Suomen kansan demokraattinen liitto

osuuskauppapolitiikan suuntaviivat

Hyväksytty SKDL:n liittoneuvoston kokouksessa 4-5.12.1965

JOHDANNOKSI

Tästä ohjelmaluontoisesta asiakirjasta ei ole pyritty tekemään varsinaista SKDL:n osuustoimintaohjelmaa, jossa arvioitaisiin koko osuustoimintaliikkeen asema ja merkitys maamme talouselämässä sekä määriteltäisiin kansandemokraattisen liikkeen tehtävät siniä. Suoritetut tutkimukset ovat vielä liian hajanaisia koko osuustoimintaliikettä käsittävän ohjelman valmistamiseksi. Sen sijaan kulutusosuustoimintaliike ja siinä eritoten edistysmielinen osuuskauppaliike työväenliikkeen eräänä haarautumana on meille niin läheinen toimintakenttä, että sen luonnehtiminen ja tehtäviemme määrittely siinä kaipaa ajankohtaista linjavetoa.

E-osuuskauppaliikkeessä toimiessamme on toimintaohjeenamme ollut v. 1953 hyväksytyt periaatteet, jotka on julkisuuteen saatettu kirjasena "SKDL:n osuuskauppapolitiikan suuntaviivat". Silloin osuuskauppaliikkeen menestyksellistä toimintaa häiritsivät työväenpuolueiden keskeiset kärkevät erimielisyydet. Noissa oloissa asetimme osuustoimintapolitiikkamme perustavoitteeksi rakentavan yhteistoiminnan E-liikkeen kehittämiseksi ja sen palauttamiseksi palvelemaan työelämässä toimivan kuluttaja-väen yhteisiä tarpeita ja yhteiskunnallisia pyrkimyksiä. Se onkin vuosien kuluessa osoittautunut käytännössä oikeaksi osuuskauppapolitiikkamme periaatteeksi, joka nykyisin tunnetaan varsin yleisesti myös sosialidemokraattisen osuuskauppaväen ja -toimihenkilökunnan keskuudessa.

Nykyisissä valtiomonopolistisen kauden kärjistämissä liike-elämän kilpailuoloissa nousee uusia vaatimuksia osuuskauppaliikkeelle niin liiketalouden kehittämistä kuin sen yhteiskunnallisia tavoitteitakin ajatellen. Se on tehnyt tarpeelliseksi myös osuuskauppapoliittisten tavoitteittemme ja menetelmiemme uudelleen arvioinnin ja uudistamisen ajan vaatimuksia vastaaviksi. Tässä asiakirjassa on nuo periaatteet yleispiirtein hahmoiteltu käytännöllisen työmme suuntaviivoiksi E-osuuskauppaliikkeen menestyksen hyväksi toimittaessa.

Helsinki v. 1966.

SKDL:n osuustoimintajaosto.

SKDL:n osuuskauppapolitiikan suuntaviivat

Osuustoimintaliikkeen yhteiskunnallinen luonne

Nykyaikainen osuustoimintaliike syntyi kapitalistisen tavaratalouden vastavaikutuksena viime vuosisadan keskivaiheilla.

Sen alkuperäisenä pyrkimyksenä oli palkkatyöväen, käsityöläisten, maaseudun pienomistajien ja toimihenkilöiden etujen turvaaminen kapitalistien harjoittamaa mielivaltaa vastaan. Lähitavoitteena oli kaupallisella alalla vallitsevan riiston hillitseminen, hintain korotusten estäminen, kulutustavarain laadun, työolojen, palkkojen ja asunto-olojen parantaminen sekä työttömyyden lievittäminen. Etäisimmiksi päämäärikseen osuustoimintaliikkeen edustajat, Rochdalen kankurit ja heidän seuraajansa, asettivat tuotantovälineiden siirtämisen kokonaisuudessaan yhteiseen omistukseen ja yhteiskunnallisten valtasuhteiden muuttamisen.

Näiden osuustoimintaliikkeen uranuurtajien näkemykset osuustoimintaliikkeen merkityksestä työväestön etujen turvaajana kapitalismin riistoa vastaan sekä yhteiskunnallisten omistus- ja valtasuhteiden muuttajana olivat monessa suhteessa yliarvioituja ja utopistisia. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että osuustoimintaliike on alkuperäisiltä tarkoituksiltaan työväen luokkataisteluliikettä, joka kehittyi rinnan työväestön poliittisen ja ammatillisen järjestäytymisen kanssa ja sai elinvoimansa pääasiassa siitä.

Osuustoimintaliikkeen yleiset kehityspiirteet

Kapitalismin kehitys on monella tapaa vaikuttanut osuustoimintaliikkeeseen. Sen organisaation ja liiketoiminnan kehittyminen on tapahtunut kapitalistisen talouden yleisten kehityslakien ja yhteiskunnallisten muutosten alaisena. Tämä on vaikuttanut myös osuustoimintaliikkeen yhteiskunnalliseen sisältöön ja liiketoiminnan muotoihin. Osuustoiminnallisissa liikeyrityksissä on tapahtunut pääomien ja hallintovallan keskittymistä keskusliikkeiden käsiin, minkä vuoksi niiden mahtiasema on vahvistunut herkeämättä. Sen yhteydessä osuustoimintaliikkeen kansanvaltaisuus on heikentynyt, paikallisten osuuskuntien itsenäisyys vähentynyt ja johtajavaltaisuus voimistunut. Monopolipääoman hallitseman liiketoiminnan yleinen kehitys on heikentänyt myös osuustoimintaliikkeen yhteiskunnallista merkitystä sekä aiheuttanut sen kietoutumista kapitalistiseen talousorganisaatioon osana, jolla kytketään pientuottajat ja kuluttajat suurpääoman vaikutusvallan alaisuuteen.

Tämän kehityksen seurauksena yhtenäinen osuustoimintaliike mm. meidänkin maassamme hajosi vuosisadan alussa pääasiassa kahteen eri suuntaan kehittyväksi haarautumaksi, maatalouden ja pienteollisuuden eri aloille laajentuvaksi tuotantoa, jalostusta ja luotonhankintaa palvelevaksi pellervolaiseksi osuustoiminnaksi sekä työpalkallaan elävää väestöä yhdistäväksi kulutusosuustoimintaliikkeeksi. Tämäkin liike hajaantui v. 1916 porvarilliseksi ja edistysmieliseksi osuuskauppaliikkeeksi.

Edistysmielinen osuuskauppaliike

Osuuskauppaliikkeen jakaantumisen jälkeen jäi edistysmielinen osuuskauppaliike edustamaan selkeimmin Rochdalen kankurien luomia alkuperäisiä osuustoimintaperiaatteita maassamme. Aina vuoteen 1918 saakka sen kehittyminen tapahtui silloisen yhtenäisen työväenliikkeen vaikutuksen alaisena. Vuonna 1918 tappioon päättyneen kansalaissodan jälkeen edistysmielinen osuuskauppaliike joutui parin vuosikymmenen ajaksi taantumistilaan. Sen parhain toimihenkilökunta tuhoutui kansalaissodassa ja vankiloissa. Porvaristo valtasi joukon maaseudun osuuskauppoja, ja osuuskauppaliike joutui v. 1919 toimintansa alkaneen sosialidemokraattisen puolueen oikeistolaisen johdon holhoukseen ja palveli sen poliittisia tarkoitusperiä. Sen kehitystä häiritsi poliittisista ristiriidoista aiheutunut sisäinen eripurasuus. Sen merkitys työväen etuja puolustavana yhteiskunnallisena liikkeenä heikkeni ja liiketoimintakin kietoutui yksityiskapitalistiseen liike-elämään sikäli, että sotia edeltäneinä vuosina ja sotien aikana osuuskauppaliike joutui mukaan sotavarustelutalouteen.

Sotien päätyttyä osuuskauppaliikkeelle aukeni valoisamman kehityksen kausi. Vasemmistolainen työväenliike sai julkisen toiminnan oikeudet, ja kansandemokraattinen liike nousi työväen poliittiseen järjestökenttään tasaveroiseksi voimaksi sosialidemokraattisen puolueen kanssa.

SKDL ja edistysmielinen osuuskauppaliike

Maamme edistysmielinen osuuskauppaliike on perustarkoitukseltaan työtätekevien väestökerrosten taloudellisia etuja ajava liike. Se yhdistää yli puoli miljoonaa pääasiassa palkkatuloilla elävää sekä pienviljelijäväestöön kuuluvaa jäsentä sekä heidän luomansa valtavan omaisuuden. Vaikka sille sen enempää kuin muullekaan kapitalismin oloissa tapahtuvalle osuustoiminnalle ei voida antaa yhteiskunnan epäkohtien poistajana ja työtätekevän väestön taloudellisen aseman parantajana sitä merkitystä, minkä sille antoivat osuustoimintaliikkeen perustajat ja myöhemmän ajan osuustoimintareformistit, se on kuitenkin työväestön itsensä perustama ja kehittämä liike. Sen laajentaminen ja vahvistaminen sellaiseksi, että se voisi koko voimallaan palvella työtätekevän kansanosan tarpeita ja edistää sen yhteiskunnallisia ja valtiollisia pyrkimyksiä, on asetettava kansandemokraattisen liikkeen noudattaman osuuskauppapolitiikan perustavoitteeksi.

Tästä katsomuksesta lähtien Suomen Kansan Demokraattinen Liitto kehottaa järjestöjensä jäseniä ja kannattajiaan toimimaan E-osuuskauppaliikkeessä seuraavia suuntaviivoja noudattaen:

E-osuuskauppaliikettä on pidettävä työtätekevien väestökerrosten taloudellisia etuja ja yhteiskunnallisia pyrkimyksiä edustavana liikkeenä. Kansandemokraattisen liikkeen on annettava sille kaikkinainen tukensa. Sen vuoksi SKDL kehoittaa kaikkia jäseniään ja kannattajiaan liittymään jäseniksi Kulutusosuuskuntien Keskusliittoon kuuluviin osuuskauppoihin ja -liikkeisiin, keskittämään niihin ostoksensa, sijoittamaan niiden säästökassoihin säästönsä ja toimimaan niissä työtätekevien väestökerrosten yhteistoimintaa edistävässä ja yhteiskunnallista valveutuneisuutta herättävässä hengessä.

Rakentavan yhteistoiminnan lujittaminen

Nykyisissä oloissa ei osuuskauppaliikkeen menestystä voida turvata vasemmiston jomman kumman haarautuman yksipuolisella johdolla. Sitä on kehitettävä yhteistoimintaliikkeeksi, joka nojaa koko työtätekevän väen yleisiin tarpeisiin sekä liiketoiminnassaan että yhteiskunnallisena liikkeenä ja on puolueeton työväenliikkeen poliittisissa suuntaerimielisyyksissä.

Tämä rakentavan yhteistyön periaate, joka nykyisin on alettu tunnustaa melko yleisesti oikeaksi, on kansandemokraattien toiminnan johtolankana E-osuuskauppaliikkeissä.

Osuuskauppaliikkeen itsenäisyys

E-osuuskauppaliike on pidettävä itsenäisenä, jäsenkunnan hallitsemana ja sen etuja palvelevana liikkeenä. Sen liiketaloudellisen sekä valistuksellisen toiminnan tarkoituksena tulee olla yleinen työtätekevän väestön toimeentulon parantaminen ja sen yhteiskunnallisen tietoisuuden sekä sivistystason kohottaminen niin, että se kykenee mahdollisimman tehokkaasti puolustamaan yhteiskunnallisia etujaan myös valtiollisessa, kunnallisessa ja muussakin toiminnassa.

Puolueettomuus

E-osuuskauppaliikkeen on kehityksensä ja yhtenäisyytensä turvaamiseksi noudatettava toiminnassaan puolueettomuutta poliittisen työväenliikkeen eri suuntiin nähden. Sitä ei ole alistettava minkään puolueen määräysvallan alaiseksi. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä puolueettomuutta yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Sen toiminnan ja aatteellisen kasvatuksen on tapahduttava sopusoinnussa työväen valtiollisen, kunnallisen ja ammatillisen toiminnan sekä urheilu- ja sivistysrientojen kanssa pyrkimyksenä suurpääoman valtiollisen ja taloudellisen vallan rajoittaminen sekä edistyksellisten yhteiskuntauudistusten toteuttaminen.

Kuluttajain etujen palveleminen

Liiketaloudellisen toiminnan tehtävänä on tuottaa ja välittää kuluttajille hyvänlaatuisia tuotteita, torjua hintatason kohoamista ja pyrkiä sitä alentamaan sekä suojella kuluttajaväestöä yksityiskapitalistisen liiketoiminnan keinottelulta. Edellytyksenä sille on, että osuuskauppaliike harjoittaa tehokasta ja keskitettyä tukkukauppaa, tuotantoa, investointia, liikkeenhoidollista neuvontaa ja koulutustoimintaa. Kaikki tämä edellyttää, että liiketoimintaa ja varojen sijoitusta hoidetaan harkiten ja suunnitelmallisesti ja niin, että jäsenosuusliikkeiden palvelukyky paranee ja voidaan turvata edistysmielisen osuuskauppaliikkeen koko jäsenkunnalle samanlaiset jäsenedut ja oikeudet. Se vaatii myös kaikissa liiketoiminnan portaissa asiaatuntevan henkilökunnan. Sen koulutukseen sekä palkkaukseen on kiinnitettävä mitä suurin huomio, jotta turvataan koulutetun, pätevän työvoiman saanti. Henkilökunnan aatteelliseen ja yleissivistykselliseen kasvatukseen on kiinnitettävä huomiota nykyistä enemmän.

Osuuskauppaliikkeen tulee puolustaa kuluttajien etuja myös vaikuttamalla valtiovaltaan siten, ettei valtion tuloja hankita korottamalla kulutushyödykkeiden välillistä verotusta ja tulleja. Kun osuuskauppaliikkeellä ei ole suoranaisesti mahdollisuuksia vaikuttaa moniinkaan valtiovallan tekemiin ratkaisuihin, on tärkeätä kehittää ennen kaikkea työväestön yhteistoimintaa niin, että työväenpuolueiden edustajien esiintyminen eduskunnassa sekä kaupunkien ja kuntien valtuustoissa olisi yhtenäistä osuuskauppaliikkeen sekä sen jäsenten ja asiakkaiden etujen ollessa kysymyksessä.

Demokraattinen hallinto

E-osuuskauppaliikkeen toimintaa ja hallintoa kaikissa toimiportaissa on hoidettava niin, että jäsenet tuntevat liikkeen omakseen ja osallistuvat sen toimintaan, eivät vain jäseninä, ostajina ja säästäjinä, vaan myös isäntinä ja valvojina säännöissä turvatun demokratian puitteissa. Tätä varten on kehitettävä kaikkia sellaisia taloudellisen ja hallinnollisen demokratian muotoja, joilla jäsenkunta saadaan aktiivisesti mukaan sen toteuttamiseen.

Liikkeiden johtajien ja hallintokuntien välisten suhteiden on oltava luottamuksellisia. Hallintokuntien jäsenten tulee olla johtajiston kanssa kiinteässä yhteydessä jäsenistöön, selvittää sille liikkeen tilaa ja ottaa mahdollisimman paljon huomioon sen käsityksiä ja toivomuksia liikkeen hoidosta. Myymäläneuvostojen toimintaa on myös liikkeen johdon tehostettava. Jotta aluekokoukset täyttäisivät oman paikkansa hallintokoneistossa, tulee liikkeen johdon huolehtia siitä, että aluekokouksissa esitetyt toivomukset ja aloitteet tulevat myös johdon käsittelyyn ja käytännössä toteutettaviksi. Tällöin saadaan aluekokoukset aloitteellisiksi ja jäsenistön osuus liikkeen johtotyöhön nykyistä paremmaksi.

Naisten ja nuorison kiinnostuksen herättämiseksi E-osuuskauppaliikettä kohtaan on Naiset Mukaan -toimintaa tehostettava ja monipuolistettava. Nuoriso- ja varhaisnuorisotyötä on kehitettävä opintokerho-, viihde-, kesäleiri-, retkeily- ja urheilutoiminnan muodossa ja muutoinkin auttamalla nuorison yhteiskunnallisesti edistyksellisiä ja terveitä elämäntapoja edistäviä pyrkimyksiä yhteistoiminnassa nais-, nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöjen kanssa.

Hallinto- ja henkilöasioita hoidettaessa keskusjärjestöissä ja osuusliikkeissä ei ole sallittava poliittisista mielipidesyistä tapahtuvaa syrjintää, vaan ratkaisuja tehtäessä on kunnioitettava tasapuolisuutta ja demokraattisia menettelytapoja, vain tavoitteena liikkeen menestys. Sisaryhtiöiden hallintoa on kansanvaltaistettava ja nivellettävä se osuuskauppaliikkeen yleiseen hallinto-organisaatioon.

Taloudellinen toiminta

Osuusliikkeiden tulee mahdollisuuksiensa mukaan kehittää laajojen väestökerrosten tarpeita palvelevaa tuotantoa. On myös määrätietoisesti kehitettävä maataloustarvikekauppaa ja maataloustuotteiden hankkimista suoraan tuottajilta sekä niiden jalostamista ja välitystä. Siten voidaan jossain määrin myös suojella pientalonpoikaistoa kapitalististen kauppaliikkeiden ja välitysyhtymien kohtuuttomalta välitysvoittojen kiskonnalta.

Osuuskauppaliikkeen pitäminen kilpailukykyisenä vaatii sen voimavarojen tehokasta keskittämistä ja hyväksikäyttöä. Siksi on kehitettävä keskitettyä tuotantoa, tavaroiden hankintaa ja välitystä palvelevia laitoksia, kuten aluevarastoja, erikoismyymäläketjuja ja osuusliikkeiden yhteisiä tuotantolaitoksia. Pienten ja heikoin taloudellisin tuloksin toimivien osuusliikkeiden sulautumista suuremmiksi yksiköiksi on edistettävä ja kehitettävä koko osuuskauppaliikettä käsittäviä yhtenäisiä toimintamuotoja osuusmaksu-, ylijäämän palautus- ym. jäsenoikeuksia ja liikkeen menestystä koskevissa kysymyksissä. Näitä toimenpiteitä käytännössä toteutettaessa on huolehdittava siitä, että jäsenistön luottamus osuusliikkeisiin säilyy ja vahvistuu.

Kuluttajien etujen mukaista on myös sosiaalisen asuntorakennustoiminnan kehittäminen. Siksi osuustoiminnallisten Haka-yhtymien toimintaa tulee edistää ja tuotantoa laajentaa.

Tuotantolaitosten sekä tukku- ja vähittäiskaupankin toiminta tulee suunnitelmallisesti niveltää yhdeksi kokonaisuudeksi. Keskittymisen seurauksena kasvanutta tukkukaupan taloudellista valtaa ei saa käyttää jäsenliikkeiden hallinnollisen itsenäisyyden heikentämiseen, vaan koko osuuskauppaliikkeen kehittämiseen yhteistoiminnassa osuusliikkeiden kanssa. Investointisuunnitelmat tulee tehdä pitkäjännitteisesti koko osuuskauppaliikkeen kehittämistä silmälläpitäen.

Osuuskauppaliike työnantajana

E-osuuskauppaliikkeen tulee pitää tasapuolisesti yllä hyviä suhteita palkansaajien ammatillisiin järjestöihin. Näiden suhteiden avulla voidaan vahvistaa edellytyksiä palkansaajien elinehtojen jatkuvalle parantaimselle ja noudattaa E-osuuskauppaliikkeen piirissäkin sellaista palkka-, työehtosopimus- ja sosiaaliturvapolitiikkaa, joka on omiaan vahvistamaan sen asemaa jäsenistön ja palkansaajien keskuudessa.

Osuuskauppaliikkeen tulee turvata työntekijöilleen vähintäin yhtä hyvät palkka- ym. työehdot kuin muilla vastaavilla aloilla. Sen on myöskin vaikutettava siihen suuntaan, että liikealan työntekijäin yleinen palkkataso kohoaisi, koska se yksinään ei kykene turvaamaan työntekijöilleen oleellisesti yleistä tasoa parempia palkkoja. Työnantajana E-osuuskauppaliike ei saa asettua yhteisrintamaan kapitalististen työnantajien kanssa työläisten vaatimusten vastustamiseksi.

Yhteistoiminta monopolien politiikkaa vastustavien järjestöjen kanssa

E-osuuskauppaliike on perusolemukseltaan suurpääoman vastaista liikettä. Sen tavoitteet ja päämäärät ovat samansuuntaiset työväenjärjestöjen ja muiden monopolien vallan rajoittamiseen pyrkivien liikkeiden kanssa. Yhteistoiminta niiden kanssa lujittaa myös osuuskauppaliikettä ja antaa sille uutta elinvoimaa.

Kansainvälinen toiminta

Osuuskauppaliikkeen lukuisissa yhteyksissä hyväksymät päätökset rauhantyön lujittamisesta on toteutettava myös käytännön toiminnassa. Osuuskauppaliikkeelle ei riitä vain rauhan hyväksyminen periaatteessa. Sen tulee olla aktiivisesti mukana kansallisessa rauhanliikkeessä ja auttaa rauhan ja kansojen välisen ystävyyden vahvistumista kansainvälisessä toiminnassa.

Tehokasta ja osuuskauppaliikkeen olemukselle luonteenomaista toimintaa rauhan hyväksi on kansainvälisen kaupan ja kanssakäymisen kehittäminen. Tällaiseen kansojen keskeiseen vuorovaikutukseen tulee vilpittömästi pyrkiä kaikkien maiden kanssa riippumatta niiden yhteiskunnallisesta järjestelmästä. Suomen aseman huomioon ottaen on ensiarvoisen tärkeää hyvien suhteiden ja monipuolisen kanssakäymisen kehittäminen sosialististen maiden ja etenkin Neuvostoliiton kaupallisten ja osuustoiminnallisten järjestöjen kanssa.

Kansainvälisessä Osuustoimintaliitossa toimittaessa tulee pyrkiä siihen, että sen ulkopuolella olevat maat saadaan mukaan yhteiseen järjestöön, ja että KOL nykyistä aktiivisemmin olisi toteuttamassa muiden edistyksellisten voimien kanssa rauhanomaista rinnakkainolon politiikkaa ja luomassa edellytyksiä pysyvälle rauhalle.

Valitustyö ja jäsenistön toiminnallisuuden kohottaminen

Osuuskauppaliikkeessä tarvitaan myös tehokasta aatteellista valistus- ja kasvatustyötä. Vain siten omaksutaan osuustoiminnan yhteiskunnallinen merkitys ja sen mahdollisuudet vaikuttaa talouspoliittisiin ratkaisuihin. Aatteellista kasvatustyötä tulee tehostaa kaikin keinoin. Osuuskauppaliikkeen liiketaloudelliset, yhteiskunnalliset ja aatteelliset tehtävät liittyvät elimellisesti toisiinsa. Aatteellisessa kasvatustyössä on tarpeellista huomion kiinnittäminen eritoten osuuskauppaliikkeen yhteiskunnalliseen luonteeseen ja kansanvaltaisuuteen. Se on omiaan lisäämään jäsenistön omatoimisuutta ja aktiivisuutta liikkeessä ilmenevien epäkohtien poistamiseksi ja demokratian laajentamiseksi. Valistustyötä parantamalla on pyrittävä siihen, että aluekokoukset saadaan kiinnostaviksi ja niihin osallistuminen runsaslukuiseksi, osuus-juhlat aatteellisesti arvokkaiksi ja värikkäiksi sekä opintotoiminta liikkeiden toimihenkilöille ja hallintokuntien jäsenille laajaksi ja tehokkaaksi. Osuustoiminnallinen lehdistö, tiedotus- ja julkaisutoiminta on pidettävä sekä sisällöltään että painoasultaan ajan vaatimuksia vastaavalla tasolla.

Valistustyötä tulee tehostaa ja nykyaikaistaa KK:n valistusosastossa, osuuskauppaliittojen piirissä, Naiset Mukaan- ja nuorisotoimikunnissa sekä yleensä naisten ja nuorison keskuudessa. Osuuskauppaliikkeen oma valistustyö kohdistuu kuitenkin pääasiassa jäsenistön keskuuteen. Siksi on tärkeätä, että myös kansandemokraattiset järjestöt omassa piirissään tekevät jatkuvasti osuuskauppaliikettä, sen merkitystä ja tavoitteita tunnetuksi, jotta saataisiin vielä osuuskauppaliikkeen ulkopuolella olevat ihmiset mukaan kehittämään kuluttajaväkeä palveleva edistysmielinen osuuskauppaliike entistä tehokkaammaksi ja voimakkaammaksi.

* * *

Tässä suppeassa ohjelmassa on pyritty esittämään eräitä sellaisia tavoitteita ja periaatteita, joita toteuttamalla voidaan E-osuuskauppaliikkeestä muodostaa todella merkittävä tekijä jo kapitalistisen järjestelmänkin vallitessa. Osuustoimintaliikkeellä on suuri merkitys myös yhteiskunnallisten valtasuhteiden muututtua. Sosialistisissa maissa on osuustoiminnasta eräänä sosialistisen talousmuodon osana tullut hyvin huomattava tekijä kansantaloutta kehitettäessä.

Kehotammekin kaikkia kansandemokraattisten järjestöjen jäseniä ja kannattajiamme osallistumaan osuuskauppaliikkeen toimintaan ja pyrkimään siellä toimiessaan toteuttamaan edellä esitettyjä tavoitteita.

Tietoja edistysmielisestä osuuskauppaliikkeestä

Osuuskauppaliikkeen synty

Osuuskauppaliike syntyi maassamme viime vuosisadan vaihteessa rinnan poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen kanssa. Ensimmäiset ravintola-osuuskunnat ja myöhemmin useat osuuskaupat perustettiin työväenjärjestöjen toimesta ja niihin liittyi myös asutuskeskuksien edistyksellistä porvaristoa.

Osuuskauppaliike kehittyikin järjestyneen työväen sekä muun kaupunki- ja maalaisväestön yhteistoimintaliikkeenä v. 1916 saakka, jolloin poliittisen luokkataistelun kärjistyminen johti työväenenemmistöisten osuuskauppojen eroamiseen porvarijohtoisesta keskusliikkeestä SOK:sta. Ne perustivat oman keskusjärjestön, nykyisen, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK:n). Kulutusosuustoimintaliike jakautui siten työväen hallitsemaksi edistysmieliseksi osuuskauppaliikkeeksi ja lähinnä maaseutupiirejä edustavaksi porvarilliseksi sok:laiseksi osuustoimintaliikkeeksi, joka on järjestöllisesti ja aatteellisesti sulautunut suurpääoman hallitsemaan pellervolaiseen osuustoimintaliikkeeseen.

Ensimmäiset osuuskaupat oli perustettu osakeyhtiölain pohjalle. V. 1900 säädettiin Suomen ensimmäinen osuustoimintalaki. Se antoi varman pohjan osuuskauppojen perustamiselle ja kehittämiselle. Laki oli voimassa yli puoli vuosisataa, ja vasta v. 1954 säädettiin uusi, nykyisin voimassa oleva osuustoimintalaki. Ensimmäinen osuustoimintalain mukainen osuuskauppa avattiin v. 1900 Tampereella, Suomen "Rochdalessa", Finlaysonin puuvillatehtaan työläisten toimesta. V. 1908 osuuskauppoja oli jo 463.

V. 1904 eräät osuuskaupat perustivat itselleen keskusjärjestön, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK:n), johon ennen pitkää muutkin osuuskaupat liittyivät. Uuden keskusjärjestön tehtävänä oli harjoittaa tukkukauppaa ja tuotantoa sekä huolehtia koulutus- ja valistustoiminnasta. Myöhemmin siirrettiin neuvonta- ja valistustehtävät sitä varten perustetulle Yleiselle Osuuskauppojen Liitolle (YOL:lle); sillä oli kuitenkin sama johto kuin SOK:lla, kuten asianlaita on yhä vieläkin. Jokaisella osuuskaupalla oli SOK:n edustajakokouksessa yksi ääni. Tästä äänestystavasta syntyi ennen pitkää riita suurten kaupunkiosuuskauppojen ja pienten maaseutukauppojen kesken. Suuret liikkeet vaativat suhteellista äänestystapaa, jossa otettaisiin huomioon jäsenmäärä ja ostot SOK:sta. Pieniä liikkeitä oli enemmän, eivätkä ne halunneet luovuttaa määräysvaltaansa SOK:ssa. Kaupunkilaisjäsenistön aatteellinen sukulaisuus työväestön poliittiseen ja ammatilliseen liikkeeseen ei myöskään saanut hyväksymistä maaseudun osuuskauppojen jäsenistön keskuudessa, joka oli lähempänä ei-sosialistisia puolueita. Myös kuluttajien ja tuottajien välinen etujen ristiriita vaikutti hajaannuttavasti. Erimielisyydet johtivat v. 1916 osuuskauppaliikkeen kahtiajakoon SOK:n edustajakokouksessa. On laskettu, että ratkaisevassa äänestyksessä 98 osuuskauppaa, joiden jäsenmäärä oli yhteensä 22.410 ja ostot SOK:lta 7,2 mmk, äänesti äänioikeusuudistusta vastaan, kun sen sijaan 78 osuuskauppaa, joissa oli 27.120 jäsentä ja joiden ostot SOK:lta olivat 10 mmk, kannatti muutosta. SOK:sta eronneet työväen osuuskaupat perustivat samana vuonna oman aatteellisen keskusjärjestön Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK:n). Aluksi toivottiin voitavan säilyttää tukkukauppa ja tuotanto yhteisenä, mutta kun yhteisymmärrykseen ei päästy, KK:laiset liikkeet perustivat itselleen oman kaupallisen keskuselimen, Osuustukkukaupan (OTK:n) v. 1917. Osuuskauppaliikkeen nuorempi haara kutsui itseään "edistysmieliseksi" ja sok:lainen liike sanoi olevansa "puolueeton". Kahtiajako tuli entistä selvemmäksi, kun kumpikin haara vielä perusti omat vakuutuslaitokset ja eläkekassat itsenäisyyden alkuvuosina (Kansa ja Tuki sekä Pohja ja Elonvara).

Kk:lainen ja sok:lainen osuuskauppaliike ovat nykyisin jokseenkin yhtä suuret. Edellisellä on enemmän jäseniä, jälkimmäisen vuosi-myynti on taas suurempi, mikä johtuu pääasiassa laajemmasta maataloustavarain kaupasta. Sok:laiset osuuskaupat toimivat näet myös maataloustavarain osto- ja myyntiosuuskuntina. Sekä KK, OTK ja Kansa että YOL ja SOK kuuluvat Kansainväliseen Osuustoimintaliittoon (KOL), jonka jäsen myös Pellervo-Seura on edustaen siellä tuottajien osuustoimintajärjestöjä. OTK ja SOK ovat myös Pohjoismaiden yhteiselinten NAF:n (Pohjoismaisen Vientikunnan) ja NAE:n (Pohjoismaisen Keskuskunnan) jäseniä.

E-osuuskauppaliikkeen rakenne

Kulutusosuuskuntien Keskusliitto (KK) on 93 osuusliikkeen aatteellinen ja organisatorinen keskusjärjestö. Myös OTK, Kansa-yhtiöt ja Helsingin Asuntokeskuskunta HAKA ovat KK:n jäseniä. KK ohjaa edistysmielisen osuuskauppaliikkeen yleistä osuuskauppapolitiikkaa sekä harjoittaa osuuskaupallista valistus- ja kasvatus- sekä tilintarkastus- ja neuvontatoimintaa. Se huolehtii myös osuuskauppaliikkeen työntekijöiden ammattikasvatuksesta. Ylimpänä elimenä on kerran vuodessa kokoontuva edustajakokous, jossa jokaisella osuusliikkeellä on yhtä monta ääntä kuin sillä on jäseniä.

KK rahoittaa toimintansa osaksi osuusliikkeiden jäsenmaksuilla, mutta pääasiassa omien kaupallisten ostojensa ja tuotantolaitostensa tuotoilla. KK:lla on insinööri- ja arkkitehtiosastot sekä suunnittelua että rakentamista varten. Erilaisten tavaroiden välityksestä hoitaa ns. kaupallinen osasto. Tuotantolaitoksia ovat kirjapaino, paperipussitehdas ja metalliteostehdas, joka valmistaa myymäläkalusteita. Lisäksi KK omistaa seuraavat tytäryhtiöt: Sivenin Koneliike Oy:n (konttorikoneiden, radioiden ja televisioiden myynti), Mainosrengas Oy:n (mainostoimisto) ja Julisterengas Oy:n (ulkomainonta). KK:ssa toimii myös Kansan Markkinatutkimuslaitos.

KK:n organisaatio on seuraava: asunto-osasto (asuntotuotantoa koskevat asiat ja asuinrakennusten suunnittelu, oma arkkitehtiosasto), arkkitehtiosasto (tavaratalojen, myymälöiden ja tuotantolaitosten suunnittelu), insinööriosasto (rakenne- ja teknillinen suunnittelu, urakointi ja konekauppa), kaupallinen osasto (konttoritarvikkeiden, paperikauppatavaroiden ym. tukkumyynti), lakiasiain osasto, maatalousasiain osasto (maataloustarvikekaupan edistäminen, neuvonta), neuvontaosasto (osuusliikkeiden liikkeenhoidollinen neuvonta ja tilintarkastukset), valistusosasto (jäsensuhteet, myymäläneuvosto, Naiset Mukaan -toiminta, kotitalousneuvonta, nuorisotyö) ja opinto-osasto (työntekijöiden ja toimihenkilöiden ammattikasvatus), johon kuuluvat kirjeopisto sekä sisäoppilaitoksena toimiva osuuskauppakoulu.

KK julkaisee seuraavia lehtiä: Me Kuluttajat (painos 242.000), Konsumenten (2.400), Viljelijä (30.000), Osuusliike (7.700), Työtoveri (17.600) ja Mainosrengas (2.700).

Osuustukkukauppa (OTK) on edistysmielisten osuusliikkeiden oma tukkukauppa-osuuskunta. Se harjoittaa myös laajaa tuotantoa. OTK:n ylin hallintoelin on vuosittain pidettävä osuuskuntakokous, jossa jäsenosuusliikkeet äänestävät osuuksiensa mukaan. OTK:n sisäisessä organisaatiossa erotetaan kolme kaupan ja tuotannon ryhmää: elintarvikeryhmä, rautaryhmä ja tekstiiliryhmä. Omia ja tytäryhtiöiden tuotantolaitoksia on 36, joista mainittakoon kahvinpaahtimo, keksitehdas, 6 lihanjalostustehdasta, margariinitehdas, 2 meijeriä, 2 myllyä, huonekalutehdas, puuvalmistetehdas, saha, tulitikkutehdas, kappa- ja leninkitehdas (lopetettu) ja pukutehdas.

OTK:lla on kuusi laboratoriota, koekeittiö sekä laaduntarkkailuelin. Osuusliikkeiden säästökassat ovat OTK:n valvonnassa. Säästökassoissa oli talletustilejä yhteensä 433.572 kpl ja talletuksia 188.419.278,-.

OTK on kolmanneksi suurin myyjä maassamme! Tuotannossa se on seitsemännellä tilalla. OTK on Suomen suurin valmiiden vaatteiden, lihajalosteiden, lihasäilykkeiden, ovien ja ikkunoiden valmistaja ja kenkien myyjä,

Kansa-yhtiöt on Keskinäisen Henkivakuutusyhtiö Kansan ja Keskinäisen Vahinkovakuutusyhtiö Kansan yhteisnimi. Kummallakin on sama johto. Osakkaina ovat KK:n jäsenosuus-liikkeet ja niiden keskusjärjestöt. Eläkekassa Tuen toimintapiirin muodostavat KK:n jäsenliikkeiden sekä niiden keskusjärjestöjen ja tytäryhtiöiden palveluksessa olevat henkilöt. Tuki myöntää vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä.

Haka-yhtymät ovat asuntorakennustoimintaa harjoittavia osakeyhtiöitä tai osuuskuntia. Niiden perustajia ovat paikallinen osuusliike, yksi tai useampi keskusjärjestö (KK, OTK, Kansa) sekä usein myös kunta. Eräissä Haka-yhtymissä on mukana myös yksityisiä teollisuusyrityksiä. Haka-yhtymiä on yhteensä 36. Suurin on Helsingin Asuntokeskuskunta Haka. Haka-yhtymillä ei ole omaa keskusjärjestöä, mutta eräänlaisena keskuselimenä toimii KK:n asunto-osasto, joka myös suunnittelee rakennukset Haka-yhtymille. Asuntopolitiikan yleistä suuntaa edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä ohjaa KK:n asuntoneuvosto.

E-osuuskauppaliike tänään

Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK:n alaisuuteen kuului vv. 1965-66 vaihteessa 93 osuusliikettä, joissa oli jäseniä 562.350 (lisäystä ed. v. verrattuna 13.761). Niistä oli miehiä 50,2, naisia 48,2 ja yhteisöjäseniä 1,6 %. Jäsenkunnasta oli teollisuus- ja kaupunkityöväkeä 38,7 %, maatalous- ja metsätyöläisiä 5,9 %, maanviljelijöitä 16,4 % sekä toimisto-, huolinta-, myymälä-, kuljetus- ja varastotyöväkeä 19,1 % ja muita 18,3 %.

E-osuusliikkeillä on 4.629 toimipaikkaa. Niistä oli elintarvikealan myymälöitä 3.557, erikoistavaramyymälöitä 732, ravitsemusliikkeitä 340 ja majoitusliikkeitä 39. Yhteinen liikevaihto oli 1.526.162.101 mk, jossa oli lisäystä edelliseen vuoteen verraten 10,9 %. E-osuusliikkeiden osuus maan koko vähittäiskaupasta oli 16,9 % (SOK:n alaisten osuusl. 23,1 %). Osuusliikkeillä on 179 tuotantolaitosta, joista merkittävimpiä ovat: 90 leipomoa, 18 meijeriä, 9 myllyä, 11 pesulaa, 7 teurastamoa, makkara-, virvoitusjuoma- ja einestehtaita, korjaamoja, maatiloja ym. Teollisuuslaitosten myynnin arvo oli 238.701.479 mk, jossa oli lisäystä ed. v. verraten 11,3 %.

Osuustukkukaupan OTK:n myynti oli v. 1965 862 milj. mk eli 12,9 % maan koko tukkumyynnistä (SOK:n 15,8 %, Keskon 20,9 % ja Tukon 41,5 %. Hankkijan 8 % ja Labor'in 0,9 %). Myynnistä oli elintarvikeryhmän osuus 58,3 %, rautaryhmän 30,2 % ja tekstiiliryhmän 11,5 %. Myynnistä oli oman tuotannon osuus noin kolmannes. Vaikka OTK:n liiketoiminta palveleekin pääosalta jäsenosuusliikkeitä, on sen ulkomaankauppa vuosi vuodelta lisääntynyt. Rauta-ryhmän tuotteita viedään lukuisiin länsimaihin ja SOTKA:n valmistamia puutuotteita, etupäässä huonekaluja ja rakennustarvikkeita, Neuvostoliittoon.

JÄSENEDUT JA VELVOITTEET E-OSUUSKAUPPALIIKKEESSÄ

KK:n edustajakokouksen v. 1965 tekemällä päätöksellä suositellaan eri jäsenetujen osalta osuusliikkeille seuraavaa:

Ylijäämänpalautus

Pyrittäessä luomaan osuuskauppaliikkeestä yhtenäinen E-järjestelmä on ylijäämänpalautuskysymyksessäkin pyrittävä yhdenmukaisuuteen. Tällainen yhdenmukaisuus merkitsee huomattavaa etua valistustyössä ja mainonnassa. Myös jäljempänä mainittavan jäsenrahaston kartuttaminen edellyttää kohtuullisen ylijäämänpalautuksen jakamista. Yhdenmukaisen ylijäämänpalautuksen jakamisen pahimpana esteenä on luonnollisesti se, että eri osuusliikkeiden kannattavuusedellytykset ovat kovin erilaiset ja ettei kaikille osuusliikkeille nykyisin muodostu riittävästi ylijäämää kohtuullista ylijäämänpalautusta silmällä pitäen.

Kun ylijäämänpalautuksen jakaminen mahdollisimman yhtenäisenä on ensiarvoisen tärkeää, on osuusliikkeiden kannattavuusedellytyksiä edelleen kehitettävä niin, että jokaisella osuusliikkeellä on mahdollisuus jakaa kohtuullinen ylijäämänpalautus. Kaikissa osuusliikkeissä on pyrittävä jakamaan vähintään määräprosentin suuruinen ylijäämänpalautus. Mikäli joku osuusliike voi jakaa ylijäämää enemmänkin, on sillä siihen oikeus.

Jäsenten kannalta olisi suotavaa, että ylijäämänpalautusta jaettaisiin myös muista kuin omasta osuusliikkeestä tehdyistä ostoista. Vaikka asiasta ei yksityiskohtaisen selvityksen puuttuessa voida tässä vaiheessa tehdä lopullista päätöstä, on tutkittava mahdollisuutta jakaa jäsenille ylijäämänpalautusta myös muista osuusliikkeistä tehdyistä ostoista.

Häälahjat ja kumminlahjat sekä hautausavustus

Vuonna 1963 annettiin osuusliikkeissä hää- tai huomenlahjoja 19.436 markan arvosta ja kummilahjoja yhteensä 110.005 markkaa, josta Osuusliike Elannon osuus oli 96.310 markkaa. Säästökassatalletuksina jaettu 2 markan kummilahja on merkitykseltään erittäin vähäinen. Rahalaitosten neuvottelukunnan päätöksen perusteella ei säästökassatalletuksena kuitenkaan voida antaa suurempaa kummilahjaa. Näin ollen säästökassatalletuksen muodossa annettavasta kumminlahjasta voidaan luopua ja sen tilalle on etsittävä muita ratkaisuja. Lähinnä tulisi tällöin kysymykseen lahjapakkausten jakaminen.

Häälahja jäsenetuna on käyttökelpoinen. Huomenlahja-sanasta sen sijaan on ehdottomasti luovuttava, koska sanan merkitys ei sovi tilanteeseen.

Kumminlahjojen ja häälahjojen osalta suositellaan kumminlahjana jaettavaksi lahjapakkauksia, jotka OTK kokoaa ja välittää, kahtena eri kokona, joiden arvot olisivat nykyisen rahanarvon mukaan 50 markkaa ja 30 markkaa. Häälahjana annettavaksi kaksi vanupeitettä arvoltaan noin 50 markkaa ja jokaiselle osuusliikkeelle otettavaksi käyttöön ainakin jompikumpi näistä jäseneduista.

Näiden jäsenetujen saamisen edellytyksenä on, että jompikumpi aviopuolisoista on osuusliikkeen jäsen ja että ostomerkkejä on kahtena vuonna ennen avioliiton solmimista tai lapsen syntymää palautettu vähintään 500 markan arvosta vuotta kohti.

Hautausavustus on osuusliikkeissä jo lähes yhtenäinen, mutta sen maksamisen perusteissa on vähäisiä eroja. Käytännön mukaisesti hautausavustusta myönnetään 100 markkaa, mikä yleisesti edellyttää vähintään kolmen vuoden jäsenyyttä ja sitä, että asianomainen on yhtenä taikka useampana kuolemantapausta edeltäneenä vuonna palauttanut 300-500 markan ostoksia vastaavat ostomerkit. Yleisin on 300 markan ostoehto, mutta esim. Osuusliike Elannossa edellytetään ostomerkkejä palautetun viimeistä edelliseltä vuodelta vähintään 500 markan arvosta. Muissa liikkeissä ehto koskee viimeistä vuotta taikka kolmea viimeistä vuotta. Tämän epäyhtenäisyyden poistamiseksi suositellaan.

että kaikissa osuusliikkeissä myönnetään 100 markan hautausavustus, jos asianomainen on ollut jäsenenä vähintään kolme vuotta ja palauttanut edelliseltä tai sitä edeltäneeltä vuodelta vähintään 500 markan ostoja vastaavan määrän ostomerkkejä ja

että hautausavustus suoritetaan myös siinä tapauksessa, että jäsen 25 vuoden ajan on täyttänyt edellä sanotun ostoehdon, mutta ei sen jälkeen ole kyennyt sitä täyttämään vanhuuden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi.

Jäsenoikeuksien säilyttäminen siirryttäessä osuusliikkeestä toiseen

Yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten seurauksena väestön liikkuvuus on entisestään lisääntynyt. Edellytykset jäsenetujen saamiseksi on yleensä harkittu osuusliikekohtaiseksi. Osuuskauppaliikkeen yhtenäisyyden korostamiseksi ja jäsensuhteiden kiinteyttämiseksi olisi tässäkin päästävä yhtenäisyyteen. Sen vuoksi hallintoneuvosto suosittelee, että

jäsenen siirtyessä osuusliikkeestä toiseen varhaisemman jäsenyyden aika ja ostomerkkien palautukset edellisessä liikkeessä aina luetaan jäsenen hyväksi määriteltäessä hänen oikeuttaan saada uudessa liikkeessä hautausavustus, häälahja, kumminlahja ym. jäsenetuja.

Jäsenalennukset

Eräissä osuusliikkeissä on jäsenistölle jäsen-alennuskuponkien avulla myyty eräitä artikkeleita normaalia halvemmalla. Tällaista jäsen-alennuskuponkien avulla tapahtuvaa erikoismyyntiä on syytä laajentaa ja siinä pitäisi käyttää kampanjamuotoa, ts. tiettyä artikkelia olisi pyrittävä myymään samaan aikaan kaikissa osuusliikkeissä. Sillä olisi suuri merkitys erityisesti niissä osuusliikkeissä, joissa jäsenedut muuten ovat vähäiset, ja tehokkaasti hoidettuna se myös lisää myyntiä. Sen vuoksi hallintoneuvosto suosittelee, että

muiden jäsenetujen ohella on järjestelmällisesti kehitettävä jäsenalennuskuponkien avulla tapahtuvaa erikoismyyntiä, joka on pyrittävä hoitamaan keskitetysti ja valtakunnallisesti.

Osuusmaksu

Osuusmaksun suuruus vaihtelee osuusliikkeissä hyvinkin paljon. Tällä hetkellä pyritään voimakkaasti yhtenäiseen E-ketjuun, ja edellä on suositeltu yhtenäisen ylijäämäpalautuksen käyttöönottoa. Sen vuoksi on tärkeää, että määriteltäisiin myös se osuusmaksun suuruus, johon kaikissa osuusliikkeissä on pyrittävä.

Nykyisin voimassa olevien osuusmaksujen keskiarvo on 60 mk, joka siten olisi sopivin yhtenäisen osuusmaksun suuruus. Niissä osuusliikkeissä, joissa osuusmaksu on korkeampi kuin sanottu 60 mk, voitaisiin osuusmaksu alentaa tähän määrään. Osuusmaksun alentaminen on mahdollista ilman vuosihaastetta muuttamalla osuusliikkeen sääntöjä. Se osa maksetusta osuusmaksusta, joka ylittää 60 mk, siirrettäisiin erityiseen jäljempänä mainittavaan jäsentenrahastoon.

Jäsentenrahasto

Edellä olevaan olennaisesti liittyen kaikissa osuusliikkeissä olisi otettava käyttöön jäsentenrahasto. Jäsentenrahasto katsotaan verotuksessa lainapääomaksi, joten tässä rahastossa oleville varoille maksettava korko saadaan vähentää verotettavasta tulosta, mitä etua osuuspääoman kohdalla ei ole. Tällä järjestelyllä päästään myös siitä vaikeudesta, että osuuspääoman korotus joudutaan aina silloin tällöin ottamaan käsiteltäväksi.

Jäsentenrahastoa koskevia määräyksiä tulisi käytännössä tulkita siten, ettei jäsentenrahastoon kerättäisi varoja sellaisen jäsenen osalta, joka on täyttänyt 60 vuotta. Poikkeustapauksia ei myöskään olisi vietävä yksittäistapauksina johtokunnan päätettäväksi, vaan ne olisi hoidettava joustavasti johtokunnan yleisten ohjeiden mukaan.

[KUVA]