Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKDL/609

Suomen kansan demokraattinen liitto

Kansandemokraatit ja kunnallispolitiikka


  • Puolue: Suomen kansan demokraattinen liitto
  • Otsikko: Kansandemokraatit ja kunnallispolitiikka
  • Vuosi: 1951
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

KANSANDEMOKRAATIT JA KUNNALLISPOLITIIKKA.

Toiminta yhteiskunnallisten olojen muuttamiseksi työtätekevän väestön etujen mukaisesti vaatii onnistuakseen taloudellisen ja poliittisen elämän tuntemusta ja siihen syventymistä kaikilta, jotka tähän toimintaan osallistuvat. Kaiken toiminnan on kuitenkin noudatettava työväenliikkeen periaatteita ja niiden hengessä ennakolta laadittuja suunnitelmia.

Näin on myöskin kunnallispolitiikassa, jossa SKDL:n kunnallispoliittinen ohjelma a sen käytännössä toteuttaminen rakentuvat samojen työväenliikkeen periaatteiden pohjalle kuin SKDL:n yleinenkin poliittinen ia taloudellinen ohjelma. Ohjelmamme perustana on se tosiasia, että yhteiskunnassamme käydään leppymätöntä luokkataistelua ja se ulottuu myös kunnallispolitiikkaan Se merkitsee työväenluokan taloudellisten ja poliittisten etujen tinkimätöntä puoltamista ja ajamista ja kapitalistien syrjäyttämistä kaikilta yhteiskuntaelämän aloilta.

Tulevassa toiminnassamme on osattava käyttää hyväksi kunnallisella alalla jo saamiamme kokemuksia. Tehdyistä virheistä ja esiintyneistä puutteellisuuksista on opittava. Näiden kokemuksien ja luokkataisteluteorian opiskelun avulla on pyrittävä harjoittamaan sellaista kunnallista toimintaa, joka saa työtätekevien täyden luottamuksen.

1. SKDL:n KUNNALLISPOLIITTINEN PERIAATELINJA.

SKDL:n kunnallisen toiminnan tarkoitus.

SKDL:n kunnallispoliittisen ohjelman tarkoituksena on niiden suuntaviivojen osoittaminen, joiden mukaan SKDL:n edustajien kunnallisissa tehtävissä ja joukkojen keskuudessa on toimittava puolustaakseen kaikissa kysymyksissä palkkatyöväestön ja muiden palkannauttijoiden sekä pientalonpoikaiston etuja. Tässä toiminnassa tulee jatkuvasti esiin kapitalistien ja suurmaanomistajien etuja suojaava kunnallisen lainsäädännön luokkaluonne ja siitä johtuva työtätekevien kerrosten toiminta kunnallislakien muuttamiseksi. Tämä ja kunnallisen itsehallinnon tehtävät valtiovallan päätösten toteuttajana osoittavat kunnallisen toiminnan olevan kiinteässä yhteydessä valtiolliseen toimintaan ja siihen taisteluun, jota kansanvaltaiset, kansamme edistykselliset ainekset käyvät SKDL:n johdolla kansanvallan ja rauhan puolesta kapitalistisen luokkaherruuden murtamiseksi, suuren päämäärämme, sosialistisen yhteiskunnan puolesta.

Vaikka SKDL:n kunnallistoiminnalla on pyrittävä turvaamaan työtätekevien vähävaraisten kuntalaisten edut ja oikeudet, on samalla saatava työtätekevien laajat piirit omakohtaisesti vakuutuneiksi siitä, että nykyisen valtiollisen ja siihen liittyvän kunnallisen järjestelmän puitteissa saadaan ratkaisevia muutoksia kunnallisen elämän epäkohtiin vain siten, että pystymme käytännössä yhdistämään kunnallisen toimintamme valtiolliseen toimintaan.

Suhde yleispolitiikkaan ja valtiolliseen toimintaamme.

Melkein kaikille aloille ulottuva valtion valvonta osoittaa selvästi, että kunta ei voi muodostaa mitään muusta yhteiskunnasta irrallaan olevaa aluetta, eikä näinollen myöskään kunnallispolitiikka voi olla jotain irrallaan olevaa kunnallista toimintaa. Ei ole olemassa mitään yleistä ns. "kunnan etua", jonka nimessä usein harjoitetaan työtätekevien edun vastaista kunnallispolitiikkaa. On olemassa vain keskenään ristiriidassa olevat riistäjien ja riistettävien edut, jotka esiintyvät niin valtiollisessa kuin kunnallisessakin toiminnassa.

Kysymys työttömyydestä, kunnan palkkapolitiikasta, työtätekevän väestönosan sosiaalisista eduista, osoittavat, miten eroittamaton on luokkataistelu kunnallispoliittisenkin toiminnan alalla. Samaa osoittaa myöskin kunnallista toimintaa koskeva lainsäädäntö. Samat yhteiskuntapiirit, jotka ovat yleisen edistyksen jarruna, estävät myöskin edistyksellistä kunnallislainsäädäntöä pyrkien säilyttämään omistavien luokkien herruuden valtiollisen ja kunnallisen elämän aloilla. Kunnan taantumusainekset muodostavat lisäksi todellisen vaaran rauhan asialle käyttäessään kunnan varoja sodanvalmisteluihin sekä sotakiihkon ylläpitämiseen ja lietsomiseen.

Kunnallisen elämän liittyessä näin kiinteästi valtiolliseen elämään ja rakenteeseen on selvää, että eteenpäinmenomme kunnallisella alalla riippuu taistelumme saavutuksista poliittisella ja taloudellisella alalla. Koska sama porvaristo ja samat oikeisto-sosialidemokraatit ovat vastustajinamme sekä kunnallisella että valtiollisella alalla, on taistelumme heitä vastaan oltava yhtenäistä kaikilla aloilla. On aina muistettava, että kunnallisten perusristiriitojen ratkaisut voivat tapahtua vain valtiollista tietä. Tämä merkitsee kuitenkin samalla sitä, että kunnallisella alalla on luokkalinjaa noudattaen taisteltava työtätekeville ne edut, jotka nykyisten lakien puitteissa suinkin ovat mahdollisia ja ohjattava työtätekevien joukot kamppailuun niihin liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi valtiollisen elämän eri aloilla.

SKDL:n kunnallisohjelman suuntaviivat.

Ne tavoitteet ja vaatimukset, jotka SKDL on ohjelmassaan kunnalliselle toiminnalle asettanut, ovat hyvin moninaiset. On kuitenkin huomattava, ettei kaikkien esitettyjen ohjelmakohtien toteuttaminen nykyisten kunnallislakien säätämissä rajoissa ole mahdollista. Lainsäädännön asettamista ahtaista rajoista huolimatta tulee ohjelmamme olla sellainen, että se vastaa SKDL:n yleistä tarkoitusperää. Ohjelman mukaisen toiminnan on käytännöllisessä kunnalliselämässä oltava sellaista, että se edistää myös lainsäädännön uudistamista. Vasta silloin, kun työtätekevät kuntalaiset jokapäiväisessä elämässään toteavat nykyisten lakien, suurrikkaiden etuja suojelevan luokka-luonteen, ovat he valmiit vaatimaan niiden muuttamistakin.

Kaikkia kunnalliselle itsehallinnolle kuuluvia tehtäviä ei nykyisten lakien mukaan voida kunnallisen toiminnan avulla kunnollisesti suorittaa. Kuntien monien lakimääräisten tehtävien suorittamista vaikeuttaa myös taloudellisten mahdollisuuksien puuttuminen. Siksi on valtiovallan taloudellisesti tuoettava heikommassa asemassa olevia kuntia, jotta nämä tehtävät voidaan lakien edellyttämässä laajuudessa suorittaa. Eritoten on valtiovallan tuettava kuntien rakennustoimintaa.

Sellaiset itsehallinnon vanhentuneet taantumukselliset muodot kuin manttaalikunnat ja maistraatit on tarpeettomina lakkautettava ja niiden tehtävät siirrettävä kuntien varsinaisille hallintoelimille.

Kaikille kuntalaisille samat oikeudet.

Kaikilla kansalaisilla ei vielä ole tasa-arvoisuutta kunnallisissa asioissa. Kunnallislaki kieltää mm. äänioikeuden kansalaisilta, jotka esim. varattomuuden vuoksi on tuomioistuimen päätöksellä julistettu holhouksenalaiseksi, vaikka heillä olisi takanaan vuosikymmenien työntäyteinen elämä ja kaikki yhteiskunnalliset velvoitukset suoritettuina.

Myös nuorison oikeudet eivät ole sopusoinnussa sen velvollisuuksien kanssa. Niinpä äänioikeusikäraja on 21 vuotta, vaikka esim. veroja joudutaan suorittamaan jo paljon nuorempana.

Siksi epäkansanvaltaiset rajoitukset on laista poistettava ja äänioikeusikäraja alennettava 18 vuoteen.

Kunnallisverotuksen perusteita muutettava.

Raskaimman taakan kunnallisverotuksessa ovat kantaneet palkannauttijat ja maaseudun pieneläjät. Sitävastoin suurten tuotanto- ja liikelaitosten verottaminen on. jättänyt paljon toivomisen varaa. Myöskin suurtilalliset ovat päässeet suhteellisesti ja usein suoranaisestikin vähemmällä kuin pienviljelijät. Tällaisista epäoikeudenmukaisuuksista on päästävä.

Verotusolot on senvuoksi perinpohjin uudistettava. Verotaakka on saatava siirrettyä enemän suurten tuotanto- ja liikelaitosten sekä suuromistajain kannettavaksi,

Verotus on saatava maksukykyyn perustuvaksi. Toimeentulolle välttämättömät tulot ja omaisuus on jätettävä kokonaan verottamatta. Sen yli menevältä osalta on maksettava asteettain ylenevä vero.

Omaisuuden ansioton arvonnousu ja omaisuuden tuottamattomana pitäminen samoinkuin suuret omaisuudet on saatettava myös kunnallisen verotuksen alaiseksi. Niinikään on voimaansaatettava asteettain kohoava asuntoylellisyysvero.

Metsäverotus on uudistettava siten, että suuret metsäomaisuudet joutuvat todellisten tuottojensa mukaan verotettaviksi.

Lapsivähennykset on saatava riittävän korkeiksi ja sellaisiksi, että vähenyksen määrä suurenee tulon pienetessä. Tilapäisistä syistä johtuva vähävaraisten veronmaksukyvyn aleneminen on verotuksessa riittävästi otettava huomioon.

Maatalouskiinteistöjen verotus on saatava todellisiin tuloihin perustuvaksi siten, että suurviljelyksen tuottama etu otetaan huomioon veroperusteita määrättäessä. Sen vuoksi hehtaarin puhdas tuotto on verotuksessa määrättävä asteettain kohoavaksi viljellyn maan pinta-alan, laadun ja sijainnin mukaan. Pinta-alatiedot ja maiden luokitus on saatava todellisia olosuhteita vastaaviksi. Mittaukset on useimmissa kunnissa suoritettava uudelleen ja toimitettava uusi luokitus.

Maatalouskiinteistöjen ja näiden perheenjäsenten työn arvo on määrättävä tilan suuruuden, laadun ja muiden sen puhtaaseen tuottoon vaikuttavien tekijöiden mukaan asteettain yleneväksi.

Verotusviranomaisille on saatava suuremmat mahdollisuudet suurten tuotanto- ja liikelaitosten todellisen verotettavan tulon määräämiseen vaikutavien seikkojen selvittämiseksi. On päästävä siihen, että valtion verolautakunnan saamat tiedot tulevat kuntien taksoituslautakuntien käytettäviksi.

Tämän aikaansaaminen vaatii verolakien muuttamista. Näiden muutosten puolesta on kunnallisellakin alalla voimakkaasti toimittava ja pyrittävä työtätekeville oikeudenmukaisemman verotuslainsäädännön aikaansaamiseen.

2 SKDL:n KUNNALLINEN UUDISTUSTOIMINTA.

Edellä on hyvin voimakkaasti korostettu kunnallisen toiminnan läheistä yhteenkuuluvaisuutta valtiolliseen toimintaan ja samalla viitattu kuntien "itsemääräämisoikeutta" rajoittaviin tekijöihin. Se ei kuitenkaan merkitse kunnallisen uudistuspolitiikan väheksymistä. SKDL:n kunnallinenkin ohjelma rakentuu kokonaisuudessaan työtätekevien elämän parantamiseen tähtääville uudistusvaatimuksille, joten SKDL kaikilla aloilla pyrkii tinkimättömästi toteuttamaan myöskin nykyisissä oloissa mahdollisia parannuksia. Kysymys on ennenkaikkea uudistuspolitiikan luonteesta, siitä, palvelevatko asetetut tavoitteet toteutettuina työtätekevien kuntalaisen etuja. Toisin sanoen, uudistuspolitiikkamme tulee olla tiukasti periaatteellista, työkansan kapitalismia ja sen sortoa vastan käymän luokkataistelun pohjalle rakentuvaa ja sitä edistävää. Sen täytyy olla itsenäistä ja oma-aloitteista sekä yleispoliittiseen taisteluumme ja järjestötoimintaamme yhdistyvää, samalla kun se on työtätekevien joukkojen omatoimisuutta herättävää ja kohottavaa toimintaa. Tällöin se muodostuu myöskin lähtökohdaksi kunnallista uudistustoimintaa rajoittavien lain-säädösten muuttamiselle ja antaa eteenpäin vievän sysäyksen koko yhteiskuntapoliittiselle toiminnallemme.

Seuraavassa käsittelemme eräitä kunnallisessa elämässä selvimmin esiintyviä epäkohtia ja tehtäviä niiden korjaamiseksi.

[sivut 12 ja 13 puuttuvat alkuperäisestä dokumentista]

on hoidettava suunnitelmallisesti yhteiskunnan etujen sekä varsinkin työläisten ja muiden vähävaraisten asukkaiden asunto-olosuhteiden parantamista silmälläpitäen.

Varsinkin kaupunkien, kauppaloiden ja taajaväkisten yhdyskuntien on pidettävä huoli siitä, että niillä on aina käytettävissään sopivia asunto-alueita ja että asemakaava- ja rakennussuunnitelmissa otetaan riittävässä mitassa huomioon liikenteen viihtyisyyden ja terveydellisten vaatimusten näkökohdat. Tämän toteuttamiseksi on asemakaavalakia tarpeellisessa määrässä muutettava, ja ennenkaikkea kuntien pakkolunastusoikeutta laajennettava.

Paitsi, että kuntien on hankittava itselleen riitavästi omaa maata, on lisäksi pidettävä huoli siitä, ettei sitä luovuteta maakeinottelun kohteeksi. Tämän toteuttamiseksi on kaupunki- ja kauppala-kuntien kesken aikaansaatava sopimus, ettei yleensä yksityiseen omistukseen myydä tehdas- tai liiketontteja ja muita maakiinteistöjä. Ellei tätä voida toteuttaa vapaaehtoisuustietä on vaadittava lainsäädännön uudistamista.

Keinottelun estämiseksi on kunnille varattava pakkoluovutukseen asti ulottuva osto-oikeus yksityisten ja yhtymien hallinnassa oleviin maihin, mikäli niitä käytetään kapitalistiseen riisto- tai keinottelutarkoitukseen Yleensäkin on kunnille varattava etuosto-oikeus kiinteistökaupoissa.

Asuntopulan poistamiseksi on kuntien osallistuttava rakennustoimintaan tähänastista tarmokkaammin. Asuntotuotantoa ei ole jätettävä vain yksityisyritteliäisyyden varaan. Kuitenkin on sitäkin edistettävä tukemalla erityisesti omakoti- ja asunto-osuuskuntalinjaa. Lisäksi on kaupunki- ja kauppalakuntien pyrittävä laajentamaan omaa rakennustoimintaansa lähinnä täyskunnallisella mutta myös puolikunnallisella perustalla. Kuntien on viimeksimainituissa tapauksissa oltava mukana mahdollisimman suurella alkupääomalla.

Asunto-olojen parantamista varten on jokaisen kunnan laadittava itselleen pitempiaikainen suunnitelma.

Kuntien on myös pyrittävä järjestämään, välittämään ja takaamaan edullista luottoa vähävaraisille ja suuriperheisille kuntalaisille asuntorakennustoimintaa varten.

Kunnallisverolait ja verotus.

Seuraavassa ei ole tarkoituksena tarkastella kunnallisverotusta ja sitä koskevaa lainsäädäntöä kokonaisuudessaan, vaan antaa kunnallisiin taksoituslautakuntiin valituille SKDL:n edustajille eräitä ohjeita toimintaa varten niissä. Nämä ohjeet eivät ole sellaisia, että yksin niiden perusteella voitaisiin menestyksellä kunnallisverotusta hallita. Ehdottoman välttämätöntä on, että jokainen taksoituslautakuntaan valittu SKDL:n edustaja perehtyy kunnallisverolainsäädäntöön. Taksoituslautakuntiin edustajia valittaessa on pidettävä silmällä seuraaviia seikkoja: 1) että sinne valittu henkilö tyydyttävästi hallitsee laskutaitoa - kansakoulutiedot riittävät - 2) että hän ei ole sellainen edustaja, joka vain myöntelee mitä porvarit ehdottavat. Suotavaa olisi, että ainakin joku tai jotkut taksoituslautakuntaan valituista ymmärtäisivät kirjanpitoa. Vielä parempi, jos joku olisi perillä liikkeissä noudatettavasta n.s. liikekirjanpidosta. Tärkeintä kuitenkin on, että hän on uskollinen omilleen, edustamilleen vähävaraisille työtäteville kuntalaisille ja kaikin keinoin puolustaa heitä, ja samalla pitää huolta, etteivät suurituloiset pääse salaamaan tulojaan, vaan että heitäkin verotetaan todellisten tulojen mukaan.

Kunnan vero on jakovero. Ensin katsotaan kuinka paljon kunta tarvitsee rahaa, ja kun siitä vähennetään pois muut mahdolliset tulot, on loppu saatava kunnan asukkaiden, sen rajojen sisällä olevien tuotantolaitosten, liikkeiden y.m. verottamisella. Jos tällaisessa jaossa määräävät vain rikkaat, ei työtätekevien asiaa hoida kukaan. Jos vähävaraisten edustaja on kykenemätön, lakia ja veroperusteita tuntematon tai välinpitämätön, on tulos vähävaraisille epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että heidän etujaan hoidetaan kunnollisesti.

Sama koskee tutkijalautakunnassa olevia SKDL:n edustajia, jotka joutuvat käsittelemään verovalituksia. Jos edustajamme työtätekevän valittajan mukainen kanta ei tule päätökseksi, on hänen aina esitettävä perusteltu eriävä mielipiteensa pöytäkirjaan merkittäväksi.

Käytännössä kunnallisverotus tapahtuu tuloilmoitusten perusteella, vaikkakin laissa puhutaan tulojen "tunnollisesta arviosta". Varsinkin palkallaan elävien kohdalla tällaisen arvion tekeminen on helppoa, mutta muiden verovelvollisten kohdalla se on jo vaikeampi, koska se voidaan tehdä eri tavoin. Palkannauttijain tulot tulevat aina selville kaikki, sillä niistä ei pääse mitään jäämään huomaamatta. Kuitenkin on huomattava, ettei esim. työttömänä olleelle tai muuten tulottomaksi jääneelle päästä huitaisemaan veroja summassa vain arvioperusteita käyttäen, vaikka tulot näyttäisivätkin riittämättömän pieniltä. Tällaisissa tapauksissa on pyydettävä verotettavalta lisäselvitystä, ellei voida suorittaa taksoitusta hänen oman ilmoituksensa perusteella.

Seuraavassa käsittelemme erilaisia vero-kohteita ja niiden verottamisessa esiintulevia seikkoja:

Maatalous. Maatalouden verotus tapahtuu pääasiallisesti keskimääräisen pinta-ala-tuoton perusteella. Tämän takia on pidettävä huolta, että pinta-alailmoitukset ja maiden luokitus ovat oikeat.Kun perusteet ovat määrätyt edeltäpäin, ei niitä voida muuttaa tai mielivaltaisesti soveltaa. Jos maatilalla on puutarha tai sellaiseksi tulkittava, ei sitä veroteta tavallisin pinta-alaperustein, vaan puhtaan tuoton perusteella ja vastaava ala jätetään pinta-alaverotuksessa verottamatta. Jos isäntä myy kiviä, savea, soraa mutaa tai niihin verrattavaa, on sekin verotettava erikseen puhtaan tuoton perusteella. Tällaisesta myynnistä aiheutuvia kuluja ei saa vähentää muista tuloista.Mitään palvelijan tai rengin palkkoja ei saa vähentää.

"Isännän palkka" eli maatalouden hyväksi tehdyn työn arvo on vaikea ja riidanalaisin maatalousverotuksen kohde. Laissa siitä sanotaan, että se on sama, "mitä siitä työstä olisi vieraalle henkilölle maksettava". Viime vuosina on valtionvarainministeriön toimesta annettu valtion verotuslautakunnille ohjeita isännänpalkan ja perheenjäsenten työnarvon määräämiseksi. Näitä ohjeita ovat taksoittajat monissa kunnissa pitäneet lakina ja noudattaneet niitä kirjaimellisesti. Ne eivät kuitenkaan ole kunnallisverotuksessa sitovia. Ainoa, mikä sitoo, on lain määritelmä, mitä vastaavasta työstä olisi vieraalle maksettava. Jos kysymyksessä on suuri maatila, ja sen isännän työ on verrattavissa agronomin työhön, on hänen palkkansa määrättävä sitä vastaavaksi. Pientilalla, jossa isäntä työskentelee jatkuvasti ympäri vuoden ja on täysin työkykyinen, vastaa hänen palkkansa maatyöläisen palkkaa. Jos hänellä on palkkatyöllä hankittuja tuloja, vähennetään ne maatyöläisen palkasta, ja vasta jäännös on hänen lopullinen isännänpalkkansa. Perheenjäsenten työnarvon määrääminen on vieläkin vaikeampi. Sen määräämisessä on lähdettävä siitä, missä määrin maatilan koosta johtuen perheenjäsenten työvoimaa olisi voitu tehokkaasti käyttää. Suurilla tiloilla siihen on kautta vuoden mahdollisuudet olemassa, kun sen sijaan pientiloilla sitä ei ole, vaan päinvastoin perheenjäsenet usein ovat tilan taloutta rasittavia. SKDL:n edustajien on tämän perusteella vaadittava, että taksoituksessa tämä eroavaisuus otetaan riittävässä määrässä huomioon.

Jos verotettavalla on peruna- ja kasvitarhamaata asuntonsa ympärillä, niin häntä ei voida verottaa muusta kuin asuntoedusta. (Ei isännänpalkkaakaan, vaikka hän tekee siinä rakennus- y.m. töitä.) Asuntoedusta verotetaan jokaista, jolla on oma asunto. Siitäkin on valtionvarainministeriö antanut ohjeita. Asuntoedun verottamisessa, on otettava huomioon huoneiden kunto. Ei ole kohtuutonta, vaikka yhdestä loistohuoneesta verotettaisiin kymmenen kertaa enemmän kuin viheliäisestä mökin huoneesta. Työnantajan omistamasta asunnosta, joka on työntekijän käytössä, on myös omistajaa, siis työnantajaa, verotettava.

Palkkatuloista verottaminen on nykyisten lakien mukaan yksinkertaisinta. Erikoisesti ovat pienipalkkaiset tarkimman ja suhteellisesti ankarimman verotuksen alaisia. Siksi on koetettava saada tällaisille verovelvollisille kaikin keinoin järjestettyä helpotuksia. Esim. metsätyöläisille on pyrittävä antamaan hyvitystä siitä, että he joutuvat asumaan poissa perheensä luota. Kun tällainen henkilö on perheellinen, on näillä alennuksilla sitä huomattavampi vaikutus, koska ne lisäävät myös n.s. sosiaalisten vähennysten merkitystä. Tällaista menettelyä voi aina puolustaa ensiksikin sillä, että "jokaisesta tulosta saa vähentää asianomaisen tulolähteeseen kohdistuvat menot", sekä lisäksi sillä, että muilla tällaisissa oloissa työskentelevillä palkannauttijoilla on yleensä päiväraha, jota saadaan verottaa "vain sikäli kun siitä syntyy säästöä". Korkeammin palkatuilla henkilöillä on varsin usein päiväraha. Sitä maksetaan nykyään usein silloinkin, kun palkansaaja asuu säännöllisesti kotonaan ja on tällöin tarkoituksena nimenomaan veron kiertäminen. Kotonaan asuvan henkilön päiväraha on kokonaan verotettavaa tuloa. Liikkuvan tai perheensä luota poissaolevankin päivärahasta voidaan verottaa, "mikäli siitä syntyy säästöä" ts. mikäli matkat eivät aiheuta päivärahan suuruisia ylimääräisiä menoja.

Liikkeiden, elinkeinonharjoittajien ja muiden kuin maatalouskiinteistöjen verottaminen nykyisten lakien puitteissa tavallisin perustein koko tulostaan on hyvin vaikeata. Niillä on lukemattomia keinoja verotuksen kiertämiseen. Kuitenkin taksoituslautakuntien työläisjäsenten on pyrittävä pääsemään selville niiden todellisista tuloista tutkimalla tilejä, tilinpäätöksiä, inventaarioita jne. Lisäksi voidaan aina turvautua harkintaverotukseen. Se on tehokkain keino oikeisiin tuloksiin pääsemiseksi. Harkinnalla voidaan liikkeen, elinkeinon ja muun kuin maatalouskiinteistön omistajalle panna veroja "liikkeen laatuun ja laajuuteen katsoen" silloinkin, kun tilinpäätösnumerot osoittavat tappiota ja vaikka liikkeellä olisikin todella tappiollinen toimintavuosi. Tämä voidaan tehdä, "jos on syntynyt vähän tai ei ollenkaan säästöä". Kun veroja asetetaan tällä tavoin harkinnalla, niin verojen asettamisen perusteena eivät ole enää tulot, vaan taloudellinen kantokyky. Merkillepantavaa vain on, että harkintaverotusta ei ole yleisemmin eikä tehokkaasti käytetty ennenkuin aivan viimeisinä, siis sodanjälkeisinä vuosina, vaikka tätä koskeva laki-pykälä sisältyy jo yli 50 vuotta sitten annettuihin kunnallisiin verolakeihimme. Selitys siihen voi olla vain se, että tätä pykälää on alettu soveltaa vasta vasemmistolaisen työväen toimesta ja sen painostuksesta.

Milloin tuloilmoitusta ei ole tehty tai siihen ei voida luottaa, eikä lisäselvityksiä kehoituksista huolimatta anneta, käytetään arviotaksoitusta.

Suurituloisten verotuksessa yleensä jää sangen paljon verottamatta n.s. satunnaisia tuloja. Kaikenlaiset kiinteistö ja irtaimisto-kaupoissa saadut voitot ovat verotettavia, jos kiinteistö on myyty tai vaihdettu ja on ollut myyjän hallussa vähemmän kuin 5 vuotta. Lahjat ja perintötulot ovat samoin verotettavia tuloja. Omaisuuden lisääntyminen on verotettavaa tuloa, jonka vuoksi saatu voitto on verotettavaa tuloa, mutta jos tällaisissa kaupoissa syntyy tappiota, voidaan se vähentää vain samanlaisista voitoista, mutta ei muista voitoista tai tuloista.

[korjaus edelliseen kappaleeseen] Suurituloisten verotuksessa yleensä jää sangen paljon verottamatta ns. satunnaisia tuloja. Kaikenlaiset kiinteistö- ja irtaimistokaupoissa saadut voitot ovat verotettavia, jos kiinteistö on myyty tai vaihdettu ja on ollut myyjän hallussa vähemmän kuin 10 vuotta ja irtaimisto alle 5 vuotta. Vieraalta saadut lahjat ja perintötulot ovat samoin verotettavia tuloja. verottajan on tarkkailtava suurten omaisuuksien lisääntymistä. Satunnaisista kaupoista

Usein käy niin, että jokin kohde jää asianomaisena vuonna verottamatta, kun liikemiehen tai teollisuuslaitoksen voitot saadaan tietää vasta myöhemmin. Tällaisessa tapauksessa on suoritettava jälkiverotus kolmen vuoden kuluessa. Jotta tällainen tapaus ei unohtuisi, on taksoituslautakunnan jäsenten pantava se muistiin seuraavaa verotusta varten.

Erilaisista vähennyksistä. Kunnan verotuksessa on verovelvollisella oikeus tehdä eräitä vähennyksiä. Tämän lisäksi taksoituslautakunta on velvollinen tekemään sosiaaliset vähennykset. Tässä ei luetella kaikkia niitä vähennyksiä, jotka kunnanverotuksessa erilaisissa tapauksissa voidaan tehdä, koska tutustumalla kunnalliseen verolakiin niistä saa yksityiskohtaisemmat tiedot. Sensijaan on mainittava sosiaalisista vähennyksistä, koska kunnalla on oikeus päättää niiden suuruudesta lain määräämissä rajoissa.

Porvarit ja oikeistososialidemokraatit pyrkivät valtuustoissa määräämään lapsi- ja perusvähennykset mahdollisimman alhaisiksi perustellen kantaansa sillä, että täten saadaan veroäyrin hinta alhaisemmaksi, koska veroäyrejä tulee tällöin enemmän. Työtätekevien edustajien on pyrittävä saamaan nämä sosiaaliset vähennykset mahdollisimman suuriksi. Jos veroäyrin hinta sen johdosta nousee, merkitsee se edes vähäistä verotuksen siirtymistä suurituloisten kannettavaksi. Veroäyrin hinnan noustessa, tämän vuoksi se nousee tietysti kaikille, mutta perheelliset ja pienituloiset saavat tästä veroäyrin hinnannoususta korvauksen sosiaalisten vähennysten nousun muodossa, joka nousu tekee useammassa tapauksessa huomattavasti enemmän kuin alhaisempi äyrin hinta. Sen sijaan tuotanto -ja liikelaitokset sekä suurituloiset ihmiset, jotka eivät pääse osallisiksi sosiaalisista vähennyksistä, joutuvat maksamaan vastaavasti suuremman osuuden kunnan yhteisistä menoista korkeamman äyrihinnan muodossa. Tällaisen kannan esittäminen on yhdenmukainen työläisten ja muiden pienituloisten esittämän sen vaatimuksen kanssa, että kohtuullisen elintason ylläpitämiseen välttämättömät tulot on saatava verovapaiksi.

Veronmaksukyvyn heikentyminen on sellainen verohuojennusta aiheuttava syy, jota vähäväkisten edustajien on käytettävä. Verovähennystä voidaan antaa lain mukaan joko oman tai läheisen omaisen sairauden tai muun veronmaksukykyyn heikentävästi vaikuttavan tapahtuman sattuessa. Verohuojennusta voidaan antaa siinäkin tapauksessa, että onnettomuus tai sairaus olisi sattunut veron maksuvuonna. Alennusta voi pyytää tuloilmoituksen yhteydessä tai taksoituksen jälkeen kunnallishallitukselta. Jos tuloilmoituksesta sattuisi tällainen pyyntö jäämään pois, niin työväen edustaja voi sen esittää taksoituslautakunnassakin ja samalla esittää todistuksia siitä.

Edellä on esitetty eräitä tärkeimpiä kysymyksiä, joita esiintyy kunnallisessa verotuksessa, sekä käsitelty SKDL:n edustajan suhtautumista niihin. Näiden lisäksi on määriteltävä kanta moniin muihin kysymyksiin. Kun on tutustunut voimassaoleviin verolakeihin ja niiden eri tapauksissa antamiin mahdollisuuksiin, ei kannanotto koskaan tule vaikeaksi kuin vain muistaa yhden tärkeän asian: Kunnallisessa elämässä ja taksoituslautakunnissakin me olemme vain oman luokkamme, työtätekevän kansan edustajina ja puolustamme siellä kaikin keinoin vain sen etuja.

Kunnallinen sosiaalihuolto

Kuulee toisinaan sanottavan, että. "sosiaalihuollon avulla pyritään paikkaamaan kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän aiheuttamia mätäpesäkkeitä". Sosiaalihuollon avulla voimme kylläkin vähän lievittää nykyisen yhteiskunnan epäkohtia, mutta perustehtävämme, yhteiskuntajärjestyksen muuttaminen, jää sen avulla toteuttamatta. Mutta eläessämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, joka perusolemukseltaan ja käytännössä on kielteinen sosiaaliseen toimintaan nähden, on meidän käytettävä hyväksemme niitäkin etuja, joita luokkataistelun avulla olemme saavuttaneet tai saavutamme työtätekevien hyväksi. Kunnallinen sosiaalihuolto on yksi tärkeimpiä toiminta-alojamme. Tässä yhteydessä selvitetään sosiaalilautakunnan (vuoteen 1951 asti huoltolautakunnan) tärkeimpiä tehtäviä sanotussa elimessä.

Sosiaalilautakunnalle kuuluvista tehtävistä on mainittava köyhäinhoito ja siihen liittyvä avutustoiminta, lastensuojelu, irtolais- ja alkoholistihuolto, ammattiopetus ja työhuolto, invaliidihuolto ja siihen liittyvä avustustoiminta, aistiviallishuolto, äitiysavustus, lapsilisä, perhelisä ja kodinperustamislainat, sotilasavustukset, tuberkuloottisten huolto, opintoavustukset ja muut huoltotehtävät.

"Köyhäinhoito":

Köyhäinhoitolain 1 §:n mukaan "Varattomalle, toisen huolenpitoa vailla olevalle alaikäiselle sekä jokaiselle muullekin, joka ei omista varoistaan tahi työllään taikka toisen huolenpidon kautta tahi muulla tavalla voi saada tarpeenmukaista elatusta ja hoitoa, on kunta velvollinen hankkimaan sitä köyhäinhoidolla niinkuin tässä laissa säädetään".

Avustusten määrä ei saa riippua kunnan taloudellisesta asemasta. Yhteiskunnan apua tarvitsevalle on sitä aina annettava. Piirivalvojan ja lautakunnan jäsenen velvollisuus on valvoa, että hänen piirinsä alueella jokainen yhteiskunnan apua tarvitseva tosiaankin saa sitä, siitäkin huolimatta, vaikka asianomainen ei jostakin syystä itse sitä hakisikaan. Huoltomenoihin osoitettujen määrärahojen vähäisyys ei ole esteenä huoltoavustusten myöntämiselle, koska lain mukaan valtuustolla ei ole oikeutta määrätä mitään ylärajaa köyhäinhoitomenoille. Sen on tarpeen mukaan myönnettävä lisämäärärahaa.

Erittäin tärkeätä on huomata, että annettua avustusta ei saa periä takaisin, jos korvausvelvollinen tällöin joutuisi vaaraan menettää mahdollisuutensa itsensä ja omaistensa elättämiseen. Tämän suhteen menetellään usein väärin. Siksi SKDL:n edustajien on valvottava, ettei avustusten takaisin perimisen johdosta kenenkään taloudellinen asema vaaraannu. Yleensä on SKDL:n edustajien pyrittävä siihen, ettei annettujen avustusten takaisinperimisiä suoriteta.

Erikoisesti on huolehdittava, että niitä mahdollisuuksia, joita laki antaa ennakolta ehkäisevään huoltoon, tehokkaasti käytetään,

Lastensuojelu:

Lain mukaan tulee sosiaalilautakunnan (huoltolautakunnan) järjestää tarpeellista lastenhuollon ja kasvatuksen neuvontaa sekä ryhtyä toimenpiteisiin lasten hoidon ja kasvatuksen alalla kunnassa esiintyvien epäkohtien ehkäisemiseksi Ja poistamiseksi.

Tärkeätä on huolehtia vanhempien huolenpidosta osattomaksi jääneistä lapsista. Heidän elämäänsä on tuettava ja tulevaisuutensa turvattava oppi- ja ammattikoulutuksen ja muiden toimenpiteitten avulla. Kotien varottomuus ei saa aiheuttaa vaikeuksia heidän menestymiselleen. Varattomia lahjakkaita oppilaita on taloudellisesti tuettava oppi- ja ammattikouluissa. On myös huolehdittava siitä, ettei varattomien kotien lapsia kohdella kouluissa epäoikeudenmukaisesti. Tämä kaikki voidaan lain mukaan toteuttaa. SKDL:n edustajien on valvottava, että se tulee myöskin tehdyksi. Lastensuojelutoimintaan kiinteästi liittyvää lastentarha-, lastenseimi- ja lastenkotitoimintaa on jatkuvasti kehitettävä.

Nuorison opiskelun tukeminen:

Ammattiopintojen avustuslaissa säädetään, että vähävarainen Suomen kansalainen on oikeutettu saamaan opiskelua varten sosiaaliministeriöltä apurahoja tai korotonta lainaa, tai erinäisissä tapauksissa molempia. Sotaorvoille antaa sosiaaliministeriö tarvittaessa työhuoltoa ammattikoulutuksena tai, milloin harkitaan siihen olevan erityistä syytä, muunakin koulutuksena. Näitä lakeja on tehtävä " tunnetuksi ja niiden avulla tuettava vähävaraisen nuorison opiskelua. Samoin on kuntien mahdollisuutta hakea avustusta erilaisista tätä varten olevista rahastoista käytettävä.

Invaliidien ja aistiviallisten huolto:

Invaliidi- ja aistiviallishuollon tärkeyttä ei kukaan ajatteleva ihminen kiellä, mutta kuitenkin se on lyöty laimin monessa suhteessa hyvinkin karkeasti. Kunnalliskodeissa ja kunnan kotiavustuksen varassa elää invaliideja ja aistiviallisia, joista monista yhteiskunnan tuella tulisi itsensä elättäviä kansalaisia. Tämän tuen antaminen on lakien mukaan yhteiskunnan velvollisuus.

Näiden lakien puitteissa on huoltoviranomaisten ja sosiaalilautakunnan jäsenten huolehdittava, että jokainen apua tarvitseva invaliidi ja aistiviallinen tulee tästä osalliseksi. Heitä on opetettava hankkimaan kaikki lain edellyttämät avustukset, jotka sosiaaliministeriö myöntää. Mikäli näiden lakien avulla ei saada tehokasta apua, on kunnan velvollisuus ryhtyä tarvittaviin lisätoimenpiteisiin.

Huollettaviin suhtautuminen:

Kunnallisissa elimissä olevien SKDL:n edustajien on kiinnitettävä huomiota myös siihen, millä tavalla ja missä hengessä kunnan laitoksissa olevia henkilöitä kohdellaan ja kasvatetaan. On sattunut usein, että kunnan palveluksessa olevat toimihenkilöt ovat käyttäytyneet epäinhimillisesti niitä vähävaraisia kuntalaisia kohtaan, jotka elävät ja asuvat hoidokkeina kunnan laitoksissa. Tällaisesta on päästävä ja kaikkien laitosten palvelukseen kiinnitettävä tehtävänsä kunnollisesti hoitavia ihmisiä. On luonnollista, että huoltotehtävissä olevien SKDL:n edustajien suhtautumisen huollettaviin tulee olla mallikelpoista.

* * *

Nykyisestä köyhäinhoitomuodosta on päästävä ja kansalaisten yhteiskunnallinen turvallisuus taattava yleisen sosiaalivakuutuksen pohjalla. Tästä aiheutuvat kustannukset on asetettava työnantajien ja yhteiskunnan maksettavaksi. Kunnes tähän päästään, on kuntien entistä tehokkaammin huollettava avun tarpeessa olevia. Erikoinen paino on pantava ehkäiseville toimenpiteille.

Kunnalliskodeista on muodostettava todellisia viihtyisiä vanhainkoteja, joihin ei saa sijoittaa vajaamielisiä. Mielisairas-osastot on erotettava kunnalliskotien yhteydestä. Vanhat "vaivaistalot" on tässä tarkoituksessa uusittava.

Vankilamainen komento huoltolaitoksista on lopetettava ja otettava käytäntöön inhimilliset hoito- ja kasvatusmenetelmät. Niihin on muodostettava vapaaehtoisuuden pohjalla neuvottelukuntia, joissa myöskin hoidokit ovat edustettuina.

Ansiotyössä käyvien äitien työtaakkaa on helpotettava ja lasten hoito turvattava perustamalla riittävästi lastenseimiä, lastentarhoja ja lastenkoteja.

Kuntien oikeusaputoimintaa on tehostettava.

Kunta työnantajana.

Kuntien tulee työntekijöittensä työsuhteita järjestäessään olla esimerkillisiä työnantajia. Kunnollisilla palkka- ja työolosuhteilla parannetaan työntekjäin asemaa ja lisätään työn tuottavaisuutta. Asianmukaiset työvälineet ja inhimillinen työntekijäin kohtelu on hyödyksi ei vain työntekijöille, vaan myös kunnille. Työsuhteista kuntien on tehtävä sopimuksia työntekijöittensä ammatillisten järjestöjen kanssa.

Kuntien palkkapolitiikassa on lähdettävä siitä, että jokaisen työntekijän kunnollinen toimeentulo on turvattava.

Kuntien työt on suunniteltava ja suoritettava siten, että tehokkaasti voidaan estää kausiluontoisten töiden päättymisestä johtuva paikallinen työttömyys..

Työttömyyskysymys.

Viime vuosien kokemukset osoittavat, että työttömyys ei tule olemaan tilapäistä tai kausiluontoista, vaan kapitalistiseen järjestelmään kuuluvana jatkuvaa voimakkaasti myös maaseutua koskevana. Toiminta sen vastustamiseksi tulee sen mukaisesti järjestää pitkälle tähtääväksi, jatkuvaksi ja suunnitelmalliseksi.

Työttömyydestä ja sen torjumistoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset ovat nykyisen järjestelmän mukaan asetettu suurimmalta osaltaan kuntien kannettavaksi ja tätä tietä sälytetty raskaasti työttömien itsensä ja muiden työtätekevien kuntalaisten harteille. Kunnissa olevat tuotantolaitokset ja yksityiset työnantajat määräävät kuntien hallintoelimiä ja työtätekeviä ihmisiä kuulematta, missä laajuudessa he antavat kuntalaisille työtä, tuntematta minkäänlaista velvoitusta työttömiksi saattamiensa työläisten toimeentulon turvaamisesta. SKDL on jatkuvasti vaatinut työttömyyden torjunnasta aiheutuvien kulujen siirtämistä kokonaan valtion ja suurtyönantajien kannettavaksi, koska työttömyys on näiden ylläpitämän poliittisen suuntauksen ja kapitalistisen talousjärjestelmän aiheuttama. Porvarien ja oikeistososialidemokraattien vastustuksen takia ei tähän ole päästy.

Nykyisten säännösten voimassa ollessa on SKDL:n edustajien ja järjestöjen vaadittava kuntien työasiainlautakuntien, kunnallishallitusten ja valtuustojen tarmokasta ja viivyttelemätöntä asiaanpuuttumista. Työttömyyden varalta on talousarvioon vaadittava riittävän suuret määrärahat ja laadittava suunnitelma riittävän pitkälle ajanjaksolle niistä töistä, joihin työttömät voidaan sijoittaa.

Valtion osallistuminen työttömyystöiden rahoittamiseen on varmistettava aikanaan riittävän tarmokkaalla esiintymisellä samalla kun vaaditaan kaikenlaisten rajoitusten poistamista työttömyystyömaiden suhteen niin, että kunnalle ja kuntalaisille todellista hyötyä tuottavien töiden teko saatetaan etualalle. Työttömyyden torjuntaan varattuja varoja ei saa lahjoittaa suuryhtymille tämän toiminnan varjolla, kuten hyvin yleisesti on tapahtunut. Kaikenlainen alipalkkaus on estettävä. Samoin on estettävä työttömien poistaminen kortistoista keinotekoisesti sillä perusteella, että työtön ei voi joko ammattitaitonsa, perhesuhteittensa tai muiden seikkojen vuoksi siirtyä jollekin ulkopaikkakunnalle osoitettuun työhön.

Työasiainlautakunnan on kortistoon pääsyn helpottamiseksi ja yksinkertaistamiseksi järjestettävä tarpeellinen määrä asiamiehiä eri puolille kuntaa. SKDL:n edustajien on vaadittava, että jokainen työttömäksi joutunut, jonka toimeentulo on riippuvainen palkkatyöstä, otetaan työttömyyskortistoon. Työasiainlautakunnissa ja muissa työttömyysasioita hoitavissa kunnan elimissä on SKDL:n edustajien kaikissa vaiheissa asetuttava työttömien ja työttömyysuhan alaisten tinkimättömiksi puoltajiksi. Heidän on ohjattava työttömiä näiden omakohtaisessa toiminnassa olojensa parantamiseksi ja yhdessä työttömien, työssäkäyvien ja järjestöjen kanssa yhdistetyin voimin toimittava työttömyyden ja sen seurausten poistamiseksi.

Työväensuojelu.

Ammattientarkastusta on edelleen kehitettävä. Se on saatava kokonaan valtion haltuun. Ammattientarkastajien on oltava läheisemmässä yhteistyössä työmaiden luottamusmiesten kanssa ja tarkastukset on suoritettava ja lausunnot tarkastuksesta annettava yhdessä heidän kanssaan. Ammattientarkastajia valittaessa on otettava huomioon lain edellyttämät työntekijäin ammatillisten järjestöjen ehdotukset. Heille on maksettava kunnolliset palkat, jotta voidaan vaatia myös tehokasta toimintaa, ettei se jää vain muodollisuudeksi.

Liikkeissä ja laitoksissa on suoritettava säännöllisesti työntekijäin lääkärintarkastuksia.

Terveyden- ja sairaanhoito.

Kunnan on suoritettava järkiperäistä ja ennakolta ehkäisevää terveydenhoitoa. Varojen käyttö tähän on todella taloudellista ja tuloa tuottavaa, koska huono terveyden huolto aiheuttaa myöhemmin suurempia huoltomenoja. Erikoisen tärkeää on huolehtia lasten ja nuorison terveyden huollosta, samoinkuin synnyttävien äitien ja pikkulasten hoidosta.

Kunnanlääkärin valintaan on kiinnitettävä huomiota ja pyrittävä vapautumaan kykenemättömistä ja virkavaltaisista lääkäreistä. Edelleen on lääkärien toimintaa valvottava, että se on ohjesäännön mukaista. Kunnan on varattava varattomille helposti saatava ilmainen lääkärinhoito.

Kätilö- ja terveyssisartoiminta on jokaisessa kunnassa muodostettava tarpeita vastaavan suunnitelman mukaisesti. Kätilökoulutusta on tehostettava ja kuntien sitä tuettava. Kätilöiden ja terveyssisarten toiminta on saatava yhdistetyksi riittävän tiheään kunnalliseen äitiys- ja lastenneuvolaverkostoon. Jokaiseen kuntaan on saatava kunnan toimesta kodinhoitajattaria, jotka tarvittaessa auttavat kotien hoidossa perheiden äitejä, sairaita ja vanhuksia.

Kaupungeissa ja tehdasseuduilla on lapsille järjestettävä riittävästi lastentarhoja, kesäsiirtoloita, kesätoimintaa ja leikkien ohjausta. Lasten kasvatustyössä on otettava huomioon lasten vanhempien toivomukset.

Koululasten hammashoito on järjestettävä jokaisessa kunnassa ilmaisena.

Mikäli kuntayhtymien mielisairaaloita ja keuhkotautiparantoloita laajennetaan, on niiden jäsenkuntien arvioitava uudelleen riittävä sairaspaikkojen tarve. Samoin on niiden ajoissa hankittava itselleen riittävästi paikkoja sellaisissa yhtymissä kuin reuma-sairaaloissa yms. Valtion tarjotessa kunnille mahdollisuutta osallistua perustettaviin suuriin keskussairaaloihin on kuntien varattava näissäkin itselleen riittävä määrä sairaspaikkoja. Kuntien tulee lisäksi kehittää omaa sairaalalaitostaan kaikin puolin nykyajan vaatimuksia tyydyttäväksi niin että niiden sairaalat ovat mahdollisimman monipuolisia ja että niihin liittyy hyvin kehitetyt ja halpamaksuiset poliklinikat. Myöskin kunnallisia toipilaskoteja on pyrittävä järjestämään ja turvattava vähävaraisille maksuttomat laitospaikat niihin sekä sairaaloihin.

Opetus- ja sivistystoiminta.

Kuntien on, niin pian kuin koulu-uudistus on saatu toteutetuksi, pyrittävä toteuttamaan yhtenäiskoulua omalla alueellaan. Supistetuista kansakouluista on päästävä. Kansakoulutalot on saatava tarkoituksenmukaisiksi ja opetusvälineistö kehitettävä nykyajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. Kaikkiin kouluihin on järjestettävä koulu-keittola. Lasten kuljetuksesta pitkillä koulumatkoilla on kunnallisesti huolehdittava. Varattomia koululapsia on kuntien tuettava antamalla heille vaatetus-, jalkine- ja majoitusapua. Tämä tuki on erotettava tarkasti köyhäinhoidosta. Opettajakuntaa on tarpeen vaatiessa uudistettava ja pyrittävä saamaan kouluihin pystyviä edistyksellisiä opettajia. Tässä tarkoituksessa on sopivien henkilöiden lähettämistä seminaareihin tuettava.

Kunnan on kiinnitettävä vakavaa huomiota siihen henkeen, jossa kouluopetus tapahtuu. Sen on oltavan rauhan, kansanvaltaisuuden ja edistyksellisten käsitteiden juurruttamista oppilaisiin ja vapaata väärän kansalliskiihkon lietsonnasta. Kansakoululautakunnissa olevien SKDL:n edustajien on puututtava jokaiseen ilmiöön, joka merkitsee ennakkoluulojen ja väärien käsitysten istuttamista lasten mieliin. Samoin on valvottava, että opettajat kykenevät täyttämään tehtävänsä. Mikäli kunnan hallussa on oppikouluja, pätee edellämainittu niihinkin nähden.

Kunnat voivat perustaa oppi- ja ammattikouluja joko yksin tai yhteistoiminnassa toisten kuntien kanssa. On huolehdittava, ettei opetus ammattikouluissa tapahdu ammattiyhdistysliikkeen ja työväenjärjestöjen terveiden periaatteiden vastaisessa hengessä. Naisten kodinhoito ja käsityönopetus on myöskin kunnan taholta järjestettävä.

Kuntien on taloudellisesti tuettava vähävaraisten lahjakkaiden oppilaiden opiskelumahdollisuuksia oppi- ja ammattikouluissa, korkeimmissa oppilaitoksissa, kursseilla sekä käytännöllisen elämän aloilla.

Työväen- ja kansalaisopistot olisi pyrittävä saamaan kuntien valvonnan piiriin sekä perustettava niitä kunnallisina sinne, missä niitä ei vielä ole.

Kuntien on määrätietoisesti kehitettävä kunnallista kirjastotoimintaa. Pelkkä määrärahojen myöntäminen kirjastoille ei riitä, vaan on valvottava myös, miten niitä käytetään. Kirjastoihin on valittava pätevät kirjastonhoitajat. On pidettävä huolta siitä, että fasistisen kirjallisuuden poistaminen suoritetaan kaikkialla sekä että hankitaan riittävästi kunnollista kauno-, yleissivistyksellistä-, tieteellistä- ja ammattikirjallisuutta. Jokaisen kunnan kirjastoihin tulee hankkia Neuvostoliiton ja kansandemokratian maiden omaa ja muuta näiden maiden oloja ja elämää kuvaavaa kirjallisuutta.

Kansansivistystyössä on vapailla kansalaisjärjestöillä varsinaisen koulutoimen ohella suuri merkitys. Tässä suhteessa on kuntien otettava huomioon myöskin se erittäin arvokas työ, jota demokraattiset järjestöt kulttuurityön alalla suorittavat. Siksi on näiden toimintaa taloudellisesti tuettava sekä varattava niille toimintahuoneistoja ja muullakin tavoin edistettävä niiden toimintamahdollisuuksia.

Kuntien on yksin tai yhdessä eri kansalaisjärjestöjen kanssa perustettava kulttuuritaloja, joihin varataan kirjasto-, juhla-, harjoitus- ja kokoushuoneita henkistä ja fyysillistä kulttuuria harrastaville järjestöille ja kerhoille.

Uusia kouluja rakennettaessa on vastaavat kulttuuritarpeet myös huomioitava ja jo olemassaolevia kouluhuoneistoja luovutettava kansansivistystyötä harrastavien järjestöjen käyttöön.

Urheilu-, nuoriso- ja raittiustyöjärjestöjen toimintaa on kuntien taholta rahallisesti tuettava. SKDL:n edustajien on pidettävä huoli siitä, että työläisjärjestöt ja -seurat saavat näihin tarkoituksiin varattujen varojen jaossa niiden toimintaa vastaavan ja riittävän osan.

Kuntien on esiinnyttävä taiteen suojelijoina, antamalla taloudellista tukea erikoisesti työtätekevien kansalaisten taideharrastuksille mm. myöntämällä apurahoja vähävaraisille taiteilijoille ja kerhoille taide-opiskelun ja harrastusten tukemiseksi. Kunnan yleisiin rakennuksiin, kouluihin ym. voidaan hankkia hyvää kuvaamataidetta.

Kunnan viranhaltijat.

Se merkitys, mikä kunnan viran- ja toimenhaltijoilla on kunnan asioiden hoitoon, antaa aihetta tähänastista suuremman huomion kiinnittämiseen heidän toimintansa tarkkailuun samoin kuin heidän valitsemiseensa. Toiset heistä, kuten esimerkiksi kaupungin, kauppalan ja kunnanjohtajat voivat vaikuttaa paljon kunnan asioihin muullakin tavoin kuin toimeenpanevana voimana.

Edelleen on useilla muillakin kunnan viran- ja toimenhaltijoilla asiantuntijana ja muutenkin mahdollisuus samaan. Tämä voi ja on jo aiheuttanutkin sellaisen epäterveen ilmiön, että kunnallisvaltuuston mielipidettä johdetaan harhaan, ja lisäksi syntyy kunnan hallintoon kansanvallalle vierasta virkavaltaisuutta. Siksi SKDL vaatii, että kunnallisesta virkavaltaisuudesta on vapauduttava tehostamalla luottamushenkilöiden suorittamaa viranhaltijoiden toiminnan tarkkailua ja asettamalla tärkeimmät kunnalliset virat lainsäädännöllisesti määräajoin vaaleilla täytettäväksi. Kuntien ohjesääntöihin ei saa ottaa sellaisia määräyksiä, jotka rajoittavat kunnan virkojen täyttämistä pätevillä henkilöillä sillä perusteella, että heillä ei ole esimerkiksi määrättyä koulusivistystä tai muuta muodollista pätevyyttä.

Yksilöllinen etuilu ja sukulaisuussuhteiden vaikutus viranhaltijoiden valitsemisessa, on saatava poistetuksi ja tilalle demokraattinen kuntalaisten etua vastaava valintatapa. Valintaa suoritettaessa on etusijalle asetettava todellinen pätevyys ja kasvukyky tehtävän suorittamiseen, eikä ratkaisua saa suorittaa muodollisten kaavojen ja useinkin todellisuutta vastaamattoman "pätevyyden" perusteella.

3 KUNNALLISEN TOIMINNAN KÄYTÄNNÖN KYSYMYKSIÄ.

Esitämme seuraavassa eräitä jokaisen kunnallisessa toiminnassa mukanaolevan eteen tulevia peruskysymyksiä, joista on oltava selvillä., Näiden lisäksi on luonnollisesti tunnettava ainakin jonkun verran kunnallislakia. Totuushan on, että vanhat "pätevät" porvarilliset ja oikeistososialidemokraattiset kunnallismiehet jatkuvasti lukevat lakia kuin "piru raamattua" ja tulkitsevat sitä yksilöllisten ja luokkaetujensa mukaisesti. Tämä on kyettävä estämään ja pyrittävä käyttämään lain monasti antamaa liikkumatilaa kunnan työtätekevän enemmistön hyväksi samalla kun osoitetaan porvarillisen lainsäädännön olevan esteenä perusteellisille uudistuksille.

Valtuustossa suoritettavat vaalit ja äänestykset.

Lauta- ja johtokuntien valinnassa on lähdettävä siitä, että näihin saadaan jäseniä samassa suhteessa kuin ryhmällä on valtuustossa valtuutettuja. Jos ryhmällä on 1/4 valtuutetuista, on se kunnallislain 22 §:n perusteella oikeutettu vaatimaan suhteellisia vaaleja, jos samaan elimeen valitaan 2 tai useampia. On huomattava, että jos yksikin valtuutettu vaatii suhteellisten vaalien toimittamista, on puheenjohtajan todettava, onko vaatimuksella tarpeeksi kannatusta. Yleensä ei suhteellisia vaaleja jouduta toimittamaan, jos voidaan osoittaa, että vaatimus niin ja niin monen paikan saamisesta perustuu ryhmän jäsenmäärään valtuustossa. Jotta voitaisiin pätevin perustein tehdä esitys, on etukäteen laskettava, moneenko paikkaan kussakin elimessä ryhmä on oikeutettu. Tämä edellyttää suhteellisten vaalien perusteiden tuntemista. Asian selvittämiseksi otamme esimerkin:

Valtuuston jäsenmäärä on yhteensä 35 ja jakaantuu seuraavasti: SKDL 13, SDP 11, porvarit 11. Valitaan taksoituslautakunta, johon tulee 13 jäsentä. Laskutoimitusta varten suoritetaan seuraava asettelu ja jaetaan eri ryhmien jäsenmäärä 2:11a, 3:11a, 4:llä jne.

SKDL 1) 13; 4 6.5; 7) 4.33; 10) 3.25; 13) 2.60; 2.16
SDP 2) 11; 5) 5.5; 8) 3.66; 11) 2.75; 2.20
Porv. 3) 11; 6) 5.5; 9) 3.66; 12) 2.75; 2.20

Tämän jälkeen erotetaan saaduista luvuista 13 suurinta esimerkissä osoitetulla tavalla, jolloin saadaan selville kullekin ryhmälle kuuluva paikkamäärä. Esimerkkitapauksessa taksoituslautakuntaan tulee 5 SKDL:n, 4 SDP:n ja 4 porvarien edustajaa. Jos sattuu, niinkuin esimerkissäkin, yhtäsuuria osamääriä, ratkaistaan järjestys arvalla. Jos valittavia olisi ollut 14, olisi arvalla määrätty sosialidemokraateille tai porvareille 5:des paikka.

Vastaava laskutoimitus on tehtävä jokaisen valittavaksi tulevan elimen kohdalla ja sen mukaan tehtävä esitys valtuustossa. On ilmoitettava muille ryhmille, että suhteellisia vaaleja tullaan vaatimaan, ellei esitystä hyväksytä. Mikäli tällainen vaali kaikesta huolimatta joudutaan toimittamaan, jättää ryhmämme vaalia varten yhden listan, jossa ehdokkaat ovat siinä järjestyksessä kuin heidän halutaan tulevan valituiksi.

Puheenjohtajat valitaan enemmistövaaleilla, mutta on pyrittävä siihen, että myös nämä paikat jaettaisiin voimasuhteiden mukaan, vaikka laki ei siihen pakotakaan.

Jos ryhmällä ei ole 1/4 valtuutetuista, eikä se näin ollen yksin saa aikaan suhteellisia vaaleja, on pyrittävä yhteistoimintaan sos-dem. ryhmän kanssa suhteellisuuden vaatimiseksi. Samoin voidaan tehdä vaaliliitto, jolloin ryhmille tulevat paikat jaetaan niiden keskeisten voimasuhteinen mukaan.

Ilman muuta on pidettävä selvänä, että valtuuston kokouksessa, jossa mitä tahansa valintoja tapahtuu, SKDL:n ryhmä on ehdottomasti täysilukuisena paikalla.

On aina huomattava, että kun kysymyksessä on henkilövalinta, suoritetaan vaali: äänten mennessä tasan, ratkaisee vaaleissa aina arpa. (Kunnallislain 22 §.)

Äänestyksellä ratkaistaan kaikki muut asiat, joissa esiintyy kaksi tai useampia ehdotuksia. Kun äänestys on kysymyksessä ja äänet menevät tasan, voittaa se mielipide, jonka puolesta puheenjohtaja on äänestänyt. (Kunnallislain 27 §.)

Enemmistö, määräenemmistö ja määrävähemmistö.

Kunnallislain 27 §:ssä on määräys, jonka mukaan eräissä tärkeissä taloudellisissa ratkaisuissa vaaditaan 2/3 äänistä esityksen hyväksytyksitulemiseksi. Tämän perusteella muodostuviin voimasuhteisiin on kiinnitettävä huomiota. Yksinkertaisella enemmistöllä ratkaistaan useimmat kysymykset. Määräenemmistökysymyksissä vähemmistö, jos sen voima ylittää 1/3 valtuutettujen koko määrästä, voi estää monien merkityksellisten esitysten läpimenon. Mm. talousarvion yhteydessä ovat uudet määrärahat ja entisten korottamiset tällaisia. 3/4 enemmistö vaaditaan kaupungin, kauppalan- tai kunnanjohtajan erottamispäätöksen tekoon.

Eriävä mielipide.

SKDL:n edustajien on kaikissa elimissä pidettävä yllä jatkuvaa taisteluasennetta kunnan työtätekevien etujen puolesta. Tästä on johdonmukaisena seurauksena, että SKDL:n edustajien on aina vähemmistönäkin ollen vietävä asiat äänestykseen ja vaadittava merkityksellisissä kysymyksissä nimenhuutoäänestystä, koska silloin voidaan selvästi osoittaa, millä tavalla muut ryhmät ja yksityiset valtuutetut ratkaisuissa asennoituvat. Valtuuston tehdessä meidän esityksiemme vastaisia päätöksiä, on edustajiemme ilmoitettava päätökseen, siis pöytäkirjaan merkittäväksi eriävä mielipide. Tärkeimmissä kysymyksissä on eriävä mielipide annettava perusteltuna kirjallisena, jolloin se on jätettävä pöytäkirjanpitäjälle viimeistään pöytäkirjan tarkistustilaisuudessa.

Valittaminen.

Valtuuston työn tarkka seuraaminen edellyttää myös sitä, että seurataan valtuuston ja muiden kunnallisten elimien tekemien päätösten laillisuutta. Valtuuston päätöksistä saa valittaa jokainen silloin, kun päätös loukkaa hänen yksityistä etuaan tai kun päätös on syntynyt laista poikkeavalla tavalla tai sillä on ylitetty valtuuston toimivaltaa. Valitus tehdään kirjallisesti ja on siihen aina liitettävä k.o. päätöstä koskeva pöytäkirjanote, johon liittyy valitusosoitus, josta selviää valitusviranomainen, jolle valitus on osoitettava. Valitusaika on maalaiskunnissa 30 päivää ja kaupungeissa 14 päivää. Kunnallishallituksen ja lautakuntien vastaavista päätöksistä valitetaan samalla tavoin kuin valtuuston päätöksestä ja samoin perustein.

4 SKDL:n JÄRJESTÖT JA EDUSTAJAT KUNNALLISISSA ELIMISSÄ.

SKDL:n toiminta myös kunnallisasioissa perustuu siihen järjestökoneistoon, minkä keskus-, piiri-, kunnallis- ja perusjärjestöt sekä jäsenistö muodostavat. Niille kuuluu SKDL:n kunnallispoliittisen ohjelman toteuttaminen käytännössä ja niiden tehtävänä on valvoa, että työtätekevän kansan edustajiksi valitut toverit hoitavat tehtävänsä tehtyjen päätösten ja annettujen ohjeiden mukaisesti.

SKDL:n korkeimman päättävän elimen - liittokokouksen - antamien suuntaviivojen mukaan asettaa SKDL:n liittotoimikunta tehtävät järjestöväelle. Käytännöllisiä toimenpiteitä ja ylempien elimien tekemien päätösten sovelluttamista varten toimii maan mitassa liittotoimikunnan alaisena liiton kunnallisjaosto. Piirin puitteissa toimii vastaavassa tehtävässä piirin kunnallisjaosto, jolla on yhteydet piirin kaikkien kuntien järjestöihin ja kunnallisissa elimissä toimiviin SKDL:n edustajiin. Sekä liiton että piirin kunnallisjaoston velvollisuutena on paitsi laajemmassa mielessä tapahtuvan kunnallispoliittisen toiminnan ohjaaminen, myös yksityiskohtainen neuvonta alan erillisissä kysymyksissä.

Varsinainen käytännöllinen kunnallinen toiminta tapahtuu kussakin kunnassa kahta linjaa, mutta kuitenkin kiinteässä yhteydessä ja aina kokonaisuuden huomioonottaen:

1) järjestöt, jotka omien elimiensä välityksellä huolehtivat kunnallisen toiminnan hoitamisesta kunnissa SKDL:n periaatteiden ja järjestöpäätösten pohjalla, ja

2) kunnallisissa elimissä toimivat, järjestöjen niihin asettamat SKDL:n edustajat, jotka käytännöllisessä kunnallisessa toiminnassa toteuttavat järjestöpäätökset ja suunnitelmat.

Toiminnan on oltava yhdenmukaista.

Kun kunnallisessa toiminnassa on kysymys koko kuntaa käsittävästä toiminnasta, on kunnan eri osissa toimivien perusjärjestöjen työn oltava yhtenäistä ja keskitettyä.. Luonnollisin muoto asian hoidolle on se, että kunnallisjärjestö on keskuselin, jonka johdolla perusjärjestöt toimivat yhteisten suuntaviivojen mukaan. Kunnallisjärjestön kokousten päätösten perusteella kunnallistoimikunta on toimeenpanevana elimenä, josta syystä sen on kunnallisissa ja muissa koko kuntaa käsittävissä asioissa oltava kiinteässä yhteydessä SKDL:n valtuustoryhmään sekä kunnallishallituksessa ja lautakunnissa oleviin edustajiin. Tämä varmistetaan siten, että kunnallistoimikuntaan valitaan valtuustoryhmän ja kunnallishallituksen edustajat ja järjestetään yhteydenpito lautakuntien jäseniin.

Ellei ole kunnallisjärjestöä, kuuluvat sen tehtävät kunnassa toimivien perusjärjestöjen muodostamalle yhteistyötoimikunnalle, jota siis ei saa käsittää vain vaaleja varten perustetuksi, vaan jatkuvasti toimivaksi, muitakin tehtäviä suorittavaksi yhteiselimeksi. Tätä tarkoitusta varten on sitä tarvittaessa vahvistettava. Jos kunnassa on vain yksi perusjärjestö, hoitaa näitä tehtäviä sen johtokunta.

Vastuu työstä on perusjärjestöillä.

Vastuu toiminnasta ei häviä perusjärjestöiltä ja näiden johtokunnilta silloinkaan, kun kunnassa toimii kunnallisjärjestö tai sitä vastaava yhteistyötoimikunta. Jokaisen järjestön velvollisuus on huolehtia kunnallisissa tehtävissä toimivien jäsentensä toiminnan tarkkailusta ja ohjaamisesta koko kuntaa käsittävien yhteisten elinten päätösten perusteella. Kunnallisen toiminnan samoinkuin vaalityön tulee olla perusjärjestöjen työtä, jota keskuselin, kunnallistoimikunta tai yhteistyötoimikunta johtaa.

Kunnalliset elimet ja voimasuhteet niissä.

Samoinkuin järjestöjen ehdotuksesta asetetaan valtuustoehdokkaat, niin myös asetetaan järjestöjen toimesta ehdokkaat kaikkiin niihin kunnallisiin tehtäviin, joihin valtuusto valitsee henkilöt. Valtuustoryhmä puolestaan huolehtii siitä, että ehdokkaat tulevat voimasuhteitten mukaisesti valituiksi, siten kuin edellä on suhteellisista vaaleista sanottu.

SKDL:n edustajien toiminnan järjestäminen

SKDL:n edustajat valtuustossa ja kunnallishallituksessa muodostavat valtuustoryhmän. Se toimii kunnallistoimikunnan välittömän ohjauksen alaisena toimeenpanevana elimenä, jonka jokainen jäsen on velvollinen tarkoin seuraamaan kunnallistoimikunnan tai vastaavan järjestöelimen kanssa yhteistoimin tehtyjä päätöksiä. Valtuustoryhmän on pidettävä aina ennen valtuuston kokousta yhdessä kunnallistoimikunnan tai yhteistyötoimikunnan kanssa oma kokouksensa, jossa päätetään valtuustossa esiintuleviin asioihin suhtautumisesta, taktillisesta menettelytavasta, asian esittäjistä ja kannattajista, puheenvuorojen käyttäjistä jne. Kunnallishallituksessa olevien edustajien on saadessaan tietää esille tulevista asioista, tuotava ne kunnallistoimikunnan ja valtuustoryhmän käsiteltäväksi jo ennakolta. Sama koskee lautakuntien jäseniä. Tarvittaessa on käytettävä asian pöydällepanomahdollisuutta. Jos asia on laajakantoinen, viedään se myös kunnallisjärjestön ja perusjärjestöjen käsiteltäväksi ennen menettelytapojen määräämistä. Kunnallishallituksessa ja lautakunnissa olevien edustajien on yleensäkin oltava kosketuksissa ohjeiden ja tuen saamista varten valtuustoryhmään, kunnallistoimikuntaan ja perusjärjestöihin. Kunnallistoimikunnan tai yhteistyötoimikunnan on määrättävä kunnallisista asioista selvillä oleva henkilö yhteydenpitoa ja neuvottelua varten sellaisten tapausten varalle, ettei kokousta ehditä pitää.

Aloitetoiminta.

Eräs kunnallisen itsehallinnon luonteen tärkeimpiä periaatteita on kuntalaisten aloiteoikeus. Aloitteita voivat tehdä valtuustoryhmät, niiden jäsenet, kunnallishallituksen ja lautakuntien jäsenet, järjestöt ja kunnan yksityiset jäsenet yksin tai yhdessä. Käytännössä aloitteen teko tapahtuu siten, että aloite jätetään valtuustolle kirjallisena esityksenä, eikä valtuustolla tai kunnallishallituksella, jos asia kuuluu sen ratkaistaviin, ole oikeutta jättää asiaa käsittelemättä..

Kaikki SKDL:n taholta tehdyt aloitteet on ehdottomasti käsiteltävä kunnallistoimikunnassa ennen esittämistä. Mikäli asia on laajakantoisempi, on se tämän lisäksi käsiteltävä perusjärjestöissä.

Kunnan asukkaiden aloiteoikeutta on yleensä käytetty hyvin vähän. Kuitenkin on sen avulla mahdollisuus saada valtuustokäsittelyn alaiseksi ja sitä tietä myös kuntalaisten yleisen huomion kohteeksi sellaiset asiat, joiden hoitaminen työtätekeville kuntalaisille on tärkeätä. Tämän vuoksi on, SKDL:n taholta tehtävä määrätietoista työtä aloitetoiminnan kehittämiseksi oman järjestöväen ja muidenkin keskuudessa. Eri tahoilta ja eri tavoilla tehdyillä aloitteilla tuodaan SKDL:n oma kunnallispoliittinen linja selvimmin esiin ja yhdistämällä niiden läpiviemiseen myös varsinaisten kunnallisten elimien ulkopuolella olevan järjestöväen ja työtätekevien joukkovoima, tuetaan edustajiemme toimintaa.

Selostukset piiriin ja liittoon.

Kunnallisen toiminnan jatkuva tarkkailu niin kunnan ja piirin kuin koko maankin mitassa on välttämätöntä yhtenäisyyden ja tehokkaan toiminnallisuuden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kunnallistoimikunnan tai vastaavan järjestöelimen on valittava sopiva henkilö joko valtuustoryhmästä tai sen ulkopuolelta pitämään yhteyttä piirin ja liiton kunnallisjaostoihin ja toimimaan valtuustoryhmän sihteerinä. Tämän henkilön on jatkuvasti seurattava tarkasti kunnallista toimintaa voidakseen pitää kirjaa valtuuston ja muiden elimien tärkeimmistä päätöksistä, niiden käsittelyssä ilmenneistä seikoista, vastustajien menettelytavoista ja suhtautumisesta meidän aloitteisiimme. Tätä varten hänen on säännöllisesti seurattava valtuuston kokouksia, vaikka ei olisikaan valtuuston jäsen. Näistä asioista hän säännöllisesti ryhmän sihteerinä tiedoittaa piirin kunnallisjaostolle, jotta saataisin yhtenäinen kuva piirin alueella tapahtuvasta kunnallispoliittisesta toiminnasta ja voitaisiin vaihtaa kokemuksia ja tarvittaessa antaa yksityiskohtaista ohjausta ja apua. Tärkeimmissä kysymyksissä on syytä lähettää selostus myös suoraan liiton kunnallisjaostolle.

Järjestöt ja valitsijat mukaan kunnalliseen toimintaan.

Kunnallisten asiain tunnetuksiteko omalle järjestöväelle ja muille työtätekeville kuntalaisille on välttämätöntä, jotta saataisiin järjestöväen ja valitsijain joukkovoima tukemaan edustajiemme työtä näiden joukkojen omaksi hyväksi.

Kunnallis- ja perusjärjestöjen on säännöllisesti järjestettävä selostustilaisuuksia sekä järjestöväelle että muille kuntalaisille. Erikoisesti on järjestöjen jäsenet tutustutettava asioihin niin, että he voivat jatkuvasti ympäristössään saada aikaan keskustelua kunnallisten kysymysten merkeissä ja pystyisivät osoittamaan, että vain SKDL:n edustajat ajavat johdonmukaisesti kaikissa kysymyksissä kunnan vähävaraisen enemmistön asiaa ja näin ollen toimivat myös todella kunnan edun mukaisesti. Järjestöväelle ja kuntalaisille on myös annettava tilaisuus tärkeimmissä esille tulevissa kysymyksissä ilmaista mielipiteensä kokouksissa ja tätä varten järjestetyissä tilaisuuksissa. Kunnallistoimikunta ja perusjärjestöjen johtokunnat valvovat, että kunnallisissa tehtävissä olevat säännöllisesti selostavat toimintaansa joukoille. Erikoisen huomion arvoinen on tapa, että työpaikoilla työläiset kutsuvat eri ryhmien edustajia joko määräajoin tai suurempien erikoiskysymyksien merkeissä selostamaan toimintaansa ja kannanottojaan kunnallisissa elimissä. Vain näin todella viedään kunnallinen toiminta joukkoihin ja voidaan osoittaa, että tälläkin alalla käydään luokkataistelua ja estetään kunnallisen toiminnan painuminen erilliseksi pienen henkilöryhmän tehtäväksi, jollaisena se porvarien ja oikeistososialidemokraattien kunnallisessa toiminnassa esiintyy.

Kun valtuuston kokoukset ovat julkisia, on järjestöjemme jäseniä velvoitettava seuraamaan niitä, koska he sen avulla voivat: päästä parhaiten asioista selville. Myös tähän asti muita poliittisia ryhmittymiä kannattaneita työtätekeviä kuntalaisia on hyvä saada omin silmin toteamaan edustajiensa suhtautumista heille tärkeisiin kysymyksiin.

Työtätekevien yhteistyö kunnallisessa elämässä.

Työskentelyssään valtuustossa SKDL:n edustajat lähtevät siitä perusajatuksesta, että saavuttaakseen parhaat mahdolliset tulokset on kaikkien työtätekevien äänillä valittujen ja heitä edustavien valtuutettujen voimat yhdistettävä yhteistyöhön työtätekevien kuntalaisten etujen puolesta porvaristoa vastaan. Yhteistyö rakennetaan yhteisten pyrkimysten pohjalle tiukasti tämän periaatteen mukaisesti. SKDL:n valtuustoryhmän tulee esittää sosialidemokraattiselle valtuustoryhmälle yhteistyötä koko valtuustokaudeksi kiinteästi määritellyn ohjelman pohjalla. Tässä ohjelmassa on selvästi esitettävä periaatelinja - toiminta työtätekevien hyväksi kaikissa vaiheissa - ja määriteltävä ne paikallisesti tärkeät erikoiskysymykset, joiden ratkaisemisesta ohjelman mukaisesti sovitaan. Ellei tällaista pitempiaikaista yhteistyösopimusta saada aikaan, on erillisissä kysymyksissä aina pyrittävä yhteistoimintaan työtätekevien ryhmien edustajina esiintyvien valtuutettujen ja edustajien kanssa.

Tehtyjä sopimuksia on noudatettava. Sen varmistamiseksi on tarpeen kiinteä yhteydenpito kuntalaisiin. Työtätekevien valitsijoiden tahdon tuominen heihin vaaleissa vedonneiden ja heidän äänillään valittujen edustajien tietoon, on paras keino saada nämä yhteistoimintaan työtätekeville tyydyttäviin ratkaisuihin pääsemiseksi.

SKDL:n edustajien valtuustoissa ja muissa kunnallisissa elimissä tulee muistaa, että parhaat työtätekeville edulliset tulokset saavutetaan näiden voimien yhdistämisellä ja kiinteällä yhteistyöllä heidän luokkaetujensa puolesta.

Kunnallisten toimihenkilöitten kasvattaminen

Sen lisäksi, mitä edellä on sanottu SKDL:ään kuuluvien henkilöiden saattamiseksi erilaisiin kunnallista pätevyyttä kasvattaviin kouluihin, on tähän puoleen myös järjestöelämän piirissä kiinnitettävä vakavaa huomiota. Se merkitsee, että pystyviä ja kykeneviä tovereita on lähetettävä kunnallisia kysymyksiä käsitteleville kursseille, joita järjestöjen toimesta järjestetään. Lisäksi heidän pyrkimyksiään muuten kohottaa kunnallista tietotasoaan on kaikin tavoin tuettava. Edelleen on uusia valtuustoja ja lautakuntia valittaessa pyrittävä saamaan näihin uusia, nuoria voimia kasvamaan käytännöllisessä elämässä. Paras opettaja on käytännöllinen toiminta vanhojen, kokeneempien tovereiden rinnalla.

Sekä uusien että "vanhojen" kunnallisihmisten on kuitenkin muistettava, että hyvän ja tunnollisen työntekijän on myös kunnallisella alalla jatkuvasti kehitettävä itseään. Pelkkä käytännöllinen toiminta ei koskaan ole riittävä, vaan aina on kehitettävä itseään myös teoreettisesti. Kunnalliselämää, koskevat lait ja säädökset muuttuvat ja samoin ne tehtävät, joita toiminta työkansan etujen puolesta asettaa. Tämä edellyttää ei vain lakien ja kunnallisteknillisten kysymysten tuntemusta, vaan erikoisesti poliittisen tietotasomme jatkuvan opiskelun avulla kehittämistä.

* * *

Maamme kunnallispolitiikassa on saatava aikaan entistä kansanvaltaisempi suuntaus ja siinä tarkoituksessa suoritettava pitkälle meneviä uudistuksia.

Se edellyttää suurelta osaltaan lain muutoksia Näiden muutoksien taakse on saatava kaikki kansanvaltaiset voimat. Siksi on kuntalaisten keskuudessa käsiteltävä mahdollisia lainmuutoksia vaativia kunnallispoliittisia kysymyksiä ja tehtävä niistä toivomuksia tai ehdotelmia ao. elimille.

Parhainkaan laki ei kuitenkaan vastaa tarkoitustaan, ellei sitä oikealla tavalla sovelleta käytäntöön Siksi on kussakin kunnassa kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota, kunnallispolitiikkaan ja ohjattava sitä edistyksellisten kuntalaisten enemmistön yhteisen edun mukaisesti.

Kuntien sekä päätösvaltaiset että toimeenpanevat elimet on muodostettava sellaisiksi, että ne työskentelyllään edistävät rauhan, kansanvallan ja edistyksellisen politiikan toteuttamista kunnallisessa elämässä.

Demokraattisten voimien toiminnasta riippuu suurelta osaltaan se tapa, millä kunnalliset tehtävät suoritetaan. Kunnan edistykselliset asukkaat on saatava mukaan omakohtaiseen työskentelyyn alueensa paikallisten kysymysten hoidossa. Kysymysten käsittely on vietävä demokraattisten järjestöjen sekä kunnan asujamiston piiriin ja huomioitava niiden mielipiteet päätöksiä tehtäessä.

Tässä esitetyt ja monet muut uudistukset voidaan toteuttaa, jos kuntalaiset itse ryhtyvät niitä tarmokkaasti vaatimaan.

Ratkaisevalla tavalla niiden eteenpäinviemiseksi voi jokainen vaikuttaa vain tekemällä uutterasti työtä