Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKDL/611

Suomen kansan demokraattinen liitto

Kunnallisohjelma


  • Puolue: Suomen kansan demokraattinen liitto
  • Otsikko: Kunnallisohjelma
  • Vuosi: 1980
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKDL

kunnallisohjelma

SKDL poliittinen yhteistyöjärjestö

Suomen kansan demokraattinen liitto (SKDL) kokoaa riveihinsä palkansaajia, viljelijäväestöä, pienyrittäjiä, itsenäisen ammatin harjoittajia, opiskelijoita, eläkeläisiä, yleensä ihmisiä, jotka haluavat toimia parempien elinehtojen, rauhan ja naapuriystävyyden, demokratian ja sosiaalisen edistyksen sekä sosialistisen yhteiskuntamuutoksen puolesta. SKDL pyrkii laajentamaan yhteistyötä kaikkien työväen ja muiden demokraattisten järjestöjen ja voimien kanssa kansamme perusetujen puolesta.

Ohjelmia yhteiskuntaelämän eri aloilta

SKDL on laatinut ohjelmia yhteiskuntaelämän eri aloilta. Kunnallispoliittinen ohjelma on osa tästä kokonaisuudesta. Se sisältää yleisiä näkökohtia asioista, joita SKDL pitää kunnallisessa toiminnassa keskeisinä. Kunnallispolitiikan monilla osa-alueilla kunnallispoliittinen ohjelma ja muut erityisohjelmat toimivat toisiaan täydentävinä asiakirjoina. Laajatkaan ohjelmat eivät voi sisältää vastauksia kaikkien kuntien kaikkiin ongelmiin. Yksityiskohtaiset ratkaisut ja sovellutukset on haettava yleistä periaatelinjaa noudattaen kuntakohtaisesti demokraattista järjestökäsittelyä hyväksi käyttäen.

SKDL:n järjestöt ja luottamushenkilöt vaikuttajina

Kunnallispolitiikassa vaikutetaan suurelta osin kuntien päättäviin elimiin valittujen luottamushenkilöiden kautta. SKDL:ssa kunnalliset luottamushenkilöt ovat päätöksiä tehdessään velvollisia ottamaan huomioon keskusjärjestöjen ohjelmiin ja päätöksiin perustuvat perus- ja kunnallisjärjestön ratkaisut sekä kuulemaan kuntalaisten mielipiteitä. Pitämällä jatkuvasti yhteyttä oman kuntansa kansandemokraattisiin luottamushenkilöihin SKDL:n jäsen voi vaikuttaa kunnallisiin asioihin muulloinkin kuin vaalien yhteydessä.

SKDL:n kunnallispolitiikka - kuntalaisten etujen puolesta

Kunnat ovat osa yhteiskunnan valtio- ja hallintojärjestelmää, ja niissä vaikuttavat samat ristiriidat kuin muuallakin yhteiskunnassa. Kunnissakin väestön enemmistön edut törmäävät usein suurpääoman taloudelliseen valtaan ja porvarillinen arvomaailma sävyttää ratkaisuja. Niinpä kunnallishallintokin on luokkavallan väline.

Kuntien itsehallinnollinen asema antaa samalla myös työväenluokalle mahdollisuuden vaikuttaa kunnan ratkaisuihin. Valtuuston voimasuhteet osaltaan ratkaisevat, kuinka paljon. Ratkaisevaa on kuntalaisten joukkomittainen toiminta ja yleinen poliittinen tilanne.

Kansandemokraatit pitävät tärkeänä osallistumista kunnalliseen toimintaan kansalaisten henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.

SKDL:n kunnallispoliittinen toiminta palvelee osaltaan demokratian laajentamista ja sosialistisen yhteiskunnan toteuttamista Suomessa.

  • SKDL osallistuu kunnalliseen toimintaan kaikilla tasoilla ihmisen puolesta, demokratian ja sosiaalisen edistyksen puolesta.
  • SKDL haluaa myös kuntatasolla tukea Suomen rauhantahtoista ulkopolitiikkaa sekä edistää liennytyskehitystä ja aseriisuntaa. Siksi kansandemokraatit tukevat kuntien ja kuntalaisten osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön mm. kehittämällä ystävyyskuntatoimintaa erityisesti sosialististen maiden kanssa.

Kuntalaisten hyvinvointiin edistyksellisen kunnallispolitiikan avulla

Kuntien toimintaan vaikuttaa kapitalistista maailmaa ravisteleva kriisi ja työväestön elinehtojen heikentyminen toistuvien lamakausien seurauksena. Sen ovat kuntalaiset joutuneet havaitsemaan palvelujen puutteena ja kasvavina taloudellisina rasituksina.

Pääomien keskittyminen ja suurpääoman ehdoilla tapahtuva teknologian kehitys uhkaa myös tulevaisuudessa kuntalaisia työttömyydellä ja toimeentulon epävarmuudella. Epävarmuus energiavarojen riittämisestä ja huoli elinympäristön laadusta vaikuttaa kuntalaisten elämään. Entistä korostuneemmin nousevat esiin myös kulttuuripalvelujen järjestäminen sekä vapaa-ajanvieton kehittäminen.

Kuntien itsehallinnon kehittämistä vaikeuttaa porvarien yleinen näkemys, ettei kunnan pidä harjoittaa liike- ja elinkeinotoimintaa. Kuitenkin kunnan taloudellinen toiminta lisäisi kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa kuntien kehityksen perusedellytyksiin: liike- ja elinkeinotoiminnan kautta kunta voi lisätä palveluja kuntalaisille, lujittaa talouttaan ja parantaa työllisyyttä.

Kuntien itsehallintoa on kaventanut myös se, että valtio on määrännyt kunnille yhä lisää lakisääteisiä tehtäviä antamatta vastaavasti päätösvaltaa ja tarpeeksi varoja. Kuntalaiset eivät näin ollen voi kylliksi vaikuttaa noiden tehtävien toteuttamiseen.

  • Kansandemokraattien mielestä kuntalaisilla on oltava oikeus taloudellisesti turvattuun, henkisesti rikkaaseen ja monipuoliseen elämään.
  • Kansandemokraatit katsovat, että tehtäviä kunnille määrättäessä tulee kuntalaisille antaa myös riittävät taloudelliset ja oikeudelliset mahdollisuudet järjestää ja kehittää toimintoja.
  • Elinkeinoelämän on korvattava kunnille niiltä saamansa palvelut ja toiminnastaan aiheutuvat rasitukset sekä osallistuttava kuntien toiminnan kehittämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Kansanvallan toteuttamiseen aluehallinnossa

Jotta kunnat voivat toteuttaa toiminnalleen asetettavat tavoitteet, on kuntien oltava alueellisessa ja taloudellisessa mielessä voimakkaita.

Kunnallisen itsehallinnon kehittäminen ja demokratian laajentaminen vaatii kansanvaltaisten periaatteiden toteuttamista myös aluehallinnossa.

  • Kansandemokraatit vaativat koko väliportaan hallinnon pikaista uudistamista demokraattiseksi.
  • Demokraattiselle väliportaan hallinnolle tulee siirtää ne yhteiskuntapoliittisen suunnittelun ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaali- ja sivistystoimen tehtävät, joista nyt huolehtivat epäkansanvaltaisesti järjestetyt kuntainliitot. Sille tulee siirtää myös valtaosa valtion piirihallintoviranomaisten tehtävistä. Alueen asukkaiden valitsemilla väliportaan toimielimillä on oltava riittävä taloudellinen päätäntävalta.

Kansanvallan laajennus kuntalaisten ja luottamushenkilöiden tuella

Kansanvallan toteutuminen vaatii mahdollisimman monien kansalaisten välitöntä osallistumista kunnan asioiden hoitoon. Jotta se on mahdollista, on kuntalaisten helposti saatava tietoja vireillä olevista hankkeista, suunnitelmista ja tehdyistä ratkaisuista.

Kuntalaisten osallistumista asioiden hoitoon helpottaa kuntalaisia edustavien järjestöjen kuten asukkaiden yhdistysten, kansalaistoimikuntien ja poliittisten järjestöjen yhteistyö kunnan elinten kanssa.

Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä kehittämällä kuntalaisten omatoimisuuteen perustuvaa kunnanosahallintoa.

Luottamushenkilöjärjestelmä on kunnallisen demokratian kivijalka. Hallinnon monimutkaistuminen muuttaa luottamushenkilöiden vallan kuitenkin helposti näennäiseksi, ellei samalla puututa epädemokraattisiin menettelytapoihin. Vallan käyttö uhkaa luisua johtaville viranhaltijoille. Hallinto etääntyy kuntalaisista ja heidän tarpeistaan. Sekä byrokraattisuus että voimavarojen puute ilmenee myös hitaana ja muodollisena asioiden käsittelynä.

  • Kansandemokraatit vaativat luottamushenkilöjärjestelmän ja hallintokoneiston kehittämistä yhtä jalkaa kunnan tehtävien lisääntymisen myötä.
  • Demokratian hengen mukaista on jakaa luottamustehtävät mahdollisimman monille. Luottamushenkilöiden toimintaedellytykset on samalla turvattava.
  • Valtuuston päätösvaltaa ei saa rajoittaa eikä kuntalaisten enemmistön tahdon toteutumista estää määrävähemmistösäädöksin.
  • Kansandemokraatit haluavat myös purkaa byrokraattisuuden, joka ilmenee hallinnon tehottomuutena, asioiden hoidon hitautena ja virkamieskopeutena.

Kuntalaiset mukaan kuntasuunnitteluun

Kuntalaisten ja heidän järjestöjensä mukanaolo varsinkin kuntasuunnittelussa on välttämätöntä, jotta työväenluokan näkemykset otetaan alusta alkaen huomioon. Demokraattisen suunnittelun ensimmäinen edellytys on, että suunnitelmat vastaavat kuntalaisten tarpeita ja niiden sitovuutta päätöksenteossa lisätään.

Kuntalaisten on järjestöjensä kautta voitava osallistua myös suunnitelmien toteutuksen valvontaan.

Valtion suunnittelujärjestelmien sitovuutta on kehitettävä, jotta ne luovat kestävän perustan kuntien suunnitelmien toteuttamiselle.

  • SKDL haluaa kuntiin riittävästi sellaisia vaikutuskanavia, joiden kautta kuntalaisten mielipiteet tulevat suunnittelusta vastaavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden tietoon.

Kuntien talouden turvaaminen

Kuntien taloudellisten voimavarojen turvaaminen on kansantaloudellisestikin tärkeää, koska merkittävin osa kansalaisten peruspalveluista tuotetaan kunnallisena toimintana. Kunnallistalouden tulorakenne kaipaa välttämättä uudistamista.

  • Kansandemokraattien mielestä kuntien harjoittamalle tuloa tuottavalle elinkeinoja liiketoiminnalle asetetut toimialarajoitukset tulee poistaa.
  • Kuntien luotonsaannin parantamiseksi tulee perustaa kuntien yhteinen kunnallispankki.
  • Kuntien vaikutusta ja valvontaa talouselämässä tulee lisätä.

Kunnallisvero uudistettava

Korjauksia kaipaa myös kunnallisvero. Se on jakovero ja rasittaa voimakkaimmin pienituloisia, jotka maksavat markastaan saman veron kuin suurituloisetkin.

Viime vuosikymmenellä toteutetut muutokset verotuskäytännössä sekä elinkeinotulon ja maatilatalouden verotuksessa ovat johtaneet siihen, että liike-, ammatti- ja kiinteistötulojen osuus äyreistä on jatkuvasti laskenut. Samanaikaisesti henkilökohtaisista palkka- ja eläketuloista maksettavien äyrien määrä on noussut kohtuuttoman suureksi.

Pieni- ja keskituloisten verotuksen keventäminen ja kuntien talouden turvaaminen edellyttävät muutoksia verolainsäädännössä:

  • Pienituloisille kunnallisverotuksessa myönnettäviä vähennyksiä on lisättävä ja nostettava tuntuvasti verovapaan tulon rajaa.
  • Harkintaverotusta toteutettaessa on huolehdittava siitä, ettei harkintaverotuksella rasiteta epäoikeudenmukaisesti pienyrityksiä ja siten heikennetä niiden työllistämismahdollisuuksia.
  • Yritysverotusta on muutenkin uudistettava siten, että verotusta siirretään pieniltä ja työvaltaisilta yrityksiltä suurille, pääomavaltaisille yrityksille.
  • Elinkeinoverotuksessa on rajoitettava poistojen käyttöoikeutta ja poistettava varastojen aliarvostamisoikeus, tappiontasausjärjestelmä ja osinkotulojen verovapaus, joiden avulla yritykset nyt välttävät usein kokonaan verotuksen.
  • Maa- ja metsätalouden verotuksessa on rajoitettava ylisuurten konepoistojen käyttöoikeutta.
  • Kuntien on saatava oikeus verottaa kiinteän omaisuuden ansiottomasta arvon noususta sekä periä veroa suurista omaisuuksista.

Valtiolta rahaa kunnille

Valtion taloudellinen tuki kunnille koostuu pääosin lakimääräisten tehtävien hoitoon kuuluvista valtionosuuksista ja avustuksista sekä korvauksista. Tätä järjestelmää uudistettaessa on kuntien taloudellisten voimavarojen tasaamisen ohella turvattava kuntien mahdollisuudet tuottaa peruspalveluja.

Kunnat tulee vapauttaa selvästi valtiolle kuuluvien tehtävien kustannuksista.

Maksut oikeudenmukaisiksi

Maksujen ja taksojen merkitys kuntien taloudessa on jatkuvasti lisääntynyt kuntien palvelutehtävien kasvun myötä.

  • Kansandemokraatit edellyttävät, että maksujen rasitus kohdistuu oikeudenmukaisesti eri tulonsaajaryhmiin. Tavoitteena on siirtää rasitusta suuryrityksille.
  • Liikeyritysten kunnilta ostamista palveluista on perittävä vähintään omakustannushintaa vastaava maksu ja niiden erityisalennukset on poistettava.
  • Ilmaisia ja nimellishintaisia palveluja kuntalaisille on lisättävä kehittämällä terveyden- ja sosiaalihuoltoa, joukkoliikennettä, koulutusta ja sivistystointa sekä liikunta- ja vapaa-ajan palveluja.

Kunta elinympäristönä

Kunnan maanomistus perustana

Kuntalaisella on oikeus elinympäristöön, jossa hänen aineellinen ja henkinen hyvinvointinsa sekä viihtyvyytensä toteutuu. Tämä vaatimus edellyttää, että kunta ja kuntalaiset määräävät yhdyskuntarakenteen kehittämisestä. Päätösvaltaa alueensa kaavoittamisesta kunnan tulee käyttää kuntalaisten enemmistön etujen mukaisesti.

Voidakseen ohjata yhdyskuntakehitystä kunta tarvitsee käyttöönsä maata työpaikkojen, asuntojen ja palvelujen rakentamiseen ja kuntalaisten virkistystarpeisiin.

  • Yhdyskuntarakentamiseen tarvittava raakamaa tulee saada kunnan haltuun maan tosiasiallista käyttöä vastaavalla hinnalla.

Kunnan maata luovuteltaessa käytetään ensi sijaisesti vuokrausmenettelyä. Kaavoitettuja rakennus-tontteja luovuttaessaan kunta voi asettaa rakennuttajille ehtoja asuntojen sekä asuin- ja työympäristön laadusta, asuntojen kohtuuhinnoista tai vuokrista sekä muista väestölle tärkeistä asioista, joita on vaikea säädellä yksityisen maalle rakennettaessa. Kuntien on huolehdittava omakotitonttien saatavuudesta.

Lainmuutoksilla on jonkin verran parannettu kuntien mahdollisuutta hankkia maata ja edistää sen käyttöä. Kuntien tulot eivät nykyisellään kuitenkaan riitä maanhankinnan rahoittamiseen. Kunnat ovatkin riippuvaisia rahalaitoksista.

  • Valtion on nykyistä enemmän tuettava kuntien maanhankintaa, jotta sidonnaisuus yksityisiin rahalaitoksiin vähenee. Maanhankinnan ja asuntotuotannon rahoittamisesta tulee perustettavan kunnallispankin vastata.

Parempaan elinympäristöön

Yhdyskuntasuunnittelussa kuntalaisten tarpeet on otettava huomioon maaseudulla, jossa muuttotappio on heikentänyt jäljelle jäävien elinolosuhteita, ja suurissa asutuskeskuksissa, joissa voimakas väestönkasvu on synnyttänyt turvattomia ja virikkeettömiä asuinympäristöjä.

  • Erityistä huomiota on kiinnitettävä ympäristön suunnittelussa lasten ja nuorten tarpeisiin sekä niihin väestöryhmiin, joilla on heikot edellytykset vaikuttaa elinolosuhteisiinsa ja ympäristön muutoksiin.
  • Keskeneräiset ja palveluiltaan puutteelliset asunto- ja työpaikka-alueet on rakennettava valmiiksi ennen kuin uusia alueita otetaan käyttöön.
  • Kuntien ei tule sitoutua suuryritysten vaatimiin kaavoitus- ja rakentamissopimuksiin.

Suurten asutuskeskusten suunnittelussa on ratkaistava hajanaisen yhdyskuntarakenteen ongelmat, joita aiheuttavat tuotannon keskittyminen, rakentamisen monopolisoituminen ja maakeinottelu. Ympäristön suunnittelussa on löydettävä ratkaisut maaseutukuntien taloudelliseen kantokykyyn ja kohtuulliseen palvelutasoon.

Järkevä kokonaisuus

Kuntalaisella on oikeus vaatia, että asuminen, työpaikka ja vapaa-ajan vietto muodostavat järkevän kokonaisuuden. Ratkaisevaa on tällöin suunnittelu ja ympäristöhallinnon kehittäminen sekä kunnan kaavoituksen ja ympäristönsuojelutoimenpiteiden tehokas, pätevä ja valvottu käyttö.

  • Maankamaran, vesien ja ilman suojelu sekä melun torjunta kuuluvat kunnan ympäristösuojelun tehtäviin.
  • Teollisuudelta vaaditaan tehokasta ympäristön suojelua. Työympäristön laatu on parannettavissa työsuojelun ja rakentamisen valvonnan keinoin.
  • Kuntalaisten ulottuvilla on oltava urheilu-, ulkoilu- ja virkistysalueita ja tiloja, jotta liikuntatottumusten kehittäminen ja tasavertainen osallistuminen on turvattu.
  • Lasten leikkipaikoista sekä asukkaiden vapaa-ajan toimintoihin tarvittavista tiloista on määrättävä normitetuin ohjein.

Asumisen laatu ja hinta

Vaatimus kunnon asunnosta kohtuuhintaan voi toteutua silloin, kun asuntojen tuotanto, rahoitus ja jakelu saatetaan suunnitelmalliseen ja kansanvaltaiseen valvontaan.

Valtion lainoittamaa asuntotuotantoa ja osuutta kunnallisen asuntotuotannon rahoituksessa on tuntuvasti lisättävä ja määrättävä sitovat kiintiöt rahalaitosten asuntolainoitukselle. Vuokra-asuntotuotannon osuutta on voimakkaasti lisättävä ja se on toteutettava pääosin kuntien toimesta.

Asumiskustannusten pitäminen kohtuullisella tasolla edellyttää kaikkia asuntoja koskevaa hinta- ja vuokrasäännöstelyä sekä asuntolainojen maksuajan pidentämistä ja koron alentamista.

Kunnan asunto-ohjelman avulla voidaan rakentamista ohjata suunnitellusti.

  • Kansandemokraattien tavoitteena on taata jokaiselle riittävän suuri, asianmukaisesti varustettu, edullinen ja turvallinen asunto. Yhteiskunnan veolvollisuutena on huolehtia, että tällaisia asuntoja on tarjolla.
  • Asuntojen välittäminen on siirrettävä kunnalle. Vuokralaisten täysivaltainen edustus talojen hallintoon on turvattava.
  • Vanhojen talojen perusparantamista ja energiataloudellisia korjauksia on tuettava valtion ja kunnan toimesta.

Kuntalainen palvelujen käyttäjänä

Teknisiä palveluja tarvitaan

Tekniset palvelut ovat kuntalaisten peruspalveluja, joita kaikkien on saatava. Siksi niitä on lisättävä ja samalla laatua parannettava.

Energiaomavaraisuutta on tarpeen lisätä ja energian käyttöä järkeistää. Se voi tapahtua vain siten, että yhteiskunta vastaa perusenergian hankinnasta ja jakelusta.

  • Energian käyttö on suunnattava kansantaloudellisesti järkevästi.
  • Päävastuu sähköenergian tuottamisesta on oltava valtiolla ja kunnilla lämpöenergian tuotanto ja energian jakelu.
  • Kunnille on luotava lainsäädännön ja taloudellisen tuen avulla mahdollisuus kehittää energiahuoltoa. Se vaatii perusinvestointeja, joiden kustannukset on voitava jakaa pitkälle ajalle.

Jätteiden uudelleenkäyttö on tullut raaka-aineiden ja energian kallistumisen takia yhä ajankohtaisemmaksi. Jätehuoltolainsäädäntö antaakin kunnalle mahdollisuuden kehittää yhdyskuntajätteen käsittelyä.

  • Pääperiaatteena tulee olla jätteiden mahdollisimman pitkälle viety hyötykäyttö.
  • Teollisuuden on kehitettävä toimintaansa saasteettomammaksi ja huolehdittava jätteistään ympäristöä saastuttamatta.

Julkinen liikenne ei Suomessa ole kehittynyt siinä määrin kuin kansantalouden kasvu ja palvelujen kysyntä edellyttäisivät. Yli puolet väestöstä tarvitsee välttämättä julkista liikennettä. Turvallinen liikenneympäristö on niin ikään kuntalaisten tarpeiden mukaista.

  • Kunnille on luotava edellytykset harjoittaa joukkoliikennettä ja tarjota siten palveluja halvalla ja tasapuolisesti. Myös haja-asutusalueiden asukkaille on taattava liikkumismahdollisuudet julkisin liikennejärjestelyin.
  • Liikenneverkkoa kehitettäessä tulee erityisesti muistaa joukkoliikenteen vaatimukset sekä kevyen liikenteen väylien rakentaminen.
  • Erityistä huomiota kaipaa liikuntaesteisten, vanhusten ja lasten turvallisten liikkumismahdollisuuksien luominen.

Jokaisella kuntalaisella oikeus terveyspalveluihin

Kunnalliset terveyskeskukset muodostavat nyt terveydenhuoltojärjestelmän perusrungon. Niiden mahdollisuuksia huolehtia väestön tarpeista on jatkuvasti parannettava tasapuolisesti maan eri osissa. Lääkehuolto ja apteekkitoiminta on otettava yhteiskunnan haltuun.

Sairaalahoidosta vastaavat yhä kolmea eri tyyppiä olevat sairaanhoitokuntainliitot, eikä yhteiskunnan terveydenhuoltoon ohjaamia varoja voida näin ollen käyttää tehokkaasti ihmisten hyväksi. Siksi SKDL pitää välttämättömänä sairaaloiden siirtoa demokratisoitavaan väliportaan hallintoon.

Terveys- ja sosiaalitoimen järkevää yhteistyötä kaivataan kuntoutusta, vanhustenhuoltoa, pitkäaikaissairaanhoitoa ja monia muitakin palveluja kehitettäessä.

  • Kansandemokraatit pitävät tavoitteena kuntalaisille maksuttomia terveys- ja sairaanhoitopalveluja.
  • Kaikki tavallisimmat terveydenhuollon palvelut on sijoitettava terveyskeskuksiin, joissa ne ovat tutussa paikassa kuntalaisten helposti saatavilla.
  • Erityistä huomiota on syytä kiinnittää terveyskeskusten ja apteekkien sijaintiin, aukioloaikoihin ja ajanvarausjärjestelmiin, jotta palveluja on tarvittaessa joustavasti saatavilla.

Sosiaalipalveluja parannettava

Kansalaisten perustoimeentulo on myös taloudellisesti vaikeina aikoina kyettävä turvaamaan sosiaalipoliittisin keinoin.

Sosiaalisia palveluja on koko yhteiskunnassa kehitettävä tehokkaasti. Sosiaalipoliittinen lainsäädäntö kaipaa uudistuksia ja järjestelmän yksinkertaistaminen on myös välttämätöntä.

Kuntien sosiaalitoimen pääpaino on kansandemokraattien mielestä pantava lasten päivähoidon, kotipalvelujen ja vanhustenhuollon lisäämiseen. Erityisesti huomion kohteena on pidettävä pienituloisia ja vähävaraisia kuntalaisia.

  • Lapsiperheitä voidaan parhaiten auttaa luomalla laaja, monimuotoinen päivähoitojärjestelmä sekä tukemalla asunnon hankinnassa ja asumiskustannuksissa.
  • Vanhusten palveluja tulee kehittää siten, että vanhus voi kuntonsa ja mieltymyksensä mukaan valita haluamansa asumis- ja hoitomuodon.
  • Sosiaalitoimen kehittäminen vaatii valtion osallistumista kuntien kustannuksiin samojen periaatteiden mukaan kuin terveydenhuollon kustannuksiinkin.

Koulutus taattava kaikille

Koulutus vaikuttaa suuresti ihmisen mahdollisuuksiin toimia työelämässä, osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan sekä ottaa osaa kulttuuriin ja sen kehittämiseen. SKDL:n tavoitteena on kansalaisten koulutustason jatkuva kohottaminen ja koulutuksellisen tasa-arvon lisääminen. Kunnalla tulee olla vastuu kaikkien kuntalaisten kouluttamisesta.

Koko ikäluokalle yhteinen peruskoulu on hallinnollisesti toteutettu. Nyt on jatkettava peruskoulun opetuksen uudistamista. Tarpeellisten tietojen ja taitojen antaminen on vain yksi peruskoulun tehtävä.

  • SKDL painottaa koulun yleisinhimillisiä tavoitteita: kasvatusta rauhaan, kansainväliseen solidaarisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä kulttuurin kriittistä omaksumista, samoin kuin tunne-elämältään kypsän, monipuolisesti kehittyneen ihmisen kasvattamista, joka suhtautuu luontoon ja elinympäristöön vastuuntuntoisesti.
  • Koulun yhteyksiä koteihin ja ympäröivään yhteiskuntaan - kotikunnan työelämään ja kulttuuritoimintaan - on lisättävä. Se edellyttää koulutyön joustavaa järjestämistä.
  • Kunnan päätäntävaltaa opetussuunnitelmista päätettäessä on lisättävä.

Peruskoulun jälkeisessä koulutuksessa ollaan toteuttamassa keskiasteen koulunuudistusta. Ammatillista koulutusta yhtenäistetään ja sen tasoa nostetaan. Lukion rinnalle luodaan ammatillisen koulutuksen väylä korkeakouluihin asti. Kaikille nuorille taataan peruskoulun jälkeen jatkokoulutuspaikka. Uudet koulutusammatit on muodostettava riittävän laaja-alaisiksi, koska teknologia muuttaa koko ajan työelämän ja ammattien rakennetta.

  • Kuntien on monien ammatillisten oppilaitosten omistajina ja osakkaina tehtävä voitavansa, jotta edellä todetut tavoitteet myös käytännössä saavutetaan.

Aikuiskoulutuksen muotoja on kehitettävä niin, että jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus kehittää itseään. Varsinkin ammatillista ja yhteiskunnallista aikuiskoulutusta on lisättävä.

  • SKDL vaatii palkallista opintovapaajärjestelmää, joka antaa työssäkäyville todella mahdollisuuden osallistua aikuiskoulutukseen.
  • Keskitettyä ja virkavaltaista kouluhallintoa on yksinkertaistettava ja päätösvaltaa siirrettävä kunnan ja koulun tasolle. Oppilaiden ja opiskelijain osallistumista koulutyön suunnitteluun on lisättävä.
  • Koulut ja kulttuuritoiminta käyttävät kunnassa osittain samoja opettajia, tiloja ja välineitä. Niillä on myös paljon yhteisiä tavoitteita. Hallinnolliset esteet niiden joustavan yhteistyön tieltä on poistettava.

Oma-aloitteeseen kulttuuritoimintaan

Henkisillä harrastuksilla ja omatoimisuudella on tärkeä osa ihmisten elämän rikastuttajana, persoonallisuuden ja yhteiskunnallisen tietoisuuden kehittäjänä. Kulttuuripolitiikan keskeisenä tavoitteena tuleekin SKDL:n mielestä olla kuntalaisten kulttuurielämän laajentaminen, kulttuuriperinteen vaaliminen ja kehittäminen sekä luovan omatoimisuuden edistäminen. Erityisesti tulee monipuolistaa lapsille ja nuorille tarkoitettuja kulttuuripalveluja.

Kulttuuria ei pidä eristää muusta inhimillisestä toiminnasta, vaan sen on oltava mukana kaikissa kunnan toiminnoissa. Entistä tehokkaammin on tarpeen käyttää hyväksi jo olemassa olevat toimintaväylät ja kunnalliset laitokset sekä paikat, joissa kuntalaiset muutenkin tapaavat toisiaan.

Samalla kun keskitytään olemassa olevien kulttuurilaitosten laadun ja käytön monipuolistamiseen, on kyettävä myös kehittämään liikkuvampia, joustavampia ja ihmisläheisempiä kulttuuritoiminnan muotoja.

  • Ihmisten yhteiskunnallista aktiivisuutta voidaan kehittää edistämällä kuntalaisten oma-aloitteisuutta ja luomalla puitteet omaehtoiselle toiminnalle.
  • SKDL:n tavoitteena on elävä kunta, jossa asukkaat osallistuvat oman yhteiskuntansa kehittämiseen, voivat tyydyttää lisääntyvät kulttuuritarpeensa ja löytävät yhteyden kulttuuriperinteeseen.

Eri ikäryhmien välistä tasa-arvoa voidaan lisätä luomalla nuorillekin edellytykset vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin ja toimenpiteisiin.

Nuorison erityistarpeet huomioon

Lapsia ja nuoria on johdonmukaisesti opastettava ottamaan vastuuta. Nuorille on annettava tehtäviä, joissa heillä on mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin ratkaisuihin sekä oppia myös vastaamaan. Nuorison aloitteellisuutta on tuettava. Nuorison tarpeista lähtevän joukkotoiminnan tulee päästä vaikuttamaan kunnalliseen suunnitteluun, päätöksentekoon ja toimeenpanoon.

Nuortenkin yhteiskunnallinen toiminta ja mielekäs vapaa-ajanvietto vaativat asianmukaisia tiloja. Niitä on kunnan rakennettava ja kiinnitettävä huomiota myös toiminnan sisältöön. Nuorilla on oikeus odottaa kunnalta paljon muutakin kuin nuorisotoiminnan tukemista.

  • Koulunsa päättäneille nuorille on pystyttävä tarjoamaan aloitus- ja harjoituspaikkoja, jotta tie työelämään avautuu pienemmin vaikeuksin.
  • Nuorten pulmana on opiskelija-asuntojen ja nuorten perheiden ensimmäisten asuntojen puute. Tämän puutteen poistaminen edellyttää nuorten tarpeiden ottamista huomioon kunnan asuntotuotannossa.
  • Nuoria tulee innostaa oma-aloitteisuuteen kulttuuritoiminnassa. Samalla nuoria on ohjattava kansallisen ja varsinkin alueellisen kulttuuriperinteen vaalimiseen.

Kunnat ja työllisyys

Työvoima on Suomessa perustuslain mukaan valtiovallan erityisessä suojeluksessa, mutta kapitalistisen omistusjärjestelmän vallitessa ovat julkisen vallan keinot kuitenkin rajoitetut, kun täystyöllisyyttä tavoitellaan.

Yksityinen elinkeinoelämä ei ole ollut halukas eikä kykenevä täystyöllisyyttä turvaamaan. Teollisuuden ja rakennustoiminnan piirissä työvoiman kysyntä hidastuu teknisen kehityksen ja tuotannon rationalisoinnin myötä. Myös palvelualoilla automaatio siirtää tehtäviä ihmisiltä koneiden suoritettavaksi.

Siksi julkisten palvelujen - kuten kunnassa koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja kulttuuritoiminnan - merkitys myös työllistäjänä kasvaa voimakkaasti.

Tieteen ja tekniikan kehittyessä aineellisessa tuotannossa selvitään vähemmällä ihmistyöllä. SKDL:n mielestä näin vapautuvaa työvoimaa tulee käyttää kansalaisten elämisen laadun parantamiseen.

  • Kuntien palveluja laajentamalla voidaan luoda kipeästi kaivattuja pysyviä työpaikkoja.
  • Kunnat yhdessä ovat suuri työnantaja. SKDL:n mielestä kuntatyönantajan tulee toimia esimerkillisesti luomalla kaikille työntekijöilleen asialliset työolot ja harjoittamalla solidaarista palkkapolitiikkaa.
  • Kuntien hankinnat tulee suunnata niin, että ne lisäävät työllisyyttä Suomessa.
  • Kunnan on laadittava vuosittain tarkistettava työllisyysohjelma, jolla ohjataan kunnan oma rakentaminen mahdollisimman tasaisen työllisyyden turvaamiseksi.

Kunta voi edistää työllisyyttä myös osoittamalla teollisuudelle ja muulle elinkeinotoiminnalle sopivia alueita sekä varustamalla ne kunnallistekniikalla. Kunta voi luonnollisesti huolehtia myös teollisuustilojen rakentamisesta.

SKDL:n mielestä on yrityksiltä tällöin perittävä täysi korvaus kustannuksista. Yritysten houkuttelu kuntaan on osoittautunut kunnille raskaaksi keskinäiseksi kilpailuksi. Asiallinen sijainninohjaus kuntien ja valtiovallan yhteistyönä ottaisi sen sijaan paremmin huomioon alueellisen tasapainon vaatimukset.

Kunta hyväksi elää

Edellä on kerrottu niistä tavoitteista, joita kansandemokraatit pitävät ohjenuoranaan kunnallisessa toiminnassa.

SKDL haluaa toteuttaa oikeudenmukaisuutta ja ihmisten tasavertaisuutta. SKDL:n mielestä väestön enemmistön, tavallisten kuntalaisten etu on myös kunnan etu.

SKDL pyrkii siihen, että jokaiselle kuntalaiselle taataan mahdollisuus vaikuttaa oman elinympäristönsä ja itseensä kohdistuvien toimintojen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

SKDL järjestöineen tarjoaa kansalaisille kanavan vaikuttaa kunnalliseen toimintaan. Yhdessä voimme laajentaa kunnallista demokratiaa ja kehittää kotikuntaamme entistä paremmaksi elää ja asua.

OHJELMA ON HYVÄKSYTTY SKDL:n LIITTONEUVOSTOSSA 23.2.1980.