Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKDL/628

Suomen kansan demokraattinen liitto

SKDL:n poliittinen toimintaohjelma


  • Puolue: Suomen kansan demokraattinen liitto
  • Otsikko: SKDL:n poliittinen toimintaohjelma
  • Vuosi: 1973
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

SKDL

Poliittinen toimintaohjelma

Hyväksytty SKDL:n 10. liittokokouksessa Porin teknillisessä ammattikoulussa 14.-15.4.1973

Monet yhteiskunnalliset ongelmat ovat maassamme kärjistyneet samaan aikaan, kun tieteen ja tekniikan kehitys avaisi entistä paremmat mahdollisuudet epäkohtien korjaamiselle. Työväestöä uhkaavat alituisesti työttömyys ja pakkosiirtolaisuus, terveyttä vaarantavat työolosuhteet ja todellisen ansiotason lasku. Toimeentulon mahdollisuudet pientiloilla ovat sivuansioiden vähennyttyä ratkaisevasti heikentyneet. Pienyrittäjät ovat joutuneet pankeista ja suuryrityksistä riippuviksi, mikä on lisännyt vararikkojen määrää ja kiihdyttänyt tuotannon keskittymistä, monopolisoitumista. Lukeneisto on menettänyt aikaisemmin turvatun asemansa, ja palveluammateissa toimivat joutuvat elämään usein toimeentulominimin rajoilla.

Aineelliset edellytykset ongelmien ratkaisemiselle ovat yhteiskunnassamme olemassa. Tässä toimintaohjelmassaan Suomen Kansan Demokraattinen Liitto tuo esille käsityksensä 1970-lu-vun keskeisimmistä yhteiskunnallisista ongelmista ja ehdotuksensa näiden ongelmien ratkaisuiksi.

YHTEISKUNNALLISEN TAISTELUN SOSIAALINEN JA POLIITTINEN TAUSTA

Voimasuhteet maailmassa ovat muuttuneet. Kansojen poliittiseen ja taloudelliseen alistamiseen pyrkivät imperialistiset voimat ovat menettäneet yliotteensa. On avautunut uusia näköaloja rauhanomaiselle ja kansanvaltaiselle kehitykselle.

Työväenluokan lukumäärän ja järjestäytyneisyyden kasvu ja sen taistelu, edistyksellisen liikkeen laajeneminen ja sosialistisen maailmanjärjestelmän voimistuminen, mikä on yleismaailmalliseen kehitykseen ratkaisevasti vaikuttava tekijä, ovat syvällisesti vaikuttaneet nykyaikaiseen kapitalismiin ja sen toimintaan ja saattaneet sen puolustuskannalle. Kapitalistinen järjestelmä pyrkii toimintatapojaan muuttaen sopeutumaan uuteen tilanteeseen, ja samalla tämä muuttaa myös demokratian ja sosialismin puolesta kapitalistisissa maissa käytävän taistelun ehtoja ja olosuhteita.

Valtiovallan puuttuminen talouselämään on saanut kehittyneissä kapitalistimaissa pysyvän luonteen. Kapitalismi pyrkii käyttämään hyväkseen eräitä suunnittelun aineksia jäljitellen sosialistista taloutta. On luotu monisäikeinen yhteiskunnallinen sääntelykoneisto, jolla pyritään vakaannuttamaan kapitalismin kehitystä ja estämään kriisien syntyä. Taloudellisella yhdentymisellä ja siihen liittyvillä tavoitteilla yhtenäistää talousliittoutumiin kuuluvien maiden ulko- ja sisäpolitiikkaa sekä luomalla ylikansallisia päätäntäelimiä yritetään vahvistaa kapitalismin toimintaedellytyksiä. Tämä merkitsee erityisesti pienten kansojen itsemääräämisoikeuden kaventumista ja suurten, monikansallisten yritysten vaikutusvallan lisäämistä eri maiden kansanedustuslaitosten kustannuksella. Euroopan talousyhteisössä EEC:ssä, joka on taloudellinen ja poliittis-sotilaallinen yhteenliittymä, yhdentyminen on edennyt jo varsin pitkälle, ja EEC:n ylikansallista luonnetta pyritään edelleen vahvistamaan ja saamaan yhä uusia maita EEC:n välittömään vaikutuspiiriin joko jäsenyyden tai erilaisten sopimusten kautta. Nämä piirteet eivät ole vain nykyaikaisten tuotantovoimien kehityksen vaatimusten seurausta, vaan myös kapitalismin vastatoimi sosialismin etenemiselle.

Samalla kun porvaristo kehittää entistä joustavampia kapitalistisen järjestelmän puolustuskeinoja, se toisaalta syventää yhteiskunnan ristiriitoja. Kehittäessään suunnittelua sekä laajentaessaan valtion omistusta ja valtion ja monopolien yhteistyötä porvaristo joutuu jatkamaan kapitalistisen järjestelmän elinaikaa järjestelmän perusluonteelle vierailla keinoilla. Tuotannon entistä suurempi yhteiskunnallistuminen vie kehitystä sille rajalle, jonka takana odottavat väistämättömät sosialistiset uudistukset.

Yhteiskunnassa syntyy yhä uusia ristiriitoja, jotka ulottuvat koskemaan kaikkia väestökerroksia. Ihmiset kokevat entistä selvemmin ristiriidan, joka vallitsee tieteellis-teknisen kehityksen avaamien mahdollisuuksien ja niiden tekijöiden välillä, jotka estävät käyttämästä näitä mahdollisuuksia jokaisen ihmisen ja koko yhteiskunnan hyväksi. Taloudellisen harvainvallan kasvun myötä käy yhä selvemmäksi sen ja kansan valta-enemmistön etujen vastakohtaisuus. Suurpääoman puristuksessa pienviljelijäin ja pienyrittäjäin asema heikkenee. Lukeneiston ja henkisen työn tekijäin valtaosan yhteiskunnallinen asema muuttuu, ja näiden ryhmien edut yhtenevät ruumiillisen työn tekijäin etuihin. Tämä merkitsee aikaisempaa monin verroin laajempaa sosiaalista perustaa demokratian ja sosialismin puolesta käytävälle taistelulle.

Tässä on perusta demokraattisen liikkeen laajentumiselle ja taistelun voimistumiselle työtätekevien oloja välittömästi korjaavien uudistusten puolesta sekä liikkeen suuntautumiselle edistyksellisten ja kansanvaltaisten uudistusten kautta viimekädessä kapitalistisen järjestelmän perusteita vastaan. Varsinaisen työväestön ja työtäkevän viljelijäväestön rinnalla tähän liikkeeseen osallistuu myös yhteiskunnallisiin välikerroksiin kuuluvia kuten teknisen koulutuksen saaneita, toimihenkilöitä, pienyrittäjiä sekä opiskelijoita ja lukeneistoa. Syvällisten uudistusten vaatimukset leviävät myös sellaisiin väestöryhmiin, jotka työskentelevät politiikan, koulutuksen, kulttuurin ja tiedotuksen parissa ja osallistuvat näitä asioita hoitavien valtion elinten ja muiden laitosten työhön.

Syvällisten uudistusten tarve tunkeutuu kapitalismin kaikkiin osiin. Tämä tekee mahdolliseksi lähestyä sosialismin toteuttamista syvällisten demokraattisten uudistusten kautta. Monissa kehittyneissä kapitalistimaissa demokraattisille liikkeille on luonteenomaista yhä selkeämpi suuntautuminen kohti sosialistisia näköaloja. Tähän on johtanut yhteiskunnallisen kehityksen lainalaisuuksien entistä selväpiirteisempi tajuaminen ja sen seikan havaitseminen, että kapitalistisen järjestelmän oloissa on kansanvaltaisille uudistuksille olemassa vain rajalliset mahdollisuudet. Työväenluokan ympärille on kehittyneissä kapitalistimaissa muodostumassa yhä laajempi monopolienvastaisten voimien liitto, joka kykenee toteuttamaan syviä demokraattisia uudistuksia ja luomaan siten suotuisia edellytyksiä sosialismiin siirtymiselle.

Demokraattisen rintaman rakentaminen ja koossapysyminen ovat suuresti riippuvaisia siitä, kuinka yhtenäinen on rintaman perusvoima, työväenluokka. Työväenluokan asema ja sen yhtenäisyyden merkitys korostuvat tilanteessa, jossa syvien yhteiskunnallisten uudistusten puolesta taistelevan joukkoliikkeen sosiaalinen perusta laajenee, poliittinen tilanne on epävakaa ja imperialistinen politiikka aiheuttaa joukkomittaista tyytymättömyyttä, joka saa kriisinomaisia ilmenemismuotoja.

Maailmassa tapahtuvat suuret muutokset voimistavat työväenluokan yhtenäisyyspyrkimyksiä, ja edistyksellisen liikkeen kehitys luo entistä suotuisampia edellytyksiä työväenliikkeen hajanaisuuden voittamiselle. Tästä yksi esimerkki on Ranskan sosialistien ja kommunistien lähentyminen ja yhteisen, syvällisiin yhteiskunnallisiin uudistuksiin tähtäävän tavoiteohjelman laatiminen.

Perusteellinen muutos maailman voimasuhteissa vaikuttaa yhä voimakkaammin eri väestöryhmiin ja poliittisiin järjestöihin sekä luokkasuhteisiin kapitalistisissa maissa. Tämän seurauksena syntyy usein sellaisia tilanteita ja mahdollisuuksia, joita aikaisemmin oli vaikea edes kuvitella. Hyvänä esimerkkinä tästä on yhteiskunnallisen uudistusliikkeen kehittyminen Latinalaisessa Amerikassa. Siellä on viime vuosina ollut havaittavissa radikalisoitumista sellaisissakin väestöryhmissä, jotka aikaisemmin olivat passiivisia, jopa taantumuksellisia asenteiltaan. Tämä on luonut perustaa laajan imperialiminvastaisen liiton syntymiselle. Kansan yhtenäisyyden liiton suhteellisen rauhallista tietä saavuttama menestys Chilessä osoittaa, mitä mahdollisuuksia tällaiset liitot avaavat syvällisten uudistusten toteuttamiselle yhteiskunnassa.

YHTEISKUNNALLISEN KEHITYKSEN PIIRTEITÄ SUOMESSA

Suomi on varsin pitkälle teollistunut kapitalistinen maa, joka monin taloudellisin ja poliittisin sitein kietoutuu osaksi kapitalistista maailmanjärjestelmää. Maamme talouselämälle ovat ominaisia voimakkaat suhdannevaihtelut, inflaatio, ulkomaankaupan vaikeudet, työttömyys, tuloerojen kasvu, alueellisten kehityserojen jyrkentyminen, luonnonvarojen suunnittelematon käyttö ja elinympäristön pilaantuminen. Pääomat kasaantuvat entistä harvempiin käsiin, ja kansainvälinen suurpääoma ulottaa lonkeronsa yhä syvemmälle maamme talouteen. Nämä piirteet ovat yleensä kehittyneelle kapitalismille ominaisia, ja maamme väestöä puristavat samanlaiset ongelmat kuin muissakin teollistuneissa kapitalistimaissa.

Kapitalistinen yhdentyminen lisää vaikeuksia

Maamme joutuminen yhä tiiviimmin kytketyksi yhdentyvään kapitalistiseen maailmanjärjestelmään EEC:n kautta merkitsisi maamme taloudessa ilmenevien kapitalistiselle taloudelle luonteenomaisten häiriötekijöiden voimistumista ja niiden väestölle aiheuttamien vaikeuksien kasvamista entisestään.

Maamme taloudellinen ja poliittinen lähentäminen yhdentyvään kapitalistiseen maailmaan on torjuttava ja maatamme on pyrittävä irroittamaan kansainvälisen suurpääoman otteesta ja siteitä kapitalistiseen maailmanjärjestelmään katkomaan. Kansainvälistä taloudellista yhteistyötä ja kauppaa on laajennettava siten, että se tapahtuu ketään syrjimättä ja vastaa kaikkien osapuolten etuja.

Yhteistyö sosialististen maiden kanssa eduksi maallemme

Taloudellinen yhteistyö Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kanssa on maamme etujen mukaista, sillä se tapahtuu tasavertaisuuden pohjalta eikä rajoita maamme taloudellista ja poliittista itsenäisyyttä ja taloudellista kanssakäymistä muiden maiden kanssa. Sillä on maamme taloutta vakaannuttava ja työllisyyttä edistävä vaikutus, ja se auttaa maatamme lievittämään kapitalistiselle taloudelle luonteenomaisia ongelmia. Siksi tätä yhteistyötä on laajennettava ja kehitettävä.

Alueelliset ongelmat kärjistyvät

Elinkeino- ja väestörakenteen murros on ollut varsin voimakas, ja se jatkuu edelleen. Siirtyminen maataloudesta teollisuuteen ja palveluammatteihin sekä varsinaiselta maaseudulta asutuskeskuksiin on kapitalistisen järjestelmän luonteesta johtuen tapahtunut suunnittelemattomasti ja ilman, että yhteiskunta olisi kyennyt sitä mitenkään hallitsemaan. Tämä kehitys ja taloudellisten toimintojen keskittyminen eteläisiin osiin maata on saattanut suuret väestöryhmät ahdinkoon.

Heikosti teollistuneilla ja väestöä luovuttavilla alueilla työttömyys ja siitä aiheutuvat toimeentulovaikeudet ovat jatkuvana ongelmana. Tämä ajaa kehitysalueiden ja syrjäseutujen työtätekeviä teollisuuteen ja palveluammatteihin Etelä-Suomeen ja jopa maamme rajojen ulkopuolelle tai siirtää heitä työvoimareserveiksi ihmisarvoa alentaviin oloihin. Työikäisen väestön siirtyminen pois heikentää kuntien taloudellista asemaa ja kohottaa väestön keski-ikää näillä alueilla. Palvelukset kuten kauppa ja liikenne heikkenevät asukasmäärän laskiessa, ja jos suunnitelmat valtion piirihallinnon keskittämisestä kehitysalueilla toteutetaan, se merkitsee palvelujen heikkenemistä entisestään. Palvelusten heikko taso ja niiden siirtyminen yhä kauemmaksi lisää muuttoliikettä harvaanasutuilta seuduilta. Palkat ovat muuttotappioalueilla suhteellisesti alhaisempia, mutta monet tavarat taas kalliimpia ostaa. Näiden vaikeuksien puristuksessa ihmiset menettävät tulevaisuuden näköalat.

Ruuhkautuvilla alueilla taas asuntojen puute ja asumisen kalleus, pitkistä työmatkoista ja huonoista liikenneyhteyksistä aiheutuva työpäivän jatkuminen, veden ja ilman pilaantuminen sekä melu ja epäviihtyisä elinympäristö rasittavat ihmisiä.

Tavoitteeksi maan tasapainoinen kehittäminen

Yhteiskunnan rakennemuutoksista aiheutuvien ongelmien välttämiseksi valtiovallan on nykyistä oleellisesti enemmän voitava vaikuttaa siihen, miten maan eri osia kehitetään, mitä teollisuutta perustetaan ja minne ja miten maaperän rikkauksia käytetään hyväksi. Periaatteena on pidettävä koko maan tasapainoista kehittämistä ja erityisesti korostettava kehitysalueiden teollistamista. Kehitysaluelainsäädännön perustaksi on luotava kokonaisvaltainen aluepoliittinen ohjelma, joka sisältää yhteiskuntaa velvoittavat tavoitteet maan eri osien kehittämiseksi. Yhteiskunnalla tulee myös olla tehokkaat keinot, joilla se voi suojata luontoa saastumiselta ja pitää huolen luonnonvarojen järkiperäisestä käytöstä. Ihmisten tulee voida välittömästi osallistua oman elinympäristönsä muovaamiseen terveellisemmäksi ja viihtyisämmäksi elää.

Tämä vaatii suurpääoman vallan rajoittamista talouselämän ja koko yhteiskunnan kehittämistä sekä yhdyskuntien suunnittelua koskevassa päätöksenteossa ja vastaavasti ihmisten ja heidän valitsemiensa luottamuselinten vallan lisäämistä.

Pienmaatalouden kriisi pahenee

Pienmaatalous on kapitalistisen markkinatalouden sekä maatalouden välitys- ja jalostusliikkeiden ja pankkien puristuksessa joutunut suuriin vaikeuksiin. Pientilojen kannattavuus on tuotantokustannusten jatkuvan nousun vuoksi heikentynyt, ja maatalouspoliittiset ratkaisut, joissa pienviljelijäin etuja ei ole otettu huomioon, ovat edelleen heikentäneet pienviljelijäin toimeentuloa. Ansiotyön tarpeessa olevien osa-aikaviljelijäin määrä lisääntyy teknisen kehityksen seurauksena, mutta sivuansioiden saantimahdollisuudet taas ovat olennaisesti vähentyneet. Maatalouden ylituontantopulmien ratkaisuyritykset ja maatalouden rationalisointipyrkimykset ovat lisänneet pienviljelijäin vaikeuksia. Pientilat ovat yhä harvemmin päässeet osallisiksi halpakorkoisista lainoista ja lisämaista. Pienviljelijäväki on jäänyt vaille muun väestön saamia sosiaalisia etuuksia kuten lyhyempää työpäivää ja työviikkoa sekä säännöllisiä lomia. Pienviljelijäväestön keski-ikä on korkea, ja useimmilta tiloilta puuttuu työn jatkaja. Näiden syiden vuoksi moni pienviljelijä on joutunut jättämään tilansa, ja pienviljelijäin maat ovat yhä suuremmassa määrin joutumassa puutavarayhtiöiden sekä tilakeinottelijain käsiin. Tällainen maakeinottelu nostaa sekä viljelys- että tonttimaan hintaa ja vaikuttaa sekä maataloustuotannon että asumisen kustannuksia kohottavasti.

Yhteistyöstä löytyy ratkaisu

Yhdistämällä voimansa palkkatyöntekijäin kanssa pien- ja perheviljelmiä hoitavat viljelijät voivat paremmin puolustautua maatalouden monopoleja vastaan ja huolehtia siitä, että yhteiskunnalta maataloudelle tuleva tuki todella suuntautuu sitä eniten tarvitseville ja että toimeentuloedellytyksiä tällaisilla tiloilla muutenkin parannetaan sekä estetään valtiovallan toimenpitein viljelys -ja metsämaiden joutuminen suuromistajien käsiin. Valtion tulee ostaa vapautuva maa ja myydä se halpakorkoisten lainojen turvin tai vuokrata pientiloille lisämaaksi. Tilojen keskinäisellä tuotannollisella yhteistoiminnalla taas voidaan alentaa tuotantokustannuksia ja parantaa pienviljelmien kannattavuutta, turvata viljelijäväestölle lyhyempi työaika ja vapaapäivät sekä vuosilomat. Yhteiskunnan on osaltaan luotava edellytyksiä viljelijöiden yhteistoiminnalle mm. myöntämällä ja takaamalla tarkoitusta varten pitkäaikaisia ja halpakorkoisia lainoja.

Pienyrittäjät suurpääoman puristuksessa

Pienet ja jopa keskisuuret yritykset ovat joutuneet entistä enemmän riippuvaisiksi suurpääomasta, ja niiden vaikeudet ovat lisääntyneet. Monet pienyritykset ovat joutuneet lopettamaan toimintansa tai taloudellisen pakon edessä sulautumaan suurempiin yrityksiin. Pienkaupoilla on suuria ongelmia. Aikaisemmin suhteellisen itsenäisten pienyrittäjien asema on heikentynyt, ja suhteessa suurpääomaan heidän etunsa ovat tulleet samansuuntaisiksi palkkatyöntekijäin ja muiden työtätekevien väestöryhmien etujen kanssa.

Pienyritysten asemaa vahvistettava

Vain yhteistyössä demokraattisten voimien kanssa pienyrittäjät kykenevät puolustautumaan suurpääoman painetta vastaan. Vain siten he voivat turvata sen, että valtiovalta luopuu asettamasta pienyrityksille kohtuuttomia taloudellisia rasituksia ja todella ryhtyy tukemaan pienyritysten toimintaa mm. osoittamalla niille halpakorkoisia lainoja, auttamalla tuotteiden markkinoinnissa ja uudistamalla elinkeinoverotusta pienyrittäjien etujen mukaisella tavalla ja näin auttaa pienyrityksiä vapautumaan monopoliyritysten ja pankkien kuristavasta otteesta.

Työväenluokan rakenne muuttuu

Työväenluokan sisäisessä rakenteessa on tapahtumassa merkittäviä muutoksia. Teollisuus-työväestöön verrattuna paljon nopeammin kasvaa kaupassa, liikenteessä ja palveluksissa toimivien, usein suhteellisen huonosti palkattujen ja heikosti järjestäytyneiden työntekijöiden määrä. Teollisuustyöväestöstä aikaisempaa suurempi osa siirtyy varsin korkeaa koulutustasoa vaativiin teknisiin ja muihin tehtäviin, ja toisaalta taas varsin vähän koulutusta vaativissa vaihe-töissä työskentelevien osuus kasvaa.

Tarvitaan uutta solidaarisuutta

Nämä muutokset työväenluokan sisäisessä rakenteessa tuovat mukanaan uusia ongelmia ja asettavat uusia vaatimuksia erityisesti ammattiyhdistysliikkeelle. Sen suorittaman aatteellisen työn merkitys kasvaa, sillä vain aatteellisella kasvatuksella voidaan poistaa porvarillisen aatteellisen ylivallan luomia yhteiskunnallista asemaa koskevia harhakuvia ja vahvistaa luokkatietoisuutta työtätekevien keskuudessa, erityisesti työväenluokan uusissa ryhmissä, joiden asema tuotannossa ei ole yhtä selvä kuin teollisuus-työväestön. Näin voidaan myös vahvistaa solidaarisuutta työtätekevien kesken ja päästä mahdollisimman yhtenäiseen ammatilliseen järjestäytymiseen.

Ammattiyhdistysliikkeen yhtenäisyyden ja kansainvälisen yhteistyön sekä laajan jäsendemokratian toteuttamisen merkitys korostuu nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Yksimielisesti hyväksytyssä SAK:n periaateohjelmassa viitoitetaan ammatillisten järjestöjen toiminnalle suunta, joka vastaa laajojen työtätekevien joukkojen tavoitteita ja jota seuraamalla ammattiyhdistysliike säilyttää työläisten luottamuksen.

Ammattitaito vanhenee

Tekninen kehitys on johtanut ammattitaidon nopeaan vanhenemiseen ja kokonaisten ammattien häviämiseen. Tämä on saattanut monet työntekijät vaikeaan asemaan, sillä jatko- ja uudelleenkoulutuksen puutteellisuuden vuoksi monien on tällaisessa tilanteessa ollut pakko hakeutua muihin tehtäviin ja monet ovat joutuneet kokonaan työttömiksi.

Ammattiin koulutus tehokkaaksi

Yhteiskunnan on pidettävä huolta tehokkaan ammatti-, jatko- ja uudelleenkoulutuksen järjestämistä. Työntekijöille on turvattava taloudelliset ja muut mahdolliset koulutuksen ja ammattitaidon ylläpitämisen.

Työläisten terveys vaarassa

Työsuoritus ja työympäristö ovat muuttuneet entistä epäterveellisemmiksi mm. uusien työmenetelmien ja prosesseissa lisääntyvästi käytettävien kemikalioiden vuoksi. Henkisesti ja fyysisesti rasittava vaihetyö on entisestäänkin yleistynyt.

Uusi tekniikka palvelemaan työntekijää

Työläisten on itse voitava päättää työn järkeistämistoimista, mikä tekee mahdolliseksi saada rationalisointi ja automaatio palvelemaan työntekijöitä ja estää niitä orjuuttamasta työläisiä. Työmenetelmien ja työprosesseissa käytettävien aineiden terveellisyyttä on tehokkaasti tutkittava. Yleisesti on parannettava ennalta ehkäisevää työterveyshuoltoa. Vaihetyössä on sovellettava menettelyä, että työntekijät työn vaihtelevuuden lisäämiseksi vuorottelevat eri työpisteissä.

Lukeneistosta tulee palkkatyöntekijöitä

Lukeneiston laajan osan yhteiskunnallinen asema on muuttumassa ratkaisevasti. Akateeminen tutkinto ei enää ole tae etuoikeutettuun asemaan pääsemiselle. Lukeneistosta on tullut työtään palkkaa vastaan myyvää työvoimaa, ja koulutuksen suunnittelemattomuuden vuoksi myös työttömyys koskee sitä. Tämä on merkinnyt radikalisoitumista eritoten nuoremman lukeneiston ja opiskelijoiden keskuudessa.

Näin demokraattisen rintaman laajenemisen edellytykset ovat oleellisesti lisääntyneet, sillä vain yhteistyössä muiden työtätekevien väestöryhmien kanssa lukeneisto voi turvata etunsa ja oikeutensa.

Tuloeroja kavennettava

Tuloerot ovat maassamme suuret. Siksi työ- ja eläketulojen osuutta kansantulosta on lisättävä, korotettava pieniä ja keskitason palkkoja ja pidettävä huoli palkankorotusten reaaliarvon säilymisestä, toteutettava samapalkkaisuus ikään ja sukupuoleen katsomatta, parannettava pienviljelijäin tuloja ja nostettava erityisesti pienimpiä eläkkeitä ja asetettava eläkkeille markkamääräinen katto. Nykyisen eläkeviidakon sijaan on luotava yhtenäinen sosiaaliturvajärjestelmä. Sosiaaliturvaa on tehostettava niin, että työttömät, sairaat, invalidit ja muut yhteiskunnan tukeen oikeutetut voivat elää taloudellisesti turvattua elämää.

Yksityisten ja yhteisöjen suurten tulojen ja omaisuuksien verotusta on lisättävä ja kevennettävä pieni- ja keskituloisten verotusta. Verotuksen painopistettä ei saa siirtää välilliseen verotukseen korottamalla liikevaihtoveroa. Arvonlisäverojärjestelmään ei tule siirtyä, koska se merkitsisi suurta tulonsiirtoa vähävaraiselta kansalta pääomavaltaiselle teollisuudelle. Suuryritysten kirjanpito on saatettava julkiseen valvontaan ja niiden mahdollisuudet kiertää veroja poistettava.

Ihmisille terveelliset elämisen olot

Sairaudet koettelevat raskaimmin maamme työtätekevää, parhaassa työiässä olevaa väestöä. Työikäisten sairastavuus on Suomessa yleisempää kuin muissa teollisuusmaissa. Sairauksien syynä ovat kapitalistisesta yhteiskunnasta aiheutuvat epäkohdat, työympäristön haitat, epäterveellinen ja puutteellinen ravinto sekä huonot elin- ja asuinolot ja eräät haitalliset tottumukset.

Siksi yhteiskunnallisia epäkohtia on korjattava ja kansanterveystyötä tehostettava. Terveys- ja mielenterveyspalveluja on lisättävä ja paino pantava ennaltaehkäisyyn. Ihmisille tulee taata terveellinen asuin- ja työympäristö, edellytykset kehittävään vapaa-ajan toimintaan, terveellinen ravinto ja mahdollisuus liikkumiseen. Yhteiskunnan tulee tarjota monipuolisia ja helposti saatavilla olevia liikuntapalveluksia kansalaisille. Yksityisen voiton tavoittelun estämiseksi terveyden- ja sairaanhoidossa lääketehtaat tulee välittömästi ottaa yhteiskunnan haltuun ja asteittain myös apteekit sekä korvata yksityiset tutkimuslaboratoriot kunnallisten terveyskeskusten yhteyteen perustettavilla laboratorioilla.

Enemmän kohtuuhintaisia asuntoja

Asunnoista on Suomessa pulaa, ja asuminen on kallista. Liki neljännes kansasta asuu liian ahtaasti. Nämä epäkohdat ovat seurausta siitä, että asuntotuotantoa ohjaa ja hallitsee suurpääoma, johon yksityiset rakennuttajat tukeutuvat.

Siksi yhteiskunnan osuutta asuntotuotannon ohjauksessa on ratkaisevasti vahvistettava. Asuntotuotantoa lisättäessä on pääpaino pantava yhteiskunnalliseen, valtion ja erityisesti kuntien harjoittamaan niiden omistukseen jäävien vuokra-asuntojen tuotantoon. Asumis- ja korjauskelpoisten asuntojen purkamista on rajoitettava ja estettävä asuintalojen muuttuminen "konttoristumisen" kautta liiketaloiksi. Vuokrat on pidettävä kurissa, tehtävä vuokrataloissa mahdolliseksi asukkaiden osallistuminen kiinteistöjen hallintaan sekä parannettava vuokralaisten oikeusturvaa samoin kuin omistusasunnon hankkivien oikeusturvaa suhteessa rakennuttajiin. Tonttikeinottelu on lainsäädännöllä estettävä.

Koulutus suunnittelematonta

Koulutuksessa vallitsee yhä eriarvoisuus, suunnittelemattomuus ja epätarkoituksenmukaisuus. Oppilaiden koulumenestys on ratkaisevalla tavalla riippuvainen heidän vanhempiensa tuloja koulutustasosta. Vallitsevan opetuksen porvarillinen lähtökohta merkitsee tiedon kaventamista ja yksipuolistamista sekä porvarillisten arvojen ja normien siirtämistä koulutettaviin. Peruskouluun siirtyminen vähentää eriarvoisuutta vain osittain, eikä se merkitse tarvittavaa muutosta koulujärjestelmän rakenteellisiin vääristymisiin.

Yhtenäiseen koulujärjestelmään

Koulutuksellinen eriarvoisuus on poistettava. Se edellyttää laajoja talous-, sosiaali- ja kulttuuripoliittisia uudistuksia yhteiskunnassa. On luotava yhtenäinen koulujärjestelmä, joka kattaa kaiken koulutuksen aina esikoulusta aikuiskasvatukseen saakka. Koulutuksen tulee perustua jatkuvan koulutuksen oikeuteen. Koulutuksen on oltava osa yleistä suunnitelmallista yhteiskuntapolitiikkaa, jotta voidaan estää suunnittelemattomuudesta aiheutuvat epäkohdat, kuten ihmisten kouluttaminen työttömiksi tai koulutuksellisten reservien syntyminen.

Koulutuksen on vastattava sisällöltään rauhan, kansanvallan sekä ihmisten ja kansojen keskinäisen solidaarisuuden ihanteita. Sen on oltava tieteellistä ja vastattava nykyisen tieteellis-teknisen kehityksen vaatimuksia. Samaa on edellytettävä myös opettajakoulutukselta.

Kulttuurissa vallitsee eriarvoisuus

Kultuuripolitiikka on elimellinen osa yhteiskuntapolitiikkaa. Kapitalistisessa yhteiskunnassa kulttuuripalvelusten ja ihmisten osallistumismahdollisuuksien kehittämisen esteet ovat samat kuin muillakin yhteiskuntaelämän aloilla: yksityisen pääoman luja ote tuotannosta, sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus sekä porvariston henkinen, ajatusta ohjaava ylivalta.

Massakulttuuri vieraannuttaa

Kapitalistisen yhteiskunnan kulttuuria luonnehtivat pääosaltaan hallitsevan luokan, porvariston luokkaetuihin ja maailmankatsomuksellisiin arvostuksiin perustuvat piirteet. Kaupallisen massaviihteen tuotanto ja tarjonta laajoille joukoille ja toisaalta korkeataiteen säilyttäminen yläluokan etuoikeutena ja samalla esimerkiksi kuvataiteen osalta tuottoisana sijoituskohteena ovat tämän kulttuurikehityksen kaksijakoisen luonteen näkyviä seuraamuksia. Taloudelliseen voitontavoitteluun tähtäävä massaviihde palvelee samalla porvariston yhteiskunnallisia tavoitteita vieraannuttamalla ihmisiä yhteiskunnallisesta taistelusta tämän yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseksi. Työtätekeville tarjotaan todellisten tarpeiden ja toiveiden korviketyydytystä myymällä unelmasankareiden ja pop-tähtien loistavaa menestystä nykyaikaisten joukkotiedotusvälineiden kautta. Kaiken lisäksi kansalaisten verovaroilla maksetaan suurelta osaltaan myös eliittiryhmien taidenautinnot ja kulttuuriharrasteet.

Kulttuuri koko kansan omaisuudeksi

Kulttuuripolitiikan kehittämisessä on lähdettävä aina yhteiskunnan perusrakenteisiin ulottuvasta demokratian laajentamisesta. Yhä laajempi yhteiskunnan osuus ja valvonta kulttuurin tuotannossa ja jakelussa takaa parhaiten väestön kulttuuritarpeiden tyydyttämisen, ihmisten monipuolisen kehittymisen ja yhteiskunnallisen aktivoitumisen. Kulttuuripolitiikan tulee olla elimellinen osa pyrkimystä kohti tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.

Rahan valta joukkotiedotuksessa kasvaa

Kaupallisuus on saanut yhä vahvemman otteen myös joukkotiedotuksesta ja aiheuttanut kansanvaltaa kaventavan kehityksen. Kaupallisin periaattein toimiva porvarillinen lehdistö lujittaa pääomapiirien tukemana asemaansa, kun sen sijaan erityisesti työväenliikkeen aatemaailmaa edustava lehdistö elää jatkuvissa vaikeuksissa.

Demokraattiseen tiedonvälitykseen

Valtiovallan on voimakkaasti tuettava kaupalliselle päivä- ja aikakauslehdistölle vastapainon muodostavaa mielipidelehdistöä. Yhteiskunnan omistamia radiota ja televisiota on kehitettävä niin, että työväenliikkeen aatemaailmasta lähtevä ja työtätekevän väestön elämänoloja valottava ohjelmisto saa niissä oleellisesti suuremman sijan ja että radio ja televisio voivat ainakin osittain tasoittaa sitä vinoutumaa, joka lehdistössä porvarillisen aatemaailman hyväksi vallitsee. Joukkotiedotusvälineissä on nykyistä huolellisemmin noudatettava kansainvälisesti hyväksyttyjä normeja ohjelmien sisällön inhimillisyyden sekä rauhan ja kansainvälisen yhteenkuuluvuuden edistämistä koskevien vaatimusten suhteen. Mainonta ja kaupallinen ohjelmisto eivät kuulu television ja radion tehtäviin. Uusia sähköisen joukkoviestinnän muotoja kuten kaapelitelevisiota on kehitettävä yhteiskunnan hallinnassa ja valvonnassa.

Taantumusta vastaan

Yhteiskuntamme henkisessä ilmapiirissä on tapahtunut vapautumista, mikä osaltaan on luonut edellytyksiä demokratian ja oikeudenmukaisuuden ihanteista lähtevälle toiminnalle kulttuurin ja joukkotiedotuksen piirissä. Nähdessään tällaisen toiminnan heikentävän asemiaan taantumus pyrkii voimistamaan otettaan. Sen hyökkäys ei rajoitu vain kulttuurin ja joukkotiedotuksen alueille, vaan kohdistuu erityisen voimakkaasti maamme ulkopoliittista peruslinjaa ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyssuhteita vastaan ja ulottuu kaikille alueille yhteiskunnassamme. Siksi kaikkien kansanvaltaisten voimien on tiivistettävä rivejään taantumusta vastaan.

Taloudellinen harvainvalta rajoittaa demokratiaa

Porvarillisessa yhteiskunnassa demokratia on käytännössä aina rajoittunutta. Näin myös Suomessa. Demokratiaa rajoittaa tuotantovälineiden yksityisomistus, taloudellinen harvainvalta, mikä oleellisesti vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon yhteiskunnassa. Mutta kansalaisten demokraattisia oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia voidaan ainakin jossain määrin laajentaa kapitalismin oloissa suurpääoman valtaa rajoittamalla.

Työpaikka-, yritys- ja koulu-demokratiaan

Yksityisissä ja valtion yrityksissä sekä julkisessa hallinnossa on työntekijöille taattava oikeudet työoloihin ja työympäristöön liittyviin asioihin sekä yritysten ja laitosten yleiseen hallintoon. Kouluissa ja oppilaitoksissa sekä armeijassa on toteutettava uudistuksia, jotka antavat näissä laitoksissa toimiville oikeuden olla päättämässä laitosten sisäiseen elämään liittyvistä asioista.

Laajempaan kunnalliseen kansanvaltaan

Kunnallisvaltuustojen toimintaedellytyksiä on parannettava ja luottamuselinten asemaa suhteessa virkamiehiin vahvistettava. Kunnallista itsehallintoa on puolustettava ja estettävä valtiovaltaa laeilla, asetuksilla sekä keskus- ja lääninhallinnon virkamiesten antamilla määräyksillä alistamasta kuntia pelkiksi valtion hallinnolta tulevien tehtävien toteuttajiksi. Kuntalaisten välittömiä vaikutusmahdollisuuksia kunnan toimintaan on lisättävä mm. luomalla kaupunginosa- ja kylävaltuustot. Kuntien taloudellista asemaa tulee vahvistaa siirtämällä kuntien yleisiä yhteiskunnallisia tehtäviä valtion maksettaviksi ja antamalla kunnille mahdollisuus tuloatuottavan liiketoiminnan harjoittamiseen. Valtion tuella on kuntalaisille turvattava samantasoiset palvelukset eri osissa maata.

Pois virkavaltaisuudesta

Valtion ja kuntien ylimmät ja poliittista päätösvaltaa käyttävät virkamiehet sekä tärkeillä paikoilla oikeuslaitoksessa työskentelevät on valittava tehtäväänsä määräajaksi. Virkamiehiä valittaessa on erilaiset yhteiskunnalliset mielipidesuunnat otettava tasavertaisesti huomioon.

Eduskunnan valtaa lisättävä

Eduskunnan valtaa on valtiosääntöuudistuksella lisättävä niin, että eduskunnasta selvästi muodostuu yhteiskunnassa korkeinta päätösvaltaa käyttävä elin, jolla on valtaa myös yksityisen talouselämän suhteen. Presidentin valtaoikeuksia puolestaan on rajoitettava. Tuotantovälineiden yksityisomistukselta tulee poistaa perustuslain suoja.

Kansalaisten oikeudet turvattava

Kansalaisten tasa-arvo ikään, sukupuoleen, rotuun, asuinpaikkaan sekä varallisuuteen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta on turvattava ja vähemmistöjen oikeudet taattava. Valtiosääntöuudistuksella on nykyistä paremmin turvattava kansalaisten oikeus työhön ja riittävään toimeentuloon, asuntoon, koulutukseen ja kulttuuriin sekä vapaa-aikaan, ja näiden perusoikeuksien toteutuminen myös käytännössä on varmistettava.

Pääomat keskittyvät

Pääomien keskittyminen ja monopolisoituminen on Suomessa edennyt tuntuvasti. Samalla suurpääoma pyrkii yhä moninaisimmin muodoin käyttämään valtiovaltaa omien etujensa ajamiseen. Yhteiskunnallista sääntelymekanismia luotaessa on ammattiyhdistysliikekin pyritty saamaan yhdeksi osaksi tätä koneistoa.

Tuotannon yhteiskunnallinen luonne vahvistuu

Kapitalismin kehityksessä Suomessa näkyy se yleinen kehittyneen kapitalismin pirre, että tuotannon ja talouselämän yhteiskunnallinen luonne lisääntyy. Tämä luo tarpeen talouden yhteiskunnalliseen hallintaan ja ohjaukseen koko kansan etujen mukaisesti. Samalla se luo edellytyksiä tällaisen ohjauksen toteuttamiselle yhteiskunnallisen sääntelymekanismin kautta; se on vain saatava palvelemaan kansan etuja.

Talouden demokraattiseen hallintaan, ohjaukseen ja suunnitteluun

Siksi demokraattisten voimien tehtävänä on kehittyneen kapitalismin oloissa syntyneistä uusista mahdollisuuksista käsin vaatia talouden demokraattista valvontaa, monopoleihin kohdistuvia kansallistamistoimenpiteitä ja valtion oman yritystoiminnan lisäämistä sekä talouden ja koko yhteiskunnan demokraattista, suurpääoman välittömästä otteesta vapaata suunnittelua ja ohjelmointia. Nämä tavoitteet voidaan toteuttaa vain rajoittamalla monopolien valtaa demokraattisen rintaman voimin, kaikkien suurpääoman puristuksessa elävien ihmisten yhteisin ponnistuksin ja lisäämällä eduskunnan valtaa ja kansalaisten suoraa vaikuttamista talouselämään ja koko yhteiskuntaan.

SKDL YHDISTÄÄ EDISTYKSEN VOIMAT

Suomen Kansan Demokraattinen Liitto on poliittisen yhteistoiminnan järjestö, jonka toiminnan kautta työtätekevät ihmiset pyrkivät muuttamaan elämäänsä paremmaksi. SKDL:n tavoitteet ovat tämän maan työtätekevien, kansan valtaenemmistön tavoitteita.

SKDL:ssä on sosialisteja, kommunisteja ja muita edistyksellisiä ihmisiä. He muodostavat tämän liiton ja toimivat siinä tasaveroisessa yhteistyössä. SKDL on avoin jokaiselle rauhaa, kansanvaltaa ja yhteiskunnallista edistystä kannattavalle suomalaiselle, joka haluaa edistää liiton tavoitteita. SKDL haluaa yhteistyötä kaikkien niiden liiton ulkopuolella olevien järjestöjen ja yksityisten ihmisten kanssa, joilla on samansuuntaisia tavoitteita kuin SKDL:llä.

Erityisen tärkeää on työväenliikkeen yhteistyön kehittyminen, sillä ilman työväenluokan toimintayhtenäisyyttä ei ole luotavissa myöskään laajempaa demokraattista yhteistyöliittoutumaa. Siksi SKDL pyrkii siihen, että kommunistit, sosialistit ja sosialidemokraatit voisivat sopia yhteisestä tavoiteohjelmasta, jolle saadaan koko työväen poliittisen ja ammatillisen liikkeen tuki.

Työstään elävien ihmisten oikeuksien puolustaminen on SKDL:n toiminnan peruslähtökohta. Tältä pohjalta SKDL osallistuu kamppailuun suurpääoman vallan rajoittamiseksi ja väestön valtaenemmistön oikeuksien laajentamiseksi, mikä on osa työn ja pääoman välisen ristiriidan ratkaisemiseksi ja sosialismin toteuttamiseksi käytävää taistelua.

SKDL on sotaa, kaikenlaista sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Se puolustaa rauhaa, kansojen välistä ystävyyttä ja ihmisten keskeistä solidaarisuutta. Se haluaa rakentaa inhimillisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan työväenliikkeen arvomaailman hengessä ja sosialististen periaatteiden mukaisesti. Tältä pohjalta SKDL osallistuu aatteelliseen taisteluun yhteiskunnassamme.

SKDL:n toiminta ei ole kansallisesti rajoittunutta, vaan SKDL näkee Suomessa asuvat ihmiset osana koko ihmiskuntaa ja Suomen yhtenä valtioiden joukossa. SKDL on osa imperialismin vastaista liikettä, joka taistelee siirtomaavallan jäänteitä ja kapitalististen valtioiden ja kansainvälisen suurpääoman harjoittamaa toisten valtioiden sisäisiin asioihin sekaantumista vastaan kansojen poliittisen ja taloudellisen itsenäisyyden puolesta.

Suomalaiset voivat parhaiten edistää oikeudenmukaisen maailman rakentamista poistamalla epäoikeudenmukaisuuksien syyt omasta yhteiskunnastaan ja tukemalla kansoja, jotka pyrkivät vapautumaan ulkopuolisesta poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta voidakseen itse päättää tulevaisuudestaan.

Suomalaiset voivat parhaiten edistää turvallisuutta, rauhaa ja solidaarisuutta kansojen kesken puolustamalla ja kehittämällä maamme rauhanomaista peruslinjaa, joka perustuu ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimukseen Neuvostoliiton kanssa ja pysyviin luottamuksellisiin yhteistyösuhteisiin maidemme välillä, sekä tukemalla kaikkia jännitystä lieventäviä ja rauhaa turvaavia pyrkimyksiä ja kansojen välistä tasaveroista yhteistyötä.