Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKDL/630

Suomen kansan demokraattinen liitto

SKDL:n sosiaalipoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kansan demokraattinen liitto
  • Otsikko: SKDL:n sosiaalipoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1970
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

suomen kansan demokraattisen liiton

SOSIAALIPOLIITTINEN OHJELMA

SKDL:n SOSIAALIPOLIITTINEN OHJELMA

SOSIAALITURVA - KANSANVALLAN PERUSOIKEUS
SOSIAALITURVA TYÖSSÄ
- Työvoimapolitiikka
- Työttömien turva
- Työsuhteen perussäännökset
- Työdemokratia
- Työntekijäin suojelu
- Työsuojelun valvonta
ASUNTOPOLITIIKKA
- Sosiaalinen asuntotuotanto
- Rakennusmaa ja asunnot
- Vuokralaisten asema
- Asuntotuotanto julkisin varoin
- Asunto ja ympäristö
PERHEEN SOSIAALINEN TUKI
- Lapsiperheiden tukimuodot
- Lasten päivähoito
ELÄKETURVA
- Yhtenäinen eläkejärjestelmä
- Eläketaso
- Eläkeikäraja
- Nykyeläkkeiden korjaukset
- Sosiaalivakuutus valtiolle
TERVEYDENHUOLTO
- Terveydenhuollon järjestelmä
- Ehkäisevä terveydenhoito
- Avohoito
- Sairaalat ja parantolat
- Työpaikkaterveydenhuolto
- Kuntoutus
- Sairausvakuutus
- Sairaus ja liiketoiminta
SOSIAALIHUOLLOSTA SOSIAALIPALVELUUN
- Sosiaalihuolto - palvelua ja hoitoa
- Lasten ja nuorten huolto
- Vammaiset ja poikkeavat
- Kehitys sosiaalipalveluun
- Sosiaalipalvelumuodot
SOSIAALISEN KEHITYKSEN SUUNTA

Hyväksytty SKDL:n 9. liittokokouksessa 15-18.5. 1970

SOSIAALITURVA - KANSANVALLAN PERUSOIKEUS

Suomen Kansan Demokraattisen Liiton tavoitteena on yhteiskunta, jossa poliittisen ja taloudellisen kansanvallan ohella vallitsee korkea sosiaaliturvan taso. Yhteiskuntaamme on kehitettävä sosialistiseksi kansanvallaksi, jossa toteutuu inhimillisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Yhteiskunnan tulee suojella jokaista jäsentään yksityisomistukseen perustuvan talousjärjestelmän epäkohdilta. Yhteiskuntamme epäoikeudenmukaiset omistus- ja muut valtasuhteet ovat edistyksellisen yhteiskuntapolitiikan tiellä. Vasta näiden esteiden poistaminen luo edellytykset sille, että jokaiselle kansalaiselle voidaan taata toimeentulo, sosiaalinen turvallisuus, tasa-arvoisuus ja viihtyvyys.

Sosiaaliset tukitoimenpiteet on kohdistettava ensi sijassa taloudellisen ja yhteiskunnan muun tuen tarpeessa oleviin kansalaisryhmiin. Toimeentulon perusturva on pyrittävä takaamaan kaikille sosiaalisin uudistuksin, joiden avulla on päästävä irti kansalaisten yhdenvertaisuutta loukkaavasta erottelusta eriarvoisiin ryhmiin.

Yhteiskunnan sosiaalisia tukitoimenpiteitä on kehitettävä hajanaisista erillisjärjestelyistä koko kansaa koskevan sosiaaliturvan suuntaan. Tehokkaan ja yhtenäisen lakisääteisen järjestelmän avulla kansalaiset on suojattava erilaisten vaara- ja haittatekijöiden varalta, joita sisältyy työolosuhteisiin sekä asuntopulmiin, perheen-huoltoon, vanhuuteen, työkyvyttömyyteen, tapaturmiin ja sairauteen.

Näihin tavoitteisiin, jotka on ilmaistu tässä lähiajan ohjelmassa, kansandemokraatit pyrkivät eduskunnassa, kuntien toimielimissä, ammatillisten ja sosiaalisten järjestöjen työssä, yhteistoiminnassa kaikkien sosiaalista edistystä ajavien kansalaisryhmien kanssa. Myös sosiaalipolitiikassa SKDL perustaa toimintansa kansanjoukkojen tarpeisiin ja nojaa kansalaisten joukkovoimaan.

SOSIAALITURVA TYÖSSÄ

Oikeus työhön ja toimeentuloon

Jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu oikeus työhön, johon koko yhteiskunnan toiminta perustuu. Työtilaisuuksien järjestäminen koko työvoimalle sekä työttömyyden torjunta ovat paitsi yhteiskunnan myös yksityisen talouselämän tehtävä. Yksityinen pääoma on velvoitettava huolehtimaan taloudellista valtaosuuttaan vastaavasti työllisyyden säilymisestä. Jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus ammattiin ja kohtuulliseen toimeentuloon.

Demokratia työelämään

Työntekijäin kansanvaltaiset oikeudet on saatettava voimaan myös työpaikoilla sekä turvattava työläisille lakisääteisesti päätösvaltaa yritysten johtamisessa ja kaikkien heitä työssään koskevien ratkaisujen teossa. Taloudellista demokratiaa kehittämällä on pyrittävä koko yhteiskunnan mitassa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, tulojen ja varallisuuden tasoittamiseen sekä taloudellisen turvallisuuden takaamiseen kaikille. Työntekijäin ammatillisten ja poliittisten järjestöjen toimintaoikeudet on taattava työpaikoilla ja suojattava työntekijät työnantajan mielivallalta.

Työelämän sosiaaliturva

Työntekijöille on järjestettävä riittävän laaja sosiaaliturva työelämän erilaisten vaara- ja haittatekijöiden varalta. Työsuhdetta koskevilla perussäännöksillä on turvattava työntekijäin asema ja oikeudet työpaikalla. Palkkapolitiikan avulla on kohennettava erityisesti pienituloisimpien oloja. Työntekijäin suojelu työn aiheuttamilta vaaroilta on järjestettävä tehokkaaksi ja hyvin valvotuksi. Yleistä työvoimapolitiikkaa on harjoitettava ennen muuta työntekijäin eduksi sekä torjuttava työttömyys. Työntekijöille on järjestettävä mahdollisuus virkistäytymiseen työn rasituksista.

Työvoimapolitiikka

Aktiivinen työvoimapolitiikka

Työn turvaamiseen jokaiselle kansalaiselle on pyrittävä pitkäjänteisesti harjoittamalla aktiivista työvoimapolitiikkaa. Sen perustana on työvoimatutkimus ja -suunnittelu. Aktiivisella työvoimapolitiikalla pyritään työvoiman tarkoituksenmukaiseen käyttöön ja koulutukseen.

Valtiojohtoinen talouspolitiikka

Yleisen talouspolitiikan keinoin on edistettävä erityisesti teollistamista ja pysyvien työpaikkojen luomista. Jokaiselle kansalaiselle toimeentulon turvaava työllisyys on saavutettavissa vain suunnitelmallisella valtiojohtoisella talouspolitiikalla.

Ammattikoulutus

Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan kuuluu olennaisesti ammattikoulutus. Eri aloilla on annettava peruskoulutus, jota teknisen kehityksen mukaan täydennetään säännöllisesti jatkokoulutuksella. Näin taataan kansalaisen kehitysmahdollisuudet ammatissaan sekä koulutusrakenteen uudistuminen kehityksen vaatimuksia vastaavaksi. Uudelleenkoulutusta on lisättävä ja järjestettävä tarkoituksenmukaisesti maan eri osissa.

Ammatinvalinnan ohjaus ja työnvälitys

Ammatinvalinnanohjausta ja työnvälitystä on tehostettava nykyisestään tukemaan aktiivista työvoimapolitiikkaa. Ohjauksen avulla on autettava kansalaisia kehittämään ja toteuttamaan itseään kykyjään vastaavalla tavalla. Yhteiskunnan kustantamaa työnvälitystoimintaa tulee hoitaa työntekijäin edun mukaisesti. Alentavasta, työnhakijain mahdollisuuksia vahingoittavasta kuulustelumenettelystä on työnvälityksessä luovuttava.

Työvoiman liikkuvuus

Työvoiman liikkuvuutta on tuettava valtiojohtoisin toimenpitein sekä maan eri osissa että eri ammattialojen välillä. Harjoitettava asuntopolitiikka ei saa olla liikkuvuuden esteenä.

Työttömien turva

Yleinen työttömyysvakuutus

Koska nykyinen talous- ja yhteiskuntajärjestelmämme ei pysty ylläpitämään täystyöllisyyttä, työtä vaille joutuvien turvaksi on luotava yleinen työttömyysvakuutusjärjestelmä. Sen tulisi sulkea piiriinsä kaikki työntekijät, joiden toimeentulo on riippuvainen työtuloista, ja sen perusteella olisi suoritettava työttömäksi joutuneelle riittävän toimeentulon turvaavaa korvausta niin kauan kuin työttömyys kestää. Valtaosaltaan tällainen yleinen ja pakollinen työttömyysvakuutus olisi rahoitettava työnantajilta perittävällä työllisyysverolla. Järjestelmän hallinto olisi annettava työntekijäin ammatillisten järjestöjen hoidettavaksi.

Työttömyyden hoito

Valtion ja kuntien työttömyyden torjumiseksi järjestämissä töissä on palkkataso saatava kohoamaan kunkin alan keskimääräisiä ansioita vastaavaksi. Siirtotyömaista on pyrittävä pääsemään irti. Siihen asti kun työntekijöitä joudutaan sijoittamaan työhön kotipaikkansa ulkopuolelle, heille on maksettava päivärahaa ja järjestettävä kunnolliset asunto-olot korvauksetta. Työttömyyskortistojen ja työasiain hoitoon on paikallisella tasolla saatava nykyistä vahvempi työntekijäin edustus. Kortistoon pääsyä rajoittavat ahtaat ehdot on väljennettävä. Erityisesti on otettava kortistoon pääsyssä huomioon naisten ja nuorten kohdalla esiintyvä piilotyöttömyys.

Työttömyyskorvaukset

Niin kauan kuin pakollista työttömyysvakuutusjärjestelmää ei ole saatu luoduksi, on kehitettävä työttömyyskassa- ja työttömyyskorvauslakeja. Niiden nojalla maksettavaa päivärahaa tai avustusta on korotettava siten, että korvaukset kohoavat 75 prosenttiin asianomaisen työntekijän ammattialan keskimääräisestä ansiotasosta. Työttömyyskassojen valtionavustusta on lisättävä pahimmin työttömyydestä kärsivillä aloilla ja luotava kaikkien alojen vastuun ja korvaukset tasaava keskuskassajärjestelmä. Työttömyyskorvauksia pitää maksaa kaikille 16 vuotta täyttäneille, joille ei ole kyetty osoittamaan työtä, eikä työttömyyskortistosta ja korvausten piiristä saa poistaa ketään toisen perheenjäsenen työssäolon tai varallisuuden perusteella. Työttömänä olevalle on järjestettävä ammattitaitoa kohottavaa koulutusta.

Osatyökykyiset

Lainsäädännöllä on turvattava, että osatyökykyisille ja vajaakuntoisille yhteiskunnan tuella järjestetään työpaikkoja, joissa he voivat ansaita toimeentulonsa. Pahimmin vammautuneita varten tarvitaan myös suojatyöpaikkoja, mutta periaatteena on pidettävä, ettei invalideja eristetä normaalista työelämästä. Suuret ja keskisuuret yritykset on velvoitettava sijoittamaan myös invalideja työhön.

Työsuhteen perussäännökset

Työsuhde-edut yhtäläisinä kaikille

Työsuhteita koskevien lakien piiriin on saatettava kaikki, jotka työllään ansaitsevat toimeentulonsa. Tällöin työlainsäädännön sosiaaliset etuudet laajenevat koskemaan kaikkia työntekijäryhmiä. Työsopimus- ja virkasuhteessa olevat on saatettava kaikilta osin samaan asemaan.

Irtisanomissuoja

Työntekijät on lakisääteisesti suojattava mielivaltaisilta irtisanomisilta. Ilman omaa syytään irtisanotulle työntekijälle työnantajan on maksettava eroraha. Olosuhteitten muuttuessa on työntekijän työsuhteen jatkuvuus ja ansiotulot pyrittävä turvaamaan mm. uudelleenkoulutuksen avulla. Naisten irtisanomissuoja on synnytyksen johdosta säädettävä vähintään vuoden pituiseksi.

Luottamusmiehen asema

Työntekijäin luottamusmiehen toimintamahdollisuudet on taattava lailla. On kiellettävä luottamusmiehen erottaminen ilman työntekijäin ammatillisen järjestön suostumusta.

Palkkatavoitteita

Palkkapolitiikassa on päästävä kohtuuttoman suurten tuloerojen kaventamiseen. Työntekijälle on maksettava samanarvoisesta työstä sama palkka sukupuolesta tai iästä riippumatta. Lain säätämän työehtosopimusten mukaisen vähimmäispalkkatavoitteen toteutumista on tehokkaasti valvottava. Työntekijäin palkkasaatavat työnantajan maksukyvyttömyystapauksissa on turvattava palkkatakuujärjestelmällä, jonka kustantavat työnantajat.

Työdemokratia

Ammatilliset järjestöt

Työntekijäin ammatillisten järjestöjen toiminta-oikeudet työpaikalla on lailla turvattava. Työntekijöille on järjestettävä mahdollisuus kokoontua työpaikalla sekä harjoittaa vapaasti tiedotustoimintaa ja osallistua luottamushenkilöitten koulutukseen.

Työntekijöille päätösvaltaa

Työntekijöille on yrityksissä saatava lainsäädännön avulla todellista päätäntävaltaa työläisiä läheisesti koskevissa asioissa. Näitä ovat työ ja työehdot, työturvallisuus ja työpaikkaterveydenhoito, henkilökuntahallinto ja yrityksen sosiaalitoiminta sekä yrityksen voitonjako ja yleinen hallinto.

Ratkaisut työpaikasta

Työntekijäin irtisanomista tai lomauttamista sekä yrityksen tuotannon supistamista tai rationalisointia koskevat päätökset on alistettava työntekijöitä edustavalle työpaikan elimelle, jolla tulee olla mahdollisuus siirtää ratkaisut valtiovallan käsiteltäviksi.

Työntekijäin suojelu

Tuotannon teknistymisen ja automaation seurauksena työvauhti kiristyy ja työntekijäin fyysinen ja henkinen rasittuminen kasvaa. Tämän vuoksi työntekijäin suojelua on kehitettävä muuttuneita työolosuhteita vastaavasti.

Työaika ja vapaa-aika

Työntekijäin osuutta tuottavuuden kasvusta on lisättävä ja korvattava se työntekijöille paitsi reaaliansioiden lisäyksenä myös työajan lyhentämisenä sekä vapaa- ja loma-aikojen pidentämisenä. Vuosittaista kokonaistyöaikaa on pyrittävä ansioita alentamatta lyhentämään tuntuvasti ja vapaa-aikaa pidentämään vastaavasti niiden järkevällä rytmittämisellä vuorokauden- ja vuodenaikojen suhteen.

Työviikko, työpäivä, ylityö

Työn tuottavuuden kasvu on luonut edellytykset 36 tunnin viikottaiseen ja 6 tunnin vuorokautiseen työaikaan siirtymiselle ansioita alentamatta. Sitä lyhyempiä työpäiviä on voitava järjestää ns. osa-aikatyön puitteissa. Ylityön tekemistä on rajoitettava välttämättömimpään ja työpaikoilla siihen on saatava ammatillisten järjestöjen suostumus.

Lapset ja nuoret

Lasten työssäpidon rajoittamiseksi on säädettävä kansainvälisiä suosituksia vastaava 15 vuoden alaikäraja. Nuorten rajoitettuun työaikaan olisi sisällytettävä järjestelmällistä ammattikoulutusta. Nuorten työntekijäin lähettämisestä siirtotyömaille on luovuttava.

Vuosiloma

Työssäolovuosista riippumatta on kaikille työntekijöille turvattava 24 työpäivän vuosiloma eli kaksi päivää lomaa jokaista kalenterivuoden työkuukautta kohti. Työntekijöille tulee ryhtyä antamaan myös vähintään yhden viikon pituista talvilomaa. Raskaissa ja terveydelle vaarallisissa töissä olisi vähintään vuoden työsuhteen jälkeen annettava yhden päivän lisäloma kuukautta kohti.

Vuosiloman palkka

Vuosiloman vietto on taloudellisesti turvattava pienituloisille työntekijöille. Siksi vuosilomakorvaus on säädettävä 50 prosenttia suuremmaksi kuin työssäoloajan palkka, ja korotukselle on asetettava yläraja. Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevia varten on perustettava vuosilomarahastoja, joista maksetaan 12 prosentin vuosilomakorvaus laskettuna työtuntia kohti. Myös rekisteröity työttömyysaika ja sairasaika sekä pakko-loma-aika on laskettava lomaan oikeuttavaksi ja lomakorvaus suoritettava vuosilomarahastosta.

Lomanviettopaikat

Valtion, kuntien ja työnantajien tulee perustaa sekä tukea työväen ammatillisten järjestöjen perustamia lomanviettopaikkoja. Vähävaraisten ja suuriperheisten työntekijäin lomanviettoa on tuettava myös loma-avustuksilla.

Työsuojelun valvonta

Työsuojelu tehokkaaksi

Työntekijäin suojelun valvonta on järjestettävä tehokkaalla tavalla niin työturvallisuutta kuin työaikoja, vuosilomia ja muita työsuojelua koskevien säännösten noudattamisen osalta.

Työsuojeluhallitus

Työsuojelua valvovaksi elimeksi on perustettava työsuojeluhallitus. Työsuojelun valvontaelimiin tulisi kuulua lääketieteen, teknologian, sosiologian, psykologian ja kemian alojen erikoisasiantuntijat sekä työntekijäin ja työnantajain edustajat.

Työturvallisuustarkastus

Ammattientarkastusta koskeva lainsäädäntö on uudistettava vastaamaan kehityksen uusia vaatimuksia. Ammatillisten järjestöjen luottamusta nauttivien työläistarkastajien sekä päätoimisten työsuojelunvalvojien lukumäärää on lisättävä sekä mitoitettava se kullakin alalla työn laadun ja tapaturma-alttiuden mukaan. Ammattientarkastajia on järjestettävä myös alueellisia tarpeita vastaavasti.

Työturvallisuustoimikunnat

Työpaikoille on perustettava työturvallisuustoimikuntia, jotka johtavat työturvallisuustoimintaa yhteistyössä terveydenhoitoasemien kanssa. Näissä samoin kuin ylemmissä työsuojelu- ja ammattientarkastuselimissä työntekijöillä tulee olla edustus ja oikeus vaikuttaa päätöksiin.

ASUNTOPOLITIIKKA

Asunto-olojemme epäkohdat

Asunto-olojemme pahimmat epäkohdat ovat jatkuva asuntopula sekä asuntojen ahtaus ja heikko taso. Asuntojen puute varsinkin nopeasti kasvavissa väestökeskuksissa on antanut tilaisuuden asunto- ja tonttikeinottelulle sekä vuokrakiskonnalle.

Sosiaalinen asuntotuotanto

Asuntoja perheille

Asuntotuotanto on saatettava sosiaalisin toimenpitein myös vähävaraisten ulottuville. Erityisesti lapsiperheille on rakennettava riittävästi tilavia ja halpavuokraisia asuntoja. Perheitä on autettava parempaan asumiseen valtion varoista maksettavan asumistuen ehtoja lieventämällä. Asumistuki on ulotettava myös yksilapsisiin perheisiin ja omistusasuntoihin.

Eri ryhmien asunnot

Erilaisia sosiaalisia palveluksia tarvitsevien ryhmien asuminen on järjestettävä yhteisön muiden jäsenten yhteyteen. Nuorten parien asunnonsaantia on helpotettava mm. asunnonhankintalainojen ja kodinperustamislainojen avulla. Vanhusten, sairaiden, vammautuneiden sekä yksin asuvien asuntojen rakentamista on tuettava ja suunniteltava heille sopivia asumismuotoja palvelusten ulottuville ja sijoittamatta heitä erilleen muista asukkaista. Vähävaraisten eläkkeensaajien asumistukijärjestelmää on kehitettävä todella riittävän tuen antavaksi.

Rakennusmaa ja asunnot

Tonttipolitiikka ja maakeinottelu

Asuntotilanteen parantamiseksi tarvitaan välittöminä keinoina tonttipolitiikan ohjaamista yhteiskunnan toimenpitein siten, että maa-alueita saadaan riittävästi ja kohtuullisella hinnalla asuntorakennustarkoituksiin. Asunnontarvitsijoita vahingoittava keinottelu rakennusmaalla on lopetettava ja yksityisten maanomistajien ansioton hyötyminen rakentamattoman raakamaan arvonnoususta on estettävä.

Vuokralaisten asema

Vuokrakiskonta ja irtisanomissuoja

Kohtuuttomien vuokrien periminen on saatava estetyksi. Vuokralaisten turvaksi on säädettävä vuokrankiskonnan estävä laki ja järjestettävä irtisanomissuoja. Asuntojen välitys on annettava yhteiskunnan, lähinnä kuntien tehtäväksi.

Asuntotuotanto julkisin varoin

Valtion ja kuntien asuntotuotanto

Asuntopula on pyrittävä poistamaan ensisijaisesti valtion varoilla tapahtuvan laajamittaisen asuntotuotannon avulla. Myös kunnallista asuntotuotantoa on tehostettava, ja valtion asuntorakennuslainoja on ohjattava kuntien omistamiin vuokrataloihin. Pääpaino on asetettava vuokra- ja osuuskunta-asuntojen rakentamiseen. Myös omistusasuntojen hankkimista ja omakotirakentamista on tuettava.

Valtion rakennusyritys

Asuntojen tuotannon järkiperäistämiseksi on perustettava valtion rakennusyritys, joka pystyy käyttämään hyväkseen nykyaikaisen rakennustekniikan edut laajan tuotannon sekä aluerakentamisen puitteissa. Asuntorakennusmarkkinoilla on julkista rakennustarkastusta tehostamalla valvottava, että yksityisten voitontavoittelijoiden keinottelu asunnontarvitsijoiden kustannuksella loppuu.

Asunto ja ympäristö

Asuminen ja yhdyskuntasuunnittelu

Asumiseen kuuluu asunnon lisäksi asuinympäristö, sosiaaliset palvelut, yleiset tilat jne. Asuntotuotanto on sen vuoksi nivellettävä kiinteästi koko yhdyskuntasuunnitteluun. Sosiaaliset palvelut on liitettävä välittömästi asumiseen. Asumisympäristö on suunniteltava viihtyisäksi ja terveelliseksi ja palvelutilat on rakennettava samalla kertaa uusia asuma-alueita luotaessa.

Asumiseen liittyvät palvelut

Yhdyskuntien suunnittelussa on pyrittävä lisäämään asukkaiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksia sekä erilaisia palvelumuotoja kuten lasten päivä- ja iltahoitotiloja, nuorison harrastustiloja ja siivous-, pesula-, keskuskeittiö- ym. kodinhoitopalveluja. Tämä merkitsee palvelutaloja laajemman palvelualuejärjestelmän luomista.

Sosiaalinen luonnonsuojelu

Ihmisen sosiaaliselle viihtyvyydelle on teollistumisen ja kaupungistumisen mukana yhä kasvava merkitys ympäröivällä luonnolla. Sen vuoksi on estettävä ilman ja vesien saastuminen, maisemallisten arvojen turmeleminen sekä maallemme ominaisten luonnonvaraisten alueiden uhkaava supistuminen. Ihmisen ja luonnon suojaksi on saatava tehokas lainsäädäntö, joka estää tuotantolaitoksia ja asutusta pilaamasta ja suorastaan tuhoamasta asumisympäristöämme ja muuta luontoa, jota tulevaisuudessa yhä enemmän tarvitaan virkistyskohteeksi.

PERHEEN SOSIAALINEN TUKI

Perhekustannusten korvaaminen

Yhteiskunnan on tuettava kaikkia kasvattajia ja huolehdittava siitä, että lapsiperheillä on samat mahdollisuudet kunnolliseen toimeentuloon ja erilaisten palvelusten nauttimiseen kuin keskimäärin kaikilla kansalaisilla. Erityistukea on annettava monilapsisille ja vähävaraisille perheille. Suurituloisilta on lapsilisistä ja lastenhoitotuesta koituva etu poistettava verotuksen avulla.

Lapsiperheiden tukimuodot

Lapsilisät, perhelisä, koulutustuki

Lapsilisäjärjestelmää on kehitettävä mm. jatkamalla lapsilisien maksamista aina 18 ikävuoteen asti. Vähävaraisten perheiden tukemiseksi on väljennettävä perhelisään oikeuttavia tulorajoja ja lasten lukumäärää koskevia säännöksiä. Sekä lapsilisät että perhelisät on sidottava yleiseen ansiotasoon. Vähävaraisten nuorten koulutustukimuotoja on edelleen tehostettava.

Lastenhoitotuki

Pienten lasten huoltajille tulisi maksaa lastenhoitotukea, jonka avulla vanhemmat voisivat järjestää lastensa hoidon. Tätä tukea tulisi maksaa riippumatta siitä, ovatko vanhemmat työssä vai eivät.

Lasten päivähoito

Lastentarhat, seimet ja päiväkodit

Lasten päivähoidon perusratkaisu on lasten sekä vanhempien ja koko yhteiskunnan edun kannalta pienten, riittävän tiheässä olevien lasten päivähoitolaitosten luominen. Yhdyskuntasuunnittelussa on otettava huomioon lastenhoito-laitosten tarve. Laitosten perustaminen tulee saattaa lakisääteiseksi, ja laitospaikkoja on saatava tulevaisuudessa kysyntää vastaavasti. Lastentarhoja ja muita lastenhoitomahdollisuuksia on järjestettävä myös vuorotyössä käyvien vanhempien lapsille ja päiväkoteja koululaisille. Samaan järjestelmään liittyvänä on kehitettävä sitä täydentävää perhepäivähoitoa, joka on saatava tehokkaasti valvotuksi. Päivähoitolaitosten on pyrittävä koulujärjestelmään joustavasti liittyen auttamaan lasten koulunkäyntiä.

Päivähoidon rahoitus

Lasten päivähoitojärjestelmän luomiseen ja ylläpitämiseen tulee osallistua valtion, kuntien ja työnantajien. Maksut lasten vanhemmilta porrastettaisiin varallisuuden mukaan.

ELÄKETURVA

Eläkkeistä todellinen turva

Suurelle osalle eläkeikään ehtineitä eläkkeet eivät nykyisellään anna edes toimeentulon perusturvaa. Monet erilaiset eläkejärjestelmät asettavat kansalaiset hyvin erilaiseen asemaan. Erityisesti pelkän kansaneläkkeen ja pienien työeläkkeiden varassa elävien eläketurvaa on tuntuvasti kohennettava. Nykyinen hajanaisesti järjestetty eläketurva vaatii laajaa yhtenäistämisuudistusta.

Yhtenäinen eläkejärjestelmä

Valtion sosiaaliturvalaitos

Kansaneläkkeiden ja työeläkkeiden pohjalle on luotava yhtenäinen eläkejärjestelmä, joka tulee perustettavan valtion sosiaaliturvalaitoksen hoitoon. Näin luodaan yhteiskunnalliset edellytykset eläketurvan kehittämiselle ja vältetään nykyinen tarpeettomia kustannuksia ja kansalaisissa epätietoisuutta oikeuksistaan aiheuttava hajanaisuus. Samalla estetään suurpääomaa kerimästä haltuunsa ja käyttämästä hyödykseen suuria verovapaita eläkerahastoja. Muutenkin on työeläkejärjestelmässä luovuttava eläkevarojen pitkäaikaisesta ja ylimitoitetusta rahastoinnista ja siirryttävä kertyvien eläkemaksujen välittömään käyttöön niiden varsinaiseen tarkoitukseen eli eläkkeiden maksuun niihin oikeutetuille.

Peruseläke ja lisäeläke

Valtion hoitaman eläkejärjestelmän perustana tulee olla peruseläke, jota täydentäisi työsuhteen perusteella tuleva lisäeläke.

Eläketaso

Yleistavoite

Eläketason yleistavoitteeksi on kokonaiseläkkeelle asetettava kaksi kolmasosaa työaikaisista tuloista.

Ala- ja yläraja

Eläkkeillä on oltava ala- ja yläraja. Pienituloisille maksettavan vähimmäiseläkkeen määrä on säädettävä laskettavaksi määräosuutena palkkatyöntekijäin keskiansiotasosta. Suurituloisten kohtuuttoman korkeille eläkkeille on pantava katto.

Eläkeikäraja

Yksilöllinen ja ammatillinen eläkeikä

Eläkeikärajaa on pyrittävä alentamaan työelämän lisääntynyttä kuluttavuutta vastaavasti. Työntekijän on saatava halutessaan siirtyä eläkkeelle 60-vuotiaana, terveydelle vaarallisissa ja raskaissa ammateissa jo 55-vuotiaana. Tämän Iisaksi on tehtävä mahdolliseksi siirtyä eläkkeelle jo ennen varsinaista eläkeikää sellaisessa tapauksessa, ettei työntekijällä ole mahdollisuutta osallistua työelämään alentuneen työkyvyn, iän perusteella tapahtuvan syrjinnän tai ammattiin vaikuttavan teknisen kehityksen johdosta.

Nykyeläkkeiden korjaukset

Kansaneläkkeen parannukset

Kansaneläkejärjestelmän ajankohtaisia parannuksia ovat tukilisän korottaminen pelkän kansaneläkkeen varassa eläville, tukiosan saamisehtojen lieventäminen ja tukiosan myöntäminen kummallekin eläkeläispuolisolle yhtä suurena kuin yksinäiselle. Kansaneläkkeet on sidottava yleiseen ansiotasoon.

Työeläke ja nykyeläkeläiset

Myös jo ansiotyönsä päättäneet eläkkeensaajat on saatettava työeläkkeitä saavien kanssa yhtäläiseen asemaan. Työeläkkeiden vähimmäismäärää on tuntuvasti korotettava, ja vastaava lisäeläke on myönnettävä myös työeläkejärjestelmän ulkopuolelle jääneille eläkeläisille. Työeläkejärjestelmä on saatava täysitehoisesti toimivaksi huomattavasti nykyistä aikataulua nopeammin, joka edellyttää täysiä vanhuuseläkkeitä vasta tulevan vuosituhannen puolella.

Kaikki työeläkkeet yhtäläiselle pohjalle

Yksityisen työsuhteen perusteella myönnettävät eläke-edut on saatava samanlaisiksi kuin ne valtiolla ja kunnilla ovat. Täysi eläke on saatava 30 työvuoden jälkeen. Rasittavilla ja epäterveellisillä aloilla oikeus täyteen eläkkeeseen tulee myöntää tätäkin lyhyemmässä ajassa. Työeläke on määrättävä viiden parhaan vuoden ansioiden perusteella.

Osaeläke-järjestelmä

Työkyvyttömyys on määriteltävä kaikissa eläkejärjestelmissä siten, että työkyvyn osittaisen vähenemisen johdosta tukea tarvitsevat voisivat saada työkyvyttömyyseläkettä, ammatilliset seikat huomioon ottaen aina täyteen eläkkeeseen saakka. Osittain työkyvyttömälle korvaisi porrastettu osaeläke aiheutuneen ansionmenetyksen. Invalidiraha olisi maksettava myös eläkkeellä olevalle invalidille.

Eläkkeensaajien palvelu ja hoito

Eläkkeensaajien oloihin vaikuttavat eläkkeen määrän ohella monet muut tekijät: erilaiset palvelut, terveydenhoito, virkistymismahdollisuudet jne. Yhteiskunnan tulee tarjota erilaiset sosiaaliset palvelunsa joustavasti eläkeläisten saataville sekä tukea eläkeläisten oma-aloitteista järjestötoimintaa.

Perhe-eläkelakia laajennettava

Yleistä perhe-eläkejärjestelmää on täydennettävä ja sen etuuksia parannettava siten, että huoltajansa menettäneen perheen toimeentulo turvataan. Molemmat aviopuolisot on saatettava perhe-eläkkeen suhteen tasavertaiseen asemaan sekä edunsaajina että edunjättäjinä. Myös ennen nykyisten perhe-eläkelakien voimaan tuloa leskeytyneet henkilöt ja huoltajansa menettäneet orvot on saatava perhe-eläke-etuuksien piiriin.

Sosiaalivakuutus valtiolle

Pakolliset vakuutukset valtiolle

Keinottelun estämiseksi ja vakuutettujen etujen turvaamiseksi olisi eläkevakuutusten lisäksi kaikki lakisääteiset pakolliset vakuutukset kuten tapaturma- ja liikennevakuutukset siirrettävä yksityisen liiketoiminnan piiristä yhteiskunnan hoidettavaksi. Samalla tulee huolehtia siitä, että eduskunnan säätämien lakien avulla perustetut ja perustettavat taloudellista valtaa tuottavat sosiaalivakuutus- ym. rahastot tulevat eduskunnan valvontaan.

TERVEYDENHUOLTO

Terveys on perusoikeus

Terveys kuuluu jokaisen kansalaisen luontaisiin perusoikeuksiin, jotka yhteiskunta on velvollinen jäsenilleen takaamaan. Kansalaisten terveyden ylläpito ja sen edistäminen, sairauksien ehkäisy, sairaiden hoito ja vammautuneiden kuntoutus kuuluvat kaikki yhteiskunnan vastuulla olevan terveydenhuoltopolitiikan tehtäviin.

Maksuton terveydenhoito koko kansalle

SKDL:n tavoitteena on maksuton terveyden- ja sairaanhoito koko kansalle. Terveyspalvelukset on saatettava yhtäläisesti kaikkien ulottuville. Oikeus terveyteen ei saa olla riippuvainen varallisuudesta, sosiaalisesta asemasta, asuinpaikasta eikä tiedon puutteesta.

Kansanterveys yhteiskunnan vastuulla

Kansanterveyden kohottaminen on nykyaikaisen yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Tästä syystä on koko terveydenhuolto yhteiskunnallistettava. Valtiovallan on vastattava pääosasta terveydenhuollon kustannuksia.

Terveydenhuollon järjestelmä

Yhtenäinen hallinto - joustava palvelu

Terveydenhuollon organisaatio on sekä keskus-, alue- että paikallistasolla järjestettävä toimimaan yhtenäisenä kokonaisuutena, jonka tarjoamat palvelukset niveltyvät kiinteästi toisiinsa. Tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen hallinnon aikaan saamiseksi on yhtenäistettävä erilaiset alueelliset terveydenhuoltojärjestelyt ja luotava kansanterveystyön paikalliseksi perustaksi terveyskeskusten verkosto. Samalla tulee huolehtia siitä, että terveys- ja sosiaaliviranomaisten toiminta on kaikilla tasoilla yhteen sovitettua, aukotonta ja toisiaan täydentävää. Sairausvakuutusjärjestelmä on kytkettävä palvelemaan tarkoituksenmukaisesti terveydenhuollon kaikkia vaiheita ehkäisevästä toiminnasta kuntoutukseen asti. Joustavan hallintojärjestelmän avulla on kaikki terveyspalvelukset tuotava lähelle käyttäjiään.

Suunnittelu, koulutus ja tutkimus

Terveydenhuolto-ongelmien tarkoituksenmukainen ratkaisu edellyttää alan järkiperäistä suunnittelua, koulutusta ja tutkimusta. Riittävän koulutuksen avulla on turvattava lääkäreitä maan kaikkiin osiin ja myös erikoisaloille. Terveyden- ja sairaanhoidon tehostamiseksi on koulutettava avustavaa erityishenkilökuntaa terveydenhuollon eri tehtäviin. Terveydenhoidon kehitys edellyttää hajanaisen tutkimustoiminnan yhdenmukaistamista ja alan tieteellisen tutkimuksen keskittämistä muutamaan nykyaikaiseen tutkimuslaitokseen.

Ehkäisevä terveydenhoito

Sairauksien ehkäisy tavoitteeksi

Terveydenhuollon pääpainon on tulevaisuudessa oltava sairauksien ehkäisyssä. Ympäristösuhteet on saatettava kansanterveyttä edistäviksi ja terveydestä huolehtiminen yleiseksi elämänasenteeksi. Terveyskasvatus on ulotettava tehostettuna koteihin, kouluihin ja työpaikoille. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työelämän aiheuttamien sairauksien torjuntaan. Terveystarkastuksia on järjestettävä säännöllisin ja riittävän lyhyin väliajoin pakollisina koko väestölle piilevien sairauksien saattamiseksi hoitoon ajoissa.

Mielenterveys

Mielenterveydestä huolehtimalla on pyrittävä ehkäisemään psyykkiset häiriöt ja sairaudet, jotka nyky-yhteiskunnassa ovat yhä yleistymässä ja joista erityisesti nuorison keskuudessa on tullut hälyttävä vaara. Tällöin on koko yhteiskunnan luonne muutettava ihmiskeskeisemmäksi, ja yhteiskunnan on turvattava jäsenilleen täysipainoisen kehittymisen ja osallistumisen mahdollisuus. Psykiatristen potilaitten ja kehitysvammaisten hoidossa on siirryttävä nykyisestä laitosvaltaisuudesta soveltuvin osin ensi sijassa avohoitoon, jota yhteiskunta riittävästi tukee. Mielenterveystyö on ulotettava myös syrjäseuduille. Edellytyksenä mielenterveyden hyvälle hoidolle on, että yhteiskunta pystyy järjestämään jokaiselle kykyjensä mukaisen työpaikan, riittävän toimeentulon, kunnollisen asunnon ja terveellisen elinympäristön.

Avohoito

Sairaaloiden ulkopuolella tapahtuvaa avohoitoa on voimakkaasti kehitettävä ja sovellettava silloin kun se on tarkoituksenmukainen hoitotapa potilaan kannalta.

Terveyskeskukset perustaksi

Tehokkaan avohoidon järjestämiseksi on perustettava terveyden- ja sairaanhoidon paikallisiksi perusyksiköiksi terveyskeskuksia, jotka muodostaisivat monipuolisten terveyspalvelusten jakeluverkoston koko maahan. Terveyskeskukset korvaisivat nykyisen kunnanlääkärijärjestelmän, ne käyttäisivät hyväkseen paikallissairaaloita ja ohjaisivat potilaita edelleen asianmukaiseen sairaalahoitoon.

Terveyskeskuksen tehtävät

Terveyskeskukselle kuuluisivat äitiys- ja lastenneuvola, nuoriso- ja vanhustenneuvola, ehkäisevät terveystarkastukset, ympäristöhygienian valvominen, kouluterveydenhoidon toteutus ja valvonta, hammashoito sekä psykiatriset huoltotehtävät. Terveyskeskukseen liittyvän paikallissairaalan tai oman sairasosastonsa puitteissa terveyskeskus hoitaisi lyhytaikaisia sairaustapauksia sekä potilaiden kuntoutusta.

Kotisairaanhoito

Avohoidon ulottamiseksi koteihin on tehostettava kotisairaanhoitoa. Tämä edellyttää kotisairaanhoitajien, kodinhoitajien ja kotiavustajien koulutuksen tuntuvaa lisäämistä, jotta laitosten ulkopuolella lääkärien valvonnassa tapahtuva hoito voidaan toteuttaa. Koulutus on annettava valtion tehtäväksi, ja koko kotisairaanhoidon järjestelmä on kunnallistettava.

Sairaalat Ja parantolat

Tasavertaisuutta sairaanhoitoon

Sairaalahoitoa on sitä tarvitsevan saatava asuinpaikasta riippumatta ja tasavertaisin perustein. Tämän vuoksi on sairaaloiden yksityispaikkajärjestelmä ja lääkäreiden yksityisvastaanotto sairaaloissa lopetettava ja yksityissairaalat otettava valtion haltuun. Sairaalahoitoon pääsy on saatettava pelkästään sairaudesta eikä potilaan varallisuudesta riippuvaksi.

Sairaanhoidon porrastus

Sairaaloiden eritasoiset hoitomahdollisuudet on pyrittävä käyttämään tarkoituksenmukaisesti keskus-, alue- ja paikallissairaaloiden joustavan yhteistoiminnan avulla. Sairaanhoidon järkevän porrastuksen lisäksi on sairaaloiden kalliit poliklinikat, laboratoriot ja röntgen- ym. erikoislaitteet saatettava tehokkaaseen käyttöön. Erityisen tehokkaisiin toimiin on ryhdyttävä pitkäaikaissairaiden hoidon järjestämiseksi.

Toipilas- ja virkistyskodit

Varsinaisten sairaaloiden rinnalle on luotava vapaamuotoisempi toipilas- ja virkistyskotijärjestelmä, jonka puitteissa terveydenhoitoa voitaisiin antaa levon, lomailun ja virkistäytymisen muodossa lääkärien valvomana.

Työpaikkaterveydenhuolto

Työ ja työpaikat terveellisiksi

Jokainen työ- ja virkasuhteessa oleva työntekijä on saatava työpaikkansa puitteissa terveydenhuollon piiriin. Kaikissa työpaikoissa työskentelyn on voitava tapahtua työntekijän terveyttä ja turvallisuutta vaarantamatta.

Työpaikkaterveysasemat

Työntekijäin terveydellistä tilaa on työpaikoilla jatkuvasti valvottava. Työpaikoille on perustettava yleiseen terveydenhuoltojärjestelmään liittyvät terveysasemat. Näiden henkilöstön muodostaisivat työterveyteen liittyvien eri alojen asiantuntijat sekä työntekijäin edustajat. Pienempiä työpaikkoja varten on perustettava yhteisiä terveys- ja tarkkailuasemia. Kustannukset tulisivat työnantajain ja vakuutuslaitosten suoritettaviksi.

Tehtävät ja tavoitteet

Työpaikkojen terveysasemien tehtävänä on pitää huolta työntekijäin terveydestä sekä sairastuneiden ja vammautuneiden kuntoutuksesta. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että ensisijaisesti ehkäisevää terveydenhoitoa edistetään, sairastuneet ja vammautuneet saatetaan asianmukaiseen hoitoon, kuntoutetaan ja huolehditaan siitä, että työntekijät yrityksissä sijoitetaan heidän kuntoaan vastaaviin töihin.

Kuntoutus

Vajaakuntoiset toimintakykyisiksi

Kuntoutuksen avulla on pyrittävä saamaan vajaakuntoisten ruumiillinen, henkinen, ammatillinen ja sosiaalinen suorituskyky mahdollisimman korkealle tasolle. Lääkinnällisten kuntoutustoimenpiteiden ohella on sosiaalisen kuntoutuksen keinoin pyrittävä siihen, että jokainen kuntoutettu autetaan edellytystensä rajoissa kykeneväksi ansiotyöhön, omintakeiseen toimeentuloon ja muutoinkin mahdollisimman normaaleihin elämänolosuhteisiin.

Kuntoutusjärjestelmä

Terveydenhuoltoa kehitettäessä on kuntoutus liitettävä siihen järjestelmän elimellisenä osana, jonka tehtävänä on viedä terveyden- ja sairaanhoidon toimenpiteet mahdollisimman myönteiseen lopputulokseen asti. Tämä edellyttää, että perustetaan riittävästi ajanmukaisia kuntouttamiskeskuksia ja saatetaan kuntoutustoiminta keskitettynä yhteiskunnan hoitoon.

Sairausvakuutus

Kaikki sairauskustannukset korvattaviksi

Niin kauan kuin terveyden- ja sairaanhoito ei ole maksutonta, sairasvakuutuksen tehtävänä on luoda kansalaisille nykyistä tasapuolisemmat mahdollisuudet terveydenhoitopalvelusten saantiin. Järjestelmää on parannettava saattamalla kaikki terveyden- ja sairaanhoidosta aiheutuvat kustannukset sairasvakuutuskorvausten piiriin. Järjestelmän avulla on edistettävä nykyistä enemmän sairauksien ehkäisemistä ja sairastuneiden ja vammautuneiden kuntouttamista.

Sairausvakuutus ensisijaiseksi, korvaukset välittömästi

Korvausmenettely on yksinkertaistettava ja sairausvakuutuslaista tehtävä kaikilta osin ensisijainen muihin korvauslakeihin verrattuna. Kun lääkekustannukset on saatu korvattaviksi suoraan apteekista, on myös lääkärinpalkkioiden sekä tutkimus- ja hoitokustannusten korvaaminen järjestettävä asianomaisissa laitoksissa annettavan maksualennuksen muodossa tapahtuvaksi.

Etuuksia parannettava

Sairausvakuutusetuuksia on parannettava. Sairaanhoitokustannuksista maksettavia korvauksia on korotettava nykyisestään. Varattomille eläkkeensaajille sairaanhoitokustannukset olisi korvattava kokonaan. Sairausvakuutuksen nojalla korvattavaksi on saatava ensi vaiheessa hampaiden hoito. Kokonaan korvattavien lääkkeiden alaa on laajennettava koskemaan kaikki runsaasti lääkekustannuksia aiheuttavat pitkäaikaiset sairaudet. Sairaanhoidon matkakustannuksina on korvattava myös välttämättömät yöpymiskustannukset hoitomatkalla vieraalla paikkakunnalla. Päivä- ja äitiysrahan vähimmäismäärä tulee korottaa niin, etä se turvaa toimeentulon, ja korkeinta päivärahaa on alennettava nykyisestään. Päivärahaa tulisi maksaa heti sairastumisesta alkaen. Kuntoutustapauksissa maksamisen tulee jatkua koko kuntoutusajan. Äitiysrahaa olisi maksettava, asteittain suoritusaikaa jatkaen, puolen vuoden ajalta.

Sairaus ja liiketoiminta

Lääkehuolto yhteiskunnallistettava

Kukaan yksityinen ei saa hyötyä toisen sairaudesta. Sairauden hyväksikäyttö liiketoiminnassa on lopetettava. Lääkkeiden ja sairaalalaitteiden maahantuonti, lääketeollisuus ja apteekkilaitos on otettava valtion haltuun ja perustettava lääkintä-, hoito- yms. välineitä valmistava valtion tehdas. Laboratoriot ja muut niihin verrattavat sairaanhoitopalveluksia jakavat laitokset on kunnallistettava. Lääkärin asema on muutettava yksityisyrittäjästä yhteiskunnan palkkaamaksi työntekijäksi.

Maksut valvontaan

Lääkintäpalveluksia jakavien laitosten ja lääkärien perimät maksut on saatettava tehokkaaseen valvontaan, ja sallittujen maksujen enimmäismäärien tulee vastata sairausvakuutuksen korvaustaksoja.

Lääke- ja ravintoaineiden valvonta

Lääkkeiden ennakkotarkastusta on huomattavasti tehostettava. Asianmukaisen terveyskasvatuksen avulla on lääkkeiden väärinkäyttö pyrittävä estämään. Ravinto- ja nautintoaineiden samoin kuin kotitaloustarvikkeiden valmistuksessa, mainonnassa ja myynnissä on otettava huomioon terveydelliset näkökohdat yhteiskunnan tehokkaan valvonnan avulla, jonka tuottajat maksavat.

SOSIAALIHUOLLOSTA SOSIAALIPALVELUUN

Toimeentulon turva on luotava jokaiselle kansalaiselle ensi sijassa takaamalla kaikille mahdollisuus itsensä ja perheensä elättämiseen työllä. Yhteiskunnan tukea tarvitseville on sitä annettava ensisijaisesti sosiaalivakuutuksen ja sosiaaliavustuksen keinoin ryhmäkohtaisesti. Yksilöllisten ja satunnaisten ongelmien ratkaisussa on yhteiskunnan tarjottava palveluksiaan sosiaalihuollon muodossa.

Sosiaalihuolto - palvelua ja hoitoa

Sosiaalihuolto on palvelua

Sosiaalihuolto on käsitettävä palvelusten jakamiseksi. Sen palvelusten käyttö on yhtä luonnollista kuin koululaitoksen tai terveydenhuollon palvelukset. Sosiaalihuollon on pyrittävä aktiivisesti ja ennalta ehkäisten turvaamaan riittävä toimeentulo niille, jotka eivät ole tasavertaisessa asemassa omalla työllään toimeentulevien kanssa. Huoltoavun tulee olla viimeinen keino, ensisija on asetettava sosiaalivakuutusten kautta järjestettävälle sosiaaliturvalle.

Hoidolliset tavoitteet

Sosiaalihuollon on omaksuttava hoidollisia tavoitteita erityisesti sosiaalisesti poikkeaviin yksilöihin nähden. Sosiaalihuollon taloudellisten palvelusten on seurattava yleistä elintason nousua, ja kitsastelevasta palvelusten jakamisesta on luovuttava. Sosiaalihuollon kustannuksia on tasattava niin, että palvelukset voidaan antaa yhtä korkeatasoisina kaikkialla maassa.

Lasten ja nuorten huolto

Humaanisuus ja huolenpito

Lasten ja nuorten huollossa on lainsäädännön periaatteeksi ja käytännön toiminnan pääsisällöksi asetettava humaanisuus ja huolenpito kaikista lapsista. Lasten ja nuorten oikeusturva on saatava heitä kaikissa tilanteissa suojaavaksi.

Perheen tukeminen

Lasten ja nuorten auttamiseksi on yhteiskunnan kannettava vastuunsa perhekokonaisuuden tukemisessa. Lainsäädännön johtavaksi ajatukseksi on otettava tehokas ehkäisevä koko perheeseen kohdistuva toiminta. Jo yhdyskuntasuunnittelussa on asumisen ohella otettava huomioon perheiden, lasten ja nuorten tarpeet.

Au-lapset

Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten asemaan on kiinnitettävä erityistä huolta. Heitä koskeva erityislainsäädäntö on uudistettava mm. siten, että yhteiskunta turvaa heille ja heidän huoltajilleen nykyistä varmemman toimeentulon, että heidän perimysoikeutensa isään ja isänpuoleisiin sukulaisiin saatetaan samaksi kuin avioliitossa syntyneiden lasten ja että heidän pakkovalvontansa jätetään sosiaaliviranomaisille vain samanlaisissa erityistapauksissa kuin lasten yleensä.

Huostaanotto ia sijoitus

Lasten huostaanotossa tulee periaatteena olla lapsen paras. Tässä yhteiskunnan harjoittamassa suojelutoiminnassa on päästävä nykyistä suurempaan joustavuuteen lapsen aseman turvaamiseksi. Lapsia yhteiskunnan huostaan otettaessa tulee aina tarkoin selvittää huostaanoton syyt ja pyrkiä poistamaan ne. Huostaanotetuille lapsille on taattava asiantunteva ja tarkkailun alainen hoito, kasvatus ja koulutus. Kasvattajien koulutus on kiireesti järjestettävä nykyaikaisiin koulutusmenetelmiin pohjaavaksi.

Huostaanotettujen ja yhteiskunnan toimesta kasvatettavien nuorten jälkihoito on saatava toimimaan niin, että nuorille turvataan mahdollisuus ammattiin ja työpaikkaan sekä asunnon saantiin.

Vammaiset ja poikkeavat

Vammaishuolto

Vammaisten huolto on kehitettävä tehokkaaksi vajaatyökykyishuolloksi, joka ulottuu lääkinnällisestä ammatilliseen kuntoutukseen ja työhönsijoitukseen.

Sosiaalisesti poikkeavat

Sosiaalisesti poikkeavan ihmisen yksilölliset vaikeudet ovat osaltaan seurausta häntä ympäröivästä sosiaalisesta kentästä. Sosiaalisesti poikkeavien henkilöiden hoito kuuluu lääkärille ja sosiaalityöntekijälle. Pakon käytöstä heidän hoidossaan on luovuttava mahdollisimman pitkälle ja luotava järjestelmä, joka auttaessaan huollettavaa henkilöä takaa hänelle samalla täyden oikeusturvan.

Laitoshoito uudistettava

Sosiaalisesti poikkeavien huolto on järjestettävä uudelleen. Nykyisin käytettävä laitoshoito-järjestelmä on kokonaan uudistettava. Työlaitokset on korvattava sosiaalisairaaloilla, jotka hallinnollisesti liitetään sairaalajärjestelmään.

Sosiaalihuollon yhteydet

Sosiaalihuolto on nivellettävä yhteistyöhön terveydenhuollon, koululaitoksen ja työmarkkinoiden kanssa. Taloudellisen avun lisäksi tarvitaan entistä enemmän avohuoltoon liittyvää hoidollista ja ohjaavaa sopeuttamistoimintaa. Tässä työssä on turvauduttava myös eri alojen asiantuntijoista muodostettujen työryhmien käyttöön.

Kehitys sosiaalipalveluun

Sosiaalipalvelu laajenee

Sosiaalivakuutusturvan alan laajentuessa ja etuuksien parantuessa sosiaalihuolto on muuttamassa luonnettaan ja tarkoitusperiään. Varsinaisen sosiaalihuollon tarve tähänastisissa muodoissaan on vähenemässä ja sosiaalipalvelujen määrä lisääntymässä. Sosiaalipalvelujen tarve on suurin lapsiperheillä, vanhuksilla ja vammaisilla, ja tämä tarve on ensiksi tyydytettävä. Mutta sosiaalipalveluja tarvitsevat yhä enenevässä määrässä kaikki kansalaiset varallisuudesta riippumatta. Tähän vaikuttavat yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, mm. kaupungistuminen ja naisten kasvava osallistuminen tuotannolliseen toimintaan.

Sosiaalipalvelumuodot

Sosiaalipalveluja kehitettävä

Tähän asti vähäisiksi jääneitä palvelutehtäviä on lisättävä. Lasten päivähoitotoimintaa on pyrittävä laajentamaan niin, että siitä lopulta voivat päästä osallisiksi kaikki sitä haluavat perheet. Palveluja tarjoaisivat asukkaille myös erilaiset neuvolat ja kunnalliset oikeusaputoimistot.

Sosiaalipalvelut olisivat vähävaraisille maksuttomia, muilta niistä perittäisiin maksukyvyn mukainen korvaus.

Kodinhoitopalvelut

Kodinhoitojärjestelmää on edelleen kehitettävä. Erilliset kotiapu-, kodinhoito- ja kotisairaanhoitokeskukset olisi yhdistettävä. Yhteinen hallinto tehostaisi kaikkien toimintaa ja nykyinen sekava tilanne helpottuisi. Yhtenäisestä kodinhoitojärjestelmästä kehittyisi näin tehokas palvelumuoto, joka turvaisi avun saamisen kotiin tarvittaessa.

Keskitystä palvelujen jakoon

Sosiaalipalveluja tarjoavat laitokset samoin kuin sosiaaliturvaan kuuluvaa tukea jakavat toimistot tulisi mahdollisimman suuressa määrässä keskittää yhteisiin tiloihin, niin että asiointi niissä olisi vaivatonta ja samalla erilaiset tuki- ja palvelumuodot olisivat helpommin jokaisen tietoon saatavissa. Muutenkin on tiedotustoimintaa kansalaisten sosiaaliturvaan kuuluvista oikeuksista parannettava.

SOSIAALISEN KEHITYKSEN SUUNTA

Yhteiskuntasuunnittelu, sosiaalisuunnittelu

Koko yhteiskunnan järkevän ja oikeudenmukaisen kehittämisen kannalta on erityisen tärkeää yhteiskuntapoliittinen suunnittelu. Sosiaalipolitiikan kehittäminen on edistyksellisen yhteiskuntapolitiikan välttämätön osa. Kun sosiaalisen turvallisuuden lisääminen edellyttää vastaavia taloudellisia voimavaroja, sosiaalisuunnittelun on nivellyttävä aukottomasti yhteiskunnan taloudelliseen suunnitteluun.

Kansanvalta sosiaalihallintoon

Kun SKDL pyrkii määrätietoisesti parantamaan kansan sosiaalisia oloja, se edellyttää myös kansan laajojen joukkojärjestöjen pääsevän vaikuttamaan sekä sosiaalisiin uudistuspäätöksiin että niiden toteuttamiseen käytännössä. Tämän vuoksi sosiaalihallinto on yhtenäistämisen kautta saatettava kansan valitsemien elinten valvottavaksi, irti virkavaltaisuudesta ja aktiivisesti kohteitaan hakevaksi sosiaalipalvelu-järjestelmäksi. Samalla on huolehdittava sekä sosiaalityöntekijäin että alan hallintoon osallistuvien luottamusmiesten entistä tehokkaammasta, sosiaalityön tarpeita vastaavasta koulutuksesta.

Sosiaaliturvan rahoitus

Kansalaisten sosiaalisen turvallisuuden täydentämiseen on pyrittävä sekä kansantulon kasvun kautta että jakamalla yhteiskunnan varat sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin. SKDL on sitä mieltä, etteivät sosiaalisiin tarkoituksiin käytetyt varat ole kansantaloudesta hukkaan heiteltyjä, vaan että niillä päinvastoin on talouselämässä vähävaraisten kulutuskykyä lisäävä ja siten taloudellista toimintaa vilkastuttava vaikutus. Monilla ennalta ehkäisevillä toimintamuodoilla voidaan myös vähentää varsinaisia huolto-menoja. Tässä suhteessa on erityisen suuri vaikutus hyvin toimivalla sosiaalivakuutusjärjestelmällä, terveydenhoidon tehokkaalla toteuttamisella, aktiivisella sosiaalipalvelulla sekä ennen kaikkea huolenpidolla siitä, että kaikille järjestetään mahdollisuus toimeentuloon omalla työllään.

Taloudellinen demokratia täysipainoisen sosiaaliturvan edellytys

Suomen Kansan Demokraattisen Liiton mielestä yhteiskunnalla on vastuu siitä, että kenenkään perusoikeudet, joihin sosiaalinen turvallisuus kuuluu, eivät saa olla riippuvaisia varallisuudesta, sosiaalisesta asemasta tai yhteiskuntaluokasta. Kansanvallan toteuttaminen myös sosiaalisella alalla edellyttää perimmältään taloudellista demokratiaa, jonka aikaan saamiseksi SKDL on valmis muuttamaan vallitsevia taloudellisia valtasuhteita.