Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/700

Suomen kristillinen liitto

SKL:n Maatalouspoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n Maatalouspoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1973
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKL: Maatalouspoliittinen ohjelma

Maataloudelle on maassamme annettava sama arvo kuin muillekin elinkeinoille. Maatalouden tulee antaa maata viljelevälle väestölle riittävä toimeentulo ja samalla hankkia koko kansalle riittävä peruselintarvikeomavaraisuus. Maatalous on nivellettävä muiden elinkeinojen kanssa sopusuhtaiseksi kokonaisuudeksi palvelemaan koko kansakuntaa. Koska elinvoimainen kannattava maatilatalous on valtakunnan edun mukaista, on huolehdittava siitä, että maatalouden toimintaedellytyksiä parannetaan ja palautetaan viljelijäväestön usko oman elinkeinonsa tulevaisuuteen.

Riittävän maataloustuotannon ylläpitäminen on tärkeätä erityisesti kriisiaikojen varalta. Maataloudella on keskeinen asema myös alue- ja erityisesti kehitysaluepoliittisten ongelmien ratkaisemisessa.

Maatalousväestön asemaa määriteltäessä on otettava huomioon yksityisen omistusoikeuden loukkaamattomuus ja itsenäisen yrittämisen vapaus.

Maatalouden ulkoinen järkiperäistäminen

Keskeinen päämäärä on se, että määritellään alueittain sellainen keskimääräinen tilakoko, joka antaa viljelijälle ja hänen perheelleen turvatun elämän ja riittävän toimeentulon. Tilakoon suurentaminen on tärkeätä ja se voidaan toteuttaa tiloja yhdistämällä, lisätiluksia hankkimalla, tilusvaihtoja ja tilusjärjestelyjä suorittamalla, sisarosuuslainoitusta tehostamalla jne. Maataloustuotannosta vapautuvaa viljelysmaata tulee käyttää tilojen koon lisäämiseen. Tärkeätä on saada pikaisesti aikaan maatilalaki.

Maataloudessa työskentelevälle väestölle ja nimenomaan pientilallisille on pyrittävä järjestämään sivuansiomahdollisuuksia esimerkiksi sijoittamalla maaseudulle pientä ja keskisuurta teollisuutta sekä edistämällä puutarha-, turkis- ja kalataloutta, maatilalomailua sekä Pohjois-Suomessa suomuurainviljelyä. Kun edistetään osa-aikaviljelyyn perustuvaa maataloutta, maatalouden asuntorakennuskapasiteetti tulee käytetyksi tehokkaasti hyväksi ja samalla vältytään laajoilta alueellisilta muuttoliikkeiltä ja maastamuutolta ja niiden haitallisilta seurannaisilmiöiltä.

Maatalouden sisäinen järkiperäistäminen

Sisäisen järkeistämisen keskeisenä päämääränä tulee olla tilan eri toimintojen saattaminen mahdollisimman tuottaviksi, taloudellisesti kannattaviksi ja keskenään sopusointuisiksi. Tämä merkitsee mm. sitä, että

  • poistetaan tilan maatalousmaassa ilmenevä ravinteiden, mm. hivenaineiden puute ja saatetaan maa täyteen tuottokuntoon sekä pyritään ensisijaisesti käyttämään luonnonlannoitteita.
  • kiinnitetään enemmän huomiota sopivien väkilannoitteiden valintaan ja käyttöön sekä vältetään vaarallisia torjuntamyrkkyjä.
  • poistetaan maatalousmaiden joukosta ne maat, joita ei tarkoituksenmukaisuussyistä eikä kohtuullisin kustannuksin voida viljellä, kuten tilaan kuuluvat syrjäiset, heikkolaatuiset ja muotonsa puolesta maanviljelyyn sopimattomat alueet jotka tulee metsittää,
  • luovutaan hyvätuottoisten viljelysmaiden "paketoinnista" ja istutetaan heikkotuottoiset ja kannattamattomat "pakettipellot" metsälle,
  • jatketaan tehokkaasti maatalouden peruskuivatusta ja salaojitusta sekä tehdään sadetusta tunnetuksi ja edistetään sen käyttöä siellä, missä se osoittautuu kannattavaksi,
  • viljellään niitä tuotteita, jotka ilmaston, maaperän, maantieteelliset, tekniset ym seikat huomioon ottaen parhaiten soveltuvat kullekin alueelle ja jotka antavat viljelijälle mahdollisimman hyvän sadon ja taloudellisen tuloksen,
  • pyritään kaupallisesti edullisimpiin pitkälle jalostettuihin tuotteisiin,
  • keskitytään puutarhaviljelyyn siellä, missä tuotteiden kasvatus, säilytys ja markkinointi luovat edellytykset joko pää- tai sivutoimisen viljelyn kannattavalle harjoittamiselle,
  • harjoitetaan nauta- ja siipikarja- sekä sika-, lammas- ja porotaloutta alueilla, jotka ilmastonsa, maaperänsä ja muiden edellytystensä puolesta soveltuvat tarkoitukseen,
  • suhteutetaan maatalouskoneiden koko niiden käyttöä ja määrä niiden tarvetta vastaavaksi ottamalla huomioon mahdollinen yhteistyö muiden maatilojen kanssa.
  • ryhdytään rakennusinvestointeihin vain tarkkojen laskelmien perusteella ottamalla huomioon investoinnin tarkoituksenmukaisuus, tarpeellisuus ja kiireellisyys sekä suhteuttamalla rakennuksen koko mm. tilan kokoon ja taloudellisiin edellytyksiin,
  • huolehditaan tilan sisäisten teiden rakentamisesta,
  • nivelletään edellämainitut toimenpiteet ja toiminnot soveltuvin osin yhteen yhdeksi sopusointuiseksi kokonaisuudeksi ja otetaan huomioon myös tilan metsään liittyvät toimenpiteet,
  • huolehditaan siitä, että kaikkien em. toimenpiteiden ja toimintojen järkevää toteuttamista varten hankitaan riittävät neuvot ja ohjeet asianomaisilta maatalouden neuvontajärjestöiltä ja -elimiltä.

Viljelijäväestölle on taattava samanlainen ansio- ja tulotaso kuin muillekin elinkeinonharjoittajille. Maatalous tarvitsee meillä, kuten muuallakin maailmassa, yhteiskunnan taloudellisen tuen, jota maataloutta harjoittava väestö voi saada tyydyttävän toimeentulon.

Puhtaiden elintarvikkeiden kysyntä on maailmanmarkkinoilla nopeasti lisääntymässä, mikä saattaa luoda jopa uusia kilpailuedellytyksiä maataloustuotannollemme.

Maatalouden kannattavuutta on kaikin keinoin pyrittävä parantamaan. Valtiovalta ei saa ryhtyä sattumanvaraisiin järjestelyihin maataloustuotannon rajoittamiseksi, koska siitä saattaa helposti aiheutua maatalousväestölle huomattavia taloudellisia vaikeuksia. Kustannustason vakaana pitäminen on kannattavan maatalouden perusedellytyksiä.

Kaikkien, mutta erityisesti eniten käytettyjen ja kysyttyjen maataloustuotteiden hinnat on pidettävä tasolla, joka tekee tuotteiden viljelyn, kasvatuksen, jalostuksen ja markkinoinnin kannattavaksi.

Tuotannon järkeistämiseksi ja tilojen taloudellisuuden parantamiseksi tulee valtiovallan myöntää halpakorkoisia lainoja mm. tilakoon suurentamiseen, peruskuivatukseen ja salaojitukseen sekä järkeviin rakennusinvestointeihin ja teitten rakentamiseen. Aluetukijärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen on alueellisen eriarvoisuuden poistamiseksi jatkuvasti tarpeellinen.

On todennäköistä, että maataloustuotanto vielä lähivuosinakin tulee järkeistämisen johdosta ylittämään valtakunnallisen omavaraisuusasteen, jonka tulee sisältää mm. riittävät varmuusvarastot. Jos liikatuotantoa syntyy, on tuotteiden vienti pyrittävä hoitamaan joustavasti ja viemään hyvinsäilyviä tuotteita mm. kehitysmaihin.

Maatalouden verotus tulee viljely- ja karjatalouden osalta edelleen säilyttää todellisiin tuloihin sekä metsätalouden osalta pinta-alatuottoon pohjautuvana. Maatalouden tuloverolakia on parannettava helpottamalla pienten tilojen verotaakkaa sekä poistamalla laista ne epäkohdat, jotka aiheutuvat epäselvästä viljelytalouden ja metsätalouden tulojen ja menojen määrittelystä. Yhteiskunta ei saa veropoliittisin keinoin vaikeuttaa tilojen elinkelpoisuuden lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Maatilat joutuvat osallistumaan erilaisten teiden rakennus- ja kunnossapitokustannuksiin. Maata viljelevä väestö tulee vapauttaa erityisesti niiden teiden rakennus- ja kunnossapitokustannuksista, jotka palvelevat laajempia kuin viljelijäväestön omia tilakohtaisia tarpeita.

Maatalousväestölle on lainsäädäntöä kehittämällä turvattava sosiaalinen tasa-arvo muissa elinkeinoissa palveleviin nähden.

Maatalousväestö tulee todennäköisesti vielä nykyisestään huomattavasti vähenemään. Vähenemisen johdosta syntyy työttömyyttä ellei sopivin toimenpitein huolehdita maatalousväestön tulevaisuudesta. Vanhenevan viljelijäpolven elinmahdollisuudet on turvattava ja niille, jotka tahtovat vapaaehtoisesti luopua maatalouselinkeinosta joko ikänsä tai sairauden takia, on taattava turvattu toimeentulo. Vireillä olevat luopumiskorvaus- ja luopumiseläkejärjestelmät on pikaisesti saatava voimaan. Samalla on maataloutta harjoittamaan jäävän nuoremman polven edustajille luotava edellytykset jatkaa maatalousyrittäjinä mm. ammattikoulutusta tehostamalla sekä verohelpotuksia myöntämällä.

Maatalousväestön eläketurva on eläkkeitä nostamalla ja lainsäädäntöä kehittämällä parannettava.

Maatalousväestö on saatettava vuosilomalain piiriin, ja sille on varattava oikeus taloudellisesti turvatun vuosiloman saamiseen. Vuosiloman viettämisen ajankohta tulee viljelijän itse saada valita.

Vuosiloman mahdollistamiseksi on lainsäädäntöä uusittava niin, että lomittajajärjestelmä voidaan toteuttaa myös maatalouselinkeinonharjoittajia palvelemaan. Lomittajien koulutus on uusittava ja laajennettava.

Maatalouden kehittämisessä on tärkeintä luoda myönteinen henki ja arvostus maatalousammattia ja sen harjoittajia kohtaan mm. eri tiedotusvälineitä hyväksi käyttäen. Vallitseva nurja suuntaus, joka on johtanut siihen, että maatalousammattia jää harjoittamaan vain nopeasti ikääntyvä sukupolvi, on saatava pysäytetyksi saattamalla maatilatalous terveelle ja kannattavalle pohjalle.

Maataloutta on toistaiseksi luettava paitsi sen vuoksi, että se tuottaa elintarvikkeita myös siksi, että se on työllistävä elinkeino, jotta maaltapako ja maastapako eivät pääse jatkumaan. Maatalousammattiin jääville on ikään ja sukupuoleen katsomatta tarjottava täydennyskoulutusmahdollisuus mm. erilaisilla kursseilla uusien työmenetelmien oppimiseksi, uusien työkoneiden käyttötaidon hankkimiseksi, tilan tuotantosuunnan muuttamiseksi jne. Väestön siirtymistä pois maataloudesta ei valtiovallan toimenpitein saa jouduttaa, ellei tälle väestölle1 luoda samanaikaisesti riittävästi työpaikkoja muiden elinkeinojen piirissä. Pois siirtyvälle maaseudun väestölle on myös uutta ammattia varten järjestettävä riittävä ammattikoulutus.

Maataloutta on maassamme yleensä hoidettu tilapäisratkaisuin. Maataloutta kehitettäessä on luotava pitkän tähtäyksen suunnitelma. Maataloudelle kokonaisuudessaan tulee laatia runko-ohjelma, jolla mm. määrätään alueittaiset maatalouden tuotantopoliittiset tavoitteet. Tavoitteisiin pääsemiseksi ja niiden varmistamiseksi on otettava käyttöön yhä laajemmin sopimusviljely- ja sopimustuotantojärjestelmä, joka takaa viljelijän kasvattamalle tuotteelle kohtuullisen hinnan ja viljelijäperheelle turvatun toimeentulon ja kansalle riittävän elintarvikeomavaraisuuden.

Suunnittelu

Runko-ohjelmassa, johon sisältyy maatilan viljely ja karjatalous, tulee ottaa huomioon myös maatilan metsätaloudelliset tavoitteet,

Maa- ja metsätaloudelliset tavoitteet on nivellettävä yhteen sopusuhtaiseksi kokonaisuudeksi.

Maatilan metsätalouden toimintaedellytykset on turvattava. Maatila-metsät luovat maatiloille niiden taloudellisen hyvinvoinnin sekä puusta saatavien tulojen avulla että suomalla viljelijäväestölle työtilaisuksia ia siten lisäansiomahdollisuuksia. Valtiovalta ei saa ratkaisuillaan vaikeuttaa yksityismetsätalouden asemaa.

Maataloutta kehitettäessä on estettävä teollisuusmainen maataloustuotanto, koska teollisesti maataloustuotteita tuotettaessa ainakin elintarvikkeet ovat epäpuhtaampia ja ravinnesisällöltään heikompilaatuisia. Koska myrkyt ja keinolannotiteet joutuvat ihmiseet, on tutkittava mahdollisuuksia ja luotava edellytykset tuottaa elintarvikkeita käyttämättä hyväksi elimistölle haitallisia aineita.

Maatalousväestön ammattikoulutus on saatettava tasaveroiseen asemaan muihin elinkeinoihin valmistavan ammattikoulutuksen kanssa. Maatalouskoulut tulee liittää yleiseen ammattikoulujärjestelmään. Ammattikoulutuksessa on pyrittävä yleisopetuksen lisäksi myös eriytyvään opetukseen eri tuotantosuuntia silmällä pitäen. Opistoasteista maatalouskoulutusta on laajennettava vastaamaan oppivelvollisuuden lukioastetta. Peruskoulun opetusohjelman tulee sisältää maatalousopetus yhtenä valinnanaiheena.

Maatalousalan tutkimusta ja suunnittelua on laajennettava ja tehostettava mm. tässä ohjelmassa esiintyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Maatalouden koe-, tarkkailu- ja neuvontatoimintaa tulee samoin laajentaa ja kehittää.

Valtiovallan tulee kitsastelematta tukea taloudellisesti kaikkea maatalouden hyväksi tapahtuvaa tutkimusta, suunnittelua, koe-, tarkkailu- sekä neuvontatoimintaa, koska niiden avulla voidaan turvata kehityksen suotuisa jatkuminen ja vältytään monilta virheellisiltä rakenne- ja tuotantopoliittisilta ratkaisuilta.

Maatalousalan asioita ratkottaessa tulee valtiovallan aina kuulla alan asiantuntijoita ja etujärjestöjen edustajia.

Suomen Kristillinen Liitto haluaa työskennellä elinvoimaisen, kannattavan maatilatalouden sekä elävän maaseutuympäristön hyväksi. Koska maatalouselinkeinoa tullaan aina tarvitsemaan maassamme, on velvollisuutemme huolehtia siitä, että sen parissa työskentelevä väestönosa, myös nuoriso, viihtyy työssään ja saa siitä riittävän toimeentulon pitkällä tähtäyksellä. Vanhassa testamentissa todetaan: "Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen" (1 Moos. 1:22)

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 28.10.1973.