Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/686

Suomen kristillinen liitto

SKL:n Kirkkopoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n Kirkkopoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1973
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKL: Kirkkopoliittinen ohjelma

Kirkon ja valtion suhteet ovat kristikunnan historiassa muodostaneet ongelman, johon ei ole löydetty yleisesti hyväksyttyä ratkaisumallia. Seuraavassa käytetään sanaa kirkko yleiskäsitteenä tarkoittamaan yhteisesti kaikkia kristillisiä kirkkokuntia ja yhteisöjä ellei toisin erikseen mainita.

Valtiollisessa elämässä tapahtuneet muutokset ovat heijastuneet myös kirkon ja valtion suhteisiin. Samoin eri kirkkokunnissa ovat käsitykset valtion ja kirkon suhteista vaihdelleet. Historiassa kirkon ja valtion suhteet on ratkaistu ainakin viidellä tavalla:

- Kirkko ja valtio ovat samaistuneet. Tällöin kirkko on hallinnut valtiota tai päinvastoin.

- Valtion asenne kirkkoon on ollut neutraali, jolloin kirkko ja valtio ovat pyrkineet elämään rinnakkain toisistaan riippumatta.

- Kirkko ja valtio ovat joutuneet vastakkaisasenteeseen. Tällöin valtio on joko suoranaisesti painostanut kirkkoa tai ainakin tukenut kirkonvastaisia ryhmittymiä.

- Kirkon ja valtion suhteet ovat perustuneet tarkoituksenmukaisuus- tai hyötynäkökohtien varaan. Tällöin valtio on pitänyt omien ideologisten käsitystensä tähden jonkin kirkkokunnan tukemista suotavana.

- Kirkon ja valtion suhde on ollut vastavuoroinen. Tämä on merkinnyt sitä, että kirkko ja valtio ovat eläneet keskenään vuorovaikutus- ja palvelussuhteessa sekaantumatta toistensa tehtäviin.

[KUVA]

[kuvateksti] Kristillisen Liiton kirkkopoliittisen ohjelman mukaan hautausmaita ei tule siirtää kuntien hoitoon, koska hautausmaiden kristillinen luonne siitä kärsii. Sen sijaan seurakuntien tulisi luovuttaa siunauskappeleitaan muiden uskonnollisten yhdyskuntien käyttöön.

Suomen Kristillisen Liiton käsityksen mukaan edellä olevista vaihtoehdoista on paras viimeksi mainittu. Suhteessa kirkkoon valtion tehtävänä on turvata kirkolle vapaus julistus-, sielunhoito- ja lähetystehtävissä sekä antaa tukensa kirkon harjoittamalle sosiaaliselle toiminnalle, Toisaalta kirkon tehtävänä on omista lähtökohdistaan käsin toimia kansan omanatuntona. Tehtävien erilaisuudesta huolimatta tulisi valtion ja kirkon välillä olla yhteistyö ja keskinäinen luottamus. Takaamalla kirkolle sisäisen itsenäisyyden ja tukemalla sen toimintamahdollisuuksia valtio tunnustaa kristinuskon merkityksen kansan elämässä. Myös kristinuskoa tukevissa valtioissa tulee olla uskonnonvapaus.

Kirkon suhde valtioon

Kirkon ja valtion suhdetta koskeneessa keskustelussa maassamme on oltu miltei yksimielisiä siitä, että luterilaisen kirkon itsenäisyyttä valtioon nähden on lisättävä. Myös Suomen Kristillinen Liitto yhtyy tähän käsitykseen. Riippuvuus valtiosta on hengellisen työn kannalta historiallinen painolasti, jolla on etupäässä kielteinen vaikutus kirkon elämään.

Siksi on kirkon hengellinen toiminta ja sitä koskeva lainsäädäntö irroitettava eduskunnan päätösvallasta sekä toiminnallisesti että lainsäädännöllisesti. Luterilaisen kirkon hengellistä toimintaa varten tulisi kirkolliskokoukselle antaa oikeus laatia sitä koskeva säännöstö. Hallinnolliset perussäännökset ja luterilaisen kirkon järjestysmuotoa koskeva lainsäädäntö tulisi säilyttää kirkolliskokouksen ja eduskunnan säätämään kirkkolakiin. Suomen Kristillinen Liitto pitää tärkeänä, että kirkkokuntien julkisoikeudellinen asema säilytetään. Se merkitsee sitä, että kirkon suorittamilla toimituksilla on myös yhteiskunnallinen pätevyys. Kirkon asemaa järjestettäessä on myös periaatteessa tunnustettava eri kirkkokuntien ja kristillisten yhteisöjen keskinäinen tasavertaisuus

Luterilaisen kirkon asemaa järjestettäessä olisi Suomen Kristillisen Liiton mielestä kirkon suhdetta valtioon muutettava niin, että valtakunnan hallitus ei enää toimisi kirkon ylimpänä hallituksena vaan kirkolle luotaisiin sitä varten oma elin. Kirkollisissa asioissa tulisi ylin tuomiovalta olla perustettavalla kirkollisella ylioikeudella. Piispanvirka olisi täytettävä yksinomaan kirkollisten vaalien perusteella kirkon omien hallintoelinten toimesta. Tuomiokapitulin kustannukset on samalla siirrettävä kirkon itsensä maksettaviksi.

Ortodoksisen kirkon asema valtiossa ja sen nauttimat edut on säilytettävä ennallaan. Myös muille uskonnollisille yhteisöille on suotava julkisoikeudellinen asema yhteiskunnassa.

Yhteiskunnalliset tehtävät

Kirkon yhteiskunnallisina tehtävinä on pidetty mm. kirkon suorittamaa väestökirjanpitoa, hautausmaiden hoitoa, avioliittoon vihkimistä ja vanhojen historiallisten kirkkorakennusten ylläpitoa. On ilmeistä, että hoitamalla näitä yhteiskunnallisia tehtäviä kirkko voi samalla päästä lähemmäksi varsinaisesta kristillisestä elämästä vieraantuneita jäseniään. Niille kirkkokunnille, joilla ei ole väestörekisterinpito-oikeutta, on se suotava, mikäli ne sitä haluavat. Kristillisten kirkkokuntien avioliittoonvihkimisen yhteiskunnallinen pätevyys on säilytettävä, koska kansan enemmistö niin toivoo ja koska tämä samalla korostaa avioliiton kristillistä luonnetta myös yhteiskunnassa. Myös uskonnollisille yhteisöille tulisi antaa laillinen oikeus vihkiä avioliittoon. Avioliittoa koskevaa lainsäädäntöä on muutettava myös siten, että papeille myönnetään omantunnon syistä oikeus kieltäytyä vihkimästä eronnneita. Hautausmaat on pidettävä seurakuntien hallinnassa, ettei niiden kristillinen luonne kärsisi. Seurakuntien tulee antaa kappelinsa tai kirkkonsa myös muiden kristillisten kirkkokuntien ja yhteisöjen jäsenten käytettäväksi siunaustilaisuuksia varten. Omaan seurakuntaan kuulumattomille henkilöille seurakunnan tulee myydä hautasijat kohtuullisella hinnalla. Valtion tulee osallistua vanhojen historiallisesti arvokkaiden kirkkojen korjaus- ja entistämiskustannuksiin.

Kirkon julistustyö

Kirkon julistus- ja opetustoiminnalle valtion tulee luoda mahdollisimman hyvät edellytykset. Radiossa ja televisiossa on kristilliselle ohjelmalle annettava nykyistä enemmän lähetysaikaa. Jumalanpalvelukset ja hartausohjelmat radiossa ja televisiossa on säilytettävä pelkästään sananjulistustilaisuuksina. Radion ohjelmistossa tulee varata tilaa myös maakunnallisille jumalanpalveluksille. Valtiopäiväjumalanpalvelukset tulee säilyttää ja käräjäsaarnat palauttaa käyttöön.

Kirkon opetustoimi

Koululaitoksessa uskonnonopetus on säilytettävä tunnustuksellisena ja vähintään kaksi viikkotuntia käsittävänä. Koulun päivänavauksen on oltava kristillinen. Eri kristillisiin kirkkokuntiin ja yleensäkin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvien oppilaiden tulee edelleenkin saada oman uskontunnustuksensa mukaista uskonnonopetusta, mikäli oppilaan vanhemmat sitä anovat ja lain säätämä määrä oppilaita ilmaantuu. Uskonnonopettajaksi tulee hyväksyä jokainen aineopintojen kannalta pätevä opettaja, joka kuuluu johonkin apostolisen uskontunnustuksen hyväksyvään kristilliseen kirkkokuntaan tai yhteisöön. Oikeus antaa todistus tällaiseen kirkkokuntaan tai yhteisöön kuulumisesta tulisi antaa muillekin kristillisille seurakunnille kuin väestökirjanpitoa pitäville seurakunnille.

Teologinen tutkimus ja opetus on katsottava kuuluvaksi myös yliopiston tehtäviin. Varsinainen pappiskasvatus ja pappien jatkokoulutus on kirkkojen tehtävä. Valtion tulee taloudellisesti tukea vapaitten kristillisten yhteisöjen pappiskasvatusta, mikäli yhteisöt sitä haluavat. Piispojen tulisi ennen pappisvihkimystä erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että papiksi vihittävällä on henkilökohtainen uskonvakaumus.

Sielunhoitotyö

Sotilassielunhoitoa on kehitettävä lisäämällä sotilaspappien virkoja tarvetta vastaavaksi. Myös Ortodoksisen kirkon, vapaiden kirkkokuntien ja kristillisten yhteisöjen osuus puolustusvoimien sielunhoidossa on otettava huomioon.

Järjestetty sielunhoito vankiloissa on katsottava kuuluvaksi vankien oikeuksiin. Myös muitten kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen edustajille on suotava mahdollisuus osallistua hengelliseen työhön vankiloiden piirissä. Yhteiskunnan tulee huolehtia siitä, että vankiloissa on riittävä määrä vankilapappien ja diakonien virkoja. Oikeusministeriön vankeinhoito-osastoon on lisäksi perustettava johtavan vankilapastorin virka. Sairaaloiden ja huoltolaitosten sielunhoitoon on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Myös vapaille kristillisille yhteisöille on annettava niissä mahdollisuus hartauksien pitoon.

Sosiaalinen työ

Kirkon sosiaaliselle työlle yhteiskunnan tulee antaa nykyistä suurempi tukensa. Valtion tulee osallistua seurakuntien suorittamasta alkoholistien ja narkomaanien huoltotyöstä aiheutuneisiin kustannuksiin.

Tiedotustoiminta

Kirkon tiedotustoimintaa vaikeuttavat huomattavasti kohonneet sanomalehtien postimaksut. Siksi olisi valtion varattava tulo- ja menoarvioonsa määrärahoja myös vähintään kerran kuukaudessa ilmestyvien aatteellisten julkaisujen postimaksujen alentamiseen. Kirkkojen tiedotustoiminnalle ja seurakuntatyötä esitteleville ohjelmille on Yleisradiossa varattava nykyistä runsaammin tilaa radion ja television ohjelmistossa. Kristillisten ohjelmien korkean tason takaamiseksi on Yleisradioon muodostettava erityinen kristillisten ohjelmien toimitus, joka on suoraan ohjelmajohtajan alaisuudessa. Toimituksen tulee työskennellä kiinteässä yhteistyössä uskonnollisen ohjelman neuvoston kanssa. Myös toimittajia kristillisten ohjelmien toimitukseen kiinnitettäessä on kuultava uskonnollisen ohjelman neuvostoa.

Kirkon talous

Fyysisten henkilöiden verotusoikeus on taattava niille rekisteröidyille kristillisille kirkkokunnille ja yhteisöille, jotka sellaista haluavat Sellaiset osakeyhtiöt, joiden osake-enemmistö on muiden kuin kirkkokunnan omien jäsenten hallussa, on vapautettava kirkollisverolla.

[KUVA]

[kuvateksti] Useimmat avioliiton solmivat ihmiset haluavat kirkollisen vihkimistoimituksen juhlistamaan yhteisen taipaleensa alkua.

Lähetystyö ja kehitysyhteistyö

Kristillisten lähetysjärjestöjen suorittamalle kehitysyhteistyölle valtion tulee antaa taloudellinen tukensa. Lähetystyöntekijöille ja heidän lapsilleen on lähetysmailla taattava samat oikeudet kuin maamme ulkomailla työskenteleville virkamiehille. Siksi valtion tulee osallistua mm. heidän lastensa koulutuskustannuksiin. Lähetystyössä olleiden henkilöiden lähetysmailla palveltu aika on otettava huomioon heidän virkavuosiaan laskettaessa.

Sosiaalisen työn sekä nuoriso- ja raittiustoiminnan alalla työskentelee maassamme useita kristillisiä järjestöjä, joiden panos koko yhteiskuntamme kannalta on erittäin arvokas. Suomen Kristillinen Liitto katsoo, että valtion tukea näille yhdistyksille on lisättävä, eikä voi hyväksyä niiden syrjintää määrärahoja jaettaessa.

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 28.10.1973.