Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/716

Suomen kristillinen liitto

SKL:n Veropoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n Veropoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1974
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKL: Veropoliittinen ohjelma

Veropolitiikka on osa yleistä talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Suomen Kristillisen Liiton veropolitiikka rakentuu niille periaatteille, jotka määräävät puolueen yhteiskuntapoliittisia näkemyksiä. Se lähtee liikkeelle vapaasta, mutta samalla myös vastuuntuntoisesta yritteliäisyydestä ja siitä, että kansakunnan ja yksityisten ihmisten aineellinen hyvä riippuu ratkaisevasti yksityisten kansalaisten yritteliäisyyden ja työn onnistumisesta. Yksityisen yrittämisen liiallinen verottaminen tekee yksilöistä yhteiskuntakoneiston pelinappuloita ilman itseisarvoa. Vapaa ja vastuuntuntoinen yritteliäisyys tunnustaa yksilön arvon. Tältä osin se perustuu Raamatun todellisuudenmukaiseen käsitykseen ihmisestä Jumalan luomana ja itsekin luovana, mutta langenneena ja turmeltuneena ihmisenä.

SKL:n kanta edustaa sekä yritteliäisyyttä ja työntekoa ("kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä" 2. Tess 3:10) että sosiaalisuutta ("Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa" I Kor 12:25, "... ja että katsotte kukin, ette vain omaa parastanne, vaan toistenkin parasta" Fil 2:4).

Valtion rahataloutta on pidettävä kohtuullisissa puitteissa ja järkeistettävä. Veron keräämisen ja tulonjaon on tuettava tervettä yritteliäisyyttä, työntekoa ja säästäväisyyttä. Verotus ei saa suosia laiskuutta, epäsosiaalisuutta, kerskakulutusta eikä keinottelua. Niiden avulla on jaettava yhteinen kansantulo niin, että kaikille taataan ihmisarvoisen elämän edellytykset ja vapaan yrittämisen mahdollisuudet.

Verotuksella koottavat varat ja okeudenmukanen käyttö ovat eräitä keskeisiä perusedellytyksiä yhteiskunnan kehittämiselle. "Sen tähden te veroja maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassaan juuri sitä varten." Nämä Paavalin sanat (Room. 13:6) sisältävät, ei vain myönteistä suhtautumista yhteiskunnan harjoittamaan verotukseen vaan tuovat esiin myös verojen maksamisen tärkeimmän perusteen. Esivalta, nykyään valtio ja kunta ovat "palvelusmiehiä", jotka palvelevat alamaisia, joita nykyään kutsutaan kansalaisiksi. Tämän palvelustehtävän suorittamiseen he tarvitsevat varoja, joita kootaan veroina. Yksityisen kansalaisen turvallisuuden ylläpitäminen, maan puolustaminen, koululaitos, terveyden huolto, sosiaalihuolto, maanteiden rakentaminen ym. ovat tehtäviä, joiden hyvästä hoitamisesta jokainen kansalainen hyötyy. Näiden palvelusten kustantaminen tapahtuu verotuksen avulla.

Toinen verotuksen suuri tehtävä on huolehtia kansantulon oikeudenmukaisesta jakautumisesta kansalaisten kesken. Työkyvyttömät, vanhukset ja lapsiperheet joutuisivat jopa hätää kärsimään, jollei heitä tuettaisi eläkkeiden, lapsilisien ja sosiaaliavustusten muodossa. Myös maataloustuotannon ja asuntotuotannon ylläpitäminen vaatii yhteiskunnan tukitoimenpiteitä, Yhteiskuntamme olisi epäoikeudenmukaisempi ja sen kokonaistoiminta olisi häiriintynyttä ilman verotuksen avulla tapahtuvaa tulojen ja omaisuuden tasaamista.

[KUVA]

[kuvateksti] Yhteisestä kansantulon kakusta pitäisi riittää jokaiselle edellytykset ihmisarvoiseen elämään ja yrittämisen mahdollisuuteen.

[KUVA]

[kuvateksti] Valtio ei saa perusteettomasti kerätä verotuksella hyötyä rahanarvon huononemisen kustannuksella. Liiallinen verotus tappaa yrittämisen.

Välittömät ja välilliset verot

Verot jaetaan kahteen pääryhmään: välittömiin ja välillisiin. Välittömiä veroja ovat valtion tulo- ja varallisuusvero sekä kunnallisvero. Välillisiä veroja, joihin kuuluvat myös veroluonteiset maksut, ovat mm. liikevaihtovero, tullit, tupakkavalmistevero, oluen valmistevero, alkoholijuomavero, nestemäisten polttoaineiden valmisteevro, auto- ja moottoripyörävero sekä maidon ja vehnän markkinoimismaksut. SKL katsoo, että verotusta tulee eräiltä osin muuttaa välillisten verojen suuntaan.

Välillistä verotusta tulisi käyttää erityisesti kansalaisten kulutustottumusten ohjaamiseksi ja välittömän verotuksen lieventämiseksi. Määräämällä epäterveellisten tuotteiden kulutukseen liittyvä vero riittävän korkeaksi voidaan samalla pienentää niiden kulutusta ja koota varoja käytöstä johtuvien haittojen poistamiseen. Välilliset verot suosivat myös säästämistä ja työntekoa.

Valtion verotus kohtuulliseksi

Luonnollisten henkilöiden kokonaisverouudistus on toteutettava pikaisesti. Verorasitusta keski- ja pienipalkkaisten kohdalla on lievennettävä. Verotettavan tulon alaraja on nostettava vähimmäistoimeentulon tasalle, Tuloveroasteikkoja on tarkistettava vuosittain, jotta reaaliansioiden pieneneminen voidaan estää inflaatiosta huolimatta.

Valtio ei saa verotuksella kerätä perusteettomasti hyötyä rahanarvon huononemisen kustannuksella.

Aviopuolisoita verotettava erikseen

Aviopuolisoiden verotus on saatettava muotoon, joka parhaiten tukee avioliiton solmimista ja lapsiperheitä. Tähän pyrittäessä SKL katsoo aviopuolisoiden erillisverotuksen tarkoituksenmukaiseksi. Verotus ei saa progression tietä tulla kohtuuttoman raskaaksi sellaisille aviopuolisoille, joista vain toinen ansaitsee. Siksi tulee perheen huoltajille antaa riittävän suuri ja porrastettu perusvähennys sen puolison osalta, jolla ei ole ansiotuloja tai ne ovat vähäiset. Sitä mukaa kuin viimeksi mainitun aviopolison tulojen määrä kasvaa, tulee perusvähennyksen vastaavasti pienentyä. Lastenhoitokustannukset on kohtuullisessa määrin tehtävä sekä valtion- että kunnan-verotuksessa vähennyskelpoisiksi.

Valtionverotuksen vähennysjärjestelmää on uudistettava ja tarkistettava. Kuolinpesästä pääasiallisen toimeentulonsa saavien leskien ja perikuntien asema sosiaalisten vähennysten suhteen on saatettava samanlaiseksi kuin yleensä luonnollisilla henkilöillä. Aatteellisille järjestöille sekä todellisissa auttamistapauksissa suoritetut toistuvaisavustukset on tehtävä verotuksessa vähennyskelpoisiksi.

Keskusrahasto kuntien tasa-arvon takeeksi

Kunnallisveron osuutta lakisääteisten julkisten menojen rahoituksessa on vähennettävä. Kunnat on asetettava keskenään likipitäen samanarvoiseen asemaan verorasitusten suhteen. Kuntien keskusrahasto on perustettava, jotta kuntien taloudellista eriarvoisuutta voitaisiin lievittää.

Sivuperinnön, testamentin ja lahjan erikseen verottamisesta kunnallisverotuksessa on luovuttava ja verotus hoidettava perintö- ja lahjaverotuksen yhteydessä. Kunnan on pyrittävä erilaisin verotuksellisin keinoin estämään asunto- ja tonttikeinottelu.

Kunnille oikeus välillisiin veroihin

Myös kuntien on päästävä osallisiksi nyt yksinomaan valtiolle koituvista lisääntyvistä välillisten verojen tuotosta. Esimerkiksi nestemäisten polttoaineiden valmisteveron tuotosta osa voitaisiin harkita annettavaksi kunnille. Samoin kuntien osuutta alkoholijuomien ja oluen valmisteveron tuotosta on lisättävä. Kunnallinen harkintaverotus on poistettava.

Kuntien rahatalouden keventymisen myötä on kunnallisen perusvähennyksen määrää nostettava. Osinkotulojen kaksinkertainen verotus kunnallisverotuksen osalta on poistettava niin, että osinkoina jaettu voiton osa tulee vain osingonsaajan kädessä verotetuksi. Asuntolainoitettujen kiinteistöosakeyhtiöiden verorasitusta on lievennettävä sekä valtion että kunnan verotuksessa. Kiinnitettyjen lainojen korot on saatava vähentää rajoituksetta.

Yrittäjille verohelpotuksia

Valtion on osaltaan veropoliittisin keinoin turvattava yrittäjille suotuisat olosuhteet, niin että yrittäminen kannattaa ja että yritykset pystyvät tasapäisesti kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla. Maamme yhtiöverotus on muihin Pohjoismaihin verrattuna selvästi korkeampi ja yrityksemme joutuvat siten ankaraan kilpailuun kovemmin ehdoin. Verotuksella on tuettava pienyritysten toimintaa antamalla verohelpotuksia.

Yhtiöverotusta uusittaessa on kiinnitettävä huomiota poistojen määrään, varauksiin, varaston aliarvostuksiin ja erilaisiin rahasto-muotoihin, joilla yritykset voivat säännöstellä verotettavan tulonsa määrää. Varaus- ja poisto-oikeudet on kuitenkin säilytettävä määrältään kohtuullisina. Koska sosiaaliset kustannukset kohdistuvat raskaimmin työvoimavaltaisiin yrityksiin, yhtiöiden tuloverotus on porrastettava ottamalla huomioon sekä yhtiöiden liikevaihdon suuruus että niiden työvoimavaltaisuus, Alkoholimenojen osalta vähennysoikeus on kokonaan poistettava.

Sellaiset yritykset, joiden osake-enemmistö on kirkkoon kuulumattomien henkilöiden hallussa, on vapautettava kirkollisverosta. Osingoista ja osuuspääoman koroista on saatava vähentää sama määrä kunnallisverotuksessa kuin valtionverotuksessakin. Näin voitaisiin edistää osakepääoman leviämistä laajempiin piireihin, mm. yritysten työntekijäkunnalle. Yhtiöitten verotuksessa on otettava huomioon aluepoliittiset näkökohdat siten, että kehitysalueiden uusia ja myös vanhoja yrityksiä tuetaan erilaisin verohelpotuksin.

Yhtymäverotuksen uudistaminen

Yhtymäverotusta uudistettaessa on edelleen säilytettävä avoimen-, kommandiitti- ja muun vastaavan yhtymän verotus itsenäisenä yksikkönä silloin, kun yhtiömiehet eivät omista osuuksia useammissa kuin yhdessä yhtymässä ja ovat luonnollisia henkilöitä, kuitenkin niin, että aina yhtä yhtymää käsitellään verotuksessa itsenäisenä yksikkönä. Tällaisten yhtymien jakama osinko on myös säilytettävä verovapaana yhtiömiesten ollessa vastuussa yhtymän veloista kaikella omaisuudellaan.

Maa- ja metsätalousverotus

Tehtäessä valtionverotuksessa ns. prosenttivähennystä tulee isännän ja emännän tulo-osuutta tilan kokonaistulosta työvaltaisilla tiloilla lisätä. Kaavamainen tulo-osuuden markkamäärä ei vastaa aina todellista työmäärää eikä välttämättä aina seuraa hehtaarimääriä. Prosenttivähennys on saatava siten tehdä todellisen työn osuuden mukaisena. Maatalouden omaisuusverotus on poistettava pienviljelmiltä, sillä omaisuus on tuotantopääomana käytössä samalla tavoin kuin yhtymissä, joissa omaisuusvero on poistettu. Maatalouden verotettavasta tulosta ei saa vähentää niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat maatilan metsän hyväksi tapahtuneesta toiminnasta.

Metsäverotus on edelleen säilytettävä pinta-alaverotuksena.

Perintö- ja lahjavero

Perinnön ja lahjan verotettavan tulon alarajaa on nostettava nykyisestä 2000 markasta. Perheviljelmillä on perintöveron määrä pienennettävä ottaen huomioon maatalouden pienen tuottavuuden pääomaan verrattuna. Lesken hallintaoikeuksin keskinäisen testamentin perusteella saama omaisuus tai pesänosuus on edelleen pysytettävä verosta vapaana. Sosiaaliset vähennykset verotettavasta perinnöstä ja lahjasta on edelleen säilytettävä.

Liikevaihtoverotus

Tuotantoa ja kansainvälistä kilpailukykyä heikentävän liikevaihtoverorasituksen poistamiseksi on siirryttävä lisäarvonverojärjestelmään. Verotuksen kertaantumisen ja eri tuotteiden hinnoittelun vinosuuntauksen korjaaminen vaatii pikaisesti liikevaihtoverotuksen uusimista sanotulla tavalla. Lisäarvonverojärjestelmä takaisi elinkeinoelämän normaalin kulun ja helpottaisi vientimme kilpailukykyä. Kun lisäarvonvero elinkustannusindeksiä korottavana merkitsisi luonnollisten henkilöiden verotuksen nousua, tämä nousu on otettava huomioon välitöntä tuloverorasitusta vähentämällä. Veron ulkopuolelle on jätettävä sellaiset tavarat ja palvelukset, joilla on huomattava vaikutus elinkustannuksiin. Siirtymävaiheen aikana on pidettävä huoli, että lisäarvosta aiheutuvat hinnannousut korvataan pienituloisille.

Muut verot ja veronluonteiset maksut

Lainhuutoa haettaessa omakoti-kiinteistöön on leimaveron määrää alennettava. Matkustajavero on poistettava tarpeettomana. Vakuutusmaksuveron kantaminen on lakkautettava. Moottoriajoneuvoveron tuotto on suunnattava liikenteen yhteiskunnalle aiheuttamiin kustannuksiin.

Verotuksen oikeusturva

Verotuksen toimittamisessa on kiinnitettävä huomiota vastuukysymykseen virkamiesten ja lautakunnan välillä. Lautakunta ei saa joutua vastuuseen edellisen vaiheen teknisistä virheistä. Tutkijalautakunnassa ei saa olla samoja jäseniä kuin verolautakunnassa. On harkittava tutkijalautakunnan ympärivuotista työskentelyä. Tällöin helpotettaisiin lääninhallitusten valitusruuhkaa esim. useitten yksiselitteisten vähennyksiä koskevien valitusten jäädessä pois. Samoin voitaisiin jälkiverotustapaukset siirtää ainakin osittain tutkijalautakunnan ratkaistavaksi.

Verotuksen tarkastus- ja valitusviranomaisten toiminta on tehtävä entistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Ennakontarkastus- verontarkastus ja liikevaihtoveron tarkastus kukin erikseen toimitettuina aiheuttavat verovelvolliselle ylimääräistä työtä ja kustannuksia. Valitusviranomaisten asiantuntemusta ja kykyä ratkaista suuryrityksiä koskevia valituksia on parannettava ja koulutusta tehostettava. Samalla on harkittava maallikkojäsenen saamista valitusasteeseen. Yksityisen kansalaisen oikeusturvaa on verotuksessa lisättävä. Kunnan toimesta on mm. järjestettävä kuntalaisille veroasiantuntija, joka on kuntalaisten maksuttomassa käytössä.

Verovelvollisen intimiteettisuoja on turvattava. On pidettävä huoli siitä, että veroilmoitukseen ja verotukseen liittyvät salassa pidettävät tiedot eivät pääse vuotamaan julkisuuteen verolautakuntien, tutkijalautakuntien tai verotusviranomaisten kautta.

Riippumatta siitä mitä mieltä ollaan verotuksen lainsäädännöllisestä ja käytännöllisestä oikeudenmukaisuudesta, veronsaajalla on oikeus saada veronsa. Verorikoksista on säädettävä riittävät rangaistukset, verotarkastuksen ja valvonnan on oltava riittävän tehokasta, mutta samalla oikeudenmukaista. Kansalaisten veromoraalia on kaikin tavoin edistettävä. Valtion ja kunnan tulee noudattaa esimerkillistä varainhoitoa.

"Antakaa kaikille, mitä annettava on; kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenlelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia." Room. 13:7

"Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." Matt. 22:21

Hyväksytty Joensuun puoluekokouksessa 9.6.1974.