Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/709

Suomen kristillinen liitto

SKL:n Turvallisuuspoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n Turvallisuuspoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1974
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKL: Turvallisuuspoliittinen ohjelma

Suomen Kristillinen Liitto näkee turvallisuuspolitiikkamme päämäärinä seuraavat asiat:

- valtiollinen itsenäisyys ja rauhantila

- sisäinen turvallisuus yhteiskunnallista levottomuutta ja väkivaltaa vastaan

- kansalaisten aineellinen turvallisuus ja hyvinvointi

- kansalaisten henkinen vapaus ja kehittymismahdollisuudet

- kansalaisten mahdollisuudet elää totutussa ympäristössä, käyttää omaa kieltään, tunnustaen omaa uskontoaan ja noudattaen hyviksi koettuja elämäntapoja.

Turvallisuuspolitiikan tehtävänä on toteuttaa mahdollisimman suuri turvallisuus maan sisällä sekä maamme suhteissa muihin valtioihin. Keinot voidaan ryhmittää kolmeen osaan, jotka ovat ulkopolitiikka, sisäpolitiikka ja puolustusvalmius.

Ulkopolitiikan osalta viitataan erilliseen ulkopoliittiseen ohjelmaan.

[KUVA]

[kuvateksti] Henkisen maanpuolustuksen päämääränä on sellaisen turvallisuuspoliittisen kansalaismielipiteen ylläpitäminen, joka edistää Suonien turvallisuuspolitiikan tavoitteita.

Sisäpolitiikka

Ilman sisäpolitiikkaa on vaikea hoitaa johdonmukaista ulkopolitiikkaa. Maan hallituksella on siten oltava järjestyksen ylläpitämiseen tarvittavat keinot ja sen on niitä käytettävä. Olosuhteiden tasapuolinen kehittäminen, tasa-arvon toteuttaminen eri aloilla ja kansalaiskasvatuksen hyvä hoitaminen ovat rauhaa vahvistavan sisäpolitiikan edellytyksiä.

Oikein hoidettu kristillinen kasvatus on mitä parhainta rauhantyötä ja yhteiskunnan lujittamista. Sitä on myös yhteiskunnan jatkuva kehittäminen niin, että jokainen rehellinen kansalainen voi tuntea itsensä arvostetuksi ja saa tyydyttävän toimeentulon. Poliisin toimivaltaa tulisi lisätä, jotta kansalaiset tuntisivat olevansa turvattuja liikkuessaan myös pimeän aikana.

Yhdistymis-, kokoontumis-, uskonnon- ja omantunnonvapautta ynnä muita inhimillisiä perusoikeuksia on kunnioitettava siten, että kansalaiset voivat tuntea tämän maan omaksi isänmaakseen. Erityisesti nuorisolle on korostettava isänmaan vapauden ja kansakunnan henkisen perinnön arvoa.

Yleisen mielipiteen muokkaamiseksi rauhanpolitiikalle suosiolliseksi tarvitaan yhteistyötä oppilaitosten ja kansalaisjärjestöjen välillä.

Puolustusvalmius

Maamme ei voi toteuttaa aseistariisumista vaarantamatta itsenäisyyttään. Sitä paitsi kansainväliset sopimuksemme, ennen muuta YYA-sopimus, edellyttävät meiltä riittävää aseellista puolustuskykyä. Vaikka aseiden käyttö saattaa olla henkilökohtainen ongelma yksilölle, niin valtiolle puolustusvoimien olemassaolo ja varautuminen sen käyttöön vaaratilanteessa on välttämättömyys.

Seuraavia puolustuskysymykseen liittyviä ongelmia on huolellisesti tutkittava ja asiallisesti hoidettava:

Henkinen maanpuolustus

Henkisen maanpuolustuksen päämääränä on sellaisen turvallisuuspoliittisen kansalaismielipiteen ja puolustustahdon ylläpitäminen ja vahvistaminen, joka edistää Suo men turvallisuuspolitiikan tavoitteiden hyväksi toteutettavia toimenpiteitä kaikissa olosuhteissa. Maanpuolustusvalmiuden hoitamisessa tulee henkisen maanpuolustuksen suunnittelukunnalla olla tukenaan kansalaisjärjestöt, kuten reserviläisjärjestöt ja monet aatteelliset yhdistykset.

Taloudellinen maanpuolustus

Taloudellisella maanpuolustuksella tarkoitetaan huolenpitoa väestön elinmahdollisuuksista ja talouselämän jatkumisesta kansainvälisen kriisin aikana. Taloudellisen maanpuolustuksen johdon tulee kuulua valtioneuvostolle ja sen apuna toimivalle puolustustaloudelliselle suunnittelukunnalle. Maassamme tulee olla riittävät varastot raaka-aineita, lääkintämateriaalia ym. kriisiaikojen varalle. Työvoiman koulutusta on hoidettava taloudellista maanpuolustusta silmälläpitäen.

Väestönsuojelu on yhteiskunnan perusvelvoitteisiin kuuluvaa toimintaa valmiuden aikaansaamiseen kaikissa vaaratilanteissa rauhan ja kriisin aikana. Vuonna 1959 annetun lain mukaan jokainen 16-64-vuotias Suomen kansalainen on väestönsuojeluvelvollinen ruumiillisen kuntonsa mukaan. On tärkeätä, että koulutusta laitos-, talous- ja henkilösuojeluna tehtäviin hoidetaan tehokkaasti. Koko maan kattavan väestönsuojeluverkoston rakentamista on kiirehdittävä. Niiden kustannuksista tulee koko yhteiskunnan vastata. Tässäkin tarvitaan kansalaisjärjestöjen yhteistyötä valtiovallan kanssa sekä väestönsuojelun eri muotojen ottamista kaikkien oppilaitosten ohjelmaan.

[KUVA]

[kuvateksti] Asevelvollisuuden suorittaminen on monelle nuorelle miehelle todellinen kuntokoulu, jossa voimia joskus pitää jännittää äärimmilleen.

Siviilivastarinta

Siviilivastarinnan eri keinoja ja mahdollisuuksia on meilläkin huolellisesti tutkittava ja annettava sitä koskevaa valistusta kaikille kansalaispiireille. On otettava huomioon, että maan miehittäjän on vaikea tulla toimeen ilman paikallisen väestön apua. Siksi ilman väkivaltaa tapahtuva vastarinta saattaa olla tärkeä maanpuolustuskeino. Se edellyttää kuitenkin etukäteen tapahtuvaa oikean maanpuolustushengen ja valmennuksen antamista.

Asevoimat

Maamme asevoimien tarpeellisuus ja tehtävät perustuvat ensisijaisesti Suomen ja Neuvostoliiton kesken solmittuun YYA-sopimukseen, jossa määritellään maiden välinen sotilaallinen yhteistyö kriisitilanteessa seuraavasti: "Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissä olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitusten mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa. Yllämainitussa tapauksessa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta sopimuspuolet sopivat keskenään".

Puolustusvoimien tehtävänä rauhan aikana on antaa riittävä peruskoulutus asevelvollisille sekä olla joka hetki turvaamassa valtakunnan koskemattomuutta. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva puolustuslaitos on oloissamme välttämätön. Asevelvollisuusaika on muodostettava sellaiseksi, että maamme voi täyttää YYA-sopimuksen asettamat velvoitukset.

Puolustusvälineistö pitäisi kehittää YYA-sopimuksen edellyttämälle tasolle. Sotilashenkilöstön koulutusta on kehitettävä. Puolustusvoimissa on siirryttävä yhtenäispäällystöjärjestelmään. Myös naisia ja muuta siviilihenkilökuntaa on koulutettava puolustusvalmiutta edistäviin tehtäviin.

Asevelvollisille on annettava mahdollisuuksien mukaan myös siviilitoimiin tähtäävää koulutusta ja kansalaiskasvatusta. Heidän sosiaali- ja oikeusturvastaan on huolehdittava oikeusvaltion arvon mukaisesti tarpeellisesta kurista kuitenkaan tinkimättä.

Asevelvollisten asunto-olosuhteet on saatava kaikkialla nykyajan vaatimuksia vastaaviksi. Aseeton palvelu tulee olla aliupseerikoulutuksen pituinen ja siviilipalvelun tulee olla vielä edellämainittua pitempi.

Sotilaspappijärjestelmää on kehitettävä edelleen ja sotilaspsykologien virkoja on perustettava tarpeellinen määrä.

Asevelvollisen oikeusturvan parantamiseksi on puolustusvoimiin palkattava riittävästi oikeusavustajia.

YK:n rauhanturvatoimintaan on edelleen osallistuttava ja palvelu siinä on katsottava ansioksi viranhaussa ja työelämässä.

Kansalaisten mielipidettä on muokattava myönteiseksi maanpuolustuksen eri muodoille muistaen, että "Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo".

Hyväksytty puoluevaltuuskunnan kokouksessa 28.4.1974.