SKL: Asuntopoliittinen ohjelma

[KUVA]

[kuvateksti] Valtion tulisi myöntää halpakorkoisia lainoja vanhojen talojen kunnostamiseksi. Täten voitaisiin hidastaa asuntokannan liian nopeaa uudistumista ja yhä useammilla olisi mahdollisuus pientaloasumiseen.

Asuminen kuuluu perustarpeisiimme. Yhteiskunnan tehtävänä on ohjata asuntopolitiikkaa siten, että jokaisella on riittävät edellytykset kohtuulliset vaatimukset täyttävän asunnon hankkimiseen. Tämä sisältyy myös kansainvälisesti hyväksyttyihin tavoitteisiin. Asuntopolitiikan tulee palvella kokonaisuutta unohtamatta silti yksilöä. Ratkaisuissa on noudatettava tasapuolisuutta huomioonottaen myös yhteiskunnan vähäosaiset. Olemme ajatelleet liian itsekkäästi ja usein "jättäneet tekemättä vähimmille veljillemme".

Asuntopolitiikka on yhteinen asia, jolle yhdessä on etsittävä ja löydettävä ratkaisut ottaen huomioon sekä valtion rahoittama että yksityissektorin edustama asuntotuotanto. Koska maamme pääomavarat ovat niukat, on taloudellisten, teknisten ja hallinnollisten toimenpiteitten niin suunnitelmien laatijoiden kuin päätöksentekijöidenkin taholla ojentauduttava sen mukaisesti. Tarvitsemme kurinalaisuutta suhdannevaihteluille alttiissa valtiontaloudessamme ja eräs säätöjärjestelmä tämän hoitamisessa on parlamentaarisesti toimiva hallinto.

Valtion lainoittama asuntotuotanto edustaa 50 % koko asuntotuotannostamme kasvaen voimakkasti, joten säätelylle on olemassa varsin asialliset perusteet. Asuntotuotannon ohjaamisessa tarvitaan tasapuolista, myös vähemmistöryhmät huomioon ottavaa politiikkaa, jossa tarjotaan riittävästi myös erilaisia vaihtoehtoja niin asumisen muodon kuin rahoitustavankin suhteen kunkin asunnon tarvitsijan taloudelliset mahdollisuudet huomioon ottaen. Aravalainoituksen säännöksiä on väljennettävä.

Asuntokeinottelu

On pyrittävä sellaiseen asuntopoliittiseen järjestelmään, jonka avulla asuntokeinottelu saadaan estetyksi. Edellytykset järkevälle asuntopolitiikalle riippuvat suuresti tonttipolitiikasta. Tonttimaan saanti kohtuullisilla hinnoilla on turvattava tarpeellisella lainsäädännöllä. Rakennettavan tonttimaan tulee olla yhteiskunnan yhteisten etujen kannalta nykyistä enemmän myös kuntien omistuksessa, jolloin kohtuuhintaista tonttimaata on mahdollisuus saada rakentamistarkoituksiin eikä keinottelu maan ansiottomalla arvolla pääse tuottamaan häiriötä. Yhteiset ja yksilön edut huomioonottava talouspolitiikka on kristillisen hengen mukaista.

Aluerakentaminen

Aluerakentamisessa on esim. esisopimuksissa tähdennettävä enemmän yhteisiä velvoitteita tarpeellisten palveluiden saamiseksi riittävän ajoissa. Kirkonkylien ym. taajamien kehittämisen ohella asuntorakentamista maaseudulla on hoidettava niin, että se kytkeytyy mielekkäästi yhteen esim. erilaisten pienyritystoimintojen kanssa ja siten osaltaan estäisi maaseudun autioitumista.

Vuokra-asunnot

Vuokra-asuntojen osalta on asuntotuotantoa huomattavasti lisättävä myös yhteiskunnan tuella. Lainsäädännöllä on myös luotava tälle edellytyksiä esim. tarkistetun veronhuojennuslain muodossa sekä tuettava vuokra-asuntoja tuottavien yhteisöjen pyrkimyksiä. Oman asuntoedun verotus on poistettava. Vuokrasäännöstelyn haitallisia vaikutuksia on pyrittävä korjaamaan. On pyrittävä selvittämään puolueettoman tutkimuksen avulla todelliset vuokran suuruuteen vaikuttavat tekijät.

Rahoitusmahdollisuudet

Rahoitusmahdollisuudet on turvattava myös vähävaraisille esim. lisäämällä osuuskunta-asumismuotoa sekä tehostamalla asumistukea suuriperheisten ja vähävaraisimpien kohdalla. Asumistuen saaminen on tehtävä mahdolliseksi myös heikossa taloudellisessa asemassa oleville omistusasunnon haltijoille. Asunto-osuuskunnat voivat usein ratkaista mm. nuorten parien asuntokysymyksen. Asuntomahdollisuuksia on parannettava vanhuksille ja opiskelijoille korostaen asumisen sijoittumista normaalilla tavalla yhdyskuntaan. Asuntoja rakennettaessa on myös pidettävä yhteyttä seurakuntiin nimenomaan vanhusten asuntoasioita järjestettäessä ja tällöin on samalla otettava huomioon seurakuntayhteyden hoitaminen rakennuksessa sijaitsevien kokoontumistilojen avulla. Myös kodittomia varten on yhteisvastuullisesti tukemalla perustettava asuntoloita, joista käsin heille on pyrittävä järjestämään myös töitä.

Perhe- ja pienasunnot

Asuntotuotannossa on pyrittävä halpoihin perhe- ja pienasuntoihin. Eräänä käytännöllisenä toimenpiteenä on tähdennettävä pientalo-tuotannon lisäämistä. Pientaloasuntojen osuus on meillä ollut huomattavan alhainen muihin pohjoismaihin verrattuna, ja tästä osittain johtuu myös asumisahtautemme. Pientalotuotannon, joka käsittää omakoti- ja rivitalot, osuus asuntotuotanto-ohjelmissa vv. 1970-74 on keskimäärin 28 % kaupungeissa ja kauppaloissa ja 43 % koko maassa. Kustannustekijät pientalojen ryhmärakentamisessa ovat tutkimusten valossa näyttäneet hyvin rohkaisevilta kilpaillen jokseenkin tasapuolisesti kerrostalojen kanssa - jopa tehokkuudessakin.

Valtiovallan toimenpiteet ovat ilahduttavasti osoittamassa esimerkkiä mm. aluenäyttelyiden muodossa. Kunnat ovat avainasemassa järjestettäessä maapolitiikkaa suosimalla myös pientalotyyppistä asumista, joka hyvässä yhteiskuntasuunnittelussa on välttämätön tosiasia.

Pientalotuotannon kautta voidaan säilyttää kansallemme niin ominainen omatoimisen rakentamisen taito, vaikka sitten teollinen rakentaminen tuleekin muodostamaan valtaosan.

Eri laitosten ja yhtiöiden omatoimista asuin- ja vuokrahuoneistojen rakentamista oman henkilökunnan tarpeisiin olisi tarvittaessa valtion tuettava ja edistettävä. Yritysrakentamisessa ilmenneisiin epäkohtiin on pyrittävä saamaan pikaisesti korjaus. Asuma-alueita suunniteltaessa on otettava huomioon lasten, vanhusten, invalidien ym. tarpeet.

Halpakorkoiset lainat

On pyrittävä luomaan järjestelmä halpakorkoisten valtion lainojen myöntämiseksi vanhojen asuntojen (talojen) kunnostamiseksi niiden ennenaikaisen rappeutumisen estämiseksi.

Suomen Kristillinen Liitto tukee niitä pyrkimyksiä, jotka tähtäävät hengellisesti, henkisesti ja aineellisesti tasapainoisen yhteiskunnan rakentamiseen. Mutta asuntopolitiikassa meidän tulee kantaa toistemme kuormia!

Hyväksytty Tampereen puoluekokouksessa 18.6.1972.