Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKL/719

Suomen kristillinen liitto

SKL:n Ympäristöpoliittinen ohjelma


  • Puolue: Suomen kristillinen liitto
  • Otsikko: SKL:n Ympäristöpoliittinen ohjelma
  • Vuosi: 1986
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SKL: Ympäristöpoliittinen ohjelma

Sisällysluettelo:

I Ympäristön- ja luonnonsuojelun kristilliset perusteet
II Alkuperäisluonnon suojelu
III Vesiensuojelu
IV Rakennettu ympäristö ja maisemanhoito
V Ilmansuojelu
VI Maa- ja metsätalous
VII Energiapolitiikka ja ympäristönsuojelu
VIII Jätehuolto
IX Ympäristömyrkyt
X Ympäristökasvatus, valistus ja tutkimus
XI Ympäristönsuojelun hallinto, lainsäädäntö ja kustannukset

I YMPÄRISTÖN- JA LUONNONSUOJELUN KRISTILLISET PERUSTEET

Jumala on säätänyt luomakuntaan luonnonlait, jotka säätelevät sen toimintaa. Mikäli luonto toimii häiriintymättä, palautuu kaikki käytetty aines takaisin sen omaan kiertokulkuun ja luonto pysyy terveenä ja elinvoimaisena.

Jo alussa Jumala asetti ihmisen "viljelemään ja varjelemaan" (1 Moos. 2:15) luomistyötänsä.

Ympäristön saastuminen on ihmisen aikaansaamaa. Maaperän, ilman ja vesistöjen kuormittaminen suuremmilla jäteainemäärillä kuin mitä niiden oma toiminta pystyy hajoittamaan, järkyttää luonnon tasapainoa. Näin tapahtuu varsinkin kun ihmisen aikaansaamia kemiallisia yhdisteitä lasketaan luontoon. Luonto sairastuu, sen elinvoima heikkenee ja lopulta elämä luonnosta katoaa kokonaan.

Kaikessa inhimillisessä toiminnassa on otettava huomioon luonnon tasapainon säilyminen. Jumalan säätämiä lakeja ei voida rikkoa seuraamuksitta. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi on nähtävä vaivaa ja maksettava tarvittavat kustannukset.

On muistettava, että ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen sen häiriöttömästä toiminnasta. Luonnon varjeleminen on kristillinen perusarvo.

Kristillinen Liitto katsoo, että:
- Jumala on säätänyt luonnonlait
- Ihmisen on toimittava niiden mukaan järkyttämättä luonnon tasapainoa
- Ihmisen hyvinvointi on riippuvainen luonnon tasapainosta
- Luonnon varjeleminen on kristillinen perusarvo

II ALKUPERÄISLUONNON SUOJELU

Elävän luonnon suojelu tarkoittaa yleensä alkuperäisluonnon suojelua.

Ihmiskunnan eettinen velvollisuus on eri eliölajien ja ympäristö-tyyppien säilyttäminen.

Uhanalaisten lajien suojelun peruslähtökohta on niiden elinympäristön ja muiden keskeisten elinolosuhteiden turvaaminen. Käytännössä suojelu tapahtuu perustamalla luonnonsuojelualueita ja huolehtimalla niistä. Yksityismaiden pienten luonnonsuojelualueiden perustamista olisi kaikin tavoin edistettävä. Lisäksi tarvitaan uutta lainsäädäntöä ja tarvittaessa uhanalaisen lajin tarhakasvatusta. Kansallispuistoverkoston täydentäminen on saatettava päätökseen ja lintuvesien, soiden sekä harjujen suojelemiseksi tehdyt suunnitelmat on toteutettava.

Elävän luonnon tila on mittari luonnon puhtaudesta tai rasittuneisuudesta.

Luonnon moninaiskäyttö on osa ihmisen hyvinvointia. Marjastus ja sienestys ovat elinkeinoina ja vapaa-ajan harrastuksena kansantaloudellisestikin tärkeitä luonnonvarojen hyödyntämismuotoja.

Luonnon virkistyskäyttö on laajenemassa yhä tärkeämmäksi vapaa-ajan käytön muodoksi. Retkeilyalueiden ja -reittien rakentamisella on estettävä arkojen luonnonalueiden liiallinen kuluminen. Asiantuntevalla ohjauksella voidaan varmistaa linnustolle ja muulle eläimistölle lisääntymisrauha sekä estää kasvillisuuden tuhoutuminen.

Kristillisen Liiton mielestä:
- Ihmisen velvollisuutena on alkuperäisluonnon suojeleminen
- On varattava riittävästi luonnonsuojelualueita
- Luonnon moninaiskäyttö on ihmisen hyvinvointia

III VESIENSUOJELU

Maamme runsaat vesistöt ovat ainutlaatuinen luonnon osa. Vesistöjämme tulee vaalia niiden arvon mukaisesti.

Vesistön kuormittaminen erilaisilla päästöillä on suurin haitta vesiluonnolle. Teollisuuden ja asutuksen aikaansaamien saasteiden kaukokulkeumat ja muu kuormitus on sovitettava vesistön sietokyvyn mukaiseksi ja riskittömäksi. Maataloudessa on kiinnitettävä huomiota lannoitteiden riskittömään varastointiin ja huolelliseen levitykseen.

Vesien voimataloudellisesta säännöstelystä ja tulvansuojelusta aiheutuvat häiriöt tulee pyrkiä korjaamaan mm. kalanistutus velvoitteilla.

Lohikalojen ja muiden eläinten elinolosuhteet on turvattava niille luontaisissa vesistöissä. Kaiken vesistöjen käytön perustana on vesien puhtaus ja luonnonmukaisuus. Kalatalous ja yhdyskuntien vedenhankinta ovat riippuvaisia vesistöjemme tilasta.

Rakentamattomat kosket tulee pyrkiä pääosiltaan säilyttämään luonnontilaisina.

Pohjavesiesiintymät ovat tärkeä luonnonvara, joita usein uhkaavat kaatopaikat, ongelmajätevarastot, öljyvuodot ym. katastrofit. Pohjavesien muodostumisalueet on otettava huomioon maankäytössä, soranotossa ja muussa toiminnassa.

Vesiluonto ja -maisema ovat riippuvaisia vesien koko valuma-alueen kokonaisuudesta. Esim. soiden perkaaminen vaikuttaa osaltaan tulvien muodostumiseen, ravinteiden ja raskasmetallien kulkeutumiseen vesistöihin. Siksi ihmisen on toimittava erittäin varoen, kun hän puuttuu vesiluonnon toimintoihin.

Erityistä huomiota on runsasjärvisessä maassamme kiinnitettävä pienvesien, kuten purojen ja lampien säilyttämiseen luonnontilaisina. Jo nykyisin ovat metsien ojitukset ja tehometsänhoito osaksi turmelleet tätä ainutlaatuista ekosysteemiä, johon kalakantamme ja muu luonto ovat sopeutuneet.

Rahoitustoimin on taattava monipuolisen koskemattoman vesiluonnon säilyminen.

Kristillisen Liiton mielestä:
- Vesitömme on suojeltava teollisuuden, maa- ja metsätalouden sekä asutuksen päästöiltä
- Rakentamattomat kosket on pääosin suojeltava rakentamiselta
- Pohjavesiesiintymät on varjeltava

IV RAKENNETTU YMPÄRISTÖ JA MAISEMANHOITO

Rakennetun ympäristön suojelun tulee lähteä kaavoituksen perusteista. Kunnissa, joilla on kaavoitusmonopoli, tulee laatia suojelusuunnitelma, johon kuuluu myös rakennettu ympäristö. Paikkakuntakohtaisella ja ainutlaatuisella rakennuskannalla voidaan luoda viihtyisyyttä, jonka piirissä tulevat sukupolvet tuntevat kuuluvansa sukupolvien ketjuun. Rakennetun ympäristön turmeleminen voi aiheuttaa juurettomuuden tunnetta ja kiintoisan historiallisen tietämyksen katoamista alueen asukkaiden keskuudessa.

Asutuskeskusten liikennejärjestelyillä ja valtateiden sijoittelulla voidaan lieventää melu- ja päästöhaittoja.

Maisemansuojelulla on oma merkityksensä ihmisen viihtymisen ja luonnon arvostuksen kannalta. Maisema on otettava huomioon metsien käsittelyssä, yhdyskuntia suunniteltaessa ja tiestöä toteutettaessa. Maankamaran muutoksissa on käytettävä suurta harkintaa. Vanhat soranottoalueet on maisemoitava.

Teknistyvän ajan myötä joudutaan tilanteeseen, jossa luonnonmaiseman tilalle työntyy kulttuurimaisema. Huolellisella suunnittelulla ja alueen luonnonmaisemaa arvostamalla voidaan muutosta pehmentää.

Maisemien, rakennusten ja kaiken ympäristön kauneudesta, eheydestä ja sopusuhtaisuudesta tulee huolehtia aina ja varsinkin niissä paikoissa, joissa lapset viettävät aikaansa. Alkuperäinen luonto auttaa osaltaan lasta kasvamaan henkisesti täyteen mittaansa. Siksi kaavoja laadittaessa on säilytettävä yhteys luontoon ja estettävä liian tiivis rakentaminen.

Kristillinen Liitto katsoo, että:
- Kuntien on laadittava ympäristönsuojelusuunnitelma, joka kattaa sekä luonnonsuojelun että rakennetun ympäristön
- Liikennejärjestelyillä on vähennettävä melu- ja saastehaittoja

V ILMANSUOJELU

Ilman laatu on Suomessa yleensä vielä hyvä. Maamme ilmansuojeluongelmat ovatkin pääasiassa alueellisia.

Havaitut terveydelliset ohjearvojen ylitykset tulee kuitenkin ottaa huomioon ja hengityselin-, sydän- tai verisuonisairauksia potevat henkilöt ovat normaalia alttiimpia ilman epäpuhtauksien aiheuttamille ongelmille. Samoin on muistettava ilman epäpuhtauksien mahdolliset pitkäaikaisvaikutukset terveyteen, mm. keuhkosairauksien puhkeamiseen sekä syöpäkasvaimien syntyyn.

Eniten ilman laatuun vaikuttavat teollisuuden, energiatuotannon ja liikenteen epäpuhtaudet sekä niiden leviäminen ilmassa. Määrältään suurimmat päästöt ovat hiilidioksidia, jonka haitat ovat epäsuoria ja kohdistuvat koko maapallon ilmakehään.

Suomessa merkityksellisimmät päästöt ovat rikkidioksidi, rikin muut yhdisteet, typen oksidit, hiilimonoksidi eli häkä, eräät hiilivedyt, metallit ja pöly. Raskasmetalleista pahimpia ovat lyijy, elohopea ja kadmium. Muista päästöistä on mainittava fluori, arseeni ja ns. PAH-yhdisteet, joista osan tiedetään aiheuttavan syöpää.

Ekologisilta vaikutuksiltaan haitallisimpia-halogenoituja hiilivetyjä ovat ravinneketjuihin rikastuvat myrkylliset PCB-yhdisteet.

Suomen ilmakehässä olevista rikki- ja typpioksideista on runsas puolet peräisin kaukokulkeutumina naapurimaista ja kauempaakin. Siksi Suomen tulee aktiivisesti vaatia savukaasujen puhdistamista kansainvälisin sopimuksin. Sovitun 30 %:n tulee olla vain ensimmäinen välitavoite, muuten happosateet tuhoavat metsät ja tekevät järvet elottomiksi. Kotimaisille teollisuus- ja energialaitosten päästöille tulee säätää enimmäisrajat ja valvoa tehokkaasti niiden noudattamista.

Uusissa moottoriajoneuvoissa tulee bensiinin lyijystä luopua täydellisesti vuoteen 1988 mennessä. Lyijyttömän bensiinin saatavuutta on parannettava ja sen hinta laskettava normaalibensiinin hintaa edullisemmaksi.

Samassa yhteydessä vuoteen 1988 mennessä on lakimääräisesti edellytettävä, että uusiin autoihin asetetaan kemiallinen katalysaattori, joka puhdistaa pakokaasun typpioksideista, palamattomista hiilivedyistä ym. Asennus- ja laitekustannuksista huolimatta tämä on kannattavaa ja asiasta tulee säätää laki välittömästi.

Öljykäsittely- ja lämpölaitokset on varustettava suojalaitteilla ja asutusten läheisyydestä kyseiset laitokset tulee siirtää syrjemmälle.

Ilmantutkimus on maassamme vasta nuori tieteenala. Taataksemme lapsillemme ja lastemme lapsille puhtaan ja raikkaan ilman on tätä tutkimusta voimakkaasti tuettava.

Kristillinen Liitto vaatii, että:
- Savukaasut on saatava puhdistetuiksi siten, että rikki- ja typpioksidien päästöt ovat korkeintaan 50 % nykyisestä
- Uusissa moottoriajoneuvoissa on luovuttava bensiinin lyijystä vuoteen 1988 mennessä
- Uusiin autoihin on asennettava puhdistuslaitteet pakokaasujen puhdistamiseksi

VI MAA- JA METSÄTALOUS

Suomalaisen maa- ja metsätalouden kehitykselle on ollut luonteenomaista yhä suuremman hyöty- ja käyttösuhteen tavoitteleminen.

On toteutettava sellaista maa- ja metsätalouspolitiikkaa, joka rakentuu ekologisten lakien pohjalle. Laaja-alaisista aukkohakkuista tulee pidättyä. Auraus ja äestys aukoilla turmelee maiseman ja vaurioittaa luonnon normaalia toimintaa, joten niitä tulee välttää. Sekametsät ovat suositeltavia.

Metsien uudistamisessa tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää luontaisia menetelmiä.

Korkeakouluissa on voimakkaasti lisättävä tutkimusta ja koulutusta sekä siitä nousevaa neuvontaa, joka perustuu ekologisiin tuotantomenetelmiin.

Ympäristö- terveydenhuollon viranomaisille on annettava enemmän tietoa ekologisesti oikeasta maataloudesta ja metsänhoidosta. Metsänhoidossa valtiolta edellytettävä samaa huolellisuutta kuin yksityisiltä.

Ympäristölle ja terveydelle vaarallisten torjunta-aineiden käyttö maa- ja metsätaloudessa tulee lopettaa mahdollisimman pian. Hintapolitiikalla on tuettava luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita.

Tuotantomenetelmiä ei voida muuttaa hetkessä. Maanviljelijöillä ja metsänkasvattajilla on oltava oikeus turvalliseen pitkän tähtäyksen suunnitteluun.

Metsien ruiskutuksista tulee pidättyä. Torjunta-aineet turmelevat marja- ja sienisadot ja aineet saattavat joutua tuulen ja vesien mukana hyvinkin kauas kohdealueelta.

Tukemalla ekologisesti suuntautunutta maa- ja metsätaloutta voimme vähentää terveydellisesti vaarallisten aineiden käyttöä elintarvikkeissamme. Elintarvikkeisiin teollisen käsittelyn yhteydessä lisättävät aineet ovat usein puutteellisesti tutkittuja.

Elintarvikkeisiin lisättäviä puhtaasti kaupallisia lisäaineita, kuten esim. väriaineita ja synteettisiä makuaineita, tulee nykyisestään vähentää.

Kristillisen Liiton mielestä:
- Maa- ja metsätalouspolitiikan on perustuttava ekologisten lakien pohjalle
- Ympäristölle ja terveydelle vaarallisten torjunta-aineiden käytöstä on luovuttava
- Metsien ruiskutuksista tulee pidättyä
- Elintarvikkeisiin ei saa lisätä turhia lisäaineita
- Hintapolitiikan on tuettava mahdollisimman luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita.
- Laaja-alaisia avohakkuita ei tule suorittaa

VII ENERGIAPOLITIIKKA JA YMPÄRISTÖNSUOJELU

Energian kulutusta on pyrittävä hillitsemään säästötoimenpiteiden avulla. Tämä on tärkeää siksi, että kiihtyvä energiatarve, käyttö ja tuotanto kuluttavat ja turmelevat luontoa. On pyrittävä myös siirtymään vähemmän energiaa vaativiin tuotanto- ja elintapoihin.

Olemassa olevien vesivoimaloiden uusiminen ja niiden tehokkuuden lisääminen on toteutettava.

Uudet ja vanhat lämpövoimalat sekä teollisuuslaitokset on varustettava rikin ym. päästöjen puhdistuslaitteilla. Uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta tulee luopua.

Onnettomuuksien varalta ja normaalin kontrolloinnin vuoksi on hankittava riittävästi laitteita radioaktiivisen säteilyn mittaamista varten. Tiedotus- ja evakuointisuunnitelmien tulee olla ajan tasalla ja riittävästi testattuja.

On tutkittava, mitä paikallisia energian käytön mahdollisuuksia antavat tuuli- ja aurinkoenergia sekä esim. prosessiteollisuudessa vapautuva energia.

Kaikkien kansalaisten tulee ottaa vastuunsa energian säästössä. Mm. sähkölämmityksen lisäämisessä on oltava kriittisiä.

Kristillisen Liiton mielestä:
- Kaikki kivihiilivoimalat on varustettava nykyistä tehokkaammilla puhdistuslaitteilla vuoteen 1990 mennessä
- Vaihtoehtoisten energiamuotojen käyttöönottoa on lisättävä
- Uusia ydinvoimaloita ei saa rakentaa

VIII JÄTEHUOLTO

Jätehuollon yleisenä tavoitteena on jätemäärän vähentäminen.Tällä säästetään kaatopaikkatilaa, mikä vähentää tarvetta taloudellisiin investointeihin.

Jätteenkäsittelyn periaatteena tulee olla pyrkimys palauttaa jäte uudelleen käytettäväksi teolliseen tai muuhun tuotantoon taikka vaarattomassa muodossa luontoon.

Tuotantotoiminnassa on pyrittävä suuntautumaan turhista ja haitallisista tuotteista välttämättömiin ja laajoille ihmisryhmille tuleviin perushyödykkeisiin. On vältettävä tarpeetonta kysyntää, joka perustuu lyhytnäköiseen eduntavoitteluun.

Yhdyskuntajäte käsitellään nykyisin pääasiassa kaatopaikoilla. Suurin osa kaatopaikoistamme on pieniä. Ne on hoidettava nykyistä paremmin.

Ne on sijoitettava tarpeeksi etäälle asutuksesta ja niin, että ne eivät pilaa vesistöjä tai pohjavettä. On tutkittava mahdollisuuksia sijoittaa teollisuus ja jätehuoltopisteet lähekkäin.

Jätehuollon kustannuslaskelmat on arvioitava kokonaisvaltaisesti. Liiketaloudellinen hyöty ei yksin saa sanella ehtoja. Ei riitä, että materiaalin uudelleenkäytön kannattavuuslaskelmissa otetaan huomioon vain teollisuuden maksama hinta vähennettynä keräys- ja kuljetuskustannuksilla.

Kunnat tulee velvoittaa osoittamaan kuntalaisille asialliset jätteiden keräyspaikat, jotta jäte jo koontavaiheessa tulee eritellyksi. Valtion on taattava se, että jätteiden hyödyntäminen esim. yrityksille on kannattavaa ja että jätteet tulevat hyötykäyttöön.

Ongelmajätelaitoksissa on noudatettava kaikkein tarkimpia ympäristönsuojelunormeja. Jätteiden keruuta niihin eri puolilta maata on tehostettava.

Kristillinen Liitto katsoo, että:
- Jätteenkäsittelyn yhteydessä on käyttökelpoinen tavara palautettava uudelleen käyttöön
- Ongelmajätteet on käsiteltävä keskitetysti
- Kaatopaikat on rakennettava tarpeeksi etäälle asutuksesta. Niiden hoitoon ja valvontaan on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota

IX YMPÄRISTÖMYRKYT

Teollisuus on muuttanut ihmisten elinympäristöä ainakin kahdella tavalla ratkaisevasti:
- valmistamalla tuotteita, jotka sisältävät erilaisia kemiallisia, useimmiten ihmisten aikaansaamia vahingollisia yhdisteitä
- päästämällä tuotannosta syntyvät jätteet ilmaan, maaperään ja. vesistöihin, jota tietä jätteet leviävät luontoon

Teknistynyt yhteiskunta käyttää nykyisin joka päivä useita kymmeniä tuhansia kemiallisia aineita kiinnittämättä asiaan tarvittavaa huomiota. Uusia tuotteita kehitetään jatkuvasti. Kaikkien myrkyllisten aineiden käytön taustalla on yleisesti hyväksytty asiantila, joka sallii ihmisen terveyden tietynasteisen vahingoittamisen.

Yhteiskunnan on valvottava sitä, millaisen tiedon varassa ja millaisten taloudellisten intressien paineessa kyseisiä päätöksiä tehdään.

Ottaen huomioon kemiallisten aineiden käytön yleisyyden on todettava, ettei niiden vaikutusta elolliseen luontoon ja varsinkaan ihmiseen tunneta riittävästi. Tämä koskee sekä yksittäisiä kemiallisia aineita, että tätäkin enemmän eri aineiden aikaansaamia yhteisvaikutuksia.

Eräitä tosiasioita aineiden vaikutuksista kuitenkin tunnetaan. Aineet aiheuttavat soluissa kemiallisia muutoksia, joilla on ratkaiseva osuus esim. syövän synnyssä sekä perintötekijöiden muuttamisessa.

Useiden aineiden tiedetään altistavan ihmisiä sairauksille tai pahentavan jo ennestään puhjenneita. Kemikaaliset aineet saattavat lisätä tuotteen lujuutta ja käyttöikää, mutta alentaa ihmisen terveyttä ja elinikää.

On muistettava, että liiketaloudellinen hyöty on houkutteleva ja helposti mitattava, kun sitä vastoin haitat ovat vaikeasti osoitettavissa.

Kristillisen Liiton mielestä:
- Vuoteen 1990 mennessä on saatava laki, joka määrittelee ne teollisuudessa käytettävät myrkyt, jotka voidaan korvata muilla aineilla ja kieltää vahingollisten aineiden käytön

X YMPÄRISTÖKASVATUS, VALISTUS JA TUTKIMUS

Ympäristönsuojeluasioita on esitetty opetettavaksi ympäristöopin, maantiedon, biologian ja kemian opetuksen yhteydessä. Jotta opettajilta voitaisiin edellyttää asiantuntevaa opetusta, on heitä tuettava opetusmateriaalin ja koulutuksen avulla. Opettajia tulisi rohkaista lisäämään kenttäopetusta oman kunnan tai kaupungin alueella.

Erityisesti kasvatuksella ja opetuksella kouluissa ja julkisessa sanassa tulee ehkäistä käyttäytymistä ja tottumuksia, jotka aiheuttavat ympäristönhaittoja, esim. roskaamista.

Ammatillisessa koulutuksessa tulee erityisesti niillä aloilla, jotka vaikuttavat luontoon ja ympäristön viihtyvyyteen, olla oppilaiden saatavilla riittävästi tietoa luonnosta ja ihmisen vaikutuksesta siihen.

Opetuksessa on vahvistettava luontoharrastuksen sosiaalisuutta ja sitä, että ympäristön kauneus yhdessä koettuna tuottaa iloa.

Valistuksella tulee lisätä ihmisen tietoisuutta niistä toimista, joilla he itse aiheuttavat ympäristöhaittoja. Ihmisen vastuuta omasta elinympäristöstään on lisättävä.

Kuntiin sijoitettavista tuotantolaitoksista tulee ajoissa tiedottaa kuntalaisille, ja ottaa heidän mielipiteensä huomioon. Tulee myös selvittää sijoittamisesta aiheutuvat haitat tasapuolisesti ja ymmärrettävästi.

Kuntalaisia tulee riittävästi tiedottaa uudesta lainsäädännöstä ja erityisesti siitä, että ympäristölautakunnat ovat heitä palvelevia elimiä.

Kristillinen Liitto katsoo, että:
- Ympäristönsuojeluopetus on toteutettava koulussa useiden oppiaineiden yhteydessä tehokkaasti
- Viranomaisten on lisättävä tiedottamista ympäristöasioista
- On varattava riittävät määrärahat ympäristötutkimukseen

XI YMPÄRISTÖNSUOJELUN HALLINTO, LAINSÄÄDÄNTÖ JA KUSTANNUKSET

Hallinnon tehtävä on säädettyjen lakien puitteissa hoitaa asioita siten, että asetetut tavoitteet saavutetaan. Hallinnon tulee myös lainvalmistelun vaiheessa täydentää eri osapuolten keräämiä tietoja ja sovittaa niitä yhteen päätöksenteon pohjaksi.

Ympäristönsuojelun hallinnossa on estettävä päällekkäisten toimintojen syntyminen. Eri hallintoelinten välinen toimivalta on kyettävä selkeästi määrittelemään. Byrokratia ei merkitse tehokasta ympäristönsuojelua, eikä se edistä kansalaisten halua vaikuttaa ympäristöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.

Hallinnonuudistuksen myötä laaditaan valtakunnallinen suunnitelma, jonka mukaan kunnat laativat oman ympäristösuunnitelmansa. Tämä edellyttää kuntien ympäristönsuojelulautakunnilta riittävää asiantuntemusta ilmansuojelun, jätehuollon, vesiensuojelun, kaavoituksen ja ympäristöterveydenhuollon aloilta. Ilmansuojelu- ja jätehuoltolakien edellyttämä ilmoitus- ja hyväksymismenettely on käytännössä saatava mahdollisimman joustavaksi. Ympäristösihteereiden virkoja on perustettava riittävästi.

Ympäristönsuojelun toteuttamiseksi tarvitaan lainsäädäntöä. Kutakin osa-aluetta säätelevät erityislait, -asetukset, viranomaismääräykset ja -valvonta.

Ympäristölait on pidettävä ajan tasalla ja vastuukysymykset on tehtävä selviksi.

Ympäristönsuojelun lainsäädäntö on pääasiassa perustunut rangaistuksiin ja kieltoihin. Myönteisyyttä tulee lisätä saastumista ehkäisevää toimintaa tukemalla.

Ympäristönsuojelun toteutumista on vaikea mitata pelkästään valtion ympäristönsuojelumenoja tarkastelemalla. Toiminnan yhteiskunnallisen merkityksen kasvaessa tulee taloudellisten seikkojen merkitys kasvamaan. Meillä valtion avustusjärjestelmien käyttö on ollut melko vähäistä ympäristönsuojelun rahoitusmuotona.

Korvauksista päätettäessä on käytettävä ns. aiheuttamisperiaatetta eli vahinkoa aiheuttaneen yrityksen tai yhteisön tulee maksaa vahingosta aiheutuneet kulut ottaen huomioon kohtuusnäkökohdat.

Positiivisena ohjauskeinona tulee käyttää tukia ja maksuja, joilla helpotetaan esim. suojalaitteiden hankkimista moottoriajoneuvoihin ja teollisuuslaitoksiin.

Uuden lainsäädännön mukaisesti kunnat saavat valtionosuutta ympäristönsuojeluun samoin perustein kuin sosiaali- ja terveyshuoltoon.

Ympäristölautakunnan, joka vastaa suunnittelusta, ohjauksesta, neuvonnasta ja toteutuksesta tulee valvoa kuntalaisten etua ja sen mukaan ohjata kyseisten varojen käyttöä.

Kristillisen Liiton mielestä:
- Ympäristöhallintoon on saatava tarvittavat määrärahat, jotta se voisi toimia tehokkaasti
- Ympäristönsuojelulautakunnan jäsenille on annettava riittävä koulutus
- Yhteiskunnan on sijoitettava enemmän varoja alkuperäisluonnon ympäristön suojelemiseen
- Valtion tulo- ja menoarvioon on ympäristöministeriön pääluokkaan saatava vuosittain lisäys, joka on prosentuaalisesti vähintään yhtä suuri kuin menojen kokonaislisäys.

Hyväksytty SKL:n puoluehallituksen kokouksessa 29.11.1986