Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SKSL/348

Suomen kansallissosialistinen liitto

Suomen Kansallissosialistisen Liiton yleisohjelma


  • Puolue: Suomen kansallissosialistinen liitto
  • Otsikko: Suomen Kansallissosialistisen Liiton yleisohjelma
  • Vuosi: 1932
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

Suomen Kansallissosialistisen Liiton yleisohjelma 1932

I. Yleisiä suuntaviivoja.

1. Kansallissosialismin tarkoituksena on täyttää nykyajan historiallisen kehitysvaiheen vaatima välttämätön tehtävä: yhteiskunnallisen ristiriidan ratkaiseminen yhteensovittamalla kansallisuusaate ja sosialismi.

Tämän tehtävän se täyttää perinpohjin muuttamalla nykyisen yhteiskunta- ja talousjärjestelmän, mikä suurimmaksi osaksi perustuu harvojen yksityisten omanvoitonpyyntiin koko kansan ja varsinkin sen vähävaraisen enemmistön edusta välittämättä, ja luoden tilalle yhteiskunnan omistukseen ja kansan yhteishyvään perustuvan yhteiskunta- ja talousjärjestelmän, jossa kokonaisuuden etu toteutuu. Samalla asettaa kansallissosialismi suunnitelmanmukaisuuteen ja tieteellisiin laskelmiin perustuvan talouspolitiikan nykyisen taloudellisen epäjärjestyksen, mielivallan ja epävarmuuden tilalle, mitkä kaikki niin suuresti vahingoittavat kansan suuren enemmistön elinehtoja ja heikentävät kansan kokonaisuuden kulttuurikehitystä.

Maa tarvitsee varmuutta, järjestystä ja työrauhaa taloudellisten ristiriitojen ja uuden kansalaissodan uhkan tilalle. Jokaisen todella isänmaallisen kansalaisen velvollisuus on myötävaikuttaa Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi ja korkean suomalaisen sivistystason luomiseksi edistämällä siirtymistä edelläsanottuun talousjärjestelmään, joka yksin voi kehittää Suomen kansasta terveen kansallisen kokonaisuuden.

2. Kansallissosialismi nojautuu siihen tosiseikkaan, että työ - niinhyvin henkinen kuin aineellinenkin - on sekä kansan että yksilön hyvinvoinnin ja sivistyksen välttämätön välikappale samalla kun se on myöskin ihmiselämän keskeisimpiä tarkoitusperiä. Tämän johdosta täytyy myös valtion, joka on kansakunnan korkein järjestysmuoto, palvella työtä ja vapauttaa työvoimalle keskeytymättömät työskentelymahdollisuudet. Talouselämän suunnitelmanmukaisuudesta johtuu, että talouspulien ja työttömyyden vaara supistuu uudessa yhteiskunnassa miltei olemattomiin. Kansallissosialismi tekee valtiolle mahdolliseksi johtaa kansan taloudellista ja sivistyksellistä kehitystä, joten taantumus voidaan tehokkaasti torjua ja paikallaan seisomista välttää. Tässä suhteessa on erinomaisen tärkeä se seikka, että kansallissosialistisessa yhteiskunnassa valtio määrää kulutuksen ja säästämisen välisen suhteen eli taloudellisen vaurauden - ja senmukaan henkisenkin sivistyksen - edistymisnopeuden.

3. Yhteiskunnan vapaa kehitys on johtamassa yhä suurempaan suunnitelmallisuuteen talouselämän alalla. Tämä ilmenee m.m. yhteiskunnan järjestäytymisessä taloudellisen toiminnan ja ammatin pohjalla. Kaikilla ihmistyön aloilla, joilla vielä noin puolisen vuosisataa sitten vallitsi pelkkä yksilöllinen aloite ja toiminta, on nyt yhtiöitä, osuuskuntia, yhdistyksiä, seuroja ja muita järjestöjä, jotka pyrkivät sovelluttamaan käytäntöön tarkkoja laskelmia määrättyjen yhteisten etujen saavuttamiseksi. Tämän luonnollisen ja vapaan kehityksen korkeimpana asteena on valtio, jonka täytyy johtaa talouselämää koko kansakunnan etua silmälläpitäen ja sovittamalla yhteen eri työalojen ristiriitaiset intressit. Historiallinen kehitys on tosiasiallisesti ja ratkaisevasti siirtymässä pois individualismista ja jättämässä taakseen yksilöllisen talousjärjestelmän. Tämä on tietoisesti tajuttava ja valtion koneisto muutettava uuden aikakauden vaatimusten mukaiseksi.

II. Valtiosäännön perusteet.

4. Yhtenäisen ja suunnitelmanmukaisen talousjärjestelmän korkein johto uskotaan työ- ja ammattieduskunnalle, joka perustuu eri tuotantoalojen yhteenliittymiseen työn oikeuden pohjalla. Nämä ammatilliset järjestöt ovat virallisia valtio-orgaaneja, koska niiden edustajat korkeimmassa asteessa määrittelevät valtiotahdon yhdessä valtion päämiehen kanssa. Toiselta puolen ne kaikki omissa puitteissaan suorittavat valtion niille uskomia tehtäviä. Niihin kuuluminen on pakollinen. Jokaisella maakunnalla tai muulla erikoisluontoisella alueellisella kokonaisuudella on oma työ- ja ammattiedustus.

Työ- ja ammattiedustukselle on pidettävä oleellisena, että suuret ammatilliset yhtymät valitsevat eduskunnan, mutta pienetkin ammatilliset erikoisalat ovat oikeutetut olemaan edustettuja, milloin niiden omaa alaa koskevia asioita käsitellään ja ratkaistaan.

Puolue-edustuksesta on kokonaan luovuttava, koska puolueet miltei säännöllisesti asettavat puolue-etunsa kansan kokonaisuuden, jopa usein niiden kansalaispiirien edelle, joiden hyötyä valvomaan ne on perustettu. Sitä paitsi ne ovat liiaksi taipuvaisia pitämään kiinni kerran omaksumistaan periaatteista silloinkin, kun nämä ovat kadottaneet jo kaikki arvonsa, ja edelleen ne pitävät yksilöitä, joiden taloudelliset edut ovat puolueista riippuvaisia myös aatteellisessakin riippuvaisuudessa. Sen jälkeen, kun kansanvalta on saatettu nojautumaan työ- ja ammattieduskuntaan, ovat erilaisiin ihanteisiin perustuvat puolueet täysin tarpeettomia valtiollisina toimieliminä, joskin niitä vapaina järjestöinä tulevaisuudessakin saattaa esiintyä.

5. Presidentin valitsee kansa kuudeksi vuodeksi kerrallaan yleisen, yhtäläisen, salaisen ja välittömän äänioikeuden pohjalla. Jollei ensimmäisessä äänestyksessä kukaan ehdokkaista saa ehdotonta enemmistöä, toimitetaan uusi äänestys kahden enimmän ääniä saaneen välillä.

6. Valtioneuvosto, johon presidentti kutsuu tietorikkaita ja ammatissaan erikoisesti ansioituneita jäseniä, on velvollinen eroamaan, jos työ- ja ammattieduskunta sitä ehdottomalla äänten enemmistöllä kaikista äänistä vaatii. Presidentillä on kuitenkin tällöin oikeus joko hajoittaa eduskunta ja vedota uusiin vaaleihin tai suorastaan vedota kansanäänestykseen. Valtioneuvoston yksityinen jäsen on velvollinen eroamaan, jos asianomaisten ammattien edustajat eduskunnassa sitä vaativat,

7. Määrätyt tärkeät asiat alistetaan kansanäänestyksellä ratkaistaviksi. Siten turvataan yksilöllinen oikeus ja vapaus. Kansanäänestyksessä on voimassa yleinen, yhtäläinen, salainen ja välitön äänioikeus. Äänioikeuden ikäraja on oleva 21 vuotta. Äänioikeutettujen kansalaisten määräluvulla on oikeus tehdä kansanaloite. Täten asetetaan todellinen kansanvalta tarkoituksettomaan puolueharvainvallan tilalle.

Jos työ- ja ammattieduskunnassa ei uudistetusta yrityksestä huolimatta saada ratkaisua asiassa, jolla on yleinen merkitys, päättää asiasta presidentti, jolla kuitenkin on oikeus vedota kansanäänestykseen, jos hän katsoo siihen olevan syytä.

III. Yksilölliset oikeudet.

8. Sananvapaus, samoinkuin kokoontumis- ja yhdistysvapaus ja muut Suomen nykyisen H.M:n kansalaisille turvatut vapaudet ja oikeudet säilytetään samoilla ehdoilla kuin ne ovat turvatut nykyisessäkin H.M:ssa. Siis ainoastaan lailla niitä voidaan määräajaksi rajoittaa.

Jokaisella on omistusoikeus siihen, mitä hän on työllään ansainnut tai perinnyt. Kuitenkin valtio on kaiken ylin omistaja, joten se voi ottaa suoranaisesti haltuunsa sellaiset omaisuudet tai omaisuuksien osat, joita ei käytetä yleisedun mukaisesti.

9. Tieteellinen tutkimusvapaus ja korkeakoulujen opetusvapaus on ilman ehtoja turvattava.

IV. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen ohjelma.

10. Talouselämä on yhteiskunnallistettava. Valtio lunastaa ne yritykset, jotka päätetään sosialisoida, obligaatioita vastaan, joista se maksaa 4 % korkoa. Samoin valtio antaa vastaavat obligaatiot kaikista muistakin säästöjen sijoituksista, joista sellainen vaatimus tehdään. Yhden perheen korkotulot älkööt kuitenkin nousko yli 60.000 Smk:n vuodessa nykyisten arvojen mukaan. Ensimmäisen omistajan kuoltua annuleerataan obligaatiot; ne eivät siis periydy.

Perintövero olkoon sopusoinnussa uuden yhteiskuntajärjestelmän kanssa.

Nimenomaan luonnon ja nykyisen kehitysasteen asettamien esteiden johdosta ei maataloutta voida Suomessa sosialisoida ainakaan huomattavassa määrässä.

Valtion haltuun otetut liikkeet, joilla on oma johto ja edustuksellinen itsehallinto, kilpailevat keskenään tuotteiden laadun ja tuotannon täsmällisyyden kehittämisessä.

Liikeyritysten hallintoneuvostoihin nimitetään hallituksen, asianomaisen ammatin sekä liikkeen oman itsehallintokunnan edustajat. Hallintoneuvosto nimittää johtokunnat.

Liikevoiton käyttämisen perusteista määrää valtio.

11. Maatalouden tulee palvella yleisiä ja yhteisiä taloudellisia päämääriä, kuten muidenkin talouselämän alojen.

Pienviljelijäin taloudellisesta menestyksestä on valtion pidettävä hyvää huolta.

Tilattoman väestön maahan kiinnittämiseksi luo valtio uusia pientiloja perintövuokraoikeudella.

Valtio lunastaa velkaantuneita maatiloja perintövuokratiloiksi, mikäli tilanomistajat niin haluavat.

Sosialisoimisen tapahduttua tärkeimmillä aloilla raukeavat maatalouden velat, valtion antaessa yllämainitut obligaatiot velkojille, jolloin valtion ja maanomistajan välinen suhde järjestetään eri sopimuksella .

12. Eri tuotantoaloja varten perustetaan tarkastusvirastoja, jotka hallitus asettaa asiantuntijoista ja työläisten luottamusmiehistä. Niillä on valta nostaa syytteitä johtajia ja työntekijöitä vastaan, jos nämä laiminlyövät tehtävänsä tai hoitavat ne huonosti. Syytteet ratkaisee erikoinen työtuomioistuin tai sen paikalliset osastot. Rangaistuksina käytettäköön mieluimmin pakkotyötä.

13. Taloudellinen valta kuuluu yksinomaan valtiolle, joka kuitenkin voi luovuttaa kunnille ja itsehallintokunnille - ehkä yksityisillekin - joko kokonaan tai mieluummin vain osaksi nimenomaan paikallista merkitystä omaavia aloja.

Valtion velvollisuutena on kaikenlaatuisen työvoiman kehittäminen.

Työvoiman käyttäminen tuottamattomaan työhön on supistettava mahdollisimman pieneksi, jotta kansan elintaso nousisi mahdollisimman korkealle.

14. Sosialisoimisen tapahtuessa raukeavat kaikki velat, paitsi edellämainitut valtion obligaatiot.

Kaikista ulkomaisista veloista vastaa valtio, jolle siirtyvät myös kaikki ulkomaiset saatavat.

Sosialisoimisen ulkopuolelle voidaan jättää sellaiset ulkomaalaisten omistamat liikelaitokset, joiden yhteiskunnallistaminen ei ole sopusoinnussa yleisedun kanssa. Ne ovat kuitenkin tarkastuksen alaisia. Jos ne sosialisoidaan, maksetaan niistä täysi korvaus.

V. Sivistyspoliittinen ohjelma.

15. Koska tiedon merkitys on nykyään tavattomasti kasvanut varhaisempiin aikoihin verrattuna ja koska tieto on käynyt erittäin tärkeäksi kansan syville riveille, jotka voivat saada tietonsa vain äidinkielellään eli siis Suomessa suomenkielisen opetuksen ja kirjallisuuden kautta, on suomalaiseen sivistystyöhön käytettäviä varoja lisättävä siten, että näihin tarkoituksiin määrätyt julkiset varat jaetaan suomalaisen ja ruotsalaisen sivistysyhteisön kesken väestösuhdeperiaatteen mukaan.

16. Tietopuolisen sivistyksen laajentamiseen eri kansalaispiirien keskuudessa varsinkin yhteiskunnallisen ja valtiollisen tiedon alalla on kiinnitettävä mitä suurinta huomiota, erittäinkin kun yleistynyt tieto on uuden yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen onnistumisen tärkeimpiä edellytyksiä.

17. Suomen kieli on oleva ainoa virallinen kieli. Kuitenkin on ruotsalaiselle väestölle turvattava oikeus käyttää omaa kieltänsä omien paikkakuntien virastoissa sekä annettava oikeus sivistykselliseen itsehallintoon henkilökohtaisen valinnan pohjalla.

18. Helsingin Yliopisto ja Teknillinen Korkeakoulu on tehtävä kokonaan suomenkielisiksi.

19. Yleinen opetus- ja kasvatusjärjestelmä olkoon sopusoinnussa uuden yhteiskuntajärjestelmän kanssa.

Ammatillista sivistystä on erikoisesti tehostettava ja erikoista huomiota kiinnitettävä sellaisten teknillisten ja taloudellisten voimien kasvattamiseen, jotka kykenisivät johtamaan yhteiskunnallistettuja liikeyrityksiä.

Korkeakouluissa opiskelu älköön riippuko varallisuudesta, vaan yksinomaan lahjakkuudesta.

Lahjakkaiden tiedemiesten, kirjailijain ja taiteilijain työtä on julkisilla varoilla tehokkaasti tuettava.

20. Sanomisto ja julkaisutoiminta on tehtävä riippumattomaksi yksityisintresseistä ja yritysten kannattavaisuudesta. Muuten ei ole todellista valtiollista, yhteiskunnallista ja kirjallistaiteellista vapautta.

21. Kirkko on oleva erillinen itsehallinnollinen yhdyskunta, jota valtio voi määrätyillä ehdoilla avustaa. Seurakuntien ym. uskonnollisten yhdyskuntien omaisuutta ei sosialisoida.

Vl. Ulkopoliittinen ohjelma.

22. Suomen kansa on kehityksessään myöhästynyt, kun sillä ei ole ollut määräämisvaltaa omassa maassaan. Varsinkin Ruotsin valta on sivistyksellisesti viivyttänyt Suomen kehitystä, koska se loi Suomeen vieraskielisen sivistyksen, joka vielä autonomisessakin Suomen valtiossa oli suomenkielisen sivineistön esteenä. Samoin on riippuvaisuus Venäjästä monin tavoin viivyttänyt Suomen yhteiskunnallista ja sivistyksellistä kehitystä. Ei mikään kansa voi kehittyä korkealle paitsi omasta tahdosta, omalla vastuulla omaksi hyväksi. Sen vuoksi on kansainvälinen valtiollinen riippuvaisuus ehdottomasti hyljättävä ja kaikki voimat koottava puolustamaan Suomen suvereenista itsenäisyyttä. Luja puolustustahto ja voima voidaan nojata vain yhteisetuun ja yhteishenkeen, joiden edellytyksenä kansallissosialismi on.

23. Kansojen elämässä on oma etu ehdottomasti ratkaisevin vaikutin, koska kansat edustavat lukuisien sukupolvien työn jatkuvaisuutta. Mikään sukupolvi ei saa vaarantaa aikaisempien sukupolvien jättämää perintöä eikä niitä elinehtoja, jotka tulevat polvet ovat oikeutettuja edeltäjiltään vaatimaan. Kansakunnat muodostavat täten suuria työyhteisöjä, eläviä organismeja, joiden keskinäisissä suhteissa omat edut ovat jokaista sukupolvea velvoittavia. Tietoisuus tästä on oleva myös Suomen ulkopolitiikan määräävin vaikutin.

24. Edellämainittu ei kuitenkaan merkitse kansallista eristäytymistä. Päinvastoin on tunnustettava kansojen keskinäinen sivistyksellinen ja taloudellinen riippuvaisuus ja kaikin tavoin kehitettävä kansainvälistä yhteistyötä ja hyvää yhteisymmärrystä, koska kansoilla on myös paljon yhteisiäkin etuja. Valtiollisesti täysin vapaiden kansojen kilvoittelu sivistyksen, talouden, urheilun j.n.e. aloilla on ihmiskunnan yleisen edistyksen tärkeimpiä kannustimia.

Suomen Kansallissosialistinen Liitto on tietoinen siitä, että Suomen luonnonantimet on erinomaisen yksipuolisia. Tämän johdosta se pitää mitä suotavimpana, kansallissosialismin toteuduttua useimmissa Euroopan maissa, elimellisen ja hyvin organisoidun taloudellisen yhteistyön aikaansaamista Euroopan eri maiden välillä.

Vll. Loppupäätelmiä.

25. Siirtämällä talouselämän johdon yksityisyritteliäisyyden epäjohdonmukaisuudelta ja epävarmuudelta yhteinäisen suunnitelman varaan, voidaan toteuttaa entistä huomattavasti laajakantoisempi sosialivakuutus, josta tuhansien perheiden onni on riippuvainen. Verotusta voidaan oleellisesti vähentää, mahdollisesti myöhemmin kokonaan poistaakin. Poistamalla työttömyys vakiinnutetaan kansalaisten elinehdot ja siten poistetaan tärkeimmät nykyajan yhteiskuntaa runtelevat yhteiskunnalliset vaarat.

26. Suomen aineellinen ja henkinen rikkaus on vielä vähäinen. Se ei kestä veristen vallankumousten ja kansalaissotien hävitystä. Siirtyminen ajan vaatimaan järjestelmään on suoritettava rauhallisen kehityksen tietä. Ilman kansallissosialismia ei kuitenkaan koskaan Suomen eduskuntaan saada enemmistöä uuden talousjärjestelmän hyväksi. Siksi on välttämätöntä, että mahdollisimman laajat terveellisesti ajattelevat kansalaispiirit liittyvät kannattamaan kansallissosialismia.

27. Suvereeninen valtio, jonka kansan suuri enemmistö on jonkin määrätyn taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudistuksen kannalla, voi tuohon uudistukseen ryhtyä, vaikkei sitä muissa sivistysmaissa samanaikaisesti toteutettaisikaan. Pääasia on, että uudistus on ajan todellisen kehitysvirtauksen mukainen.

28. Kansallissosialismi pyrkii päämääräänsä siten, että se koettaa saada valtion ottamaan haltuunsa ja pitämään täydessä toiminnassa sellaiset yritykset, mitkä yksityisyritteliäisyyden varassa toimien eivät työskentele joko lainkaan taikka vain osalla toimintatehostaan. Yhteiskunnallistuttaminen aloitettakoon nimenomaan luotto-, voima-, liikenne-, vientiteollisuus- ja joukkokulutusteollisuuslaitosten sosialisoimisella.