Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKP/732

Suomen kommunistinen puolue

Suomen kommunistisen puolueen ohjelma


  • Puolue: Suomen kommunistinen puolue
  • Otsikko: Suomen kommunistisen puolueen ohjelma
  • Vuosi: 1994
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Suomen kommunistisen puolueen ohjelma

Väliotsikot:

Lukijalle

I Millaisessa maailmassa elämme?
- Onko ihmiskunta menossa kohti perikatoa?
- Neuvostoliiton hajoamisen opetuksia
II Tämän päivän Suomi
- Kapitalismin kehityksen uusi vaihe
- Valta keskittyy harvoille
- Suomi Euroopan unionin reuna-alueena
- Suurpääoman ja kansan enemmistön edut ristiriidassa
III Vasemmistolainen vaihtoehto
- Demokratia
- Hyvinvointiyhteiskunta
- Demokraattinen ja solidaarinen Eurooppa
- Vastuu ihmiskunnan tulevaisuudesta
- Sosialismi

IV Yhteistyö

V SKP - tulevaisuuden puolue

Lukijalle

Elämme nopeiden muutosten ja kehityksen, mutta myös vakavien vaarojen ja riskien aikaa. Näemme ympärillämme hyvinvointia ja vaurautta, mutta samalla suurta kurjuutta ja väkivaltaa.

Suomen, Euroopan ja koko ihmiskunnan edessä on ratkaisevan tärkeitä valintoja. Elämä ei voi jatkua entisellään. On välttämätöntä etsiä vaihtoehtoja ja perusteiltaan toisenlaista kehitystä. Eikä aikaa ole hukattavaksi, sillä monet ongelmat ovat kärjistymässä uhkaavasti.

Me kommunistit luotamme ihmiseen. Luotamme ihmisten kykyyn ratkoa ongelmia, tehdä yhteistyötä, rakastaa ja luoda uutta. Ihmisten tieto ja tietoisuus monista ongelmista on lisääntynyt. Ymmärrämme, että maailma ei ole parannettavissa vain hyvällä tahdolla. Ongelmien poistamiseksi tarvitaan rakenteellisia yhteiskunnallisia muutoksia, suunnitelmallista toimintaa ja - kuten kokemus osoittaa - myös ankaraa kamppailua suuren rahan valtaa, oikeistoa ja tottumuksen voimia vastaan.

Me haluamme rakentaa Suomea ja maailmaa, joka on vapaa rahan vallasta, työttömyydestä, eriarvoisuudesta, ympäristön tuhoamisen uhkista ja sodista. Päämääriämme ovat kansanvaltainen suomalainen hyvinvointi yhteiskunta, demokraattinen ja solidaarinen Eurooppa, uudenlainen inhimillinen sivilisaatio,sosialismi ja kommunismi.

I Millaisessa maailmassa elämme?

Ihmiset ovat kehittäneet taloutta, tiedettä ja kulttuuria tavalla, joka tarjoaa mahdollisuuden yleiseen hyvinvointiin ja kehitykseen. Kuitenkin vain viidennes maapallon asukkaista kuluttaa yli neljä viidennestä tuotannon tuloksista. Kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvaa.

Nälkä, köyhyys, työttömyys, sairaudet, alikehitys ja naisten alistaminen vievät ihmiskunnan enemmistöltä mahdollisuuden nauttia ihmisarvoisesta elämästä.

Luonnon toimintakyvyssä on havaittavissa peruuttamattomia ja vaikeasti korjattavia muutoksia, kuten otsonikato, kasvihuoneilmiö, metsätuhot, maaperän rappeutuminen ja aavikoituminen. Jo meidän elinaikanamme uhkaavat laajat ympäristökatastrofit, ellei tuotannon ja kulutuksen tapaa radikaalisti muuteta.

Vaikka aseidenriisunnasta ja turvallisuudesta on tehty sopimuksia, eivät varustelumenot ole olennaisesti vähentyneet eikä sodan vaara ole poistunut.

On kyse inhimillisen elämän edellytysten säilyttämisestä, ihmiskunnan eloonjäämisestä.

Onko ihmiskunta menossa kohti perikatoa?

Onko toivoa ja mahdollisuus muuttaa kehityksen suuntaa? Vai onko ihmiskunta menossa kohti perikatoa?

Tapahtumien kulku ei ole väistämätön eikä ihmisistä riippumaton. Ratkaisuihin ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat työväenliike, kansalliset vapautusliikkeet, rauhanliikkeet, naisliikkeet, ympäristö- ja muut kansalaisliikkeet. Monet niiden saavutukset ovat kuitenkin nyt uhattuna.

Kapitalismi on kehittänyt tuotantovoimia ja muuttanut ihmisten elämää ennennäkemättömällä tavalla. Samalla se on alistanut ihmisen ja luonnon yksityisen voitontavoittelun välikappaleiksi. Kapitalismi on kyvytön ottamaan huomioon ihmisen, yhteiskunnan ja maailmanlaajuisen kehityksen tarpeita kokonaisuutena. Se on luonut valtaisat väkivallan ja tuhon voimat.

Tuotannon ja pääomien keskittyminen on johtanut ylikansallisiin monopoleihin, joilla on ratkaiseva asema markkinoilla ja yhteiskunnallisessa elämässä. Pääomapiirit ja suurvaltojen johtokoneistot ovat yhdistäneet voimiaan kansainvälisesti. Ne käyttävät valtaansa ja alistavat muita "Seitsemän suuren ryhmän", Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Naton kaltaisten kansainvälisten keskusten kautta.

Neuvostoliiton ja sosialismia rakentaneiden maiden yhteisön hajoamisen jälkeen imperialistiset voimat pyrkivät ylivaltansa laajentamiseen maailmanmitassa. Ne käyttävät siinä monenlaisia keinoja, kuten pääomaliikkeiden ohjailua, teknologista riippuvuutta, tiedotusylivoimaa ja vahvemman oikeudella tapahtuvaa sanelua. Siellä, missä nämä keinot eivät riitä, ne käyttävät asevoimaa, salaisten palvelujen operaatioita ja rasismia valtaansa ja rikkaan vähemmistön etuoikeuksien turvaamiseksi.

Samalla imperialismin keskukset kilpailevat markkinoista, luonnonvaroista, teknologisesta johtajuudesta ja vaikutusvallasta. Varsinkin USA pyrkii korvaamaan menettämäänsä taloudellista ylivoimaa sotilaallisella ylivoimalla.

Euroopan unionin tavoitteena on yhdistää suuryritysten ja jäsenvaltioiden voimat ylikansallisella tasolla tiiviiksi poliittiseksi liitoksi, talous- ja rahaunioniksi sekä yhteiseksi turvallisuus- ja sotilaspolitiikaksi.

Sen tarkoituksena on parantaa eurooppalaisen suurpääoman kilpailukykyä alentamalla työvoimakustannuksia ja sosiaalisia menoja, purkamalla kansallista sääntelyä sekä kiihdyttämällä monopolisoitumista.

EU merkitsee lainsäädäntövallan pääosan siirtämistä kansalaisten vaaleilla valitsemilta edustajilta ja julkisen päätöksenteon piiristä markkinoille ja suljettujen ovien takana toimiville ylikansallisille elimille, joita ei valita demokraattisesti. Unionin sisällä kasvaa suuryritysten ja suurten valtioiden, erityisesti Saksan ja Saksan markan mahti.

Vapaiden markkinoiden kääntöpuolena on kasvava työttömyys, köyhyys ja alueellinen eriarvoisuus. Välillä jo joltain osin tasoittuneet sosiaaliset erot ovat taas kärjistymässä. Kansalaisten enemmistön tarpeiden ja vaikutusmahdollisuuksien sivuuttaminen herättää vastarintaa ja pakottaa kehittämään ay- ja kansalaisliikkeiden kansainvälistä yhteistyötä. Toisaalta se lisää myös vieraantumista ja näköalattomuutta, joka luo vaarallista maaperää äärioikeistolle, nationalismille ja rasismille.

Kahden järjestelmän vastakkainolon päättyminen Euroopassa ei ole tuonut rauhaa eikä vakautta. Militarismi nostaa taas päätään ja sotaa käydään myös Euroopan mantereella.

Eurooppaa jaetaan uudelleen. Maanosamme itäistä puolta alistetaan työvoiman polkumyynnin, halpojen raaka-aineiden ja raakojen markkinoiden esteettömän temmellyksen alueeksi.

Neuvostoliiton hajoaminen on voimistanut muuallakin hyökkäystä demokratiaa, työväenliikettä, julkista sektoria sekä tasa-arvon ja solidaarisuuden ihanteita vastaan.

Neuvostoliiton hajoamisen opetuksia

Ihmiset ovat kautta aikojen haaveilleet oikeudenmukaisuudesta ja tavoitelleet vapautta.

Lokakuun vallankumous avasi ensi kertaa tien riistosta vapaan, sosialististen yhteiskunnan rakentamiseen. Neuvostoliitto ja muut sosialismia rakentaneet maat ovat olleet edelläkävijöitä työllisyyden turvaamisessa ja monien muiden perusoikeuksien toteuttamisessa. Ne osoittivat, että talouden pyörittämiseen ei tarvita kapitalistien ylivaltaa.

Neuvostoliitolla oli keskeinen osuus ihmiskunnan pelastamisessa fasismilta toisessa maailmansodassa. Sosialismia rakentaneet maat hillitsivät imperialismin väkivaltaisuutta. Ne rohkaisivat ja tukivat työväenliikettä ja kansallisia vapautusliikkeitä.

Mutta niissä pääsi vallalle myös valtiollinen byrokratia, eräissä vaiheissa jopa stalinilainen terrori. Niissä rikottiin monia sosialismin periaatteita ja ihmisten perusoikeuksia. Ne eivät kyenneet uudistumaan laadullisesti demokratian ja tieteellisteknisen kehityksen vaatimusten kasvaessa. Kielteisiä piirteitä ruokki se, että sosialismin rakentaminen jouduttiin aloittamaan kehittymättömissä ja erittäin vaikeissa oloissa. Vaikeuksia lisäsivät sodat ja kilpavarustelu, eristäminen ja ulkoinen hajotus.

Todistiko sosialismin rakentamisen epäonnistuminen Neuvostoliitossa ja eräissä muissa maissa sosialismin mahdottomaksi? Vai mitä opetuksia se antoi, erityisesti meille kommunisteille?

  • Se osoitti, miten ratkaisevan tärkeää on rakentaa todella kansanvaltainen hallinto ja turvata yksilön vapaus. Valtiovallan valtaaminen ei riitä.
  • Valtiokoneisto ja puolue eivät voi korvata kansalaisten omaa vaikutusvaltaa ja aktiivisuutta.
  • Vallankumouksellisen politiikan keinojen tulee olla sopusoinnussa tavoitteiden kanssa. Jos tapahtumat irtaantuvat kansan hallinnasta, niillä on myös taipumus kääntyä kansaa vastaan.
  • Valtiollistaminen ei ole sama kuin työntekijöiden itsehallintoon perustuva yhteisöllinen omistus. Se ei voi myöskään korvata kysyntää ja tarjontaa ohjaavia markkinoita.
  • Tuotantovoimien kehittämisen tulee perustua kestävään kehitykseen, luonnonvaroja ja ympäristöä säästävään teknologiaan ja elämäntapaan.
  • Kokemus osoittaa, että kansainvälisyyttä ei voi asettaa kansallisen vastakohdaksi. Eikä sosialismia voi irrottaa yleisestä kansainvälisestä kehityksestä.

Neuvostoliiton hajoaminen ei merkinnyt Karl Marxin, Friedrich Engelsin ja Vladimir Lenin aatteiden innoittamana kehittyneen kommunistisen liikkeen kuolemaa. Se ei ole tehnyt tyhjäksi kommunistien ja muiden vasemmistolaisten eri maissa - usein vaikeissa oloissa - käymän kamppailun saavutuksia. Edelleen on olemassa sosialismia rakentavia maita. Kapitalisminvastaiset ja sosialismiin tähtäävät liikkeet ovat nousemassa uudelleen.

Rajut mullistukset antavat meille kommunisteille kuitenkin aihetta syvällisiin uudelleenarvioihin. Eikä vain meille. Kyse on yleensäkin vaihtoehdosta nykymenolle ja toisenlaisen kehityksen näköaloista. Kun ongelmia ei voi ratkaista vain kasvua jakamalla, ovat myös sosiaalidemokraattiset hyvinvointivaltion opit kriisissä. Uusliberalistinen kaiken alistaminen markkinoille ja vahvemman oikeudelle uhkaa johtaa suoranaiseen katastrofiin.

II Tämän päivän Suomi

Suomalaiset ovat työllään rakentaneet ja monien kamppailujen kautta uudistaneet tätä maata. Hyvinvointi ja mahdollisuudet jakautuvat kuitenkin eriarvoisesti.

Tuotantovälineet ja rikkaudet on alistettu suurimmaksi osaksi suurpääoman hallintaan ja voitontavoitteluun.

Työntekijöiden luoman arvon ja lisäarvon jakautuminen ratkeaa tänäänkin luokkataistelussa, jossa työ ja pääoma, riistetyt ja riistäjät, alistetut ja alistajat ovat vastakkain.

Kapitalismin kehityksen uusi vaihe

Talouden kapitalistisen kehitys on johtanut pääoman ja tuotannon keskittymiseen ja monopolisoitumisen. Markkinoita hallitsevat suuryritykset ja pankit, jotka ovat monin tavoin kietoutuneet toisiinsa.

Samalla tieteellistekninen kehitys, kansainvälistyminen ja kestävän kehityksen tarve korostavat tuotannon yhteiskunnallista luonnetta. Sen ja yksityisten voitontavoittelun välinen ristiriita kasvaa.

Kapitalistit pyrkivät kasvattamaan voittoja tuottamalla halvemmalla, nopeammin ja enemmän. Sen seurauksena tuotantovälineisiin sijoitetulla pääomalla on taipumus kasvaa nopeammin kuin työvoiman kysynnällä. Tämä on pääsyy siihen, että kapitalismi tuottaa työttömyyttä. Suurimman hyödyn työn tuottavuudesta kerää suurpääoma.

Pääomien kasaaminen ja kansan enemmistön ostovoiman rajoittaminen johtavat toistuvasti liikakasautumiseen ja kriiseihin. Kun taloutta eivät ohjaa ihmisten tarpeet vaan lisäarvon anastamien, kehittyy myös tuotantoa tuotannon vuoksi ja rahan kierrättämistä rahan vuoksi. Säätelemättömien rahavirtojen ja kuvitteellisten pääomamarkkinoiden paisuminen on lisännyt kansantalouden epävakaisuutta.

Kapitalismi on siirtymässä suurteollisuuden, joukkokulutuksen ja valtiollisen sääntelyn perinteisistä muodoista uuteen kehitysvaiheeseen. Sitä luonnehtivat tiedon ja tieteen kasvava taloudellinen merkitys, markkinoiden eriytyminen ja Euroopan unionin yhdentyminen.

Suurpääoma pyrkii yhdistämään markkinaperusteisen joustavuuden ja kansallisvaltion puitteissa tapahtuvan sääntelyn purkamisen keskitytympään omistukseen ja ylikansalliseen päätöksentekoon.

Suomessa kymmenkunta suurinta konsernia hallitsee puolta teollisuustuotannosta, viennistä sekä tuote- ja kehitystoiminnasta. Suuryritysten omistus kansainvälistyy ja kokonaisia tuotannonaloja siirtyy ulkomaalaiseen määräysvaltaan.

Teknologian kehittäminen tapahtuu yksipuolisesti suuren rahan ehdoin. Siinä laiminlyödään toistuvasti ihmisen ja luonnon suojeleminen. Puunjalostusteollisuuden ja siihen kytkeytyneen metalliteollisuuden hallitseva asema ylläpitää yksipuolista tuotantorakennetta ja suurta energian kulutusta.

Suurtyöttömyys, maaseudun autioituminen ja ihmisten syrjäytyminen kertovat siitä, miten suuren rahan markkinat vievät monilta mahdollisuuden kunnolliseen elämään, särkevät ihmissuhteita ja murskaavat toiveita. Se on voimavarojen hukkaamista, jonka kääntöpuolena ovat kasinotalous, pääomien maastavienti ja kerskakulutus.

Oikeisto leimaa julkisen sektorin "liian kalliiksi ja tehottomaksi". Kuitenkin julkinen sektori toimii usein yksityistä tehokkaammin, tuottaa välttämättömiä palveluja sekä monipuolistaa tuotantorakennetta ja alueellista kehitystä. Oikeisto pyrkii yksityistämään sen kannattavimmat osat voitontavoittelun piiriin, sopeuttamaan myös jäljelle jäävää osaa markkinoiden ehtoihin ja vähentämään muutenkin julkisen ohjauksen osuutta.

Valtion menojen leikkaaminen, suurtyöttömyys, kuntien talouden kiristäminen ja EU-sopeuttaminen murentavat vasemmiston ja keskustan yhteistyöllä rakennettua sosiaalipolitiikkaa. Tämä uhkaa niin ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, perusturvaa kuin julkisia palveluja. Samaan aikaan yhä useampien toimeentulo riippuu sosiaalisista tulonsiirroista ja julkisista palveluista.

Joukkotiedotuksen, koulutuksen, tieteen ja kulttuurin merkityksen kasvaessa on näilläkin aloilla voimistunut kaupallisuus, omistuksen keskittyminen ja kansainvälistyminen. Tiedonvälityksen kehitys on lisännyt mahdollisuuksia seurata tapahtumia, mutta sen keskittyminen yhä harvempien käsiin kaventaa sananvapautta. Mahdollisuudet opiskella ja nauttia kulttuurista jakautuvat epätasaisesti. Samaan aikaan kun työelämän ja yhteiskunnan kehitys vaatii laajaa yleissivistystä, kokonaisuuksien hahmottamista ja yhteistoimintaa, korostavat koulutusjärjestelmä ja joukkotiedotus pirstaletietoa, kilpailua ja ajattelutapaa, jonka mukaan "jokainen on oman onnensa seppä".

Valta keskittyy harvoille

Työväen- ja kansalaisliikkeiden vaatimuksesta on toteutettu yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, kunnallinen itsehallinto, lakko-oikeus ja monet muut demokraattiset oikeudet. Se ei ole kuitenkaan muuttanut valtiovallan luonnetta tasavertaisten kansalaisten yhteisen hyvän toteuttajaksi.

Valtio ylläpitää porvarillista hegemoniaa ja turvaa kapitalistisen järjestelmän jatkuvuutta peittämällä tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvaa eriarvoisuutta ja luokkaristiriitoja. Samalla se on erilaisten etujen ja voimien kamppailun kohteena.

Valta Suomessa on keskittynyt pankkien ja yritysten suurimpien omistajien ja johtajien, Työnantajien ja teollisuuden keskusliiton, tärkeimpien ministeriöiden ja Suomen Pankin johdon, presidentin ja EU-huippuvirkamiesten muodostamalla harvalukuiselle ryhmittymälle. Sen myötävaikuttajaksi kelpaavat myös markkinaideologiaan sopeutuvat sosiaalidemokraattiset ja ay-liikkeen johtajat.

Tärkeimmät ratkaisut tehdään pienessä piirissä. Eduskunnan roolina on useimmiten vain yleisen hyväksymisen leiman antaminen näille ratkaisuille. Valtajulkisuus esittelee ne "yhteisen hyvän", "taloudellisen välttämättömyyden" ja "kansainvälisen kilpailukyvyn" toteuttamisena. Valtion keskeinen osuus yhteiskunnallisten etujen sovittelussa ja tyydyttämisessä on johtanut puolueiden ja etujärjestöjen kytkeytymiseen valtiokoneistoon. Se on irrottanut niitä jäsenistöstä ja kansalaisyhteiskunnasta.

Suomi Euroopan unionin reuna-alueena

Kansainvälistyminen sitoo Suomen yhä tiiviimmin muuhun Eurooppaan ja maailmaan.

Kansainvälisen kanssakäymisen, työjaon ja yhteistyön merkitys kasvaa. Suomen talous on paljolti riippuvainen ulkomaankaupasta. Kulttuuri ja tiede saavat hedelmällisiä vaikutteita muualta. Turvallisuus on yhä enemmän yhteistä ja maailmanlaajuista.

Euroopan unionin reuna-alueena Suomi joutuu kuitenkin yhä alistetumpaan asemaan. Asioiden siirtyminen laajenevassa määrin markkinoiden ja unionin ylikansallisten elinten ratkaistavaksi kaventaa jyrkästi demokratiaa ja kansallista itsemääräämisoikeutta. Unioniin yhdentäminen on muodostunut valtion päätehtäväksi. Valtion ja suurpääoman voimat kietoutuvat samalla yhteen uudella, ylikansallisella tasolla.

Talous- ja rahaliittoon (EMU) sitoutuminen ylläpitää työttömyyttä, lisää paineita työehtojen heikentämiseen ja johtaa sosiaalimenojen leikkaamiseen. Suuri osa maanviljelijöistä ajetaan luopumaan elinkeinostaan. Eriarvoisuus kasvaa niin tulonjaossa, sukupuolten välillä kuin alueellisesti.

Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka alistaa Suomen turvallisuusedut suurvaltapolitiikalle, jolla EU pyrkii vahvistamaan asemaansa etenkin kehitysmaiden kustannuksella. Unionin puolustusulottuvuuden ja Länsi-Euroopan unionin WEU:n kehittäminen kytkee maatamme asevarusteluun, sotilasliittoon ja Nato-maiden voimapolitiikkaan. Tällä tiellä eteneminen uhkaa muuttaa itärajamme rauhanomaisen yhteistyön esimerkistä ydinaseisiin nojaavien sotilasmahtien väliseksi etuvartioksi. EU typistää ja rikkoo pohjoismaisten pitkälle kehittynyttä yhteistyötä.

Suurpääoman ja kansan enemmistön edut ristiriidassa

Kapitalismin suhteellisen vakaa kasvu, valtion sosiaalisten tehtävien laajentaminen ja melko rauhanomainen kansainvälinen kehitys nostivat välillä jo harhakuvia luokkaristiriitojen katoamisesta. Näin ei ole tapahtunut, vaan ne ovat kärjistymässä uudelleen.

Talouden ja yhteiskunnan kehityksen avainasemassa ovat palkkatyötä tekevä työväenluokka, joka ei omista tuotantovälineitä.

Perinteisen tehdas- ja rakennustyöväen osuus on vähentynyt. Mutta työväenluokka on laajentunut etenkin naisvaltaisilla tuotantoa ja työvoiman uusintamista palvelemilla aloilla. Työtä tehdään aiempaa useammin pienemmissä yksiköissä, alihankintoina, osa-aikaisissa tehtävissä, freelancereina ja myös itse itseään työllistäen.

Työntekijöiden koulutustaso ja osaaminen ovat kohonneet tieteellisteknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Tiedon hallinnan ja henkisen työn osuus on kasvanut. Monet muutokset tapahtuvat kuitenkin perin ristiriitaisesti. Samalla kun joillakin työn itsenäisyys lisääntyy ja työehdot paranevat, useimpien työtahti kiihtyy ja työehtosopimusturva heikentyy. Mahdollisuudet tietoon ja koulutukseen jakautuvat epätasaisesti. Työmarkkinat ovat eriytyneet sukupuolen mukaan, mikä ylläpitää naisten eriarvoisuutta.

Tieteellistekninen kehitys on lisännyt sivistyneistön merkitystä. Etenkin teknisen sivistyneistön sekä valtion ja kuntien tehtävissä toimivien määrä on kasvanut. Lukeneiston pääosan asema lähestyy työväenluokkaa. Suurpääoman valta asettaa rajat myös sivistyneistön luovan työn itsenäisyydelle ja lisää lukeneiston aseman epävarmuutta.

Pääosin perhetiloilla tapahtuva viljelijäväestön työ on maamme elintarvikehuollon perusta. EU:n maatalouspolitiikka, velkataakka ja monopoliyhtiöiden sanelemat ehdot kasvattavat heidän vaikeuksiaan. Suurta osaa tiloista uhkaa lopettaminen.

Pienyrittäjyys on laajentunut.

Useimmat pienyrittäjät ovat kuitenkin pankkien, tukkuliikkeiden, suurten firmojen ja valtion byrokratian puristuksissa epäitsenäisessä ja alistetussa asemassa.

Työttömistä ja vain tilapäisesti työllistetyistä on muodostunut erittäin laaja ryhmä.

Varsinkin pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut voimakkaasti. Syrjäytyminen uhkaa lisäksi monia nuoria, jotka eivät pääse lainkaan työelämään.

Julkisten palvelujen leikkaaminen kaventaa naisten mahdollisuuksia saavuttaa työelämän kautta tasa-arvoisempi ja itsenäisempi asema.

Sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen heikentäminen estää eläkeläisten laajenevaa joukkoa nauttimasta oikeudestaan turvattuun vanhuuteen. Myös vammaisten enemmistön elämää varjostaa jatkuva huoli toimeentulosta.

Kaiken kaikkiaan, kansan suuren enemmistön edut, pyrkimykset ja toiveet törmäävät suuren rahan valtaan.

Tämän enemmistön yhteisten ja yhdensuuntaisten perusetujen tiedostaminen ei tapahdu itsestään. Sitä vaikeuttaa kokemusten erilaisuus, työ- ja asuinyhteisöjen eriytyminen ja markkinoiden ruokkima kuluttamisen elämäntapa. Moni kokee juurettomuutta, voimattomuutta ja yksinäisyyttä.

Vaikeutena on myös yhdenvertaisten mahdollisuuksien puuttuminen joukkotiedotuksessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Vasemmistolaisia, ay- ja kansalaisliikkeiden mielipiteitä syrjitään ja niiden toimintaa vaikeutetaan. Tyytymättömyyttä johdetaan harhaan toisiin väestöryhmiin, kansoihin ja rotuihin kohdistuvalla ennakkoluuloilla ja vastakkainasetteluilla. Ihmisarvon polkeminen ja henkinen nujertaminen lannistavat monia.

III Vasemmistolainen vaihtoehto

Suomen ja maailman kehityksen vakavia ongelmia ei ratkaista, jos politiikka typistetään tekniseksi hallinnoimiseksi tai politiikkojen valtapeliksi.

Tarvitaan politiikkaa, jossa ihminen ei ole välinen vaan politiikan tekijä ja tarkoitus. Emme kuvittele, että voimme tarjota valmiit reseptit ja suunnitella kaiken ennalta. Haluamme etsiä ja toteuttaa vaihtoehtoja yhdessä muiden muutosta haluavien ihmisten, ay- ja kansalaisliikkeiden sekä puolueiden kanssa.

Demokratia

Nykyaikaisen talouden ja yhteiskunnan kehittäminen riippuu ihmisten kykyjen ja aloitteellisuuden kehittämisestä niin työntekijöinä kuin kansalaisina. Se vaatii eri tehtävien ja ratkaisujen keskinäisten yhteyksien huomioon ottamista. Suurimpana esteenä tälle on suurpääoman valta.

  • Aktiivinen osallistuminen ja vaikuttaminen kehittyy vain silloin, kun sananvapaus, päätöksenteon julkisuus, lakko-oikeus ja muut demokraattiset oikeudet toteutuvat. Täysivaltainen kansalaisuus on ulotettava työelämään niin, että työntekijöillä on oikeus saada tietoja ja osallistua päätöksentekoon. Tämä edellyttää myös puolueiden, ay- ja kansalaisjärjestöjen päätöksenteon demokraattisuutta.
  • Valtiollisessa päätöksenteossa on siirryttävä hallitus- ja presidenttivaltaisesta järjestelmästä eduskunnan kehittämiseen toimivan kansanvallan elimeksi ja kansalaisyhteiskunnan vaikutusvallan vahvistamiseen. Kunnallista ja alueellista itsehallintoa on kehitettävä lisäämällä sen voimavaroja, kehittämällä lähidemokratiaa sekä hajauttamalla byrokraattista päätöksentekoa.
  • Demokratian laajentaminen on ulotettava talouselämään, jotta se ei jää tyhjän päälle. Se merkitsee monia toimia - taloudellisen päätöksenteon julkisuuden lisäämisestä, verotuksen keinoin tapahtuvasta ohjaamisesta ja osuustoiminnan kehittämisestä aina talouden keskeisten alojen demokraattiseen suunnitteluun ja valvontaan sekä pankkien kansallistamiseen asti.
  • Tiedon, sen hallinnan ja välittämisen kasvanut merkitys korostaa joukkotiedotuksen, koulutuksen, tutkimuksen ja kulttuurin demokratisoimista. On turvattava tasavertaiset mahdollisuudet päästä osalliseksi sivistyksestä ja vähemmistökielten asema sekä luotava edellytykset jatkuvalla koulutukselle. On estettävä kaupallisen tv- ja radiotoiminnan sekä lehdistön omistuksen keskittyminen. On lisättävä vaihtoehtoisen ja vastajulkisuuden osuutta tiedonvälityksessä, muun muassa ay- ja kansalaisliikkeiden mahdollisuuksia tiedottamisessa.

Hyvinvointiyhteiskunta

Suurtyöttömyys, tarpeiden kehitys ja talouden muutokset asettavat ihmisten elinehtojen kehittämiselle suuria haasteita. Niihin vastaaminen on samalla sijoitus talouden ja yhteiskunnan kehityksen tärkeimpään tekijään, ihmiseen. Suomessa on varaa ja velvollisuus turvata jokaisen kansalaisen oikeus työhön ja hyvinvointiin.

  • Kattavalla perusturvajärjestelmällä on taattava ilman turhaa byrokratiaa kunnollinen toimeentuloturva jokaiselle työttömälle, opiskelijalle, eläkeläiselle, sairaalle, vammaiselle ja muille, jotka eivät voi täydentää ansiosidonnaisella turvalla, jonka suurituloisille tarjoamia kohtuuttomia etuuksia on kuitenkin leikattava.
  • Palvelujen kehittämisen kokonaisvastuu on valtiolla ja kunnilla, joiden tulee myös huolehtia etenkin peruspalvelujen järjestämisestä. Erilaisten tarpeiden huomioon ottamiseksi on kehitettävä ihmiskeskeistä palvelukulttuuria, palvelujen käyttäjien ja työntekijöiden osallistumista palvelujen kehittämiseen sekä pidettävä huolta työntekijöiden korkeasta ammattitaidosta.
  • Yleistä työaikaa on lyhennettävä tavoitteena kuuden tunnin työpäivä. Työn tulosten oikeudenmukaisempi jakaminen ja tuottavuuden kasvu mahdollistavat sen toteuttamisen alentamatta pieni- ja keskituloisten ansioita. Työajan lyhentäminen tulee toteuttaa niin, että ei lisätä hiostusta vaan luodaan uusia työpaikkoja esimerkiksi siirtymällä kahdessa vuorossa tehtävään kuusituntiseen työpäivään ja koulutusvapaajärjestelmään.
  • On muutettava tulonjakoa ja verotuksen rakennetta oikeudenmukaisemmaksi. Pieni- ja keskitulosten verotusta on kevennettävä. Sen sijaan suurten yritysten, pääomatulojen, suurituloisten sekä energian ja luonnonvarojen haaskaamisen verotusta on tiukennettava.
  • Sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseksi on purettava työmarkkinoiden jakautumista erikseen "miesten ja naisten töihin" ja kehitettävä julkisia palveluja. On hylättävä kaikenlainen sukupuolinen alistaminen ja murrettava monet kulttuuriin syvälle juurtuneet naisalistuksen muodot.
  • Valtion ja kuntien yrityksiä tulee kehittää edelläkävijöiksi työllisyyden, demokratian ja ympäristösuojelun alalla. Niillä on tärkeä osuus tuotantorakenteen ja alueellisen kehityksen monipuolistamisessa. Myös yksityisille suuryrityksille tulee asettaa vastaavia työllisyys- ja sosiaalisia velvoitteita ehtona sille, että yhteiskunta turvaa monien tavoin niiden toimintamahdollisuuksia.
  • Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen edellyttää peruselintarvikkeiden tuotannon omavaraisuutta ja maaseudun elinvoimaisen kehityksen turvaamista. Kasvava osa maatalouden tuesta on ohjattava ympäristöä säästävään ja luonnonmukaiseen viljelyyn sekä maanviljelijöiden yhteistoiminnan edistämiseen.

Demokraattinen ja solidaarinen Eurooppa

Suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus on monin säikein sidottu koko Euroopan kehitykseen.

Kansalaisten tarpeet ja päätökset voivat ohjata Euroopan kehitystä vain silloin, kun yhteistyö on demokraattista ja tasavertaista. Sellainen yhteistyö ja kansojen itsemääräämisoikeus eivät ole toistensa vastakohtia. Molemmat nojaavat kansalaisyhteiskunnan kansainvälisyyteen.

Suomen asema suhteellisen pienenä pohjoisena maana korostaa tarvetta kehittää yhteistyötä, jossa kaikki Euroopan kansat voivat elää yhdessä ja rauhanomaisesti. Etykin isäntämaana Suomella on myös perinteitä tällaisen yhteistyön edistämisessä.

  • Pääomien ja kilpailun vapauden sijasta on eurooppalaisen yhteistyön perustaksi asetettava kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen. On luovuttava sitoutumisesta EU:n talous- ja rahaliiton normeihin. Työllisyyden, perusturvan ja ympäristösuojelun nostaminen etusijalle edellyttää pääomaliikkeiden alistamista kansanvaltaiseen ohjaukseen.
  • Euroopan unionin keskitetyn ylikansallisen päätöksenteon sijasta on lisättävä kansalaisten, ay- ja kansalaisliikkeiden sekä vaaleilla valittujen kansanedustajien päätösvaltaa. Tämä edellyttää irtisanoutumista Maastrichtin sopimukseen perustuvasta EU-jäsenyydestä.
  • On rakennettava kaikille Euroopan kansoille avointa ja tasavertaista yhteistyötä. Ety-kehitys ja Euroopan neuvosto tarjoavat sille hyvät puitteet. Tälle pohjalle on luotavissa vähitellen koko Euroopan kattava talousalue.
  • EU-keskeisen Euroopan vaihtoehtona on kehitettävä tasavertaisten alueiden Eurooppaa, muun muassa Pohjolan ja Itämeren alueen yhteistyötä. Suomelle erityisen tärkeää on hyvien yhteistyösuhteiden kehittäminen Venäjän kanssa.
  • Euroopan unionista ei saa kehittää taloudellisesti ja sotilaallisesti muuta maailmaa vastaan varustautuvaa linnaketta. Euroopan on kannettava vastuunsa maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisessa, torjuttava muukalaisviha ja rasismi sekä autettava kehitysmaita.
  • Suomea ei pidä kytkeä sotilasliittoihin. Sen sijaan on toimittava Naton ja WEU:n kaltaisten kylmän sodan jäänteiden purkamiseksi. Suomi voi toimia aseidenriisunnan edelläkävijänä, vähentää varustelumenoja ja edistää Pohjolan ja Itämeren ydinaseettoman vyöhykkeen syntymistä.

Vastuu ihmiskunnan tulevaisuudesta

Kansainvälistyminen koskee yhä välittömämmin ja laajemmin jokaista ihmistä, kaikkia kansoja ja kaikkia elämänaloja. Kansallisesti rajoittuneen tai eurokeskeisen näkökulman sijasta tarvitaan ihmiskunnan rakentamisen suuri projekti, joka avaa tien inhimillisempään sivilisaatioon.

Maailmanlaajuinen yhteistyö ja vastuu on välttämätöntä, jotta ihmiskunta voi ratkoa kärjistyvät ongelmansa ja säilyä hengissä.

  • Sodan vaara ja väkivalta on suljettava pois kansainvälisistä suhteista. Vaikka voimapolitiikan asemat ovat vahvat, luo yhteisen tuhon uhka ja keskinäisen kansainvälisen riippuvuuden lisääntyminen edellytyksiä hillitä sodan voimia. Turvallisuutta ei lisätä asevarustelulla eikä sotilasliitoilla, vaan se on yhteistyöhön perustuvaa yhteistä turvallisuutta.
  • On elettävä sopusoinnussa luonnon kanssa ja sovitettava toiminta luonnon mittakaavassa kestäviin puitteisiin. Ihmiset eivät voit tietenkään elää puuttumatta luonnon toimintaan, mutta se ei saa tarkoittaa piittaamatonta välineellistä suhdetta luontoon. On säästettävä luonnonvaroja ja uusiutumattomia energialähteitä tulevillekin sukupolville, kehitettävä ympäristöteknologiaa ja kierrätystä. Se edellyttää muutoksia talouden rakenteissa ja myös itse kunkin elämäntavassa.
  • On luotava oikeudenmukainen kansainvälinen talousjärjestys. Se merkitsee kehitysmaiden velkojen laaja anteeksiantamista ja ylikansallisten pankkien ja suuryritysten vallan rajoittamista. Taloudellisten suhteiden ja kehitysyhteistyön tulee edistää kehitysmaiden omia mahdollisuuksia, itsenäisten tieteellisteknisten voimavarojen kehittymistä ja näiden kansojen omia tarpeita palvelevaa monipuolista kehitystä.
  • Yhdistyneiden kansakuntien toimintaa on demokratisoitava ja kehitettävä. On vahvistettava sen yleiskokouksen asemaa suhteessa turvallisuusneuvostoon, lisättävä kehitysmaiden osuutta turvallisuusneuvostossa ja parannettava kansalaisliikkeiden vaikutusmahdollisuuksia. On estettävä suurvaltojen pyrkimys käyttää turvallisuusneuvostoa ja muita YK:n elimiä omien etujensa ajamisen välikappaleena. On luotava YK:n piiriin uusi rahoitusjärjestelmä, jolla ohjataan voimavaroja tasapuolisemmin ja joka rajoittaa ylikansallisen pääoman mahtia.
  • Tieteen ja kulttuurin tulee olla kansojen yhteistä omaisuutta. Niiden kehittämisen avainkysymykseksi on nostettava maailmanlaajuisten ongelmien ratkaiseminen. Voimavaroja on siirrettävä sotilaallisesta tutkimuksesta rauhanomaiseen kehitykseen ja ympäristönsuojeluun. On tuettava kehitysmaiden väestön opiskelumahdollisuuksia, näihin maihin soveltuvan teknologian kehittämistä ja kehitysmaiden osuutta kansainvälisessä tiedonvälityksessä.

Sosialismi

Kapitalismin oloissa on saavutettu suuria edistysaskeleita talouden, tieteen ja tekniikan sekä kulttuurin kehityksessä. Vauraimmissa kapitalistisissa maissa on useimpien aineellinen elintaso kohonnut - työtätekevien ihmisten työn ja taistelun tuloksena.

Kapitalististen suuryritysten ja pankkien valta on kuitenkin esteenä Suomen järkevälle ja oikeudenmukaiselle kehittämiselle. Myös suurimmat ihmiskuntaa uhkaavat vaarat ja riskit ovat yhteydessä kapitalistiseen tuotantotapaan ja sitä määräävään pääoman logiikkaan. Kapitalismi ei kykene turvaamaan ihmisen vapautta ja ihmiskunnan tulevaisuutta.

Sosialismia tavoittelevat liikkeet ovat kokeneet pettymyksiä ja takaiskuja, mutta sosialismin ihanteet eivät ole hävinneet. Ne elävät, koska ihmisarvoisen ja onnellisen tulevaisuuden näkymiä on vaikea kuvitella ilman niitä. Ne elävät liikkeissä, jotka kamppailevat ihmisten oikeuksien ja vapauden puolesta. Myös tänä päivänä voidaan nähdä, että ihmisten oman päätösvallan laajentaminen, työttömyyden nujertaminen, ympäristön suojeleminen, kehitysmaiden ahdingon voittaminen ja sotien uhkan vähentäminen vaativat ratkaisuja, jotka suuntautuvat kohti sosialismia.

Me emme tarkoita sosialismilla vain ihanteita, arvoja ja niiden nimissä harjoitettavaa politiikkaa. Sosialistinen vallankumous merkitsee uusia rakenteita, jotka edesauttavat kansanvaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan, demokraattisen ja solidaarisen Euroopan sekä uuden sivilisaation rakentamista.

Sosialismi merkitsee syvällisiä muutoksia ihmisten suhteessa työhön, valtaan, luontoon sekä toisiin ihmisiin ja kansoihin. Sosialismi ei tarkoita kaiken yksityisen omistuksen lakkauttamista, mutta kylläkin tuotantovälineiden yhteiskunnallisen omistuksen erilaisten muotojen niin keskeistä asemaa, että markkinat voidaan alistaa palvelemaan ihmisten tarpeita ja kehitys ohjata ekologisesti kestävälle tielle. Se on korkealle kehittyneiden tuotantovoimien yhteiskunta.

Kun kapitalismissa tuotanto on ihmisen tarkoitus ja voitto tuotannon tarkoitus, niin sosialismissa tuotannon tarkoitukseksi tulee ihmisten oikeuksien, tarpeiden, kykyjen ja kulttuurin kehitys. Kun kapitalismissa aineellinen rikkaus kahlitsee ihmisen persoonallisuutta, niin sosialismissa rikkaus on ennen muuta persoonallisuuden kehitystä. Sosialismin kehittyessä katoavat työttömyys, samoin kuin työn ja vapaa-ajan jyrkkä vastakohta. Se on yhteisö, jossa kunkin yksilön vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen edellytys.

Päämääränämme on uudenlainen yhteiskunta ja sivilisaatio, jossa ovat vallitsevina:

  • humanismi, jossa ihminen on yhteiskunnan kehityksen tarkoitus ja oman historiansa luoja;
  • työntekijöiden ja työyhteisöjen oikeus hallita työnsä tuloksia ja jakaa ne oikeudenmukaisesti, pankkien ja tärkeimpien tuotantovälineiden yhteiskunnallisen omistuksen ja itsehallinnon muodot;
  • kansanvalta ja laaja itsehallinto, joiden perustana ovat demokraattiset kansalaisoikeudet, kuten sanan- ja mielipidevapaus, vapaat vaalit, lakko-oikeus sekä puolueiden ja kansalaisliikkeiden toimintaoikeudet;
  • jokaisen yksilön perusoikeuksien, täystyöllisyyden ja sukupuolten tasa-arvon toteuttaminen;
  • kansallinen itsemääräämisoikeus, tasavertainen kansainvälinen yhteistyö ja maailmanlaajuinen solidaarisuus;
  • ihmisen ja luonnon sopusointuinen vuorovaikutus;
  • oikeudenmukainen ja pysyvä rauha;
  • tieteen, tekniikan ja kulttuurin kehitys ihmisen hyväksi ja koko ihmiskunnan yhteisenä rikkautena.

IV Yhteistyö

Niin kauan kuin on ollut riistettyjä ja alistettuja, on ollut myös unelmia paremmasta yhteiskunnasta ja maailmasta. SKP jatkaa näitä humanismin, demokratian ja vallankumouksellisuuden perinteitä.

Emme hyväksy ihmisen osaksi alistumista emmekä ihmiskunnan kohtaloksi historian loppua. Luotamme järjen, henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen vastuun, yhteistoiminnan ja solidaarisuuden mahdollisuuksiin.

Uusia ratkaisuja etsivät monet muutkin. Siitä kertovat vasemmistolaiset liikkeet, ay-toiminta, rauhan- ja solidaarisuusliikkeet, ympäristöliikkeet, asukastoiminta, vaihtoehtoisen elämäntavan kehittäminen sekä taistelevan humanismin kulttuuri.

Kokemus osoittaa, että muutoksen voimat kasvavat ruohonjuuritasolta, ihmisten aloitteellisuudesta ja yhteistoiminnasta. Politiikasta ei ole radikaalien uudistusten toteuttajaksi, elleivät kansalaiset itse ole politiikan tekijöitä myös vaalien välisenä aikana. Kansalaisyhteiskunnan poliittisena vaikutusväylänä tarvitaan vasemmistolaisen ja edistyksellisten puolueiden yhteistyötä oikeistoa vastaan ja politiikan suunnan muuttamiseksi. Lähimmät kumppanimme poliittisessa yhteistyössä ovat vasemmistoliitossa, johon osallistuvat myös monet kommunistit.

Ay- ja kansalaistoiminnan sekä poliittisen yhteistyön tehtävät ovat entistä kansainvälisempiä. Lähtökohtanamme myös kansainvälisessä toiminnassa on avoimuus yhteistyöhön kaikkien samoihin ja samansuuntaisiin tavoitteisiin pyrkivien kanssa. Kommunisteina tunnemme läheistä solidaarisuutta muiden kommunististen puolueiden ja vasemmistolaisten liikkeiden kanssa.

Yhteinen ja koordinoitu kansainvälinen, ammattiyhdistysliikkeen ja kansalaisliikkeiden toiminta on välttämättömänpää kuin koskaan. Ilman sitä ei voi menestyksellä kehittää ja toteuttaa vaihtoehtoja yhä kansainvälisemmälle suurpääoman vallalle eikä Euroopan unionille. Ilman sitä ei voi ottaa huomioon yleiseurooppalaisen ja maailmanlaajuisen kehityksen haasteita.

V SKP - tulevaisuuden puolue

Moni kokee puolueet kansalaisista etääntyneiksi vaalikoneistoiksi ja heidän etujensa vastaisen vallankäytön välineiksi. Eikä syyttä.

Me haluamme rakentaa toisenlaista puoluetta.

SKP syntyi vanhan työväenpuolueen ja vuoden 1918 Suomen työväen vallankumouksen opetuksista. Maanalaisena ja vainottunakin se puolusti rauhan, Suomen kansan, demokratian, sosialismin ja ihmisyyden asiaa. Saatuaan sotien jälkeen julkiset toimintaoikeudet, puolue avasi tien uudelle rauhanpolitiikalle. SKP on monien demokraattisten ja sosiaalisten uudistusten aloitteentekijä.

Me jatkamme tätä toimintaa. Samalla Suomen ja maailman tilanteen muutos vaatii myös uusia arvioita ja johtopäätöksiä. Toisenlaisen puolueen rakentaminen on vastauksemme kansalaisista etääntyneen puoluejärjestelmän kriisiin. Samalla se on opiksi ottamista virheistä, joista SKP on saanut maksaa raskaasti hajaannuksena, tappioina ja välillä jo puolueen osittaisena alasajonakin.

Kutsumme rakentamaan sellaista SKP:tä, joka on entistä parempi väline ja vahvempi tuki ihmisten toiminnassa oikeuksiensa puolesta, suuren rahan valtaa vastaan.

Suomessa tarvitaan puolue, josta työväenluokka ja muut alistetussa asemassa olevat ihmiset tietävät, että se on heidän kanssaan, puolustaa heitä kaikissa tilanteissa ja että se ei pelaa mitään peliä heidän kustannuksellaan.

Kutsumme kehittämään marxilaista kapitalismin kritiikkiä ja sosialismin aatteita vaikutusvaltaisemmaksi tekijäksi työväen- ja kansalaisliikkeiden toiminnassa.

Marxilaisen leniniläisen teorian kehittämistä tarvitaan monimutkaisen ja ristiriitaisen todellisuuden tutkimiseen, kokemusten yhteenvetoon, yhteiskunnan ja maailman muuttamiseen.

Kutsumme rakentamaan SKP:tä, joka on avoin niin jäsenten kuin muidenkin mielipiteille ja kokemuksille. Tämä on myös puolueen linjan kehittämisen ja toiminnan tietoisen yhtenäisyyden edellytys.

Kommunistinen puolue ei ole aina oikeassa olevien keskustelukerho eikä ylhäältä alaspäin rakentuva koneisto. Sitä tarvitaan demokraattisena, vallankumouksellisen toiminnan puolueena.

Kutsumme rakentamaan SKP:tä, jonka toiminnassa yhdistyvät isänmaallisuus ja kansainvälisyys.

Kansainvälistyvässä ja ristiriitojen repimässä maailmassa tarvitaan työväenluokan kansanvälisyyden ymmärtämistä entistä laajemmin, vastuuna koko maapallon tulevaisuudesta.

Kaikista näistä syistä sanomme tänäänkin Kommunistisen manifestin tavoin:

Kaikkien maiden työtätekevät, liittykää yhteen!