SKDL:N 9. LIITTOKOKOUS 15-18.5.1970

LIIKUNTAPOLIITTISET TEESIT

Varhaisessa yhteiskunnallisen kehityksen vaiheessa työ oli lähes jokaiselle liikkumista ja ruumiillisen voiman käyttämistä elannon hankkimiseksi. Luokkayhteiskunnan syntyessä tuotantovälineitä omistava hallitseva yläluokka vapautui välittömästä tuotannosta ja työhön osallistumisesta. Vapaa-aikaansa varten se kehitti työstä erillään olevan järjestetyn liikkumisen, urheilun, jonka se erilaisin säännöin ja rajoituksin pyrki säilyttämään etuoikeutenaan.

Vasta porvariston valtaan nousun jälkeen liikunta sai nykyiset muotonsa järjestäytyneenä urheiluharrastuksena. Teollistuva yhteiskunta tarvitsi yhä suorituskykyisempää, olevaan tyytyvää työvoimaa. Urheilu otettiin tässä avuksi. Porvaristo näki siinä keinon, jolla työläiset voidaan pitää luokkatehtävistään erossa.

Nouseva työväenluokka muodosti toisaalla omat liikuntajärjestönsä aseeksi porvaristoa ja kapitalismia vastaan ja uuden yhteiskuntajärjestelmän luomiseksi. Suomessa tämä näkyi Työväen Urheiluliiton syntymisenä porvarillisten urheiluliittojen rinnalle.

Lujitettuaan poliittisen valtansa porvaristo on pyrkinyt kaikin tavoin himmentämään yhteiskunnan luokkasuhteita ja luomaan luokkien keskeistä sopusointua ja näin turvaamaan valtansa. Tässä mielessä se on korostanut urheilun puolueettomuutta. Porvariston taloudellinen ja henkinen ylivalta on vaikuttanut myös työväen urheiluliikkeeseen, johtanut aatteellisuuden heikentymiseen ja oikeistososialidemokraattien tukemana liikkeen hajoamiseen. Työväenluokka on menettänyt otettaan urheilusta yhteiskuntapoliittisena välineenä.

Kapitalistinen yhteiskunta ei kykene tekemään ratkaisuja, jotka palvelevat kansan suurta enemmistöä. Tämä näkyy myös liikuntapolitiikassa. Liikunnan ja urheilun harrastus on kaikessa pyritty muotouttamaan porvarillisten etujen mukaan. Myös kilpaurheilussa ilmenevät räikeät epäkohdat palvelevat porvariston luokkapyyteitä. Kapitalistinen yhteiskunta toteuttaa liikuntapolitiikkaa, joka on perustunut taloudelliseen ja sosiaaliseen sekä ihmisten suorituskyvyn fyysiseen erilaisuuteen, minkä vuoksi vain harvoilla on ollut mahdollisuus aktiiviseen liikkumiseen ja liikuntaan. On syntynyt ristiriita toisaalta työväenluokan liikunnallisten tarpeiden ja toisaalta tarjottujen liikuntamahdollisuuksien välillä.

SKDL:n liikuntapolitiikan tehtävänä on toteuttaa yhteiskuntarakenteen muuttamiseen tähtäävää politiikkaa liikuntakulttuurin alueella. Tämä merkitsee porvarillisen ylivallan murtamista, sosialististen arvojen saattamista vallitseviksi ja pyrkimistä liikuntaa koskevassa päätöksenteossa sellaisiin ratkaisuihin, joiden lähtökohtana ovat kaikkia kansalaisia koskevat liikunnalliset tarpeet. Sosialistisen liikuntapolitiikan pyrkimyksenä on kansalaisten ohjaaminen sosialismin tuntemiseen ja luokkatietoisuuteen.

Työväen urheiluliikkeestä on luotava joukkojärjestö, jolla on voimaa ajaa laajoja yhteiskunnallisia uudistuksia. Osana työväenliikettä sen tulee kaikessa taistella muun työväenliikkeen tavoin työväenluokan oikeuksista. Työväen urheiluliikkeen tulee tarjota monipuolisia harrastusmahdollisuuksia laajoille joukoille. Sen on osaltaan edistettävä sosialistisen liikuntapolitiikan toteuttamista yhteiskunnassa. SKDL tulee kaikessa toiminnassaan puolustamaan tinkimättömästi TUL:n itsenäisyyden, aatteellisuuden ja voiman lujittamista.

Liikuntahallinto on sekä kansallisesti että kansainvälisesti uudistettava demokraattisten periaatteiden mukaan. Suomen liikuntaelämää ohjaavan korkeimman hallintoelimen tulee olla eduskunnan valitsema ja sen sekä läänien ja kuntien lautakuntien vastata yhteiskunnallisia voimasuhteita.

Yhdyskuntia suunniteltaessa on pyrittävä ratkaisuihin, joissa ihmisten luonnollisen liikkumisen mahdollisuudet säilyvät. Ympäristöä on suojattava saastumiselta, luontoa ja riistakantaa on suojeltava ja sen ohella erämiesten ja urheilu-kalastajien harrastusmahdollisuudet on turvattava. Ulkoilulaki on saatava kansalaisten liikuntaharrastuksen turvaksi.

Liikuntapaikkojen rakentamisessa on lähdettävä ensisijaisesti kaikkien kansalaisten eduista ja monipuolisista käyttömahdollisuuksista. Määrärahat on suunnattava saman perusteen mukaan.

Koulujen liikunnan opetuksessa on oppilaille annettava riittävät tiedot ja taidot, jotta he itse myöhemmin voivat omakohtaisesti päättää liikunnan harrastuksestaan. Liikunnan ohjaajien koulutus on uudistettava.

Liikuntatieteellistä ja kansanterveydellistä tutkimusta on yhteiskunnan toimin tehostettava.

Yhteiskunnan hallinnassa olevien tiedotusvälineiden on entistä enemmän annettava liikuntaa ja sen asemaa yhteiskunnassa koskevaa tietoa sekä käsiteltävä huomattavasti enemmän työväen urheiluliikettä.