SKDL:n LIITTONEUVOSTO 30.11.1986

YHTEISKUNTAPOLIITTINEN ASIAKIRJA

Eduskuntavaaleja koskeva keskustelu on keskittynyt vaalien jälkeisen hallituksen kokoonpanon pohdintaan. SKDL ei halua osallistua politiikan pintavaahtoa koskevaan jaaritteluun. Käsityksemme politiikasta on toinen: olennaista siinä on politiikan sisältö, ja ennen kaikkea arvot, jotka ohjaavat yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja. SKDL ei myöskään halua rajoittua vaikuttamiseen, joka määräytyy politiikan valtiollisen kalenterin ja parlamentaaristen muotojen perusteella. Meille politiikka on myös pyrkimystä ihmisten oman elämän hallinnan lisäämiseen.

Haluamme kuitenkin esittää oman näkemyksemme siitä, minkälaisiin asioihin tulevan hallituksen tulisi tarttua. Sanomme avoimesti: Pyrimme muutoksen hallitukseen, joka lisää rohkeasti tasa-arvoa yhteiskunnassamme, huolehtii vähäväkisten oikeuksista, kunnioittaa luontoa ja kehittää suomalaista yhteiskuntaa sen tulevaisuudesta nousevia tarpeita silmälläpitäen. Tällaisen hallituksen ulkopoliitikan kunnianhimoisena tehtävänä on jatkuva ponnistelu rauhan turvaamiseksi, kehitysongelmien ratkominen kansainvälisellä yhteistyöllä ja omin solidaarisuustoimenpitein sekä aktiivinen kamppailu maailmanlaajuisia ja alueellisia ympäristöuhkia vastaan.

Suomen kansantalouden kytkennät

Viime kesän tapahtumat olivat hyvin opettavaisia. Suomen Pankki joutui pyöritykseen, josta se ei ole vieläkään toipunut. Päivittäisiä korkonoteerauksia seurattiin kuin urheilukilpailuja. Vähemmän on kysytty syitä.

Kapitalistiseen maailmantalouteen integroituminen on tullut uuteen vaiheeseen. Nyt avataan ovia rahan ja pääoman tulla ja mennä. Kun tavarakauppa vapautettiin kolmen vuosikymmenen aikana kriittisesti keskustellen ja paketteja tasapainotellen, pääomamarkkinat avataan nyt ilman keskustelua. "On hienoa seurata kansainvälistä kehitystä", näyttää riittävän perusteluksi.

Me emme hyväksy tätä. Suomen Pankki on saatava talouspoliittisen keskustelun päätöksenteon piiriin. Rahan liikkumista on seurattava ja ohjattava. Kansandemokraatit ilmoittautuvat puolustamaan Suomen talousjärjestelmän - tämän kapitalistisenkin suhteellista itsenäisyyttä. Esimerkiksi: juuri tällä hetkellä Suomen Pankkikin haluaisi ilmeisesti alentaa korkoa kotimaisista syistä, mutta ei voi sitä ulkomaisista syistä tehdä.

Sama keskustelun puute vaivaa myös kotimaista talouspolitiikkaa. Tuotannon ja työllisyyden näkymät otetaan itsestäänselvyyksinä, politiikka on vain sopeutumista. Talouspolitiikkaan on löydettävä muitakin kuin teknisiä tavoitteita - inflaatioastetta, vaihtotasetta, valtionvelkaa, veroastetta.

Talouspolitiikalle on voitava asettaa selkeät tavoitteet. Talouspolitiikan on palveltava kansan etua, ihmisten elämän mahdollisuuksien parantamista. Talouspolitiikan tavoitteeksi on myös asetettava toimiva kansantalous, joka ei merkitse vain yksityisten yritysten kannattavuudesta huolehtimista.

Työllisyys lähtökohdaksi

Työllisyyden turvaaminen ei ole helppo tavoite tässä järjestelmässä, eikä työttömyyden poistamiseen ole olemassa yhtä konstia. Sen olemme huomanneet niin hallituksessa kuin oppositiossakin. Mutta nykyään ei edes yritetä.

Kansandemokraatit esittävät seuraavan hallituksen ohjelmaksi laajaa tavoiteohjelmaa, jossa kaikki yhteiskuntapolitiikan keinot suunnataan työttömyyden vähentämiseen. Nykyisin yrityksille jaetaan rahaa ilman osoitetta, ilman velvoitteita. Samalla ja vähemmälläkin rahalla saataisiin paljon aikaan, jos se kohdistettaisiin uusien työpaikkojen luomiseen ja lupaaviin tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Osallistuessaan suurteollisuuden rakennemuutoksiin ja "saneerauksiin" on valtion toimien ehdoksi aina asetettava helkilöstön työllisyyden ja koulutuksen turvaaminen.

Talouspoliittisen päätösvallan säilyttäminen kotimaassa antaa sekin paremmat edellytykset työllisyyden hoitamiseen. Ulkomaankauppa, erityisesti Suomen ja Neuvostoliiton kaupan kehittäminen korkealla tasolla, on keskeisesti myös työllisyyskysymys.

Työajan lyhentäminen

Työajan lyhentäminen kuuluu keskeisenä osana tähän työllisyysohjelmaan. SKDL:n liittokokous asetti sen yhdeksi päätavoitteeksi lähivuosien politiikassa. Ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen vasemmiston yhteisvoimin voidaan työajan lyhentäminen saada palvelemaan sekä työllisyyttä että elämisen laatua.

SKDL esittää työaikalain muuttamista siten, että yleinen työaika lyhenee tuntuvasti. On pyrittävä siihen, että työajan lyhentäminen mahdollistaa erilaiset työaikaratkaisut elämänkaaren eri vaiheissa ja tukee myös erilaisia elämäntaparatkaisuja. Esim. perheille, joissa on pieniä lapsia, päivittäinen työajan lyhentäminen on ensisijaista.

Työn oikeaa jakamista on myös työttömyyseläkkeen ikärajan laskeminen takaisin 55 vuoteen.

Julkisten palvelujen kehittäminen on sekin työllisyyspolitiikkaa. Koulutuksessa, terveydenhuollossa, lasten- ja vanhustenhuollossa ei tekeminen lopu. Tietenkin kysymys on näiden palvelujen rahoituksesta. Mistä rahat valtion ja kuntien tiukkoihin budjetteihin?

Kenen verta verot juo?

Eräs viime vuosien talouspolitiikan pyhiä lehmiä on ollut veroaste. Se on pidetty kansainvälisesti ottaen varsin alhaalla. Myös työväenliikkeen piirissä on alhaista verotusta pidetty hyvänä, kun verorasitus on kuitenkin sälytetty palkkatyöväestölle. Seurauksena yksimielisyydestä, jolla veroaste on pidetty alhaisena on ollut palvelujen karsiminen ja kova yksityistämiskeskustelu.

Näkyvissä on myös toinen vakava kehityssuunta: julkinen säästäminen on lähes loppunut, valtion yritykset ja liikelaitokset eivät saa enää pääomaa. Valtion rautatiet rappeutuvat. Valtiolla ei ole pääomaa kansallisesti tärkeille ja työllisyyttä edistäville hankkeille. Kepulaiset ja joku demarikin on ehdottanut tämän pääoman hankkimista jopa yksityistämällä Neste, Finnair, Outokumpu ja Kemira. Ei toki niin.

Verotuksen kiristäminen ei tietysti ole erityinen vaalivaltti. Tärkeiden yhteisten tehtävien rahoituspohjan turvaaminen pitäisi silti kiinnostaa meitäkin.

Tähän on heti perään kerrottava, kuinka me kansandemokraatit haluamme muuttaa verotusta. SKDL julkaisi muutama viikko sitten veropolittisen kannanoton, joka sisältää selkeän ohjelman.

Verotus on politiikkaa

Tällä hetkellä verotusta käytetään yhä enemmän vain valtion menojen kattamiseen. Verotuksen kaksi muuta tehtävää - tulontasaus ja taloudellinen ohjaus - ovat unohtumassa. Yritysverotus on jo niin vähäistä, ettei sillä ole talouspoliittista merkitystä. Vähät verot kohdistuvat vieläpä väärin päin enemmän pieneen työvaltaiseen yritystoimintaan.

SKDL:n linja on päinvastainen. Alennetaan työn verotusta, palautetaan suuryhtiöille mm. omaisuusvero. Tukitaan porsaanreiät niin, ettei yritys voi eikä sen tarvitse tehdä hölmöyksiä veroja kiertääkseen. Mainonta, markkinointi ja turha edustaminen on pantava verolle. Yritysten on osallistuttava verojen maksamiseen edes yhtä paljon kuin muissa kapitalistisissa maissa.

Omaisuus verolle

Henkilöverotuksessa on lähtökohdaksi otettava veronmaksukyky. Eri tulolajit on tehtävä samanarvoisiksi. Tällä hetkellä suurituloinen voi kiertää veroja osinkojen, korkojen ja muiden epäsosiaalisten vähennysten avulla. Myyntivoitot on saatava täysimääräisinä verolle. Omaisuusverotuksen alentaminen on lopetettava. Päinvastoin maan, kiinteistöjen ja osakkeiden arvojen tulisi vastata todellista hintaa.

Kuntien asema

Kun muut keinot eivät riitä, on valtion ja kuntien huolehdittava suorasta työllistämisestä. Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä työllisyyslaki, joka velvoittaa kunnat työllistämään tietyssä määrin nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä. Kun kuntien velvollisuuksia lisätään, niille on annettava myös riittävät voimavarat tehtävän hoitamiseen. Tämä koskee myös kunnan toimialaa: kunnille on annattava oikeus oman liike- ja yritystoiminnan harjoittamiseen.

Vielä yksi keskeinen työvoimapoliittinen keino: koulutus. Hyvä peruskoulutus antaa ihmiselle paremmat eväät työn ja ammattien vaihtuessa. Koulutus on myös välitön keino antaa työttömälle uusi ammattitaito uuteen työpaikkaan. Lisäksi koulutus vaikuttaa työvoiman määrään.

Koulutus

Yleissivistävä koulutus ja nuorison ammattikoulutus ovat kehittyneet ripeästi viimeisen 10-15 vuoden aikana. Tosin tällä hetkellä käydään kiivasta keskustelua sekä peruskoulun sisällöstä että keskiasteen uudistuksen toteuttamisesta. Välillä tuntuu jopa ylioppilastutkinnon aihevalikoima kansalliselta kohtalon kysymykseltä.

Vastuu nuorista

Liian moni nuori jää peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ulkopuolelle tai keskeyttää pian opintonsa. Näitä nuoria palvelee ns. koulutustakuukokeilu, jossa kunta etsii ja takaa sopivan koulutusmuodon tarvittaessa jopa yksillöllisesti. Koulutustakuu kuuluu osana nuorten yhteiskuntatakuuseen. Se on meidän mielestämme pian toteutettava koko maassa.

Aikuiskoulutus

Mutta todelliset haasteet ovat aikuiskoulutuksessa. Kymmenen vuoden "uudistuksen" jälkeen ollaan yhä lähtökuopissa. Koulutus on laajentunut suunnittelemattomasti eikä työnantajien, valtion, kuntien koulutettavien rahoitusvastuuta ole selvitetty. Viime tupo-ratkaisussa nostettiin koulutus ensimmäisen kerran sopimuksen piiriin. Se on hyvä lähtökohta. SKDL on esittänyt opintovapaan ja aikuisten opintotuen lisäämistä. Vaadimme perusratkaisuna työnantajamaksuun perustuvaa aikuiskoulutus-rahastoa, jonka turvin toteutetaan palkallinen opintovapaajärjestelmä.

Opiskelu, sivistys, tietoisuus

Työväenliike on myös sivistysliike, eikä koulutusta saa käsittää vain yhteydessä työhön. Sekä nuorten että aikuisten koulutuksessa on turvattava myös omaehtoinen sivistystyö.

Ihminen saa tietysti tietoja ja virikkeitä muuallakin kuin kouluista ja järjestötyön opinnoista. "Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja.", sanoo Erno Paasilinna.

Niin - mitä tietoja itseoppinut saa tässä yhteiskunnassa? Millainen on kirjallisuus, kirjastolaitos, tiedonvälineet? Ja millainen lehdistö, televisio, joukkotiedotus?

Viestinnän uhkat ja haasteet

Viestinnän kenttä on muutoksessa. Viestintäteknologia tarjoaa ristiriitaisesti sekä uusia mahdollisuuksia että todellisia uhkia.

Kolme kysymystä asettuu vastattavaksi. Viestinnän kotimainen verkosto, viestinnän kansainväliset verkostot ja viestinnän sisältö. Ja nämä riippuvat myös toisistaan. Vaikeaksi tilanteen tekee se että alan lainsäädäntö on vanhentunutta ja uutta ollaan säätämässä tilanteessa, jossa yksityinen pääoma on jo vallannut uusia tehtäviä.

SKDL:n mielestä viestinnän perusverkostot tulisi säilyttää tai hankkia valtion ja kuntien hoitoon. Näitä ovat kaukopuhelinliikenteen hoito, kansainvälinen ohjelmansiirto, valtakunnalliset tele-palvelut (telex, datasiirto ja autopuhelin) sekä kaapeliverkot. Emme tarvitse sellaista yksityistä "tehokkuutta", joka kuorii kerman päältä tuottavilla yhteyksillä ja jättää haja-asutusalueiden palvelut valtion paikattavaksi.

Totuus taivaalta?

Maan televisiotarjonnan perustana on oltava yleisradion tuotanto ja kansallinen ohjelmapolitiikka. Taivaskanavien edessä ei pidä nostaa käsiä pystyyn. Satelliittitoiminnalle - tekniikan muodista riippumatta - on voitava asettaa ehtoja kuten muullekin kansainväliselle yhteistyölle: sen on oltava laadullisesti kohtuullista, vastaanottajaa kunnioittavaa, vastavuoroista ja epäkaupallista.

Toinen uhka bensa-aseman hyllyllä

Videotekniikka tekee mahdolliseksi filmien katselemisen televisiotoiminnasta ja elokuvateattereista riippumatta. Lasten suojaaminen väkivallan ja kauhun pelottavilta vaikutuksilta ei siedä mitään kaupan tai sananvapauteen takertuvia tekosyitä. Lainsäädännön tiukentamista tulee seurata kauppiaiden ja vanhempien parhaimpiin vaikuttimiin tähdätty kampanja. Koulussa on opetettava kuvan ymmärtämistä.

Kansallinen kulttuuri on sydämen asia

Kotimaista kulttuuria on tuettava muuallakin kuin sähköisissä viestimissä. Kahdenkielinen kirjallisuus, ajassa liikkuvat teatterit, perinnettä elävöittävät museot, elävä musiikki, uusi elokuva ja terve urheilu - siinä kannustimia ihmisarvoiseen elämään. Mutta eivät ne synny itsestään, nekin tarvitsevat taloudellisen perustan.

Tulevien sukupolvien edut

Kansallisen kulttuurin viimeiseksi voimme kirjoittaa yhden tärkeimmistä: puhdas luonto.

Viime kuukausina on viimeinenkin epäilijä havahdutettu rajusti huomaamaan teollistuneen maailman teknologisen ylimielisyyden rajat.

Ei ole uutinen, jos vaadimme ilmansuojelua, vesien suojelua ja luonnonsuojelualueiden lisäämistä. Sen tekevät muutkin. Mutta yritämme sanoa enemmän: ympäristönsuojelun on oltava keskeinen kriteeri kaikessa politiikassa. Ympäristöhallinnolle on annettava riittävät valtuudet puuttua asioihin. Piittaamattomuus tulevista sukupolvista on lopetettava. Erityisesti tämän tulisi näkyä energiapolitiikassa, liikenteessä, maa- ja metsätaloudessa, kaavoituksessa ja jätehuollossa

Luonnonvarojen käytössä on toteutettava ankaraa säästämisperiaatetta, ja kehitettävä tätä tarkoitusta palvelevaa teknologiaa. Teollisuusjätteet on pyrittävä saamaan tehokkaaseen uudelleenkäyttöön. Tuotantoprosesseja on koko ajan kehitettävä ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi, eikä uutta tekniikkaa, jonka vaikutuksia ei hallita, tule ottaa käyttöön.

Teiden ritari - lentävä kalakukko

Tänä vuonna eletään taas halvan öljyn aikaa. Bensa palaa ja keket ovat kuninkaita. Meno on tuhlailevaa ja tuhoisaa.

Joukkoliikenne säästää sekä energiaa,ympäristöä että ihmisiä. Rautatiet on nostettava kunniaan. Pääkaupunkiseudun liikenne on rakennettava juna-metro -pohjalle. Luovutaan ylimitoitetuista tiehankkeista. Eikö kaiken tämän tueksi voisi säätää joukkoliikennelakia.

Ei uutta ydinvoimaa

SKDL on jo aikaisemmin todennut, ettei viidennen ydinvoimalan rakentamiseen ole perusteita. Realistinen vaihtoehto lähivuosina on lisätä maakaasun ja kotimaisen energian käyttöä. Hiilivoimalat on välittömästi varustettava kunnollisilla ilmansuojelu-laitteilla.

Parasta energiapolitiikkaa on energian säästö, sillä kaikilla energiamuodoilla on haittansa. Uusien energiamuotojen tutkimusta on siksi lisättävä.

Maatalouden helppoheikit ja -brorit

Myös maa- ja metsätaloudessa on ympäristönsuojelun vaatimukset otettava todesta. Ne ovat kuitenkin viimeaikojen keskustelussa jääneet hintapoliittisen huutokaupan jalkoihin. Keskustelijoilta näyttää unohtuneen kuitenkin peruskysymys: maatalous on sekä tuotantojärjestelmä että elämäntapa, eikä maatalouden ongelmia voi ratkaista keskittymällä vain jompaan kumpaan. SKDL on aina korostanut, että elävä maaseutu kuuluu suomalaisen yhteiskunnan perustaan. Me emme lähde mukaan "tuottajien ja kuluttajien" vastakkainasetteluun.

Me uskomme, että tasapainoisella politiikalla voidaan saavuttaa molemmat näistä tavoitteista: turvataan viljelijän taloudellinen ja sosiaalinen asema. Turvataan laadukkaiden elintarvikkeiden saanti kohtuuhintaan.

Elinvoimainen maaseutu

Mitä on tehtävä? Tuotantoa on asteittain supistettava lähemmäs oman maan kulutusta. Mutta pien- ja perheviljelmien toimeentuloa ei saa vaikeuttaa. Tukipolitiikan on siis tasoitettava maaseudun tuloeroja. Tukipolitiikan on myös edistettävä tilojen yhteistoimintaa, kannustettava ympäristöä säästäviin viljelymuotoihin ja ohjattava tuotannon järkevään mitoitukseen.

Elävä maaseutu tarvitsee myös muita elinkeinoja ja työpaikkoja. Tuloksia saavutetaan kun omatoiminen aktiivisuus kohtaa selkeän yhteiskunnallisen suunnittelun.

Kaavoitus muovaa ympäristöä

Luonnon suojelemiseen ja rakennetun ympäristön parantamiseen tarvitsee yhteiskunta kunnon välineet. Rakennuslain kokonaisuudistus on toteutettava niin, että kunnat voivat kaavoittaa myös virkistysalueita. "Rantarosvoaminen" on lopetettava ilman että maanomistajille joudutaan maksamaan rantatontin kuviteltuja odotusarvoja. Myös maan lunastuslakia ja etuostolakia on tiukennettava.

Nämä uudistukset pysähtyivät pari vuotta sitten MTK:n pelottelukampanjaan. Nyt on aika käydä vastahyökkäykseen.

Asunto on ympäristön ydin

Kaavoitus tähtää tasapainoiseen rakennettuun ympäristöön. Sen ytimenä ovat asunnot, ihmisten kodit. Tulevaisuuden asuntopolitiikka onkin koko lähiympäristön kehittämistä, vastaamista kysymyksiin: ketkä osallistuvat ympäristön kehittämiseen ketkä viettävät eniten aikaa asuinympäristössä, mitä sanomaa ympäristö ihmisille välittää?

Mistä asuntoja?

Edellä mainittujen kehitystrendien rinnalla on sitten tämän hetken karu todellisuus: pysyvä lohduton asuntopula. Tai tarkemmin sanottuna: sopivan asunnon pula. Tai vain: rahapula. Se on kaupunkien ja taajamien suurimpia sosiaalisia ongelmia ja muiden ongelmien lähde.

Välitön tarve kohdistuu vuokra-asuntojen lisäämiseen, asuntolainoituksen ehtojen tarkistamiseen ja asumistukijärjestelmän kehittämiseen.

Huutavin pula on vuokra-asunnoista kaupungeissa. Valtion lainoittamaa vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä. Mutta se ei yksin riitä. Kovan rahan vuokra-asuntojen muuttuminen osakkeiksi on lopetettava ja tarjontaa elvytettävä. Tähän tähtäävät toimenpiteet on kuitenkin tasapainotettava niin, että tavallisen asunnontarvitsijan asumiskustannukset pysyvät kohtuullisina.

Sosiaalipolitiikan painopisteet

Asuntopolitiikkaan kulminoituu moni sosiaalipolitiikan lohko: lapset, nuoret, vanhukset, yksinäiset, vammaiset, köyhät.

Sosiaalipolitiikka ei ole kansandemokraateille vain kapitalismin ruhjomien ihmisten paikkaamista - se on aitoa pyrkimystä ihmisten tasa-arvoon.

Matka köyhäin hoidosta huoltoavun kautta toimeentulotukeen ja edelleen kansalaispalkkaan ja itsehallintoyhteisön solidaarisuuteen on pitkä, mutta työväenliike on aina ollut askeleen edellä vaatimassa uutta vaihetta.

Painopiste pesuveden mukana?

Lapset ja lapsiperheet ovat olleet kaikkien hallitusten ja budjettien "painopisteitä". Kuitenkin vasta vuosien päässä on edes teoriassa tilanne, jossa lapsen hoidon järjestäminen merkitsee perheelle valintaoikeutta eikä ahdistuksen ja epävarmuuden kokemuksia. Meidän mielestämme erityisesti kunnallista päivähoitoa on heti laajennettava kaikkialla missä on pula paikoista.

Kunnallisen päivähoidon määrällinen laajentaminen ei riitä, myös sen laatua on parannettava mm. henkilöstön koulutusta lisäämällä ja ryhmien kokoa pienentämällä.

Oikeutta eläkeläisille

Vanhukset tarvitsevat sekä tuloja että palveluja. Kansaneläkeuudistuksen IV vaihe on toteutettava. Vanhusten on saatava elää mukana yhteiskunnassa. Oikeutta ja mahdollisuutta asua kotona on tuettava, uusi tekniikka antaa tähän monia mahdollisuuksia.

Mikä arvo ja oikeus vammaisella?

Vammainen ihminen kohtaa kohtuuttomia vaikeuksia yrittäessään elää tavallista elämää. Vammaisten elämisen mahdollisuudet heijastavat hyvin selvästi koko yhteiskuntamme tasoa ja moraalia tasa-arvokysymyksessä.

Meillä käytäntö on vielä kaukana tavoitteista. Vammainen - ja erityisesti vaikeavammainen - tarvitsee tukea elämän peruskysymyksiin: oikeus työhön, oikeus asumiseen, oikeus hoitoon, oikeus koulutukseen ja oikeus vaikuttaa - näistä on tehtävä todellisuutta.

Vammaiset tasa-arvoisiksi

Tekeillä oleva uusi laki vammaisuudesta on seuraava askel tähän suuntaan. Se on saatava mahdollisimman pian.

Suuria laitoksia on alettava purkaa, on kehitettävä asumispalveluja ja kotihoitoa on tuettava. Tämä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti edullista. "Suojatyöpaikoista" on siirryttävä aitoon työelämään. Siihen vaaditaan paitsi rahaa myös muiden työntekijöiden ja ay-liikkeen solidaarisuutta. Myös rakennusten, ympäristön ja liikenteen suunnittelussa on paljon tehtävää. Vammaiselle hyvä ympäristö on hyvä myös lapselle, vanhukselle - itse asiassa meille kaikille.

Ketä hallinto palvelee?

Elämme hallinnon ja politiikan vastaista aikaa. Hallinnon hajauttaminen, väliportaan hallinnon uudistaminen ja demokratisoiminen ja vapaa kunta ovat ajan iskusanoja. Kansandemokraatit ovat mukana keventämässä byrokratiaa ja turhaa holhousta. Mutta yhteiskunnallista vastuuta kansalaisten oikeuksista ja tasa-arvosta emme ole purkamassa.

Valtiosääntöuudistuksesta kunnanosahallintoon ja työpaikoille tavoite on sama: kansan valitsemien elinten oikeus päättää kansalaisia koskevista asioista, myös taloudellisista.

Ilmeisimmät vapauksien rajoitukset yhteiskunnassamme ovat juuri työelämässä. Huono työympäristö, valvonta, vallan puute, työn rajoitukset - kaikki nämä kohdistuvat nimenomaan suorittavaa työtä tekeville. Työelämän demokratisoinnissa ei ole meillä edetty pieniäkään askelia.

Vastuu maailmassa

Talouspolitiikassa, kulttuurissa, viestinnässä ja ympäristökysymyksissä on jo tullut esiin eristäytymisen mahdottomuus. Maailma on yksi ja maailman ongelmat koskettavat myös meitä.

Kansainvälinen solidaarisuus on ollut aina liikkeemme perusarvoja.

Suomen kehitysyhteistyöpolitiikka

Suomen kehitysyhteistyöpolitiikka on ollut peruspiirteiltään hyväksyttävää ja apu on kasvanut viime vuosina kohtuullisesti. Poliittisesti se on kuitenkin ollut varsin varovaista ja viime aikoina on vahvistunut huolestuttava pyrkimys panna kehitysyhteistyö palvelemaan vain Suomen vientikauppaa.

Todelliseen kehitykseen

SKDL:n mielestä Suomen kehitysapu on suunnattava ohjelmoidusti tiettyjen todella köyhien maiden auttamiseen - kuten Nicaragua, Etiopia, Angola, Vietnam ja Afrikan ns. etulinjan maat. Apu on kohdistettava ja suunniteltava avun saajan näkökulmasta.

Kansalaisjärjestöjen hankkeilla voidaan lisäksi auttaa monia sorron alla eläviä kansoja ohi virallisten organisaatioiden.

Kummikunta kehitysmaasta

SKDL kehottaa kaupunkeja ja kuntia hankkimaan kummikuntia kehitysmaista. Keinotekoiset oikeudelliset rajoitukset kuntien kansainvälisestä työstä ja rauhantyöstä on poistettava.

Pakolaiskiintiötä lisättävä

Suomen on kannettava vastuunsa maailman 15 miljoonasta pakolaisesta. SKDL esittää vuosittaisen kiintiön nostamista 500 pakolaiseen. Myös ulkomaalaislain turvapaikkasäännöksiä on uudistettava siten että pakolaisten oikeuksia ja oikeusturvaa parannetaan.

Pakolaisongelmien hoito sujuu Suomelta luontevasti yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa. Kun pakolaisia vastaanotetaan enemmän, on luontevaa hajauttaa vastuu asunto- ja työpaikkaongelmista kunnille. Tämä edellyttää tietenkin riittävää valtion tukea.

Vaikutustienä valtiovalta

SKDL on sosialistinen vaihtoehtoliike, arkipäivän vapautusliike ja tavallinen rekisteröity puolue perinteineen, ohjelmineen ja hallitus-, oppositiomenneisyyksineen. Nyt ollaan valitsemassa Suomelle uutta eduskuntaa. Eduskunta puolestaan valtuuttaa hallituksen. Omilla tavoitteillamme vaikutamme valtiovaltaan koko poliittisella voimallamme - hallituksessa tai oppositiossa.

Sosiaalinen tilaus

Kaksi merkittävää jäsentutkimusta: Keskustapuoluelaisten enemmistö pitää koko vasemmiston ja keskustan kansanrintamaa parempana hallitusvaihtoehtona kuin Väyrysen uutta "kansanrintamaa" kokoomuksen kanssa. Sosialidemokraateista puolestaan 3/4 pitää SKDL:oa tarpeellisena hallituskumppanina.

Hauska kuulla, että kelpaamme. Mutta haluatteko meidät vain nykypolitiikan takuumiehiksi? Siltä varalta olemme edellä kertoneet, mitä pidämme politiikassa tärkeänä.