Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKDL/623

Suomen kansan demokraattinen liitto

SKDL:n osuuskauppapolitiikan suuntaviivat


  • Puolue: Suomen kansan demokraattinen liitto
  • Otsikko: SKDL:n osuuskauppapolitiikan suuntaviivat
  • Vuosi: 1953
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKDL:n OSUUSKAUPPAPOLITIIKAN SUUNTAVIIVAT

Johdannoksi

(Aarne Hulkkosen SKDLn liittoneuvoston kokouksessa 24.5.1953 pitämästä osuustoimintaohjelmaa koskevasta selostuksesta.)

Alunperin oli tarkoituksenamme valmistaa ohjelma, joka käsittäisi koko osuustoimintaliikkeen olemuksen, kehityksen ja merkityksen periaatteellisen arvion. Puhtaasti käytännöllisluontoiset seikat, ennenkaikkea se, että työmme rajoittuu toistaiseksi vain edistysmielisen osuuskauppaliikkeen piiriin ja että järjestöväkemme työn tehostaminen siellä on tärkein, johti ohjelman rakentamisen rajoittamiseen vain edistysmielistä osuuskauppaliikettä koskevaksi ja senkin verrattain käytännöllisluontoisia tämän hetken näkökohtia korostavaksi. Käsityksemme mukaan koko osuustoimintaliikkeen periaatteellinen ohjelmallinen erittely ja arvio olisi laajentanut ohjelmarakennettamme niin paljon, että sen poimuihin olisi hukkunut, meille tärkein tämän hetken kysymys: suhteemme määrittely edistysmieliseen osuuskauppaliikkeeseen. Sen vuoksi tälle asiakirjalle ei ole annettukaan osuustoiminta-ohjelman nimeä, vaan vaatimattomasti "SKDLn osuus-kauppapolitiikan suuntaviivat".

Tästä samasta syystä on ohjelmassa rajoituttu vain nykyhetken käytännöllisluontoiseen toimintalinjamme hahmoitteluun. Sen vuoksi siinä osuustoimintaliikkeen merkitystä ja asemaa sosialismin vallitessa ei ole lähdetty arvioimaan. Tämän periaatteelliselta kannalta verrattain tärkeä näköala sivuutetaan vain yhdellä perustelujen ensimmäisellä sivulla esiintyvällä lauseella, jossa todetaan osuustoimintaliikkeellä olevan

"suuri merkitys myös tulevaisuudessa, jolloin yhteiskunnallisten valtasuhteiden muututtua joudutaan tuotantoa ja tuotteiden jakelua järjestämään uusissa yhteiskunnallisissa oloissa".

Koska liittomme muissakaan ohjelmallisissa asiakirjoissa ei arvioitamme ole ulotettu sosialismia käsittäviksi, on tässäkin asiakirjassa rajoituttu vain mainittuun yleisluontoiseen toteamukseen. Tämä ei kumminkaan merkitse sitä, etteikö asian tuonkin puolen selvittämisellä ole erittäin suuri osuustoimintaliikkeessä tehtävän työn merkitystä korostava vaikutus. Onhan osuustoimintajärjestö oikeastaan ainoa kapitalismin oloissa muodostunut taloudellinen joukko-organisatio, joka kapitalismin perintönä kelpaa hyödylliseen käyttöön myös sosialismia rakennettaessa. Kuten Neuvostoliiton ja kansandemokratian maiden kokemus osoittaa, muodostuu sosialismin rakentamisen olosuhteissa osuustoiminnasta perusvaltaremmi, jonka avulla pientuotanto ja tuotteiden jakelu suurelta osalta niveltyy yleiseen sosialistiseen suunnitelmatalouteen. Eritoten maatalousolojen uudelle pohjalle järjestämisessä on tuotanto-osuustoiminnalla keskeinen merkitys. Tässä täytyy kumminkin ottaa huomioon se, että osuustoiminnan asema ja luonne on tuolloin suuresti muuttunut. Se on muuttunut kapitalistisesta osuustoiminnasta sosialistiseksi osuustoiminnaksi. Asian näiden puolien luonnehtimista ja arviointia ei tässä asiakirjassa ole pidetty tarpeellisena, vaan niitä voidaan selvitellä mahdollisesti ohjelman selostamisen avustamiseksi toimitettavassa lisäainehistossa.

Ohjelmanluonnoksen perusajatus työtätekevän väestön etuihin ja pyrkimyksiin nojautuvasta rakentavan yhteistyön politiikan noudattamisesta osuuskauppaliikkeessä, ei ole enää mikään teoreettinen kaavailu. Olemme sitä yrittäneet jo käytännössä noudattaa kansandemokraattisen enemmistön hallitsemissa osuusliikkeissä. Ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Samaan aikaan kun sosialidemokraattisenemmistöisistä enemmistön mielivaltapolitiikan avulla hallituista osuusliikkeistä teki suuri osa viime vuonna tappiollisen tilinpäätöksen ja toiset saivat tilinpäätöksensä tasaan vain OTK:n ostopalautusmiljoonien ja omaisuuksien arvojen korottamisen avulla, kyettiin kaikissa niissä liikkeissä, joita on hoidettu ja johdettu työtätekeviä palvelevan yhteistyön hengessä, tekemään voitolliset tilinpäätökset, vieläpä palauttamaan ostohyvitystäkin jäsenilleen, siitä huolimatta, vaikka keskusjärjestöjen taholta on niiden toimintaa pyritty määrätietoisesti vaikeuttamaan. Turun Tarmolan, Oulun Osuuskaupan, Kainuun Osuusliikkeen, Kemin Osuuskaupan, Vaasan, Iin ja eräiden muiden työväestön etujen ja pyrkimysten mukaan hoidettujen osuusliikkeiden kokemukset ovat osoittaneet, että nojaamalla johdonmukaisesti, niin liiketoiminnassa, kuin aatteellisessa kasvatustyössäkin työtätekeviin joukkoihin kykenevät osuusliikkeet menestymään vaikeankin ajan puristuksessa.

Toivomme, että kun nyt saamme tämän kuluneiden vuosien kokemuksen yleistetyksi tällaiseksi ohjelmaluontoiseksi toimintaohjeeksi tulee se varmaan olemaan suuri askel eteenpäin työmme parantamiseksi osuuskauppalinjalla. Perusvaikeutena tällä alalla työskennellessämme on ollut se, ettemme ole järjestöväkeämmekään saaneet riittävästi vakuuttuneeksi tällä rintamalohkolla tehtävän työn merkityksestä. Se väärän, porvarillisen osuuskauppapolitiikan synnyttämä käsitys, että osuuskauppatoiminta on vain markkojen laskemista ja makkaran leikkuuta, on niin syvälle syöpynyt järjestöväkemme käsityksiin,

ettei havaita sitä, että edistysmielinen osuuskauppaliike on suurin työväen yhtenäinen joukkojärjestö, jonka sisällä käydään monihaaraista luokkataistelua työkansan vihollisia ja heidän asiamiehiään vastaan.

Ei nähdä sitä, että oikeassa hengessä punnitulla sillillä ja katkaistulla makkaralla voidaan tyrkätä myöskin työkansan asiaa eteenpäin, eikä vain markkoja keplotella, mikä luonnollisesti on kaikenlaisen liiketoiminnan välttämätön paha. Ei nähdä sitä, että

tuo liike on laajojen työtätekevien joukkojen yhteistoiminnan koulu, jonka piirissä voidaan tehdä mitä arvokkainta valistustyötä työkansan herättämiseksi havaitsemaan omat luokkaetunsa ja yhteisesti puolustamaan niitä.

Uskallan luottaa, siihen, että ohjelmamme hyväksyminen ja sen järjestöväen tietoisuuteen saattaminen tulee tässä suhteessa parantamaan tilannetta ja vahvistamaan työtämme osuuskauppatyösarallamme.

SKDL:n osuuskauppapolitiikan suuntaviivat

(Hyväksytty SKDLn liittoneuvoston kokouksessa 24 - 25.5.1953.)

OSUUSTOIMINTALIIKKEEN ALKUPERÄ

Nykyaikainen osuustoimintaliike syntyi kapitalistisen tavaratalouden vastavaikutuksena jo yli sata vuotta sitten.

Sen alkuperäisenä pyrkimyksenä oli vähävaraisten väestökerrosten: palkkatyöväen, maaseudun pienomistajien ja pienipalkkaisen virkamieskunnan etujen turvaaminen työnantajakapitalistien mielivaltaa, työttömyyttä, alipalkkaisuutta ja eritoten kaupallisella alalla tapahtunutta kiskontaa ja kiristystä vastaan. Etäisimmiksi päämäärikseen osuustoimintaliikkeen perustajat, Rochdalen kankurit ja heidän seuraajansa asettivat tuotantovälineiden siirtämisen kokonaisuudessaan yhteisen omistuksen alaiseksi ja yhteiskunnallisten valtasuhteiden muuttamisen.

Näiden osuustoimintaliikkeen uranuurtajien katsomukset osuustoimintaliikkeen merkityksestä työkansan etujen turvaajana kapitalismin riistoa vastaan sekä yhteiskunnallisten omistus- ja valtasuhteiden muuttajana olivat yliarvioituja ja utopistisia. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että osuustoimintaliike on alkuperäisiltä tarkoituksiltaan työväen luokkataisteluliikettä, joka kehittyi rinnan työväestön valtiollisen ja ammatillisen järjestäytymisen kanssa ja sai siitä elinvoimansa. Sillä tulee olemaan suuri merkitys myös tulevaisuudessa, jolloin yhteiskunnallisten valtasuhteiden muututtua joudutaan tuotantoa ja tuotteiden jakelua järjestämään uusissa yhteiskunnallisissa oloissa. Sen järjestöperiaatteisiin sisältyi laaja kansanvaltaisuus sekä aatteellisen valistus- ja kasvatustyön alalla luokkakantainen yhteiskunnallinen edistyksellisyys. Tämä käy ilmi niistä lukuisista päätöslauselmista, joita ennen ensimmäistä maailmansotaa ja sen aikana tehtiin niin kansainvälisissä kuin oman maammekin osuustoimintaliikkeen kongresseissa määriteltäessä osuustoimintaliikkeen suhdetta muihin työväenliikkeen haaroihin.

OSUUSTOIMINTALIIKKEEN MYÖHEMPI KEHITYS

Kapitalismin myöhempi kehitys sai aikaan olennaisia muutoksia myös osuustoimintaliikkeessä. Monopoliasemaa tavoittelevat pankki- ja teollisuusyhtymät pyrkivät alistamaan sen vaikutuksensa alaiseksi ja tekemään siitä pientuottajia ja kuluttajia suurpääoman riistokoneistoon yhdistävän organisation. Tämän seurauksena ennen pitkää yhtenäinen osuustoimintaliike hajosi pääasiassa kahdeksi eri suuntaan kehittyväksi haarautumaksi, maatalouden ja pienteollisuuden eri aloille laajenevaksi tuotanto-osuustoiminnaksi sekä työpalkallaan eläviä väestöpiirejä yhdistäväksi, tuotteiden jakelun alalla toimivaksi kulutusosuustoiminnaksi. Viimeaikainen kehitys on johtanut molemmat osuustoiminnan haarautumat yhä suurempaan riippuvaisuuteen pankki- ja teollisuuspääomasta. Tämä yhdessä hallinto- ja liikeorganisation keskittymisen ja byrokratisoitumisen kanssa on etäännyttänyt nämä laitokset alkuperäisistä tarkoituksistaan ja muuttanut ne kapitalismin peruslain mukaan toimiviksi liikelaitoksiksi.

Tämän kehityksen seurauksena on ollut kapitalistisissa maissa osuustoimintaliikkeen aatteellinen rappeutuminen ja sen etääntyminen alkuperäisistä luokkakantaisuutta sekä kansanvaltaisuutta edustavista katsomuksista. Puolueettomuuden tunnuksen varjolla sen aatteellinen valistus- ja kasvatustyö on sulautettu luokkasovinnon ylläpitämiseen pyrkivään porvarilliseen ajattelutapaan.

Meidänkin maamme osuustoimintaliikkeen kehitys on tapahtunut pääpiirteissään esitetyn yleiskehityksen mukaisesti. Osuustoimintaliike syntyi maassamme työläisten ja talonpoikien yhteisenä liikkeenä, kunnes se v. 1916 hajaantui porvarilliseksi ja edistysmieliseksi osuustoimintaliikkeeksi. Edellisestä on kehittynyt maataloustuotannon eri aloja ja tarvikkeiden hankintaa harjoittava, täysin pankkien alistama monopoliluonteinen, talonpoikaistoa riistävä osuustoiminnan haarautuma.

EDISTYSMIELINEN OSUUSKAUPPALIIKE

Myös edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä, joka hajaantumisen jälkeen jäi edustamaan työväestön alkuperäisiä osuustoimintapyrkimyksiä ja periaatteita, on pankkien ja teollisuusyhtymien holhoava vaikutus lisääntynyt herkeämättä. Tämä rinnan sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä kehittyneen reformismin kanssa sai aikaan sen, että edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä v. 1918 jälkeen tapahtunut kehitys on jatkuvasti etäännyttänyt sitä työväenluokan pyrkimyksistä ja tehnyt siitä luokkasovintoa porvariston kanssa edistävän ja käytännöllisesti katsoen kapitalistisia tavoitteita palvelevan liikelaitoksen.

Tämän kehityksen seurauksena on edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä kehittynyt kaiken lisäksi myös johtaja- ja järjestöbyrokratia, joka uhkaa kokonaisuudessaan hävittää osuustoimintaliikkeen kulmakivenä olevan jäsenjoukkojen omatoimisuutta ja liikkeisiinsä kiintymystä ylläpitävän kansanvaltaisuuden. Alunperin osuusliikkeiden keskinäiseksi tuekseen perustamista keskusjärjestöistä, Kulutusosuuskuntien Keskusliitosta (KK) ja Osuustukkukaupasta (OTK), on kehittynyt sellaisia laitoksia, jotka taloudellisen mahtinsa ja valvontakoneistonsa avulla hallitsevat ja määräävät miltei täydellisesti jäsenliikkeittensä asioista. Jäsenliikkeiden itsenäisyys ja jäsenjoukkojen oikeus vaikuttaa liikkeittensä hallintaan ja valvontaan on pyritty rajoittamaan vain muodollisiin hallintoelinten vaaleihin. Myymäläneuvostojen, aluekokousten ja "Naiset-Mukaan "-toimikuntienkin merkitys liikkeiden joukkotukena ja -valvojina on menettänyt yhä enemmän merkitystään keskuselinten holhouksen vuoksi. Kun tämän ohella edistysmielistä osuuskauppaliikettä on johdettu yksinomaan sosdem. puoluejohdon määräämässä hengessä jäsenjoukkojen erilaisia poliittisia katsomuksia huomioonottamatta, on siitä ollut seurauksena liikettä heikentävän poliittisen suuntariidan kiihtyminen osuuskauppaliikkeen piirissä. Valta-asemansa säilyttämiseen pyrkivä sosdem. enemmistöryhmä on turvautunut kaikkia osuustoimintaperiaatteita polkevaan vähemmistön oikeuksien sortamiseen. Tämä ilmenee vähemmistön ehdokaslistojen perusteettomina hylkäämisinä, äänestäjäjäsenten ostoina edistysmieliselle osuuskauppaliikkeelle vihamielisten väestöpiirien keskuudesta, liikkeen julkaisu-, opetus- ja valistustoiminnan alistamisena sosdem. puoluejohdon politiikan palvelukseen sekä mielipidevainon ja mielivallan käytäntöön ottamisena poliittisesti toisin ajattelevia osuuskauppojen toimihenkilöitä vieläpä kokonaisia osuusliikkeitäkin kohtaan. Tällainen menettely ei ole voinut olla suuresti vahingoittamatta edistysmielisen osuuskauppaliikkeen asemaa. Se on kylmentänyt työtätekevien väestökerrosten suhdetta siihen ja lähentänyt osuuskauppaliikettä niin liiketoiminnallisesti kuin aatteellisestikin kapitalistiseen liiketoimintaan.

Tämä kehitys on johtanut maamme edistysmielisen osuuskauppaliikkeen johdon kulkemaan myös kansainvälisessä osuuskauppapolitiikassa yksipuolisesti länsimaiden osuustoimintaliikkeiden vanavedessä, mikä viime aikoina on suuntautunut yhä selvemmin Neuvostoliitossa ja kansandemokraattisissa maissa kehittyvää sosialistista osuustoimintaa ja näiden maiden valtiojärjestelmää vastaan.

SKDL JA EDISTYSMIELINEN OSUUSKAUPPALIIKE

Tästä kielteisestä kehityksestään huolimatta maamme edistysmielistä osuuskauppaliikettä on edelleenkin pidettävä perustarkoitukseltaan työtätekevien väestökerrosten taloudellisia etuja ajavana liikkeenä. Se yhdistää yli puoli miljoonaa, pääasiassa työväestöön kuuluvaa jäsentä ja työkansan luoman valtavan omaisuuden. Vaikka sille, sen enempää kuin muullekaan kapitalismin oloissa tapahtuvalle osuustoiminnalle, ei voida antaa kapitalistisen yhteiskunnan uudistajana ja työtätekevän väestön taloudellisen aseman parantajana sitä merkitystä, minkä sille antoivat osuustoimintaliikkeen perustajat ja myöhemmän ajan osuustoimintareformistit, on se kumminkin työväestön itsensä perustama ja kehittämä liike. Sen laajentaminen ja vahvistaminen sekä palauttaminen koko voimallaan palvelemaan alkuperäisiä tarkoituksiaan, työtätekevän kansanosan tarpeita ja edistämään sen yhteiskunnallisia ja valtiollisia pyrkimyksiä on asetettava kansandemokraattisen liikkeen noudattaman osuustoimintapolitiikan perustavoitteeksi.

Tästä katsomuksesta lähtien Suomen Kansan Demokraattinen Liitto kehoittaa järjestönsä jäseniä ja muita toimintansa kannattajia työskentelemään edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä seuraavia suuntaviivoja noudattaen:

1. Edistysmielistä osuuskauppaliikettä on pidettävä työtätekevien väestökerrosten luokkataistelun herättämänä ja niiden taloudellisia etuja ja yhteiskunnallisia pyrkimyksiä edustavana liikkeenä. Kansandemokraattisen työväenliikkeen on annettava sille kaikkinainen tukensa. SKDL kehoittaa senvuoksi kaikkia kannattajiaan liittymään jäseniksi Kulutusosuuskuntien Keskusliittoon kuuluviin osuuskauppoihin ja -liikkeisiin, keskittämään niihin ostoksensa, sijoittamaan niiden säästökassoihin säästönsä ja toimimaan niissä työtätekevien väestökerrosten yhteistoimintaa edistävässä ja yhteiskunnallista valveutuneisuutta herättävässä hengessä.

2. Edistysmielinen Osuuskauppaliike on pysytettävä itsenäisenä palkkatyöläisten, maaseudun ja edistysmielisen sivistyneistön hallitsemana liikkeenä. Sen liiketaloudellisen sekä valistuksellisen toiminnan tarkoituksena tulee olla näiden väestöpiirien toimeentulon parantaminen sekä yhteiskunnallisen tietoisuuden ja sivistystason kohottaminen niin, että ne kykenisivät mahdollisimman tehokkaasti puolustamaan luokkaetujaan myös valtiollisessakin toiminnassaan.

3. Maamme poliittisen työväenliikkeen hajallaan ollessa edistysmielisen osuuskauppaliikkeen on yhtenäisyytensä turvaamiseksi noudatettava puolueettomuutta poliittisen työväenliikkeen eri suuntiin nähden, eikä sitä ole alistettava minkään puolueen määräysvallan alaiseksi. Toimihenkilöiden vainoamista poliittisista syistä ei saa tapahtua. Poliittiset mielipiteet eivät saa merkitä puolueettomuutta yhteiskunnallisiin kysymyksiin nähden, vaan edistysmielinen osuuskauppaliike on käsitettävä osaksi työväenliikettä. Sen toiminnan ja aatteellisen kasvatustyön on tapahduttava sopusoinnussa työväenliikkeen valtiollisen, kunnallisen ja ammatillisen toiminnan sekä urheilu- ja sivistys-rientojen kanssa, pyrkimyksenään osallistuminen yhteisen päämäärän saavuttamiseen: suurpääoman valtiollisen ja taloudellisen herruuden hävittämiseen.

4. Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen aatteellisen keskusjärjestön KKn ja kaupallisen keskusjärjestön OTKn on suhteissaan jäsenyyteensä liittyneisiin osuuskauppoihin ja -liikkeisiin noudatettava ehdotonta puolueettomuutta. Ne eivät saa poliittisista syistä vaikeuttaa tai keskeyttää vähemmistöryhmän hallinnossa olevien osuusliikkeiden toimintaa. Suhteessa keskusjärjestöihin on osuuskauppojen tiukasti pidettävä kiinni demokraattisista oikeuksistaan. Liian suuren määräämisvallan luovuttamista keskusjärjestöille on vältettävä ja pankkien sekä teollisuusyhtymien holhouspyrkimyksiä on vastustettava.

5. Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen liiketoimintaa ja hallintoa on hoidettava niin, että laajat työläis- ja talonpoikaisjoukot tuntevat ne omiksi liikkeikseen ja osallistuvat aktiivisesti niiden toimintaan ei vain jäseninä, ostajina ja säästäjinä, vaan myös isäntinä ja valvojina säännöissä turvatun järjestödemokratian puitteissa. Tätä varten on liikkeiden sääntöihin palautettava suhteellisuusperiaate liikkeiden hallintoelinten ja edustusten valinnassa.

Naisten ja nuorison nykyistä suuremman kiinnostuksen herättämiseksi edistysmielistä osuuskauppaliikettä kohtaan on "Naiset-Mukaan"-toimintaa tehostettava ja ryhdyttävä järjestämään osuustoiminnallista nuoriso- ja varhaisnuorisotyötä opintokerho-, huvi- ja retkeilytoiminnan muodossa sekä edistyksellisiä yhteiskunnallisia katsomuksia edistävässä hengessä.

6. Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen jäsenmäärän jatkuvan lisääntymisen helpottamiseksi on vähävaraisten ihmisten jäseneksi liittymistä vaikeuttavia toimenpiteitä, kuten esim. liittymis- ja osuusmaksun liiallista korkeutta vältettävä. Valtataistelun hyväksi harjoitettu äänestäjäjäsenten ostaminen osuuskauppaliikkeelle vihamielisten väestöpiirien keskuudesta on kiellettävä.

7. Jäsenosuusliikkeiden itsenäisyyden turvaamiseksi on niiden pyrittävä luomaan itselleen entistä vakavaraisempi liiketaloudellinen perusta nojaamalla tässä ennenkaikkea laajojen työkansan joukkojen osto- ja säästöuskollisuuteen perustuvaan liikevaihdon laajentamiseen. Nimikään KKn ja OTKn vahingollista taloudellista holhousta huoltosopimuksineen ja jäsenliikkeille asettamia kohtuuttomia rasituksia on vastustettava. Säästökassatoiminnan antamaa taloudellista valtaa ei ole sallittava käyttää jäsenliikkeiden painostamiskeinona.

8. Vaikkakaan osuustoiminnallisella tuotannon järjestämisellä sen enempää kuin osuustoiminnalla yleensäkään ei voida muuttaa kapitalistisen talouden perusteita, on osuusliikkeiden syytä kehittää mahdollisuuksiensa puitteissa laajojen väestökerrosten tarpeita palvelevaa tuotantoa. On myös määrätietoisesti kehitettävä maataloustuotteiden ja -tarvikkeiden välitystä pientalonpoikaiston auttamiseksi ja suojelemiseksi kapitalististen kauppaliikkeiden ja välitysyhtyrnien hillittömältä välitys-voittojen kiskonnalta.

9. Vaikka edistysmielisen osuuskauppaliikkeen onkin liikkeen laajentamiseksi ja kannattavuuden turvaamiseksi toimiessaan kapitalismin peruslain alaisena pyrittävä saavuttamaan kohtuullinen liikevoitto, ei se saa tapahtua työntekijäin riiston lisäämisen ja työolosuhteiden huonontumisen kustannuksella. Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen on oltava esimerkillinen työnantaja: Suhteet työväen ammatillisiin järjestöihin on pidettävä hyvinä. Osuustoimintaliike ei saa asettua yhteisrintamaan työnantajaliittojen ja yksityisten kapitalistien kanssa työväen elintason alentamiseksi tai työväen yleisten palkankorotusten vastustamiseksi. Neuvotteluissa työväen palkkojen, sosiaalisten etujen tai elintason yleisestä korottamisesta on osuusliikkeiden asetuttava puolustamaan työtätekevien oikeuksia, mutta torjuttava sellaiset vaatimukset, jotka asetetaan osuusliikkeille yksinään ja joiden toteuttaminen merkitsisi niiden kilpailukyvyttömiksi joutumista. Ammatillisen liikkeen piirissä esiintyviin sisäisiin ristiriitoihin ei osuustoimintaliike saa toista puolta tukien sekaantua.

10. Osuustoimintaliikkeemme kansainvälisiä suhteita järjestettäessä ja ylläpidettäessä on huolellisesti vältettävä osallistumista niihin juonitteluihin, joita kapitalististen maiden aatteellisesti rappeutuneet osuustoimintajohtajat punovat ja toimeenpanevat Neuvostoliiton ja kansandemokraattisten maiden osuustoimintaliikettä vastaan. Kansainvälisissä kongresseissa on vaadittava kansandemokraattisten maiden osuustoimintajärjestöille oikeutta kuulua kansainvälisiin osuustoimintajärjestöihin. On toimittava ystävällisten ja luottamuksellisten suhteiden aikaansaamiseksi ennenkaikkea Neuvostoliiton ja kansandemokraattisten maiden osuustoimintajärjestöihin ja tehtävä tunnetuksi niiden toimintaa ja rakennetta. Niinikään on toimittava yleensäkin näiden maiden ja kotimaamme taloudellisten ja kulttuurisuhteiden kaikinpuolisesti parantamiseksi. Sellaisia yleistä hyvää tarkoittavia ja osuustoimintaliikkeen olemuksesta lähteviä pyrkimyksiä, jotka tähtäävät rauhan säilyttämiseen ja aikaansaamiseen sekä kansojen itsemääräämisoikeuden ja kansanvaltaisen kehityksen turvaamiseen on edistettävä sekä omissa, että kansainvälisissä osuustoimintakongresseissa.

11. Osuustoiminnallisessa valistus- ja kasvatustyössä on noudatettava marxilaisen ideologian mukaista työkansojen laajoja joukkoja luokkatietoisuuteen herättävää ja yhteistoimintahenkeä lisäävää peruslinjaa. Kurssi- ja valistustoimintaan on saatava nykyistä enemmän työkansan pyrkimyksiä vastaavaa tervettä yhteiskunnallista aatteellisuutta. Osuustoiminnallisen lehdistön sisältöä ja yleensä julkaisutoimintaa on myös pyrittävä uudistamaan tässä hengessä ja saatava ne palvelemaan edistysmielisen osuuskauppaliikkeen kokonaisuutta.

12. Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen porvarilliseen osuuskauppaliikkeeseen yhdistämissuunnitelmia, joita eräiden KKn johdossa olevien henkilöiden tiedetään kehittelevän, on jyrkästi vastustettava. Työtätekevä väestö on puoluerajoihin katsomatta herätettävä puolustamaan edistysmielisen osuuskauppaliikkeen itsenäisyyttä ja työkansan hallinnassa säilyttämistä.

Esitettyjen suuntaviivojen mukaista osuuskauppa-politiikkaa noudattamalla SKDL pitää mahdollisena työtätekevien väestökerrosten kokoamisen entistä sankemmin joukoin osuusliikkeidemme aktiivisiksi jäseniksi ja uskollisiksi asiakkaiksi. Vain näiden suuntaviivojen mukaista rakentavan yhteistyön politiikkaa noudattamalla voidaan herättää työkansan laajojen joukkojen kiinnostus edistysmielistä osuuskauppaliikettä kohtaan ja turvata sen menestyksellinen toiminta vaikeankin ajan puristuksessa.

SUOMEN KANSAN DEMOKRAATTINEN LIITTO

Osuustoiminta-toveri!

Useimmissa KK:laisissa osuusliikkeissä suoritetaan aina kolmivuotiskauden päätyttyä, marraskuun viimeisenä sunnuntaina, edustajiston vaalit. SKDL kehoittaa Sinua osallistumaan vaalityöhön ja äänelläsi auttamaan näiden suuntaviivojen mukaisen työkansan etuihin nojaavan rakentavan yhteistyön aikaansaantia edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä.

"Vaikkakaan työväen osuuskauppatoiminnalla ei voida pidättää kapitalistista anastusta eikä muutenkaan muuttaa nykyistä talousjärjestelmää sosialistisemmaksi, kuitenkin varmasti siitä voi olla työväelle paljon hyötyä ja turvaa, varsinkin tukena ja apuna työväen valtiolliselle ja ammatilliselle luokkataistelulle, jolla köyhälistö on vapauttava itsensä anastajien luokkavallan ikeestä ja siten tekevä sosialistisen järjestelmän toteuttamisen mahdolliseksi."

(Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen seitsemännessä edustajakokouksessa v. 1911.)

"Rauhan ja hyvän tahdon säilyminen kansojen kesken muodostaa oleellisen ehdon kansainvälisen osuustoimintaliikkeen kehittymiselle."

(Kansainvälisen Osuustoimintaliiton kongressi Glaskowissa v. 1913.)

"Osuustoiminta on tarkoitusväline, eikä päämäärä. Osuuskauppaliikkeen tulee suojata meitä kapitalismin painostukselta ja rientää köyhälistön avuksi tukemaan sitä kamppaillessaan ja taistellessaan oikeuksiensa saavuttamiseksi".

(SOKn edustajakokous v. 1911.)