SKL: Kalataloudellinen ohjelma

Maamme koko pinta-alasta ilman merialueita on vettä 9,4 % eli n. 31 000 km2. Järviemme lukumäärä on yli 60 000 ja niiden rantaviivan pituus ainakin 300 000 km. Rannikon rantaviivan pituus on n. 4 600 km ja saaristomme on maailman suurimpia, yli 28 000 0,3 ha suurempaa saarta. Vaikka eräiden päävesistöjemme likaantuminen erityisesti suurten asutuskeskusten läheisyydessä onkin saanut hälyttävät mittasuhteet, vesistöjemme kokonaispinta-alasta on n. 85-90 % edelleen puhtaita. Vesistöissämme olevan arvokkaan pääoman suojeleminen vaatii kaikkien kansalaispiirien ymmärtämystä ja toimintaa. Samalla tätä pääomaa on pyrittävä käyttämään taloudellisesti tehokkaalla tavalla hyväksi.

Maamme kalansaalis on virallisten saalisarvioiden mukaan 85-95 miljoonaa kiloa, josta sisävesiemme osuus on lähes 20 miljoonaa kiloa, mikä merkitsee n. 7 kg/ha saalista vuodessa. Ns. saaliskapasiteetin lasketaan olevan n. 20 kg/ha vuodessa. Kalastusta voitaisiin siis huomattavasti tehostaa seuraavien vuosien saaliita heikentämättä. Eräs kalastuksen tehostamista haittaava tekijä on ulkomaisen kalan tuonti, jonka arvo on lähes 70 miljoonaa markkaa, vaikka samanaikaisesti esiintyy kotimaisen kalan - erityisesti silakan - osalta ylituotantoa.

Nykyisen virallisen kalansaaliimme arvo on kalastajille maksetun hinnan mukaan laskien n. 80 miljoonaa markkaa. Saaliin arvo on kuitenkin vähintään kaksinkertainen, jos otetaan huomioon sen vaikutus kalakaupan, teollisuuden ja kalastusta lähellä olevien elinkeinojen tuomiin tuloihin. Ammattimaisen kalastuksen osuus koko maan saaliista on n. 75 %. Vaikkakin ammattikalastajien lukumäärä on viime vuosikymmeninä vähentynyt, saaliiden määrä on lisääntynyt sekä henkeä kohti että kokonaismäärältään. Vesistöillämme arvellaan kalastavan ainakin miljoona henkeä vuodessa. Kotitarvekalastuksen merkitys ruokataloudessa on varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa vielä keskeinen. Vapaa-aikojen lisääntyessä ja väestön siirtyessä asutuskeskuksiin kalastuksen sosiaalinen merkitys ilmeisesti myös lisääntyy.

Kalataloutemme kehittämistyön tavoitteena tulee olla vesien monipuolinen hyväksikäyttö sekä sellainen kalantuoton taloudellinen ja tehokas talteenotto, että vesien kalastuselinkeinon, ravitsemuksen ja sosiaalisen virkistyksen tarpeet otetaan niiden merkitystä vastaavalla tavalla huomioon. Tavoitteena on pidettävä myös vesistöjemme säilyttämistä puhtaina ja mahdollisimman luonnontilaisina. Niissä tapauksissa, missä luonnontilaa on jo muutettu, luonnontila olisi pyrittävä palauttamaan silloin, kun se on mahdollista.

Hoitotoiminnan rahoitus

Kalavesiemme tuoton tehokas hyväksikäyttö edellyttää tuloksellista hoitotoimintaa. Kalastuslain mukaan tämä tehtävä kuuluu kalaveden omistajalle. Riittävän tulokselliseen kalavesien hoitoon tarvitaan nykyistä huomattavasti runsaammin varoja. Nk. kalastuskorteista saatavat varat on käytettävä niiden alkuperäisen tarkoituksen edellyttämällä tavalla eli kalakantojen parantamiseen ja kalavesien hoitoon.

Muuttuneiden vesistöjen hoitotoimien rahoittamista varten olisi valtion tulo- ja menoarvioon otettava erillinen määräraha. Sitten kun vesistöä muuttaneen hankkeen katselmustoimitus ja vesioikeuskäsittelyt on loppuun suoritettu, valtio voisi periä kulunsa haitan aiheuttajalta oikeusistuimen päätöksissä tälle määrättyjen hoitovelvoitteiden suuruisina.

Kalatalousneuvonnan rahoitus

Kalatalousneuvonnan rahoitus on hoidettava valtion tulo- ja menoarvioon otettavan määrärahan turvin kuten muidenkin ammattialojen neuvonta nykyisin hoidetaan. Neuvontaan ei tule käyttää kalastuskorttivaroja. Neuvonnan on saatava riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa - kalastusbiologeja ja konsulentteja - kalatalouden suunnittelua ja edistämistoimintaa varten.

Tutkimustoiminnan kehittäminen

Tutkimustoimintaa on tehostettava ja saatava maakunnallisia tutkimusasemia mahdollisesti perustettavan maakuntaitsehallinnon puitteissa. Asemat voivat hoitaa käytännön kalatalouden pulmiin kuuluvia tehtäviä.

Opetuksen kehittäminen

Muuttuneiden vesistöjen kalatalouden hoidossa tarvitaan muun muassa nykyaikaisia kalavesien tutkimus- ja hoitomenetelmiä sekä kalanviljelysmenetelmiä perusteellisesti hallitsevaa henkilökuntaa. Myös kalavesien tuottoon ja hyväksikäyttöön kohdistuvaa tutkimus- ja selvittelytyötä on tehostettava. Nämä kaikki vaatimukset edellyttävät kalatalousalan ammattikunnan koulutuksen uudistamista sekä yliopisto- että opistotasolla.

Kalastaja-ammatti on nykyisin jo varsin pitkälle teknillistynyt. Ammatin valitseminen vaatii kalastusalueen ja kalastusvälineiden sekä nykyaikaisen pyyntitekniikan, kalan käsittelyn ja kalakaupan perusteellista tuntemusta. Ammattikalastajien koulutus on uudistettava em. vaatimusten mukaiseksi.

Kalastamisen järjestely

Kalastuksen tarkoituksenmukaisen järjestelyn ja kalavesien tehokkaan hoidon esteet ovat usein olleet kalavesien omistussuhteista välillisesti aiheutuvia. Samalla järvellä saattaa olla useiden kalastuskuntien hallinnassa olevia alueita sekä lisäksi vielä jaettuja vesialueita. Tasapuolisten ja oikeudenmukaisten kalastusmahdollisuuksien järjestämistä sekä vesistöjen tarkoituksenmukaista hoitoa voidaan edistää muun muassa siten, että vältetään vesialueiden jakoa, tuetaan kalastuksenhoitoyhtymien muodostamista ja tehostetaan kalavesien omistajiin ja kalastajiin kohdistuvaa neuvontaa.

Kalanviljely

Kalanviljelyn järjestäminen ei saa jäädä vain kalastuskuntien omatoimisuuden varaan, vaan sen toteuttamiseen tulee myös valtion osallistua. Lammikkoviljelyn suunnittelua ja neuvontaa on valtiovallan toimesta tehostettava. Kalanpoikasten saantia kohtuuhintaan poikaskasvattamoista on edistettävä. Lain suomia kehitysrahastolainoja on entistä enemmän myönnettävä lammikkoviljelyn edistämiseen. Lammikkokalan jalostusta ja kauppaa on valtiovallan toimesta tuettava. Aloittelevalle lammikko-viljelijälle on annettava riittävästi verovapaita vuosia ja senkin jälkeen turvattava viljelijä kohtuuttomilta harkintaverotuksilta.

Kirjoloheen kohdistuva liikevaihtovero on poistettava ja kalastukselle tarpeellinen tullisuoja on luotava.

Läänien kalastuskonsulenttien alaisuuteen olisi kuhunkin vesirikkaaseen kuntaan perustettava erityinen kalatalouselin, joka tutkisi tai tutkituttaisi kunnan alueella olevat vedet kalojen istuttamiseksi. Tuloksen perusteella laadittaisiin suunnitelma kalastuskuntien istutusten järjestämiseksi. Istutuksen rahoitukseen tulisi kunnan, valtion ja kunnan alueella toimivien kalastuskuntien osallistua. Kalanviljelystä toteutettaessa on pidettävä huolta kuitenkin myös siitä, että yksityistä omistusoikeutta kunnioitetaan.

Kalataloushallinnon kehittäminen

Vesistöjen rakentaminen ym. luonnontilan muutoksiin johtavat toimenpiteet ovat pääasiassa tapahtuneet muutaman viime vuosikymmenen aikana, mikä on vastaavasti aiheuttanut kalataloushallinnossa merkittävän kasvun. Tästä huolimatta vakansseja kalataloushallinnossa on käytännössä suunnilleen saman verran kuin 50 vuolta sitten. Tämä epäkohta on näkynyt mm. töiden ruuhkautumisena ja asioiden käsittelyn kannalta vahingollisena viivyttelynä. Virkamieskunnan lisäämistä on siten pidettävä välttämättömänä. Maa- ja metsätalousministeriössä, joka toimii korkeimpana kalatalousalan hallintoelimenä, on myös kehitettävä työn- ja vastuunjakoa kalatalousviranomaisten kesken.

Ammattikalastuksen tukeminen

Jotta saaliiden ajoittainen ylituotanto saataisiin hoidetuksi, olisi taltion tuettava kalastuksen, kalakaupan ja kalanjalostusteollisuuden lainoitusta nykyistä enemmän. Ammattikalastajille olisi taattava riittävät mahdollisuudet vesien vuokraamiseen. Valtion toimesta olisi myös luotava hintajärjestelmä, joka vakiinnuttaisi kalan hinnan; tästä olisi etua sekä kalastuselinkeinoille että kuluttajille. Kalakauppaa ja markkinointia koskeva lainsäädäntö olisi myös tarkistettava nykyajan vaatimuksia vastaavalle tasolle.

Viime vuosina on esiintynyt runsaasti erityisesti kalastajaväestöön raskaasti kohdistuneita ympäristön pilaantumisesta aiheutuneita katastrofiluonteisia ilmiöitä. Näitä ovat olleet mm. kalojen makuvirheet Oulun rannikolla. Käytäntö näissä tapauksissa on osoittanut, kuinka turvattomassa asemassa kalastajat ovat, Tämän vuoksi olisi kalastajien asema turvattava tekemällä vesilakiin tarvittavat muutokset vesilain tarkistamisen yhteydessä. Tämä voisi tapahtua siten, että perustettaisiin erityinen katastrofirahasto, josta syyttömille voitaisiin maksaa nopeasti korvaukset. Valtio voisi sitten myöhemmin periä kulunsa takaisin vahingon aiheuttajalta tämän tultua selvitetyksi.

Kalaveden omistajan ja kalastajan oikeusturvaa koskeva vakava epäkohta on myös se, etteivät maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain säännökset koske hakemusasian käsittelyä vesiasioissa. Vesiasiain käsittelyssä haitan kärsijät joutuvat usein suorittamaan huomattavia kustannuksia hankkiessaan asiantuntevia oikeudenkäyntiavustajia ja päteviä selvityksiä sekä lunastaessaan oikeutensa valvomiseksi tarpeellisia tai muutoin heidän maksettavakseen tulevia päätöskappaleita ja suorittaessaan eräitä muita maksuja. Sen vuoksi saattaa käydä niin, etteivät sellaiset vähävaraiset henkilöt, joiden etua tai oikeutta hanke koskee, kykene suorittamaan prosessista heille aiheutuvia kustannuksia menettämättä sitä, mitä he tarvitsevat itsensä ja perheensä elättämiseen. Oikeusturvan kannalta ei ole hyväksyttävää, jos vahinkoa kärsinyt ei kustannustekijöiden vuoksi voi ajaa asiaansa riittävän tehokkaasti. Ao. viranomaisten olisikin ryhdyttävä toimenpiteisiin maksuttomasta oikeudenkäynnistä voimassa olevien säännösten laajentamiseksi ja kehittämiseksi siten, että säännökset tulisivat koskemaan myös vesilaissa säädettyä hakemusasiain käsittelyä. Tämä voitaisiin ottaa huomioon myös vesilakia tarkistettaessa.

Kokovuotinen valtamerikalastus

Maamme kalastuselinkeinon tehostamiseksi on valtion kiinnitettävä vakavaa huomiota kokovuotisen valtamerikalastuksen kehittämiseen. Tämän kalastusmuodon laajentamiseksi on pyrittävä vuokraamaan suomalaisten kalastusyhtiöiden käyttöön kalastustukikohta valtameren ääreltä esimerkiksi Norjan rannikolta. Alueelle tulee saada rakentaa kalajalostamo, joka työllistettäisiin suomalaisella työvoimalla. Valtamerikalastuksen kehittämiseksi on myös luotava koulutus tätä varten.

Hyväksytty Tampereen puoluekokouksessa 18.6.1972.