SKP:n ohjelma eduskuntavaaleissa 2007:

JAKO UUSIKSI!

Suurin osa suomalaisista haluaa toisenlaista politiikkaa, mutta heidän äänensä ei kuulu päätöksenteossa. Eduskunnasta puuttuu selkeä ja luotettava vasemmistolainen ja punavihreä vaihtoehto.

Tulevien eduskuntavaalien suuri kysymys on, saako eriarvoisuutta lisäävä ja tavallisten ihmisten päiden yli päätöksiä tekevä meno jatkua - vai nouseeko vaalista vaatimus suunnan muuttamiseksi?

Suomen kansantuote on kasvanut jo yli kymmenen vuotta. Kuitenkin samaan aikaan köyhyys on lisääntynyt, joukkotyöttömyys on muuttunut pysyväksi ja julkisia palveluja on heikennetty. Elämä on muuttunut turvattomammaksi.

Rikkaita kannustetaan miljoonaoptioilla, jättiosingoilla ja verohelpotuksilla. Sen sijaan pienipalkkaisilta, työttömiltä, opiskelijoilta, lapsiperheiltä ja eläkeläisiltä leikataan vähästäkin.
Valtaa keskitetään yhä harvempiin käsiin.

Suurin osa Suomen lainsäädännöstä tulee nykyisin Euroopan unionista, jonka päätöksiin kansalaisilla ei ole käytännössä juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia. EU:n perustuslailla pyritään vahvistamaan suuryhtiöiden hallitsemien markkinoiden valtaa ja kaventamaan työväen- ja kansalaisliikkeiden taistelulla saavutettuja oikeuksia.

Sodan vaara maailmassa on kasvanut. Myös Suomea viedään EU:n taistelujoukkojen ja tiivistyvän Nato-kytkennän kautta tukemaan imperialistista sotapolitiikkaa. Asevarusteluun käytetään valtavia summia samaan aikaan kun sanotaan, että rahaa ei riitä työllisyyteen, julkisiin palveluihin, eläkkeisiin, ympäristön suojeluun ja kehitysmaiden auttamiseen.

Ilmastonmuutos uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta. Suuryhtiöt ja niiden etuja puolustava eliitti eivät ole kuitenkaan valmiita kiireellisiin ja radikaaleihin toimiin, joita elinympäristömme turvaaminen vaatii.

Pahenevan eriarvoisuuden ja turvattomuuden voittamiseksi tarvitaan perusteellinen suunnanmuutos. On jaettava uudelleen tuloja, työtä ja päätösvaltaa. Hallituspuolueet - keskusta, SDP ja RKP - aikovat kuitenkin jatkaa nykyistä linjaa, joka toteuttaa pitkälle myös kokoomuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton ohjelmia. Vasemmistoliiton ja vihreiden päätavoitteena on päästä takaisin hallitukseen lähes millä ehdoilla tahansa. Myös kokemukset aiemmista vaaleista osoittavat, että nykyisiä eduskuntapuolueita tukemalla menee politiikan suunnan muutosta haluavan ääni hukkaan.

Ratkaisevaa politiikan suunnan muuttamisessa on päätöksentekijöiden painostaminen joukkovoimalla ja kansalaisten oman päätösvallan lisääminen. Tämä työväen- ja kansalaisliikkeiden muutoksen ääni on saatava kuulumaan myös eduskunnassa.

Suomen kommunistinen puolue SKP tuo vaaleihin selkeän vasemmistolaisen, punavihreän ja kapitalisminvastaisen vaihtoehdon, joka eduskunnasta nyt puuttuu. Olemme valmistelleet tämän eduskuntavaaliohjelman keskusteluissa ja tapaamisissa toreilla, lähiöissä, työpaikoilla ja erilaisissa järjestöissä. Näiden tavoitteiden puolesta sitoudumme toimimaan myös vaalien välisenä aikana. Samalla ohjelma on ehdotus yhteistyöstä, jota haluamme rakentaa kaikkien niiden kanssa, joille ihmisen ja luonnon hyvinvointi on tärkeämpää kuin liikevoitot, pörssikurssit ja alituinen kilpailu.

Vaadimme tässä Jako uusiksi! -ohjelmassa:

- Tulot on jaettava oikeudenmukaisemmin. Työn ja pääoman välistä tulonjakoa on muutettava työntekijöiden hyväksi ja perusturvaa on parannettava köyhyyden poistamiseksi.
- Työt ja työaika on jaettava tasaisemmin. Työttömyydestä ja pätkätöiden kurimuksesta on päästävä eroon ja joukkoirtisanomisille on asetettava sulku.
- Kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen lähtökohdaksi on otettava asukkaiden tarpeet, lähipalvelujen turvaaminen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.
- Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa on edettävä sanoista tekoihin.
- Asumiskustannukset on saatava kuriin ja alueellisia kehityseroja on tasoitettava.
- On siirryttävä ekologisesti kestävään ja ympäristöllisesti oikeudenmukaiseen kehitykseen.
- Suomi on pidettävä erossa Natosta ja EU:n taistelujoukoista. On toimittava sotaa ja rasismia vastaan, oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
- Päätösvalta on jaettava uudelleen laajentamalla kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja vapauttamalla demokratia suuryhtiöiden ja Euroopan unionin kahleista.

Tulot on jaettava oikeudenmukaisemmin

Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa rajusti. Se johtuu ennen muuta pääomatulojen nopeasta kasvusta. Rikkaat rikastuvat, mutta köyhät köyhtyvät. Yli 600 000 suomalaista elää EU:n virallisen köyhyysrajan alapuolella. Heidän rahansa eivät kerta kaikkiaan riitä toimeentuloon.

Palkkojen osuus kansantulosta on alentunut reilussa kymmenessä vuodessa kymmenen prosenttiyksikköä ja pääomatulojen osuus on vastaavasti kasvanut. Tämä muutos on EU-maiden jyrkimpiä. Työttömyysturva, eläkkeet ja opintotuki ovat reaalisesti heikentyneet.

Yhtiöt jakavat omistajilleen yhä suurempia osinkoja. Viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana osakkeenomistajat ovat ottaneet yhtiöistä osinkoina lähes 100 miljardia euroa. Samaan aikaan nämä voittoa tekevät yhtiöt irtisanovat työntekijöitä ja kiertävät työehtoja muun muassa alihankkijoiden ja vuokrafirmojen kautta.

Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen johdon tulopoliittinen yhteistyö Elinkeinoelämän keskusliiton kanssa on palvellut pääomapiirejä. Puheet siitä, että ristiriitojen aika on ohi ja rikkaiden rikastuminen koituu kaikkien yhteiseksi hyväksi, ovat vailla katetta. Leipäjonojen Suomi ei ole hyvinvointivaltio. Työn ja pääoman välinen ristiriita syvenee ja vaikuttaa yhä laajemmin.

SKP vaatii tulonjaon muuttamista pieni- ja keskituloisten hyväksi. Palkkoja ja niiden osuutta kansantulosta on nostettava. Työntekijöiden ostovoiman lisääminen parantaa myös työllisyyttä sekä julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta. Erityisesti matalapalkka-aloille, kuten naisvaltaisille palvelu- ja hoiva-aloille, on tehtävä tasokorotus. On säädettävä laki vähintään 1 300 euron minimipalkasta. Myös nuorille, maahanmuuttajille ja työllistettäville pitää maksaa työehtosopimusten mukaista palkkaa.

Köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen edellyttää toimeentuloturvan vähimmäistason korottamista. Työttömien peruspäiväraha, työmarkkinatuki, opintoraha, pienet eläkkeet, toimeentulotuen perusosa sekä sairaus- ja kuntoutuspäivärahat ja äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat on nostettava vähintään 800 euroon kuukaudessa verottomana. Perusturva on sidottava indeksiin, joka estää sen jäämisen jälkeen elinkustannusten ja ansiotason yleisestä kehityksestä. Tällainen uudistus toisi tasokorotuksen muun muassa kansaneläkkeisiin ja korjaisi kansaneläkkeen pohjaosan poistamisen ja ns. taitetun eläkeindeksin aiheuttamat vääryydet.

Verotuksen lähtökohdaksi on otettava tuloerojen tasoittaminen ja uuden teknologian tuoman hyödyn jakaminen oikeudenmukaisemmin. Vastustamme suurten tulojen verotuksen keventämistä ja tasaverohankkeita. Vaadimme varallisuusveron palauttamista rikkaille. Pääomatuloja on ryhdyttävä verottamaan samalla tavalla kuin palkkatuloja. Kunnallisvero on muutettava progressiiviseksi, eli tulojen nousun mukaan kiristyväksi. Verotettavan tulon alaraja on nostettava 1 000 euroon kuukaudessa. Ruuan arvonlisäverotusta on alennettava. Pienyrittäjien ja itsenäisten ammatinharjoittajien arvonlisäverotusta ja sosiaaliturvamaksuja on helpotettava. Pienituloisten saamien pienten perintöjen verotusta on kevennettävä. Suuryhtiöiden johtajien mielettömät optioedut on purettava. Pörssikauppa on laitettava verolle. On rajoitettava valuuttakeinottelua Tobinin veron kaltaisin keinoin ja estettävä veronkierto veroparatiisien kautta.

Työaikaa on lyhennettävä ja töitä on jaettava uudelleen

Suomi on maailman kilpailukykyisimpiä maita. Kilpailukyky on kuitenkin otettu tavallisten ihmisten selkänahasta. Sadat tuhannet ovat vailla työtä samaan aikaan kun toiset uupuvat työn kiireeseen ja kuormitukseen.

Suomessa on yli kymmenen vuoden talouskasvun jälkeen edelleen noin 200 000 työtöntä enemmän kuin ennen 90-luvun alun lamaa. Suurin osa hallituksen kehumista uusista työpaikoista on huonosti palkattuja pätkätöitä. Pätkätöiden, osa-aikaisuuden ja vuokratyön yleistyminen on luonut laajan työssäkäyvien köyhien joukon. Tämä koskee erityisen monia naisia, nuoria ja maahanmuuttajia.

Työttömyyden ja pätkätöiden syyt ovat poliittisia ja rakenteellisia. Ne liittyvät pörssitalouden voitontavoitteluun, uuden teknologian käyttöönoton tapoihin, EU:n politiikkaan ja talouden maailmanlaajuiseen kehitykseen. Talouden kasvu ei tuo entiseen tapaan lisää työpaikkoja.

SKP:n mielestä uuden teknologian ja talouden kasvun hedelmät on jaettava oikeudenmukaisemmin. Työttömyyden nujertamiseksi tarvitaan yleisen työajan lyhentämistä ansiotasoa alentamatta ja julkisen sektorin toimia työpaikkojen lisäämiseksi. Työn tuottavuuden kasvu on luonut tähän taloudelliset edellytykset. Työaikaa lyhentämällä voidaan helpottaa työssä jaksamista sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Samalla työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta on keino muuttaa työn ja pääoman välistä tulonjakoa työntekijöiden hyväksi.

Työsuhdeturvaa on parannettava kieltämällä voittoa tekevissä yrityksissä taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuvat irtisanomiset ja korjaamalla tilanne, jossa irtisanominen on Suomessa työnantajille muita EU-maita halvempaa. Valtion ja kuntien tulee lopettaa pätkätöiden hyväksikäyttö pysyvien tehtävien hoitamisessa ja palkata lisää vakinaista henkilöstöä. Työnantajille pitää säätää ankarat sakot pätkätöiden ketjuttamisesta. Vuokratyössä on oltava takuupalkka ja muu sopimusturva.

On säädettävä työllistämistakuu, jolla valtio ja kunnat velvoitetaan työllistämään yli vuoden työttömänä olleet ja nuoret, joilla on vaikeuksia päästä työelämään. Mahdollisuuksia ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen on parannettava. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto on palautettava kuuteen kuukauteen.

Uusi suunta kunta- ja palvelurakenteiden uudistamiselle

Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan, mutta julkisia palveluja heikennetään. Tämä näkyy muun muassa lasten ja nuorten ongelmien lisääntymisenä. Lapsista 12 - 15 prosenttia elää köyhyydessä. Monia vanhuksia, mielenterveyspotilaita ja vammaisia jätetään suorastaan heitteille. Päiväkodeissa, kouluissa, terveydenhuollossa ja vanhusten palveluissa on pulaa resursseista. Työntekijät tekevät kunnissa parhaansa, mutta joutuvat venymään usein äärirajoille, kun henkilöstöä on liian vähän.

Hallituksen ajama kunta- ja palvelurakenteiden muutos ei lisää valtion rahoitusta kuntasektorille, vaikka valtion osuus kuntien rahoituksesta on pudonnut 90-luvun alun yli 37 prosentista 27 prosenttiin. Esimerkiksi terveydenhuollon menot ovat EU-maiden alimpia. Puitelailla pyritään karsimaan lähipalveluja, rajoittamaan menoja ja vähentämään henkilöstöä kunnissa, vaikka asukkaiden tarpeet vaatisivat aivan päinvastaista.

Kuntiin ajetaan yksityisestä liiketoiminnasta omaksuttuja toimintamalleja, jotka eivät ota huomioon julkisten palvelujen luonnetta kaikille kuuluvina perusoikeuksina. Palvelujen kaupallistaminen ja yksityistäminen lisää eriarvoisuutta. Raha ratkaisee yhä useammin, ketä hoidetaan ja palvellaan. Markkinaehtoisuuden yleistyminen kunnissa merkitsee myös asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien kaventumista.

SKP vaatii uutta suuntaa kuntien ja palvelujen uudistamiselle. Lähtökohdaksi tulee ottaa asukkaiden tarpeet, lähipalvelujen turvaaminen ja peruspalvelujen järjestäminen pääsääntöisesti kuntien omana toimintana. Hoitotakuun toteuttamisen lisäksi tarvitaan hoivatakuu, jolla kunnat velvoitetaan turvaamaan vanhusten, lapsiperheiden ja muiden sosiaalipalvelut. Palvelujen eriarvoisuutta ei saa lisätä asiakasmaksuilla.

Kuntien rahoituskriisin voittamiseksi on palautettava kunnille 90-luvun alun jälkeen leikatut valtionosuudet. Tämä merkitsee viiden miljardin euron lisäämistä kuntien vuotuiseen rahoitukseen alkavalla eduskuntakaudella. Rahaa palveluihin saadaan luopumalla hyvätuloisten verohelpotuksista, saattamalla pääomatulot kunnallisveron piiriin ja muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi. Erikoissairaanhoidon rahoitusvastuu tulee siirtää kokonaan valtiolle.

Peruspalvelut ovat jokaiselle kuuluva perusoikeus, jota ei saa alistaa kauppatavaraksi. Kilpailuttamalla, yhtiöittämällä ja ulkoistamalla ei pidä heikentää myöskään työntekijöiden palvelusuhdeturvaa ja kuntien työllistämismahdollisuuksia. On ryhdyttävä uudelleen laajentamaan valtion ja kuntien omaa toimintaa muun muassa terveydenhuollossa, energiahuollossa, joukkoliikenteessä ja rakentamisessa.

Sen sijaan, että keskitetään päätösvaltaa muodostamalla suurkuntia, ylikunnallisia palvelualueita ja yhtiöitä, on laajennettava asukkaiden ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia. Nykyinen sekava ja epädemokraattinen seutu-, maakunta- ja lääninhallinto on yhdistettävä yhtenäiseksi maakuntahallinnoksi, jolle asukkaat valitsevat kunnallisvaalien yhteydessä maakuntavaltuustot. Jos kuntaliitoksia aiotaan tehdä, on niistä järjestettävä aina kunnallinen kansanäänestys.

Arjen turvallisuutta on vahvistettava säätämällä kansalaisten sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien loukkaaminen rikokseksi. Valtion rikosvahinkovastuuta tulee laajentaa. Lisäksi on aikaansaatava katastrofiluontoisten vahinkojen korvausjärjestelmä.

Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo on turvattava

Naiset saavuttivat äänioikeuden jo sata vuotta sitten ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta on säädetty lailla. Naisille maksetaan kuitenkin keskimäärin viidenneksen matalampaa palkkaa kuin miehille. Naiset ovat monella muullakin tavalla edelleen alistetussa asemassa.

Tulopoliittisten sopimusten ja työn arviointien yhteydessä luvatut tasa-arvoratkaisut ovat jääneet lähinnä kosmeettisiksi. Kun julkisen sektorin työntekijöistä 70 % on naisia, ovat julkisten menojen leikkaukset heikentäneet erityisesti naisten asemaa työmarkkinoilla. Pätkätöiden ja osa-aikaisen työn teettäminen koskee sekin kaikkein laajimmin naisvaltaisia palvelualoja.

Julkisten palvelujen heikentämiseen liittyy naistyön arvoa polkevia "piika-yhteiskunnan" piirteitä, kun verohelpotuksilla lisätään hyvätuloisten mahdollisuuksia hankkia palveluja ja julkisen vallan tehtäviä siirretään omaisille. Naisia alistetaan myös kaupallisessa mainonnassa ja viihdeteollisuudessa. Väkivalta on valitettavan monissa perheissä arkea. Parisuhde- ja adoptiolainsäädäntö ei kohtele tasa-arvoisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä.

SKP:n mielestä sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttaminen vaatii tuntuvia lisäyksiä tasa-arvoeriin ja naisvaltaisten alojen palkkoihin. Samasta työstä on maksettava sama palkka ja samapalkkaisuusohjelmien toteuttamiseen on turvattava riittävä rahoitus.

Lyhentämällä yleistä työaikaa ansiotasoa alentamatta on helpotettava työn ja perhe-elämän yhdistämistä. On taattava mahdollisuus kokoaikaiseen työhön ja turvattuun työuraan. Lapsilisiä, vanhempainrahaa ja elatustukea on korotettava.

Perinteisen perhemallin ohella on turvattava uusperheiden, yksin elävien ja vähemmistöjen tasavertaiset oikeudet, kuten homo- ja lesboparien adoptio-oikeus.

Oikeus asumiseen ja alueelliseen tasa-arvoon

Asumiskustannukset ovat nousseet vuokrasääntelyn purkamisen jälkeen noin puolella. Samaan aikaan muuttoliike on kiihtynyt yhtä rajuksi kuin suuri muuttoaalto 1960-70 -luvuilla. Molempien ilmiöiden taustalla on markkinaehtoinen politiikka.

Asuminen ja työllisyys on jätetty suurten yhtiöiden hallitsemien markkinoiden armoille. Asumiskustannusten erityisen raju nousu kasvukeskuksissa pakottaa monet asumaan ahtaasti ja käymään töissä entistä kauempaa. Asuntovelkaisuus pahenee.

Valtionyhtiöiden yksityistäminen, julkisten palvelujen heikentäminen, kannattavien yhtiöiden toimintojen siirtäminen halpatyövoiman maihin ja kansallisen aluepolitiikan alasajo on kiihdyttänyt muuttoliikettä.

EU on kiihdyttänyt maatalouden rakennemuutosta, jonka seurauksena lähes puolet maatiloista on kadonnut. Jäljelle jääneillä tiloilla ovat työmäärä ja velat kasvaneet. Viljelijöiden tulot ovat jääneet jälkeen ja tukipolitiikka on suosinut suuria pääomavaltaisia tiloja.

SKP vaatii asumiskustannusten alentamista palaamalla vuokrasääntelyyn, helpottamalla asuntorahaston lainaehtoja sekä lisäämällä valtion ja kuntien omaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. On taattava lailla jokaiselle oikeus asuntoon.

Jotta ihmisten ei ole pakko muuttaa työn ja palvelujen perässä pois kotiseuduiltaan, on laajennettava valtion yritystoimintaa ja vahvistettava kuntien rahoitusta erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa ja taantuvilla teollisuusalueilla. Kaupunkikeskuksissa on huolehdittava myös lähiöiden työllisyydestä ja palveluista.

Suomessa tarvitaan itsenäistä maatalous- ja aluepolitiikkaa, joka edistää monipuolista tuotanto- ja elinkeinorakennetta. Maataloudessa on siirryttävä suurtuottajia suosivasta tuesta ja vientituesta sellaiseen tilakohtaiseen tukeen, joka turvaa kaikille viljelijöille riittävän toimeentulon. Tämä edellyttää irtaantumista EU:n maatalouspolitiikasta, joka on ristiriidassa paitsi suomalaisen myös kehitysmaiden maatalouden kehittämisen tarpeiden kanssa.

Oikeus koulutukseen ja kulttuuriin kuuluu kaikille

Suomi on saanut kansainvälistä mainetta korkeatasoisesta koulujärjestelmästä. Koulutuksen ja tiedonvälityksen merkitys on yhä suurempi. Markkinaehtoisuus ja suurten yhtiöiden edut ohjaavat kuitenkin myös niiden kehitystä.

Koulutuksen eriarvoisuus on alkanut uudelleen lisääntyä. Opintorahaa ei ole korotettu lainkaan yli kymmeneen vuoteen. Koulut eriytyvät. Työnantajien ja kaupalliset intressit vaikuttavat yhä laajemmin opetukseen ja tutkimukseen. Kirjastot ja koulujen harrastustoiminta kärsivät määrärahojen vähyydestä.

Media on kaupallistunut ja sen omistus on keskittynyt. Samaan aikaan Yleisradio on karsinut omaa tuotantoa ja ulkoistanut toimintoja. Valtiovalta on supistanut vaihtoehtoisen lehdistön tukea. Kaupalliset tuottovaatimukset ja julkisen rahoituksen puute kaventavat yleensäkin luovan ja kriittisen kulttuurin mahdollisuuksia. Myös urheilua ja liikuntaa hallitsee yhä enemmän kaupallisuus.

SKP:n mielestä koulutuksen, kulttuurin ja tiedonvälityksen tulee kuulua kaikille. Vaadimme koulujen, kirjastojen ja kulttuurin rahoituksen lisäämistä. Haluamme kehittää yhtenäistä peruskoulujärjestelmää ja eheytetyn koulupäivän puitteissa toteutettavaa aamu- ja iltapäivätoimintaa. Kaikille on turvattava mahdollisuus ammatilliseen tai korkeakoulututkintoon. Vastustamme koulujen ja korkeakoulujen lukukausimaksuja ja yksityistämistä. Julkisin varoin ylläpidettyjen liikuntatilojen tulee olla kaikkien käytettävissä.

Yleisradion ohjelmistoa on kehitettävä monipuolisena ja korkeatasoisena vaihtoehtona kaupallisille medioille. Siirtymistä vain digitaalisiin televisiolähetyksiin on lykättävä ja se on toteutettava niin, että kaikilla on mahdollisuus digitelevisioon. On lopetettava lehdistötukien jaossa ilmenevä syrjintä ja lisättävä kulttuuri- ja mielipidelehtitukea. On turvattava ruotsin ja saamen kielen asema. Maahanmuuttajien oikeudet saada koulutusta suomen ja omalla äidinkielellään sekä muuhun koulutukseen ja kulttuuriin on turvattava.

Ekologinen rakennemuutos on kiireellinen

Ilmastonmuutos osoittaa, että tarvitaan kiireellisiä ja radikaaleja toimia talouden sopeuttamiseksi luonnon tuotto- ja uusiutumiskykyyn. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä Suomen teollisuus ja hallitus kuuluvat kuitenkin EU:n jarrumiehiin. Ne eivät aio vähentää päästöjä edes Kioton sopimuksen vaatimattomien tavoitteiden mukaisesti.

Hallitus on puolittanut teollisuuden sähköveron samaan aikaan kun energiayhtiöt nostavat kotitalouksien energialaskuja keinotellen pohjoismaisella sähköpörssillä ja päästökaupalla. EU:n yhteisten sähkömarkkinoiden avaaminen tulee lisäämään paineita hintojen korottamiseen. Uusiutuvan energian ja energiaa säästävän teknologian tukemisesta annettuja lupauksia ei ole toteutettu. Sen sijaan valtaeliitti pohjustaa jo kuudennen ydinvoimalan rakentamista.

Ympäristöpolitiikasta on tehty yhä enemmän markkinaehtoista. Julkisen liikenteen ja ympäristönsuojelun määrärahoja on supistettu vuosi toisensa jälkeen. Monet kunnat ovat yksityistäneet energia-, vesi- ja jätehuoltoa. Kaivoslainsäädännön jälkeenjääneisyys uhkaa tehdä useista alueista ylikansallisten yhtiöiden uraanilouhinnan temmellyskenttiä.

SKP:n mielestä Suomen tulee toimia edelläkävijänä ilmastomuutoksen hillitsemisessä ja talouden ekologisessa rakennemuutoksessa. Tämä edellyttää energiaa ja luonnonvaroja säästävän teknologian edistämistä. Samalla voidaan vähentää öljyriippuvuutta ja edistää työllisyyttä kasvavilla uuden ympäristöteknologian markkinoilla. On edistettävä oikeudenmukaisuutta myös kansainvälisissä ympäristösopimuksissa. Esimerkiksi ilmastomuutoksen hillitsemisen laskut on suunnattava ensisijassa ihmiskunnan rikkaimmalle kuudennekselle, joka tuottaa päästöistä yli puolet.

Vastustamme kuudennen ydinvoimalan rakentamista. Kotimaisen uusiutuvan energiatuotannon kehittämien on turvallisempi, työllistävämpi ja edullisempi vaihtoehto. Sitä voidaan täydentää maakaasun käytöllä. Vaadimme ilmastopäästöjen vähentämistä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tämä edellyttää myös panostamista joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen kehittämiseen.

Ympäristön suojeleminen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ympäristöä koskevissa ratkaisuissa edellyttävät julkisen vallan keskeistä osuutta muun muassa energiatuotannossa ja liikenteessä. Energiatuotanto on otettava valtion ja kuntien hallintaan ja energiayhtiöiden kuluttajilta perimiä ylihintoja on alennettava. Rautatieliikennettä ei pidä kilpailuttaa. Ympäristöverotus on kohdistettava ensisijassa suuryhtiöiden energian ja luonnonvarojen kulutukseen. Ruokaturvasta on pidettävä huolta. Kaivoslaki on korjattava niin, että turvataan asukkaiden oikeus vaikuttaa elinympäristöönsä. Itämeren suojelussa on edettävä sanoista tekoihin.

Irti EU-komennosta - toisenlaisen Euroopan puolesta

Suomen eduskunta hyväksyi EU:lle esitetyn perustuslain, vaikka suomalaisten enemmistö vastusti sitä. Myös seuraava eduskunta joutuu ottamaan asiaan kantaa. EU-maiden johtajat valmistelevat perustuslaista näennäisesti uutta versiota, koska alkuperäinen ei voi tulla voimaan Ranskan ja Hollannin kansojen torjuttua sen kansanäänestyksessä.

Poliittinen eliitti yrittää muutenkin jatkaa EU:n vallan vahvistamista ja uusliberalistista politiikkaa kansalaisten vastustuksesta piittaamatta. Suomessa kaikkien keskeisten eduskuntapuolueiden - kokoomuksen, RKP:n, keskustan, SDP:n, vihreiden ja Vasemmistoliiton - johto on sitoutunut EU:n päälinjoihin ja unionin vallan vahvistamiseen. Ne ovat myös tukeneet EU:n muun muassa Maailman kauppajärjestössä ajamaa työntekijöiden ja kehitysmaiden oikeuksia polkevaa linjaa.

Eduskunta on ilman suurempia vastalauseita hyväksynyt EU:n palveludirektiivin, joka murentaa työehtosopimuksia ja monia julkisia palveluja. Se on tukenut työaikadirektiiviä, joka uhkaa työväenliikkeen historiallisia saavutuksia työajan lyhentämisessä. Kerta toisensa jälkeen hallitus ja eduskunta ovat myös alistuneet EU:n maatalousratkaisuihin, joilla on vahvistettu ylikansallisen elintarviketeollisuuden asemaa paikallisen tuotannon ja kehitysmaiden kustannuksella.

SKP vastustaa Euroopan unionia ja sille esitettyä perustuslakia. Pyrimme irti EU-komennosta ja vaadimme, että kansalaisten pitää saada ratkaista kansanäänestyksellä hyväksytäänkö EU:n perussopimukset vai ei. Haluamme rakentaa toisenlaista Eurooppaa, jossa ihmisten perusoikeuksia ei alisteta kapitalistiselle voitontavoittelulle. Vastustamme linnake-Eurooppaa. Meille Eurooppa ei ole vain EU. Se on kaikkien Euroopan kansojen tasavertaista yhteistyötä ja solidaarista toimintaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

Sotaa ja Natoa vastaan

USA:n uuskonservatiivisen hallinnon pyrkimys maailmanherruuteen on lisännyt sodan vaaraa. Suomen hallitus ja eduskunta ovat kuitenkin olleet häpeällisen hiljaa USA:n ja sen liittolaisten sotapolitiikasta, joka on kylvänyt tuhoa ja kuolemaa Irakissa, Afganistanissa, Palestiinassa ja Libanonissa. EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Nato-kumppanuus ja transatlantinen yhteistyö USA:n kanssa ovat johtaneet siihen, että Suomella ei ole enää itsenäistä ulkopolitiikkaa.

Suomalaisten suuri enemmistö kannattaa edelleen sotilaallista liittoutumattomuutta ja vastustaa liittymistä Natoon. Monet puolueet yrittävät kuitenkin välttää eduskuntavaaleissa selvän kannan ottamista Natoon. Ne haluavat jättää oven auki sille, että Natoon liittyminen voidaan ottaa esille myöhemmin, esimerkiksi seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelussa. Käytännössä Nato-jäsenyyttä on jo pitkään valmisteltu yhteensä miljardien asehankinnoilla ja yhteisillä harjoituksilla Nato-joukkojen kanssa.

Osallistuminen Naton sotatoimiin Afganistanissa ja EU:n taistelujoukkoihin ovat uusia askelia tällä tiellä. Rauhanturvalain korvaaminen kriisinhallintalailla antaa mahdollisuuden lähettää joukkoja EU:n ja Naton operaatioihin myös ilman YK:n valtuutusta.

Suomen itärajan muuttaminen Naton rajaksi olisi suoranainen provokaatio Venäjää kohtaan. Naton politiikka on omiaan vain voimistamaan Venäjän kehityksen epädemokraattisia piirteitä.

SKP vastustaa ehdottomasti Natoon liittymistä. Olemme myös EU:n taistelujoukkoihin osallistumista vastaan ja vaadimme suomalaisjoukkojen vetämistä pois Afganistanista. Osallistuminen Naton ja EU:n sotilaalliseen toimintaan tuo vain lisää turvallisuusuhkia. Sen sijaan liittoutumattomana Suomi voi toimia kansainvälisten ristiriitojen sovittelijana ja tukea YK:n roolin kehittämistä. Suomalaisten turvallisuutta ei lisätä myöskään sotilaallisella vastakkainasettelulla Venäjän kanssa vaan kehittämällä yhteistyötä Venäjän ja venäläisten työväen- ja kansalaisliikkeiden kanssa.

Asevarustelusta on suunnattava varoja suomalaistenkin turvallisuuden todellisten ongelmien, kuten työttömyyden, köyhyyden ja ympäristökatastrofien torjumiseen. Siviilipalvelusaikaa on lyhennettävä. Kehitysyhteistyön määrärahat on nostettava YK:n tavoitteiden mukaisesti 0,7 prosenttiin kansantuotteesta ja kehitysmaiden velat on annettava anteeksi.

Tule mukaan tekemään vaaleista vastalause ja vaatimus uusjaosta

SKP:n ehdokkaana on kommunisteja, sosialisteja, punavihreitä sekä sitoutumattomia ay- ja kansalaisliikkeiden aktiiveja. Meitä yhdistää halu puolustaa työväen- ja kansalaisliikkeiden saavutuksia ja nostaa vaaleissa esiin vaatimus tulojen, työn ja päätösvallan uusjaosta. Nämä vaatimukset ovat ristiriidassa vallalla olevan uusliberalismin ja kapitalistisen voitontavoittelun kanssa. Ne suuntautuvat kapitalismin puitteiden yli, kohti perusteiltaan toisenlaista kehitystä. Useimmille meistä se tarkoittaa uudenlaista sosialismia.

Meille vaaliohjelma ei ole vain sanoja, jotka voi unohtaa kun vaalit ovat ohi. Emme suostu myymään periaatteitamme hallituspaikoista tai puoluetukirahoista. Meille vaaliohjelma on toiminnan asia, tekoja työväen ja vähävaraisten puolesta. Haluamme rakentaa laajaa punavihreää, uusliberalismin vastaista yhteistyötä, joka murtaa nykyisen politiikan vaihtoehdottomuutta ja avaa lisää vaikutusmahdollisuuksia niille, joiden ääni ei nyt kuulu päätöksenteossa.

Sata vuotta sitten saavutettu äänioikeus ja monet muut perusoikeudet ovat työtätekevien ihmisten työn ja luokkataistelun tulosta. Tässä kampailussa on kapitalisminvastaisella vasemmistolla ollut ratkaisevan tärkeä merkitys. Vahva SKP ja kansandemokraattinen liike, SKDL vaikuttivat pitkään vasemmistolaistavasti koko työväenliikkeeseen ja painosti muita puolueita uudistuksiin.

Nykyisestä eduskunnasta puuttuu selkeä vasemmistolainen ja punavihreä vaihtoehto. SDP:n johto on liittoutunut taloudellisen valtaeliitin kanssa. Vasemmistoliitto ja vihreät haluavat nekin mukaan hallitukseen, vaikka oikeiston kanssa. Valtapuolueet pyrkivät myös estämään vaihtoehtojen esiin pääsyä.

SKP haluaa rakentaa uudentyyppistä demokratiaa, joka perustuu ihmisten omaan toimintaan omien tavoitteidensa ja oman vaikutusvaltansa hyväksi. Se merkitsee työtätekevien ja vähävaraisten ihmisten etujen puolustamista työpaikoilla, asuinalueilla, kuluttajina, kulttuurin ja muilla alueilla. Tälle vaikuttamiselle on avattava lisää mahdollisuuksia kehittämällä itsehallintoa ja osallistuvaa demokratiaa työpaikoilla, oppilaitoksissa ja kunnissa. Ennen muuta on ulotettava demokratia sinne, missä nyt määrää raha, niin, että taloudellinen valta ei enää keskity harvojen käsiin.

Kansalaisten on voitava ohjata kansanedustajien toimintaa myös vaalien välillä. Erääksi keinoksi tähän esitämme kansalaisaloitetta, jolla esimerkiksi 10 000 allekirjoittajaa saa aloitteensa eduskunnan käsittelyyn. Suurista periaatteellisista ratkaisuista vaadimme järjestettäväksi sitovan kansanäänestyksen. Vaalioikeutta ei saa rajoittaa äänikynnyksellä tai kieltämällä vaaliliitot. Vaalien suhteellisuutta on parannettava tasauspaikkajärjestelmällä ja turvaamalla vaihtoehtojen esiin pääsy mediassa.

Vastustamme perusoikeuksien, kuten lakko-oikeuden, mielenosoitusvapauden ja viranomaisten ratkaisuja koskevan valitusoikeuden kaventamista. Kansallisuuden, kielen, sukupuolen tai muulla perusteella tapahtuva syrjintä on torjuttava.

Kutsumme mukaan tuomaan politiikkaan rehellisen vasemmistolaisen ja punavihreän vaihtoehdon, joka vastaa 2000-luvun haasteisiin. Ei kannata jäädä vain protestoimaan kotona television äärellä tai kapakan kantapöydässä. Voimme yhdessä rakentaa vaatimusliikkeen, joka avaa lisää vaikutusväyliä, jossa sanat ja teot ovat yhtä ja jossa ei ole hukattu ihanteita, työväenliikkeen sosialistisia ja uusien kansalaisliikkeiden nostamia punavihreitä aatteita.

(Vaaliohjelma on hyväksytty SKP:n keskuskomiteassa 7.1.2007)