Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKDL/610

Suomen kansan demokraattinen liitto

SKDL:n kunnallispoliittinen asiakirja


  • Puolue: Suomen kansan demokraattinen liitto
  • Otsikko: SKDL:n kunnallispoliittinen asiakirja
  • Vuosi: 1976
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKDL:n 11. LIITTOKOKOUKSEN KUNNALLISPOLIITTINEN ASIAKIRJA

Kunnallishallinto on kiinteä ja oleellinen osa yhteiskunnan hallintojärjestelmää. Maatamme koetteleva taloudellinen lama samoin kuin valtiovallan taloudelliset toimenpiteet ovat heijastuneet erittäin voimakkaasti kuntiin ja kuntalaisiin. Valtiovallan kulutuskysyntää rajoittava talouspolitiikka ja Suomen Pankin kireä rahapolitiikka vaikuttivat välittömästi haitallisesti kuntien taloudellisiin toimintaedellytyksiin ja kuntien mahdollisuuksiin tuottaa kuntalaisille välttämättömiä palveluja. Kuntien taloudellisten toimintamahdollisuuksien lisääminen edellyttää talouspolitiikan suunnan muutosta.

SKDL ei hyväksy valtiovallan ja kunnallisten keskusjärjestöjen välisiä sopimuksia, joilla pyritään rajoittamaan kuntien itsenäistä päätäntävaltaa ja heikentämään kuntien mahdollisuuksia kehittää palvelujaan ja yleensä turvata suunnitelmiensa toteuttamista sekä hoitaa työllisyyttä.

Kapitalismin laman ja maassamme harjoitetun talouspolitiikan seurauksena maamme maksutasevajaus on edelleen syvä. Vaikea työttömyys ja voimakas inflaatio herkentävät työtätekevän väestön toimeentulomahdollisuuksia. Kunnallisvaalien tärkein poliittinen kysymys onkin maamme sisä- ja talouspolitiikan muuttaminen kokonaisuudessaan työtätekevän väestön etujen mukaiseksi.

Jokaiselle turvattava työpaikka ja kohtuullinen ansiotaso

Yhteiskunnan velvollisuus on turvata jokaiselle kansalaiselle työtä ja kohtuullinen toimeentulo. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että sen omat - valtion ja kuntien - laitokset toimivat täydellä työvoimalla. Yhteiskunnalla on parhaat edellytykset työllisyyden turvaamiseen ja siksi sen osuutta tuotannosta on lisättävä ja sen investoinnit on turvattava.

Työntekijöiden turvaksi on säädettävä tehokas irtisanomissuoja, joka estää niin pakkolomautukset kuin työvoiman vähentämisenkin. Välittömästi on toteutettava riittävän kattava työnantajien kustantama työttömyysvakuutus, jolla voidaan turvata työtä vailla olevien toimeentulomahdollisuudet.

Työllisyyttä voidaan parantaa huomattavasti lisäämällä taloudellista yhteistyötä Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kanssa. Samaan aikaan on estettävä sellainen maamme maksutasevajausta lisäävä länsituonti, joka heikentää kotimaisen tuotannon edellytyksiä. Valtiovallan ja kuntien on suoritettava hankintansa ensisijaisesti kotimaasta tai sosialistisista maista.

Yhteiskunnan mahdollisuuksia teollisuuden sijainninohjaukseen on ratkaisevasti lisättävä. Vain näin voidaan turvata työpaikkojen sijoittuminen sinne, missä työntekijät ovat ja turvata kuntien tasapainoinen väestökehitys ja estää varsinkin nuorison tarpeeton kotiseudultaan muutto.

Kunta on itse suuri työnantaja. Sen on toimittava esimerkkinä palkkauksen, työskentelyolosuhteiden, työpaikkaterveydenhuollon, työsuojelun ja työpaikkademokratian toteuttamisessa. Koko julkisen sektorin työmarkkinatoiminta on saatava kansanvaltaisen kontrollien alaiseksi ja työntekijöiden järjestöjen asemaa on vahvistettava.

Kuntien edellytykset palvelujen tuottamiseen on turvattava

Kunnille on turvattava taloudelliset ja lainsäädännölliset edellytykset lisätä kuntalaisille välttämättömiä palveluja ja kehittää niiden laatua sekä suunnata ne oikein. Kansandemokraattien tavoitteena on kuntien taloudellisten toimintaedellytysten turvaaminen ilman, että kunnan asukkaisiin kohdistuvia veroja ja maksuja lisätään. Siksi kunnille on osoitettava uusia tulolähteitä.

Kuntien tulee kehittää - ja siihen niillä on oltava oikeus - sen kaltaista tuloa tuottavaa liiketoimintaa, jonka maksut eivät kohdistu vähävaraisiin kuntalaisiin. Kuntien maksujen painopistettä on siirrettävä voimakkaasti teollisuus- ja liikelaitosten kannettavaksi.

Nykyinen kunnallisvero on pien- ja keskituloisille epäoikeudenmukainen. Siksi on toteutettava laaja kunnallisverotusta koskeva uudistus, jonka tavoitteena on pienituloisiin kuntalaisiin kohdistuvan verotuksen keventäminen. Pienituloisten palkansaajien verotusta voidaan vähentää, kun toteutetaan suuriin omaisuuksiin kohdistuva kunnallinen omaisuusvero sekä muutetaan kunnallisvero suurten tulojen osalta progressiiviseksi. Kunnille on niin ikään palautettava oikeus verottaa kaikkia alueellaan toimivia liikelaitoksia. Yhtiöiden ylisuuret poisto-oikeudet sekä oikeus varastojen aliarvostukseen on poistettava.

Valtio ei saa siirtää kuntien vastuulle uusia tehtäviä osoittamatta samalla niiden hoitamiseen tarvittavaa rahoitusta. Kuntien valtionapujärjestelmää on yksikertaistettava ja saatava kantokykyluokitus oikeudenmukaisemmaksi siten, että kuntien eriarvoinen taloudellinen asema otetaan huomioon. Valtionosuuksien ja -apujen määrää on nostettava ja niiden piiriä laajennettava sekä maksamista nopeutettava.

Kunta tuottaa suurimman osan yhteiskunnan kansalaisilleen tarjoamista palveluista. Erittäin välttämättömänä kansandemokraatit pitävät ihmisten taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista tasa-arvoa ja turvallisuutta lisäävien palvelujen kehittämistä Ja alueellista tasapainoista jakamista.

Sosiaaliturvaa kehitettävä

Kuntien sosiaalihuollossa on kehitettävä niitä palveluja, jotka turvaavat kuntalaisille edellytykset selviytyä jokapäiväisestä elämästään tasavertaisina. Erityisesti on lisättävä lasten, vammaisten ja vanhusten palveluja, mutta myös niitä palveluja, joita ihmiset tarvitsevat selviytyäkseen sairaudesta, alkoholismista tms. aiheutuvista vaikeuksista.

Vanhemmilla on oltava mahdollisuus valita lapsilleen haluamansa tarkoituksenmukainen hoitomuoto. On rakennettava riittävän laaja lasten päivähoitoverkosto, joka soveltuu myös vuoro- ja yötyötä tekevien lapsille. Vanhemmille on turvattava taloudelliset ja muut mahdollisuudet sairaan lapsen hoidon järjestämiseen. Lastenhoitohenkilökunnan koulutusta on kehitettävä ja heidän työskentelyolosuhteitaan ja palkkaustaan on parannettava.

On lisättävä kotipalveluja, rakennettava palveluasuntoja ja tehtävä asuntojen korjaussuunnitelmat vanhuksille ja vammaisille sekä kehitettävä palvelupisteitä, jotka tarjoavat omassa asunnossaan eläville mahdollisuuden saada jokapäiväiseen elämiseen välttämättömiä palveluja ja virkistystä.

Sosiaalitoimistoja on kehitettävä niin, että ne pystyvät auttamaan kuntalaisia erilaisissa ongelmissa ja että kuntalaisia ohjataan kääntymään niiden puoleen jo siinä vaiheessa, kun vaikeudet vielä pystytään ratkaisemaan. Saman alueen sosiaali-, terveys-, koulutus- ym. viranomaisten on toimittava yhteistyössä. Kuntalaisille on annettava riittävät tiedot siitä, mitä sosiaalisia palveluja kunta tarjoaa ja miten niitä on mahdollisuus saada.

Terveyspalvelut kaikkien ulottuville

Kuntalaisten oikeus terveyteen ja terveydenhoidollisiin palveluihin ei saa olla riippuvainen varallisuudesta, sosiaalisesta asemasta tai asuinpaikasta. Terveyspalvelut, joihin kuuluvat terveyden ylläpito, sairauksien ennaltaehkäiseminen ja hoito sekä vammautuneiden kuntoutus, on saatava pääosiltaan maksuttomaksi ja kaikkien ulottuville. Valtion on osallistuttava tähänastista suuremmalla osuudella terveyspalvelujen kustannuksiin.

Erityinen huomio on kiinnitettävä avoterveydenhuollon sekä työpaikkaterveydenhuollon kehittämiseen osana kansanterveystyötä. Ennenkaikkea on kehitettävä kansanterveyslain mukaista terveydenhuoltoa ja valtion varoja on suunnattava ensisijaisesti kansanterveyslain mukaiseen järjestelmään. Mahdollisuudet yksityiseen keinotteluun terveyspalveluilla on estettävä.

Yhteiskunnallisen terveydenhuollon toteuttamista varten on turvattava riittävästi koulutettua terveydenhoitohenkilökuntaa takaamalla heille riittävä toimeentulo, normaalin pituiset työpäivät sekä riittävät sosiaaliset edut.

Koulutuksen uudistusta jatkettava

Peruskoulua on edelleen kehitettävä mm. tasokurssit poistamalla. Peruskoulun suorittaneille on taattava mahdollisuus jatko-opintoihin kaikissa keskiasteen kouluissa. Siirtymävaiheessa on erityistä huomiota kiinnitettävä kansalaiskoulun suorittaneiden jatko-opintojen turvaamiseen. Koulutusjärjestelmään tulee liittää myös 6-vuotiaiden opetus.

Keskiasteen ammattillinen koulutus on pikaisesti uudistettava sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti. Opetukseen on lisättävä työelämän tuntemusta käytännössä ja teoriassa. Työturvallisuus-opetusta on tehostettava ja annettava riittävästi tietoa ammattiyhdistystoiminnasta. Uudistetun keskiasteen ammatillisen koulutuksen tulee muodostaa lukion kanssa kilpailukykyinen väylä jatko-opintoihin korkeakouluissa.

Aikuiskoulutuksen osalta kiireellisintä on ammatillisen peruskoulutuksen antaminen sitä kokonaan vailla oleville sitä haluaville työntekijöille. Ammatillinen täydennyskoulutus on saatava täysillä palkkaeduilla.

Oppimateriaalin suunnittelu, tuottaminen ja jakelu on siirrettävä yhteiskunnan hoidettavaksi, mikä edellyttää mm. yhteiskunnallisen oppimateriaalikustantamon perustamista.

Oppilashuoltoa ja oppilastukea on kehitettävä siten, että tavoitteena on opiskelun oppilaille ja heidän vanhemmilleen aiheuttamien kustannusten poistaminen. Oppikirjojen ja oppimateriaalin on oltava ilmaista kaikissa oppilaitoksissa samoin kuin ruokailun, koulumatkojen ja terveyspalvelujen.

Kuntien koululautakuntien päätäntävaltaa koulun asioissa on lisättävä. Korvaavien koulujen sisällyttämistä kunnan koulujärjestelmään ei voida hyväksyä. Koulu- ja oppilaitosdemokratiaa on lisättävä ja se on laajennettava niihinkin kouluihin, joihin se vielä ei ylety.

Koulutuksen sisältö on uudistettava ottaen huomioon yhteiskuntaa uudistavien asenteiden syventäminen sekä kansainvälisyyden ja rauhankasvatuksen vaatimukset.

Kunnat kulttuuritoimintaan

Maamme kulttuurihallinnon uudistus on saatava nopeasti aikaan. Keskeisimpänä on uuden lain säätäminen kuntien kulttuuritoiminnan järjestämisestä. Näin voidaan saada jokaiseen kuntaan yleisestä kulttuuritoiminnasta vastaava lakisääteinen kulttuurilautakunta, jonka on saatava toimintaansa valtionapua. Tämä luo mahdollisuudet suunnitelmalliseen ja demokrattiseen kulttuuripolitiikkaan kuntatasolla.

Kuntien kulttuuritoiminnan kokonaisuuden kannalta on välttämätöntä, että valtion tai kunnan tukea nauttivat kulttuurilaitokset saatetaan yhteiskunnan haltuun ja niiden hallinto demokratisoidaan.

Koulutusjärjestelmää on kehitettävä siten, että sen opetussisältöön kuuluu kaikkia koskeva taidekasvatus ja eettinen opetus.

Työtätekevän väestön toteuttamalle kulttuuritoiminnalle on saatava julkisen hallinnon jakamista kulttuurimäärärahoista sille tasapuolisesti kuuluva osuus. Kulttuuri on saatava jokaisen kansalaisen ulottuville ja sen on vastattava kansan enemmistön etuja sisällöltään. Kuntien on lisättävä omien kulttuuripalvelujensa tarjontaa mm. rakentamalla kulttuuri- ja vapaa-aikatoimintaan tarvittavia tiloja sekä kehittämällä kirjasto-, elokuva- ym. kulttuuripalveluja.

Urheilu- ja kuntoilutilojen ja -alueiden hankinta sekä puistojen ja virkistyspaikkojen kunnostaminen kuuluu kuntien välttämättömiin vapaa-aikapalvelujen muotoihin.

Kohtuullinen asuminen jokaisen perusoikeus

Suomessa asuu lähes miljoona ihmistä ahtaasti. Kapitalistisistakin maista Suomen asumiskustannukset ovat korkeimpia ja ne ovat kohonneet muita kapitalistimaita nopeammin.

Asunto on Suomessa keinotteluväline. Vain irroittamalla asuntojen tuotanto ja jakelu markkinamekanismista ja saattamalla ne kansanvaltaisen suunnittelun piiriin, voidaan asunto-ongelmamme ratkaista.

Asuntotuotanto on nostettava riittävän suureksi ja tasaisesti eri vuosille jakautuvaksi. Valtion lainottaman asuntotuotannon osuus on nostettava vähintäin 75-80 prosenttiin koko tuotannosta vielä tämän vuosikymmenen aikana. Samalla on kuntien osuutta itse asuntojen rakentamisessa moninkertaistettava. Valtion on ryhdyttävä rakentamaan asuntoja ja valtiolle on tätä varten perustettava oma rakennus- ja rakennusaineyritys. Vuokra-asuntojen tuotannon suhteellista osuutta on lisättävä. Asuntojen välitys on annettava kuntien yksinoikeudeksi.

Asuntojen hinnalla keinottelun estämiseksi on rakennustarkoitukseen tarvittava maa otettava yhteiskunnan haltuun. Rakennusaineet ja asuntojen hinnat on saatava tiukan hintasäännöstelyn piiriin.

Asuntokustannuksia tulee alentaa laskemalla asuntolainojen korkoa ja pidentämällä niiden maksuaikoja asuntojen käyttöikää paremmin vastaaviksi. Pankit ja vakuutuslaitokset on velvoitettava myöntämään riittävät ja riittävän pitkäaikaiset ensisijaislainat.

Kunnan on rakentamisen ohjaamiseksi laadittava asukkaiden etuja vastaava, koko kunnan aluetta koskeva yleissuunnitelma, jonka pohjalta yksityiskohtainen kaavoitus suoritetaan. Taajamarakenteen hajautuminen ja työpaikkojen liiallinen keskittyminen suuriin keskuksiin on estettävä, jotta vältetään työmatkojen kohtuuton piteneminen ja ruuhkautumisen haitat. Puistojen, lasten leikkipaikkojen ja muiden virkistysalueiden riittävyys on varmistettava.

Julkinen liikenne kaikkien ulottuville

Joukkoliikenne on välttämätöntä yli puolelle maamme väestöstä. Siksi sitä on kehitettävä. Yksityisiltä on vaadittava liikenteen tarpeenmukaista hoitamista heille uskotuilla alueilla ja reiteillä. Samaan aikaan on valtion ja kuntien osuutta lisättävä. Tavoitteeksi on asetettava joukkoliikenteen suunnittelun ja hoitamisen saaminen kunnan alueella kunnan tehtäväksi.

Valtaosa ihmisten liikkumisesta liittyy työ- ja koulumatkoihin ja muuhun jokapäiväiseen liikenteeseen. Työajan lyhentämistä ei saa mitätöidä työmatkaan käytettävää aikaa jatkuvasti pidentämällä. Siksi päähuomio joukkoliikenteen kehittämisessä on suunnattava näiden matkojen nopeuttamiseen ja matkustusmukavuuden ja turvallisuuden parantamiseen. Työnantajien on osallistuttava työmatkaliikenteestä aiheutuviin kustannuksiin.

Kuntien on kiinnitettävä erityinen huomio kevyen liikenteen kehittämiseen rakentamalla jalankulku- ja pyöräteitä. Liikenteen suunnittelussa on kiinnitettävä riittävästi huomiota vanhusten, vammaisten ja lasten tarpeisiin ja turvallisuuteen.

Jotta kunnat voisivat turvata kunnon liikenne-edellytykset, on valtion annettava niille riittävää taloudellista tukea. Kunnille on maksettava osuus moottoriajoneuvoliikenteestä valtiolle kertyvistä tuloista, huolehtivathan kunnat suurelta osin liikenneväylien ja paikoitustilojen rakentamisesta ja liikenteen järjestämisestä.

Valtion osuutta pitkänmatkan linja-autoliikenteessä on lisättävä ja paikallisliikennettä on kehitettävä yhteistyössä Valtion Rautateiden ja kuntien liikennelaitosten kanssa.

Energia- ja jätehuolto järjestettävä yhteiskunnan toimesta

Maamme energiahuoltoon liittyvää lainsäädäntöä ja hallintoa on uudistettava. Energiahuolto on avainasemassa yhteiskuntaa kehitettäessä. Siksi energian hankinta ja jakelu on siirrettävä kokonaan yhteiskunnan tehtäväksi. Näin voidaan toteuttaa oikeudenmukaisempaa hintapolitiikkaa koko maassa.

Valtion tulee olla ensisijainen sähköenergian tuottaja. Sähköhuollon ohella on lämpöhuolto tullut yhä merkittävämmäksi. Kunta on luonnollinen yksikkö vastaamaan energian jakelusta ja osittain myös sen tuottamisesta varsinkin lämpöhuollon osalta. Kunnille on taattava riittävät lainsäädännölliset ja taloudelliset edellytykset energiahuollon järjestämiseen.

Elinympäristön laadun heikkeneminen on viime aikoina lisääntynyt. Eräs tärkeä osa asian korjaamisessa on jätehuollolla. Sen tavoitteena on oltava mahdollisimman suuren osuuden jätteitä palauttaminen takaisin käyttöön tai mukauttaminen luonnon normaaliin kiertokulkuun. Tämä on mahdollista tehostamalla lainsäädäntöä.

Kunnat ovat jätehuollon suunnittelussa ja järjestämisessä avainasemassa. Siirtyminen nykyisestä hajanaisesta järjestelmästä keskitettyyn kunnalliseen jätehuoltoon mahdollistaa pitkäjännitteisen suunnittelun. Jätehuollon kustannukset on saatettava jätteiden suurtuottajien kannettaviksi.

Demokratiaa lisäävät uudistukset toteutettava

Kapitalistisessa Suomessa kunnallishallinto on osa porvarillista valtiota ja hallintokoneistoa. Kunnallishallinnolla on kuitenkin rajoitettu itsenäisyytensä ja kunnallishallinto voi toimia valtionhallintoa kansanvaltaisemmin, ihmisystävällisemmin ja työtätekevän väestön edut paremmin huomioon ottaen.

Kansandemokraattien päämääränä kunnallisessa toiminnassa on työtätekevien kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen, kunnallisen itsehallinnon ja kunnan toimivallan laajentaminen sekä kuntien taloudellisten toimintamahdollisuuksien parantaminen. Näiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia uudistuksia.

Kunnallislain uudistuksella on luotava mahdollisuudet yhteiskunnallisen kehityksen edellyttämään kunnallisen itsehallinnon ja demokratian laajentamiseen, kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen sekä luottamusmiesten aseman vahvistamiseen. Kuntien omia taloudellisia mahdollisuuksia on kehitettävä ja sallittava tuloa tuottava liiketoiminta, mutta estettävä lahjoitukset yksityiselle yritystoiminnalle.

Väliportaanhallinnon uudistus on toteutettava kiireellisesti ja siten, että väliportaanhallinnon kustannukset tulevat valtion vastattaviksi. Ainoa keino kansanvaltaisen väliportaanhallinnon toteuttamiseen on, että ylintä valtaa lääninhallinnossa käyttää yleisillä, yhtäläisillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla valittu läänin-valtuusto, jonka päätäntävaltaan kuuluvat kaikki tärkeimmät lääniä koskevat asiat. Ylimpänä valmistelu- ja täytäntöönpanoelimenä on oltava niin ikään luottamusmiehistä koostuva lääninhallitus. Lääninhallintoon on edelleen saatava eri alojen valmisteluja täytäntöönpanoelimiä, jotka koostuvat luottamusmiehistä ja jotka valitaan poliittisen suhteellisuuden mukaisesti.

Ylemmänasteisen terveyden- ja sosiaalihoidon on kuuluttava uudistetun, demokraattisen lääninhallinnon tehtäväkenttään. Sen on vastattava myös alueensa yhteensovittavasta yhteiskuntapoliittisesta suunnittelusta sekä maankäytönsuunnittelusta.

Kaikki kunnat on saatava lainsäädännöllisesti samanarvoiseen asemaan, kuntamuotojen väliset velvollisuuksien tai oikeuksien erot on poistettava.

Maapoliittisen lainsäädännön kehittämistä ei saa jättää puolitiehen, vaan kunnille on lainsäädännöllä luotava tehokkaat keinot estää yhdyskuntakehityksen epätarkoituksenmukainen hajaantuminen. Kuntien mahdollisuudet saada asuntotuotantoon ja muuhun kunnan kehittämiseen tarvittavat maa-alueet oikeaan aikaan, oikealta paikalta ja kohtuulliseen hintaan on turvattava. Tämä edellyttää rakennusmaan lunastamista yhteiskunnan haltuun. Rakennuslainsäädännön uudistuksen yhteydessä on kaavoitusnormeihin sisällytettävä sellaiset sosiaaliset velvoitteet, joilla turvataan lasten, vanhusten ja muiden heikoimmassa asemassa olevien edut.

Julkisuuslainsäädäntöä on kehitettävä siten, että kunnallisen demokratian periaatteet myös tältä osin tulevat käytännössä turvatuiksi. Tämä edellyttää, että lainsäädännöllä velvoitetaan kunnat julkistamaan kaikki merkittävimmät suunnitelmat jo niiden valmisteluvaiheessa ja selostamaan suunnitelmien erilaiset todelliset vaihtoehdot ja niiden toteuttamisen vaikutus eri väestöryhmien sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan.

Kuntalaisten asemaa parannetaan yhteistyössä muiden kanssa

SKDL:n kunnallisen toiminnan tavoitteena on kaikkien suurpääoman puristuksessa olevien kuntalaisten etujen ajaminen. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää SKDL:n voiman lisäämistä kunnan elimissä. Yhteistyöhön muiden poliittisten ryhmien kanssa kansandemokraatit ovat valmiita aina silloin, kun se vastaa kuntalaisten suuren enemmistön etuja.

SKDL:n luonnollisia yhteistyökumppaneita ovat työväestön kannatusta nauttivat voimat, ensisijaisesti muut työväenpuolueet. Suurpääoman etuja ajavan äärioikeiston kanssa SKDL:Ilä ei ole yhteisiä tavoitteita eivätkä kansandemokraatit näin ollen ole valmiit sen kanssa yhteistyöhön.

SKDL pyrkii lähinnä työväenryhmien kesken pitkän aikavälin tavoitteelliseen yhteistyöhön kunnallishallinnon kaikilla tasoilla. Yhteistyön tulee perustua yhteistyökumppaneiden itsenäisyyteen, tasavertaisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen ja sen tavoitteena tulee aina olla vähävaraisten kuntalaisten elinolosuhteiden parantaminen.

Kansandemokraattien osuuden kasvu kuntien valtuustoissa luo parhaat edellytykset rakentavaan ja kuntalaisten etujen mukaiseen yhteistyöhön.

[TAKAKANNEN TEKSTI]

HYVÄ TOVERI

SKDL:n kunnallisen toiminnan tavoitteena on kaikkien suurpääoman puristuksessa olevien kuntalaisten etujen ajaminen. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää SKDL:n voiman lisäämistä kunnan elimissä. Yhteistyöhön muiden poliittisten ryhmien kanssa kansandemokraatit ovat valmiita silloin, kun se vastaa kuntalaisten suuren enemmistön etuja.

Nyt kädessäsi oleva SKDL:n 11. liittokokouksen kunnallispoliittinen ohjelma on hyväksytty laajan järjestökäsittelyn jälkeen 11. liittokokouksessa Helsingissä 4.-6. 6. 1976.