Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/702

Suomen kristillinen liitto

SKL:n Metsäpoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n Metsäpoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1972
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKL: Metsäpoliittinen ohjelma

Metsien moninaiskäyttöä silmälläpitäen on laadittava ja vahvistettava alueelliset suunnitelmat. Luonnon- ja kansallispuistot, ainesmaanotto-, virkistys-, retkeily- ym. alueet on kartoitettava. Pyrkimyksenä tulee olla tutkimusta, suunnittela ja matkailua silmällä pitäen säilyttää kautta maan kohteita, joista alkuperäinen luonto käy ilmi.

Maisemansuojelussa on kiinnitettävä huomiota mm. siihen, ettei nähtävyyksinä arvostettuja harjuja tms. kohteita hävitetä, ettei tien varsia rumenneta soranottopaikkoja epätarkoituksenmukaisesti sijoittamalla ja että maaston roskaamiselle asetetaan sulku. Luonnonsuojelussa on otettava huomioon, että sellaiset kohteet rauhoitetaan, joissa on arvokas kasvi-, lintu- tai muu eläinyhdyskunta. Luonnonsuojelunäkökohdat on riittävässä määrin otettava huomioon myös metsissä, joita käytetään talousmetsinä.

Luonnonsuojelullisia ja taloudellisia näkökohtia ei saa asettaa vastakkaisiksi, vaan ne on voitava sopeuttaa yhteen järkevällä tavalla niin, että metsiä hoidettaessa ja hakattaessa myös metsän kasviston ja eläimistön elinmahdollisuudet otetaan huomioon. Mm. metsän eläimistölle vahingollisten kemiallisten aineiden käyttö on kiellettävä.

Metsästyksen ja kalastuksen edistämiseen on myönnettävä riittävästi valtion varoja. Riistanhoidon ja kalanviljelyn edistämiseen on paneuduttava perusteellisemmin kuin tähän asti. Kalanviljelyä ja -kasvatusta on nykyisestä moninkertaistettava ja tätä varten luotava paremmat edellytykset mm. vesien saastumista ehkäisevillä toimenpiteillä.

Metsätaloudella on edelleen suuri merkitys maamme kansantaloudessa. Siksi tämän elinkeinohaaran kehittämiseen on kiinnitettävä aivan erikoista huomiota.

Runko-ohjelma

Metsätalouden kehittämistä silmällä pitäen on valmistettava ja laadittava runko-ohjelma, jota sen jälkeen on käytännössä lähdettävä aste asteelta toteuttamaan. Runko-ohjelmaan tulee sisällyttää valtakunnallisesti tärkeät metsäpoliittiset tavoitteet, jotka sitten tulee niveltää yhteen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Metsäpoliittinen runko-ohjelma on sen jälkeen nivellettävä yhteen maatalouden vastaavan runko-ohjelman kanssa maa- ja metsätalouspoliittiseksi kokonaisuudeksi. Metsätalouden runko-ohjelmaa laadittaessa on maata viljelevän väestön metsät otettava huomioon toisaalta maamme metsäomaisuutena ja metsätaloutta palvelevina alueina, mutta toisaalta myös maatalouteen liittyvinä alueina. Runko-ohjelmassa tulee samalla mm. mahdollisimman tarkoin kartoittaa maamme metsätaloutta palvelemaan jäävät alueet.

Koska maamme metsämaiden puuntuotantokykyä ei läheskään kokonaisuudessaan vielä ole hyväksi käytetty ja koska maamme puunjalostusteollisuuden räjähdysmäinen kehitys on asettanut yhä suuremmat vaatimukset maamme puuntuotannolle ja koska nykyinen lainsäädäntö ei ole kyennyt kannustamaan metsänomistajia puuntuotannon kohottamiseen, on voimassa oleva lainsäädäntö uudistettava palvelemaan valtakuntamme puuntuotannon kohottamista. Tätä silmällä pitäen on laadittava uusi yleismetsälaki, jonka vaikutuspiiriin kuuluisivat kaikki valtakunnan metsät.

Yleismetsälain puitteissa tai jo sitä ennen on valtion toimesta ja kustannuksella pikaisesti laadittava alueittaiset puuntuotannon edistämisohjelmat. Näiden ohjelmien toteuttamista silmällä pitäen on laadittava yksityiskohtainen aikataulu ja rahoitussuunnitelma.

Metsähallinnon uudistaminen

Silmällä pitäen puuntuotannon turvaamista ja järkiperäisen metsätalouden harjoittamista sen koko laajuudessa, on valtakunnan metsien hallintojärjestelmää ryhdyttävä uudistamaan. Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimivan metsäosaston on nimitettävä henkilökuntaa myös tutkimusta ja suunnittelua varten. Maatalouden ja metsätalouden riippuvaisuus toisistaan maassamme, jossa maata viljelevän väestön osuus koko valtakunnan maa-alasta on n. 63 %, on siksi suuri, ettei erillisen metsäministeriön perustaminen maa- ja metsätalouden toimintojen yhteenniveltämistä silmällä pitäen ainakaan tässä vaiheessa ole tarkoituksenmukaista.

Sitä vastoin on tähdellistä erottaa yksityismetsätalous ja valtion-metsätalous hallinnollisesti toisistaan. On perustettava yleismetsähallitus, jonka alaisuudessa toimisivat yksityismetsäosasto, valtion-metsäosasto sekä monien, kaikille metsille yhteisten projektien ja tehtävien toteuttamista varten yleinen osasto. Viimemainitun alaisuuteen kuuluisivat työvoima-asiat, metsästys- ja kalastusasiat, riistanhoitoja tutkimus, maiseman- ja luonnonsuojelu, metsänjalostus ym. vastaavat asiat.

Yksityismetsäosaston alaisuuteen kuuluisivat paitsi piirimetsälautakunnat ja metsänhoitoyhdistykset keskuselimineen myös mm. yhtiöt ja muut yhteisöt. Metsänparannuspiirit tulee vähitellen yhdistää piirimetsälautakuntiin. Työ- ja tehtäväjako tulee selventää piirimetsälautakuntien ja metsänhoitoyhdistysten kesken, jottei tehtävien päällekkäisyyksiä ainakaan sanottavasti pääsisi esiintymään.

Maa- ja metsätalousministeriön välittömässä valvonnassa ja sen alaisuudessa tulee toimia metsäntutkimuslaitos, jonka edelleen kehittämiseen tulee kiinnittää varsin suurta huomiota. Metsäntutkimuksen tehtävänä tulee mm. olla tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia maamme puuntuotannon alueittaiseksi kehittämiseksi sekä tutkia ajankohtaisia eri metsäalan sektorien pulmakysymyksiä. Metsäntutkimuksen tulee mm. kiinnittää huomiota Lapin metsätalouden kaikenpuoliseen tutkimiseen ja kehittämiseen. Mikäli valtakunnallista kokonaissuunnittelua varten syntyy keskuselin, tulee metsäntutkimuksella olla tässä elimessä omat edustajansa.

Metsäopetus tulee säilyttää maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa ja valvonnassa erillisenä yksikkönään. Metsäopetusta varten on laadittava oma runko-ohjelmansa. Hallinnollisesti on pyrittävä siihen, että metsäalan koulutus tapahtuu mahdollisimman keskitetysti, jolloin metsäteknikko-, -työnjohtaja ja -työmieskoulutus tapahtuisi samoissa koulutuskeskuksissa. Koulutus metsäalan johtotehtäviin ja isännille järjestettävä koulutus voi tapahtua erillisenä edellisistä, mutta voidaan mahdollisesti myös niveltää yhteen niiden kansia. Alemmissa metsäoppilaitoksissa tutkinnon suorittaneille tulee varata mahdollisuus päästä opiskelemaan ylemmissä metsäoppilaitoksissa. Korkeakouluopetuksessa tulee siis soveltaa ns. avoimen korkeakoulun periaatetta. Laadittaessa koulutuksen runko-ohjelmaa, on jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutukseen kiinnitettävä erityistä huomiota. Koulutuksessa on annettava laaja perustietous kaikilta metsäammattiin liittyviltä aloilta ennen erikoistietouden antamista.

Puun siemenien ja taimien tuotanto on alueittain ja pitkän aikavälin ohjelmin turvattava. Lapin suojametsät ja lakimetsät on puurajaa ylläpitäjinä säilytettävä. Lapin metsien käsittelyssä on myös otettava huomioon niistä saatavien muidenkin elinkeinojen tarpeet. Huonotuottoisten pakettipeltojen metsittämistä on edistettävä vapaaehtoisesti ja valtion tukemana. Metsänjalostuksen kautta saatu tuoton lisäys on ollut huomattavan suurta luokkaa. Siksi metsänjalostuksen tutkimuksiin ja kokeiluun tällä alalla on myönnettävä entistä enemmän varoja.

Metsänparannustyöt on perusparannustöiden osalta pikaisesti saatettava päätökseen. Peruskuivatuksiin on edelleenkin myönnettävä riittävästi varoja ja samalla kiinnitettävä huomiota vanhojen ojitusten kunnostamiseen ja uudistamiseen. On selvitettävä, miten laajat kuivatukset vaikuttavat ilmastollisiin olosuhteisiin etenkin Lapissa ja sen kautta myös kasvuolosuhteiden muuttumiseen.

Metsien lannoitusta on lisättävä. Lannoitus tulee ajoittaa metsänkasvatuksessa oikeaan ajankohtaan ja toteuttaa oikeissa kasvuolosuhteissa. Lannoitusten vaikutusta on seurattava ja mm. luonnonsuojelulliset näkökohdat otettava huomioon. On kiinnitettävä huomiota vesakkomyrkkyjen käytön rajoittamiseen tai niiden täydelliseen kieltämiseen. Luonnon saastumista aiheuttavia ruiskutuksia ja pölytyksiä on rajoitettava sekä tarkkailtava tehokkaasti.

Metsäteiden rakentamista on metsänhoidon tehostamiseksi ja puutavarakuljetusten helpottamiseksi jatkettava riittävän metsätieverkoston luomiseksi koko maahan. Metsäautoteiden rakentamiskustannuksista tulisi valtion osuuden olla 60-70 % ja loppuosa annettaisiin halpakorkoisena lainana kunnalle, jonka alueella tie on. Raskaat puutavarakuljetukset olisi informaatiota hyväksi käyttäen pyrittävä ohjaamaan niille paremmin soveltuville väylille, rautateille ja uittoon. Metsätöiden rationalisointiin sekä metsätyökoneiden kehittämiseen on entistä enemmän paneuduttava sekä myönnettävä riittävästi varoja näiden tavoitteiden toteuttamiseen. Metsätyökoneiden työturvallisuuteen on kiinnitttävä erikoista huomiota ja vastaavasti työturvallisuuslakia kehitettävä.

Tilojen koon suurentamisen esteet on poistettava ja tilojen yhdistämiselle on luotava nykyistä paremmat edellytykset. Metsätila-keinottelu on lopetettava.

Valtiovallan toimesta on seurattava toimenpiteitä, jotka tähtäävät laajaan tilojen väliseen yhteistoimintaan, kuten hoito-, leimaus-, hakkuu- ym. kehityksiin. Valtion tulee taloudellisesti tukea tutkimus- ja kokeilutoimintaa, joilla näitä yhteistoimintamahdollisuuksia pyritään edelleen kehittämään. Valtio ei kuitenkaan saa ryhtyä tämän toiminta-alan lainsäädäntöön, ellei voida osoittaa siitä olevan välitöntä hyötyä metsänomistajalle ja yhteiskunnalle.

Metsätyömiesten koulutusta on laajennettava ja parannettava. Metsätyömiesten asunto-oloja on kohennettava ja heidän terveytensä tutkimiseen ja muuhunkin huoltoon on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Olisi saatava aikaan laki vakinaisten metsätyömiesten eläkeiästä, jonka tulisi olla 55 vuotta. Eläkkeen määrän tulee perustua pidempiaikaiseen ansiotasoon kuin neljä vuotta.

Hyväksytty Tampereen puoluekokouksessa 18.6.1972.