Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKDL/607

Suomen kansan demokraattinen liitto

Koulutuspoliittinen ohjelma (luonnos)


  • Puolue: Suomen kansan demokraattinen liitto
  • Otsikko: Koulutuspoliittinen ohjelma (luonnos)
  • Vuosi: 1974
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKDL:n liittohallitus on 17. 10. 1974 päättänyt lähettää SKDL:n koulutuspoliittisen toimikunnan valmistaman luonnoksen SKDL:n koulutuspoliittiseksi ohjelmaksi laajaan järjestökäsittelyyn. Tämä koko kansandemokraattiseen liikkeeseen sen kaikille tasoille ulottuva järjestökäsittely kestää aina helmikuun 15:nteen päivään 1975, johon mennessä on mahdolliset kannanotot, mielipiteet sekä muutos- ja lisäysehdotukset toimitettava SKDL:oon, Simonkatu 8 B 7. kerr. 00100 Helsinki 10.

suomen kansan demokraattisen liiton

KOULUTUSPOLIITTINEN OHJELMA

(LUONNOS)

SKDL:n KOULUTUSPOLIITTINEN OHJELMA

JOHDANTO

KOULUTUS JA YHTEISKUNTA
Yhteiskunta ja kulttuuri
Koulutuksen yhteiskunnalliset tehtävät
Koulutuksen kehitys
Valtiomonopolistinen kapitalismi ja koulutus
Koulutuksellinen eriarvoisuus ja koulutuserojen yhteiskunnallisuus
Koulutettavuus ja yhteiskunta

KOULULAITOKSEN KEHITTÄMISTAVOITTEET
Tieteellis-tekninen kumous ja koulutukselle asetettavat tavoitteet
Koululaitoksen kehittäminen

Koulutusjärjestelmän kehittämistavoitteet
Oppivelvollisuusiän alentaminen ja esiopetus
Yleissivistävän koulutuksen kehittäminen
Ammatillisen koulutuksen kehittäminen
Aikuiskoulutuksen kehittäminen
Oppilashuollon ja opintotuen kehittäminen
Koulutuspalvelujen tarjonnan alueellinen tasoittaminen

Koulun pedagoginen uudistaminen
Oppimisvaikeuksien voittamisen periaate
Yhteistyön työmenetelmät
Koulutus ja työ
Opettajankoulutuksen uudistaminen

Koulutuksen sisällön uudistaminen

Hallinnon demokratisoiminen
Demokraattiseen suunnitteluun

DEMOKRAATTISEEN YHTEISKUNTAAN -
DEMOKRAATTISEEN KOULUUN

JOHDANTO

Periaateohjelmansa mukaan Suomen Kansan Demokraattinen Liitto pyrkii laajentamaan demokratiaa yhteiskunnassamme. Osana johdonmukaista pyrkimystään liitto on asettanut tavoittekseen myös koulutuksen demokratisoimisen. Kapitalistisessa luokkayhteiskunnassa koulutusmahdollisuudet jakautuvat epätasaisesti: varakkaampien vanhempien lapset käyvät pitemmän korkeampiin yhteiskunnallisiin asemiin johtavan koulun kuin työväenluokasta ja vähävaraisista kodeista lähtevät lapset. Koulutuksen sisältö palvelee kapitalismin säilyttämispyrkimyksiä ja on ristiriidassa tieteellisen totuuden kanssa. Päätöksenteko koululaitoksen sisällä on suureksi osaksi vielä epädemokraattista.

Erot kouluakäyvien määrässä ja koulumenestyksessä kuvastavat yhteiskunnallisia luokkaeroja. Porvarit selittävät näiden johtuvan ihmisten kykyjen rajallisuudesta, erilaisesta kyvystä oppia ja ihmisten erilaisesta koulutettavuudesta. SKDL:n koulutuspoliittisen tavoitteenasettelun lähtökohta on sen sijaan nykyisen historiallismaterialistisen tutkimuksen oikeaksi osoittama käsitys ihmisen laajasta koulutettavuudesta ja koulutuserojen yhteiskunnallisuudesta. Koulutuserot eivät ole selitettävissä sillä, että ihmiset olisivat syntyessään oppimiskyvyiltään erilaisia. Erot voidaan poistaa yhteiskunnallisilla toimenpiteillä, järjestämällä koulutus niin, että siinä tietoisesti pyritään heikoimmista sosiaalisista oloistakin lähtevien oppilaiden suoritustason nostamiseen.

SKDL katsookin koulutuksen kaikinpuolisen demokratisoimisen ja yleisen koulutustason huomattavan nostamisen tieteellisesti perustelluksi tavoitteekseen.

KOULUTUS JA YHTEISKUNTA

Yhteiskunta ja kulttuuri

tuotanto - yhteiskunnallisen elämän perusta

Ihmiskunnan on muodostamissaan yhteiskunnissa harjoitettava aineellista tuotantoa; tuotannon harjoittaminen on välttämätöntä olemassaolon aineellisen perustan turvaamiseksi, elämälle välttämättömien käyttöarvojen tuottamiseksi. Tuotantoa ihmiset harjoittavat kollektiivisesti. Tuotannon edellyttämässä yhteistoiminnassa ihmiset joutuvat erilaiseen asemaan sen mukaan, mikä on heidän suhteensa tuotannon välineisiin.

yhteiskunta jakautuu luokkiin

Ihmiset jakautuvat tuotantovälineitä omistaviin ja omistamattomiin. Edelliset voivat asemansa vuoksi käyttää hyväkseen tuotantovälineitä omistamattomien työn tuloksia, määrätä työn tuottamien arvojen käytöstä ja käyttää näin yhteiskunnan ratkaisevissa asioissa valtaa. Yhteiskunta jakautuu luokkiin, tuotantovälineitä omistavat muodostavat yhteiskuntaa hallitsevan luokan, omistamattomat alistetun luokan.

tiedonvälitys ja kulttuuri yhteistoiminnan edellytyksinä

Tuotannon harjoittaminen, käyttöarvojen tuottaminen, edellyttää yhteistyötä sitä laajemmassa mitassa ja sitä enemmän ohjattuna ja järjestettynä, mitä korkeampi on työn tuottavuus. Järjestely ja ohjattu kollektiivinen työ puolestaan edellyttää tiedonvälitystä, jossa voidaan olla varmoja siitä, että ihmiset ymmärtävät toistensa sanomien tarkoituksen.

tieto tuotannon ylläpitämisessä ja kehittämisessä

Tämä taas edellyttää sellaista kulttuuria, jossa erilaisilla symboleilla - sanoilla, kirjoitusmerkeillä, eleillä jne. - on samalla tavalla ymmärretty sisältö. Symbolien joukossa tärkeimpiä ovat ne tiedolliset symbolit, joiden avulla välitetään ja muodostetaan uutta, tuotannon ylläpitämisessä ja kehittämisessä tarvittavaa tietoa.

arvostukset

Tiedolliset ainekset ovat kuitenkin vain osa kulttuurista. Merkittävä osa kulttuurista on niitä aineosia, joiden varassa yhteisöissä määritellään erilaisia asioita hyväksyttäviksi ja paheksuttaviksi, ts. arvostukset, ja toisaalta aineosia, jotka määrittelevät asioita miellyttäviksi ja epämiellyttäviksi.

kulttuuri luokkayhteiskunnassa

Kaikki kulttuurin aineosat ovat kiinteästi yhteydessä yhteiskunnan luokkarakenteeseen. Hallitseva luokka pitää erilaisia asioita hyväksyttävinä ja kannatettavina kuin alistettu luokka. Hallitseva luokka on niinikään aina pyrkinyt tarkoin säännöstelemään yhteisössä jaettavan tiedon määrää alistetuille yhteiskuntaluokille. Myös kulttuuri luokkayhteiskunnassa on luokkajakoista.

Koulutuksen yhteiskunnalliset tehtävät

Yhden osan yhteiskunnasta muodostaa koulutus, jota suorittamaan on muodostettu erityinen koululaitos. Koululaitoksen toiminnan tapahtuessa osana yhteiskunnan päällysrakennetta vaikuttavat siihen niin tuotantovoimien kehitystaso kuin sen perustalle muodostunut yhteiskunnan rakennekin. Erityisen selvästi tämä tulee esille koulutuksen yhteiskunnallisten tehtävien toteutumisessa.

koulutuksen taloudellinen tehtävä

Koulutus tietojen ja taitojen siirtäjänä sukupolvelta toiselle on välttämätön tuotantovoimien käynnissä pitämiseksi ja kehittämiseksi. Koulutuksen yksi perustehtäviä onkin aina ollut yhteiskunnan tuotantojärjestelmän palveleminen: koulutuksella on taloudellinen tehtävä. Taloudellinen tehtävä asettaa koulutukselle tuotantovoimien ja teknologian kehittyessä yhä enemmän tehtäviä, jotka edellyttävät koulutuksen laajentamista ja tehostamista. Toisaalta taas juuri myös koulutuksen edesauttama tuotantovoimien kehitys mahdollistaa yhä suurempien voimavarojen suuntaamisen koulutukseen, koululaitoksen kehittämisen.

ideologinen ja poliittinen tehtävä

Koska koululaitos muiden yhteiskunnallisten laitosten tavoin on luokkayhteiskunnassa hallitsevan luokan hallussa, välittää se kulttuurin arvostukset ja erityisesti yhteiskuntarakennetta koskevat arvostukset yleensä hallitsevan luokan etujen mukaisina. Koulutuksella on ideologinen ja poliittinen tehtävä.

kulttuuritehtävä

Välittäessään yhteisössä vallitsevia tietoja, käsityksiä, uskomuksia ja arvostuksia koulu toteuttaa kulttuuritehtävää.

valikoiva tehtävä

Yhteiskunnan luokkajako ei heijastu ainoastaan koulutuksessa välitetyissä asenteissa ja arvostuksissa. Yhteiskunnan luokkajako heijastuu myös siinä, kuinka paljon tietoa annetaan ja ketkä tietoa antavat. Hallitseva luokka on aina pyrkinyt säännöstelemään alistetun yhteiskuntaluokan jäsenille jaettavan tiedon määrää peläten sen lisäävän yhteiskunnan epäkohtien tiedostamista ja yhteiskunnan muutospainetta. Alistetuille yhteiskuntaluokille on koulutusta pyritty aina antamaan vain se vähimmäismäärä, joka on välttämätön lähinnä koulutuksen taloudellisen tehtävän kannalta. Eri yhteiskuntaluokkien lapset pyritään siis valikoimaan eritasoiseen koulutukseen; koulutuksella on valikoiva tehtävä. Valikoinnin hallitseva luokka on aina pyrkinyt tekemään välttämättömäksi vetoamalla siihen epätieteelliseen käsitykseen, että kaikkien ihmisten kyvyt eivät riitä koulutukseen.

Koulutuksen kehitys

Koulutuksen kiinteä yhteys tuotantovoimien kehitykseen ja yhteiskunnan luokkajakoon ilmenee havainnollisesti siitä tavasta, jolla koululaitos on yhteiskunnalliset tehtävänsä suorittanut yhteiskunnan kehityksen eri vaiheissa.

keräilytaloudessa ei koulutusta

Alkukantaisessa keräilytaloudessa, jossa riistoa ja yhteiskuntaluokkia ei vielä ollut, ei koulutusta myöskään annettu erillisessä yhteiskunnallisessa laitoksessa. Sosialisaatio, yhteiskunnassa tarvittavien tietojen, taitojen ja arvojen oppiminen, tapahtui jokapäiväisten toimintojen yhteydessä pääasiassa jäljittelemällä, ja periaatteessa yhteiskunnan jäsenet olivat yhdenvertaisessa asemassa.

luokkayhteiskunta syntyy

Aineellisen tuotannon eriytyminen ja työn tuottavuuden kehittyminen niin pitkälle, että ihminen saattoi tuottaa enemmän käyttöarvoja kuin hän oman elämisensä ylläpitämiseksi tarvitsi, mahdollisti riiston ilmaantumisen ihmisten välisiin suhteisiin. Yhteiskunta jakautui vastakkaisiin luokkiin: toisten tuottamien käyttöarvojen turvin eläviin riistäjiin ja näille käyttöarvoja tuottamaan pakotettuihin alistetussa yhteiskunnallisessa asemassa oleviin riistettyihin.

systemaattinen koulutus tulee mahdolliseksi

Työn tuottavuuden kohoaminen ja tuotannon tehostuminen mahdollisti myös koulutuksen järjestämisen työstä erillään toimivassa yhteiskunnallisessa laitoksessa, koulussa.

koulutus yläluokan yksinoikeutena

Osa väestöstä voitiin irrottaa tuottavasta työstä erillisen toiminnan piiriin, mutta kun samassa vaiheessa yhteiskunnasta tuli luokkayhteiskunta, aiheutti tämä sen, että oikeus koulutuksen saamiseen oli alusta alkaen hallitsevan luokan yksinoikeus. Luokkajaon myötä yhteiskuntaan syntyivät jyrkät eturistiriidat, minkä johdosta kaikki yhteiskunnallinen toiminta, mm. juuri koulutus, tuli luokkataistelun kohteeksi.

sosialisaatio irtaantuu tuotannosta

Aluksi koulutus oli tarkoitettu vain niille, joilla oli joutoaikaa ja jotka olivat irrallaan tuottavasta työstä; se siis palveli riistäjäluokan tarpeita. Laitostuessaan ja tullessaan yläluokan yksinoikeudeksi koulutus samalla irtaantui tuotannosta, mihin keskeisimmät nykyajankin koulutusongelmat pohjautuvat. Orjatalouteen perustuvassa yhteiskunnassa koulutus oli lähinnä yläluokan huvi ja varsinaisen koulutuksen tarve ulottui vain papistoon. Tästä sai alkunsa myös pitkään jatkunut kirkon koulutusmonopoli.

varhaiskapitalismi ja porvariston taistelu oikeudesta koulutukseen

Feodaaliyhteiskunnassa koulutus säilyi edelleen pääasiassa aateliston ja papiston yksinoikeutena. Tuotantojärjestelmän vähittäinen muuttuminen feodaalisesta varhaiskapitalistiseksi muutti kuitenkin yhteiskunnan luokkasuhteita ja sai myös aikaan pitkään jatkuneen kamppailun oikeudesta koulutukseen. Kirkon ja aateliston tarpeita palvellut koulutus oli hyödytöntä valtaan nousevan yhteiskuntaluokan, porvariston, harjoittamien elinkeinojen kannalta, eivätkä koulutusta saaneet porvariston jälkeläiset yleensä palanneetkaan vanhempiensa yhteiskuntaluokkaan. Porvaristo suhtautui tällaiseen koulutukseen yleensä varsin penseästi. Yhteiskunnallisen valta-asemansa vahvistuessa porvaristo vaatikin oikeutta saada jälkeläisilleen koulutusta, joka vastaisi porvariston harjoittamissa elinkeinoissa tarvittavia tietoja ja taitoja.

teollisuuskapitalismi luo edellytykset porvariston koulutustavoitteiden toteuttamiselle

Nämä vaatimukset johtivatkin siihen, että aluksi kirkollisiin klassista ja teologista sivistystä palveleviin laitoksiin luotiin opintolinjoja, Joille otettiin jokunen porvarislapsikin. Näiden linjojen tai erillisten luokkien oppisisällön muodostivat pääasiassa reaaliaineet, matematiikka ja kirjanpito, joita tarvittiin kaupankäynnissä ja orastavan teollisuuden harjoittamisessa. Varsin pitkään porvariston tarpeita palveleva koulutus säilyi pelkkänä liitännäisenä kirkon hallinnassa olevien ja ylimpiä säätyjä palvelevien koulujen kyljessä. Vasta varhaiskapitalismin murtautuessa teollisuuskapitalismiksi ja porvariston valta-aseman huomattavasti vahvistuttua tällainen koulutus tuli elimelliseksi opillisen koulutuksen osaksi.

varsinainen kansa koulutuksen ulkopuolella sääty-yhteiskunnassa

Sääty-yhteiskunnassa porvaristoa alempien säätyjen, rahvaan, koulutus pysähtyi pelkän lukutaidon ja kristinopin alkeiden opettamiseen. Opetuksen tavoitteena oli vain saada aikaan kuuliaisuus ja kiitollisuus esivaltaa kohtaan, samalla varoiteltiin siitä, että koulutusta ei saanut antaa liikaa. Hallitsevien taholla ilmaistiin tuolloin avoimesti, että kuuliaisuuden ylläpitämiseksi oli välttämätöntä pitää suurin osa kansasta paitsi köyhänä myös tietämättömänä.

teollisuuskapitalismi luo työväenluokan ja työväenliikkeen

Teollistuminen muutti merkittävästi yhteiskunnan luokkajakoa: syntyi työväenluokka ja sen järjestäytymisen johdosta työväenliike. Niinpä porvariston koulutusvaatimusten toteutuessa koulutuksesta käytävään taisteluun tuli mukaan uusi rintama, työväenluokka.

työvoiman uusintaminen edellyttää myös työväestön kouluttamista

Työväenluokan koulutukseen oli ryhdyttävä kiinnittämään huomiota. Siihen, että myös työväenluokka pääsi osalliseksi koulutuksesta, vaikutti keskeisesti kapitalistien pyrkimys työn tuottavuuden kohottamiseen, joka edellytti työvoiman uusintamista järjestelmällisen koulutuksen avulla. Osittain koulutuksen saaminen myös työväenluokan oikeudeksi oli nousevan järjestäytyvän työväenluokan taistelun tulosta: kuuluihan taistelu yleisen, kirkon holhouksesta vapaan kansanopetuksen järjestämisestä ensimmäisiin järjestäytyneen työväenliikkeen vaatimuksiin.

kaksijakoinen koululaitos yhteiskunnan luokkajaon heijastajana

Muodostunut koululaitos heijasti selvästi yhteiskunnan luokkajakoa: oli syntynyt hallitsevalle yhteiskuntaluokalle tarkoitettu oppikoululaitos ja työväenluokan jälkeläisille tarkoitettu kansakoulu. Tämän vuosisadan aikana kansakoulu on pidentynyt ja oppi-koulunkäynti yleistynyt, mutta tämä kehitys ei ole edes vielä yhtenäisen peruskoulun toteuttamisenkaan jälkeen hävittänyt koulutuksen luokkaluonnetta ja luokkajaon heijastamaa koulutuksellista eriarvoisuutta.

Valtiomonopolistinen kapitalismi ja koulutus

tuotannon kehitys edellyttää koulutustason nostamista

Vaikka koulutuksellinen eriarvoisuus kuuluu olennaisena osana kapitalismin luonteeseen myös sen valtiomonopolistisessa kehitysvaiheessa, on kapitalistien ollut pakko kuitenkin myöntyä eräisiin koulutuspoliittisiin uudistuksiin: koulutusajan pidentämiseen ja koulutustason nostamiseen. Näin on tapahtunut ennen kaikkea siksi, että koulutuksen tuotannollinen tehtävä ja työn tuottavuuden kohottaminen koulutuksen avulla onnistuisivat kapitalistien etujen mukaisella tavalla. Kapitalistit pyrkivät kuitenkin pitämään koulutuksen mahdollisimman kapea-alaisena ja lyhyen aikavälin työvoimapoliittisia näkökohtia toteuttavana.

suunnitelmallinen koulutuspolitiikka syntyy

Kapitalismin valtiomonopolistiseen kehitysvaiheeseen kuuluu olennaisena osana taloudellisen sääntelyn ja suunnitelmallisuuden lisääminen voittojen kasvun jatkuvuuden turvaamiseksi. Tähän aikakauteen liittyy oleellisena osana myös suunnitelmallisen koulutuspolitiikan syntyminen ja valtion roolin aktivoituminen koulutuksen suunnittelussa. Tämä on seurausta ennen kaikkea tuotannon työvoimalle asettamien koulutusvaatimusten nopeasta kasvusta sekä tuottavuuden kehityksen yhä suuremmasta riippuvuudesta työvoiman koulutustasosta. Työvoiman uusintaminen suunnitelmallisesti koulutuksen avulla on tullut näin ollen kapitalisteillekin entistä tärkeämmäksi.

koulutussuunnittelu työvoimapolitiikan osana

Tämä on johtanut siihen, että koulutus on kytketty entistä kiinteämmäksi osaksi yleistä taloudellista ja työvoimapoliittista suunnittelua. Koulutuksen valtakunnallisessa suunnittelussa onkin pääasiassa otettu huomioon työvoimatarve kapitalistien varsin ahtaan voiton tavoittelun näkökulmasta.

määrällinen ja laadullinen suunnittelu

Suunnittelu on tosin lisääntynyt, mutta se on ollut ennen kaikkea määrällistä suunnittelua: koulutukseen tulevien määrien ja tarvittavien ammattitehtävien maksimointia; suunnittelu on siis koulutusrakenteen - eli siis sen kuinka paljon koulutusta annetaan ja mille alalle koulutetaan - sopeuttamista elinkeinoelämän välittömiin tarpeisiin. Tällainen suunnittelu on kahlinnut erityisesti ammatillisen koulutuksen kehittämistä. Myös opetussisältöjen suunnittelu on tehostunut, mutta samalla niiden kannalta ratkaisevan tärkeä oppikirjatuotanto on pysynyt liiketaloudellisin periaattein toimivien yksityisten kustantamoiden käsissä.

taloudellinen yhdentyminen ja koulutus

Kapitalismin nykyisessä vaiheessa koulutuksen suunnitteluun on nopeasti alkanut vaikuttaa ylikansallinen taloudellinen yhdentyminen. Pyrkimykset koulutusrakenteiden ja oppisisältöjen yhdenmukaistamiseen "eurooppalaistamiseen", työvoiman liikuteltavuuden helpottamiseksi ovat varsinkin Euroopan talousyhteisössä viime vuosina nopeasti voimistuneet. Tällainen kehitys veisi toteutuneena lopunkin koulutusta koskevan päätösvallan demokraattisesti valituilta kansallisilta päätäntäelimiltä ylikansallisille kansainvälisten monopolien hallitsemille elimille.

koulutuskustannusten kasvu ja jakautuminen

Tunnusomaista tällä hetkellä on koulutuksen nopea lisääntyminen ja ennen kaikkea koulutuskustannusten huomattava kasvu. Valtiomonopolistisen kapitalismin luonteeseen kuuluu olennaisesti se, että työtätekevät maksavat yhä suuremman osan näistä kustannuksista, samaan aikaan kun koulutusta kuitenkin jo suunnitellaan kapitalistien etujen mukaiseksi.

Koulutuksellinen eriarvoisuus ja koulutuserojen yhteiskunnallisuus

luokkajakoa heijastava koulutuksellinen eriarvoisuus edelleen jyrkkä

Huolimatta keskimääräisestä koulutusajan pitenemisestä ja koulutustason noususta valtiomonopolistisen kapitalismin aikakaudella eroavat koulunkäynnin pituus ja koulutustien valinta edelleen suuresti ja nimenomaan vanhempien varallisuuden ja luokka-aseman mukaisesti. Varakkaampien vanhempien lapset käyvät koulua keskimäärin huomattavasti pitempään ja he hankkivat nimenomaan opillisen sivistyksen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että koulunkäynnin jatkaminen ylemmissä oppilaitoksissa ei perustu sen enempää aikaisempaan koulumenestykseen kuin testeillä mitattuun älykkyyteenkään. Ratkaisevaa jatkamisen kannalta on se. minkälaisesta kodista lapsi on.

lahjakkuusreservit suuret

Kouluttamatta jääneet kyvyt - lahjakkuuden reservit - ovat suurimmat alemmissa sosiaaliryhmissä ja syrjäseuduilla. Koulutettavuuden rajat ovat siis vielä saavuttamatta: likimainkaan kaikki eivät ole saaneet sitä koulutusta, johon heidän kykynsä yltäisivät. Tutkimuksissa tosin on selvitetty sitä. kuinka suuri osa koulutukseen kykenevistä on jäänyt koulutusta vaille. Lahjakkuuden mittana on pidetty koulumenestystä ja ennen muuta testeillä mitattua älykkyyttä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että itse nämä perusteetkin ovat yhteiskuntasidonnaisia ja että niihin pohjautuvat arviot koulutukseen kykenevistä, koulutettavuuden rajoista ovat liian varovaisia: koulutukseen voitaisiin ottaa paljon suurempi määrä kuin nämä tutkimukset osoittavat.

testeillä mitattu lahjakkuuskin yhteiskuntasidonnaista

Testeillä mitattu älykkyys on varsin pitkälle luokkasidonnaista ja sitä luokkasidonnaisempaa se on. mitä enemmän testit ovat tekemisissä kielellisen lahjakkuuden kanssa. Yritykset yhteiskuntasidonnaisuudesta vapaiden, (ns. kulttuurivapaiden) testien rakentamiseksi eivät ole onnistuneet. Kielellinen lahjakkuus ja sen kehittyminen ovat erittäin selvästi sidoksissa lapsen kasvuympäristössä esiintyvien virikkeiden runsauteen. Viriketaustan runsauteen vaikuttavat toisiinsa sidoksissa olevat vanhempien varallisuus ja koulutus. Tosiasiassa siis yleisimmin käytössä olevat kielellisiin kykyihin perustuvat testit mittaavat selvemmin sosiaalista taustaa kuin synnynnäisiä kykyjä.

oppilaan sosiaalinen tausta heijastuu myös kouluarvosteluun

Myös kouluarvostelua on runsaasti tutkittu, ja tulokset osoittavat arvostelun suuren epävarmuuden. Erityisen merkittäviä ovat ne havainnot, joita on tehty erilaisin perustein muodostuneiden ennakkokäsitysten vaikutuksista opettajien arvioihin ja yksityisiin oppilaisiin suunnattuun opetuspanokseen. Epäedullisimmassa asemassa tällaisten odotusten muodostumisessa ovat työväenluokasta ja vähävaraisista perheistä tulleet lapset, joiden viriketausta on ollut heikoin. Nämä lapset joutuvat siis epäedullisempaan asemaan myös kouluarvostelun suhteen, mikä on kohtalokasta myös siksi, että juuri varattomista kodeista lähtevien lasten koulunkäynnin jatkamiseen koulumenestys vaikuttaa eniten.

koulutuserot eivät johdu koulutettavuuden eroista

Koulutuksessa ilmeneviä eroja pidetään usein synnynnäisinä, niitä pidetään todisteina ihmisten kykyjen ja lahjojen erilaisuudesta, koulutettavuuden erilaisuudesta, ja ihmisten oppimismahdollisuuksia pidetään rajallisina, koulutettavuus nähdään rajallisena. Tarkempi tutkimus kuitenkin osoittaa, että erot ovat alkuperältään yhteiskunnallisia ja että niiden poistaminen ja koulutettavuuden rajojen laajentaminen on mahdollista nimenomaan yhteiskuntapoliittisin toimenpitein.

Koulutettavuus ja yhteiskunta

yhteiskunnalliset tekijät määräävät koulutettavuuden rajat

Koulutus on kussakin tuotantovoimien kehitysvaiheessa kyennyt tuottamaan väestöstä ne kyvyt ja valmiudet, jotka ovat olleet välttämättömiä tuotannon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Koulutus on suorittanut myös muut yhteiskunnalliset tehtävänsä tuotantovoimien kehityksen ja yhteiskunnan kulloisenkin rakenteen edellyttämällä tavalta. Koulutusjärjestelmän toiminta on ollut kiinteästi sidoksissa yhteiskunnan rakenteeseen ja tuotantovoimien kehitystasoon, koulutettavuuden rajoja on kyetty laajentamaan, koulutus on kyetty ulottamaan yhä uusiin yhteiskuntaryhmiin ja yhteiskunnallisten tehtävien suorittamistapa muuttamaan yhteiskunnassa tapahtuneiden ratkaisevien muutosten mukaisesti.

Myös nyky-yhteiskunnassa esiintyvä koulutuksellinen eriarvoisuus osoittautuu olennaisimmin yhteiskunnallisten tekijöiden määräämäksi. Ne erot, joita taantumus on pitänyt synnynnäisinä koulutettavuuden eroina, ovatkin olennaisimmin yhteiskunnan luokkajaon heijastusta.

koulutettavuutta voidaan laajentaa yhteiskunnallisin toimenpitein

Näin sekä koulutuksen historia että nykytilanne osoittavat, että koulutuksellinen eriarvoisuus on olennaisemmin yhteiskunnallista kuin perinnöllistä tai biologista. Näin ollen käsitys koulutettavuuden periaatteellisesta rajoittuneisuudesta osoittautuu vääräksi. Käsitys ihmisten laajasta koulutettavuudesta on myös historiallisen materialismin perustalta kehitetyn psykologian oikeaksi osoittama. Tältä pohjalta lähtien voidaan myös todistaa oikeaksi mahdollisuus raivata koulutettavuuden laajentamisen tiellä olevat esteet samoin kuin se, että näiden esteiden raivaaminen on ensisijaisesti yhteiskuntapoliittisin toimenpitein suoritettavissa.

koulutus sosialistisissa maissa

Näiden tavoitteiden toteuttamismahdollisuuksien puolesta puhuvat myös ne suuret saavutukset, joita sosialistisissa maissa on koulutuksen alueella saavutettu. Yleinen koulutustaso on kyetty hyvin nopeasti nostamaan ja koulutuksellinen eriarvoisuus poistamaan. Polyteknisen koulutuksen toteutuminen, työn ja koulun lähentäminen, ja ammatillisen koulutuksen tieteellistäminen ovat tehneet mahdolliseksi useiden vaihtoehtoisten korkeakouluopintoihin johtavien väylien muodostamisen. Niinpä korkeakouluopintoihin osallistuvista sosialistisissa maissa on moninkerroin suurempi osa lähtöisin työväenluokasta kuin kapitalististen maiden korkeakouluissa. Yleisen koulutustason korkeus ja yleissivistävän pohjakoulutuksen laajuus ovat puolestaan luoneet erinomaiset edellytykset koko eliniän tapahtuvien jatko-, uudelleen- ja täydennysopintojen suorittamiselle. Tällaiseen koulutukseen osallistuminen onkin sosialistisissa maissa erittäin laajaa.

Sosialististen maiden saavutukset koulutuksen alalla osoittavat puheet koulutettavuuden rajallisuudesta virheellisiksi. Johtopäätöstä tukevat voimakkaasti myös sosialistisissa maissa toimivien psykologien suorittamien pedagogisen tutkimuksen tulokset. Nämä tutkimukset ovat osoittaneet mahdolliseksi myös koulutuksen yksilöllisten edellytysten, ns. lahjakkuuden, järjestelmällisen parantamisen, koulutettavuuden rajojen laajentaminen myös pedagogisten menettelyjen uudistamisen kautta on mahdollista.

KOULULAITOKSEN KEHITTÄMISTAVOITTEET

Koulutettavuutta koskeva tieteellinen tutkimus ja sosialististen maiden kokemus ovat osoittaneet nykyiseen koululaitokseemme sisältyvien koulutuksen epäkohtien poistamisen mahdolliseksi. Koululaitoksen määrätietoinen kehittäminen yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseen tähtäävän yhteiskuntapolitiikan osana tekisi mahdolliseksi koulutettavuuden esteiden raivaamisen ja koululaitoksen kehittämisen vastaamaan koulutukselle asetettavia kasvavia vaatimuksia.

Tieteellis-tekninen kumous ja koulutukselle asetettavat tavoitteet

Tuotantovoimien kehityksessä on viime vuosikymmeninä alkanut laadullinen harppaus, joka merkitsee uutta vaihetta ihmiskunnan aineellisen ja henkisen kulttuurin edistyksessä: tieteellis-tekninen vallankumous. Se on luonteeltaan yleismaailmallinen. Siliä on kuitenkin erilaiset liikkeellepanevat voimat ja yhteiskunnalliset seuraukset erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä. Sosialismissa lähtökohtana on työtätekevien kasvavien aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttäminen. Kapitalismissa taas lähtökohtana on lisävoittojen tavoittelu, monopoliryhmittymien välinen kilpailu ja sosialismin asettama haaste.

vallankumous tieteessä

Tieteellis-teknisen vallankumouksen sisältöä voidaan kuvata seuraavasti: Tieteen kehitykselle on ominaista suuri nopeus ja laajamittaisuus. Kaksi kolmannesta koko ihmiskunnan historian aikana tuotetusta tieteellisestä tiedosta on hankittu viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Tiedemiesten määrä maailmassa kaksinkertaistuu joka kymmenes vuosi. Tiede on merkittävä yhteiskunnallinen voima.

vallankumous tekniikassa ja teknologiassa

Yhteiskunnan aineellisessa perustassa tapahtuu suuria muutoksia. Kehitys etenee samanaikaisesti kaikilla kansantalouden aloilla. Maa- ja metsätaloudessa konetekniikan hyväksikäyttö ja kemiallisten aineiden käyttö laajenee nopeasti. Tuotannossa laajenee uusien energialähteiden, erityisesti atomienergian hyväksikäyttö. Kehityksen pääsuuntana on tuotannon automatisointi ja tietokoneiden osuuden kasvu ohjaus- ja säätelytoiminnoissa.

syvälliset muutokset ihmisen roolissa ja paikassa tuotannossa

Ihminen on tärkein tuotantovoima ja myös tieteellis-teknisen kumouksen käyntiinsaattaja. Automaatio, joka vapauttaa ihmisen suoranaisesti osallistumasta tuotantoprosessiin, muuttaa ihmisen paikkaa tuotantojärjestelmässä. Ihminen siirtyy tuotantoprosessin rinnalle, toimien sen säätelijänä, tarkkailijana ja valvojana. Ihmisen työn luonteessa on tapahtumassa laadullisia muutoksia, jotka merkitsevät hänen roolinsa vahvistumista tuotannon perustekijänä. Ihmisen työtoiminnot saavat yhä enemmän älyllistä sisältöä ja fyysisten lihasponnistusten osuus vähenee.

Yhteiskunnan kokonaistyön rakenteessa tapahtuu syvällisiä muutoksia. Elinkeinorakenteessa kehittyy uusia aloja. Syntyy lukuisia uusia työtehtäviä, ammatteja, kun taas monia vanhoja ammatteja häviää. Maataloudessa on työvoiman määrä supistunut voimakkaasti. Palveluammatit laajenevat nopeasti. Tuotannossa kasvaa teknisten toimihenkilöiden, insinöörien ja tieteenharjoittajien osuus.

tiede muuttuu suoranaiseksi tuotantovoimaksi

Tieteen tuloksia sovelletaan laajasti tekniikassa ja tuotannon teknologiassa. Tiede konkretisoituu myös ihmistyössä, inhimillisissä tiedoissa, joita työntekijä tarvitsee yhä enemmän luodakseen ja soveltaakseen uutta tekniikkaa ja teknologiaa. Tiede vaikuttaa oleellisesti tuotantoon, siitä on tullut suoranainen tuotantovoima.

tieteellis-teknisen kehityksen hallitseminen edellyttää koulutuksen voimakasta lisäämistä

Tieteellis-tekninen kehitys tuo aivan uusia vaatimuksia koulutukselle. Sen hallitseminen edellyttää koko kansan koulutustason voimaperäistä kohottamista. Työtehtävät vaativat entistä enemmän yleissivistävää koulutusta ja toisaalta laaja-alaista ammatillista koulutusta työtehtävien muuttuessa usein laajoiksi tehtäväkokonaisuuksiksi. Ne edellyttävät erityisesti teknologian perusteiden tuntemista, laajojen kokonaisuuksien hallintaa, yhteistyökykyä ja jatkuvaa ammattitaidon kohottamista.

KOULULAITOKSEN KEHITTÄMINEN

yleisen koulutustason nostaminen

Tieteellis-tekninen vallankumous asettaa erityisen suuret vaatimukset koulutuksen taloudellisen tehtävän toteuttamiselle. Yleistä koulutustasoa on pystyttävä nostamaan huomattavasti nykyisestään. Ammatillisen koulutuksen on perustuttava nykyistä laajempien tehtäväkokonaisuuksien hallintaan ja sen on tarjottava mahdollisuudet jatkuvalle ammattitaidon kohottamiselle koulutuksen avulla samoin kuin ammattialan joustavalle vaihtamiselle.

koulutuksellisen eriarvoisuuden poistaminen

Yleisen koulutustason kohottaminen edellyttää puolestaan koko kansan kykyjen käyttämiseen, mikä taas edellyttää koulutusreservejä tuhlaavan ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavan koulutuksellisen eriarvoisuuden poistamista: koulutuksen valikoivan tehtävän uudistamista. Sen perustana ovat toimenpiteet koulutuseroja tuottavan yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseksi. Koulutuksen osalta se edellyttää koulutuksen organisaation uudistamista, erityisesti keskiasteen koulutuksen yhtenäistämistä. Edelleen se edellyttää virikeympäristön erilaisuuden tuottaman eriarvoisuuden tasoittamista esiopetusta tehostamalla ja koulutuksen hyväksikäyttämistä rajoittavien taloudellisten esteiden poistamista opintotukijärjestelmää ja oppilashuoltoa kehittämällä.

pedagogiikan uudistaminen

Sekä yleisen koulutustason nostaminen että koulutuksellisen eriarvoisuuden poistaminen edellyttävät myös koulun opetus- ja oppimismenettelyjen, koulussa sovelletun pedagogiikan uudistamista. Oppimisvaikeuksien kiertämisestä oppilaiden jakamisella aikaisemman koulumenestyksen mukaan erikseen opetettaviin ryhmiin on luovuttava. Pedagogiikan perustana tulee oppimisvaikeuksien kiertämisen sijasta olla oppimisvaikeuksien voittaminen. Uuden pedagogiikan soveltaminen edellyttää myös opettajankoulutuksen uudistamista.

opetuksen sisällön uudistaminen

Koulutuksen ideologisen ja poliittisen tehtävän uudistaminen palvelemaan demokraattista yhteiskuntakehitystä edellyttää ennen muuta opetuksen sisällön uudistamista. Sisällön saattaminen vastaamaan tieteellistä totuutta edellyttää niin oppimateriaalien tuottamisen kuin tuotettujen materiaalien valvonnankin uudistamista.

hallinnon demokratisointi

Demokraattisten tavoitteiden saavuttaminen ja saavutusten turvaaminen edellyttävät myös koululaitoksen hallinnon demokratisointia hallinnon kaikilla tasoilla.

Koulujärjestelmän kehittämistavoitteet

OPPIVELVOLLISUUSIÄN ALENTAMINEN JA ESIOPETUS

eriarvoisuuden edellytykset muodostuvat varhaislapsuudessa

Vaikeimmat koulutuksellista eriarvoisuutta aiheuttavat ongelmat syntyvät jo onnen kouluikää. Silloin kehittyvät tärkeimmät lapsen tarvitsemista valmiuksista. Valmiuksien kehittyminen riippuu ratkaisevasti lapsen virikeympäristöstä, erilaisten virikkeiden määrästä ja laadusta.

ympäristön virikerunsaus ratkaisee

Virikeympäristön runsauteen taas ratkaisevasti vaikuttaa kodin varallisuus ja vanhempien koulutustaso, jotka taas ovat keskenään riippuvaisuussuhteessa. Erityisen selvästi nämä ympäristöerot heijastuvat lapsen kielellisessä kehityksessä, josta taas riippuu, miten tehokkaasti lapsi kykenee omaksumaan koulussa annettavaa opetusta ja ilmaisemaan itseään ja oppimistuloksiaan.

ympäristöerojen vaikutukset korjattavissa esiopetuksella

Näitä varhaislapsuudessa muodostuvia ja usein koko koulutusuraan kohtalokkaasti vaikuttavia ympäristön vähävirikkeisyydestä johtuvia ongelmia voitaisiin vähentää antamalla ennen nykyistä oppivelvolvollisuusikää tehokasta opetusta.

oppivelvollisuus-ikää alennettava

Oppivelvollisuus-iän alentaminen yhdellä vuodella helpottaisi syntyneiden vääristymien oikaisemista, samalla se loisi edellytyksiä yleisen koulutustason nostamiselle. Samalla kun oppivelvollisuusikää lasketaan, on huolehdittava siitä, että opetuksellisin järjestelyin otetaan huomioon lapsen ikä ja järjestetään opetus nykyistä ensimmäisen luokan opetusta esikoulumaisemmaksi. Oppivelvollisuusiän alentaminen edellyttää myös sitä, että kouluja on riittävän tiheässä, jotta vältyttäisiin pitkiltä koulumatkoilta. Tämä merkitsee tiheän korttelikouluverkoston luomista kaupunkeihin ja kyläkouluverkoston säilyttämistä maaseudulla.

esiopetusta tehostettava

Oppivelvollisuusiän alentaminen yhdellä vuodella ei vielä kuitenkaan poista varhaislapsuudessa syntyneitä kouluvalmiuseroja, koska sen vaikutus ei ulotu näitä eroja synnyttävään taustaan: jossain määrin tämä toimenpide kuitenkin luo edellytyksiä erojen tasoittumiseen. Alle 6-vuotiaille, varsinkin epäedullisista kotioloista tuleville lapsille on lastentarha- ja seimi järjestelmän puitteissa järjestettävä määrätietoinen rikastuttamisohjelmiin perustuva esiopetus, joka voisi tehokkaasti korjata syntyneitä kehitysviivästymiä. Lastentarhojen ja -seimien opetuksellista valmiutta onkin tehostettava. Tämä edellyttää myös lastentarhaopettajakoulutuksessa annettavan pedagogisen koulutuksen määrän ja tason kohottamista. Ennen kaikkea se edellyttää yleisen pääasiassa laitoshoitoon perustuvan päivähoitoverkoston nopeaa luomista koko maahan.

YLEISSIVISTÄVÄN KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN

yleissivistävä koulutus muun koulutuksen perusta

Tuotantovoimien nopean kehityksen hallitseminen ja työväenluokan demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien merkittävä lisääminen yhteiskunnassa edellyttävät yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tason nostamista ratkaisevasti nykyisestään. Koska yleissivistävä koulutus on muun koulutuksen perustana, on sen kehittäminen myös muun koulutuksen kehityksen edellytyksenä. Kehitettäessä yleissivistävää peruskoulutusta on perustavoitteina pidettävä myöhempiä opiskelumahdollisuuksia rajaavan eritasoisuuden poistamista ja yleisen koulutustason huomattavaa nostamista tehostamalla opetusta ja pidentämällä koulutusaikaa.

eriarvoisuus poistettava yleissivistävästä koulutuksesta

Yleissivistävään koulutukseen sisältyvän eritasoisuuden poistamista edellyttävät useat koulutuksen yhteiskunnallisten tehtävien toteuttamiseen liittyvät näkökohdat. Ammatillisen koulutuksen tason kohottaminen ja koulutuksen järjestäminen niin, että se tekee mahdolliseksi joustavan siirtymisen ammatista toiseen, ovat tuotantovoimien kehityksestä johdettavia tavoitteita.

eritasoisuuden poistaminen luo edellytykset ammattikoulutuksen tason kohottamiselle

Ammatillisen liikkuvuuden mahdollistavat jatko-, uudelleen- ja täydennyskoulutus edellyttävät laajoja pohjatietoja ja perusteellista yleissivistystä. Nykyinen koulutus eritasoiseen pohjakoulutukseen ja varhaiseen erikoistumiseen perustuvana ja koulutuksellisiin umpiperiin johtavana ei pysty enää tyydyttämään tuotantovoimien asettamia vaatimuksia.

eritasoisuuden poistaminen vähentää koulutuksellista eriarvoisuutta

Ennen muuta eritasoisuuden poistaminen on tarpeen koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi. Koulutus valikoi valtaosaltaan yhteiskunnalliseen asemaan liittyvin perustein: tämä tulee näkyviin sekä siinä, ketkä valikoituvat lukioon että siinä, mitkä peruskoulun erilaiset jatko-opintomahdollisuudet takaavista tasokursseista valitaan. Yleissivistävän koulutuksen ja peruskoulun tasokursseihin perustuva organisatorinen jakautuminen ovat osalle ikäluokasta jatko-opintojen vakava - usein voittamaton - este myös aikuisiässä.

peruskoulun tasokurssit poistettava

Koulutusjärjestelmän kehittämisessä onkin lähdettävä siitä, että nykyiseen järjestelmään sisältyvät eritasoisuuteen johtavat osat on poistettava. Tämä edellyttää peruskoulun yläasteen tasokurssien poistamista nykyisessä mielessä ja organisatoristen eriyttämisratkaisujen hyväksikäyttämistä kokonaan toisen tavoitteen saavuttamiseksi kuin nykyisin: eri tavoin menestyneet on nostettava yleissivistyksen ydinsisällön osalta samalle vähimmäistasolle.

lukioon valikoituminen luo eriarvoisuutta

Jatko-opintoja ratkaisevimmin rajaa keskiasteen koulutus. Keskiasteen koulutuksesta lähinnä vain lukio antaa yleissivistävää koulutusta. Lukiossa taas opiskelee vain osa ikäluokasta. Lukion ulkopuolelle jäävän ikäluokan osan mahdollisuudet korkeakoulutasoisiin jatko-opintoihin ovat lähes olemattomat, ja useimmilla tämä valinta ratkaisee koko myöhemmän elämän aikana hankittavan koulutuksen tason. Siksi ratkaisevimmat muutokset yleissivistävään koulutukseen on tehtävä lukiossa.

Tuotantovoimien kehityksen kiihtyminen ja sen aiheuttamat lisääntyvät vaatimukset koulutukselle edellyttävät yleissivistävän peruskoulutuksen huomattavaa pidentämistä, pelkkä peruskoulu yleissivistävänä pohjakouluna ei enää riitä. Vähimmäistavoitteena onkin pyrkimys ulottaa nykyisen peruskoulun ja lukion käsittämä koulutusaika koko ikäluokkaan. Samalla lukion opetussuunnitelmaa tulee perusteellisesti tarkistaa; ennen muuta on tarkistettava yhteiskunnallinen tietous, luonnontieteet ja ammatillinen esivalmennus siten, että otetaan huomioon myös koulutuksen ja työn yhteensovittaminen opetuksessa polyteknisyyden periaatteiden mukaisesti.

tavoitteena 12-vuotinen yleissivistävä koulu koko ikäluokalle

Yleissivistävän koulutuksen tavoitteeksi on siis otettava 12-vuotinen koulutus, joka ydinsisällöltään on koko ikäluokalle yhteinen niin. että koulusaavutuserot eivät aseta oppilaita eriarvoiseen asemaan jatko-opintojen suhteen.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN

nykyisen ammattikoulutuksen ongelmat

Nykyisen ammatillisen koulutuksen pahimpia puutteita on paitsi se, että pohjakoulutus on eritasoista, myös se että ammatillisen koulutuksen taso joudutaan valitsemaan samanaikaisesti alan valinnan kanssa - itse asiassa jo ennen sitä - samalla kun opintoalat ovat suhteellisen kapeita ja elinkeinoelämän varsin lyhytaikaisten tarpeiden mukaan muodostettuja. Järjestelmä johtaa koulutuksellisiin umpiperiin: jatkaminen ammattiuralla eteenpäin koulutusteitse on joko mahdotonta tai kohtuuttoman hankalaa. Ylemmillä tasoilla kertautuu samoja opetettavia asioita, jotka jo alemmilla tasoilla on opiskeltu, koska koulutus kullakin tasolla on aina aloitettava alusta. Myös siirtyminen ammattialalla erikoisammatista toiseen edellyttää tavallisesti koulutuksen aloittamista alusta. Samalla kun tällainen järjestelmä tuhlaa koulutusta se ei anna opiskelijalle mahdollisuutta itse ammatilliseen koulutukseen eikä koulutuksen yhteydessä tehtävän työn luoman oppimishalun hyväksikäyttämiseen koulutustasoa koskevien tavoitteiden asettamisessa.

koulutuksen umpiperien poistaminen

Yleissivistävän pohjakoulutuksen tason nouseminen ja ydinsisällön yhteisyys koko ikäluokalle tekevät mahdolliseksi näiden epäkohtien oikaisemisen. Pohjakoulutuksen eritasoisuuteen perustuvaa tasojen erilaisuutta ammatillisessa koulutuksessa ei lainkaan esiinny. Tämä tekee mahdolliseksi ammatillisen koulutuksen tasojen muodostamisen sillä tavalla kasautuviksi, että jatkaminen tasolta toiselle - suoritustasolta opistotasolle ja siitä edelleen korkeakoulutasolle - on luonnollinen etenemissuunta eikä vaadi tarpeettomasti kertautuvia opintoja.

alan valinta ennen tason valintaa

Lähtökohtana on pidettävä sitä. että koulua käyvä valitsee ensin ammattialan, jolla annettavasta koulutuksesta ja jonka yhteydessä saatujen työkokemusten jälkeen vasta valitaan koulutuksen taso. Eri tasojen koulutustavoitteina on pidettävä suoritustasoisen koulutuksen tason nostamista mahdollisimman lähelle opistotasoista niin, että vähitellen voitaisiin siirtyä kaksitasoiseen ammatilliseen koulutukseen. Tämä edellyttää määrätietoista ammatillisen koulutuksen syventämistä ja tieteellistämistä.

ammatillisen liikkuvuuden edistäminen

Koulutuksellisten umpiperien poistamisen ohella on pidettävä tavoitteena myös ammatillisen liikkuvuuden edistämistä, siirtymismahdollisuuksien parantamista erikoisammatista toiseen. Tämä on välttämätöntä tuotantovoimien nopean kehityksen aikaansaaman ammattien nopean vanhenemisen ja uusien ammattien synnyn johdosta.

laaja-alaiset peruslinjat ammatillisen koulutuksen pohjana

Ammatillisen liikkuvuuden edistämiselle tulee koulutuksella luoda edellytykset antamalla opintojen pohjaksi kullekin ammattiin koulutettavalle erikoisammattia huomattavasti laajempi ammattialaa koskeva peruskoulutus. Vasta tällä tavoin laaja-alaisilla ammatillisilla peruslinjoilla tapahtuvan opiskelun jälkeen suoritetaan erikoisammatin ja siihen tähtäävän koulutuksen tason valinta.

pohja onnistuneelle ammatinvalinnalle

Yleissivistävä koulutus ja laaja-alaisilla ammatillisilla peruslinjoilla tapahtuva koulutus irrotettaisiin näin koulutuksen tason valinnasta, jolloin opiskelun rauhalliselle etenemiselle ja oppimisvaikeuksien voittamiselle luodaan nykyistä kilpailun Ja karsintojen sävyttämää koulutusta paremmat edellytykset. Ratkaisu siirtäisi myös lopullisen ammatinvalinnan myöhempään ikään ja vaiheeseen, jossa on saatu alustavia kokemuksia niin alan opiskelusta kuin itse ammatistakin. Ammatinvalinnan realistisuudelle ja onnistumiselle luodaan näin nykyistä paljon paremmat edellytykset.

lukion ja ammattikoulujen opetussuunnitelmien uudistaminen

Uuteen järjestelmään siirtyminen on aloitettava uudistamalla sekä lukion että ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat. Molempien on perustuttava peruskoulun oppimäärälle, ja molempien väylien on johdettava jatko-opintoihin korkeakouluissa. Lukion yleisjakson suorittamisen jälkeen on voitava jatkaa opiskelua myös ammatillisissa oppilaitoksissa, t ja ammatillisten koulujen opetuksen pohjaksi on muodostettava riittävän vahvalla yleissivistävällä aineksella painotettu yleisjako, jonka kuluessa opitaan ammattialojen peruslinjojen yhteiset oppisisällöt.

ammatillisen ja yleissivistävän koulutuksen niveltäminen

Ammatillinen koulutus on nykyistä joustavammin ja kiinteämmin liitettävä yhteen niin yleissivistävän koulutuksen kuin korkeakoulutuksenkin kanssa. Yleissivistävään koulutukseen ammatillinen koulutus voisi liittyä niin, että yleissivistävän koulun viimeinen opiskeluvuosi ja ammatillisen koulutuksen yleisjako nivellettäisiin lomittain kahden kouluvuoden ajalle.

korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen niveltäminen

Korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen niveltäminen toisiinsa voisi tapahtua luomalla yhteinen, väliportaan tasolla toimiva hallintojärjestelmä. Yhdessä korkeakoulut ja alueen suoritus- ja opistotasoiset ammatilliset oppilaitokset muodostaisivat alueellisen yhtenäiskorkeakoulun , joka käyttäisi yhteisiä taloudellisia ja hallinnollisia voimavaroja.

AIKUISKOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN

Asetettujen koulutustavoitteiden saavuttaminen edellyttää läpi koko elämän jatkuvan koulutuksen mahdollistamista. Yhteiskunnan jäsenten tieto- ja taitotason pitäminen tieteellis-teknisen vallankumouksen edellyttämällä ja tuotantovoimien hallitsemisen mahdollistavalla tasolla sekä yhteiskunnalliseen ja kulttuurielämään osallistuminen edellyttävät jatkuvaa koulutusta. On rakennettava tehokas aikuiskoulutusjärjestelmä, joka luo kansalaisille edellytykset aloittaa ja jatkaa opintojaan myös yleisen kouluiän jälkeen.

Aikuiskoulutusjärjestelmän tulee koostua ammatillisesta koulutuksesta, kouluopintojen täydentämistä palvelevasta yleissivistävästä koulutuksesta. Yleissivistävän koulutuksen tehostamiseksi on luotava valtion kirjeopisto, jonka tehtävänä tulee olla koulutuksen antaminen etäisopetuksen menetelmin radion ja television palveluja hyväksikäyttäen ja toisaalta kurssimuotoisen lähiopetuksen antaminen. Ammatillinen aikuiskoulutus on yhdistettävä osaksi normaalia ammatillista koulutusta, johon on myös liitettävä tehokas etäisopetuksen hyväksikäyttö. Ammattikurssitoiminta on korvattava yleisten ammatillisten oppilaitosten aikuisille antamalla perus-, jatko-, uudelleen- ja täydennyskoulutuksella. Aikuiskoulutusjärjestelmän on tarjottava kansalaisille mahdollisuus myös yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttamiseen tähtäävälle koulutukselle.

Tästä koulutuksesta päävastuun kantavalle järjestömuotoiselle koulutukselle on taattava riittävät lakisääteiset toimintamahdollisuudet ja riittävä taloudellinen tuki. Kulttuuriin osallistumiseen ja kulttuuripalvelujen käyttämiseen valmentavan koulutuksen järjestämisessä on käytettävä kaikki mahdollisuudet niin koulumuotoisen opetuksen kuin vapaaehtoisten kulttuuriopintojenkin kehittämiseen.

OPPILASHUOLLON JA OPINTOTUEN KEHITTÄMINEN

luokkajako koulutuksellisen eriarvoisuuden taustalla

Koulutuksen valikoivan tehtävän toteutuminen koulutuksellista epätasa-arvoa tuottavalla tavalla perustuu ennen muuta yhteiskunnassa vallitsevaan taloudelliseen ja sosiaaliseen epätasa-arvoon, jonka heijastumista koulutukseen nykyisen koululaitoksen rakenne on kärjistänyt. Koulutusjärjestelmän uudistaminen poistaa eräitä tärkeimmistä koulutuksellisen epätasa-arvon ilmentymistä, mutta varsinaisiin syihin se ei puutu. Syyt ovatkin poistettavissa ensisijaisesti yhteiskuntapoliittisin toimenpitein, viime kädessä hävittämällä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden perustana oleva luokkajako. Eräin sosiaalisin ja taloudellisin toimenpitein voidaan kuitenkin näiden syidenkin pahimpia ilmenemismuotoja jossain määrin lievittää.

Tämä puolestaan edellyttää ennen kaikkea oppilashuollon ja opintotuen kehittämistä vähentämään koulutuksesta johtuvia kustannuksia, jotta kodin vähävaraisuus ei suoranaisesti olisi kenenkään kohdalla opintojen keskeyttämisen aiheuttaja tai lyhyiden erikoistumisopintojen valitsemisen syy. Taloudellisen turvan ohella ovat oppilaan fyysinen ja psyykkinen terveys ja riittävä koulunkäyntimotivaatio koulutuksen loppuunsuorittamisen edellytyksenä.

opintotukijärjestelmä ja opiskelijapaikka

Taloudellisten ongelmien ratkaisun tuo riittävän tehokas opintotukijärjestelmä. Lasten koulutuksesta ei saa vanhemmille koitua kustannuksia. Vaiheessa, jossa työelämään osallistuminen on jo vaihtoehto koulutukselle ja vaiheessa, jossa taloudellinen vastuu opiskelijasta ja hänen mahdollisesta perheestään siirtyy opiskelijalle itselleen, on maksettava riittävä opiskelijapaikka. Opiskelumateriaalit ja oppikirjat on opiskelijoille jaettava maksutta. Aikuisopiskelijoiden erityisongelmat tulee opintotukea kehitettäessä ottaa huomioon mm. palkallisen opintovapaan myöntämisellä.

oppilashuollon kehittäminen

Oppilashuollon kehittämisellä on taattava opiskelijan fyysinen ja psyykkinen terveys. Koulumuodosta riippumatta koulun on huolehdittava oppilaiden ravitsemuksesta maksutta. Koulukuljetukset eivät missään koulumuodossa saa aiheuttaa koulutettaville kustannuksia ja kuljetusten suorittamista säätelevät normit on uudistettava niin, että oppilaille taataan turvallisuus ja riittävä matkustusmukavuus. Oikeus kesävirkistykseen on myös ulotettava kaikkien koulumuotojen oppilaisiin.

mielenterveyden turvaaminen

Oppilaiden ja opettajien mielenterveyden turvaamisessa on ensisijaisesti tähdättävä ennaltaehkäisevään toimintaan. Itse opetus- ja oppimisympäristö on luotava mielenterveyttä edistäväksi. Tämä edellyttää myös oppimismenettelyjen ja pedagogiikan uudistamista niin, että oppimishalua voidaan lisätä. Mielenterveydellisiin vaurioihin oppilaan ja kouluyhteisössä toimivan on saatava apua ja hoitoa samojen perusteiden mukaan kuin tällä hetkellä fyysisiin sairauksiinkin.

oppilashuollon virat valtionavun piiriin

Oppilashuollon järjestäminen edellyttää kuntien koululaitoksiin perustettavia opinto-ohjaajien, koulupsykologien ja koulukuraattorien virkoja. Jotta tämän toiminnan järjestäminen olisi mahdollista kaikkialla maassa, olisi nämä virat saatava valtionavun piiriin.

KOULUTUSPALVELUJEN TARJONNAN ALUEELLINEN TASOITTAMINEN

koulutuksen alueellinen erilaisuus

Koulutuksellinen eriarvoisuus ilmenee myös suurina alueellisina eroina: koulutuspalvelujen käytössä on varsinkin peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa suuria alueellisia eroja. Niinpä kouluttamatta jääneitä onkin eniten syrjäseudulla ja kehitysalueilla, siellä lahjakkuusreservit ovat suurimmat.

peruskoulun jälkeisen koulutuksen monipuolistaminen kehitysalueilla

Koulutuspalvelujen tarjonnan tasapainottaminen edellyttää ennen muuta keskiasteen ja esiasteen koulutuksen huomattavaa tehostamista syrjäseuduilla ja kehitysalueilla. Alueellisen yhtenäiskouluverkoston luomisella on huolehdittava siitä, että myös kehitysalueilla on tarjolla riittävän monipuoliset ja korkeatasoiset erikoistumismahdollisuudet ammatillisen koulutuksen eri aloilla ja tasoilla. Nykyisin kehitysalueiden ammatillinen koulutus on yksipuolista, suhteellisen vähäisin kustannuksin ylläpidettävää pääasiassa kaupallista koulutusta. Tämä vinouma on oikaistava ja kehitysalueilla on tehostettava erityisesti teknillisen koulutuksen tarjontaa.

kehitysalueilla annettavan koulutuksen tasoa nostettava

Valtion on huolehdittava myös siitä, että koulutuksen taso muodostuu kehitysalueilla vertailukelpoiseksi maan muiden osien kanssa. Valtionapujärjestelyin on huolehdittava siitä, että vähävaraisetkin kunnat voivat hankkia riittävän ajanmukaisen ja monipuolisen opetusvälineistön ja koulutilat. Palkkaukseen liittyvin valtionavuin on taas huolehdittava siitä, että pätevimmällekin opettajavoimalle ja erikoishenkilökunnalle tarjotaan riittäviä kiihokkeita kehitysalueille sijoittumiseksi.

Koulun pedagoginen uudistaminen

OPPIMISVAIKEUKSIEN VOITTAMISEN PERIAATE

oppivaikeuksien voittaminen pedagogisena lähtökohtana

Koulutustason ratkaiseva kohottaminen ja koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentäminen edellyttävät myös koulun opetus- ja oppimismenettelyjen uudistamista. Tämä tavoite voidaan toteuttaa omaksumalla sellainen opetuksellinen näkemys ja opetukselliset menetelmät, joiden ensisijaisena pyrkimyksenä on koulutettavuuden esteiden raivaaminen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tuottamien erilaisten oppimisvaikeuksien voittaminen.

Tällainen näkemys edellyttää koululaitoksessamme nykyisin vallitsevasta käytännöstä poikkeavaa suhtautumista koulutuksen tavoitteenasetteluun ja opetuksessa käytettävien voimavarojen ohjaukseen. Se edellyttää myös uutta tapaa oppilaiden arvostelussa ja uusia työmuotoja koulussa.

kaikki samaan vähimmäistavoitteeseen

Oppimiselle on asetettava osatavoitteiden avulla selvästi määritellyt vähimmäistavoitteet. Niiden määrittämäile tasolle on koko ikäluokka pyrittävä nostamaan. Tällaisella tavoitteiden asettamistavalla on mahdollista ennakoida myös opetuksen kannalta vaikeutta ja virheitä tuottavat kohdat sekä löytää tällä tavoin keinot oppimisessa esiintyvien virheiden korjaamiseen.

erityishuomio oppimisvaikeuksiin

Opetuksessa käytössä olevia voimavaroja - ennen muuta opettajien ohjausta ja teknisiä välineitä - on jaettava yksilöllisesti oppilaiden taipumusten mukaisesti. Opetuksella on erityisesti tuettava niitä, joiden lähtökohdat ovat epäedullisimmat, joilla ilmenee opiskelun aikana ympäristön virikeköyhyydestä alkunsa saaneita oppimisvaikeuksia.

YHTEISTYÖN TYÖMENETELMÄT

yhteistyöhön perustuva työskentely

Opetuksessa on omaksuttava keskeiseksi periaatteeksi yhteistyö ja oppilaiden välisestä kilpailusta on luovuttava. Opetuksen järjestämisessä on lähdettävä siitä tosiasiasta, että toisten oppilaiden tarjoamat virikkeet muodostavat pääosan koulussa saaduista, oppimista auttavista virikkeistä. Eri tavoin aikaisemmin menestyneiden oppilaiden erottaminen toisistaan on koulun virikeympäristöä köyhdyttävä ratkaisu, ja siksi sitä merkitsevistä tasoryhmien muodostamisesta on luovuttava. Yhteistyö merkitsee samalla myös tehokkainta oppimista siksi, että ryhmissä työskennellessään oppilaat joutuvat asioita selvittäessään jäsentämään oppimaansa huomattavasti monipuolisemmin kuin passiivisessa luokka-opetustilanteessa.

Yhteistyö kehittää myös muita arvokkaita ominaisuuksia, jotka eivät perinteellisessä opettaja-oppilas -suhteessa kehity. Työskentelymuoto on myös arvokas sosiaalisen kasvatuksen väline toteuttaessaan oppilaita ottamaan työskentelyssään huomioon myös toiset ihmiset.

KOULUTUS JA TYÖ

koulutus ja työ: polyteknisyyden periaate

Ratkaisevaa koulun opetukselliseksi uudistamiseksi on uuden suhteen muodostaminen koulutuksen ja työn välille. Kun ihmisen kyvyt ja valmiudet kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja kun työ on tämän vuorovaikutuksen tärkein osa. on koulun yhteiskunnallisten tehtävien toteuttamisen perusedellytyksenä työn ja opetuksen kiinteä yhteenkuuluvuus. Samalla kun tämä polyteknisyyden periaate auttaa kehittämään juuri sellaisia kykyjä, joita tuotantovoimien käyttäminen ja kehittäminen yhteiskunnan jäseniltä edellyttää, se tekee mahdolliseksi myös koulutettavuuden laajentamisen tieteellis-teknisen kehityksen edellyttämään laajuuteen. Tarjotessaan mahdollisuuden opittavien asioiden yhteiskunnallisen käyttöarvon ymmärtämisen kautta oppimishalun lisäämiseen polytekninen koulutus tarjoaa samalla ratkaisun siihen vieraantumisen luomaan oppimishaluttomuuteen, jonka lähtökohtana oli työn ja koulutuksen irtaantuminen toisistaan jo koululaitoksen kehityksen alkuvaiheessa.

OPETTAJANKOULUTUKSEN UUDISTAMINEN

uuden pedagogiikan opettaminen opettajankoulutuksen perustaksi

Koulun pedagogisen uudistamisen edellytyksenä on ennen muuta opettajankoulutuksen sellainen uudistaminen, joka tekee opettajat kykeneviksi uuden pedagogiikan soveltamiseen. Niinpä opettajankoulutus on nostettava yleisten korkeakoulututkintojen tasolle. Pedagogisen valmiuden saavuttamiseksi on annettava sellaista kasvatustieteellistä opetusta riittävästi, joka antaa riittävän teoreettisen pohjan oppimisvaikeuksien voittamiseen tähtäävälle käytännön opetustyölle. Juuri pedagogisissa opinnoissa on kiinnitettävä erityistä huomiota oppimisvaikeuksien luonteen ja niitä omaavien oppilaiden ongelmien selvittelyyn. Opettajankoulutuksen on perustuttava muun koulutuksen tavoin teoreettisen ja käytännöllisen opiskelun väliseen vuorovaikutukseen. Opettajiksi opiskelevia on perehdytettävä ongelmakeskeiseen -projektityöskentelyyn ja tätä periaatetta on sovellettava käytännön opetustyön harjoittelussa ja suunnittelussa.

Opettajille on luotava pysyvä täydennyskoulutus-järjestelmä, jonka puitteissa on kiireellisimmin uudelleenkoulutettava vanhamuotoisen opettajankoulutuksen saaneet opettajat ja perehdytettävä heidät uusimpiin opetusta koskevien tieteellisten tutkimusten tuloksiin.

Opettajien työssä onnistumisen ja oman työhalun takaamiseksi on heidät jo koulutusvaiheessa riittävän hyvin perehdytettävä koulutuspoliittisiin tavoitteisiin ja koulutusjärjestelmän toimintaperiaatteisiin. Tällä tavoin opetustavoitteet ja pedagogiset menettelyt voidaan hahmottaa mielekkääksi koululaitoksen kokonaistoiminnan osaksi.

Koulutuksen sisällön uudistaminen

koulutustason kohottaminen edellyttää opetuksen sisällön tieteellisyyttä

Opetuksen sisältö on ratkaisevassa asemassa niin koulutuksen tuotannollisen tehtävän kuin sen poliittisenkin tehtävän toteuttamisen kannalta. Koulutusajan pidentäminen luo edellytykset laajempien ja korkeatasoisempien oppiennätysten saavuttamiselle. Edellytyksenä kuitenkin on, että opetus kaikilta osilta vastaa tieteellisen tutkimuksen osoittamaa totuutta.

koulu porvarillistaa asenteita

Vielä keskeisemmin koulutuksen ja opetuksen sisältö kuitenkin vaikuttaa koulun kulttuuritehtävän ja ideologisen tehtävän suorittamiseen opetukseen sisältyvän arvo- ja asennesisällön kautta. Tuoreetkin tutkimukset ovat osoittaneet koulun yhä edelleen muokkaavan poliittisia asenteita porvarillistavaan suuntaan. Muokkaus tapahtuu erilaisten oppimateriaalien, ennen kaikkea oppikirjojen vaikutuksesta, ja toisaalta valtaosaltaan porvarillisten opettajien asenteiden heijastuessa opetukseen. Muokkaus on luonteeltaan joko avointa propagandaa tai vaikeammin havaittavaa piilovaikuttamista (indoktrinaatiota).

oppikirjojen tuotanto valtiolle sisällön kontrollia tehostettava

Koulun porvarillistavan vaikutuksen vähentämiseksi on oppikirjojen sisällön kontrolloimiseksi luotava demokraattinen valvonta. Tämä edellyttää ensiksikin oppikirjojen ja muiden oppimateriaalien tuotannon saattamista valtion hoidettavaksi. Parlamentaarisesti valittujen elinten on vastattava oppikirjojen sisällön tarkistamisesta, ja hyväksymisestä ennen kirjojen käyttöönottoa kouluissa.

ulkopolitiikasta ja työväenliikkeestä totuuden mukainen kuva

Erityinen huomio tulee kiinnittää siihen, että oppikirjojen sisältö on virallisen ulkopoliittisen peruslinjamme mukainen ja että työväen poliittisesta ja ammatillisesta liikkeestä annetaan totuudenmukainen kuva.

työväenliike esiteltävä työväenliikkeen toimesta

Opettajankoulutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota opetuksen totuudenmukaisuuteen ja menetelmiin, joilla muokkausta voidaan välttää. Tämä koskee erityisesti yhteiskunnallisia aineita. Varsinaisessa kouluopetuksessa tulee työväenliike esitellä sen edustajien itsensä toimesta ja opetuksessa on käytettävä apuna myös työväenlehdistöä.

Hallinnon demokratisoiminen

Koulutuksen demokraattisuus edellyttää myös koululaitoksen hallinnon demokraattisuutta. Kaikilla hallinnon ja suunnittelun tasoilla on toteutettava demokraattinen valvonta ja suunnittelun tavoitteenasettelu. Toisaalta jokaisen koululaitoksen toimintaan osallistuvan on voitava ottaa osaa päätäntävaltaan, jolla mahdollistaa osallistumisen häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

keskushallinnon uudistaminen

Koululaitoksen keskushallinto on uudistettava niin. että keskushallinnon parlamentaarinen valvonta nykyisestään tehostuu ja että keskushallinnon rakenne vastaa yhtenäistyvän koululaitoksen rakennetta. Tämä edellyttää keskusvirastojärjestelmän lakkauttamista ja keskushallinnon siirtämistä suoraan eduskunnalle vastuunalaisen ministeriön piiriin. Toisaalta se edellyttää uudessa koulujärjestelmässä keinotekoiseksi muodostuvan jaon kouluhallitukseen ja ammattikasvatushallitukseen lakkauttamista ja virastojen nykyisin hoitamien tehtävien hoidon yhdistämistä.

virasto-demokratia

Niin kauan kuin keskusvirastojärjestelmä toimii, on sen toiminnan parlamentaarista valvontaa tehostettava. Keskusvirastoissa on toteutettava virasto-demokratia työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi.

kouluhallinto väliportaan tasolla

Väliportaan hallinnon tasolla on demokratisoitava myös kouluhallinto ja tälle tasolle on keskushallinnosta siirrettävä päätäntävaltaa. Väliportaan tasolla on yhtenäistettävä alueen yleissivistävän, ammatillisen ja korkean asteen koulutuksen hallinto.

kuntatason hallinto

Kuntien koululautakuntien lopullista päätäntävaltaa kunnan koululaitosta koskevissa asioissa on lisättävä. Peruskoulun kouluneuvostojen toimivaltaa on lisättävä.

koulu-demokratian kehittäminen

Oppilaiden, opettajien ja muiden kouluyhteisössä työskentelevien vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi on kouludemokratiaa edelleen kehitettävä. Tämä edellyttää kouluneuvostojen vaalitavan perustumista yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja todellisen päätäntävallan antamista kouluneuvostoille kaikissa opetussuunnittelua koskevissa kysymyksissä.

DEMOKRAATTISEEN SUUNNITTELUUN

Koulujärjestelmän tehokkaan kehittämisen ja tasapainoisen toiminnan perusedellytys on tarkoituksenmukainen koulutussuunnittelu. Koulutussuunnittelu on kiinteä osa muuta yhteiskuntasuunnittelua, johon se on kytkettävä: koulutussuunnittelu on kokonaisvaltaista suunnittelua. Koululaitoksen suunnitelmalliseksi kehittämiseksi on luotava valtakunnan tason, lähinnä läänistä muodostuvan aluetason, kuntatason sekä kouluyksikön ja siinä toimivien yksilöiden tason käsittävä koordinoitu suunnittelujärjestelmä.

Demokraattisen suunnittelun on lähdettävä koko yhteiskunnan tarpeista, ei hallitsevan ja omistavan luokan ahtaista luokkaintresseistä. Suunnittelun demokraattisuus edellyttää myös sitä, että demokraattisesti valituille päätöksentekijöille ja riittävässä määrin samalla suunnitteluprosessin kohteina oleville koulutyöntekijöille oppilaat mukaan lukien taataan entistä laajemmat mahdollisuudet vaikuttaa suunnitteluun. Demokraattiseen koulutussuunnitteluun kuuluu edelleen eri suunnittelutasoilla tiedon ja informaation entistä vapaampi liikkuvuus ja yhteyksien parantaminen objektiiviseen tieteelliseen tutkimukseen. Eri suunnittelutasoilla ja koko suunnittelun kentässä tulisi käydä avointa julkista keskustelua.

Koko yhteiskunnan ja sen eri osa-alueiden nopea kehitys edellyttää myös koululaitoksen osalta jatkuvaa suunnittelua. Jatkuvan suunnittelun keskeisenä osana on kehitettävä tehokas seurantajärjestelmä, jotta tuleva kehitys voitaisiin ennakoida riittävällä tarkkuudella ja tarpeeksi ajoissa. Seurantajärjestelmän avulla koulutussuunnittelu muodostuu joustavaksi, nopeasti muuttuneet yhteiskunnalliset rakennemuutokset ja paikalliset sekä alueelliset erityispiirteet huomioivaksi kokonaisvaltaiseksi toiminnaksi, joka palvelee koko yhteiskunnan suunnitelmallista kehittämistä.

DEMOKRAATTISEEN YHTEISKUNTAAN - DEMOKRAATTISEEN KOULUUN

Tässä ohjelmassaan Suomen Kansan Demokraattinen Liitto on esittänyt koulutuspoliittiset periaatteensa. Toteuttamalla ne perustavanlaatuiset yhteiskunnalliset uudistukset, joihin SKDL yhteiskunnallisella toiminnallaan pyrkii, luodaan edellytykset tässä ohjelmassa esitettyjen koulutuspoliittisten tavoitteiden toteuttamiselle. Ilman yhteiskunnan demokratisoimista suoritetut koulutuspoliittiset uudistukset jäävät näennäisiksi ja saattavat jopa muuttua palvelemaan asetetuille tavoitteille vastakkaisia päämääriä. Tästä syystä SKDL korostaa koulutuksen kehittämiseksi suoritettavan työn kiinteää yhteyttä koko yhteiskunnan kansanvaltaistamiseen.

Yhteiskunnan demokratisoimiseen liittyvällä koulutuksen perinpohjaisella uudistamisella tässä ohjelmassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti voidaan luoda edellytykset koulutettavuuden rajojen laajentamista nykyisin ehkäisevien epäkohtien raivaamiselle. Näin luodaan edellytykset sellaisen koululaitoksen rakentamiselle, jossa voidaan nostaa yleistä koulutustasoa, vähentää ratkaisevasti koulutuksellista eriarvoisuutta ja taata koko väestölle mahdollisuus kaiken koulutuksen hyväksikäyttämiseen ammattitaidon jatkuvaksi kohottamiseksi ja elämän rikastuttamiseksi. SKDL kutsuu kaikkia näiden tavoitteiden puolesta toimivia yhteistyöhön korkeatasoisen, kansanvaltaisille perusteille rakentuvan koululaitoksen rakentamiseen.