Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKDL/618

Suomen kansan demokraattinen liitto

Maatalousohjelma


  • Puolue: Suomen kansan demokraattinen liitto
  • Otsikko: Maatalousohjelma
  • Vuosi: 1968
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

MAATALOUSOHJELMA

Ohjelma hyväksytty SKDL:n liittoneuvoston kokouksessa 26.-27. 10. 1968

MUUTTUVA MAATALOUS

Maatalous ei Suomessa enää ole muista elinkeinoista irrallinen, se ei enää edusta erityistä talonpoikaista tuotanto- ja elämäntapaa. Maatalous on osa teollistuvan kansantaloutemme ja yhdentyvän maailmankaupan kokonaisuudesta. Maatalouden kehittäminen ja sopeuttaminen näiden johtavien kehitysilmiöiden vaatimuksiin on välttämätöntä. Tämän onnistumisesta riippuu maataloudessa ja muissakin elinkeinoissa toimivan väestön elintason kohoaminen ja kansantalouden yleinen kasvu.

Maanviljelys on teollistuvassa Suomessa kehittymässä teollisuusluontoiseksi elinkeinoksi, jonka tehtävänä on tuottaa kelvollista raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle. Tämä on merkittävästi muuttanut maatalouden ja maanviljelijäin asemaa ja lisännyt niiden riippuvuutta markkinatalouden yleisestä organisaatiosta, luotto- ja liikelaitoksista. Maataloustuotannon kannattavuuden parantaminen vaatii nykyistä tehokkaampaa tieteellisten menetelmien ja teknisten välineiden käyttöä. Niiden soveltamiselle maataloustuotantoon on luotava suotuisat edellytykset. Se lisää mahdollisuuksia maataloustuotannon kannattavuuden ja sen harjoittajien toimeentulon parantamiselle.

Epäedulliset luonnonolosuhteet, maataloutemme pienviljelysvaltaisuus sekä varojen puute ovat olleet pahimpina esteinä maatalousväestön elintason kohoamiselle, kansainvälisesti kilpailukykyisen tuotannon harjoittamiselle ja maataloustuotteiden kotimaisen kustannustason alentamiselle. Sen vuoksi on ollut ja on edelleenkin välttämätöntä tukea eri tavoin maataloustuotannon kehittämistä, kuten tehdään monissa meitä edullisemmat tuotanto-olosuhteet omaavissa maissa.

Maataloutemme on kehittynyt sellaiselle tasolle, että se kykenee tuottamaan peruselintarvikkeita yli oman maan kulutuskysynnän. Se on tuotosmäärien ja tuotteiden laadun suhteen kansainvälisestikin korkealla tasolla. Vienti-tuotannon tukeminen on vuosi vuodelta muodostumassa entistä raskaammaksi rasitukseksi valtion- ja kansantaloudelle. Maataloustuotantoa rajoittavat meillä kotimaan kulutuskysynnän lisäämisen vähäiset mahdollisuudet sekä kansainvälisillä maataloustuotemarkkinoilla kiristyvän kilpailun ]a yhdentymisen (Integroitumisen) asettamat esteet vientituotannolle.

Näistä syistä maataloutemme kehittämisen ja maatalousväen toimeentulon parantamisen näköaloja sekä sen ja työpalkalla elävän väestön keskinäisen yhteisymmärryksen rakentamisen edellytyksiä sekä niistä johtuvia toimenpiteitä on arvioitava nykyisin monessa suhteessa toisin kuin aikaisemmin. Maatalouden mahdollisuudet nykyisen suuruisen viljelijäväestön elintason kohottajana ovat rajoitetut. Vain pysyviä työpaikkoja lisäävä teollinen kehitys luo edellytyksiä maatalouden rakenneuudistukselle Ja tehostumiselle sekä maataloudesta irtaantuvan liikaväen muihin elinkeinoihin sijoittumiselle. Palkkatyöväen Ja viljelijäin yhteistoiminnan rakentamisen perusta monopolipääoman harvainvaltaa vastaan käytävässä taistelussa on siis merkittävästi muuttunut ja yhteistoiminnan edellytykset parantuneet.

Suomen Kansan Demokraattinen Liitto katsoo, että kehitettäessä maatalousolojamme sekä hoidettaessa käytännön maatalouspolitiikkaa kansantalouden yleisen kehityksen ja pienviljelijäin etujen mukaisella tavalla, tulee ottaa huomioon seuraavat SKDL:n periaateohjelmassa hyväksyttyihin maatalouspolitiikan kehittämisen yleisiin periaatteisiin pohjautuvat näkökohdat:

I MAANOMISTUSOLOJEN KEHITTÄMINEN

Maatilalainsäädäntöä kehitettäessä tulee pyrkiä siihen, että maa on omalla työllään maata viljelevän väen toimeentulon ja kansan elintarvikehuollon perustana. Maanviljelijäin omistusoikeus maahan on turvattava. Sen muuttaminen voi tapahtua vain maanviljelijäin omasta tahdosta riippuen. Maaomaisuuden siirtyminen keinottelun välineeksi on estettävä lainsäädännön avulla. Sukupolven vaihtuessa ja muutoinkin omistajilta vapautuva maa on pyrittävä käyttämään pienten tilojen suurentamiseen valtion etuosto-oikeutta ja välitystä hyväksi käyttäen.

Maankäyttölakia, luotto- ja korkopolitiikkaa sekä maatalouden kehittämisrahaston toimintaa on kehitettävä siten, että niiden avulla mahdollistetaan viljelijäväen toimeentulon parantaminen ja maataloutemme rakenteen tervehdyttäminen. Liian pienten tilojen elinkelpoisuutta on parannettava mm. luomalla niille tarpeen vaatiessa mahdollisuudet lisämaansaantiin ennen muuta autioituvien ja keinottelutarkoituksiin varattujen tilojen sekä yhtiöiden, säätiöiden ja myöskin valtion maista milloin sitä on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Tilojen pirstomista tai niiden joutumista kohtuuttoman raskaan perintö-velkarasituksen alaiseksi on pyrittävä estämään. Luottopolitiikkaa on hoidettava siten, että se mahdollistaa sisarosuuksien lunastamisessa tarvittavan lainan saannin kohtuullisilla lainaehdoilla.

Vaikka nykyinen peltoala onkin riittävä kotimaista kulutuskysyntää ajatellen, niin yksityistapauksissa ei voitane välttyä uuden pellon raivaamiselta ja uusien viljelmien muodostamiseltakaan. Maankäytön yleistavoitteena tulee kuitenkin pitää maataloutemmme rakenteen tervehdyttämistä ja jo perustettujen asutustilojen elinkelpoisuuden kaikinpuolista parantamista paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

Maapolitiikan lähiajan tavoitteena tulee pitää sellaista elinkelpoista, lähinnä perheen täydellistä työllisyyttä ja turvattua toimeentuloa vastaavaa perheviljelmämuotoa, jolla voidaan koneiden ja rationaalisen työnjärjestelyn avulla alentaa maa- ja karjatalouden kustannuksia ja parantaa kannattavuutta. Yleensä maapolitiikkaa hoidettaessa tulee lähteä kansantalouden kehittämisen kokonaiseduista, välttää haja-asutusta ja suunnata kehitystä yhtenäisiin kyläkunta-taajamiin.

Maatalouden rakenteen uudistaminen merkitsee ennen muuta viljelmien suurentamista sekä niiden määrän ja maatalousväestön vähentämistä. Se on pitkäaikainen kehitystie. Sitä kuljettaessa on huolehdittava siitä, että lainsäädännölliset ja hallinnolliset ratkaisut edistävät mainittujen kehityspäämäärien saavuttamista, mutta niin, etteivät ne johda pienviljelijäin pakkohäätöihin. Uudistusprosessin nopeus on riippuvainen teollisten ja palveluelinkeinojen yleisestä kehityksestä sekä niiden luomien uusien työmahdollisuuksien lisääntymisestä.

II MAATALOUSTUOTANNON KEHITTÄMISEN SUUNTA

Maataloustuotannon kehittämisen tavoitteena tulee olla monipuolinen kotieläintalous yhdistyneenä oloihimme soveltuvaan vihannes- ja puutarhaviljelyyn sekä näiden tuotteiden korkeatasoiseen ja monipuoliseen jalostukseen. Sen vuoksi on edistettävä rehuviljelyn, laidun mumukaan luettuna, sekä vihannes- ja puutarhatalouden kaikinpuolista voimaperäistämistä. Kotieläintaloutta tulee monipuolistaa kehittämällä naudanlihan tuotantoa sekä siipikarjan, lampaiden ja turkiseläinten hoitoa.

Viljan viljelyn mahdollisuuksia on parannettava alueilla, joilla luonnonolosuhteet sen sallivat. Maaperä- ja viljavuustutkimuksia sekä koetoimintaa on lisättävä. Yleensäkin pellonkäyttö on pyrittävä ohjaamaan kulloinkin tarkoituksenmukaisten yleisten tuotantotavoitteiden mukaan.

Maataloudellisten jalostus- ja tutkimuslaitosten toimintaa on ohjattava edellä mainittujen tehtävien mukaisesti. Pohjois- ja Itä-Suomen kehitysalueiden erikoistarpeet ja mahdollisuudet tulee tällöin ottaa huomioon. Yleensäkin on edistettävä alueellista ja tilakohtaista erikoistumista paikallisten olosuhteiden, tarpeiden ja markkinointimahdollisuuksien mukaisesti.

Maataloustuotteiden kotimaista kulutusta on lisättävä vahvistamalla vähävaraisen väestön ostokykyä ja monipuolistamalla kansalaisten kulutustottumuksia. Tämä edellyttää ravinto- ja kotitalousneuvonnan tehostamista sekä palkkatyöväestön reaaliansioiden kohottamista niin, että sillä on nykyistä suuremmat mahdollisuudet pitkälle jalostettujen tuotteiden käyttöön. Vientipalkkiovarojen käytöllä kotimaisen kulutuskysynnän lisäämiseen sekä jalostus- ja välitysportaan voittomarginaalien tarkistuksella tulee tässä suhteessa olemaan tervehdyttävä merkitys.

Maataloustuotannon kehittämisen tulee perustua nykyaikaisiin tutkimusmenetelmiin ja suunnitteluun. Ravintotutkimusta ja -koulutusta on kehitettävä.

III METSÄTALOUS

Vaikka yleinen kehitys osoittaakin metsäteollisuuden ylivallan maamme kansantaloudessa olevan heikkenemässä vuori-, metalli- ja kemianteollisuuden lisääntyessä, tulee sillä edelleen olemaan merkittävä asema talouselämässä ja maaseutuväestön lisäansiomahdollisuuksien turvaajana. Sen vuoksi tulee huolehtia metsävarojamme lisäämisestä tarkoituksenmukaisilla metsänviljely-, kuivatus- ja hoitomenetelmillä.

Etenkin Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen tuottamattomien suo- ja muiden vesiperäisten maiden kuivatuksella voidaan suuresti lisätä kasvavan metsän alaa sekä luoda edellytyksiä turveteollisuuden laajentamiselle ja kehittämiselle.

Maamme maatilataloudessa muodostavat maa- ja metsätalous kiinteän kokonaisuuden. Siksi pienviljelmien elinkelpoisuuden parantaminen edellyttää, että niillä alueilla, Joilla siihen on edellytykset, pientiloilla olisi mahdollisuus saada riittävästi kotitarvepuuta Ja lisätuloa omaan tilaan kuuluvasta tai yhteismetsästä.

Metsänhoitotoimenpiteitä on kehitettävä siten, että niillä turvataan metsänkasvun ja poistuman välinen tasapaino ja puuston laadun parantuminen. Pienviljelijöille on varattava mahdollisuus saada, alueellisten edellytysten mukaan, tilan elinkelpoisuutta parantava metsäala. On myös huolehdittava siitä, etteivät autioituvien tilojen metsävarat joudu yhtiöiden ja metsäkeinottelijoiden käsiin. Yhteiskunnalle on varmistettava oikeus pakkolunastaa tarpeen vaatiessa maa-keinottelijoiden, yhtiöiden Ja muidenkin yhteisöjen metsiä yleishyödyllisiin tarkoituksiin, luonnonsuojelu- ja retkeilyalueiksi. Metsäomaisuuden joutuminen keinottelun välineeksi on estettävä lainsäädännöllisin toimenpitein.

Niin yhteisöjen kuin yksityistenkin metsien parannustoimintaa on edistettävä. Metsänhoitoyhdistyksiä koskevaa lakia on muutettava siten, että kotitarvepuun saantiin rajoittuvien pien-metsien omistajat vapautuisivat metsänhoitoyhdistysten ylläpitomaksuista. Pienviljelijöitä on neuvottava käyttämään hyväkseen voimassa olevan metsälain suomia oikeuksia lainojen ja avustusten saantiin metsänparannus- ja kuivatus-töiden suorittamiseen omilla tiloillaan. On huolehditava siltä, että metsänhoitoavustuksista ja -palkkioista pääsevät osallisiksi myös pienten metsälöiden omistajat.

Metsätaloudellista tieteellistä tutkimustyötä, ammatikoulutusta, neuvontaa ja valistustyötä on tehostettava sekä poistettava tällä alalla ilmenevä vanhoillisuus ja hajanaisuus.

Puunjalostusteollisuutta kehitettäessä on pyrittävä saavuttamaan mahdollisimman täydellinen raaka-aineen jalostusaste ja sen hyväksikäyttö. Se vaatii suurten ja korkean teknisen tason omaavien tuotantolaitosten kehittämistä. Teollisuuden jäteaineiden hyväksikäyttöä on kehitettävä ja niiden luontoa vahingoittavaa vaikutusta torjuttava. Raaka-aineen hankintakustannusten alentumisessa on ensivuoroinen huomio kiinnitettävä hakkuiden, kuljetus- ja jalostustoiminnan rationalisointiin. Kantohinnan kehitystä, puutavaran hankintaa ja metsänhoidon avustustoimintaa tulee hoitaa siten, että niiden avulla turvataan metsänomistajille kohtuullinen korvaus metsänhoitokustannuksista heikkokasvuisillakin metsäalueilla, etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa.

IV MAATILATALOUDEN TUKEMINEN

Huomioon ottaen maataloutemme luonnonolosuhteista, pienvlljelysvaltaisuudesta ja raskaasta pääomarasituksesta johtuvat korkeat tuotantokustannukset ja niiden aiheuttama heikko kannattavuus, ei maatalouden harjoittaminen maassamme ole mahdollista ilman lakisääteisiä valtion toimenpiteitä. Tukemisjärjestelmän tulisi kuitenkin olla sellainen, ettei se rajoittuisi vain hintatason ja sosiaalisen tulonjaon säännöstelyyn, vaan että se parantaisi myös maataloutemme rakennetta ja tuotantoedellytyksiä. Pinta-alalisän kaltaista kannattavuuseroavaisuuksia tasoittavaa suoranaista tukemistoimintaa tulee edelleenkin kehittää.

Maatalouden hintalaki on välttämätön, jotta maataloustuotteiden hinnat voitaisiin pitää oikeassa suhteessa tuotantokustannuksiin maatalouden sisäisessä ja koko kansantalouden tulonjakokehityksessä. Sen tehtävänä tulee olla, hintapoliittisten ratkaisujen ohella, myös alueellisten ja viljelmien koosta aiheutuvien kannattavuuseroavaisuuksien tasoittaminen tasaveroisen tulotason turvaamiseksi koko maatalousväelle. Tavoitteena tulee tällöin pitää myös sitä, että maataloudessa omalla työllään elävän väestön toimeentulo paranee samassa suhteessa kuin muissa elinkeinoissa.

Maataloustuotannon tukemisella on edistettävä ennen muuta kotieläintalouden tuotantoedellytysten parantamista. Laidunoloja on kehitettävä ja tuorerehun käyttöä lisättävä. On edistettävä korkeatuottoisen karjan hankintaa sekä ajanmukaistettava ja rationalisoitava karjatalous-rakennuksia. Karjan tuotantotarkkailu-, jalostus- ja sairaushuoltotoimintaa on edistettävä.

Luonnon onnettomuuksien aiheuttamien vahinkojen korvaaminen maataloudelle on saatava lakiin perustuvaksi. Tässä tarkoituksessa tapahtuvaa vapaaehtoista vakuutustoimintaa on myös kehitettävä. Vahinkojen arviointi on hoiduttava tilakohtaisesti, todellisia vaurioita vastaavasti.

Maatilatalouden tehokkuutta lisääviä uudistuksia, kuten peltojen kuivattamista, salaojitusta, kivenraivausta, tilusteiden rakentamista, vesihuollon ja kotieläinsuojien parantamista sekä koneistamista on edistettävä maatalouden kehittämisrahaston tukemana. Perusluottolakia on parannettava siten, että se mahdollistaa nykyistä tasapuolisemmin halpakorkoisen luoton saannin maatalouden rakennetta parantaviin uudistuksiin ja velkarasituksen keventämiseen pienviljelmilläkin. Ensisijaista on tällöin sisar-osuuksien lunastamisen, lisämaanhankinnan ja näihin tarkoituksiin otettujen korkeakorkoisten pankkilainojen halpakorkoiseksi perusluotoksi muuttamisen rahoittaminen.

Maataloussähkön käytöstä aiheutuvien epätasaisuuksien poistamiseksi ja kustannusrasituksen keventämiseksi sekä maaseudun sähköistämisen loppuun suorittamiseksi on pyrittävä koko maata käsittävän yhtenäisen sähkövoimaverkoston ja tariffijärjestelmän luontiin. Maan eri alueet ja sähkönkuluttajat on saatava tasaveroiseen asemaan sähkönkäyttökustannuksissa. Syrjäisten alueiden ja pienviljelmien sähkön saantia on autettava halpakorkoisilla ja pitkäaikaisilla peruskustannuslainoilla ja avustuksilla.

Syrjäseutujen tieoloja on valtion ja tieosuus-kuntien yhteistoimin parannettava rakentamalla uusia teitä ja ottamalla valtion hoitoon sellaiset, aikaisemmin rakennetut tilus- ja kylätiet, joilla on yleisluontoista merkitystä. Puutavarayhtymät on saatava osallistumaan yksityisluontoisille teille aiheutuneiden vaurioiden korjaamiskustannuksiin.

Maataloustuotannon mukauttaminen markkinatalouden nykyisiin oloihin aiheuttaa liikeluoton lisääntyvää tarvetta myös pienviljelmillä. Siksi on pyrittävä siihen, että rahalaitokset helpottaisivat liikeluoton saannin ehtoja korkokantaa alentamalla.

V MAA- JA METSÄTALOUDELLINEN YHTEISTOIMINTA

Maa- ja metsätalouden tehokkaan rationalisoinnin, koneistamisen ja tuotannon voimaperäistämisen suurimpana esteenä on viljelmien ja maatilametsalöiden pienuus sekä tilusten hajanaisuus. Maa- ja metsätalous on kuitenkin muuttumassa teollisuustuotantoa muistuttavaksi liiketoiminnaksi, loka vaatii nykyistä suurempia liikeyrityksiä ja -toimintoja. Sen vuoksi tilojen keskeisellä monimuotoisella yhteis- ja osuustoiminnalla, kuten osuuskunta- ja yhtiömuotoisilla yhteisnavetoilla, työrenkailla, koneidenhankinta- ja käyttöyhtymillä ja metsänhoidon, myynnin |a hankinnan aloilla toimivilla alueellisilla yhteisyrityksillä, tulee olemaan kasvava merkitys maan pienomistuksen ja teknisen kehityksen luoman ristiriidan lieventäjänä jo nykyoloissa. Se on myös käyttökelpoinen yritysmuoto pyrittäessä kohottamaan maa- ja metsätalouden kannattavuutta, kaupallista kilpailukykyä ja maatalousväen tulotasoa. Siksi on osuustoiminnallisia yrityksiä Ja yhteistoiminnan muotoja kehitettävä kotoisen ja kansainvälisen kokemuksen pohjalta. Niiden edistämiselle on myös vero- ja luottopolitiikalla luotava suotuisat edellytykset. Osuustoiminnalle suotuisaa kasvatus- ja valistustyötä on tehostettava myös maataloudellisessa neuvontatyössä.

Osuustoiminnallisella liikemuodolla on maassamme vahvat perinteet Ja asema, etenkin maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan alalla. Näitä asemia on vahvistettava ja pyrittävä kehittämään osuusmeijereiden, -teurastamojen, -kauppaliikkeiden, metsäalan ym. elinkeinoalojen osuustoiminnallisten yritysten toimintaa. Ne on pidettävä palvelukykyisinä ja ajan kilpailuvaatimuksia vastaavalla tasolla. Siten voidaan vaikuttaa myös jalostuksen ja kaupan marginaalien pienentymiseen tuottajien Ja kuluttajien sekä metsänomistajien yhteiseksi hyödyksi. Osuus-kunnallisten liikeyritysten hallinnollista kansanvaltaisuutta on kehitettävä ja laajennettava. Niiden jäsen- ja asiakaskunnan tahto ja toivomukset tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon liikkeiden hoidossa ja valvonnassa vastavoimana välttämättömän keskityksen tuomalle virkavaltaisuudelle ja suurpääoman monopolipyrkimyksille.

VI MAATILATALOUDEN VEROTUS

Verolainsäädännössä on pyrittävä siihen, että maatalousverotuksen tulkinnanvaraisuus ja epäoikeudenmukaisuus pienviljelmien suhteen saadaan poistetuksi ja että verotuksessa otetaan riittävästi huomioon sosiaaliset sekä maatalouden rakennetta parantavat näkökohdat. Manttaalikuntalaitos on tarpeettomana menneisyyden jäänteenä lakkautettava ja manttaalikuntien varat ja omaisuus käytettävä maaseudun nuorten ammattikoulutuksen edistämiseen kuntien valtuustojen valvonnan alaisena.

VII MAASEUTUVÄEN SOSIAALITURVAN PARANTAMINEN

Varsinaisten maatalouspoliittisten uudistusten ohella on kansandemokraattisen liikkeen pyrkimyksenä maaseudun palkkatyöväen ja pienviljelijäin ammatillinen sekä poliittinen järjestäminen toimintaan työ- ja sosiaalisten olojen parantamiseksi.

Maataloudessa ja metsätöissä työskentelevän palkkatyöväen aseman parantamiseksi on näillä aloilla saatava voimaan 8 tunnin työpäivä ja 40-tuntinen työviikko sekä lakisääteiset vähimmäispalkat. Työpaikkoja, asunto- ja työolosuhteita metsä-, uitto- ja maataloustöissä on parannettava samassa suhteessa kuin muissakin vastaavissa elinkeinoissa. Yleensäkin maatalousväen tuotanto- ja sosiaalisia oloja tulee kehittää pitäen tavoitteena sitä, että alalla voitaisiin lähitulevaisuudessa turvata 5-päiväinen työviikko ja samanlaiset työaika-, eläke- ja lomaedut kuin muissakin vastaavissa elinkeinoissa omalla työtulollaan elävälle väelle. Maaseutuväen työllisyystilanteen ja ansiomahdollisuuksien parantamiseksi on pyrittävä sijoittamaan maaseudulle elinkelpoista teollisuutta. Myös pien- ja kotiteollisuutta on edistettävä.

Työttömyyden seurausten torjumiseksi on aikaansaatava sellainen työttömyysvakuutuslaki, joka antaa työturvan myös ansiotöitä tarvitsevalle pienviljelijäväestölle. Sen työttömyyskortistoon pääsyä rajoittavat esteet on poistettava. Työttömyyskassalakia tulee kehittää niin, että pienviljelijöillä olisi mahdollisuus saada työttömyyskassalain mukaista avustusta siiloin, kun he ovat ansiotyön tarpeessa eikä heille voida sitä järjestää.

Yleistä sairausvakuutusjärjestelmää on kehitettävä sekä perhe- ja yrittäjäeläkelain säätämistä kiirehdittävä. Se on pyrittävä saamaan sellaiseksi, että siinä asetetaan maanviljelijät ja muu omalla työtulolla elävä maaseutuväki sairaushuollon ja eläketurvan suhteen samaan asemaan muiden väestöryhmien kanssa.

Maaseudun vähävaraisten ja suuriperheisten asukkaiden sekä maaseututyöväen ja maalta asutuskeskuksiin muuttavan nuoren väen asunto-oloja on parannettava. Näihin tarkoituksiin tulee varata riittävä asuntoreservi sekä valtion ja kuntien toimesta varoja sekä kohtuullisilla ehdoilla saatavissa olevia tontteja ja aravaehtoista rakennusluottoa.

On kehitettävä sellaista luopumiskorvaus- ja eläkejärjestelmää, joka varmentaa turvatun toimeentulon uusissa oloissa vapaaehtoisesti viljelmistään luopuvalle maatilaväelle.

Maaseudun vähävaraisille perheille on yleensä kotitaloustöiden helpottamiseksi varattava lainojen ja avustuksien saanti vesi- ja viemärilaitteiden rakentamista sekä tarpeellisten kotitalouskoneiden hankkimista varten. Perheenäitien ja lasten lomanviettomahdollisuuksia on kehitettävä. Heille tulee turvata yleisen lomalainsäädännön mukaiset edut.

VIII MAASEUDUN KOULU- JA SIVISTYSOLOJEN KEHITTÄMINEN

Maaseutunuorison maataloudellista ja muihin elinkeinoihin valmistavaa ammattikoulutusta on edistettävä ja kyseisillä aloilla toimivat oppilaitokset uudistettava ajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. Maataloudellista koulujärjestelmää uudistettaessa on otettava riittävästi huomioon tuotannon erikoistumisen ja liiketaloudellisen kehityksen näköalat. Sille osalle maaseutuväkeä, jolle ei löydy tuottavaa työtä maataloudessa Ja joka siitä syystä pyrkii muihin ammatteihin, on varattava nykyistä paremmat mahdollisuudet ammattikoulutuksen saantiin.

Maatalouskoululaisten opintoharjoitteluolosuhteita on parannettava luomalla heille mahdollisuuden harjoitteluun koulutiloilla sekä valtion koe- ja tutkimuslaitoksissa. Harjoitteluaikana tehdystä työstä on harjoittelijoille maksettava vallitsevan yleisen palkkatason mukainen korvaus. Harjoitteluaika tulee käyttää monipuolisen opintokokemuksen hankkimiseen, eikä harjoittelutilan taloudellisen hyödyn hyväksi.

Maataloudellista neuvontatoimintaa on uudistettava siten, että se vastaa nykyistä paremmin tuotannon yleissuunnittelua, alueellisia ja tilakohtaisia tarpeita. Vallitsevasta neuvontatyön ja varojen käytön hajanaisuudesta on pyrittävä nykyistä yhtenäisempään ja tehokkaampaan valtion ja kunnallisten elinten valvomaan neuvontajärjestelmään, kuitenkin niin, että itse viljelijäväen vaikutusvalta neuvontaorganisaatioon turvataan kansanvaltaisia järjestörakenneperiaatteita noudattaen. Neuvontatyössä on kiinnitettävä erityistä huomiota koneiden käyttöön, erikoistuotantoaloihin ja tuotteiden markkinointiin liittyvien sekä liiketaloudellisten tietojen ja taitojen levittämiseen. Erityisesti on huolehdittava siitä, että kehitysalueidenkin pienviljelijäväki pääsee neuvonnasta osalliseksi.

Maaseutunuorison viihtyvyyden lisäämiseksi kotiseudullaan on pyrittävä kehittämään ja monipuolistamaan edistyksellisessä hengessä maaseudun kulttuurilaitoksia, koulu-, kirjasto- ja urheiluoloja, elokuva- ja vapaata kansalaiskasvatus- sekä pienviljelijä- ja työväenjärjestöjen toimintaa.