Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/692

Suomen kristillinen liitto

SKL:n kunnallispoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n kunnallispoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1976
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

Suomen Kristillisen Liiton kunnallispoliittinen ohjelma

Suomen Kristillinen Liitto r.p.

Kunnallispoliittinen ohjelma

KUNNALLISPOLITIIKAN PERIAATTEET

Johdanto

Koko elämä pohjautuu Jumalan sanaan ja sen ikuisesti kestäviin ohjeisiin. Näihin perustuen on myös yhteiskunnallisen elämän ratkaisut tehtävä valtiollisessa ja kunnallisessa toiminnassa. Kulttuuri-, sosiaali- ja talouspoliittisia toimenpiteitä ei saa irrottaa Jumalan sanan ohjeiden alaisuudesta. Niissä tulee noudattaa Jumalan sanan sisältämiä periaatteita ja henkeä.

Kunnallinen itsehallinto perustuu hallitusmuodon säännökseen ja sillä on siten perustuslain suoja. Tämän säännöksen perusteella kunnallislaki määrittelee kunnan toimialan. Tämä määritelmä on kuitenkin hyvin tulkinnanvarainen. Sitä tulisi uudessa kunnallislaissa täsmentää siten, ettei käytäntö eri kunnissa muodostuisi erilaiseksi. Uusien säännösten tulisi turvata se, ettei kunnille kuuluvaa itsehallintoa rajoiteta valtion toimenpiteillä eikä sitä myöskään poliittisten pyrkimysten toteuttamiseksi laajenneta sille kuulumattoman toiminnan alalla.

Omavastuinen kunnallishallinto tuntee kuntalaisten tarpeet ja se voi paremmin, ottaa huomioon paikalliset olosuhteet kuin mihin valtion hallinnolla on mahdollisuuksia.

Päämäärä

Kunnallispolitiikan keskeisenä päämääränä tulee olla kunnan asukkaiden asumisen, koulutuksen, toimeentulon ja viihtyvyyden edistäminen. Tähän päämäärään pyrittäessä on otettava huomioon kunnan jokaisen asukkaan sosiaaliset, taloudelliset ja erityisesti - nykyisessä voimakkaasti maallistuvassa yhteiskunnassa - henkiset ja hengelliset tarpeet. Henkiset ja hengelliset tarpeet jäävät helposti huomioon ottamatta ja unohdetaan Elämän Herran sana: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee" (Matt. 4:4).

Kuntalaisten välisiä eturistiriitoja ei saa paisutella eikä kärjistää. Kunnan keskustaajaman ja siitä kauempana olevien haja-asutusalueiden kaikinpuolisesta kehittämisestä on huolehdittava tasapuolisesti ja järkevästi. Sivukylien autioitumista tulisi estää kaikin käytettävissä olevin keinoin. Pyrkimyksenä tulee olla ristiriitojen poistaminen ja kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen. Tällöin tulee ensisijaisesti huolehtia kunnan vähävaraisista ja todella vaikeuksiin joutuneista kansalaisista.

Valtion ja kuntien velvollisuutena on etsiä keinot, joilla kuntien kesken vallitsevia taloudellisia eroja voidaan vähentää. Valtion tehtävänä on tällöin antaa tarkkaa informaatiota niistä vaihtoehdoista, joita kunnille on tarjolla asemansa korjaamiseksi. Yhtenä vaihtoehtona on pidettävä kuntaliitoksia ja kuntien välistä yhteistoimintaa. Kuntaliitoksia ei kuitenkaan, vaikka niiden toteuttaminen monesti olisikin hyvin suotavaa, saa toteuttaa pakollisina kuin poikkeuksellisesti. Pakkoliitokset ovat kansanvallan ja kuntien itsehallintoperiaatteen vastaisia. Kuntien välistä yhteistoimintaa on pyrittävä kehittämään naapurikunnille yhteisten tehtävien ja palvelujen toteuttamisessa. Kuntainliittojen muodostaminen on myönteinen yhteistyömuoto. Niiden toimintaa on kuitenkin ohjattava niin, ettei päätöksillä kavenneta pienempien jäsenkuntien päätäntävaltaa. Tämä koskee erityisesti kuntainliittojen taloudellisia ratkaisuja.

Kunta ja demokratia

Demokratian toteutuminen on varsinkin suuremmissa kunnissa vaikeutunut. Luottamusmieselinten ratkaisevien asioiden lukumäärän ja vaikeuden lisääntyminen on siirtänyt ratkaisuvaltaa asioita valmisteleville ja esitteleville virkamiehille. Kunnallisvaltuustot ovat työmääränsä vähentämiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi siirtäneet tärkeidenkin asioiden ratkaisemisen kunnallishallituksille.

Kunnallisvaltuustojen ei tule siirtää taloudellista päätäntävaltaansa kunnallishallituksille. On pyrittävä luottamusmieselinten vaikutusvallan lisäämiseen. Tärkeissä asioissa on kunnallishallitusten annettava päätöksentekijöille riittävästi informaatiota asioiden valmisteluvaiheessa ja tällöin esitettävä useampia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja. Asioita valmisteleviin toimikuntiin tulee valita myös luottamushenkilöitä. Kunnallista luottamusmiesjärjestelmää on edelleen kehitettävä siten että demokratia pääsee paremmin toteutumaan. Suhteellinen vaalitapa on säilytettävä myös lautakuntien puheenjohtajia valittaessa. Luottamusmiesten on voitava tehokkaasti valvoa virkamieskunnan toimia. Erittäin tärkeissä kuntalaisia koskevissa asioissa on kuntalaisten näkemykset ja mielipiteet saatava sopivalla tavalla luottamusmiesten kannanottojen tueksi esimerkiksi suorittamalla kansanäänestys.

Suurten ja hajanaisten kuntien eri alueiden hallintoa varten voidaan perustaa kunnanosahallinto. Kunnanosavaltuustolle on varattava päätäntävaltaa sekä oikeus tehdä esityksiä ja lausua mielipiteensä kaikista aluetta koskevista kysymyksistä.

Tärkeänä aluepoliittisena toimenpiteenä Kristillinen Liitto pitää väliportaan hallinnon uudistamista. Kunkin alueen kehittymismahdollisuudet turvataan parhaiten siirtämällä päätösvaltaa kunnille ja maakunnille.

Kunnan tulee aktiivisesti tiedottaa kuntalaisille verovarojen käytöstä, maan käyttösuunnitelmista yms. kuntalaisia kiinnostavista asioista.

Kunnallisen puoluetuen käyttöönottoa ei Kristillinen Liitto pidä hyväksyttävänä.

Kunta ja valtio

Kunnallista itsehallintoa on kunnioitettava. Valtion yhä pitemmälle menevää kunnan asioihin puuttumista on jyrkästi vastustettava.

Valtiovalta ei saa lisätä kuntien taloudellisia rasituksia osoittamatta samalla kunnille menot peittäviä avustuksia. Kunnallisveron määrä on useimmissa kunnissa saavuttanut ylärajansa.

Valtion on uusittava kuntien kantokykyluokitus, jotta kunnille luodaan elämisen mahdollisuus. Valtionavun luonnetta on kehitettävä suuremman kunnallisen itsemääräämisoikeuden suuntaan.

Valtion tulee vapauttaa kunnat sellaisista kustannuksista, jotka pohjautuvat valtion velvollisuuksiin. Paikallisteiden kustannukset on yleisluonteisina siirrettävä valtion maksettaviksi.

Kunta ja suunnittelu

Kunnalle on pyrittävä laatimaan pitkän aikavälin kehitysohjelma, joka käsittää kaikki kuntalaisia välillisesti tai välittömästi palvelevat toiminnat. Tutkimuksessa ja suunnittelussa on otettava huomioon kaikki toiminnalliset, taloudelliset ja maankäyttöön liittyvät pulmat. Kaikki toiminnat on koordinoitava joustavaksi kokonaisuudeksi. Sen jälkeen on kokonaisvaltaista suunnittelua ja tutkimusta jatkuvasti ylläpidettävä päämääränä taloudellisesti edulliset ja sosiaalisesti oikeudenmukaiset ratkaisut.

Pitkän aikavälin ohjelmilla on pyrittävä luomaan edellytykset kuntalaisten sivistyksellisten, sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden tyydyttämiselle. Nykyisenä materialistisena aikana on erityisesti painotettava sivistyksellisten tarpeiden tyydyttämisen tärkeyttä.

Kunnallisen tutkimuksen ja suunnittelun tulee liittyä myös yleiseen valtakunnalliseen tutkimukseen ja suunnitteluun.

Tulevaisuuden kannalta on maankäytön suunnittelu avainasemassa. Kunkin kunnan tulee pyrkiä vaikuttamaan seutukaavaan siten, että kunnan tarkoituksenmukaisiksi havaitsemat suunnitelmat tulevat toteutetuiksi ja samalla kuntalaisten oikeudet ja edut valvotuiksi. Maankäytön suunnittelussa tulee aina ottaa huomioon luonnonsuojelun näkökohdat. Kuntiin, joissa ei ole ympäristönsuojelulautakuntaa, tulee mahdollisuuksien mukaan sellainen perustaa.

Erityisen tärkeänä kunnan tulevan kehityksen kannalta on pidettävä yleis-, asema- ja rakennuskaavoja, koska niissä päätetään alustavasti ne toiminnat, jotka katsotaan kunnan alueella tarpeellisiksi. Vahvistetut kaavat osoittavat, mitä kunnan johto ja luottamuselimet pitävät tärkeänä tai vähemmän tärkeänä.

Asema- ja rakennuskaavoja suunniteltaessa on yleistä etua pidettävä tärkeänä maan tarkoituksenmukaiselle ja taloudelliselle käytölle rakennustuotannossa; kuitenkin on pidettävä huolta, etteivät yksityiset maan omistajat joudu kohtuuttomasti suunnitelmista kärsimään. Valtuuston on ennen kaavoituksen alkamista tehtävä kaavoittajia sitovat päätökset rakentamistavasta ja alueen teholuvuista.

Yhteiskunnan lunastaessa maata yksityisiltä on korvaus maksettava viipymättä täyden korvauksen periaatteella ottaen huomioon sen, että yksikään osapuoli ei pääse kohtuuttomasti hyötymään maan arvon noususta.

KULTTUURIPOLITIIKKA

Raamatun periaatteiden tulee ohjata myös kulttuuritoimintaa, jotta vältettäisiin maallistumisesta johtuvat kielteiset seuraukset. Kunnan kulttuuritoiminnassa tulee korostaa kuntalaisten omatoimisuutta.

Kunta ja kristilliset yhteisöt

Kunnan ja kristillisten yhteisöjen yhteistoiminnan tulee olla myönteistä ja kitkatonta. Kunnilla ja seurakunnilla on monia lähellä toisiaan olevia toimintoja, minkä vuoksi yhteistyö on tärkeätä. Kristillinen nuoriso-, sosiaali- ja raittiustyö on asetettava tasavertaiseen asemaan muiden yhteisöjen vastaavan työn kanssa.

Kunnan tulee suhtautua myönteisesti kristillisten yhteisöjen suorittamaan hengelliseen työhön kouluissa, sairaaloissa, hoitolaitoksissa ym. Kristinuskon sanoman tulee saada vaikuttaa myös kunnan nuorisotyössä.

Kunnallinen kulttuuritoiminta

1. Koululaitos

Kunnassa tapahtuvan kulttuuritoiminnan kannalta koululaitoksella on suuri merkitys. Kunnalle olisi taattava itsemääräämisoikeus kunnan koululaitoksesta.

Kasvatuksen ja opetuksen koululaitoksessa tulee olla sopusoinnussa kristillisen elämänkatsomuksen kanssa ja pyrkiä johdattamaan oppilaita kristilliseen elämänkatsomukseen. Päivänavaukset tulee toteuttaa kristillisellä pohjalla. Uskonnonopetusta on annettava vähintään kaksi viikkotuntia kaikilla asteilla.

Kunnallisessa kasvatustyössäkin tulee muistaa arvostus menneitten sukupolvien isänmaallista työtä kohtaan ja pyrkiä samalla tähdentämään voimassa olevan laillisen yhteiskuntajärjestelmän merkitystä kansallisen itsenäisyyden ja vapauden säilyttäjänä. Nuorisoa on ohjattava näkemään kansamme historiassa kristillisen maailmankatsomuksen merkitys koko kansan ja yksityisen ihmisen toiminnan- ja omantunnonvapauden perustana.

Koulun tulee edistää ehjän persoonallisuuden muodostumista ja kehittää oppilaiden erityistaipumuksia.

Kodin ja koulun välille on rakennettava mahdollisimman monipuolinen ja elävä yhteys. Näin voidaan kehittää oppilaiden persoonallisuutta vastuun tunnetta ja mielenterveyttä.

Kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten asemaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta kaikki lapset saisivat mahdollisimman tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen aseman. Erityistä huomiota vaativat kotimaahan palaavien siirtolaisten ongelmat.

Kyläkoulujen hävittämistä tulee pyrkiä estämään ainakin niin, että lapset voisivat käydä elämänsä ensimmäiset kouluvuodet tutussa kyläyhteisössä.

Koulujen lakkauttamista on mahdollisuuksien mukaan vältettävä. Tätä varten tulee koulujen vähimmäisoppilasmäärät säätää pienemmäksi, jotta pienetkin koulut säilyvät toimintakykyisinä.

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan vanhemmilla on oikeus valita se koulutuksen muoto, jonka he haluavat antaa lapsilleen. Korvaavat koulut kuuluvat tärkeänä osana koululaitokseen, koska ne muodostavat vaihtoehdon peruskoulujärjestelmässä. Tästä syystä tulee peruskoulun rinnalla korvaavien ja yksityisten koulujen toiminta turvata riittävän valtionavun turvin. Nämä koulut pitävät myös yllä tervettä kilpailua kahden eri koulumuodon laadullisesta tasosta. Korvaavien koulujen opettajille on turvattava samat oikeudet kuin kunnan koulujen opettajille.

Kokeilutoimintaa tulee harjoittaa mahdollisimman monipuolisesti opetussuunnitelmien rajoissa. Näin saadaan koulun työskentely tarkoituksenmukaiseksi kunkin kunnan erityisolosuhteet huomioon ottaen. Kokeilutoiminta pitää yllä vireyttä koulujen sisäisessä työskentelyssä, ja näin se palvelee myös välillisesti opetus- ja kasvatuspäämääriä.

Kerho- ja nuorisotyössä tulee tukea niitä pyrkimyksiä, jotka palvelevat kristillisten arvojen ymmärtämistä sekä kristillisen elämänkatsomuksen vahvistamista kouluissa.

Kunnan velvollisuudet oppivelvollisuuskoulussa on varsin tarkoin lakisääteisesti määrätty. Kunta voi kuitenkin tehdä enemmän, kuin mihin laki velvoittaa. Kunnan tulee mm. joko yksin tai yhdessä naapurikuntien kanssa ylläpitää monipuolista ammattikoulutusta.

On pyrittävä mahdollisuuksien mukaan käyttämään hyväksi valtioneuvoston 4.3.71 tekemää normaalihintapäätöstä, joka sallii eri hallintohaarojen alaisten tilojen rakentamisen koulun tontille. Tällöin on mahdollista esimerkiksi suunnitella kunnan kirjastojen sekä voimistelu- ja urheilutiloista vastaavien kanssa yhteistoiminnassa tilat ja toiminta niin, että ne ovat tarkoituksenmukaiset myös koulujen opetussuunnitelmien tavoitteiden kannalta.

Erityisopetuksesta osa jää kunnan anomuksen varaan, mm. luku- ja kirjoitushäiriöisten sekä aivoja kehitysvammaisten opetus. On erittäin tärkeää yksilön kehityksen kannalta, että hän saa vammansa edellyttämän tuen opiskelussaan.

Ammattikoulut on saatava uskonnonopetuksessa yhdenvertaisiksi lukioiden kanssa.

Kunnan tulee tukea opettajien täydennys-, jatkoja uudelleenkoulutusta.

2. Aikuiskasvatus

Koska vapaa-aika ja tiedon tarve ovat lisääntyneet ja yhteiskunnassa tapahtuu suuria muutoksia, aikuiskasvatukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kun lisäksi ihmisten on nykyisin opittava omaksumaan uusia tietoja ja taitoja, ehkä kokonaan uusi ammattikin, kuntien tulee lisätä ammattikurssitoimintaa. Kansalais- ja työväenopistojen toimintaa on pyrittävä ulottamaan kaikkiin kuntiin ja myös kuntien kaikkiin osiin.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä koulunsa päättäneiden nuorten jatkokoulutukseen ja työllistämiseen. Näille nuorille on järjestettävä ammattikursseja ja sen jälkeen sopivaa työtä.

3. Muut kulttuurilaitokset

Kirjastolaitoksella on keskeinen asema kulttuuritoiminnassa, joten sitä on taloudellisesti riittävästi tuettava. Kunnan eri osien asukkaitten tarpeista on huolehdittava tasapuolisesti. On vältettävä eettisesti ala-arvoista kirjallisuutta ja musiikkilevyjä. Kirjastossa tulee olla mahdollisuus myös musiikin kuunteluun ja kielten opiskeluun. Uskonnollisen aineiston hankintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Museoista tulee kehittää kunnan kulttuuritoiminnan eläviä osia. Niiden avulla on edistettävä kunnan asukkaiden kotiseutuharrastusta, lisättävä kotiseutuhistorian ja kansallisten arvojen tuntemusta. Kunnan tulee tukea paikkakunnan historian tutkimusta ja siitä tiedottamista.

Kunnan teatteri- ja elokuvatoiminnan tulee olla sopusoinnussa kansalaisten ja kristillisten arvojen kanssa.

Omaehtoinen kulttuuritoiminta

Kunnan kulttuuritoiminnassa keskeisenä tavoitteena on kuntalaisten omatoimisen kulttuuriharrastuksen edistäminen kaupallisen kulttuurin vastapainoksi. Kulttuurilautakunnan tehtävänä on tukea sitä ja toimia yhdyselimenä eri kulttuuritoimintojen välillä. Kunnan, on tuettava rakentavaa kulttuurityötä ja pyrittävä estämään kristillisen moraalin kanssa ristiriidasa olevaa kulttuuritoimintaa.

Kunnan tulee antaa kunnassa toimiville kotiseutuyhdistyksille, kansalaisopistoille, liikunta- ja urheiluseuroille, sekä nuoriso- ja eläkeläisjärjestöille toimitiloja ja taloudellista tukea. Myös kristilliset järjestöt tulee tällöin ottaa huomioon tasavertaisina muiden järjestöjen kanssa. Kunnan tulee tukea paikallislehtien toimintaa taloudellisesti.

Taiteella on keskeinen asema kansalaisten henkisen elämän kehittämisessä, joten sille on asetettava korkeat eettiset vaatimukset. Kunnan tulee tukea paikallisia taiteen harjoittajia mm. myöntämällä heille stipendejä ja lunastamalla kunnalle taideteoksia. Musiikkiharrastuksen kohentamiseksi kuntien tulee tukea musiikkiopistojen perustamista ja ylläpitämistä sekä vapaata kuoro- ja orkesteritoimintaa.

Suuremmilla paikkakunnilla kunnan tulee huolehtia taiteenharjoittamisen mahdollisuuksista esim. siten, että taiteen harjoittajia ja esittäjiä varten perustetaan tarvittaessa kulttuurikeskuksia.

SOSIAALIPOLITIIKKA

Yleistä

Kunnallisen sosiaalipolitiikan päämääränä on saattaa kaikki kuntalaiset oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan tasa-arvoiseen asemaan. Kristillisen rakkauden hengen tulee sävyttää niitä toimia, joilla tähän päämäärään pyritään. Koti on yhteiskunnan sydän ja koska tavoitteena tulee olla sisällöltään rikas ja tasapainoinen perhe-elämä, kunnan tulee kiinnittää erityistä huomiota perheeseen kohdistuviin toimenpiteisiin ja omalta osaltaan turvata perhe-elämän henkiset ja aineelliset edellytykset.

Kunnan tulee kiinnittää huomiota vaikeuksissa olevien kuntalaisten kuten työttömien, vammaisten ja sairaiden asemaan. Kunnan sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on ottaa yhteys juuri näihin kuntalaisiin. Vaikeuksissa olevia on pyrittävä auttamaan niin, että he selviytyvät vaikeuksistaan ja kykenevät palaamaan normaaliin yhteiskuntaelämään. Yhteiskunnan tuella on siis autettava kuntalaisia itse auttamaan itseään. Kunnan velvollisuus on myös valvoa, ettei sen antamia sosiaalipalveluja käytetä väärin. Kunnan on huolehdittava riittävästä sosiaalipalvelujen tiedottamisesta.

Kunta ja lapset

Kunnan on otettava huomioon lasten erityistarpeet. Kaavoja laatiessaan kunnan tulee suunnitella mm. lastenkotien, päiväkotien ja leikkikenttien sijainti sekä taata lapsille turvallinen, mieluimmin moottoriajoneuvoliikenteeltä vapaa koulutie. Lapsille varattujen tilojen tulee sijaita mahdollisimman lähellä omaa kotia, jotta lasten kuljetus ei aiheuta hankaluuksia ja lapsi kokee kodin läheisyyden aiheuttaman turvallisuuden. Lasten hoitotiloja on järjestettävä mm. palvelutaloihin. Erityispäiväkoteja on perustettava tarpeen mukaan. Opiskelijapariskuntien lasten hoitoon on opiskelijapaikkakunnilla kiinnitettävä erityistä huomiota.

Kunta ja nuoret

Nuorten elämän kehittämiseen kunnan tulee paneutua perusteellisesti. Kouluja rakentaessaan kunnan tulee kiinnittää huomiota siihen, että nuoret eivät joudu eristetyiksi muusta yhteiskunnasta, vaan että heillä säilyy elävä yhteys siihen. Koulujen opetustiloja tulee voida käyttää myös eri alojen harrastuksiin ja erilaisiin kerhotoimintoihin.

Nuorisolle tulee varata mahdollisuus itsensä kehittämiseen myös vapaa-aikoina. Tätä varten kunnan tulee varata huone- ym. tilaa. Tiloja ja alueita on varattava mm. urheilulle ja retkeilylle, erilaisen taiteen harjoittamiselle sekä yhteisille kokoontumisille.

Kunnan nuorisotyön tehtävänä on nimenomaan johtaa nuoria terveeseen, raittiiseen elämäntapaan. Kunnan nuoriso- ja raittiustyön tulee kulkea käsi kädessä. Nuorten kasvatus on kuitenkin ennen kaikkea kodin tehtävä. Kunnan velvollisuutena on huolehtia mm. siitä, ettei kunnan järjestämissä nuorisotilaisuuksissa sallita alkoholin, tupakan eikä huumausaineiden käyttöä. Nuorisotyöntekijöiden tehtävänä tulee olla mm. alkoholittoman ja huumausaineista vapaan elämän arvon korostaminen. Kunnan tulee huolehtia alkoholi- ja huumeongelmista kärsivistä nuorista perustamalla heitä varten nuorisokoteja.

Kehitys- ja sopeutumishäiriöistä kärsiviä sekä vaikeissa oloissa eläviä nuoria on kunnan autettava. Erityistä huomiota on kiinnitettävä koulunsa päättäneiden nuorten jatkokoulutukseen ja työllistämiseen. Näille nuorille olisi järjestettävä ammattikursseja ja sen jälkeen sopivaa työtä.

Kunnan tulee mahdollisuuksiensa mukaan tukea vähävaraisia nuoria heidän jatko-opinnoissaan myöntämällä heille avustuksia ja stipendejä kunnan varoista. Suurissa koulukeskuksissa kunnan tulee huolehtia myös opiskelijoiden ja opiskelijapariskuntien asuntomahdollisuuksista joko rakentamalla asuntoja tai tukemalla tällaisia asuntoja rakentavia yhdistyksiä, järjestöjä ja säätiöitä tai myöntämällä suoranaista taloudellista avustusta asumistuen muodossa.

Kunta ja kodit

Lasten hoidon järjestämisessä on vanhemmille turvattava mahdollisuus eri vaihtoehtoihin. Ensimmäisinä ikävuosina on lapsen paras hoitopaikka lähes poikkeuksetta oma koti. Koska lapsi ainakin 6. ikävuoteensa asti tarvitsee äidin kotona oloa, on myös kunnan tuettava toimenpiteitä, jotka taloudellisesti turvaavat äidille mahdollisuuden jäädä kotiin lastaan hoitamaan. Tämä hoitomuoto on taloudellisestikin edullisin ratkaisu.

Äidillä tulee olla hänen sitä halutessaan tai olosuhteiden niin vaatiessa mahdollisuus hakeutua työhön kodin ulkopuolelle. Sen tähden ovat valvotut tai ohjatut perhepäiväkodit ja myös päiväkodit välttämättömiä. Vuorotyössä olevien vanhempien lasten yöhoito on turvattava. Lapsen edun tulee olla ensisijaisesti määräävänä päiväkoteja kehitettäessä. Lapsiluvun tulee olla päiväkodeissa mahdollisimman pieni ja kotien tulee olla rauhallisia. Kasvatuksen tulee tapahtua kristillisessä hengessä.

Kunnan tulee tarvittaessa järjestää ammattikursseja pätevien kotiapulaisten kouluttamiseksi lapsiperheisiin. Kotiapulaisen palkka on saatava vähennyskelpoiseksi verotuksessa.

Äidin tueksi on kodinhoitajajärjestelmää kehitettävä niin, että tarpeen vaatiessa on kodinhoitotukea saatavana riittävästi. Myös äitiys- ja lastenneuvoloiden verkosto on luotava riittävän laajaksi, jotta harvaan asuttujen alueiden äidit eivät joutuisi kohtuuttomiin taloudellisiin uhrauksiin kulkumatkojen ym. vastaavien vaikeuksien takia.

Äitien loma- ja virkistysmahdollisuuksiin on kunnan kiinnitettävä riittävää huomiota erityisesti on avustettava vähävaraisia ja suuriperheisiä äitejä. Kunnan on kiinnitettävä huomiota yksinhuoltajien ja erityisesti suuriperheisten taloudellisten vaikeuksien lieventämiseen.

Erityisesti yksinäisten äitien ja leskien henkistä ja sosiaalista huoltoa on kehitettävä. Kunnan on tuettava seurakuntien ja kristillisten järjestöjen harjoittamaa sosiaalista työtä.

Kunta ja vammaiset

Kunnan tulee poistaa yhteiskunnallisten palvelujen esteet vammaisilta. Yhdyskuntasuunnittelussa ja liikennepolitiikassa tulee ottaa huomioon liikuntavammaisten ongelmat. Kuulo- ja näkövammaisten asemaa on parannettava asentamalla julkisiin tiloihin tarvittavia apuvälineitä ja järjestämällä kuuroille tulkkipalvelu.

Vammaisten ongelmien poistamiseksi on suurempiin kuntiin perustettava yhteydenpitoelimeksi vammaisneuvosto.

Kunta ja vanhukset sekä eläkeläiset

Vanhusten määrän jatkuvasti lisääntyessä heidän toimeentulonsa, kuntoutuksensa ja viihtyvyytensä turvaamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Vanhusten hoitoa vanhainkodeissa tulee kunnan valvoa niin, että paikkamäärä on tarvetta vastaava ja että laitoshoitoa kehitetään jatkuvasti avohuollon rinnalla. Kunnan velvollisuutena on huolehtia vanhusten avohuollosta niin, että heillä on mahdollisuus asua ja elää muiden ihmisten parissa. Tämä on mahdollista siten, että heille varataan asuntoja vuokra- ja palvelutaloihin. Kunnan velvollisuutena on taata terveen ja raittiin elämäntavan säilyminen sekä kristillisen työn mahdollisuudet vanhainkodeissa. Vanhusten asumista kunta voi avustaa myöntämällä vanhuksille lainmukaiseen asumistukeen lisäasumistukea harkinnan mukaan.

Vanhusten avohuoltoa voidaan myös kehittää lisäämällä kunnan kotiavustajien määrää, jotta kotiapua tarvitsevat vanhukset ja sairaat voivat asua omissa kodeissaan. Tätä voidaan helpottaa myös esim. hankkimalla vähävaraisille ja heikkokuntoisille puhelin.

Vanhusten kuntouttamiseen ja kouluttamiseen sekä askartelumahdollisuuksien järjestämiseen kunnan on varattava riittävät määrärahat.

Eläkeläisten toiminnan järjestämiseksi ja heidän olosuhteidensa parantamiseksi tulee kuntaan perustaa eläkeläislautakunta.

Kunta ja kodittomat

Kunnan tulee kiinnittää erityistä huomiota niihin ihmisiin, jotka elävät ilman kotia ja toimeentuloa. Kunnan velvollisuutena on omalta osaltaan ottaa vastuu näistä lähimmäisistämme, jotka usein lisäksi ovat alkoholisteja ja huumausaineiden käyttäjiä. Vastaanotto-, hoito- ja suojakotien sekä lämmittelysuojien perustaminen näille kodittomille on tärkeää. Jos kunta ei taloudellisista syistä itse voi pystyttää tällaisia koteja, sen tulee kuitenkin riittävästi avustaa niitä järjestöjä, jotka työskentelevät kovaosaisten parissa. Näiden ihmisten välttämättömät aineelliset tarpeet tulee täyttää ensisijaisesti muulla tavoin kuin antamalla rahallista apua.

Kunta ja raittiustyö

Kunnallisen raittiustyön päämääränä on kuntalaisten ohjaaminen raittiisiin ja terveisiin elämäntapoihin. Tämän päämäärän saavuttaminen edellyttää valtakunnallisten alkoholipoliittisten toimenpiteiden lisäksi ennalta ehkäisevää asennekasvatusta ja päihteiden käyttöön sortuneiden henkilöiden auttamista raittiiseen elämään. Ennaltaehkäisevässä asennekasvatuksessa on kodin rinnalla koulun merkitys ratkaiseva. Tärkeitä ovat lisäksi raittiusvalistustyön alalla toimivat kansalaisjärjestöt. Koska raittiit elämäntavat muodostuvat elämänkatsomuksen pohjalta, on kristillinen usko luonnetta kasvattavana voimana tärkeä tekijä.

Kunnan tulee myöntää määrärahoja raittiustyöhön ja antaa kaikki muukin tukensa kunnan raittiuslautakunnan toiminnalle. Jokaiseen kuntaan tai pienten kuntien yhteistoiminta-alueelle on palkattava päätoiminen raittiussihteeri. Päihdepoliittinen neuvottelukunta on perustettava jokaiseen kuntaan. Alkoholitarkastajan toimintaa tulee huomattavasti tehostaa. Kunnan järjestämissä tilaisuuksissa ei tule tarjoilla alkoholia.

Kunnan tulee tehdä kaikkensa päihteiden käytön leviämisen ehkäisemiseksi. Sen tulee antaa asiallista informaatiota päihteiden vaarallisuudesta kaikille kunnan alueella asuville nuorille niin koulujen kuin nuorisojärjestöjenkin kautta.

Keskiolutlain kumoamista ja valtakunnallisen alkoholipolitiikan pikaista uudistamista silmällä pitäen kunnan on ryhdyttävä toimiin keskioluen vähittäismyynnin lopettamiseksi elintarvikeliikkeistä ja sen anniskelun poistamiseksi baareista. Kunnan tulee suhtautua kielteisesti uusien Alkon myymälöiden perustamiseen ja anniskeluoikeuksien myöntämisiin. Ravintoloiden anniskeluväärinkäytöksiä lisäävät provisiot on poistettava. Siitä johtuva tulon menetys on korvattava tarjoiluhenkilökunnalle kiinteän palkan lisäyksellä. Alkon voittovaroja on suunnattava myös raittiusravintoloiden tukemiseen.

Kunnan velvollisuutena on terveydenhuollon ja sosiaalihuollon alalla huolehtia siitä, että päihteiden käyttöön sortuneet kuntalaiset voidaan palauttaa takaisin yhteiskuntaan elinkelpoisiksi jäseniksi, sekä tarvittaessa tukea heidän perheitänsä niiden hädänalaisessa asemassa. Päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollossa on kristillisellä pohjalla toimivalla hoitokodilla tärkeä tehtävä. Tähän toimintaan on kunnankin osoitettava riittävästi varoja.

Kunta ja terveydenhuolto

Terveydenhuoltopolitiikan tärkeimmät tavoitteet ovat sairaiden hoito ja ehkäisevä terveydenhoito.

1. Sairaanhoito

Sairaanhoitoa on kehitettävä avohoidon suuntaan. Terveyskeskusten keskeisenä tehtävänä on vastaanottotoiminnan ja pitkäaikaissairaiden hoidon järjestäminen. Yksityissairaanhoidon kehittäminen kunnallisen sairaanhoidon rinnalla on tarpeen erityisesti erikoislääkärihoidon vuoksi. Vain tällä tavoin voidaan taata riittävä sairaanhoito ja vapaa lääkärivalinta. Jotta yksityissairaanhoito olisi kansalaisten saatavissa kohtuuhintaan, on sairausvakuutuksen korvaustaksat pidettävä ajan tasalla.

Kotisairaanhoitoa ja kotiaputoimintaa on voimakkaasti kehitettävä. Vain tällä tavoin voidaan saada kroonisesti sairaat ja vanhat avohoidon piiriin.

Mielenterveyspalveluja on annettava terveyskeskuksessa lääkärien, terveydenhoitajien ja muiden perussairaanhoidon työntekijöiden toimesta käyttäen koulutusta saanutta psykiatrista ja psykologista työvoimaa apuna.

Terveyskeskuksen hammashuolto on ulotettava käsittämään myös aikuiset, erityisesti kunnissa, joissa yksityisiä hammaslääkäripalveluja ei ole saatavissa.

Lääkinnällinen kuntoutus on toteutettava läheisessä yhteistyössä sosiaalisen kuntoutuksen kanssa. Vajaatyökykyisiä varten tulee perustaa suojatyöpaikkoja.

Luontaisparantoloiden hoitomaksut on saatettava sairausvakuutuslain mukaisiin korvaussaataviin, mikäli hoidon on määrännyt lääkäri.

Sairaankuljetus on järjestettävä ensisijaisesti yhteistyössä yksityisten sairaankuljetusliikkeiden kanssa.

Terveyskeskuksen sairaansijojen määrän on oltava riittävä pitkäaikaispotilaiden hoidontarvetta silmällä pitäen. Paikallisten olosuhteiden mukaan terveyskeskuksella voi olla myös erikoishoito-osastoja. Tarvittaessa voivat kunnat ylläpitää erikoislääkärijohtoisia aluesairaaloita.

2. Ehkäisevä terveydenhoito

Ehkäisevä terveydenhoito on toteutettava antamalla terveyskasvatusta, suorittamalla riskiryhmien- mm. rintamamiesten ja vanhusten - terveystarkastuksia ja poistamalla elinympäristöstä haittoja, jotka ovat vaaraksi terveydelle.

Terveyskasvatuksessa, joka on toteutettava sekä neuvolatoimintana että valistustyönä, on oikeiden ravintotottumusten ja liikuntaharrastuksen luomisen lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota tupakan ja alkoholin käytön vastustamiseen. Alkoholinkäyttö on terveyden kannalta maamme suurin haitta ja sen vastustaminen on liitettävä terveyskeskuksen terveyskasvatusohjelmaan. Liikuntakasvatukseen on kiinnitettävä riittävää huomiota. Kristilliseen elämään sisältyvien, oikeata elämää edistävien periaatteiden mukainen elämä on ns. stressin paras vastalääke.

Elinympäristön terveyttä vaarantavien haittojen torjumisessa on pidettävä huolta ilman ja veden saastumisen estämisestä. Työympäristö- ja työskentelyolot on järjestettävä mahdollisimman vähän terveyttä haittaaviksi. Työterveydenhuoltoa kehitettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä erilaisten kemikaalien aiheuttamien terveyshaittojen poistamiseen. Ennaltaehkäiseville näkökohdille on pantava lisäpainoa elintarviketuotannossa, laaduntarkkailussa, jakelussa ja tuoteselostuksissa.

3. Hallinto

Päätöksenteko terveydenhuollon kehittämisestä on annettava kunnalle nykyistä valtiojohtoisuutta on supistettava.

4. Rahoitus

Valtion on suurimmaksi osaksi kustannettava terveydenhuollon investoinnit rasittamatta kohtuuttomasti kuntia. Sairausvakuutusjärjestelmää on kehitettävä siten että se korvaa kunnan terveyskeskuksen käyttömenoista suurimman osan.

Palkkausta on käytettävä aluepoliittisena ja työvoimapoliittisena keinona erityisesti koulutetun, mutta työmarkkinoilta nyt poissa olevan sairaanhoitohenkilökunnan saamiseksi takaisin terveydenhuoltoon.

5. Koulutus

Sairaanhoitokoulutusta on lisättävä. Kaikille työntekijäryhmille on taattava jatkokoulutusmahdollisuudet.

Kunta ja asuntopolitiikka

Asuminen kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Yhteiskunnan tehtävänä on ohjata asuntopolitiikkaa siten, että jokaisella on riittävät edellytykset kohtuulliset vaatimukset täyttävän asunnon hankkimiseen.

Kunnan tehtävänä on tarkoin seurata alueensa asuntorakentamista ja olemassa olevan asuntokannan käyttöä sekä ohjata sitä niin, että käytössä olevat voimavarat saataisiin ohjatuksi mahdollisimman tasaisesti palvelemaan kunnan kaikkia asukkaita. Tämä edellyttää kunnan aktiivisuutta maankäytön suunnittelun, kaavoituksen, kunnallistekniikan ja rahoitustoimenpiteiden kautta.

Kuntasuunnitelmaan tulee aina liittyä sellainen asunto-ohjelma, jolla pyritään toteuttamaan oikea määrä asuntoja oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Näin luodaan edellytykset sille, että paikkakunnalla on riittävästi niin tyypiltään kuin hallintamuodoltaankin erilaisia asuntoja, jotta kuntalaisilla olisi mahdollisuuksia valita kullekin sopiva asumisen muoto.

Viihtyisän ympäristön luomiseksi tarvitaan erilaisten palvelujen lisäksi vaihtelevuutta erimuotoisten ja eri-ikäisten asuntorakennusten avulla. Tarvitaan enemmän vaihtoehtoja omakoti- ja rivitalo-ratkaisujen avulla usein liian kerrostalovaltaisille asuntoalueille. Vuokra- ja omistusasuntojen määrällisesti sopiva suhteutus on myös asuntoalueen tärkeimpiä viihtyvyystekijöitä.

Järkevän asunto-ohjelman toteuttamiseksi tarvitaan kunnalta aktiivista maapolitiikan hoitoa kohtuuhintaisen rakennusmaareservin ylläpitämiseksi. Hankkimalla kunnan omistukseen ajoissa riittävästi rakennusmaata estetään keinottelu maan kohtuuttomalla arvonnousulla. Tämä vaatii sekä yksityisen että yhteiskunnan etujen riittävää huomioonottamista. Kunnan hankkimasta rakennusmaareservistä tulee luovuttaa rakentamisesta kiinnostuneille sopivia kaavoitettuja maa-alueita kohtuullista korvausta vastaan. Kunnan tulee pyrkiä yhteistoiminnassa kaikkien rakentamisessa mukana olevien kanssa löytämään taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaiset ratkaisut.

Kunnan tulee huolehtia nimenomaan vähävaraisten ja asunnottomien kuntalaisten asunnontarpeesta. Heidän asuntojensa rahoitukseen tulee kunnan osoittaa talousarviossa varoja. Jotta asunnontarvitsijalle olisi tarjolla vaihtoehtoja, on tuotettava sopivassa suhteessa vuokra-asuntoja, osuuskunta-asuntoja ja myös ns. puolikunnallisia omistusasuntoja, joihin on mahdollisuus päästä pienellä omalla pääomalla. Viimeksi mainittu ratkaisu on tärkeä lisävaihtoehto vähävaraisille, joille on liian usein ainoana mahdollisuutena tarjolla vuokra-asunto. Täten voidaan auttaa varsinkin nuorten avioparien asunnonhankintaa, millä on laajat perhe- ja väestöpoliittiset seurausvaikutukset.

Kunnan asunto-ohjelmassa tulee ottaa huomioon myös erityisryhmien tarpeet. Vanhusten asunnot tulee sijoittaa normaalilla tavalla yhteiskuntaan, etteivät ne tuntisi itseään eristetyiksi. Myös opiskelijoiden asumismahdollisuudet kunnan tulee turvata. Laitoksista vapautuneille ja muillekin erityisryhmille on asunnon järjestäminen välttämätöntä, jotta vältettäisiin niitä epäkohtia, jotka johtuvat puutteellisista asunto-oloista.

Naapurikuntien yhteiset pyrkimykset ovat tarpeen koordinoida, jotta saadaan hoidetuksi alueelliset työllisyys-, teollistamis- ja väestöpoliittisiin tavoitteisiin liittyvät asuntorakentamissuunnitelmat.

Omakotitalo on useimman suomalaisen asumisen tavoite. Omatoimisen rakentamisen taito on kansallinen ominaisuutemme, ja kunnan tulee kannustaa omatoimisia rakentajia kaavoittamalla ja luovuttamalla kohtuullista hintaa tai vuokraa vastaan tontteja ja välittämällä halpakorkoisia lainoja pientalorakentamiseen.

Olemassaolevaan rakennuskantaan kohdistuvilla kunnostustoimilla on kauaskantoinen vaikutus. Puurakennevaltaisen asuntorakennuskannan hoitotoimien avulla pidämme yllä tärkeää pääomaa. Erityisesti ns. puukaupungit ovat myös kansallisesti arvokas kulttuuriperintö. Valtion asuntolainoituksen mahdollisuuksien hyväksikäyttämiseksi on kunnan aktiivisesti tiedotettava ja annettava opastusta peruskorjauslainoituksesta ja myös itse osallistuttava vuokratalojensa kunnostus- ja peruskorjaustoimenpiteisiin.

TALOUSPOLITIIKKA

Yleistä

Kunnan tulee talouttaan hoitaessaan näyttää hyvää esimerkkiä noudattamalla säästäväisyyttä. Turhia ja kunnalle kuulumattomia menoja on vältettävä. Hyviä ja taloudellisia hankkeita on toteutettava tärkeysjärjestyksessä ja sitä mukaa kuin varat sallivat ja siten, ettei kuntalaisia liikaa rasiteta. Kunnan taloudenhoitoa varten on laadittava lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmia. Kunnan on pyrittävä kehityksessään ja palveluksia tuottaessaan pysymään ajan tasalla. Kunnan taloudenhoidossakin tulee soveltaa kristillisiä periaatteita, rehellisyyttä ja tasapuolisuutta.

Kunta, työllisyys ja elinkeinoelämä

Jokaisella työkykyisellä kuntalaisella on oikeus ja velvollisuus työhön. Siksi kunnan tärkeänä tehtävänä on huolehtia kuntalaisten työllisyydestä. Täystyöllisyyteen on pyrittävä erityisesti luomalla pysyviä työpaikkoja sekä tehostamalla ammattikoulutusta. Työttömyysavustusten käyttöön on turvauduttava vain välttämättömyystapauksissa, koska niiden jakaminen on kotien ja kansantalouden kannalta huonoin vaihtoehto. Työttömyysavustusten maksaminen ei saa edistää työn vieroksuntaa.

Työllisyyden ylläpitämiseksi kunnan tulee ajoittaa rakennustoimintansa sekä muut investointinsa ottamalla huomioon suhdannepoliittiset näkökohdat. Lisäksi kunnan tulee edistää työtilaisuuksien avautumista tukemalla teollisuuden ja monipuolisen yritystoiminnan syntymistä paikkakunnalle. Tällöin on otettava huomioon kunnan luontaiset edellytykset.

Kunnan tulee ajoissa varata teollisuuden käyttöön riittävästi maa-alueita ja huolehtia myös pienteollisuuden osalta kunnallisteknisten töiden suorittamisesta.

Riittävä asuntotuotanto on kunnan elinkeinorakenteen monipuolistamisen perusedellytys. Myös maaseutukuntien velvollisuutena on tukea paikkakuntansa teollistamista vapautuvan työvoiman työllistämiseksi ja samalla maaseudulta taajamiin suuntautuvan epäterveen muuttoliikkeen estämiseksi. Kunnassa jo olevan teollisuuden toimintamahdollisuudet ja laajentumisedellytykset on myös pyrittävä turvaamaan.

Kunnan ei, poikkeustapauksia lukuun otttamatta, ole itse pyrittävä teollisuusalueiden rakentamiseen, vaan työt on syytä antaa asiantunteville alan yrittäjille, jolloin kunta samalla tukee yritteliäisyyttä. Kustannusarviota pyydettäessä ja urakkasopimusta tehtäessä on noudatettava rehellisen yrityskilpailun periaatteita. Poliittinen syrjintä, lahjusten otto ja muu korruptio on estettävä. Hankinnoissa on suosittava kotimaista tuotantoa.

Kunnan on hoidettava omia liikelaitoksiaan, kuten vesilaitosta, sähkölaitosta, uimahalleja yms. pääsääntöisesti omakustannusperiaatteella ja pidettävä palvelutaso laadullisesti hyvänä.

Maa- ja metsätaloudelle ja sen sivuelinkeinoille on kunnissa annettava sama arvo kuin muillekin elinkeinoille. Maatalousväelle on turvattava työstään riittävä toimeentulo ja taattava loma- ja muut sosiaaliset edut. Pientilojen kannattavuus on turvattava. Tilakoon suurentamiseen on myös luotava riittävät edellytykset.

Kunnan on pyrittävä huolehtimaan siitä, etteivät sen alueella toimivat teollisuus- ym. laitokset pääse saastuttamaan elinympäristöä. Kunnallista jätehuoltoa järjestettäessä on pyrittävä mahdollisimman taloudellisiin ratkaisuihin yhteistyössä kuljetusalan yrittäjien kanssa. Jätehuoltoon on sopivalla tavalla nivellettävä jätteiden lajittelu ja hyödyntäminen. Jätteiden hyväksikäytössä on myös toteutettava luonnon normaalia kiertokulkua.

Kunta työnantajana

Valintaperusteina kunnallisissa virkanimityksissä tulee olla hallitusmuodon edellyttämä tieto, taito ja koeteltu kansalaiskunto, eikä puoluepoliittiset tai muut etunäkökohdat. Kunnan palveluksessa oleville naisille on suotava samat ylenemismahdollisuudet kuin miehillekin ja periaatetta "sama palkka samasta työstä" on noudatettava. Kunnan on pyrittävä parantamaan omien laitostensa työoloja ja työntekijöittensä viihtyvyyttä.

Kunta, verotus ja maksut

Kunnallinen veroäyrin hinta on pidettävä kohtuullisena. Tähän voidaan päästä tukemalla yritteliäisyyttä kunnassa, jolloin äyrien kertymä lisääntyy työmahdollisuuksien mukaan.

Valtion tulee suorittaa omat velvoitteensa kunnille riittävän ajoissa, jotta kuntien ei tarvitse käyttää kallista tilapäisrahoitusta maksujensa hoitamiseen.

Mielivaltainen harkintaverotus on lopetettava ja verotettavan tulon alarajaa on korotettava.

Kunnallisten laitosten maksut on pidettävä kohtuullisina. Kuntaa ei saa hoitaa puhtaasti liiketaloudellisena laitoksena, koska se on merkittävä kuntalaisia palveleva yhteisö.

Kunta ja liikennepalvelut

Kuntaa on pyrittävä kehittämään siten, että kunnan sisäisen liikenteen tarve on mahdollisimman pieni. Keinoja tähän ovat asuntojen ja työpaikkojen sopiva suunnittelu ja palvelujen sijoittaminen lähelle niiden käyttäjiä.

Kaupungeissa ja kaupunkimaisissa yhdyskunnissa on joukkoliikennettä kehitettävä nopeaksi, taloudelliseksi ja ympäristöystävälliseksi liikennemuodoksi. Elleivät yksityiset liikennöitsijät voi tarjota kohtuullisin keinoin tyydyttäviä liikennepalveluja, on kunnan osallistuttava joukkoliikenteen tarjoamiseen joko tukemalla yksityisiä liikennöitsijöitä tai, mikäli siihen ei ole mahdollisuuksia, ottamalla joukkoliikenteen harjoittaminen huolekseen. Kunnan tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että lapset, vammaiset ja vähävaraiset voivat käyttää liikennepalveluja. Kaupunkien keskustoissa on julkisen liikenteen sujuvuutta parannettava varaamalla sille omia kaistoja ja asettamalla julkinen liikenne muutoinkin etuoikeutettuun asemaan keskustaliikenteessä.

Maaseutukunnissa on keskeisenä ongelmana kuljettavien matkojen pituus, joten liikennepalvelut tulee pyrkiä järjestämään siten, ettei niiden puute estä kunnassa tarjottavien muiden palvelujen käyttöä. Kuntiin olisi kehitetttävä joustava liikennepalvelumuoto, joka takaisi vanhuksille ja vammaisille mahdollisuuden tarpeen mukaan käydä kunnan keskustassa hoitamassa asioitaan ja käyttämässä palveluja. Kuntien olisi osaltaan pyrittävä vaikuttamaan paikallisjunaliikenteen kehittämiseen.

Hyväksytty Porvoon puoluekokouksessa 12.6.1976

SISÄLLYS
KUNNALLISPOLITIIKAN PERIAATTEET
Johdanto
Päämäärä
Kunta ja demokratia
Kunta ja valtio
Kunta ja suunnittelu
KULTTUURIPOLITIIKKA
Kunta ja kristilliset yhteisöt
Kunnallinen kulttuuritoiminta
1. Koululaitos
2. Aikuiskasvatus
3. Muut kulttuurilaitokset
Omaehtoinen kulttuuritoiminta
SOSIAALIPOLITIIKKA
Yleistä
Kunta ja lapset
Kunta ja nuoret
Kunta ja kodit
Kunta ja vammaiset
Kunta ja vanhukset sekä eläkeläiset
Kunta ja kodittomat
Kunta ja raittiustyö
Kunta ja terveydenhuolto
1. Sairaanhoito
2. Ehkäisevä terveydenhoito
3. Hallinto
4. Rahoitus
5. Koulutus
Kunta ja asuntopolitiikka
TALOUSPOLITIIKKA
Yleistä
Kunta, työllisyys ja elinkeinoelämä
Kunta työnantajana
Kunta, verotus ja maksut
Kunta ja liikennepalvelut