Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SMP/758

Suomen Maaseudun Puolue

SMP:n kristillinen erityisohjelma


  • Puolue: Suomen Maaseudun Puolue
  • Otsikko: SMP:n kristillinen erityisohjelma
  • Vuosi: 1981
  • Ohjelmatyyppi: erityisohjelma

SMP:n KRISTILLINEN erityisohjelma

Vahvistettu SMP:n Seinäjoen XXIII puoluekokouksessa 8.8.1981

KRISTILLISTEN JA SIVEELLISTEN ARVOJEN PUOLESTA

Evankelisluterilainen ja Ortodoksinen kirkko ovat Suomen kansan omaksumia kristillisiä uskontokuntia. Molempia kutsutaan kansankirkoksi, koska valtaosa Suomen kansasta on näiden kirkkojen jäseniä. Keskuudessamme vaikuttavat myös monet muut uskonnolliset järjestöt.

Suomen Maaseudun Puolue tukee kristinuskoa ja korostaa kristillis-siveellisiä arvoja. Puolue hyväksyy kristillisen maailmankatsomuksen ja pyrkii toiminnallaan edistämään yhteiskunnallista vanhurskautta kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla. Siksi Jumalan nimi on säilytettävä Suomen laissa. Jumalanpilkka on rangaistava teko. Kristinuskon ytimenä on Jumala ja lähimmäinen. Usko Jumalaan antaa ihmiselle valmiuden kohdata lähimmäisensä aivan uudella tavalla. Kristitty on valmis omastaan luopuen tinkimään elintasostaan heikompien - tämän päivän nälkäisten ja lähetyskenttien ihmisten hyväksi. Vain rakkaus voittaa vihan. Kristinopin ylevien periaatteiden mukaisesti SMP kannattaa rauhaa ja vastustaa sotaa.

Kirkollamme on takanaan vuosisatainen historia. Kansankirkkomme ovat tuoneet muitten uskonnollisten yhdyskuntien kanssa hengellisen elämän lisäksi kansallemme sekä aineellista että henkistä siunausta.

Kansankirkoillamme on kuitenkin ajan tuomat puutteensa. SMP katsoo, että kirkon asenteissa, toiminnassa ja varojen käytössä on aihetta korjauksiin. Kirkolla on oltava vireä omatunto ja sen tulee olla aina kansan keskuudessa. Kansankirkkomme tulee olla uudistuva ja uudistava kirkko. Siksi SMP edellyttää, että

Kirkko lähemmäksi kansaa

- Kirkon on tultava lähemmäksi kansaa. Kirkon työntekijäin on asennoiduttava tehtäväänsä nöyrällä ja kaikkia ihmisiä kunnoittavalla tavalla ja heidän tulee etsiä ja auttaa ihmistä niin kodissa, työelämässä kuin harrastustenkin parissa. Näin kirkosta tulee nimensä mukaisesti kansankirkko.

Evankeliumi kirkon tehtävä

- Kirkon tulee erityisesti huolehtia varsinaisesta tehtävästään evankeliumin julistamisesta. Sielunhoidon tulee olla kaikkien kansalaispiirien saatavissa. Maassamme on monipuolista ja rikasta uskonnollista elämää. Kirkon tehtävä on sen kaikinpuolinen vaaliminen pysyen uskollisena Jumalan sanalle ja lähimmäisen rakkauden ihanteelle.

Jokaisen tunnettava vastuunsa

- Seurakunnan jäsenyys asettaa jokaiselle tärkeitä velvollisuuksia. Kaikkien jäsenten olisi tunnettava vastuuta seurakuntatyöstä ja osallistuttava seurakunnan toimintaa sekä oltava mukana kirkon ja seurakuntien hallintoelimissä.

Koulu - kirkko - elämä

- Kristinuskon opetus on säilytettävä kouluissamme, niin laadullisesti kuin määrällisestikin riittävänä uskonnon opetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Koko koululaitos on kehitettävä sellaiseksi, että se entistä paremmin voi kasvattaa lapsia muodostamaan henkilökohtaisen uskonnollisen vakaumuksensa. Valtion, kuntien järjestöjen ja yksityisten päiväkodeissa ja kerhoissa sekä lastenkodeissa on opetusta annettava kristillisessä hengessä. Päivänavauksissa on säilytettävä uskonnollinen ja eettinen sisältö.

Nuorisossa tulevaisuus

- Nuoriso vastaa kansamme tulevaisuudesta. Siksi heille tulee antaa kirkon asioissa vastuuta. Kirkollisvaalien vaalikelpoisuusikäraja on alennettava 18 vuoteen. Elämää suojelevia kristillisiä elämänarvoja on teroitettava nuorten keskuudessa. Siksi kristillisiä järjestöjä ja kristillistä julkaisutoimintaa ei saa syrjiä valtionapua ja valtion tukea myönnettäessä.

Avioliitto perheen perustana

- Käytännön velvoittavana ohjeena jokaiselle ihmiselle tulee olla kristillinen elämä, jonka peruslähtökohta on onnellinen kotielämä. Avioliiton, kodin ja perheen asemaa on korostettava, nuoria pareja ja lapsiperheitä on tuettava. Myös yhteiskunnan lainsäädännön avulla on vahvistettava avioliiton asemaa. Kirkon kokonaiskasvatustehtävää suoritettaessa on korostettava avioliiton merkitystä.

Ei väkivaltaa - suvaitsevaa kristillisyyttä

- Väkivalta, kaupallinen seksi, alkoholismi, huumeitten käyttö yms. ajassamme esiintyvä saasta ovat kaikki mitä jyrkimmässä ristiriidassa kristillisten ihanteiden ja normien kanssa. Meidän on tunnettava suurta huolta turtumisesta näihin elämää tuhoaviin ilmiöihin. Me tarvitsemme lämpöä, rakkautta ja läheisyyttä - emme väkivaltaa yms. Muutoksen tähän uuteen suhtautumiseen on lähdettävä liikkeelle meistä itsestämme, sen jälkeen voi myös kirkkomme ja yhteiskuntamme tervehtyä.

Tärkeintä on ihminen

- Kirkko on saatava mahdollisimman tehokkaasti palvelemaan hädässä olevia ihmisiä. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Kirkon rakennustoiminta ei saa olla ylellistä eikä muutenkaan kirkon rahavaroja saa käyttää liikemiesmäiseen sijoitustoimintaan, vaan kirkon varsinaisen tehtävän, evankeliumin julistamisen edistämiseen. Kirkon tilojen tulee olla kansan käytössä ja myös kirkkojen ovien tulee olla päivisin - varsinkin kesällä - avoimet yksityistä hartauden harjoittamista varten. Hautapaikat eivät saa muodostua kenellekään taloudelliseksi rasitukseksi.

Pois byrokratiasta

- Kirkon ylläpitämä väestörekisteri palvelee joustavasti ja kustannuksia säästäen virkatodistuksen tarvitsijoita. Tätä kansalaisten palvelua ei saa heikentää eikä kustannuksia liioin kasvattaa moninkertaisella rekisteröinnillä. Tärkeintä on yksityisen ihmisen asema ja hänelle tärkeitten palvelujen saavutettavuus.

Elämänmyöteisyys kunniaan

- Radion ja television toimintaa on ohjattava palvelemaan kristillistä uskoa ja siveellistä ryhdikkyyttä. Uskonnollista ohjelmaa on parannettava lisäämällä ohjelma-aikaa ja ohjelmien sisältöä syventämällä sekä saattamalla ohjelmien seuraajat kosketuksiin elämän aina ajankohtaisten suurten peruskysymysten kanssa. Kirkkoaika on rauhoitettava muulta kuin uskonnolliselta ohjelmalta.

Kristilliset arvot

- Valtiopäivien avajaisten ja päättäjäisten jumalanpalvelukset on säilytettävä. Käräjäsaarnoja ei saa vähentää. Ohjeita ja voimaa tarvitsevat kansanedustajat valtiopäivillä sekä kaikki, jotka kulkevat käräjätuvan kautta, myös tuomarit ja oikeuden palvelijat, jotka toteuttavat maallista oikeutta. Tulee tutkia myös kunnallisvaltuuston toimikauden aloittamista vapaaehtoisella jumalanpalveluksella. Valtion toimesta ylläpidettävää puolustuslaitoksen ja vankiloiden sielunhoito-työtä on jatkettava.

Koko kansan kirkko

- Kirkon on julistuksessaan pyrittävä tukemaan ei vain puhtaasti uskonnollisia, vaan myös eettisiä ja isänmaallisia arvoja, ja tarpeen niin vaatiessa valmistettava kansaa vakavien aikojen varalle. Kansallisten koettelemusten sattuessa on kirkon tehtävänä rohkaista ja vahvistaa kansaa.

Kristityt atomivarustelua vastaan

- Kaikki inhimillinen toiminta on sidottu elämään. SMP pyrkii säilyttämään hyvinvoinnin ja elämän. Atomiaseiden ja ydinvoiman vastustuksessa on kyse siitä, miten ihmisen omalle elämälle käy. Kaikenlainen asehankinta ja ydinvoimaan turvautuminen on erittäin kallista, minkä lisäksi se tapahtuu tavallisten ihmisten sosiaalisten etujen ja inhimillisen elämän kustannuksella. Rauha luodaan ilman aseita. Sota on aina rikos ihmiskuntaa vastaan ja ydinsota olisi ihmiskunnan itsemurha. Atomimielettömyyden vastustus on koko ihmiskunnan eloonjäämisen ehto. SMP:n mielestä on rikollista levittää elämää tuhoavaa ydinvoimaa ja ydinaseita. Siksi kirkon tuleekin tehdä aktiivista rauhantyötä. Kaikki askeleet atomimielettömyydestä luopumiseksi on otettava. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas ja ainutkertainen. Kavahtakaa, sillä atomikuolema uhkaa meitä kaikkia.

Rauha - kehitys - ihmisoikeudet

Valtiovallan on taloudellisesti tuettava ortodoksisen kirkkokunnan toimintaa seurakuntapalveluksessa, kouluopetuksessa sekä toimitilojen ylläpitämisessä ja rakentamisessa.

Valtion ja kirkon keskinäinen suhde vuosisatojen kuluessa on ollut asiallista ja kunnioittavaa. Valtio on turvannut kirkolle itsenäisen aseman ja toimintamahdollisuudet kirkkolailla. Näin valtio on tunnustanut kristinuskon suuren arvon Suomen kansan elämässä. Kirkko puolestaan on suorittanut valtiolle lakisääteisiä palveluksia, rukoillut sen puolesta ja teroittanut kansalaisia kunnioittamaan laillista esivaltaa. Palvelut ovat näin olleet vastavuoroisia, mutta viime kädessä on yhteistyö koitunut Suomen kansan hyväksi. Muuttuvassa ajassamme on kuitenkin vakavasti ryhdyttävä tutkimaan mikä on oleva tulevaisuudessa kirkon suhde valtioon, jotta nykyisin vallitsevasta tilanteesta ei koituisi vahinkoa kirkon tehtävälle.