Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKP/725

Suomen kommunistinen puolue

Kuntien lähipalvelujen puolesta, ei yksityistämiselle - SKP:n kunnallisvaaliohjelma 2008


  • Puolue: Suomen kommunistinen puolue
  • Otsikko: Kuntien lähipalvelujen puolesta, ei yksityistämiselle - SKP:n kunnallisvaaliohjelma 2008
  • Vuosi: 2008
  • Ohjelmatyyppi: vaaliohjelma

SKP:n kunnallisvaaliohjelma 2008

Kuntien lähipalvelujen puolesta, ei yksityistämiselle

Tulevilla kunnallisvaaleilla on poikkeuksellisen suuri merkitys. Kunnilla on perinteisesti ollut keskeinen osuus yleisten, jokaiselle kuuluvien perusoikeuksien ja palvelujen toteuttamisessa. Nyt kunta- ja palvelurakenteiden muutokset, kilpailuttaminen ja yksityistäminen myllertävät koko tätä hyvinvointimallia. Jokaisesta meistä riippuu, kuljetaanko hyvinvointikunnan vai markkinakunnan suuntaan.

Kyse on siitä, supistuvatko lähipalvelut, yksityistetäänkö kunnallisia palveluja ja keskitetäänkö päätösvalta entistä pienempään piiriin? Vai kehitetäänkö julkisia palveluja asukkaiden tarpeiden mukaan, parannetaanko kuntien työntekijöiden asemaa, muutetaanko kunnallisverotus oikeudenmukaisemmaksi ja lisätäänkö asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia? Kyse on myös siitä, miten kunnissa vastataan uusiin haasteisiin, kuten lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi, vanhusten palvelujen kasvavat tarpeet, riittävän henkilöstön turvaaminen suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, asumisen ja rakentamisen kustannusten hillitseminen sekä ilmastonmuutos.

Vaalien lähestyessä puolueet lupaavat yleensä paljon. Ratkaisevaa ovat kuitenkin teot. Kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet mukana heikentämässä kunnallisia palveluja. Ne perustelevat linjaansa tarpeella säästää ja tehostaa, vaikka rahaa on Suomessa enemmän kuin koskaan ja vaikka kunnissa on tehostettu ja taas tehostettu vuosi toisensa jälkeen. Eduskuntapuolueet ovat yksimielisesti hyväksyneet puitelain kunta- ja palvelurakenteiden muutoksesta, jolla karsitaan lähipalveluja, lisätään kilpailuttamista ja laajennetaan yksityistämistä. Muodostamalla laajempia palvelujen järjestämisen yksiköitä ja liittämällä kuntia yhteen, ne luovat suurille palvelualan yrityksille markkinoitta, joissa voitot ovat helpompi saavuttaa.

Hanke on osa oikeistolaista politiikkaa, jolla lisätään eriarvoisuutta, kavennetaan asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia, kasvatetaan suuryhtiöiden ja EU:n valtaa sekä kytketään Suomea Natoon.

Tämä Suomen kommunistisen puolueen kunnallisvaaliohjelma on tarkoitettu keskusteluun siitä, mitä voimme yhdessä tehdä kunnissa ja valtakunnallisesti palvelujen heikentämisen ja yksityistämisen kierteen katkaisemiseksi? Miten voimme korvata pienen piirin vallankäytön asukkaiden ja työntekijöiden aktiivisuuteen perustuvalla osallistuvalla demokratialla? Miten voimme torjua ihmisten aiheuttamaa ilmastonmuutosta ja turvata tulevaisuuden näköalat erityisesti lapsille ja nuorille?

Asukkaiden vai markkinoiden ehdoilla?

Haastamme keskusteluun siitä, mihin eduskuntapuolueet ovat hyväksymällään kunta- ja palvelurakennehankkeella kehitystä viemässä. Ne sanovat muutoksen turvaavan ja tehostavan hyvinvointipalveluja, mutta arjen todellisuus kertoo toista.

Kunta- ja palvelurakennehanke merkitsee ensinnäkin lähipalvelujen karsimista; toiseksi palvelujen keskittämistä suurempiin ja usein ylikunnallisiin yksiköihin; kolmanneksi palvelumarkkinoiden laajentamista kilpailuttamalla, yhtiöittämällä ja yksityistämällä; sekä neljänneksi kuntien määrän rajua vähentämistä. Kaikki tämä merkitsee samalla perusoikeuksien ja vaikutusmahdollisuuksien alistamista kaupalliseen voitontavoitteluun perustuville markkinoille.

Kunta- ja palvelurakennehanke kertoo siitä, että politiikka on irtaantunut yhä enemmän kansalaisten tarpeista. Hankkeen valmistelussa ja toteuttamisessa ei edes haluttu selvittää asukkaiden tarpeita ja mielipiteitä. Kunta- ja palvelurakenteiden keskittämisellä ja kaupallistamisella toteutetaan Euroopan unionin markkinaehtoista politiikkaa. Samalla se on osa linjaa, jolla karsitaan valtion rahoitusta kuntien palveluissa, jotta voidaan keventää hyvätuloisten ja suurten yhtiöiden verotusta.

Kunnista ollaan tekemässä eräänlaisia yrityksiä, jotka järjestävät palveluja markkinaehtoisesti tai toimivat vain palvelujen tilaajina yksityisiltä markkinoilta. Tämä tarkoittaa bisnesmaailmasta omaksutun tilaaja-tuottaja -mallin käyttöönottoa, kilpailuttamista, liikelaitostamista, yhtiöittämistä ja yksityistämistä. Myös palveluseteleillä pyritään laajentamaan yksityisiä markkinoita.

Vuoden 2009 alussa yli 90 kuntaa yhdistyy 28 suuremmaksi kunnaksi. Eduskuntapuolueet ovat jo ilmoittaneet, että vaalien jälkeen on tarkoitus toteuttaa kuntaliitosten toinen aalto. Perusterveydenhuollon ja ammatillisen koulutuksen järjestämisestä vastaavien organisaatioiden määrä on jo päätetty vähentää noin puoleen. Hallitus pyrkii kiihdyttämään tätä keskittymistä painostamalla kuntia taloudellisesti.

Markkinaehtoisesta linjasta kärsivät niin palvelujen tarvitsijat kuin kuntien työntekijät. Palvelujen eriarvoisuus lisääntyy, kun raha ratkaisee yhä enemmän. Kilpailuttaminen luo epävarmuutta ja heikentää palvelujen pitkäjänteistä kehittämistä. Se ei tuo myöskään todellista säästöä vaan kokonaisuutena kustannukset pikemminkin kasvavat. Asukkaiden, työntekijöiden, kunnanvaltuutettujen ja lautakuntien jäsenten vaikutusmahdollisuudet vähenevät. Sitä vastoin bisnesmiesten, erilaisten konsulttien ja kuntien talous- ja rahoitusjohtajien valta kasvaa. Kysymme eduskuntapuolueiden edustajilta, miksi he ovat ryhtyneet tällaisten piirien asianajajaksi?

Suurin osa kansalaisista haluaa toisenlaista kehitystä, jossa peruspalvelut tuotetaan pääsääntöisesti kuntien omana toimintana ja niiden rahoitus turvataan tulojen mukaan kiristyville veroilla. SKP haluaa avata lisää vaikuttamisen väyliä näille kansalaisten vaatimuksille. Me haluamme pelastaa julkiset lähipalvelut, kehittää kuntien palveluja vastavoimana kapitalistisille markkinavoimille ja myös laajentaa kuntien toimintaa asukkaiden tarpeiden mukaisesti uusille alueille. Tuomme kunnallisvaaleihin rehellisen vasemmistolaisen ja punavihreän vaihtoehdon, jonka edustajilla ei ole peiteltävää sen enempää toimissaan kunnanvaltuustoissa kuin vaalirahoituksessaan.

I Hoitotakuu kuntoon, perusterveydenhuolto maksuttomaksi

Vuonna 2005 voimaan tulleen hoitotakuulain normeja hoitoon pääsyn enimmäisajoista ei ole vieläkään toteutettu kaikilta osin. Etenkin erikoissairaanhoidossa, mielenterveyspalveluissa, päihdehuollossa ja hammashoidossa lain normeja rikotaan useissa kunnissa räikeästi. Perusterveydenhuollon, kunnallisen työterveydenhuollon ja ehkäisevän toiminnan kehittämistä on laiminlyöty. Eriarvoisuus terveyspalvelujen saamisessa on lisääntynyt ja maksujen korotuksilla sitä lisätään entisestään.

Kuntien terveydenhuollon määrärahojen riittämättömyys ja työolojen raskaus näkyy kasvavina vaikeuksina saada lääkäreitä ja muuta henkilöstöä. Tämä kuormittaa jo ennestään suorituskykynsä äärirajoilla ponnistelevia työntekijöitä ja vaikeuttaa palvelujen kehittäminen.

Nykyinen politiikka laajentaa yksityistä terveysbisnestä julkisen terveydenhuollon kustannuksella. Lisääntynyt ostopalvelujen ja vuokrafirmojen käyttö tulee kunnille kalliiksi ja vaikeuttaa pitkäjänteistä toimintaa. Nopeaa tahtia ketjuuntuvat ja keskittyvät yksityiset terveysalan yritykset kasvattavat voittojaan julkisilla verovaroilla ja sairausvakuutuskorvauksilla. Suurimmat markkinoita hallitsevat yritykset ovat jo kansainvälisesti toimivia pörssiyhtiöitä.

SKP vaatii:
- Jokaiselle on turvattava tasavertainen oikeus terveyspalveluihin ja hoitotakuu on toteutettava. Perusterveydenhuollon tulee olla maksutonta. On vahvistettava julkista terveydenhuoltoa ja lopetettava lakisääteisten terveyspalvelujen yksityistäminen. Kuntien perusterveydenhuollon ja sairaanhoitopiirien resursseja on lisättävä. Kunnissa tulee tehdä toimintaohjelma väestöryhmien välisten terveyserojen vähentämiseksi.
- Terveydenhuollon keskeisten periaatteiden - kuten hoitotakuu, väestövastuu, tasavertaisuus ja ennalta ehkäisy - toteutumiseksi on kehitettävä terveysasemaverkostoa lähipalveluina. Terveyskeskuksissa on pienennettävä lääkärikohtaisia vastuuväestöjä, palkattava lisää lääkäreitä ja muuta henkilöstöä, parannettava tiimityön edellytyksiä ja lisättävä terveysasemien yhteydenpitoa alueen asukkaisiin, oppilaitoksiin ja muihin yhteisöihin.
- Kuntien terveydenhuollon työntekijöiden - niin lääkärien kuin muun henkilöstön - palkkojen ja muiden työolosuhteiden tulee olla kilpailukykyisiä yksityisen sektorin kanssa. Kunnissa tulee olla riittävä varahenkilöstö muun muassa pienten terveysasemien toimintakyvyn ja henkilöstön koulutuksen turvaamiseksi. Lääkärifirmojen kautta tarjoutuva mahdollisuus kiertää veroja on estettävä verottamalla pääomatuloja samalla tavalla kuin palkkatuloja.
- Valtion osuutta terveydenhuollon rahoituksessa on lisättävä. Rahoituksen tulee olla vakaata ja pitkäjänteistä. Vaativan erityistason erikoissairaanhoidon rahoitusvastuu on siirrettävä kokonaan valtiolle. Hoitotakuun myötä on ryhdyttävä purkamaan nykyisenkaltaista sairausvakuutusjärjestelmää, jolla käytännössä tuetaan verovaroilla yksityistä terveysbisnestä.

II Vanhuspalveluihin hoivatakuu

Oikeus hyvään vanhuuteen pitäisi kuulua kaikille ikä-ihmisille. Rikas Suomi kohtelee kuitenkin kaltoin tämän yhteiskunnan rakentajia. Erityisen suurissa vaikeuksissa ovat pientä eläkettä saavat. Vanhustenpalveluista puuttuu työntekijöitä. Kunnat ovat ulkoistaneet hoitoa ja hoivaa yksityisille yrityksille. Samaan aikaan väestön ikääntyminen asettaa kasvavia vaatimuksia vanhuspalvelujen ja yleensäkin sosiaalipalvelujen kehittämiselle. Vastuuta hoidosta siirretään entistä enemmän omaisille.

SKP vaatii:
- Vanhusten oikeus hoidon tarpeen arvioon ja sen mukaisiin palveluihin on toteutettava. On säädettävä laki hoivatakuusta, joka velvoittaa valtiovallan ja kunnat turvaamaan vanhustenpalvelujen riittävyys ja laatu. Tämä edellyttää määrärahojen ja henkilöstön lisäämistä.
- Vanhusten palveluja ja palveluasumista ei saa alistaa yksityisten firmojen voitontavoittelulle. On rakennettava kohtuuhintaisia kunnallisia vanhusten palveluasuntoja ja kehitettävä vanhusten palvelukeskuksia. Ikäihmisten selviytymistä kotona on autettava kehittämällä kunnallisia kotipalveluja ja kotihoitoa. Kunnallisia palveluja ei pidä korvata palveluseteleillä. Omaishoitajille on taattava riittävä taloudellinen tuki ja vapaa-aika.
- Eläkeläisten toimeentuloa on parannettava tekemällä tasokorotus pieni- ja keskituloisten eläkkeisiin sekä keventämällä heidän verotustaan. On lopetettava eläkkeiden leikkaaminen taitetulla indeksillä ja elinaikakertoimella.
- Vanhuspalvelujen maksujen jatkuva korottaminen on lopetettava. Lääkkeiden, hoidon ja palvelujen omavastuuosuuksia on pienennettävä.

III Perusturva kaikille

Samaan aikaan kun pieni eliitti rikastuu, on entistä useampien toimeentulo turvatonta ja köyhyys lisääntyy. Sosiaalitoimen määrärahat ja henkilöstön määrä ovat kuitenkin jääneet lamavuosien tasolle. Se näkyy esimerkiksi ehkäisevän sosiaalityön vähäisyytenä ja toimeentulotuen pitkinä odotusaikoina. Kunnallisen lasten päivähoidon ryhmäkoot ovat kasvaneet ja työntekijöitä on liian vähän. Vähävaraisten asemaa vaikeuttavat lisäksi monien maksujen korotukset.

SKP vaatii:
- On luotava yhtenäinen ja riittävä perustoimeentuloturva, 850 euroa kuukaudessa verottomana kaikille täysi-ikäisille, jotka eivät vanhuuden, työttömyyden, opiskelun, sairauden tai muun vastaavan syyn takia voi muulla tavalla saada toimeentuloaan. Se on jaettava yhdeltä luukulta. Sosiaalityön voimavaroja on lisättävä, jotta jokaisella tukea tarvitsevalla on mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti sosiaalityöntekijän kanssa, saada tukea viivytyksettä ja jotta ehkäisevää sosiaalityötä voidaan kehittää.
- Lasten oikeus päivähoitoon on turvattava. Sitä ei saa rajoittaa esimerkiksi vanhempien työttömyyden perusteella. Päivähoitolakia on uudistettava niin, että taataan riittävä ammattitaitoinen henkilöstö, pienennetään lapsiryhmien kokoa ja estetään resurssien alimitoittaminen.
- Päivähoitomaksujen jatkuvan korottamisen sijasta on siirryttävä maksuttomaan kunnalliseen päivähoitoon. Lastensuojeluun, erityisesti ehkäisevään toimintaan on suunnattava lisää voimavaroja.
- Sosiaali- ja terveydenhuollon maksuille on asetettava yhteinen katto, enintään 500 euroa vuodessa.
- Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten oikeuksien turvaamiseksi on kuntien järjestettävä tarvetta vastaavasti kuntoutusta, sopeutumisvalmennusta sekä asumis-, kuljetus- ja muita palveluja. Kuljetuspalvelujen keskittämisen sijasta on taattava vammaisten oikeus valita itse kuljetuspalvelunsa.

IV Oikeus sivistykseen ja omaan kulttuuriin

Kulttuuri ja sivistys ovat olennainen osa hyvinvointia. Suuret puolueet ovat vaikeuttaneet koulujen toimintaedellytyksiä ja kaupallistaneet kulttuuripalveluja. Samaan aikaan tiedon ja koulutuksen merkitys kasvaa. Myös tarve ymmärtää erilaisia kulttuureja ja vähemmistöjä lisääntyy kansainvälistyvässä ja yhä monikulttuurisemmassa tulevaisuudessa.

Koulujen luokkakokojen kasvu, opettajien ja muun kouluhenkilökunnan riittämättömyys sekä muiden lapsiperheille tärkeiden palvelujen karsiminen näkyvät lasten lisääntyvänä pahoinvointina ja koulupudokkaiden määrän kasvuna. Välinpitämättömyys vähemmistöistä ja ajatus kulttuurista yhteisön ulkopuolelta ostettavana luo osaltaan pohjaa syrjäytymiselle ja rasismille.

SKP vaatii:
- On turvattava kaikille maksuton ja korkeatasoinen perusopetus. Se on sivistyksellisen tasa-arvon perusedellytyksiä ja myös tärkeä talouden kehitystekijä. Peruskoulua on kehitettävä yhtenäisenä järjestelmänä ja torjuttava pyrkimykset laajentaa yksityisten koulujen osuutta. Opetusta tulee kehittää tieteelliseen tietoon ja humaaneihin arvoihin, opettajien ammattitaitoon, korkeatasoiseen oppimateriaaliin ja kouludemokratiaan perustuvana yhdessä oppimisena. Sen tulee antaa kaikille edellytykset jatko-opintoihin, mitä varten on osoitettava riittävä tukea niille, jotka ovat muuten vaarassa syrjäytyä. Myös peruskoulun jälkeisen koulutuksen tulee olla maksutonta.
- On turvattava lähikoulujen toimintaedellytykset. Valtion ja kuntien on lisättävä määrärahoja niin, että peruskouluihin, lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin voidaan palkata lisää päteviä opettajia, opinto-ohjaajia sekä uusia opetusmateriaaleja ja -välineitä. Oppilashuollossa tulee olla riittävästi työntekijöitä, kuten koulukuraattoreita, terveydenhoitajia, psykologeja ja lääkäreitä. Koulujen peruskorjaamiseen ja homeongelmien poistamiseen on osoitettava lisää varoja. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa on kehitettävä eheytetyn koulupäivän suuntaan. Samalla se on laajennettava koskemaan myös nykyistä vanhempia ikäluokkia.
- Kulttuuri tulee nähdä kunnan kaikkia toimintoja koskevana ja voimistavana tekijänä. Paikallisia mahdollisuuksia toimia kulttuurityöntekijänä tulee vahvistaa. Yhteisöllisyys, monikulttuurisuus ja vähemmistöjen omaehtoinen toiminta tulee tunnustaa myös talousarvioissa eikä vain juhlapuheissa. Kulttuuritoimessa tulee olla omat työntekijät myös pienissä kunnissa.
- Kirjastoja on kehitettävä tärkeinä asuinalueiden kulttuurikeskuksina ja yhteisöllisinä kohtaamispaikkoina. Kuntien on turvattava kirjastopalvelujen maksuttomuus ja alueellisesti kattava lähikirjastojen verkosto. Kirjastojen hankintamäärärahoja ja muita voimavaroja on lisättävä.
- Nuorille on annettava mahdollisuuksia kehittää itsenäisiä nuorisotiloja, omaa kulttuuriaan ja osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Koulu-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimen yhteistyötä tilojen käytössä on parannettava. Tiloista ei saa periä kohtuuttomia vuokria.
- Laajakaistayhteydet on turvattava kaikille asuinpaikasta riippumatta. Kansalais- ja työväenopistojen piirissä tapahtuvalle vapaalle sivistystyölle on taattava riittävät resurssit.

V Kuntien vastuu työnantajina ja työllistäjinä

Kunnat työllistävät nykyään noin 430 000 työntekijää. Heistä yli 70 prosenttia on naisia ja lähes neljännes pätkätyötä tekeviä. Noin 40 prosenttia työntekijöistä on jäämässä eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä. Kuntien vaikeudet saada riittävästi osaavia työntekijöitä vain lisääntyvät, ellei kuntien palkkojen jälkeenjääneisyyttä korjata. Vaikeuksia pahentavat työuupumus ja sairauspoissaolot, joita on lisännyt henkilöstömitoitusten ja varahenkilöjärjestelmien riittämättömyys.

Kunta- ja palvelurakennehankkeessa korostetaan kuntien tuottavuuden tehostamista ja palvelumarkkinoiden kehittämistä. Tämä merkitsee pyrkimystä hoitaa kasvavia palvelujen tarpeita entistä vähemmällä henkilöstöllä ja palvelujen kilpailuttamista työntekijöiden palkkojen, muiden työehtojen ja eläke-etujen kustannuksella. Samalla se sivuuttaa kuntien vastuun työttömien ja erityisryhmien työllistämisessä. Kuntapuitelaki avaa kunnille mahdollisuuden viiden vuoden siirtymäajan jälkeen ryhtyä vähentämään henkilöstöä yksityisten yritysten tavoin ns. tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla.

Tehyn työtaistelun vaiheet olivat esimerkki siitä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ajaa kuntien asukkaiden ja työntekijöiden eduille vieraita tavoitteita. Tämä eduskuntapuolueiden edustajien johtama kuntasektorin työnantajapolitiikkaa toteuttava laitos on sitoutunut Elinkeinoelämän keskusliiton ja valtiovallan tavoitteisiin. Myös kuntien rooli työllisyyden edistämisessä on alistettu lähinnä yritysten tarpeisiin.

SKP vaatii:
- Kuntien työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyys on korjattava tekemällä seuraavissa työehtosopimuksissa tasokorotus ja palkkaohjelma sekä ryhtymällä jo sitä ennen kuntakohtaisiin toimiin. Kunnissa on lopetettava henkilöstömenojen alibudjetoiminen ja osoitettava riittävät määrärahat palkkavarauksiin. Kuntien valtionosuuksia on nostettava, jotta palkkausta voidaan parantaa kaikilla aloilla ja kaikissa kunnissa.
- Kuntien on muutettava perusteettomat pätkätyösuhteet vakituisiksi. Lisäksi on palkattava riittävästi varahenkilöstöä, jolla korvataan lyhyet sijaisuudet ja vuokratyövoiman laajentunutta käyttöä.
- Kuntien tulee työllistää työttömiä, maahanmuuttajia ja muita erityisryhmiä mielekkäisiin työtehtäviin työehtosopimusten mukaisella palkalla. Työttömiä ei saa käyttää halpatyövoimana, joilla teetään töitä työmarkkinatuella.
- Työn ja perheen yhteensovittamista, työssä jaksamista ja mahdollisuuksia kehittää ammattitaitoa on tuettava määrätietoisesti. Keskeinen keino tässä on työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta. Samalla se olisi kuntatyönantajalle vetovoimainen tekijä kilpailussa työvoimasta. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevien suunnitelmien toteuttamiseen on varattava myös riittävät määrärahat.
- Kunnallinen työmarkkinalaitos on irrotettava Elinkeinoelämän keskusliiton ja valtiovallan kovasta työnantajalinjasta. Kuntien valtuustojen ja Kuntaliiton on linjattava henkilöstöpolitiikalle uusi linja, jolla kunnat ottavat edelläkävijän roolin palvelualojen matalien palkkojen nostamisessa, työajan lyhentämisessä, työllistämisessä ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien parantamisessa.
- Kuntien on vaadittava yrityksiltä nykyistä laajempaa yhteiskuntavastuuta muun muassa kun kunnissa tehdään hankintoja tai sovitaan rakennuttajana urakoista. Kuntien on huolehdittava myös tilaajavastuustaan harmaan talouden torjumiseksi.

VI Oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen

Asumiskustannukset ovat nousseet vuokrasääntelyn ja aravajärjestelmän alasajon myötä rajusti. Sen jälkeen kun sääntely lopetettiin vuonna 1995, ovat vuokrat nousseet keskimäärin noin 60 prosenttia. Asuntojen hinnat ovat samaan aikaan kaksinkertaistuneet. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute on pahentanut myös asunnottomuutta.

Kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon ohella kuntien haasteena on laaja peruskorjaaminen. Kun kunnilla ei ole enää omia talonrakennusosastoja, ovat yksityiset rakennusliikkeet voineet nostaa hintoja entistä helpommin. Erityisesti suurissa kaupungeissa rakentaminen on keskittynyt muutamalle suurelle yritykselle, jotka polkevat työehtoja muun muassa alihankintaketjujen kautta. Asumiskustannusten nousua on kiihdyttänyt hallituksen ja EU:n politiikan voimistama muuttoliike kasvukeskuksiin.

SKP vaatii:
- Jokaiselle on turvattava oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen, jota ei saa jättää markkinoiden armoille. Eduskunnan on palautettava vuokrasääntely. On ryhdyttävä uudelleen myöntämään arava-lainoja ja määriteltävä niiden ehdot selvästi markkinaehtoisia lainoja edullisemmaksi. Valtion tukea peruskorjaamiseen on lisättävä. Kunnissa ei pidä periä asuinkiinteistöjen tonteista korkeita markkinavuokria.
- Kuntien on pidettävä aravarajoituksista vapautuvat vuokratalot omistuksessaan. Kuntien vuokrataloyhtiöitä ei pidä yhdistää suuriksi kokonaisuuksiksi, joissa asukkailla ei ole todellisia vaikutusmahdollisuuksia. On kehitettävä vuokralaisdemokratiaa muun muassa niin, että asukkaat voivat valita vähintään puolet kuntien taloyhtiöiden hallituksen jäsenistä.
- Kuntiin on perustettava omia talonrakennusosastoja tai useamman kunnan yhteisiä liikelaitoksia asuntojen rakentamista ja peruskorjausta varten. Kuntien omaa vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä. Samoin on lisättävä erityisryhmien, kuten asunnottomien, nuorten, vanhusten, vammaisten ja muiden tuettua asumista tarvitsevien ryhmien asuntojen rakentamista.
- Kuntien ei pidä myydä tonttimaata gryndereille eikä tonttikeinotteluun. Sen sijaan kuntien on käytettävä rohkeammin lunastusoikeutta. Kaavoituksessa on huolehdittava riittävistä lähipalveluista, kaupunkimetsistä ja viheralueista sekä energiaa säästävien ratkaisujen edistämisestä.
- Valtion on tuettava muuttotappioalueiden kuntia työpaikkojen luomisessa ja palvelujen turvaamisessa. Posti- ja muut julkiset palvelut on turvattava kattavasti koko maassa.

VII Kunnat torjumaan ilmastonmuutosta

Kunnat päättävät monista energiahuoltoa, liikennettä, maankäyttöä ja ympäristöä koskevista ratkaisuista. Näin ne voivat vaikuttaa myös ilmastonmuutoksen torjumiseen. Useissa kunnissa on kuitenkin yhtiöitetty ja yksityistetty energiatuotanto, jätehuolto ja joukkoliikenne. Tämä on nostanut maksuja, kaventanut demokratiaa ja kasvattanut suuryhtiöiden valtaa. Valtion ja kuntien liikenneinvestointien suuntautuminen on tukenut yksityisautoilun lisääntymistä. Vaikka valtio on lisännyt kuntien tehtäviä ympäristöasioissa, se ei ole antanut resursseja niiden hoitamiseen.

SKP vaatii:
- Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ekologisesti kestävän kehityksen edistäminen on otettava keskeiseksi lähtökohdaksi kuntien kaikessa toiminnassa. Ne tulee nostaa myös talousarvioissa sitovien tavoitteiden joukkoon.
- Joukkoliikenteen palveluja, edullisuutta ja osuutta on ryhdyttävä määrätietoisesti lisäämään. Lippujen hintoja on alennettava valtion ja kuntien tukitoimilla. Suurissa kaupungeissa on otettava suunta kohti hyvin toimivaa maksutonta joukkoliikennettä ja pääkaupunkiseudulla myös siihen liittyviä ruuhkamaksuja. Suurten kaupunkien kunnallisen joukkoliikenteen kehittämisen ohella tarvitaan valtiovallan toimia raideliikenteen kehittämiseksi ja haja-asutusalueiden joukkoliikenteen parantamiseksi.
- Kunnissa tulee tehdä energiapoliittiset ohjelmat, joilla vähennetään kasvihuonepäästöjä YK:n ilmastokokouksen suosituksen mukaisesti ainakin 25 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja kasvatetaan uusiutuvan energian osuus vähintään 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. On kehitettävä yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa sekä laajennettava kaukolämpöverkkoa. Ohjelmissa on sovittava myös toimista joukkoliikenteen osuuden lisäämiseksi sekä energiatehokkaan ja matalaenergiarakentamisen edistämiseksi ja muista toimista energian säästämiseksi.
- Kunnallisia energia-, vesi-, jätehuolto- ja liikennelaitoksia on kehitettävä kuntien omana toimintana. Näin kunta voi ohjata kehitystä ekologisesti kestävämpään suuntaan. Näiden palvelujen maksuja ei pidä sitoa markkinahintoihin. Maksujen tulee olla kohtuullisia ja kannustaa luonnonvarojen säästöön.
- Kunnalliseen ympäristöterveydenhuoltoon - etenkin elintarvikevalvontaan - on osoitettava lisää määrärahoja. Yritysten vastuuta ympäristönsuojelun kustannuksista tulee lisätä "saastuttaja maksaa" -periaatteen mukaisesti.
- Kuntien hankinnoissa tulee ottaa lähtökohdaksi ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. Hankintojen vaikutuksia tulee arvioida elinkaaren mukaan.

VIII Kuntien talous vahvemmaksi ja verotus oikeudenmukaisemmaksi

Hallitus ja eduskunta ovat leikanneet kuntien rahoitusta 1990-luvun alun jälkeen vuositasolla noin viisi miljardia euroa. Suurimmat leikkaukset on tehty vähentämällä valtionosuuksia. Kuntien verotuloja on vähennetty muun muassa alentamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Kuntien rahoituspohjaa kaventaa lisäksi se, että pääomatuloista ei makseta lainkaan kunnallisveroa.

Kuntien rahoitusta kiristäneitä leikkauksia ei ole peruutettu, vaikka valtiontalous on jatkuvasti ylijäämäinen. Valtion rahoitusosuus kuntien palkankorotuksiin on jäänyt lupauksista huolimatta erittäin vaatimattomaksi. Tämän linjan seurauksena useiden kuntien talous on alijäämäinen, velkataakka kasvaa ja pienituloisiin raskaimmin kohdistuvia kunnallisia veroja ja maksuja korotetaan. Useimmissa kunnissa alibudjetoidaan jatkuvasti peruspalveluja.

SKP vaatii:
- Valtionosuuksiin tehdyt leikkaukset on peruttava asteittain seuraavan neljän vuoden kuluessa. Valtionosuuksien lisäykset on suunnattava peruspalvelujen parantamiseen ja työntekijöiden palkkojen korottamiseen. Ne on painotettava kuntiin, joiden oma veropohja on kapea.
- Kunnallisvero tulee muuttaa valtion tuloveron tapaan progressiiviseksi. Tämä on toteutettava niin, että alle 1 000 euron kuukausitulot vapautetaan kunnallisverosta ja sen yli menevistä tuloista peritään asteittain kohoava kunnallisvero.
- Pääomatuloista on ryhdyttävä perimään kunnallisveroa ja niitä on verotettava saman progressiivisen asteikon mukaan kuin muitakin tuloja.
- Kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta on lisättävä tai kunnille on palautettava oikeus verottaa yhtiöiden voittoja.
- Kunnallisia palvelumaksuja ei saa korottaa. Kuntien taloutta on päinvastoin vahvistettava niin, että asukkaiden maksuja voidaan alentaa ja maksuttomia palveluja lisätä.
- Kuntien tulee lopettaa palvelujen alibudjetoiminen ja tuottaa lakisääteiset palvelut pääsääntöisesti itse. Näin voidaan välttää kilpailuttamisen ja ulkoistamisen seurauksena muodostuneita tilanteita, joissa yksityiset yritykset voivat käyttää hyväksi markkina-asemaansa rahastamalla ylisuuria voittoja ja nostamalla asukkaiden hintoja.
- Kuntien pitää vahvistaa talouttaan kehittämällä ja laajentamalla liiketoimintaansa. Kunnallisten liikelaitosten ja yhtiöiden tuloja on käytettävä kuntalaisten hyväksi. Kuntien sisäisillä vuokrilla ei pidä kerätä voittoja kunnan omien palvelujen tiloista.

IX Kunnat ja kansainvälisyys

Kansainvälistyminen, ihmisten liikkuminen yli rajojen ja maailmanlaajuiset ongelmat koskevat myös kuntia. Kansainvälisyyteen liittyy paljon mahdollisuuksia, jotka rikastuttava elämäämme. Mutta nykyiseen kansainväliseen kehitykseen liittyy myös uhkia, kuten oikeiston ajama Nato-jäsenyys ja Suomen vetäminen mukaan sotapolitiikkaan.

Suomi on muuttunut monikulttuurisemmaksi. Maahanmuuttajiin kohdistuu kuitenkin syrjintää, jopa väkivaltaa. Työperäisen maahanmuuton lähtökohdissa ihmisiä tarkastellaan lähinnä työvoimatavarana, jonka oikeudet on alistettu talouselämän tarpeille.

SKP vaatii:
- Kuntien tulee ottaa entistä enemmän huomioon monikulttuurisuuden vaatimukset. Monikielisten palvelujen tarve kasvaa. Tämä edellyttää muun muassa venäjän kielen opiskelun edistämistä. Kouluissa ja muussa kuntien toiminnassa tulee edistää monikulttuurisuutta ja kansainvälistä solidaarisuutta.
- Kunnissa tulee lisätä maahanmuuttajien koulutuksen resursseja ja turvata heidän oikeutensa niin oman äidinkielen ja kulttuurin kuin suomen kielen ja kulttuurin opiskeluun. Suomi toisena äidinkielenä -opetuksen resursseja on lisättävä niin päiväkodeissa kuin oppilaitoksissa.
- Kuntien tulee olla aktiivisia maahanmuuttajien työllistämisessä. Näin voidaan parantaa myös maahanmuuttajien mahdollisuuksia saada palveluja myös omalla kielellään. Työperäinen maahanmuutto ei saa johtaa siihen, että sivuutetaan täällä jo olevien uussuomalaisten tarpeet, laiminlyödään vastuuta pakolaisista tai unohdetaan maahanmuuttopolitiikassa jokaiselle ihmiselle yhtäläisesti kuuluvat perusoikeudet.
- Kuntien kansainvälisen toiminnan ja ystävyyskuntasuhteiden on palveltava myös asukkaiden ja kansalaisjärjestöjen omaehtoista kansainvälistä yhteistyötä. Entistä useampien kaupunkien tulee liittyä mukaan Kaupunginjohtajat rauhan puolesta -verkostoon.

X Osallistuva demokratia

Päätöksenteko kunnissa on keskittynyt pienelle sisäpiirille, joka tekee sopimuksia kulissien takana gryndereiden, kiinteistösijoittajien, kauppaketjujen, kauppakamareiden ja suurten yhtiöiden edustajien kanssa. Kunta- ja palvelurakennehanke kaventaa entisestään kunnallista demokratiaa ja asukkaiden itsehallintoa.

Markkinaehtoiset palvelujen tuottamisen tavat, tilaaja-tuottaja -malli, kilpailuttaminen, kunnallisten liikelaitosten päätösvallan keskittäminen toimitusjohtajille, yhtiöittäminen ja yksityistäminen kaventavat asukkaiden, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Valtapuolueiden tarkoituksena on toteuttaa vaalien jälkeen "toinen aalto" kuntien lopettamisessa ja kuntaliitoksissa.

Kunnanvaltuustot ovat lisäksi omilla päätöksillään kaventaneet päätösvaltaansa siirtämällä sitä kunnanhallituksille ja kunnanjohtajille. Eräissä kunnissa käyttöön otettu pormestarimalli on entisestään lisännyt johtavien virkamiesten valtaa. Tilaaja-tuottajamallissa sivuutetaan valtuuston päätösvalta ja paisutetaan tilaaja-organisaatiota varsinaisen palvelutoiminnan kustannuksella. Lisäksi useissa kunnissa on siirretty palveluja koskevaa päätösvaltaa osakeyhtiöille ja kuntayhtymille, joihin kunnallinen demokratia ei ulotu. Konsulttifirmojen lisääntynyt käyttö on ulkoistanut ja yksityistänyt myös päätösten valmistelua.

SKP haluaa avata vaikuttamisen väyliä niille, jotka on nyt syrjäytetty päätöksenteon ulkopuolelle. Tämä merkitsee suuren rahan hallitsemien markkinoiden ja yhtiöiden vallan rajoittamista kehittämällä uudenlaista osallistuvaa demokratiaa ja itsehallintoa.

SKP vaatii:
- Asukkaiden osallistumisesta ja aloiteoikeudesta on kehitettävä toimiva alhaalta ylöspäin kasvavan demokratia väylä. On siirryttävä osallistuvaan budjetointiin, jossa valtuusto alistaa esimerkiksi 5 - 10 prosenttia peruspalvelujen määrärahoista päätettäväksi kunkin alueen asukkaiden yhdessä valmistelemien esitysten perusteella. Isoista periaatteellisista ratkaisuista on järjestettävä kunnallisia kansanäänestyksiä. Valtuuston ohella myös kunnanhallituksen ja lautakuntien kokousten tulee olla julkisia. On kehitettävä internetin käyttöä niin, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet tiedonsaantiin ja vaikuttamiseen.
- Suurkuntien ja ylikunnallisten kuntayhtymien sijasta on kehitettävä lähidemokratiaa ja asukkaiden suoria vaikutusmahdollisuuksia. Kunnissa tulee voida valita vaaleilla myös kunnanosavaltuustoja, joilla on budjettivaltaa alueensa palveluja koskevissa asioissa. Kunnissa ei pidä muodostaa "superlautakuntia" esimerkiksi keskittämällä sosiaali- ja terveyspalvelut yhdelle lautakunnalle vaan lautakuntien määrää on päinvastoin lisättävä. Nykyinen hajanainen ja epädemokraattinen seutu-, maakunta- ja lääninhallinto on yhdistettävä kunnallisvaalien yhteydessä valittavan seutu- tai maakuntavaltuuston alaisuuteen. Kuntaliitoksia ei saa toteuttaa ilman asukkaiden sille kansanäänestyksessä antamaa hyväksyntää.
- On säädettävä laki perusturvarikoksesta, jolla kuntien johto voi saattaa edesvastuuseen, mikäli kunta ei huolehdi velvoitteistaan lakisääteisten perusoikeuksien turvaamisessa.
- Kuntien on puolustettava palvelujaan ja itsehallintoaan EU:n ja WTO:n ajamaa kilpailuttamista ja yksityistämistä vastaan. Palvelujen järjestäminen pääsääntöisesti kunnan omana toimintana on tehokkain keino torjua kilpailuttamisen kielteiset seuraukset.
- On laajennettava kuntien toimialaa asukkaiden tarpeiden mukaan esimerkiksi vanhuspalvelujen kehittämiseksi, kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseksi ja peruskorjaamiseksi, energiatuotannon saamiseksi julkiseen ohjaukseen ja joukkoliikenteen laajentamiseksi.

Kunnallisvaaleissa on kyse siitä, kehitetäänkö palvelujamme ja elinympäristöämme asukkaiden vai suuren rahan hallitsemien markkinoiden ehdoilla. Me kommunistit haluamme rakentaa demokraattista hyvinvointikuntaa vaihtoehtona nykymenolle, jossa asukkaiden ja työntekijöiden oikeudet alistetaan pienen piirin vallankäytölle ja voitontavoittelulle.

Suomen kommunistinen puolue
Keskuskomitea
8.6.2008