SKP:n ja sitoutumattomien vaaliliiton ohjelma eduskuntavaaleihin 2003

Markkinavoimat kuriin - Rahan vallasta kansan valtaan

Suomessa on eletty lähes kahdeksan vuotta Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön johtaman hallituksen aikaa. Mitä ovat tulokset? Mitkä ovat edessä olevien vaalien vaihtoehdot?

Hallitus lupasi puolittaa työttömyyden - mutta sadat tuhannet ovat edelleen työttömänä ja yhä useampi joutuu sinnittelemään pätkätöissä. Siitä huolimatta työllisyysmäärärahoja ja julkisen sektorin työpaikkoja vähennetään. Hallitus lupasi kehittää sosiaaliturvaa ja julkisia palveluja - mutta leikkaa niiden rahoitusta ja yksityistää niitä. Hallitus lupasi säilyttää maamme sotilaallisesti liittoutumattomana - mutta vie Suomea euroarmeijaan ja kohti Nato-jäsenyyttä.

Eduskuntavaalien suuri kysymys on: saako eriarvoisuutta ja turvattomuutta lisäävä Lipposen ja Niinistön linja jatkua - vai nouseeko vaaleista vaatimus politiikan suunnan muuttamiseksi.

SDP ja Vasemmistoliitto toteuttavat hallituksessa kokoomuksen linjaa. Se suosii rikkaita, yksityistää valtionyhtiöitä ja julkisia palveluja sekä alistaa Suomea EU-liittovaltion ja Naton komentoon. SDP ja Vasemmistoliitto ovat sopeutuneet ylikansallisen pääoman ehdoin tapahtuvaan globalisaatioon, joka kasvattaa rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, kaventaa demokratiaa, voimistaa militarismia, tuhoaa luontoa ja tekee kulttuurista kauppatavaraa. Keskusta ja vihreät kilpailevat pääsystä hallitukseen toteuttamaan samaa suuren rahan politiikkaa.

Useimmille suomalaisille ihmisten ja luonnon hyvinvointi on tärkeämpää kuin yhtiöiden voitontavoittelu. Suurin osa kansalaisista asettaa politiikassa etusijalle työllisyyden, toimeentulon ja julkisten palvelujen parantamisen. Enemmistö haluaa maamme pysyvän erossa USA:n sotapolitiikasta ja Natosta. Laajat kansalaisliikkeet ovat nousseet vastustamaan uusliberalismia. Suomen kommunistisen puolueen ja sitoutumattomien vaaliliitto haluaa avata vaikuttamisen väylän ihmisille, joiden ääni ei nyt kuulu poliittisessa päätöksenteossa.

• Tulot on jaettava oikeudenmukaisemmin ja jokaiselle on taattava oikeus työpaikkaan. Yleistä työaikaa on lyhennettävä ansiotasoa alentamatta, toimeentuloturvaa on parannettava ja suurpääoman verotusta on kiristettävä.
• Suomesta ei saa tehdä euroeliitin "Pikku-Amerikkaa", jossa ihmisten perusoikeudet alistetaan kauppatavaraksi. On pysäytettävä julkisten palvelujen yksityistäminen ja turvattava kunnallisten palvelujen rahoitus palauttamalla valtion osuus siitä 90-luvun alun tasolle.
• On hylättävä EU:n ja hallituksen ajama talouden ja väestön keskittäminen, joka autioittaa maaseutua ja kärjistää kasvukeskusten ongelmia. On kehitettävä erilaisten alueiden tarpeet huomioon ottavaa aluepolitiikkaa.
• Luonnonvaroja tuhlaavasta ja ympäristöä tuhoavasta talouden mallista on siirryttävä ekologisesti kestävään ja ympäristöllisesti oikeudenmukaiseen kehitykseen. Ydinvoiman lisärakentamisen sijasta on kehitettävä uusiutuvan energian käyttöä ja energian säästöä.
• Suomi on pidettävä erossa USA:n imperialistisesta sotapolitiikasta, Natosta ja euroarmeijasta. Rauhaa ei rakenneta aseilla vaan toimimalla oikeudenmukaisemman maailman, yhteisen turvallisuuden ja kansainvälisen solidaarisuuden puolesta.
• Ihminen ja yhteiskunta on vapautettava rahan ja ylikansallisten yhtiöiden harvainvallasta. Tärkeät kansalaisten perusoikeuksia ja Suomen asemaa koskevat ratkaisut, kuten EU:n uusi perussopimus tai mahdollisesti esille tuleva kysymys Nato-jäsenyydestä, on alistettava sitovaan kansanäänestykseen.

Suomen kommunistisen puolueen ja sitoutumattomien vaaliliitto kutsuu mukaan kaikkia, jotka eivät halua alistua rahan ja pienen piirin vallankäyttöön. Eduskuntaan tarvitaan vaihtoehto, joka sieltä nyt puuttuu. Toisenlainen Suomi ja toisenlainen maailma on mahdollinen.

Työttömille töitä - työaika lyhyemmäksi - tulonjako oikeudenmukaisemmaksi

Kapitalistisen talouden mielettömyyttä kuvaa se, että sadat tuhannet ovat vailla työtä samaan aikaan kun toiset uupuvat työssä. Lähes kymmenen vuotta jatkuneesta talouden kasvusta huolimatta Suomessa on yli 200 000 työpaikkaa vähemmän kuin 90-luvun alussa. Työpaikoista yhä useammat ovat pätkätöitä ja työttömyys merkitsee entistä useammin pitkäaikaistyöttömyyttä. Rakenteellista työttömyyttä pahentaa Nokia-keskeisen pörssitalouden roolin korostuminen.

Palkkojen osuus kansantuotteesta on supistunut kymmenessä vuodessa lähes kymmenen miljardia euroa. Rikkaat ovat rikastuneet, köyhät köyhtyneet. Tulopoliittiset sopimukset ovat vauhdittaneet tätä tulonjaon muutosta pääoman hyväksi. Palkansaajien ostovoima on kutistunut EU-maiden häntäpään tasolle. Erityisen selvästi ovat jääneet jälkeen naisvaltaisten alojen palkat.

Hallituspuolueet ja keskusta ovat edesauttaneet kapitalistien ja optioherrojen rikastumista. Ne ovat yksityistäneet valtionyhtiöitä, ajaneet työntekijöille epäedullisia tupo-ratkaisuja, lopettaneet työajan lyhentämiskokeilut kunnissa ja heikentäneet irtisanomissuojaa.

• Tärkeimmät keinot työttömyyden vähentämiseksi ovat ostovoiman vahvistaminen palkkoja korottamalla ja töiden jakaminen lyhentämällä yleistä työaikaa. Tulevan eduskuntakauden aikana on siirryttävä 30 tunnin työviikkoon ansiotasoa alentamatta. Näin voidaan luoda lisää työpaikkoja, vähentää työssä uupumista ja antaa lisää aikaa perheille. Työn tuottavuuden kasvu on luonut edellytykset työajan lyhentämiselle. Sen toteuttaminen ansiotasoa alentamatta korjaa työn ja pääoman välistä tulonjakoa palkansaajien hyväksi. Samalla on ohjattava työllisyyden paranemisesta valtiolle kertyvistä varoista osa kunnille. Työllisyyden ja kotimaisen ostovoiman paraneminen on myös pienyrittäjien etu.
• On säädettävä laki minimipalkasta, joka on vähintään 1 000 euroa kuukaudessa. Summa on sidottava indeksiin. Naisvaltaisten matalapalkka-alojen jälkeenjääneisyys on poistettava. Nuorille kuuluu samasta työstä sama palkka kuin muillekin. Pätkätöiden teettämistä on rajoitettava eikä työnantaja saa teettää säännöllistä alle 4 tunnin työpäivää ilman työntekijän suostumusta. Työntekijöiden irtisanomissuojaa on parannettava mm. tekemällä irtisanominen kalliiksi työnantajille.
• Pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorten työttömyyden nujertamiseksi tarvitaan myös työllistämistakuu. Valtiolle ja kunnille on säädettävä velvoite työllistää jokainen yli vuoden työttömänä ollut normaaleilla työehdoilla. Samalla on palautettava ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto kuuteen kuukauteen. Hankkeet työttömyysturvan porrastamisesta ja muuttamisesta vastikkeelliseksi on hylättävä.
• Eläke-ikää ei saa nostaa eikä varhaiseläkkeelle pääsyä saa vaikeuttaa. Työttömyyseläkettä ei saa lopettaa.
• Verotuksella on tasoitettava tuloeroja ja jaettava uuden teknologian tuoma hyöty oikeudenmukaisemmin. Pääomatuloja on ryhdyttävä verottamaan palkkatulojen tavoin ja myös osinkotulot on pantava verolle. Työvaltaisten pienyritysten verotusta on kevennettävä ja pääomavaltaisten suuryhtiöiden verotusta kiristettävä. Pääomien vientiä on rajoitettava ja keinottelu veroparatiiseissa toimivien yritysten kautta on estettävä. Elintarvikkeiden arvonlisävero on alennettava keskimääräiselle eurooppalaiselle tasolle.

Perusturvaa parannettava

Pieni vähemmistö rikastuu, mutta lähes puoli miljoonaa suomalaista joutuu sinnittelemään virallisen köyhyysrajan alapuolella. Yli 100 000 lasta elää köyhyydessä.

Työväenliikkeen vuosikymmenten kamppailun tuloksena rakennettu sosiaaliturva on pudotettu Lipposen ja Niinistön kaudella EU-maiden huonoimpien joukkoon. Sadat tuhannet työttömät, opiskelijat, eläkeläiset ja muut vähävaraiset joutuvan elämään riittämättömän perusturvan varassa. Toimeentulotuen perusosan leikkaaminen asumisen omavastuulla ja sairausvakuutuksen omavastuuosuuksien korottaminen on lisännyt heikoimmassa asemassa olevien ahdinkoa. Lapsilisiä ei ole tarkistettu vuosiin ja tulonsiirtoja lapsiperheille on supistettu neljänneksellä vuoden 1992 tasosta.

Hallituspuolueet romuttavat kansaneläkejärjestelmää. Kansaneläkkeen pohjaosa on poistettu. Näin on vahvistettu yksityisten vakuutusyhtiöiden roolia eläkejärjestelmässä. Hallitus ajaa eläkkeelle pääsyn vaikeuttamista, eläkeläisten tuloerojen kasvattamista ja ns. taitetun indeksin ulottamista kaikkiin työeläkkeisiin. Seuraavien sukupolvien eläkkeitä heikennetään ns. elinaikakertoimella, joka leikkaa eläketurvaa kun keskimääräinen elinikä nousee.

Vuokrasääntelyn purkaminen, muuttoliikkeen kiihdyttäminen ja asuntotuotannon vähentäminen ovat nostaneet asumiskustannukset pilviin etenkin kasvukeskuksissa. Asuntoministerinä toimivan Vasemmistoliiton puheenjohtajan kaudella asumisen perusoikeus on alistettu yksityiselle voitontavoittelulle. Vuokrat ovat kohonneet 90-luvun puolivälistä 50 %, arava-asuntojärjestelmä romutettu ja asuntotuotanto pudonnut puoleen. Aravalainojen korot ovat paljon kovemmat kuin markkinakorkoisissa lainoissa. Asunnottomia on yli 10 000.

• Jokaiselle on taattava ihmisarvoisen elämän edellyttämä toimeentuloturva. Alin perusturva on nostettava vähintään 700 euroon kuukaudessa ja sidottava indeksiin. Tämä merkitsee työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen, opintorahan, toimeentulotuen perusosan sekä alimpien eläkkeiden ja päivärahojen tason korottamista ja niiden maksamista "yhdeltä luukulta" ilman turhaa byrokratiaa. Myös lapsilisiä on korotettava.
• Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaaminen on korvattava täysimääräisesti kaikille eläkeläisille. Kansaneläkkeisiin on tehtävä tasokorotus, joka nostaa alimman eläketurvan 700 euroon kuukaudessa. Ns. taitettu indeksi on poistettava ja kaikki eläkkeet on sidottava TEL-indeksiin. Sairausvakuutusmaksu on poistettava eläkeläisiltä ja sairausvakuutuksen omavastuu-osuuksia on alennettava. Kansaneläkelaitoksesta on kehitettävä itsenäinen ja demokraattisesti hallittu eduskunnan alainen sosiaaliturvalaitos, jonka puitteisiin kootaan ja yhtenäistetään eläke- ja perusturvajärjestelmät.
• Valtiovallan on turvattava jokaiselle oikeus kohtuuhintaiseen asuntoon. Asumiskustannuksia on alennettava vuokrasäännöstelyllä, alentamalla aravalainojen korkoja sekä lisäämällä valtion rahoitusta vuokra-asuntojen rakentamiseen ja asuntojen peruskorjaukseen. On lisättävä nuoriso- ja opiskelija-asuntoja sekä vanhusten palveluasuntoja. Toimeentulotuen perusosaa leikkaava asumisen omavastuuosuus on poistettava.

Jokaiselle on taattava kunnolliset julkiset palvelut - yksityistäminen lopetettava

Hallituspuolueet ovat yhdessä ja erikseen vastuussa julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kriisistä. Kriisi näkyy muun muassa lasten ja nuorten mielenterveysongelmina. Potilasjonot pitenevät. Vanhuksia ja vammaisia jätetään heitteille. Työntekijät yrittävät parhaansa, mutta joutuvat tekemään yhä enemmän, kun henkilöstömenoja karsitaan jatkuvasti. Tuloksena on kasvava työuupumus. Julkisten palvelujen murentaminen heikentää erityisesti naisten työllisyyttä ja mahdollisuuksia tasa-arvoon.

Raha ratkaisee yhä enemmän sen ketä hoidetaan ja palvellaan. Vasemmistoliittolaisen kuntaministerin kaudella on valtion osuus kunnallisten palvelujen rahoituksesta pudotettu alle puoleen 90-luvun alun tasosta. Se on tehty perustuslaissa taattuja kansalaisten perusoikeuksia ja kunnallista itsehallintoa loukaten. Esimerkiksi terveydenhuoltomenojen osuus kansantuotteesta on ajettu Lipposen ja Niinistön hallituskaudella EU-maiden alimpien joukkoon. Palvelujen määrä ja laatu eivät vastaa muun muassa väestön ikääntymisen, työelämän muutosten ja muuttoliikkeen kasvattamia tarpeita.

Hallituspuolueet painostavat rahoitusta vähentämällä kuntia karsimaan ja yksityistämään palveluja ja yhdistymään. Erityisesti kokoomus ajaa julkisten palvelujen heikentämistä, että yksityiset firmat pääsisivät hyötymään ihmisten perusoikeuksien kustannuksella. Samaan tähtää EU, kun se ajaa palvelujen vapaakauppaa koskevan Maailmankauppajärjestön GATS-sopimuksen ulottamista koskemaan myös julkisia palveluja.

Yhdessä keskustan kanssa hallituspuolueet ovat karsineet ja yksityistäneet valtion liikelaitosten palveluja. Posti- ja pankkipalvelut ovat heikentyneet, mutta maksut kohonneet. Kilpailuttaminen ja yksityistäminen uhkaa myös monia muita palveluja, kuten rautateitä ja yleisradion palveluja.

• Jokaiselle kuuluvia sosiaalisia, sivistyksellisiä ja muita perusoikeuksia ei saa alistaa markkinoiden voitontavoittelulle. Julkisten sosiaali-, terveys-, opetus- ja kulttuuripalvelujen saatavuuden ja laadun turvaamiseksi on uudistettava valtionosuusjärjestelmä. Lakisääteisten peruspalvelujen rahoituksen ensisijainen vastuu tulee olla valtiolla ja niiden valtionosuudet on nostettava tulevan eduskuntakauden aikana asteittain 90-luvun alun tasolle. Peruspalvelujen tulee olla kuntien itse tuottamia ja niiden kehittämiseksi on palkattava lisää vakinaista henkilöstöä.
• Kansallisessa terveysohjelmassa esitettyjen hoitotakuun, palvelujen saatavuuden ja laadun parantamisen toteuttamiseksi on lisättävä valtion rahoitusta, palkattava lisää henkilöstöä ja parannettava myös hoitohenkilöstön palkkausta. Erikoissairaanhoidon rahoitus on siirrettävä kokonaan valtiolle. Kokemusten mukaan sekä hoidon laadun että tehokkuuden kannalta kyseenalaiseksi osoittautuneesta terveysasemien ja sairaaloiden keskittämisestä suuriin yksiköihin on syytä luopua. Perusterveydenhuollon tulee olla maksutonta.
• On lopetettava peruskoulun, ammatillisen koulutuksen, yliopistojen ja kirjastojen julkisen rahoituksen karsiminen. Jokaiselle on turvattava tasa-arvoinen maksuton yleissivistävä ja ammatillinen peruskoulutus ja mahdollisuus jatko-opintoihin. Riittävällä valtion rahoituksella on turvattava se, että yliopisto-opiskelua ei rajoiteta lukukausi- ja muilla maksuilla. Yliopistojen tutkimustoimintaa ei saa alistaa riippuvaiseksi kaupallisesta rahoituksesta.
• Kunnallisverotus on muutettava tulojen mukaan kiristyväksi eli progressiiviseksi. Alimpien tulojen verotusta voidaan näin keventää. Myös osinkotulot on saatettava kunnallisverotuksen piiriin. Kiinteistöveroa on muutettava niin, että kohtuuhintainen asuminen jää sen ulkopuolelle, ja muihin kuin pienomistukseen kohdistuvaa kiinteistöverotusta kiristetään. Valtion osuuden lisääminen rahoituksesta vähentää palvelujen riippuvuutta suhdanteiden mukaan vaihtelevista yhteisöverojen tuotoista. Tällainen kunnallisverotuksen uudistaminen vahvistaa kuntien itsehallintoa. Kuntien yhdistäminen ei ole ratkaisu pääasiassa valtionosuuksien leikkaamisesta ja kiihtyneestä muuttoliikkeestä johtuviin kuntien ongelmiin.
• Valtionyhtiöiden yksityistäminen on lopetettava. Posti on palautettava osakeyhtiöstä valtion liikelaitokseksi, jolla on vastuu turvata postin peruspalvelut lähipalveluina ja kehittää internetpalveluja koko maassa jokaisen ulottuville. On perustettava valtion omistama ja demokraattisesti valvottu "kansanpankki", joka palvelee tavallisten kansalaisten tarpeita, tarjoaa maksuttomat peruspankkipalvelut ja edullisia asuntolainoja. Yleisradiota on kehitettävä julkisen palvelun laitoksena, jonka toimintaa ei saa yksityistää. Lehdistötuki on muutettava puoluetuen jatkeesta sanavapauden ja tiedonvälityksen monipuolisuuden edistäjäksi.
• Julkisia palveluja ei saa alistaa WTO:n GATS-sopimukselle. Maailmankauppajärjestön toimialan laajentamisen sijasta on arvioitava uudelleen sen nykyiset sopimukset niin, että ne eivät loukkaa sosiaalisia, ympäristö- ja muita perusoikeuksia. EU-komissiolle ei saa antaa lisää valtaa tehdä julkisia palveluja koskevia sopimuksia.

Alueellinen tasa-arvo toteutettava

Euroopan unionin jäsenyys on kiihdyttänyt talouden ja väestön keskittymistä. EU-jäsenyyden aikana jo puolitoista miljoonaa suomalaista on joutunut muuttamaan työn tai opiskelupaikan perässä pois kotiseudultaan. Tehomaataloutta suosiva EU:n maatalouspolitiikka on pakottanut Suomessa jo yli kolmanneksen viljelijöistä luopumaan elinkeinostaan. Hullun lehmän tauti on vain yksi esimerkki siitä, miten EU-politiikka vaarantaa myös elintarviketurvallisuutta.

Hallituspuolueet ja keskusta ovat kiihdyttäneet maaseudun autioitumista. Ne ovat yksityistäneet valtionyhtiöitä, karsineet julkisia palveluja ja suosineet aluetukien jakamisessa yksipuolisesti kasvukeskuksia. Muuttoliikkeen kiihtyminen on kärjistänyt myös kaupunkien ongelmia. Lähiöissä on puute työpaikoista ja palveluista. Työn ja asunnon etääntyminen toisistaan aiheuttaa ongelmia niin liikenteelle kuin perheiden arjelle.

• Suomen tulee irtaantua maaseudulle tuhoisaksi osoittautuneesta EU:n alue- ja maatalouspolitiikasta. On kehitettävä itsenäistä alue- ja maatalouspolitiikkaa, joka ottaa huomioon maamme eri alueiden tarpeet ja edistää tuotanto- ja elinkeinorakenteen monipuolista kehitystä.
• Valtiovallan on tuettava perheviljelmiä maamme maataloustuotannon perustana ja niiden mahdollisuuksia erikoistua mm. luonnonmukaiseen viljelyyn. On edistettävä myös maaseudun osuustoiminnallista yhteistyötä. Elintarvikkeiden puhtaudesta ja turvallisuudesta voidaan tehdä kotimaisen maataloustuotannon valtti.
• On luotava lisää työpaikkoja sinne, missä ihmiset asuvat sen sijaan, että heidät pakotetaan muuttamaan pois kotiseudultaan. Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa tarvitaan valtion teollisen toiminnan ja kunnallisten palvelujen kehittämistä. Lähialueyhteistyötä Venäjän kanssa on kehitettävä. Valtiovallan tulee kantaa vastuuta maaseudun elinkeinorakenteen kehittämisestä huolehtimalla nopeiden tietoliikenneyhteyksien rakentamisesta kattavasti koko maahan. Alueellisen kehityksen kannalta tärkeää on myös kaupunkikeskusten lähiöiden ja taantuvien teollisuuskuntien työllisyyden ja palvelujen edistäminen.

Ekologisesti kestävään ja oikeudenmukaiseen kehitykseen

Kapitalismissa vallalla oleva suhtautuminen luontoon vain kaupallisen hyödyn ja voitontavoittelun kohteena uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja sen tuottokykyä. Ilmastomuutos on jo nyt maailmanlaajuinen, ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttava uhka. Siitä huolimatta hallitus ja eduskunta eivät ole asettaneet tavoitteeksi hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Energiapolitiikka perustuu halvan sähkön turvaamiseen suuryhtiöille, ydinvoiman lisärakentamiseen ja laajenevaan energia-alan yksityistämiseen. Talouden ekologisen rakennemuutoksen tarpeita ja paikallistalouden kehittämisen mahdollisuuksia laiminlyödään. Ympäristöverotuksen painopiste on tavallisiin kansalaisiin kohdistuvissa kulutusveroissa eikä eniten luonnonvaroja kuluttavan suurteollisuuden ja rikkaiden kerskakulutuksen verotuksessa.

Pääosin vihreiden johdolla toteutettu ympäristöpolitiikka on korostanut markkinoiden ensisijaisuutta ympäristöpolitiikassa. Tämän linjan tuloksena ympäristönsuojelun määrärahat ovat supistuneet, moottoriteitä on rakennettu enemmän kuin koskaan, joukkoliikennettä on heikennetty ja metsät muistuttavat yhä useammin puupeltoja. Monet ympäristön kannalta tärkeät toiminnat, kuten asuntotuotanto, energiahuolto ja jätehuolto on luovutettu yhä laajemmin yksityiselle pääomalle, joka satsaa liikevoittoon, ei ympäristönsuojeluun. Lupaukset uusiutuvien energiamuotojen edistämisestä on syöty.

• Ekologisesti kestävä kehitys edellyttää rakennemuutosta, jonka tuloksena työn tuottavuuden kasvu perustuu yhä enemmän teknologiaan, joka säästää energiaa ja luonnonvaroja. Tällaisten uusien teknologioiden kehittäminen tarjoaa mahdollisuuksia suomalaisen teollisuuden työllisyydelle ja viennille nopeasti kasvavilla kansainvälisillä markkinoilla. Esimerkiksi yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon sekä biopolttoaineiden kehittämisessä Suomi voi hyödyntää asemaansa alan edelläkävijänä.
• Ydinvoiman lisärakentamisesta on luovuttava. Uusiutuvan kotimaisen energiatuotannon kehittäminen on turvallisempi, työllistävämpi, demokraattisempi ja edullisempi vaihtoehto. Sitä täydentävä maakaasun käytön lisääminen tarjoaa mahdollisuuksia monipuolistaa muun muassa Pohjois- ja Itä-Suomen taloutta. Maakaasuverkkoa on laajennettava vetämällä pohjoisessa Venäjän puolelta haaraputki Kainuuseen, Ouluun, Raaheen ja Tornioon sekä eteläisessä Suomessa jatkamalla verkko Turun ja Porin seudulle.
• Ympäristön suojeleminen, ympäristöllinen oikeudenmukaisuus ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ympäristöä koskevissa ratkaisuissa edellyttää valtion ja kuntien omistuksen keskeistä osuutta mm. energiatuotannossa, perusteollisuudessa ja joukkoliikenteessä. Ympäristöverotus on kohdistettava ensisijassa suuryhtiöiden energian ja luonnonvarojen kulutukseen. Myös muussa ympäristöverotuksessa on otettava huomioon tulonjaon oikeudenmukaisuuden tavoitteet. Valtion metsäomaisuutta ei saa myydä. Sen sijaan valtion on ostettava lisää alueita Etelä-Suomessa metsiensuojelun piiriin.
• Eduskunnan tulee asettaa Kioton ilmastosopimusta tiukemmat tavoitteet hiilidioksidi- ja muiden päästöjen vähentämiselle. Suomen tulee toimia myös EU:ssa velvoittavien päästörajoitusten aikaansaamiseksi. Liikennepolitiikassa on asetettava etusijalle joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen kehittäminen. Hankkeet VR:n lähiliikenteen kilpailuttamiseksi ja yksityistämiseksi on hylättävä.

Rauhan puolesta sotaa ja Natoa vastaan

Hallitus sanoo Suomen olevan sotilaallisesti liittoutumaton. Tosiasiassa hallitus ja eduskunta vievät maatamme kohti USA:n johtaman ja ydinaseisiin nojaavan Naton jäsenyyttä. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti turvallisuuspoliittisen selonteon, joka sisältää ennätyksellisen laajan asehankintaohjelman, jonka tavoitteena on armeijan varustaminen "Nato-yhteensopivaksi". Suomea on sidottu Natoon myös rauhankumppanuusohjelmalla ja EU:n yhteisellä turvallisuuspolitiikalla.

Hallituspuolueet haluavat välttää avointa keskustelua Naton jäsenyydestä ennen vaaleja, sillä kansalaisten enemmistö on selvästi Natoa vastaan. Mutta kansalaisten selän takana ne valmistelevat asian ottamista esille vaalien jälkeen. Kansalaiset yritetään sivuuttaa samaan tapaan kuin päätettäessä EU-jäsenyyden hakemuksesta ja Euroon siirtymisestä.

Rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan perinteet on hukattu. Hallitus ja eduskunta ovat hyväksyneet sodan politiikan keinoksi ja USA:n johdon itselleen ottaman oikeuden hyökätä muihin maihin ja tappaa viattomia siviilejä YK:n ja kansainvälisen oikeuden periaatteista piittaamatta. Suomen poliittinen johto on myötäillyt USA:n julistamaa "terrorismin vastaista sotaa", joka palvelee vain USA:n ja ylikansallisten yhtiöiden imperialistisia maailmanherruuden tavoitteita.

Hallituspuolueet ja keskusta ovat yksimielisesti hyväksyneet Nizzan sopimuksen ja uuden perustuslaillisen sopimuksen valmistelun. Näiden sopimusten tarkoituksena on EU:n voimistaminen ylikansallisena liittovaltiona ja EU:n militarisoiminen yhteistyössä Naton kanssa. Kansalaisille ja pienille jäsenmaille ne merkitsevät vaikutusmahdollisuuksien kaventumista entisestään. Suomen edustajat EU:ssa, WTO:ssa ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ovat toistuvasti tukeneet ylikansallisten yhtiöiden tavoitteita, jotka suuntautuvat kehitysmaita sekä ay- ja kansalaisliikkeiden pyrkimyksiä vastaan.

• Vastustamme ehdottomasti Suomen liittämistä Natoon. Suomen tulee irtaantua Naton rauhankumppanuusohjelmasta, joka on ristiriidassa sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa. Suomen ei pidä osallistua myöskään euroarmeijaan. Sotilaallisesti liittoutumattomana Suomi voi vähentää asemäärärahoja. Jos Nato-jäsenyys tulee kansalaisten vastustuksesta huolimatta esille, se on alistettava kansanäänestykseen.
• Maailmassa tarvitaan tänäänkin sotilaallisesti liittoutumattomien maiden aloitteellista rauhanpolitiikkaa. Rauhaa ei rakenneta aseilla vaan toimimalla väkivallan syiden poistamiseksi, oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta.
• EU:n valmistelema perustuslakisopimus on alistettava kansanäänestykseen, jossa kansalaiset voivat päättää EU:sta irtaantumisesta. Ylikansallisen pääoman etuja ajavan EU-liittovaltion sijasta on rakennettava demokraattista ja solidaarista Eurooppaa, joka kunnioittaa kansalaisten perusoikeuksia ja kansojen itsemääräämisoikeutta. Euroopan integraatio ei saa tapahtua työehtojen, perusturvan, paikallisten elinkeinojen, ympäristönsuojelun ja demokratian kustannuksella.
• Suomen edustajien tulee toimia YK:n demokratisoimiseksi siten, että USA ja muut suurvallat eivät voi käyttää sitä politiikkansa välikappaleena. Kansainväliset rahoituslaitokset on siirrettävä YK:n alaisuuteen. Kehitysmaiden tukemiseen on ohjattava lisää varoja verottamalla valuuttakeinottelua ja ylikansallisia yhtiöitä, vapauttamalla kehitysmaat niiden tosiasiassa jo moneen kertaan maksamista veloista ja nostamalla kehitysyhteistyön määrärahat tämän vuosikymmenen aikana YK:n päätösten mukaisesti 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
• Suomessa on pidettävä huoli jokaiselle ihmiselle kuuluvista perusoikeuksista ja torjuttava muukalaisviha ja rasismi. Ketään ei saa syrjiä kansallisuuden, kielen, sukupuolen tai muulla perusteella. Kunnille on turvattava riittävät resurssit maahanmuuttajien kotouttamissuunnitelmien toteuttamiseksi. Turvapaikkahakemusten käsittelyä on nopeutettava ilman, että pakolaisten oikeusturvaa heikennetään.

Rahan vallasta kansan valtaan

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus saavutettiin työväenliikkeen kamppailun tuloksena. Se avasi tien hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen tähdänneille uudistuksille. Suomen kommunistisella puolueella ja kansandemokraattisella liikkeellä on ollut tässä kamppailussa ratkaisevan tärkeä merkitys. Vahva kapitalisminvastainen, sosialismiin pyrkivä SKP painosti myös sosialidemokraatteja ja keskustaa uudistusten kannalle.

Nykyisestä eduskunnasta on kadonnut vasemmistolainen vaihtoehto. Kokoomuksen kanssa liittoutuneet SDP ja Vasemmistoliitto toteuttavat hallituspolitiikkaa, joka purkaa työväenliikkeen saavutuksia ja kaventaa kansalaisten perusoikeuksia. Hallituspuolueet ovat keskustan tukemana luovuttaneet entistä enemmän päätösvaltaa suuren rahan hallitsemille markkinoille, EU:lle ja ylikansallisille yhtiöille. Eduskunta on yhä useammin vain ylikansallisen yhtiövallan kulissi. Vaihtoehdoton oikeistopolitiikka ruokkii äärioikeistoa.

SKP:n ja sitoutumattomien vaaliliitolle annetuista äänistä tietää varmasti, että ne eivät mene hukkaan oikeistolaisen hallituspolitiikan, EU-komennon ja Nato-hankkeiden tukemiseen. SKP:n ja sitoutumattomien vaaliliiton ehdokkaat pitävät kiinni tämän ohjelman tavoitteista myös vaalien jälkeen niin eduskunnassa kuin osallistumalla ay- ja kansalaisliikkeiden toimintaan.

Haluamme rakentaa uudentyyppistä osallistuvaa demokratiaa, joka perustuu ihmisten omiin tavoitteisiin, toimintaan ja vaikuttamiseen. Kaikki periaatteellisesti tärkeät ratkaisut tulee alistaa kansanäänestykseen. Työpaikoilla, oppilaitoksissa, kunnissa ja maakunnissa on kehitettävä osallistuvan demokratian ja itsehallinnon muotoja. Vaalioikeutta ei saa rajoittaa äänikynnyksellä tai vaaliliittojen kiellolla. Sen sijaan on parannettava vaalien suhteellisuuden toteutumista tasauspaikkajärjestelmällä. Kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa eduskunnan toimintaan myös vaalien välillä on lisättävä säätämällä kansalaisille oikeus saada tärkeänä pitämänsä asia eduskunnan käsittelyyn vähintään 10 000 äänioikeutetun allekirjoittamalla aloitteella.

Vaaliliitossamme on mukana kommunisteja, mutta myös vasemmistoliittolaisia, puolueisiin sitoutumattomia sekä ay-liikkeessä, rauhan- ja ympäristöliikkeissä, Attacissa, naisliikkeessä ja muissa kansalaisliikkeissä toimivia. Meitä yhdistää halu puolustaa työväenliikkeen saavutuksia ja murtaa suuren rahan valta. Haluamme tehdä vasemmistolaisesta liikkeestä uudelleen vaihtoehdon, johon ihmiset voivat luottaa, joka perustuu laajaan kansalaistoimintaan ja joka kykenee vastaamaan 2000-luvun haasteisiin. Haluamme nostaa vaaleissa esiin perusasiat ja vaihtoehdot.

Politiikan suunta on käännettävä. Ihmisten ja luonnon hyvinvointia ei saa alistaa keinottelulle. Ei sotapolitiikalle ja Natolle - kyllä rauhanpolitiikalle ja kansainväliselle solidaarisuudelle. Rahan vallasta on siirryttävä kansan valtaan.