Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKDL/625

Suomen kansan demokraattinen liitto

SKDL:n osuustoimintapolitiikan suuntaviivat


  • Puolue: Suomen kansan demokraattinen liitto
  • Otsikko: SKDL:n osuustoimintapolitiikan suuntaviivat
  • Vuosi: 1982
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SISÄLTÖ

1. Kansandemokraattien osuustoimintapoliittiset tavoitteet
2. Osuustoiminta taloudellisen yhteistoiminnan muotona
3. Osuustoiminnan kasvu ja kehitys
4. Osuustoiminnan yhteiskunnallinen merkitys
5. Osuustoiminta tämän päivän Suomessa
6. Suomen työväenliike ja kulutusosuustoiminta...
7. Osuustoiminnan tämän päivän ongelmia ja mahdollisuuksia
8. Osuustoiminnallinen valistus ja kasvatus

SKDL:n osuustoimintapolitiikan suuntaviivat

Osuustoiminta on ihmisten omaehtoista taloudellista yhteistoimintaa. Osuustoimintaliike on syntynyt ja kasvanut laajaksi liikkeeksi koko maailmassa rinnan työväenliikkeen kanssa. Se on saanut suuren osan innoituksestaan ja toimintaperiaatteistaan työväenliikkeen sosialistisesta aatemaailmasta.

Osuustoiminta näyttelee merkittävää osaa tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen taloudessa. Osuustoiminnallisten periaatteiden soveltaminen yhä laajempaan osaan kansantaloutta, osuustoiminnan muotojen rikastuttaminen ja osuustoiminnan kasvu ovat osa yhteiskunnan kehittymistä. SKDL näkee, että osuustoiminta on laajenevaa edistyksellistä liikettä, jolla kehittyvässä suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen taloudessa tulee olla yhä merkittävämpi asema.

Tähän SKDL: n osuustoimintapoliittiseen ohjelmaan on kirjattu kansandemokraattien käsitys osuustoiminnasta. Sitä tarkastellaan nimenomaan ihmisten yhteiskunnallisena liikkeenä. Erityistä huomiota kiinnitetään edistysmieliseen kulutusosuustoimintaan, joka useimmille kansandemokraateille on läheisin osuustoiminnan muoto. Samalla kuitenkin korostetaan, että osuustoiminta kokonaisuudessaan ja sen kaikkien muotojen ja haarojen kehittyminen merkitsevät edistystä ja yhteiskuntaa epäinhimillistävien kapitalististen rakenteiden ja toimintaperiaatteiden vallan rajoittamista.

Tämä ohjelma pyrkii nimensä mukaisesti antamaan vain suuntaviivat kansandemokraattien osuus-toimintapolitiikalle, suuntaviivat jotka toivottavasti pätevät pitkälle tulevaisuudessa ohjelman syntyhetken jälkeenkin. Ohjelmaan ei ole pyrittykään kirjaamaan esityksiä siitä, miten ohjelman syntyhetken osuustoimintapoliittisia ongelmia tulisi yksityiskohdissaan ratkaista.

Samalla kun SKDL:n liittoneuvosto vahvistaa tämän ohjelman se toteaa liittohallituksen osuustoimintajaoston tehtävänä olevan laatia yksityiskohtaisempia lyhyen aikavälin tavoiteohjelmia, jotka pohjautuvat tässä ohjelmassa ilmaistuihin yleistavoitteisiin ja ohjaavat käytännössä kansandemokraattien toimintaa osuuskuntien hallintoelimissä ja kaikkialla missä osuutoimintapolitiikkaa toteutetaan käytännössä.

Helsinki 27.2.1982 SKDL:n liittoneuvosto

1. Kansandemokraattien osuustoimintapoliittiset tavoitteet

Seuraavassa esitetään tiivistetyssä muodossa kansandemokraattien keskeisimmät osuustoimintapoliittiset tavoitteet. Ne perustuvat tässä ohjelmassa jäljempänä olevaan osuustoiminnan erittelyyn.

* * *

- Osuustoiminnan kaikkia muotoja on edistettävä ja pyrittävä siihen, että sen suhteellinen osuus kansantaloudesta jatkuvasti kasvaa.

- Osuustoimintaa on kehitettävä siten, että sillä kyetään tyydyttämään yhä uusia yhteiskunnassa esiin tulevia palvelutarpeita.

* * *

- E-osuustoimintaa tulee kehittää omaleimaisesti jäsenvaltaisena toimintana, joka selvästi erottuu kuluttajasuuntautuneisuutensa ja demokraattisuutensa ansiosta muusta kaupan toiminnasta.

- Osuustoiminnan tulee tuloksillaan osoittaa jäsenilleen, että yhteistoiminta on kannattavaa. Tämän vuoksi osuustoiminnan tulee hankkia kuluttajille parhaat saatavilla olevat kauppaehdot sekä hinnan että laadun suhteen. Osuustoiminnan on jatkuvasti uusiuduttava, jotta se säilyttäisi toimivuutensa ja kilpailukykynsä.

- Osuustoiminnan on oltava kuluttajasuojelussa esimerkkinä muille kaupan järjestöille ja sen tulee toiminnallaan edistää kuluttajalainsäädännön kehittämistä.

- Välittömien kauppapalvelujen rinnalla E-osuustoiminnan on tarjottava jäsenilleen yhä enemmän kuluttajavalistusta ja -neuvontaa.

- Osuustoiminnan on vältettävä byrokratisoitumista. Jokaisella osuustoiminnallisella palveluyksiköllä on oltava elävä yhteys omiin jäsenasiakkaisiinsa. Samalla osuustoiminnan on järkevällä valtakunnallisella yhteistyöllä luotava jokaiselle palvelupisteelle hyvät ja riittävät toimintaedellytykset.

- Osuuskuntien jäsenhallintoa on jatkuvasti uudistettava siten, että se takaa jokaiselle jäsenelle aidon mahdollisuuden oman osuuskunnan palvelun omakohtaiseen kehittämiseen.

* * *

- Osuustoiminnan osuutta eri joukkotiedotusvälineissä on lisättävä, koska sillä on suuri yhteiskunnallinen ja demokratiaa edistävä merkitys ja se koskettaa välittömästi suurta osaa väestöstä.

- Osuustoiminnan periaatteet on saatava selvästi esiin jo kouluopetuksessa eettisesti korkeatasoisena taloudellisen toiminnan järjestämisen mahdollisuutena.

- Osuustoiminnallisen yhteistyön merkitystä on teroitettava jäsenkunnalle. Tavoitteena tulee olla, että
kaikki osuuskuntien jäsenet tiedostavat osuustoiminnan arvon ja oman merkityksensä jäseninä.

- Työväenlehtien tulee nykyistä enemmän käsitellä osuustoimintaa sekä periaatteelliselta kannalta että etenkin käytäntöä ohjaavasti.

* * *

- Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistoimintaa tulee lisätä. Yhteistoiminnalle tulee jatkuvasti etsiä uusia muotoja myös kaupallisten palvelujen tasolla.

- Poliittisen työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen järjestöjen tulee kaikilla järjestötasoilla antaa tukensa osuustoiminnalle. Niiden tulee omassa toiminnassaan pitää säännöllisesti esillä osuustoiminnan periaatteellisia kysymyksiä ja käsitellä myös osuustoiminnan paikallisia palveluja.

- Työväenjärjestöjen tulee laatia käytännöllisiä toimintaohjelmia paikallisten osuustoiminnallisten palvelujen kehittämiseksi. Niiden tulee muutenkin etsiä ja kehittää sellaisia toimintamuotoja, joilla osuustoiminnallisia kysymyksiä voidaan käsitellä nykyistä ohjelmallisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Tämän käsittelyn tulokset tulee välittää osuuskunnille niiden toiminnan tehostamiseksi.

* * *

- Työväenliikkeen tulee huolehtia siitä, että edistysmielinen kulutusosuustoiminta, E-liike säilyttää olemassaolonsa ja asemansa itsenäisenä osana työväenliikettä.

- Työväenliikkeen tulee myös erityisesti huolehtia siitä, että E-liike säilyttää kuluttajien luottamuksen.

- Työväenliikkeen on aktiivisesti vaikutettava siihen, että kaikki sen kannattajat liittyvät E-liikkeen jäseniksi ja kaikki jäsenperheet keskittävät tavaroiden ja palvelujen hankinnan E-liikkeeseen.

2. Osuustoiminta taloudellisen yhteistoiminnan muotona

Kulutusosuuskunnat

Kulutusosuuskuntien tai hankintaosuuskuntien, kuten niitä myös kutsutaan, tarkoituksena on ihmisten kotitaloudessaan tarvitsemien hyödykkeiden edullinen hankinta ja välittäminen jäsenilleen.

Osuuskunnan muodostamisen lähtökohtana on ajatus edullisesta yhteishankinnasta, ohi yksityisten vähittäiskauppiaiden liikevoittoja tavoittelevien organisaatioiden. Käytännössä kulutusosuuskunnat eivät kuitenkaan toimi jäsentensä ennakolta tekemien tilausten perusteella, vaan jäsenten tavanomaisesti tarvitsemia tavaroita hankitaan osuuskunnan ja sen myymälöiden varastoihin. Ulkonaisilta muodoiltaan kulutusosuuskunnat muistuttavat yksityisiä kauppoja. Luonteessa ja toimintaperiaatteissa on kuitenkin suuria eroja. Yksityiskaupan perimmäinen tavoite on mahdollisimman suuren liikevoiton saaminen, kun taas osuuskunta tähtää siihen, että se palvelisi jäseniänsä mahdollisimman edullisesti. Kun kapitalistista kauppayritystä ohjaa viime kädessä pääomanomistajan tahto, perustuu osuuskunnan hallinto tasa-arvoisten jäsenten keskinäiseen sopimiseen. Toisin kuin yksityiskaupat kulutusosuuskunnat ovat avoimia yhteisöjä. Niiden jäseniksi voi liittyä kuka tahansa, joka haluaa käyttää osuuskunnan palveluja hyväkseen.

Markkinointiosuuskunnat

Jalostus- ja markkinointiosuuskunnat ovat olemassa ensisijaisesti maataloustuottajain keskinäistä yhteistyötä varten. Ne huolehtivat enimmäkseen erilaisten maatiloilla tuotettujen tuotteiden jalostuksesta ja markkinoinnista. Perustamalla yhteisiä tuotteidensa markkinointiosuuskuntia maataloustuottajat ovat pyrkineet ja myös huomattavassa määrin kyenneet vahvistamaan asemaansa markkinaosapuolena.

Tuotanto-osuuskunnat

Tuotanto- tai työläisosuuskunnilla tarkoitetaan tuotannollisia yrityksiä, joissa yrityksen omistavat sen osuuskuntamuotoon järjestäytyneet työntekijät. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki työntekijät ja vain he, osallistuvat tasa-arvoisina yrityksen päätöksentekoon, vaikka heidän osuutensa yrityksen omista pääomista olisikin eri suuruisia. Tuotanto-osuuskunta on yleinen sosialistisissa maissa maatalouden piirissä. Teollisuustuotannossa tuotanto-osuuskunnat ovat vielä nykyisin kaikkialla maailmassa harvinaisia. Tuntemattomia ne eivät kuitenkaan ole, ja työläisten itsehallintoa toteuttavana työn organisaatiomuotona niillä voi olla suuri tulevaisuus edessään.

Osuuspankit

Luotto-osuuskunnat ovat pankkilaitoksia, joiden tarkoituksena on myöntää jäsenilleen luottoa. Osuuspankit ovatkin yleinen osuustoiminnan muoto. Ne ovat luotottaneet runsaasti varsinkin maatilatalouksien hankintoja. Yhä useammin osuuspankkien jäseninä ja säästäjinä on myös työläisiä ja toimihenkilöitä, jotka tarvitsevat asunto- ja kulutusluottoja erilaisten kestokulutushyödykkeiden hankintaa varten.

Osuuskuntien tarkoitus: jäsentensä taloudenpidon edistäminen

Osuustoiminnallinen yritysmuoto tarjoaa runsaasti erilaisia mahdollisuuksia taloudellisen toiminnan organisoimiseen. Tämä koskee sekä kauppaa, maataloustuotannon markkinointia että myös tuotannollista toimintaa ja rahoitusta. Osuustoiminta perustuu aina osuuskunnan jäsenten tasa-arvoiseen yhteistyöhön ja näin se ilmentää jäsentensä keskinäistä solidaarisuutta. Osuuskuntien tarkoitus on edistää jäsentensä taloudenpitoa. Tämä tapahtuu osuustoiminnassa kollektiivisen ja omaehtoisen toiminnan kautta.

Toiminta lähtee jäsenten tarpeista

Osuustoiminnallisen yhteisön jäsenyys voi olla joko löyhä tai luja side. Se voi olla jäsenen talouden ja tarve-tyydytyksen tai työpanoksen kannalta joko aivan keskeinen tai sitten osuuskunta voi edustaa vain rajoitettua mutta oleellista palvelua. Koska tuotanto-osuuskunnat ovat kapitalistisissa maissa harvinaisia, merkitsee osuustoiminta useimmille jäsenilleen käytännössä nimenomaan palvelutarpeiden tyydyttämistä. Näitä tarpeita ovat tyypillisimmillään elintarvikkeiden ja muiden kulutushyödykkeiden hankinta, oman tuotannon, useimmiten omien maataloustuotteiden markkinointi sekä laina-rahoitustarpeet.

Kapitalistisessa taloudessa useimmat yritysmuodot, tyypillisimmin osakeyhtiö, pohjaavat pääoman logiikkaan, jossa toiminnan tavoitteet määrää viime kädessä sijoitetuille varoille tavoiteltu tuotto. Osuuskunnissa, jotka ovat henkilöyhteisöjä, toiminta sen sijaan lähtee ja saa suuntansa jäsenten tarpeista. Kilpailutalouden oloissa myös osuuskunnilla on luonnollisesti täsmälliset tuottovaatimuksensa. Tuottovaatimusten täyttyminen ei kuitenkaan ole toiminnan yksinomainen päämäärä, vaan ainoastaan välttämätön edellytys sille, että osuuskunnan tarvesuuntautunut palvelutoiminta voi jatkua.

3. Osuustoiminnan kasvu ja kehitys

Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus

Osuustoiminnan synty liittyy teollistumiseen ja työväenluokan muodostumiseen. Osuustoiminta sai sosiaalisen perustansa kasvavasta työväenluokasta. Aatteellista innoitustaan se haki Ranskan vallankumouksen julistamista veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden aatteista sekä työväenluokkaa yhä enenevästi elähdyttäneistä sosialistisista ajatusvirtauksista.

Osuustoiminta alkoi jo 1700-luvulla

Ensimmäisiä osuustoiminnallisia yrityksiä perustettiin jo 1700-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Englannissa ja Ranskassa. Ne jäivät kuitenkin yleensä lyhytikäisiksi. Suuri osa osuuskunnista oli hankintaosuus-kuntia tai jäsenten yhteisostoketjuja, joiden avulla kamppailtiin ajalle tyypillisiä kehnoja kauppaoloja vastaan.

Näin vastustettiin yksityiskauppojen tavaroiden kehnoa laatua, kiskurihintoja ja etenkin velkakauppaa, jossa työläiset saivat usein tyytyä erityisen huonoihin maksuehtoihin.

Toimintaperiaatteet muotoutuvat

Nykyaikaisen osuustoiminnan lasketaan alkaneen Rochdalen 25 000 asukkaan kaupungista Englannin teollisuusalueella. Kaupungin kutomotyöläisten, kankurien, perustama osuuskunta otti oppia monista aiemmin konkurssin kokeneista osuustoiminnallisista kokeiluista ja muotoili täsmälliset toimintaperiaatteet, joita osuuskunnan tuli noudattaa. Periaatteet olivat: avoin jäsenyys, jäsenten yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva hallinto, rajoitettu osuuspääoman korko, poliittinen sitoutumattomuus, käteismaksukauppa ja valistustyö. Nämä periaatteet osoittautuivat käytännössä toimiviksi ja nykyaikainen osuustoiminta noudattaa niitä edelleenkin suurin piirtein muuttamattomina.

Alkuaikoina osuuskunnat joutuivat kohtaamaan ja voittamaan monia ennakkoluuloja, joita yksityiskauppiaat luonnollisesti mielellään lietsoivat väestön keskuudessa. Osuustoiminta leimattiin poliittisesti epäilyttäväksi tai annettiin ymmärtää sen olevan haihattelua, että työväenluokkaan kuuluvat ihmiset muka itsenäisesti kykenisivät huolehtimaan kauppayrityksen hallinnosta. Ennakkoluulojen lisäksi osuuskunnat joutuivat kamppailemaan myös suoranaisten vastatoimien kanssa, joita olivat mm. tavarantoimitus- ja rahoitusboikotit.

Vastustus oli kuitenkin pidemmän päälle omiaan vain vahvistamaan työväenluokan itsetuntoa ja taistelutahtoa. Rinnan ammattijärjestötoiminnan vakinaistumisen kanssa vahvistuivat ja vakinaistuivat työläisten ylläpitämät osuuskunnat. Niiden hoidossa noudatettavat periaatteet ja käytännön menettelytavat hioutuivat ja ankkuroituivat kasvavana tiedon ja taidon pääomana laajenevaan osuustoiminnalliseen organisaatioon.

Osuuskuntien keskinäinen yhteistyö alkaa

Todellista läpimurtoa kulutusosuustoiminnalle merkitsi se, että perustetut osuuskunnat aloittivat keskinäisen yhteistyön. Ensimmäinen toisen asteen osuuskunnan muotoon perustettu osuustoiminnallinen tukkukauppa oli Englannin Co-operative Wholesale Society, C.W.S., joka syntyi vuonna 1864. Osuuskuntien yhteistoiminta tukkukaupan alalla teki mahdolliseksi edulliset suurhankinnat suoraan teollisuudelta ja maahantuojilta kuluttajien omalle organisaatiolle. Tämä merkitsi sitä, että periaatteessa kuluttajat olivat näin saaneet otteen koko kauppaan.

Osuustoiminnan iskuvoima kasvoi entisestään, kun keskusosuusliikkeet ryhtyivät perustamaan omaa teollisuutta sellaisille tuotealoille, joilla oma teollisuus kykeni voimakkaaseen hintakilpailuun.

Osuustoiminta on levinnyt kaikkialle maailmassa

Oikeat toimintamuodot löydettyään osuustoiminta levisi vastustamattomalla voimalla koko Euroopassa. Voimakkaita kulutusosuustoimintaliikkeitä on kasvanut varsinkin pohjoismaihin, mutta huomattavaa kulutusosuustoiminta on myös mm. Englannissa, Ranskassa, Sveitsissä ja Italiassa. Maataloustuotteiden markkinoinnissa osuustoiminta on useissa Euroopan maissa avainasemassa. Neuvostoliitossa ja useissa sosialistisissa Euroopan maissa myös maatalouden perustuotantoa on organisoitu laajasti osuustoiminnalliselle pohjalle. Maatalousosuustoiminnan lisäksi näissä maissa on voimakkaita kulutusosuustoiminnallisia järjestöjä.

Toisen maailmansodan jälkeen suuri määrä entisiä siirtomaita on saanut valtiollisen itsenäisyytensä ja näissä maissa on ryhdytty kehittämään itsenäisesti myös talouselämää. Kehitysmaat ovat olleet kiinnostuneita osuustoiminnasta, jota on sovellettu ennen kaikkea maatalouden perustuotantoon, maataloustuotteiden markkinointiin ja väestön kulutustavarahuoltoon. Osuustoiminnalla nähdäänkin olevan useissa kehitysmaissa suuria mahdollisuuksia ja se avaa näköaloja kehityskysymysten ratkaisemiseen.

4. Osuustoiminnan yhteiskunnallinen merkitys

Kuluneiden runsaan sadan vuoden aikana osuustoiminnalla on ollut merkittävä osa Euroopan työväenluokan ja maatalousväestön historiassa. Siihen ei ole kuulunut moniakaan näyttäviä tai dramaattisia tapahtumia, vaan vaikutus on ollut pinnalta katsoen näkymätöntä. Kuitenkin osuustoiminnalla on ollut mittava taloudellinen ja kulttuurinen merkitys.

Jäsentalouksien palvelu

Osuuskuntien välitön tarkoitus on jäsentalouksien palvelu ja niiden taloudenpidon edistäminen. Varsinkin alkuaikojen osuustoiminnan historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka tuntuvasti edullisemmin kuluttajat saivat tavaraa oman organisaationsa kautta kuin yksityiskauppiailta. Myös tuotteiden laadussa oli huomattavia eroja.

Kuluttajasuojelu ja kuluttajavalistus

Osuustoimintaliike voi myös monin tavoin vaikuttaa kuluttajasuojeluun, mainonnan valvontaan, tuoteselosteiden ja päiväysmerkintöjen käytön edistämiseen, tuotteiden laatunormien kehittämiseen ja noudattamiseen jne. Näitä osuustoiminta voi edistää sekä suoranaisesti omassa toiminnassaan että välillisesti pyrkimällä painostusjärjestönä kehittämään kuluttajalainsäädäntöä.

Erittäin tärkeä rooli osuustoiminnalla voi olla kuluttajavalistuksessa. Tavoittavathan osuuskunnat ja niiden valistusjärjestöt esim. jäsentoimikuntiensa ja oman lehdistönsä välityksellä jatkuvasti suuren osan kuluttaja-kuntaa. Mikäli kuluttajavalistustyön tavoitteet muotoillaan yhdessä jäsenkunnan kanssa sen toiveita ja tarpeita tutkien, voi kuluttajavalistukselle muodostua jäsenkunnan kannalta suuri merkitys sekä kansanterveydelliseltä ja taloudelliselta että myös muilta, esim. esteettiseltä kannalta katsottuna.

Kilpailuolojen tervehdyttäminen ja markkinoiden vakauttaminen

Osuuskuntien eduksi alkuaikoina olleet huomattavat erot hinnoissa ja laadussa eivät voineet säilyä kovin pitkiä aikoja. Kilpailu ja halu säilyä markkinoilla ovat pakottaneet myös yksityiset kauppiaat korjaamaan hinta- ja laatutasoaan. Välittömän, kotitalouksia palvelevan tehtävänsä rinnalla osuuskunnilla onkin huomattava merkitys pysyvänä kaupan kilpailuolojen tervehdyttäjänä. Osuuskuntien mukanaolo kulutustavarakaupan markkinoilla on rakenteellinen tae siitä, että suhteessa tuotanto- ja hankintakustannuksiin tuotteiden laatutaso säilyy hyväksyttävänä ja hintataso kohtuullisena.

Maataloustulon muodostus

Maataloustuottajien markkinointisouuskuntien välitön taloudellinen merkitys jäsenilleen on usein vielä suurempi kuin kulutusosuuskuntien. Saavathan useat maataloustuottajat pääasiallisimmat tulonsa juuri osuuskunnalleen myymistään tuotteista. On kiistämätöntä, että maatalouden markkinointiosuuskunnilla on myös suuri kansantaloudellinen merkitys, koska ne maataloustuottajien omina organisaatioina vaikuttavat voimakkaasti koko maataloustulon muodostukseen.

Kulutusosuuskunnat ja maataloustuotteiden markkinointi- ja jalostusosuuskunnat ovat keskenään liikesuhteessa. Niiden välisessä kaupassa hinnat määräytyvät luonnollisesti suurelta osalta markkinamekanismin, siis kysynnän ja tarjonnan asettamilla ehdoilla. Laajoja jäsenintressejä edustavien osuuskuntien välinen kaupankäynti on kuitenkin omiaan luomaan markkinoille vakavuutta, koska se karsii samalla kauppaan usein liittyviä epäterveitä ilmiöitä.

Osuustoiminta kulttuuritekijänä

Osuustoiminnan merkitys ei kuitenkaan rajoitu vain niihin palveluihin ja välittömiin taloudellisiin hyötyihin, joita osuuskunnat tarjoavat jäsenilleen, tai siihen tervehdyttävään kansantaloudelliseen vaikutukseen, joka niillä on. Osuustoiminnalla on myös monitahoinen kulttuurinen merkitys. Osuustoiminta perustuu ihmisten omaehtoisuuteen, keskinäiseen solidaarisuuteen ja demokraattiseen yhteistyöhön. Se sitoo laajoja väestökerroksia toimintaan, jossa ihmiset jäseninä ja hallintokuntien jäseninä päättävät osuuskuntiensa käytännön asioista. Näin osuustoiminnalla, yhdessä muiden työväestön järjestömuotojen ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen työväenliikkeen kanssa on laaja-alainen ja syvällinen kulttuurillinen vaikutus. Työväenluokan kannalta osuustoiminta onkin ollut ja on jatkuvasti merkittävä sivistystekijä, jonka ansiosta työväenluokan tietomäärä, omanarvontunto ja yhteiskunnallinen toimintakyky ovat melkoisesti kasvaneet.

Tie sosialismiin?

Alkuaikojen osuustoimintaliikkeessä eli voimakkaana käsitys, jonka mukaan osuustoiminnan suosion kasvu ja laajeneminen olisi tie sosialistiseen yhteiskuntaan. Tämä käsitys on osoittautunut liioitelluksi ja utopistiseksi. Työväenliikkeen toiminta sosialistisen yhteiskunnan luomiseksi ei voi perustua yksinomaan osuustoiminnan leviämiseen ja lisääntymiseen, vaikka osuustoiminnalla tuleekin olla keskeinen asema sosialismin rakentamisessa. Väestön osuustoiminnallisen tietoisuuden tasolla on myös oleellinen vaikutuksensa väestön yleiseen valmiuteen hyväksyä yhteiskunnan sosialistisia uudistuksia.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa osuustoiminnan laajenemisella on vaikeasti ylitettävät rajansa. Vaikka osuustoiminta voi saavuttaa kulutustavarakaupassa merkittäviäkin markkinaosuuksia, osoittaa kokemus, että se vain vaivoin tunkeutuu teollisuuden ja pääomahyödykkeiden kaupan aloille. Vaikka kuluttajien suuri enemmistö olisikin osuustoiminnallisesti asennoituneita, jäävät talouselämän ydinalueet näin ollen kapitalistisen yritystoiminnan hallintaan. Tämä puolestaan antaa koko talousjärjestelmälle kapitalistisen yleisluonteen.

Osuustoiminta ei siis ole tie sosialismiin. Se on ensisijaisesti työväenluokan keino puolustaa itseään kuluttajina kapitalistisilla markkinoilla sekä tapa tervehdyttää näitä markkinoita kokonaisuudessaan. Samalla osuustoiminta on yhteiskunnan kulttuuriin syvällisesti vaikuttava työväenluokan omaehtoinen sivistystekijä. Tällaisena tekijänä se myös luo sekä tajunnallisia että aineellisia edellytyksiä sosialistisen yhteiskunnan rakentamiselle.

Osuustoiminta on rauhanliikettä

Osuustoiminta on levinnyt koko maailman kattavaksi edistykselliseksi liikkeeksi, joka on myös keskinäisessä yhteistyössä sekä kaupan alalla että aatteellisesti. Aatteellista yhteistoimintaansa varten osuustoimintaliikkeellä on Kansainvälinen Osuustoimintaliitto (KOL), jonka kokouksissa erilaisia poliittisia ja aatteellisia katsomuksia edustavat osuustoimintaihmiset eri puolilta maailmaa tapaavat säännöllisesti. Näillä tapaamisilla ja muulla osuustoiminnan keskinäisellä vuorotaikutuksella, joka yhdistää sosialistisia, kapitalistisia ja kehitysmaita, on suuri kansainvälistä yhteisymmärrystä ja rauhaa edistävä merkitys.

ja kehitysyhteistyötä

Kansainvälisenä liikkeenä maailman osuustoimintaliike on myös käytännöllisellä tavalla mukana ratkaisemassa kolmannen maailman kehityskysymyksiä. Yhdessä YK:n ja sen erityisjärjestöjen kanssa KOL on jo useiden vuosien ajan ylläpitänyt kehitysyhteistyöprojekteja, joihin kehittyneempien maiden osuustoiminnallisten järjestöjen työntekijät ovat osallistuneet kehitysmaihin sijoittuneina asiantuntijoina.

5. Osuustoiminta tämän päivän Suomessa

Puolet Suomen aikuisväestöstä mukana osuustoiminnassa

Suomessa osuustoimintaliike on levinnyt useille talouselämän alueille. Suomen kansantaloudessa osuustoiminnalla on myös kokonaisuutena merkittävä asema. Osuustoiminnan suuruutta osoittaa esim. se, että kaikkien osuuskuntien yhteenlaskettu liikevaihto ylittää valtion vuotuisen budjetin loppusumman.

Osuuskuntien määrä on kahden viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavasti vähentynyt. Määrän supistuminen on johtunut ennen kaikkea fuusioista (osuuskuntien yhteensulattamisista), joita ovat edellyttäneet muuttuneet markkinaolosuhteet ja kaupan teknologian kehittyminen. Suomessa on vieläkin yli tuhat osuuskuntaa ja niissä yhteensä lähes kaksi miljoonaa jäsentä. Jos koko jäsenmäärästä vähennetään päällekkäisjäsenyydet, voidaan arvioida, että noin puolet Suomen aikuisväestöstä on ainakin yhden osuuskunnan jäseniä.

E-liike ja SOK-lainen osuustoiminta

Järjestäytyneiden kuluttajien yhteistyötä toteuttavat Suomessa Kulutusosuuskuntien Keskusliitto (KK), Keskusosuusliike OTK ja niiden jäsenosuusliikkeet sekä Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK jäsenosuuskauppoineen. Kummassakin suuressa osuustoiminnallisessa järjestössä on yli 600 000 henkilöjäsentä. OTK:n jäsenosuusliikkeet ovat vuodesta 1963 lähtien käyttäneet yhteistä E-tunnusta, joka viittaa järjestön luonnehdintaan "edistysmielinen". Nyttemmin käsite E-liike onkin täysin vakiintunut kun puhutaan KK:sta, OTK:sta ja niiden jäsenosuusliikkeistä ja tytäryhtiöistä.

E-osuusliikkeiden jäseninä ovat lähinnä yhteiskunnallisissa katsomuksissaan vasemmistolaisesti suuntautuneet työläiset ja toimihenkilöt. SOK:n osuuskauppojen jäsenet ovat puolestaan ensisijaisesti maatalousväestöä ja porvarillisesti suuntautuneita kaupunkilaisia toimihenkilöitä. Maamme elinkeinorakenteen voimakkaan muuttumisen seurauksena ovat erot E-liikkeen ja SOK:laisen osuuskauppaliikkeen jäsenkuntien sosiaalisessa koostumuksessa huomattavasti vähentyneet viime vuosikymmeninä.

Osuusliikkeiden yhteenlaskettu markkinaosuus on kaikesta vähittäiskaupasta noin kolmannes. Lähes puolet elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden kaupasta on maassamme osuustoiminnallista. Viimeksi kuluneen kahden vuosikymmenen aikana SOK:lainen osuuskauppaliike on paremmin kuin E-liike kyennyt säilyttämään ja kasvattamaan osuuttaan markkinoista.

Valio ja TLK

Maataloustuottajien osuustoiminnallista yhteistyötä toteuttavat osuusmeijerit ja -teurastamot. Niiden jäseninä on yli 100 000 maataloustuottajaa, eli käytännössä kaikki maamme maatilataloudet. Varsinkin maito ja maitojalostustuotteet markkinoidaan lähes yksinomaisesti osuusmeijereiden kautta. Lihan, kananmunien ja viljan kaupassa on mukana myös kulutusosuustoiminnan omistamia yrityksiä. Jos tämä otetaan huomioon, niin näilläkin kaupan aloilla osuustoiminta vastaa yhteensä yli 3/4 koko liikevaihdosta. Osuusmeijereiden keskusliike on Valio ja osuusteurastamojen Tuottajien Lihakeskuskunta, TLK.

Maataloustuottajien muodostamien osuuskuntien jäsenistön valtaosa on poliittiselta katsomukseltaan keskustalaisesti asennoituvia. Keskustapuolueen poliittinen voima Suomessa perustuukin paljolti siihen, että se voi nojautua Maataloustuottajien keskusliiton MTK:n ohella vahvoihin maatalouden osuustoimintajärjestöihin.

Osuuspankit ja säästöpankit

Osuuspankit ovat syntyneet tyydyttämään ensisijaisesti maatilatalouksien rahoitusta. Osuuspankkien toiminnan pääpaino on vielä nykyisinkin tällä alueella, mutta osuuspankit luotottavat yhä enemmän myös työläisten ja toimihenkilöiden hankintoja esim. asuntoja. Talletusten kokonaismäärällä mitattuna osuuspankkijärjestö on maamme kolmanneksi suurin rahalaitosryhmä.

Paikallisten osuuspankkien keskusrahalaitos on Osuuspankkien Keskuspankki, OKO ja aatteellinen keskusjärjestö on Osuuspankkien Keskusliitto, OKL. Osuuspankeilla on yhteensä yli 250 000 jäsentä. Merkittävin työväestöä lähellä oleva osuuspankki on Op. Yhteistuki.

Osuuspankkien rinnalla toinen kansanvaltaisesti hallittu pankkitoiminnan muoto ovat säästöpankit. Ne ovatkin perinteisesti olleet maamme työväestöä lähempänä, erityisesti Suomen Työväen Säästöpankki. Säästöpankeilla ja osuuspankeilla on yhdessä hallussaan noin puolet maamme kaikista rahalaitostalletuksista.

Kansa ja Haka

Kulutustavaroiden kaupan, maataloustuotteiden markkinoinnin ja pankkitoiminnan lisäksi maassamme on huomattavaa osuustoimintaa tai sen omistamaa yritystoimintaa myös muilla aloilla. E-liike omistaa yhdessä SAK:n kanssa yhden maamme huomattavimmista vakuutuslaitoksista, Kansa-Yhtymä Oy:n, joka harjoittaa monipuolista vakuutustoimintaa. Yhdessä kuntien kanssa E-osuusliikkeet ovat perustaneet yleishyödyllistä asunnonrakennustoimintaa harjoittavia osuuskuntia ja osakeyhtiöitä, jotka käyttävät yhteistä Haka-tunnusta.

6. Suomen työväenliike ja kulutusosuustoiminta

Alku v. 1900 Tampereella

Suomen ensimmäisenä nykymuotoisena osuuskuntana pidetään Tampereelle vuonna 1900 perustettua Finlayson ja kumppanien Työväen Osuuskauppayhdistystä. Samaan aikaan oli vireillä useita osuuskuntien perustamishankkeita. Kun vuonna 1904 perustettiin Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK hoitamaan tukkukauppaa, oli sitä perustamassa jo yli 100 osuuskauppaa.

Ei ollut sattuma, että ensimmäiset osuuskunnat Suomessa syntyivät Tampereelle, olihan se maamme huomattava teollisuuskeskus. Suomessakin osuustoiminta-aate kasvoi rinnan työväestön luokkatietoisuuden syntymisen ja sosialististen aatteiden leviämisen kanssa. Suomen oloille on kuitenkin ollut tyypillistä, että osuustoiminta saavutti laajalti kannatusta myös työväenluokan ulkopuolella, maatalousväestön keskuudessa. Maaseudulle syntyi runsaasti markkinointi- ja myös kulutusosuuskuntia. Tämä oli yhteydessä sen ajan valtiollisiin oloihin: Suomi oli suurruhtinaskunta, osa Venäjää. Väestössä ajan poliittiset tunnot aiheuttivat sen, että osuustoiminnasta tuli maassamme paitsi työväenliikkeen, myös kansallisen liikkeen järjestäytymistahdon väylä.

Jakautuminen v. 1916

Yhteiskunnalliset olot olivat kuitenkin käymistilassa. Syntyneellä osuuskauppaliikkeellä ei ollut edellytyksiä säilyä pitkään yhtenäisenä. Työväenliikkeen voimistuminen ja yhteiskunnan luokkavastakohtien kärjistyminen johtivat vuonna 1916 osuuskauppaliikkeen jakaantumiseen työväestöä lähellä olevaan "edistysmieliseen" ja "puolueettomaan" porvarilliseen haaraan.

Käytännössä jakautuminen tapahtui siten, että työväenenemmistöiset osuuskunnat perustivat oman aatteelisen keskusjärjestönsä Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) ja vuotta myöhemmin, eli vuonna 1917 oman tukkukaupan OTK:n. Jakautumisvaiheessa työväestön osuuskunnat olivat jäsenmäärältään suurempia kuin porvarillisesti suuntautuneet, mutta itse osuuskuntia oli lukumääräisesti vähemmän.

Osana työväenliikettä

Vuonna 1899 perustetun Suomen Työväenpuolueen kokouksissa ja kannanotoissa käsiteltiin osuustoimintaa ahkerasti. Osuuskauppaliike nähtiin poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen rinnalla tärkeänä työväestön järjestäytymismuotona. Osuuskauppaliikkeen tuli olla riippumaton suhteessaan työväenpuolueeseen, mutta toiminnallaan ja suuntautumisellaan sen tuli säilyttää luokkatietoisen työväen kannatus. Osuuskauppaliike nähtiin työväestön luokkataistelun aseena.

Kansalaissota jäädytti Suomen osuustoiminnan jakautumisen, kuten muunkin yhteiskunnallisen vastakkaisuuden työväestön ja porvariston välillä. Kaksi- ja kolmikymmenluvuilla edistysmielinen kulutusosuustoiminta kehittyi luokkatietoisen työväestön liikkeenä. Porvaristo ja yksityinen kauppamaailma kohdistivat siihen erilaista kiusantekoa ja vastustusta, mutta työväestö luotti vankasti omiin osuuskuntiinsa ja kasvatti ne yhteiskunnan voimakkaaksi taloudelliseksi tekijäksi.

Kun vasemmistolainen työväenliike kansalaissodan jälkeisinä vuosina oli vainottu ja tukahdutettu, muodostuivat osuuskunnat järjestöiksi, joissa myös vasemmistolaiset saattoivat toimia. Poliittisten olosuhteiden vuoksi oli kuitenkin luonnollista, että seuraavien kahden vuosikymmenen aikana Sosialidemokraattisen puolueen ja edistysmielisen osuuskauppaliikkeen suhteet kehittyivät erityisen läheisiksi. Osuuskauppaliikkeestä tuli tänä aikana sosialidemokratialle vankka tukiorganisaatio.

SKDL mukaan osuustoimintaan

Toisen maailmansodan jälkeen työväenliikkeen vasemmistolaiset aatevirtaukset pääsivät taas vapaasti esiintymään. Kommunistien, sosialistien ja muiden vasemmistovoimien yhteistoiminnan edistämiseksi ja voimien kokoamiseksi perustettiin SKDL. Oli luonnollista, että sen toiminta suunnattiin myös edistysmieliseen osuuskauppaliikkeeseen ja kansandemokraatteja valittiin runsaasti kaikkien osuuskuntien edustajistoihin.

Työväenpuolueiden yhteistyösuhteet osuuskauppaliikkeessä eivät kuitenkaan muodostuneet lämpimiksi. Ajalle tyypillinen sosialidemokraattien ja kansandemokraattien poliittinen vastakkaisuus heijastui keskinäisiin suhteisiin myös osuuskunnissa. Vastakkaisuutta kärjisti se, että sosialidemokraatit olivat saavuttaneet aiempina vuosikymmeninä yliotteen osuuskauppaliikkeessä, hegemonian, joka antoi mahdollisuuden useissa osuuskunnissa ja keskusjärjestöissä sittemmin pitkään harjoitettuun kansandemokraattien syrjintään. Tällainen tilanne haittasi myös liiketoiminnan tehokasta hoitamista.

Huolimatta niistä käytännön vaikeuksista, joita kansandemokraatit ovat kohdanneet toimiessaan osuuskauppaliikkeessä, SKDL on johdonmukaisesti korostanut jäsenilleen ja kannattajakunnalleen työväen osuustoiminnan suurta taloudellista ja yhteiskunnallista merkitystä. Kansandemokraatit ja heidän kannattajansa ovatkin olleet osuusliikkeiden uskollisimpia jäseniä ja asiakkaita.

Menestymisen edellytys: yhteistyökyky

Viimeksi kuluneen runsaan vuosikymmenen aikana edistysmielinen osuuskauppaliike on taloudellisesti taantunut. Sillä on ollut kannattavuusvaikeuksia ja sen markkinaosuus on kaventunut. Epäilemättä tämä kehitys johtuu osittain siitä, että poliittisten työväenryhmien suhteet osuuskauppaliikkeessä eivät ole olleet kunnossa. Hallintoelinten ja palkatun johdon keskuudessa on ollut epäluottamusta ja jännityksiä, jotka ovat heijastuneet käytännön kauppatoimintaan aloitekyvyttömyytenä ja päättämättömyytenä.

Kuitenkin viimeksi kuluneina vuosina on nähty yhä selvempiä merkkejä vilpittömästä pyrkimyksestä lujittaa työväenryhmien keskinäistä luottamusta. Keskinäinen luottamus ja yhteistyö ovatkin ehdottomia edellytyksiä sille, että edistysmielisen osuuskauppaliikkeen palvelukyky ja vetovoima voidaan palauttaa ja saada koko laaja jäsenistö keskittämään hankintansa osuusliikkeiden myymälöihin.

7. Osuustoiminnan tämän päivän ongelmia ja mahdollisuuksia

Osuustoiminta-liike vaikeuksissa 1970-luvulla

Tämän päivän kuluttajat ovat saattaneet asioida osuuskuntien myymälöissä lapsuudestaan lähtien. Osuuskuntien myymälät ovat nykyisin tuttuja kaikilla maamme paikkakunnilla. Osuusliikkeet ja niiden myymälät ovat vakiintuneet erottamattomaksi osaksi suomalaista kulttuuria. Suurin osa ihmisiä ehkä ajattelee, että osuuskunnat ovat eräänlainen itsestäänselvyys: niitä on aina ollut ja niitä tulee aina olemaan.

Kuitenkin kulutusosuustoiminta on koko Euroopassa ajautunut 1970-luvulla vaikeuksiin. Tämä koskee myös Suomen osuuskauppaliikettä. Monien osuuskuntien toiminta on jo useiden vuosien ajan ollut tappiollista. Niiden toiminnan jatkuminen on voitu taata vain muun osuuskauppaliikkeen tuella.

Maassamuutto ja kaupungistuminen

Vaikeudet selitetään usein pelkästään taloudellishallinnollisiksi sopeutumisongelmiksi: yhteiskunnan elinkeinorakenteen muutosta, maassamuuttoa ja kaupungistumista ei ole kyetty seuraamaan kyllin ripeästi ja ottamaan huomioon osuuskuntien toiminnassa. Tämän ajattelutavan mukaan tahti, jolla kannattamattomiksi muuttuneita toimipaikkoja on suljettu, on ollut liian hidas. Toisaalta nykyaikaisia uusia toimipaikkoja ei ole avattu riittävästi ja riittävän nopeasti. Näin kilpailijoiden ajetellaan saaneen etulyöntiaseman ja vieneen monien uusien asuma-alueiden markkinaosuudet.

Jäsenten vieraantuminen

Edellä kuvatussa käsityksessä on paljon oikeata, mutta vaikeuksien perimmäisiä syitä on etsittävä myös syvemmältä: jäsenten ja osuusliikkeiden työntekijöiden asenteista ja odotuksista osuustoimintaa kohtaan. Kun osuusliikkeet ovat kasvaneet suuriksi, jäsenet ovat alkaneet kokea ne omien vaikutusmahdollisuuksiensa kannalta entistä etäisemmäksi. Osuusliikkeisiin on alettu yleisesti suhteutua samalla tavoin ulkopuolisina kuin muidenkin kaupan ryhmittymien myymälöihin. Kaikki myymälät nähdään vain toistensa kilpailijoina, osuusliikkeiden erityislaatua kuluttajien omina myymälöinä ei tiedosteta. Jos osuustoiminnan erilaisuutta tiedostetaankin, se helposti ymmärretään väärin. Siihen kohdistetaan epärealistisia edullisuusodotuksia ja sitä arvostellaan muutenkin ankarammin kuin yksityiskauppaa käyttämättä kuitenkaan osuuskuntien jäseninä mahdollisuuksia itse ottaa vastuuta epäkohtien korjaamisesta.

Työntekijöiden vieraantuminen

Samanlaista asennetta on myös osalla osuusliikkeiden työntekijöistä. Osuusliike on nähty suurena ja turvallisena työnantajana, jonka ensisijaisena velvollisuutena on taata työntekijöilleen mahdollisimman edulliset työehdot. Suuri osa osuustoiminnan tämän päivän vaikeuksista pohjaa tällaisiin kasvun ja keskittymisen mukanaan tuomiin byrokraattisiin ja vieraantuneisiin asenteisiin.

Osuustoiminta on vaativa taloudellisen yhteistoiminnan muoto. Se vaatii kaikkien mukana olevien yhteistoimintatietoisuutta. Toiminnan vakiintuessa ja osuuskuntien kasvaessa nousee aina esiin vaara, että jäsenistä ja työntekijöistä useat lakkaavat kokemasta asian omakseen. Tämä ilmenee usein jäsenistön ja työntekijöiden välinpitämättömyytenä ja tyytymättömyytenä, mikä toiminnan tasolla johtaa päättämättömyyteen ja aloitekyvyttömyyteen.

Osuuskuntien tuleekin olla erityisen valppaita, että niiden hallinto- ja toimintaorganisaatiot säilyvät elävinä. Jäsenten ja työntekijöiden vieraantuminen ei synny itsestään. Se on seurausta organisaatioiden ja toiminnan luutumisesta. Elävä organisaatio tarvitsee selkeän toiminta-ajatuksen ja selkeät toiminnalliset tavoitteet. Niiden tulee olla yhdenmukaisina sekä jäsenistön ja hallintokuntien että työntekijöiden ja liikkeenjohdon tiedossa. Organisaation kaikilla osapuolilla tulee olla mielekkäät mahdollisuudet osallistua tavoitteiden muotoiluun ja toimintaan niiden puolesta.

Muuttuneet haasteet

Historia osoittaa, että osuustoiminnallisella yhteistyöllä on valtava voima, jos se osataan valjastaa oikealla tavalla palvelemaan ihmisten tarpeita. Nykyiselle osuustoiminnalle tämä merkitsee monia mittavia haasteita: suurten organisaatioiden tarjoamaan tehokkuuteen ja rationaalisuuteen on osattava yhdistää pienyhteisöjen elävä sisäinen keskustelu, jonka välityksellä etsitään jäsenistön tarpeet ja toiveet. Jäsenkunnan ja työntekijöiden väliset yhteydet on kyettävä rakentamaan eläviksi siten, että molemmille ryhmille muodostuu sama käsitys osuuskuntiensa tavoitteista myös käytännön toteutusten tasolla. Erityisesti on kyettävä välttämään johdon vieraantuminen ja eristäytyminen työntekijäkunnasta ja jäsenistä.

Jos nämä henkiset ja organisatoriset edellytykset ovat olemassa, osuuskunnat kykenevät ottamaan käyttöönsä ja soveltamaan uusinta teknologiaa palvellakseen jäsenkuntaansa tehokkaasti, joustavasti, ja ajan vaatimusten mukaisesti muuttuvissa olosuhteissa.

Paikallinen yhteistoiminta avainasemassa

Yhteistyö tuo suuria etuja koko osuuskauppaliikkeelle, kun se on mahdollisimman laajalla pohjalla. Keskusliikkeen rooli on tässä suhteessa ratkaiseva niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisen yhteistyönkin kannalta. Osuustoiminta on kuitenkin aina ensisijaisesti ihmisten paikallista yhteistoimintaa. Jos jonkun asuma-alueen ihmiset haluavat itselleen osuustoiminnallista palvelua, heidän tulisi yhteistyössä osuusliikkeen kanssa keskenään etsiä haluamilleen palveluille sellaiset muodot, jotka tyydyttävät heitä ja ovat samalla taloudellisesti toteuttamiskelpoisia. Jos osuuskunnan toimihenkilöt sivuuttavat paikallisen jäsenkunnan ja ottavat itselleen koko vastuun palvelujen luomisesta, irtaudutaan terveestä osuustoiminnallisesta käytännöstä.

Henkilöstön osallistuminen tehokkaan toiminnan edellytys

Osuuskunnan noudattamasta henkilöstöpolitiikasta riippuu paljolti, kuinka iskukykyiseksi ja tehokkaaksi osuuskunnan toiminta muodostuu. Ilmapiiri, joka käytännössä toteuttaa kaikkien henkilöstöön kuuluvien tasa-arvoa, tekee mahdolliseksi sen, että koko henkilöstön luovuus ja lahjakkuus voidaan valjastaa osuuskunnan ja sen jäsenistön palvelukseen. Tämä edellyttää henkilöstön jatkuvaa ja nykyistä tehokkaampaa ammatillista koulutusta.

Ongelmia ei saa siirtää ylöspäin

Koko laajan osuustoiminnallisen yhteisön piirissä on totuttava ajattelemaan, että vastuu palvelun järjestämisestä ja myös ongelmien ratkaisemisesta on aina ja ensisijaisesti niillä jäsenillä ja toimihenkilöillä, joita palvelu koskee. Näin ongelmat eivät pääse kasaantumaan, vaan ne ratkaistaan sitä mukaa ja siellä, missä ne syntyvät. Monet E-liikkeen tänä päivänä suurilta tuntuvista vaikeuksista johtuvat tämän periaatteen unohtumisesta. Tie tervehtymiseen on löydettävissä palauttamalla tämä periaate uudelleen kunniaan.

On etsittävä uusia toimintamuotoja

Samalla kun osuustoiminta on Suomessa vakiintunut, ovat vakiintuneet myös mielikuvat siitä, missä asioissa osuustoiminta palvelee ihmisiä. Tämä antaa osuustoiminnalle voimaa, mutta samanaikaisesti rajoittaa näkemästä osuustoiminnan uusia mahdollisuuksia. Periaatteessa ihmisten kaikkia suhteellisen yleisiä taloudellisia tarpeita voidaan tyydyttää osuustoiminnallisella yhteistyöllä. Tämän päivän osuustoiminnan tulisikin virittää ihmisten parissa keskustelua näistä uusista mahdollisuuksista. Esimerkiksi asuminen on elämänalue, jossa osuustoiminnalliset muodot voisivat tarjota asuntomarkkinoita tervehdyttävän, taloudellisen vaihtoehdon vuokra- ja omistusasuntojen rinnalla. Osuustoimintaa voitaisiin kehittää myös monilla nykyisin erikoiskulutuksena pidetyillä alueilla.

Osuustoiminnallisten järjestöjen yhteistyötä syvennettävä

E-liikkeellä on perinteisesti ollut vain vähäisessä määrin yhteistoimintaa muun osuustoimintaliikkeen kanssa. Maataloustuottajien osuuskuntiin ollaan vain liikesuhteessa. OTK:n ja SOK:n välillä on myös teollista yhteistyötä. Jotta osuustoiminta muuttuvissa yhteiskunnallisissa oloissa voisi jatkuvasti palvella jäseniään tehokkaasti, tulee myös osuustoiminnallisten järjestöjen keskinäistä yhteistyötä ennakkoluulottomasti tehostaa ja syventää. On mahdollista, kaikkien osapuolten eduksi laajentaa yhteistä tuotantoa, maahantuontia, ostoja ja myös jakelujärjestelmiä. Yhteistoiminnan edistämisen on luonnollisesti tapahduttava vaarantamatta minkään osapuolen itsenäisyyttä.

8. Osuustoiminnallinen valistus ja kasvatus

Osuustoiminnan perusta: valveutunut jäsenkunta

Jos olosuhteet ovat suotuisia, voi osuustoiminnallinen yritys jonkin aikaa menestyä vaikka jäsenet ja asiakkaat eivät tuntisikaan osuustoimintaa omakseen. Pitkällä aikavälillä osuustoiminta kuitenkin voi perustua vain osuustoiminnallisesta valistuneeseen, aktiiviseen ja vastuuta ottavaan jäsenkuntaan. Tämän takia osuustoiminnallisen valistus- ja kasvatustyön tulee saada yhteiskunnassamme yhä keskeisempi asema.

Osuustoiminta ei tämän päivän Suomessa ole enää aloitteleva ja asemiaan luova liike, vaan se on kulttuuriimme vakiintunut taloudellisen yhteistoiminnan muoto. Vastuuta osuustoiminnallisesta valistuksesta ei tämän takia tule jättää vain osuustoiminnallisille järjestöille itselleen, vaan osuustoiminnan periaatteiden ja käytännön esittelyn tulee kuulua kaikille yhteiskuntamme tärkeimmille kasvatus-, valistus- ja tiedotustehtäviä hoitaville laitoksille.

Osuustoiminta opittava tuntemaan jo koulussa

Avainasemassa on koululaitos, jonka tulisi jo lapsuudessa antaa koko väestölle oikea ja yksityiskohtainen kuva osuustoiminnallisen yhteistyön arvolähtökohdista, periaatteista ja toimintamuodoista. Peruskouluopetuksen tavoitteena tulee olla, että lapset myös käytännössä tunnistavat osuustoiminnalliset laitokset maamme muiden taloudellisten laitosten joukosta.

Yleisradion tehtävä

Myös Yleisradion tiedotustoiminnassa on osuustoiminta saatava nykyistä paremmin esille laajana yhteiskunnallisena liikkeenä ja omaleimaisena yritysmuotona. Tämä edellyttää Yleisradion toiminnassa mainonnan ja tiedotuksen rajojen tarkentamista. Osuustoimintajärjestöt ovat henkilöorganisaatioita, jotka liittävät yhteen suuria jäsenmääriä. Tämän takia monet niiden tapahtumat kiinnostavat laajaa yleisöä uutisina, joita ei saisi sivuuttaa sen vuoksi, että kyseessä on liikelaitos. Erityisen tärkeää Yleisradion osuustoiminnallisessa tiedotustoiminnassa tulee olla se, että osuustoiminnallisia yrityksiä ei tarkastella vain liikelaitoksina. Osuuskuntien jäsenillä on oikeus odottaa Yleisradiolta tiedotusta, joka ottaa huomioon osuustoiminnan järjestö- ja joukkoluonteen.

Työväenliikkeellä valistusvastuu

Erityinen vastuu osuustoiminnallisesta valistuksesta ja tiedotuksesta on työväenpuolueilla, ammattiyhdistysliikkeellä ja niiden lehdistöllä. Työväenliikkeen osuustoiminnallisen valistuksen ja tiedotuksen on tapahduttava kaikilla järjestötasoilla. Erityisen tärkeätä on, että perusjärjestöt käsittelevät säännöllisesti sekä osuustoiminnan yleisiä periaatteita että paikallisia käytännön kysymyksiä.

Osuustoiminta voi säilyä elävänä vain, jos taloudellisen yhteistoiminnan toiminta-ajatus säilyy ihmisten mielissä elävänä. Ihmisten on myös saatava riittävästi tietoja osuustoiminnan arkikäytännön kysymyksistä, jotta he voivat valvoa ja kehittää osuustoiminnan paikallista palvelua. Osuustoiminnallisen valistuksen ja tiedotuksen tulee toteuttaa näitä molempia tavoitteita.

Luonnollisesti myös osuuskunnilla itsellään on suuri vastuu valistuksesta ja varsinkin tiedottamisesta. On kuitenkin väärin ajatella, että osuustoiminnallinen valistus kuuluu vain osuuskunnille itselleen. Väestön osuustoiminnallista tietoa voidaan tuloksekkaimmin kohottaa, jos muu työväenliike, yleiset tiedotusvälineet ja koululaitos ottavat tästä mahdollisimman paljon vastuuta. Osuuskuntien ja osuustoiminnallisten keskusjärjestöjen tulee siksi käytännön toiminnassaan harjoittaa jatkuvasti sellaista suhdetoimintaa ja yhteistyötä, että tämä tavoite toteutuu mahdollisimman hyvin.