava väestöpohjaisiin kriteereihin ja päämääriin.

Suunnittelun on lähdettävä yksityisen ihmisen tarpeista yhteiskunnan yleispuitteiden osana. Suunnittelun tulee tyydyttää kansalaisten tarpeet saada kotipaikkakunnallaan täysiarvoisia yhteiskuntapalveluja. Kaiken suunnittelutoiminnan tulee olla avointa demokraattisille vaikutteille.

Suuremman alueellisen tasa-arvon luomiseksi on eräitä tärkeitä yhteiskunnan toimintoja hajasijoitettava. Tällöin on ensisijaisesti pyrittävä siirtämään keskusviranomaisten tehtäviä alemmanasteisille elimille. Tässä yhteydessä on erityisesti huomioitava maan ruotsinkielisen väestön tarpeet.

Nykyisessä yhteiskuntasuunnittelussa on kaukonäköisellä maapolitiikalla perustava merkitys. Sillä luodaan edellytykset teollistamiselle, asuntotuotannolle, liikenteelle ja vapaa-ajan alueille. Elintarviketeollisuudelle arvokasta peltomaata on suojeltava mahdollisimman pitkälle. Kuntien vastuuta maapolitiikassa on erityisesti korostettava. Kunnille on annettava maan etuosto-oikeus ja taattava mahdollisuudet pitkän tähtäyksen maapolitiikan harjoittamiselle. Yhteiskunnalle tulee antaa paremmat edellytykset valvoa grynderiyhtiöiden toimintaa. Maapoliittisten uudistusten päämääränä on oltava asuntokustannusten pitäminen alhaisina samalla kun maapolitiikka turvaa seudun vakinaisen väestön oikeudet ja varsinkin maanviljelijöiden mahdollisuudet harjoittaa ammattiaan.

MAASEUDUN KEHITYS

Aluepoliittisesti tasapainotetun kehityksen eräs tärkeä edellytys on se, että elävä maaseutu monipuolisine elinkeinorakenteineen ja palveluineen säilyy. Yhteiskunnan on kiinnitettävä erikoista huomiota maaseudun elinkeinoihin, maan- ja metsänviljelyyn, kalastukseen, turkistarhaukseen ja puutarhanhoitoon. Maaseudun pienteollisuutta, turismia ja maatalouden sivuelinkeinoja on tuettava.

Maamme maatalouspolitiikan päätavoitteena tulee olla omavaraisuuteen pohjautuvan elintarviketuotannon turvaaminen. Tuotannon tulee perustua perheviljelyyn. Maanviljelijöiden tulonkehitys on varmistettava ja heidän sosiaaliturvansa jatkuvasti kehitettävä samanlaiseksi kuin muidenkin väestöryhmien. Maaseudun ammattikasvatusta on kehitettävä.

Maatalous tarvitsee pitkäaikaisia lainoja sukupolvenvaihdoksen vuoksi sekä määrätietoisen kehittämisen ja rationalisoinnin varmistamiseksi. Tämä rationalisointi on sopeutettava maaseutuympäristöön ja työllisyysmahdollisuuksiin muilla elinkeinoaloilla.

Alueellisten edellytysten eroavuudet on tasattava riittävän kehittyneellä alueellisella hintatuella. Osa-aikaviljely on arvokasta työllisyys-, elinkeino- ja ympäristöpoliittiselta kannalta. Pienviljelijöitten tulot on turvattava erilaisilla tukitoimenpiteillä ja kehittämällä täydentäviä ammatteja. Maatalouspolitiikka ja ympäristöpolitiikka on sopeutettava toisiinsa niin, että maisemakuva aina säilyy. Luonnonmukaisia viljelymenetelmiä on tuettava.

Metsätalous on eräs taloudellisen elämämme perusedellytys. Yhteiskuntasuunnittelussa on varattava riittävästi maata pitkän tähtäyksen metsänviljelyn tarpeisiin. Metsänviljelyn kannattavuus on turvattava ja nykyistä tuotantomäärää lisättävä perusparannuksilla ja tehostetulla metsänhoidolla. Metsänomistajan omaa työpanosta on tuettava. Hänellä on oltava tilaisuus mahdollisimman suuressa määrin itse hoitaa niin metsänhakkuu kuin lähikuljetuksetkin.

Yhteiskunnan on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin elinvoimaisen saariston, sen monipuolisten elinkeinojen ja kiinteän asutuksen säilyttämiseksi. Kehitettäessä suunnittelua, palveluja, liikenneyhteyksiä ja ympäristölainsäädäntöä on tämän väestön edut otettava ensi kädessä huomioon. Virkistyskäyttöön tulevan maan lisääntynyt tarve ei saa rajoittaa saaristolaisväestön ammatinharjoittamista. Kalastukselle on säädettävä hintalaki, kalanjalostustoimintaa on kehitettävä ja kalavesien hoitoa parannettava.

ELÄVÄ KAUPUNKIYHTEISÖ

Eräs aluepolitiikan tärkeistä tehtävistä on elävien kaupunkiympäristöjen kehittäminen ja säilyttäminen. Yksipuolinen suuntautuminen kasvukeskuksiin ja rajoittamaton muutto kaupunkialueille johtaa siihen, että elinympäristö huononee ja kaupungit muuttuvat epäviihtyisiksi. Päämääränä tulee olla sellaiset taloudellisesti toimeentulevat taajamat, jotka mahdollistavat tasa-arvoisen yhteiskuntapalvelun ja jotka asukkaat voivat tuntea omakseen.

Hyvin toimivissa suuremmissa taajamissa on oltava keskus jolla on tai jolle voidaan antaa tietty erikoisleima, ja jossa on työpaikkoja, hallintorakennuksia, toimistoja, kauppoja, ravintoloita, huvittelupaikkoja ja asuntoja. Lähellä keskustaa olevilla asuntoalueilla on ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin lisääntyvää asuntoaluetta pirstovaa toimistojen ja virastojen muuttoa vastaan. Elävän kaupungin edellytyksenä on, että omaleimaiset asunto- ja kulttuuriympäristöt suojataan ja että tarpeellinen saneeraus tapahtuu harkiten. Samanaikaisesti kun pyritään välttämään asuntoalueitten konttoristumista voidaan syrjäiset asuntoalueet tehdä elävämmiksi työpaikkojen ja liikkeitten avulla. Elävä kaupunkiympäristö vaatii joukkoliikenteen kehittämistä ja tämän kulkuyhteyksien parantamista liikennepoliittisin keinoin.

Toimintakelpoisissa kaupunginosissa ja esikaupungeissa on oltava laitokset, jotka tyydyttävät erilaisia sosiaalisia tarpeita. Työpaikkojen ja kauppojen ohella niissä on oltava alueet ja huoneistot virkistystä, opiskelua ja yhteisiä harrastuksia varten.

Kunnallista demokratiaa on laajennettava niin että ihmisillä on mahdollisuus aktiiviseen ja merkitykselliseen panokseen kaupunginosansa ja lähiympäristönsä hyväksi esimerkiksi kaupunginosa- ja korttelineuvostoissa.

Erikoista huomiota on kiinnitettävä ruotsinkielisen väestön tarpeisiin, koska se suuremmissa kaupungeissa asuu hajallaan eri asuntoalueilla. Vähemmistöryhmiä palveleville yhteiskunnallisille elimille, muun muassa kouluille, on annettava mahdollisuus toimia pieninäkin yksikköinä palvelun ja opetuksen laadusta tinkimättä.

TERVE ELINYMPÄRISTÖ

Jokaiselle ihmiselle on taattava terve elinympäristö. Koska maapallon varat ovat rajoitetut ja niitä uhkaa räjähdysmäisesti kasvava käyttö, on niitä tarkasteltava suuremmassa ekologisessa yhteydessä. Seurauksia on tarkasteltava koko elinjärjestelmän kannalta eikä vain rajattuina osina niin kuin tähän asti.

Yhteiskunnalta vaaditaan tällä hetkellä ympäristöpolitiikkaa, joka mahdollisimman hyvin huomioi ja palauttaa luonnon kiertokulun ennalleen sekä lopettaa ravintoketjujen myrkyttämisen. Teollisuusjätteiden uudelleenkäyttömahdollisuuksia on käytettävä hyväksi. Ympäristönsuojelu on ehdottomasti otettava huomioon uusia teollisuuslaitoksia perustettaessa. Ympäristönsuojelun eri sektoreita varten on luotava pitävä rahoitusjärjestelmä.

Vaaditaan voimakasta osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön ja tieteidenväliseen tutkimukseen, jotta voitaisiin estää lisääntyvä ympäristön turmeltuminen joka uhkaa ihmiskunnan olemassaoloa.

Ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavan lisääntyvän ympäristön saastumisen estäminen vaatii voimakasta osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön ja poikkitieteiseen tutkimukseen.

Nykyaikainen yhteiskunta aiheuttaa vieraantumisen tunnetta ja erilaisia stressi-ilmiöitä, jotka vahingoittavat yksilön psyykkistä terveyttä. Ruotsalainen kansanpuolue korostaa, että muun muassa kaukonäköisen yhteiskuntasuunnittelun avulla yhteiskuntaa voidaan parantaa myös sisältä päin niin, että työelämän stressitekijät torjutaan ja vapaa-aika muodostuu sisällöltään mielekkääksi.

IHMINEN JA TYÖELÄMÄ

Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus mielekkääseen työhön. Siksi kaikille kansalaisille on taattava työpaikka, toimeentulo ja asunto kotipaikkakunnalla.

Nopean rakennemuutoksen luomat ongelmat työmarkkinoilla on ratkaistava. Tämä koskee erityisesti niitä alueita, joilla siirtyminen pois peruselinkeinoista on vilkkainta.

Solidaarisen tulopolitiikan on oltava suuntaa-antavana tulo- ja palkkaratkaisuissa samalla kun on toteutettava samapalkkaisuuden periaate. Miehen ja naisen tasa-arvo työmarkkinoilla on toteutettava. Ammatillista järjestäytymistä on edistettävä ja tuettava ja yhteisiä ammatillisia toimenpiteitä kunnioitettava. Samoin on työehtosopimuspolitiikalle annettava sille kuuluva tärkeä merkityksensä. Keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja on pidettävä etusijalla koska ne parhaiten takaavat reaaliansioiden kehityksen ja hillitsevät inflaation kasvua. Siten ne hyödyttävät niitä aloja, missä tulotaso on alhainen.

Työturvallisuuden, työpaikkaterveydenhoidon ja työttymyysvakuutuksen kehitystä on voimallisesti tuettava. Työntekijöitten ja työnantajien on yhteisvoimin ratkaistava työpaikan viihtyisyyskysymykset. Näissä asioissa on työntekijöitten toiveille pantava erityistä painoa.

Yritys- ja työpaikkademokratialla on keskeinen merkitys pyrkimyksissä laajennettuun demokratiaan, joka luo paremman työympäristön. Toimiva yritysdemokratia luo edellytykset tasa-arvolle työpaikalla. Lähtökohtana tulee olla periaate, että kaikki yrityksessä vaikuttavat henkilöt ottavat osaa päätöksentekoon.

YHTEISKUNTA JA YKSILÖN TURVALLISUUS

Sosiaalipolitiikan on taattava tasa-arvo ja henkilökohtainen turvallisuus kaikille yhteiskunnan jäsenille. Paitsi aineellista perusturvallisuutta on sosiaalipolitiikan edistettävä myös terveyttä ja viihtyvyyttä, mitkä ovat rikkaamman yhteiskuntaelämän edellytyksiä.

Palkka- ja sosiaalipolitiikka vastaavat yhdessä siitä, että jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle varmistetaan minimiturvallisuus. Yhteiskunnan on taattava turvalliset olot kasvuaikana, sairauden, invaliditeetin ja vanhuuden aikana, työttömyyden kohdatessa sekä äkillisissä hätätilanteissa. Sosiaaliturvan yhdenmukaistaminen on välttämätöntä.

Perhepolitiikan tulee tasoittaa erilaisten perhetyyppien välisiä elintasoeroja. Lapsiperheiden verotusta on kehitettävä sellaiseksi, ettei se aseta näitä muita perheitä huonompaan taloudelliseen tilaan. Pääasiallisin tuki on annettava huomattavasti korotettujen avustusten muodossa. Kaikki lasten päivähoidon muodot, niin laitoshoito kuin valvottu perhepäivähoitokin, on järjestettävä pikaisesti sellaiseksi että tarjonta vastaa kysyntää. Samanaikaisesti on yleisen lapsilisäjärjestelmän turvattava kotona olevien pienten lasten vanhempien asema. Yhteiskunnan perhepolitiikkaa on kehitettävä sellaiseksi, että riittävä syntyvyys varmistaa terveen väestönkehityksen. Yhteiskuntasuunnittelussa on kiinnitettävä erikoista huomiota lapsiin ja nuorisoon.

Yhtä tärkeän ryhmän kuin lapset muodostavat tämän hetken perhepolitiikassa vanhukset, joille on taattava oikeudenmukainen osuus yleisestä hyvinvoinnista. Kansaneläkkeen tehtävänä on turvata riittävä toimeentulo kaikille kansalaisille. Työeläkkeen ja yrittäjäeläkkeen on mahdollistettava suunnilleen entinen elintaso eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Eläkejärjestelmät on pyrittävä yhtenäistämään. Liukuvan eläkeiän avulla voidaan ottaa huomioon työympäristön ja työalan vaikutus ihmiseen sekä hänen omat edellytyksensä jatkaa työntekoa. Mahdollisuudet uudelleensijoittumiseen työelämässä tai tukieläkkeeseen tulojen loppuessa on taattava. Vanhuksille on varattava mahdollisuus jäädä asumaan kotiympäristöönsä. Tämä edellyttää varojen sijoittamista asuntotukeen sekä puutteellisten asuntojen parantamista. Lisäksi se vaatii kotiaputoiminnan lisäämistä.

Asuntopolitiikan on täytettävä sellaisen asumisympäristön vaatimukset, että asunnot, palvelut ja työpaikat muodostavat toimivan kokonaisuuden. Ihmisen toiveet erityyppisten asuntojen suhteen on niin pitkälle kuin mahdollista otettava huomioon.

Yhteiskunnan tulee pyrkiä tarjoamaan vapaa sairaan- ja terveydenhoito kaikille jäsenilleen. Alkanutta kansanterveystyötä on jatkettava järjestämällä säännöllisiä terveystarkastuksia, lisäämällä työpaikkojen terveydenhoitoa sekä kehittämällä voimakkaasti sosiaalilääketieteellistä tutkimusta. Sairaita on hoidettava heidän luonnollisessa ympäristössään, josta syystä olisi nykyistä enemmän käytettävä avohoitoa. Erikoista huomiota on kiinnitettävä neuvonta-asematoimintaan, ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon ja terveiden elintapojen opetukseen. Sairausvakuutusta on kehitettävä niin että hammashoito voidaan asteittain liittää järjestelmään. Lääkäreiden ja muun sairaanhoitohenkilöstön vajaus on poistettava lisäämällä opiskelijapaikkoja sekä jakamalla tarjolla oleva työvoima alueellisesti tasaisemmin.

Kuntouttamisen ja suojatyöpaikkojen avulla on niin fyysisesti kuin psyykkisesti vammautuneille tarjottava tilaisuus työntekoon ja täysipainoiseen elämään. Ympäristö on suunniteltava vammautuneitakin silmälläpitäen.

Alkoholin, tupakan ja muiden riippuvuutta aiheuttavien nautintoaineiden tulee olla yhteiskunnan valvonnan alaisia. Päämääränä on oltava niiden käytöstä aiheutuvien haittavaikutuksien vähentäminen minimiin ja tärkeänä keinona tässä on niiden saannin säännöstely. Tiedottamista alkoholin, huumausaineitten ja tupakan vahingollisista vaikutuksista on tehostettava, riippuvuutta aiheuttavien lääkeaineitten valvontaa tiukennettava ja huumausaineitten laiton maahantuonti estettävä.

Vankeinhoidon päämääränä on oltava vankien valmius palata takaisin yhteiskuntaan. Avohoito, ehdolliset tuomiot ja ennalta ehkäisevä sosiaalihuolto ovat tärkeitä keinoja tässä työssä. Valtion on tarjottava vapautuneille mahdollisuudet työpaikkaan ja asuntoon. Suljettua laitoshoitoa on käytettävä pääasiallisesti silloin kun tarkoituksena on suojella muita yksilöitä ja yhteiskuntaa.

Liikenneturvatyötä on tehostettava. Lisääntyvässä kaupunkiliikenteessä on erikoisesti jalankulkijoitten ja kevyen liikenteen oikeutetut vaatimukset kulkuyhteyksistä ja turvallisuudesta huomioitava. Erikoista painoa on pantava lapsia ja vanhuksia suosivan liikenneympäristön luomiseen.

KOULUTUKSEN TASA-ARVO

Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus ja mahdollisuus valita opiskelutiensä ja elämänuransa kotipaikkakunnasta, sosiaalisesta ja taloudellisesta taustasta, sukupuolesta tai kielestä riippumatta. Kaiken opiskelun on oltava maksutonta.

Koulutuksen tulee antaa kansalaisille valmius ja tiedot ammattielämään ja yleensä yhteiskuntaelämään osallistumista varten. Koulutuksen päämääränä tulee olla itsenäisen yksilön luominen. Koulutuksen tulee viedä yhteiskunnan kulttuuriperintö uusille sukupolville ja antaa mielekkään elämän perusta kaikille ihmisille. Sen on oltava yhteiskuntatietoista ja painotettava kanssaihmisen ymmärtämistä sekä demokraattisia arvoja. Sen on myöskin korostettava rauhan ja kansainvälisen yhteisymmärryksen sekä luonnonvarojen järkevän käytön merkitystä.

Koulutusjärjestelmän päätöksentekoprosessien on toimittava demokraattisesti ja pohjauduttava kaikkien koululaitoksessa toimivien yhteistyöhön ja yhteisvaikutukseen. Alueellinen, sosiaalinen ja kielellinen tasa-arvo vaatii koululaitoksen pienten yksikköjen säilyttämistä ja kehittämistä. Kaikilla asteilla ja kaikilla opiskelualueilla on pyrittävä mahdollisimman tasaiseen koulutusyksikköjen jakaantumiseen. Koulutuksen suunnittelussa ja muotouttamisessa on periaatteena oltava laaja kielellinen, alueellinen ja kunnallinen itsemääräämisoikeus. Edelleen on jokaiselle koulu- ja opetusyksikölle annettava mahdollisuus opetuksen pitkällevietyyn suunnitteluun.

Esikoulujärjestelmä on sisällytettävä koululaitokseen sen olennaisena osana. Sen on ennen kaikkea edistettävä lasten tunnekehitystä ja sopeutumista yhteistoimintaan muiden ihmisten kanssa sekä tasoitettava täten lasten keskuudessa esiintyviä kehityksen eroja.

Peruskoulun ja nuorisoasteen koulutuksen on annettava valmennusta yhteiskunta- ja ammattielämää varten sekä luotava hyvä pohja jatkokoulutukselle. Koulun on käsiteltävä eri taipumussuuntia samanarvoisina. Oppimisvaikeuksia on pyrittävä vähentämään tukitoimenpitein. Kaikkien ihmisten tulee saada ammattikasvatusta. Siihen päästään muodostamalla nuorisoasteen yleiskasvatus ja ammattikasvatus yhtenäiseksi koulumuodoksi. Käytännöllinen ja teoreettinen opetus on nivellettävä toisiinsa ja koulutuksen tulee olla tarpeeksi laaja antaakseen ihmisille kyvyn vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Kaikessa koulutuksessa on oltava mahdollisuus jatko-opintoihin.

Yhteiskunnan nopea kehitys vaatii läpi elämän jatkuvaa koulutusta. Jokaisella tulee olla mahdollisuus palata säännöllisin väliajoin työelämästä koulutukseen, jolloin syntyy vuorovaikutusta. Aikuiskasvatukselle on luotava tarkoituksenmukainen kokonaisjärjestelmä, johon kuuluu jatkokoulutus, lisäkoulutus ja uudelleenkoulutus. Näiden koulutusmuotojen kehittämisen yhteydessä on tehostettava myös kansanopistojen mahdollisuuksia palvella alueellisia ja paikallisia koulutus- ja kulttuuritarpeita.

Tiedepolitiikan tehtävänä tulee olla tutkimuspanoksen sovittaminen yhteiskunnan ja kulttuurin yleisiä tarpeita vastaavaksi. Soveltavan tutkimuksen pohjana olevaa perustutkimusta on voimakkaasti tuettava. Tieteen on tämän lisäksi luotava teoreettiset perusteet uusille tavoitteille ja ajankohtaisten yhteiskunnallisten ongelmien vaihtoehtoisille ratkaisuille. Olennaisena osana tässä on lisääntyvä poikkitieteellisyys.

MONIPUOLINEN KULTTUURITARJONTA

Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus viihtymiseen ja huvitteluun, mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan, luovaan toimintaan, hyvään taiteelliseen ajanvietteeseen, sosiaaliseen yhdessäoloon ja koulutukseen. Kulttuurin tarjontaa ei saisi vaarantaa, niin kuin nykyisin tapahtuu sekä syrjäseuduilla että taajamissa. Siellä missä vanhat kulttuuriympäristöt ja -mallit katoavat, syntyy kulttuurityhjiöitä. Saman tyhjiön löytää yhdenmukaisista uusista taajamista.

Maamme tähän asti melkoisen laiminlyötyjä kulttuuripalveluja on elvytettävä. Kunnille on annettava mahdollisuus tähänastista suuremmassa määrin tukea ja luoda kulttuuritoimintaa, muun muassa siten että kansalais- ja työväenopistoja voidaan käyttää paikallisina kulttuurikeskuksina. On välttämätöntä aikaansaada sellainen kulttuuripoliittinen lainsäädäntö, joka takaa yhteiskunnan ja yksityisen ihmisen kulttuuritarpeiden tyydyttämisen kaikessa yhteiskuntasuunnittelussa.

Kulttuurikeskustelun on oltava vapaata ja rajoittamatonta, niin että erilaisia poliittisia, aatteellisia ja uskonnollisia näkökantoja voidaan tuoda esiin. Ihmisen tarve kehittää luovia kykyjään on tyydytettävä.

Kulttuuritoiminnan voimakas laajeneminen olisi aikaansaatava muun muassa lisäämällä kansankulttuurille ja populaarikulttuurille annettavaa tukea. Alueellisten ja paikallisten kulttuurilaitosten tulee tarjota hyvät mahdollisuudet kulttuurin harjoittamiseen.

Lisääntynyt vapaa-aika on voitava käyttää hyödyksi. Siksi yhteiskunnan on tuettava aktivoivaa toimintaa. Vapaa-ajantiloja, urheilupuistoja ja -laitoksia, retkeilyalueita, uinti- ja leirintäpaikkoja on perustettava kasvavaa virkistyksen tarvetta tyydyttämään. Kunto- ja kilpaurheilua on edistettävä vapaa-ajantoiminnan ja enneltaehkäisevän terveydenhoidon tärkeinä osina.

KIRKKO JA USKONTO

Yhteiskuntajärjestyksemme ja kulttuurimme pohjautuu suuressa määrin kristillisiin arvoihin. Ruotsalainen kansanpuolue tukee niitä myönteisiä arvoja, joita kristinusko ja humanistinen elämänkatsomus edustavat

Ruotsalaisen kansanpuolueen mielestä on tärkeätä, että kirkoilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on mahdollisuus toimia omien perusperiaatteidensa mukaan, ja että kansalaisten uskonnon harjoittamisen ja sielunhoidon tarpeet voidaan tyydyttää. Mahdollisuudet uskonnolliseen toimintaan saaristoissa ja syrjäseuduilla on turvattava.

Kouluissamme on annettava uskonnonopetusta.

SUOMI MAAILMASSA

Kansojen itsemääräämisoikeuden ja rauhanomaisten suhteiden sekä maapallon voimavarojen oikeudenmukaisen jakaantumisen on oltava perustana kaikelle kansojenväliselle kosketukselle. Ihmisarvon ja ihmisen koskemattomuuden, kansallisen itsetunnon sekä itsenäisyyden kunnioittaminen luovat edellytykset kansainväliselle ymmärtämykselle ja yhteishengelle. Siksi Suomen on puolueettomana pohjoismaisena valtiona ulkopolitiikassaan edistettävä rauhaa, turvallisuutta ja ihmisarvon kunnioittamista sekä toimittava kansojenvälisten luottamuksellisten suhteiden puolesta.

Ruotsalaisen kansanpuolueen mielestä Suomen puolustusvoimilla on tärkeä tehtävä maan puolueettomuuspolitiikan välineenä. Tehokas puolueettomuuden suoja on turvattava ja puolustusvoimille on myönnettävä riittävät määrärahat taloudellisten voimavarojemme ja Suomen kansainvälisten sopimusten suomissa puitteissa.

Suomen määrätietoinen puolueettomuuspolitiikka ja aktiiviset rauhanpyrkimykset perustuvat Suomen itsenäisyyden ajan kokemuksiin. Tämän ulkopolitiikan tukipilarin muodostaa Neuvostoliiton kanssa solmittu ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus. Maiden välille on solmittu kiinteät siteet sekä sivistyksen että talouden alueella. Tätä arvokasta työtä on entisestään tehostettava rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteiden pohjalta ja laajennettava käsittämään mahdollisimman monet yhteiskunnan osat ja laajat kansalaispiirit.

Pohjoismaitten välistä yhteenkuuluvuutta, jolla on historiallinen tausta, on vahvistettava ja yhteispohjoismaisten laitosten kehitystä edistettävä. Pohjoismaiden neuvosto on ilmaus itsestäänselvästä yhteydestä, joka sitoo pohjoismaat toisiinsa. Neuvoston toimintaa tulee leimata aktiivinen työ Pohjolan jatkuvan yhdentymisen puolesta, muun muassa siten että lainsäädäntöä pyritään yhä enemmän yhdenmukaistamaan. Jokaiselle toisessa pohjoismaassa oleskelevalle pohjoismaitten kansalaiselle on turvattava mahdollisuudet tyydyttää sosiaali- ja kulttuuritarpeitaan.

Pyrkimyksiä jatkuvaan jännityksen lievenemispolitiikkaan Euroopassa on tuettava maailmanrauhan olennaisena edellytyksenä. Eri alojen välistä yhteistyötä on kehitettävä yleiseurooppalaiselta pohjalta, kuitenkin niin ettei se häiritse rajattujen alueiden rauhanomaista yhteistoimintaa.

Maailmanlaajuisella tasolla on Yhdistyneitten Kansakuntien asemaa vahvistettava. Maailmanjärjestön johtavien periaatteiden tulee olla suuntaa-antavia kaikessa kansojenvälisessä kosketuksessa.

Eräs ihmiskunnan tärkeimmistä tehtävistä on vähentää ja poistaa kehitystason suuret erot maailman rikkaiden ja köyhien maiden väliltä. Tämä edellyttää yhteistyötä näiden maiden välillä tasa-arvoiselta pohjalta. Suomen on jatkuvasti lisättävä kehitysapuaan ja avustuspolitiikassaan toimittava tasaisemman tulonjaon puolesta myös kehitysmaissa. Pitäen lähtökohtanaan kansojen itsemääräämisoikeuden periaatetta Suomen on johdonmukaisesti vastustettava siirtomaavaltaa ja rotuerottelua ja siksi tuettava kaikkia pyrkimyksiä, jotka tähtäävät kansalliseen riippumattomuuteen ja ihmisarvoisiin elinoloihin.

Laaja tuki maan puolueettomuuspolitiikalle ja rauhanpyrkimyksille on Suomen itsenäisyyden ja kansan vapauden edellytys ja muodostaa näin ollen sisäisen kehitystyön perustan.