Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/687

Suomen kristillinen liitto

SKL:n Koulupoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n Koulupoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1975
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKL: Koulupoliittinen ohjelma

Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneet voimakkaat rakennemuutokset ovat lyöneet oman leimansa hankalaa murrosvaihetta elävään kouluun. Eri intressipiirit pyrkivät aikaisempaa voimakkaammin painamaan siihen oman puumerkkinsä. Koulun tarkoituksena on yleistietojen, ammattitaitojen ja kristillisen kasvatuksen antaminen yhdessä kodin kanssa.

Kaikille nuorille on järjestettävä yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Lapsen luovuuden tarve on otettava huomioon lapsen kasvatuksessa.

Edellisen lisäksi on ehdottomasti pidettävä mielessä ja noudatettava käytännössä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen periaatetta, jonka mukaan vanhemmat saavat päättää siitä koulutuksen muodosta, jonka he haluavat antaa lapsilleen.

Tulee siis huolehtia siitä, että koulujärjestelmälaissa turvataan yksityisten ja korvaavien koulujen toiminta ja perustamismahdollisuudet riittävän valtionavun turvin.

Opettajan asemaa nykyisessä koulu-uudistuksessa tulee pitää varsin keskeisenä, vaikka työskentelyssä pyritäänkin mahdollisuuksien mukaan ohjaamaan oppilaita itsenäiseen toimintaan. Opettajan työn tulee olla ei ainoastaan opettavaa, vaan myös kasvattavaa.

Tunnustuksellista uskonnonopetusta

Uskonnonopetuksen tulee olla tunnustuksellista kristinuskon opetusta. Se ei saa muodostua informaatioluontoiseksi eri uskontoja vetrailevaksi uskontotiedoksi. Kristillinen kasvatustyö ei koululaitoksessa saa jäädä vain uskontotuntien ja päivänavauksen varaan, vaan myös kristillisen hengen tulee olla perustana koko koulun työskentelyssä. Sekä peruskoulussa että lukiossa uskonnon tuntimäärän tulee olla kaikilla luokilla aikaisempaa kahta tuntia vastaava. Eri kristillisiin yhteisöihin kuuluvien oppilaiden tulee edelleenkin saada oman näkemyksensä mukaista opetusta, mikäli oppilaiden vanhemmat sitä haluavat. Uskonnonopettajaksi tulee hyväksyä jokainen aineopintojen kannalta pätevä opettaja, joka hyväksyy apostolisen uskontunnustuksen ja kuuluu johonkin kristilliseen kirkkokuntaan tai yhteisöön. Uskonnonopettajalta on odotettava myönteistä suhtautumista kristinuskon perustotuuksiin. Uskonnon tulee kuulua myös ammattioppilaitosten yleissivistävien aineiden joukkoon.

Päivänavauksien tulee olla sisällöltään tunnustuksellisen uskonnonopetuksen mukaista.

Yhteiskuntajärjestelmämme ja historiamme arvoon

Opetuksen eräänä tarkoituksena tulee olla vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän arvostaminen ja kehittäminen. Tunnustaessaan muiden valtioiden yhteiskuntamuotojen oikeutuksen koululaitoksen on annettava arvoa myös oman kansamme historialliselle menneisyydelle. Opetuksessa ei saa ensisijaisena pitää olevien olojen arvostelemista eikä tähdätä yhteiskunnan muuttamiseen, vaan opetuksessa on nuorta polvea opastettava näkemään yhteiskuntamme hyvät puolet ja edut, uudistamaan olevia oloja rakentavassa hengessä sekä arvostamaan omaa kansallisuutta ja isänmaata. Yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden edelle on asetettava vastuuntuntoisen yksilön kasvattaminen.

Kristillistä perhekasvatusta

Perhekasvatuksen tulee perustua kristilliseen elämänkäsitykseen ja se tulee säilyttää siveellisen vastuun ja asiallisuuden pohjalla. Avioliitto on onnellisen kodin ja kasvatusympäristön perusta, joten sen merkitystä ei saa horjuttaa. Siksi kouluopetus ei saa miltään osin muodostua moraaliset ja eettiset arvot sivuuttavaksi seksuaaliopetukseksi. Sukupuoliopetusta ei saa aloittaa tarpeettoman aikaisin.

Puoluepolitiikka pois koulusta

Sosiaalisen kasvatuksen eräänä tavoitteena tulee olla eri kansalaispiirien keskinäinen ymmärtäminen. Siksi koulu on säilytettävä ehdottomasti vapaana puoluepolitiikasta, koska se tuo mukanaan eriarvoisuutta ja pahoja ristiriitoja.

Varhaiskasvatuksen painopiste kotiin

Vastuu esikouluikäisten lasten kasvattamisesta kuuluu ensisijaisesti heidän vanhemmilleen. Erityisesti tätä vanhempien oikeutta on kunnioitettavva silloin kun lapset ovat pieniä ja herkästi ottavat vastaan vaikuteita, joilla on ratkaiseva merkitys heidän persoonallisuutensa kehittymisessä. Tämän vuoksi yhteiskunnan tulee antaa vanhemmille tarvittava taloudellinen tuki, jotta he voivat hoitaa lapsensa kouluikäisiksi omassa kodissaan.

Lapsille, joiden vanhemmat haluavat saada lapsensa hoitoon kodin ulkopuolella, on oltava tarjolla kristillisellä pohjalla toimivia päiväkoteja, joissa lasten uskonnollinen kasvatus on turvattu. Valtion ja kuntien tulee tukea myös seurakuntien ja kristillisten yhdistysten päiväkerho- ja lastentarhatyötä. Päiväkotien kasvatuksen tavoitteena tulee olla lasten persoonallisuuden kehittäminen, eikä yhteiskuntapolittiset tarkoitusperät. Em. syistä esikoulua ei voida pitää tarpeellisena.

Käytännön aineet kunniaan peruskoulussa

Peruskoulun kehittämisessä vallalla ollut suuntaus on vinoutunut. Tiedollista opetusta korostetaan käytännöllisen opetuksen ja harjoitusaineiden kustannuksella. Liian teoreettinen opetus vaikeuttaa työrauhan ylläpitoa ja vieraannuttaa nuorisoa työstä. Peruskoulun opetussuunnitelmaa on tarkistettava tältä osin. Jo monien vuosien myönteiset kokemukset kansalaiskoulun harjoitusaineiden mielekkyydestä niille oppilasryhmille, joiden harrastukset ja taipumukset viittaavat käytännön aloille, on syytä ottaa painotetusti esille myös peruskoulun yläasteella. On vakavasti harkittava käytännöllisten aineiden ja kädentaitoja kehittävien aineiden osuuden lisäämistä peruskoulun yläasteen pakollisten aineiden joukossa siten, että osa teoreettista opetusta siirretään valinnaisaineiden ryhmään.

Erityisen haitalliseksi muodostuisi tasoryhmien suunniteltu poistaminen. Vaativimmissa aineissa ei missään tapauksessa voida poistaa tasoryhmiä ilman, että opetuksen taso ja tulokset siitä kärsivät. Päinvastoin on harkittava tasoryhmien ottamista käyttöön mm. äidinkielen opetuksessa. Yhä enemmän teknistyvässä yhteiskunnassa on tunnustettava myös humanististen ja taideaineiden merkitys.

Erityisopetusta tarvitseville on taattava heidän tasonsa mukainen opetus.

Oppilaiden erilaisuus on ymmärrettävä ihmiskuntaa rikastuttavana tekijänä eikä suinkaan eriarvoisuutena. Tämän mukaisesti on opetuksessa eriyttämisen avulla kaikilla tasoilla otettava huomioon oppilaiden erilaisuus eikä suinkaan pyrittävä tasapäistämiseen, massoittamiseen ja yksilöllisyyden rajoittamiseen.

Korvaavat ja yksityiset koulut

Peruskoulun rinnalla tulee korvaavien ja yksityisten koulujen toiminta turvata myös kiinteistömenojen osalta riittävän valtionavun turvin. Lukioasteen yhdistäminen kunnan koululaitokseen ei voi olla itsestään selvä asia.

[KUVA]

[kuvateksti] Kaikille nuorille on järjestettävä yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Ammattikoulutusta kehitettävä keskiasteella

Keskiasteen koulutuksen uudistaminen on tämän hetken kiireellisin koulutuspoliittinen ongelma. Tungos lukioihin on kasvamassa. Samalla paine korkeakouluihin lisääntyy. Suuret joukot ylioppilaita jää korkeakoulujen ulkopuolelle. Koska yhä surempi osa ikäluokkaa siirtyy korkeakouluihin, on seurauksena korkeakouluopetuksen tason lasku. Ammattikoulutusta ei arvosteta samalla tavalla kuin lukiota. Tässä on saatava aikaan muutos. Ammattikoulutuksen arvostusta on nopeasti lisättävä. Sitä kautta on myös jatkokoulutus korkeakouluihin turvattava niille, joiden kyvyt ja harrastukset sitä edellyttävät. Tämä käy mahdolliseksi ammattikoulujen linjajakoisuutta hyväksikäyttämällä. Samal la on otettava huomioon, ettei opetuksen taso laske eikä ammattikoulutusta liikaa teoretisoida.

"Jaksottaiseen koulutukseen"

SKL ei voi hyväksyä ns. Itälän komitean mietinnössä esitettyä keskiasteen koulutussuunnitelmaa. Sen sijaan SKL pitää suositeltavana laajaa kansainvälistä kannatusta saavuttanutta "jaksottaisen koulutuksen" suunnitelmaa. Sen mukaan peruskoulun jälkeinen koulutus jaetaan jaksoihin, joista jokainen antaa valmiuden siirtyä joko työelämään, jatkaa opiskelua yhtäjaksoisesti tai muuttaa opiskelun suuntaa. Kun opiskelu tapahtuu vuorotellen työjaksojen kanssa, estyy vieraantuminen työelämästä ja alan vaihto sekä uudelleen kouluttaminen käy mahdolliseksi.

Niille oppilaille, joille ei ole riittänyt korkeakoulupaikkoja on nopeasti järjestettävä ammatillinen koulutus. Työkokemus on katsottava korkeakouluihin pyrittäessä ansioksi. Jaksottainen koulutus on opiskelumotiivia lisäävä.

Lukiolaitoksen kehittämisen yhteydessä on erityistä huomiota kiinnitettävä pienten lukioitten säilyttämiseen.

Kansan- ja kansalaisopistojen sivistystyö

Kansanopistot ovat antaneet merkittävän panoksen kansamme sivistystyöhön. Ne ovat tarpeellisia peruskoulu-uudistuksen jälkeenkin. Ne suovat nuorille mahdollisuuden lyhyeen yleissivistävään koulutukseen esim. silloin, kun joudutaan syystä tai toisesta odottamaan halutulle ammattikoulutus-alalle pääsyä.

On tutkittava, mitä mahdollisuuksia kansanopistoilla olisi järjestää peruskoulun pohjalta tutkintoja, jotka tähtäävät jonkin tietyn ammattialan pätevyyteen.

Kansalaisopistojen toimintaa on pyrittävä tukemaan ja ulottamaan se kaikkiin kuntiin ja kuntien osiin. Kuntien tulee luovuttaa tarpeelliset tilat kansalaisopistojen käyttöön.

Erityisoppilaitokset

Erityisoppilaitoksia tulee valtion toimesta perustaa niitä väestöryhmiä varten, jotka eivät voi osallistua normaaliin koulutukseen. Näitä laitoksia tarvitsevat mm. hitaasti kehittyvät, lievästi kehitysvammaiset, eriasteiset invaliidit, eräät psyykkisesti sairaat, jotka tulevat työelämässä hyvin toimeen, kun saavat asianmukaisen koulutuksen. Näiden ryhmien koulutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja näin yhteiskunnan toimesta kevennetään sitä kuormaa, joka heille ja heidän omaisilleen on aiheutunut kehityshäiriöistä tai sairaudesta.

Ammattikursseja aikuisille

Koska vapaa-aika on lisääntynyt ja yhteiskunnalliset asenteet muuttuneet, aikuiskasvatukseen on kiinnittävä huomiota. Kun lisäksi työntekijöiden on omaksuttava jatkuvasti uusia tietoja ja taitoja - ehkä opittava kokonaan uusi ammattikin - yhteiskunnan tulee lisätä ammattikurssitoimintaa. Se on mahdollisuuksien mukaan nivellettävä ammattioppilaitosten yhteyteen. Tämä on välttämätöntä pätevien opettajavoimien saamiseksi ja päällekkäisten organisaatioiden välttämiseksi. Myös kurssien asianmukainen valvonta tulee näin hoidetuksi asianmukaisesti.

Oikean tiedon välittämiseksi radio ja TV voivat aikuiskasvatuksessa palvella nykyistä paremmin, kun tarkoitusta varten perustetaan toimikunta, joka tasapuolisesti kartoittaa ja suunnittelee aikuiskasvatusohjelmaa.

Tukea aatteelliseen nuorisotyöhön

Valtion ja kuntien tulee myös taloudellisesti ja tasapuolisesti tukea kaikkea nuorison parhaaksi tehtävää aatteellista ja järjestötyötä, eikä vain poliittisten järjestöjen toimintaa.

Työrauha taattava

Työrauha on koulun kaiken kasvatus- ja opetustyön edellytys. Siksi työrauhan säilyttämiseen koulussa on kiinnitetävä erityistä huomiota. Nyt on jo hälyttäviä merkkejä työrauhan järkkymisestä. Kouluviranomaisten on puututtava asiaan, seurattava tilannetta ja pantava sulku kaikelle kurittomuudelle. "Kuriton koulu on kuin vedetön mylly". On myös huolehdittava siitä, ettei kouluneuvostojen tulo kouluihin aiheuta vaikeuksia työrauhan suhteen. Työrauhan yläpitämisessä kodin ja koulun yhteistyöllä on keskeinen merkitys.

Oppimateriaali tasapuoliseksi

- Audiovisuaalisessa koulu-, kunta ja seutukohtaisissa sekä valtion AV-keskuksissa tulee opetus- ja havaintomateriaalin kattaa myös uskonnonopetuksen tarpeet tasaveroisina muiden oppiaineiden kanssa. AV-materiaalin tuotantoa ei saa monopolisoida valtiolle.

- Koulukirjastoissa tarjolla olevan kirjallisuuden tulee olla elämänmyönteistä ja puhdashenkistä. Kristillistä kirjallisuutta on lisättävä kirjastoihimme.

- Oppikirjatuotantoa ei saa monopolisoida, vaan tietty valinnanvapaus on säilytettävä. Oppikirja-kustannuksia on pyrittävä voimakkaasti hillitsemään.

Lisää valtaa paikallishallinnolle

Päätöksentekovalta tulisi siirtää ylimmistä päätöksentekoportaista paikallishallinnon suuntaan. Lääninhallitusten kouluosastoista on tullut tärkeitä väliportaan kouluhallinnon elimiä. Niiden merkityksen lisäämiseksi ja tasapuolisuuden turvaamiseksi on em. kouluosastoille valittava demokraattisin menetelmin koululautakunnat johtamaan läänin koulutointa.

Poliittisista virkanimityksistä on päästävä eroon koululaitoksen piirissä aina kouluhallitusta ja lääninhallitusta myöten. Virkanimityksissä on otettava ennen muuta huomioon kokemus, kasvatus- ja opetustyössä opillisten ansioitten ohella.

Työpaikka viihtyisäksi opettajille

Koulua kehitettäessä on otettava huomioon, ettei suoritetuilla uudistuksilla vaikeuteta opettajien asemaa eikä heidän tehtäviensä suorittamista. Koulu on oppilaita varten, mutta myös opettajien työpaikka. Siksi koulussa, niin kuin muillakin työpaikoilla, tulee pyrkiä parantamaan työntekijöiden työolosuhteita. Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä on opettajien oikeusturva taattava ja heidän työnsä arvostusta pyrittävä lisäämään yhteiskunnassa.

Koululaitoksen kannalta on huolestuttavaa, jos opettajien viihtyisyys työssä vähenee. Tällöin ei koululaitoksen piiriin saada parasta mahdollista opettajaainesta.

Väliaikaisten sijais- ja tuntiopettajien asemaa on parannettava.

Kouluneuvostoille ei ristiinäänestystä

Hallinnollisesti nykyiset peruskoulun kouluneuvostot ovat tarkoituksenmukaisempia kuin oppikoulujen kouluneuvostot. Ristiinäänestystä ei missään tapauksessa pidä tuoda peruskoulujen kouluneuvostojen valintaan. Myös oppikoulujen kouluneuvostovaaleista pitäisi ristiinäänestysperiaate poistaa epädemokraattisena mahdollisimman pian. Kouluneuvostojen hallinnollisia valtuuksia olisi lisättävä siten, että kouluneuvosto valitsisi opetajat. Tällöin edellytetään, että kouluneuvostojen äänivaltaisia jäseniä voisivat olla vain oppilaiden vanhemmat ja opettajat. Yleensäkin on syytä korostaa vanhempien osuutta koulun kasvatustehtävän suorittamisessa. Kunnallisella tasolla peruskoulun kouluneuvostoille tulisi antaa entisten johtokuntien valtuudet.

Koululaitoksen kehittämisessä on päästävä pitkäjänteisesti tapahtuvaan, tieteellisesti korkeatasoiseen ja poliittisista ideologioista riippumattomaan suunnitteluun ja kokeiluun ennen uudistusten käyttöön ottamista.

Hyväksytty puoluehallituksen kokouksessa 25.5.1975.