Pohtiva
Tulostettu Pohtiva - Poliittisten ohjelmien tietovarannosta
URL: www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelmalistat/SP/359

Suomalainen puolue

Suomalaisen puolueen ohjelma


  • Puolue: Suomalainen puolue
  • Otsikko: Suomalaisen puolueen ohjelma
  • Vuosi: 1906
  • Ohjelmatyyppi: yleisohjelma

SUOMALAISEN PUOLUEEN OHJELMA

(Hyväksytty puolueen yleisessä kokouksessa Helsingissä 22-24.10.1906)

A. SUOMEN VALTIO-OIKEUDELLINEN ASEMA

EDUSKUNNAN VALLAN LAAJENTAMINEN

Suomalainen puolue katsoo välttämättömäksi että ensi valtiopäiväkaudella esitetään eduskunnan hyväksyttäväksi lakiehdotus, jonka kautta Suomen asema Venäjän valtakunnassa selvästi määritellään ja maallemme kuuluva sisällinen itsenäisyys turvataan; sekä

että niinikään ensitulevalla valtiopäiväkaudella annetaan esitys uudeksi hallitusmuodoksi maallemme, joka, rakentuen vanhojen perustuslakien pohjalle, laajentaa eduskunnan valtaa, erittäinkin siten, että eduskunta saapi oikeuden olla osallisena päättävällä vallalla määräämässä tulliverot, n. s. vakinaisten valtiovarain käyttämisen sekä ne perusteet, joiden mukaan valtion omaisuus on hoidettava.

B. KIELIOHJELMA

1) Suomen kieli Suomen kansalliskielenä on oleva kaikkien valtion virastojen ja viranomaisten sekä valtiolaitosten kieli.

Kuitenkin on ruotsinkielisen asutus-alueen väestöllä oleva oikeus saada toimituskirjat ruotsinkielisinä kaikista niistä virastoista, joiden virka-alue käsittää koko maan, samoinkuin niiltä viranomaisilta, joiden virkapiirissä on yksikin ruotsinkielinen kunta tai semmoinen suomenkielinen, jossa melkoinen vähemmistö on ruotsinkielinen. Niinikään on tällä väestöllä oleva oikeus edellä mainituille viranomaisille antaa asiakirjat omalla kielellänsä.

Tämä on perustuslaissa säädettävä.

2) Virkoihin pääsemistä varten on vaadittava täydellinen suomenkielen taito. Sen ohessa on pidettävä huolta siitä, että virkamiehet, jotka määrätään virkoihin ruotsinkieliselle asutusalueelle, osaavat ruotsia, ja että virastoissa. joiden virkapiiriin kuuluu sellaista asutusaluetta, on tarpeellinen määrä ruotsinkieltä taitavia virkamiehiä.

3) Suomenkielisillä paikkakunnilla ei valtio saa voimassa pitää eikä kannattaa muita kuin suomenkielisiä oppilaitoksia.

4) Maan yliopistossa ja muissa korkeakouluissa on opettajien virkavelvollisuuteen kuuluva julkinen opetus tapahtuva suomenkielellä.

5) Valtion on tehokkaasti edistettävä ja runsaasti kannatettava sellaisia pyrintöjä, jotka tarkoittavat suomenkielisen sivistyksen kehittämistä.

C. KOULUOHJELMA

Koululain säädäntö yleensä on saatava eduskunnan myötävaikutuksesta riippuvaksi.

Opettajistolle on hankittava enemmän tilaisuutta kuin nykyänsä vaikuttamaan kouluasiain johtoon.

I. Oppikoulu

1. Tyttökoulujen opetussuunnitelma on uudesta järjestettävä ja melkoisesti laajennettava, niin että se johtaa toiselta puolen yliopistoon, toiselta suoranaisesti käytännölliseen elämään.

2. Suomenkielisissä oppikouluissa on ruotsinkielen opetuksen tarkoituksena saattaa oppilaat tätä kieltä ymmärtämään, ja on mainittu opetus tätä tarkoitusperää silmällä pitäen järjestettävä. Siten vapautuvat tunnit ovat etupäässä käytettävät jonkun suuren sivistyskielen perinpohjaisempaan oppimiseen.

Ruotsinkielisissä oppikouluissa on suomenkielen opetus tehtävä nykyistään tehokkaammaksi .

3. Yksityisiä oppilaitoksia, joilla on tarpeelliset edellytykset hyödylliseen ja menestykselliseen toimintaan, on riittävällä valtioavulla kannatettava, siitä riippumatta, ovatko ne sijoitetut maaseudulle vai kaupunkiin.

4. Opettajien asema yksityisissä, valtioapua nauttivissa oppilaitoksissa on vakaannutettava ja heille, sikäli kuin ovat hakukelpoisia myönnettävä oikeus lukea hyväkseen niissä palvelemansa virkavuodet sekä eläkettä että palkankorotusta varten.

5. On otettava harkittavaksi, eikö olisi mahdollista järjestää oppikoulua niin, että nykyinen kansakoulu kokonaisuudessaan voisi olla sen pohjana.

II. Kansanopisto

Siihen katsoen, että kansanopistot, varsinaisen kansanopetuksen korkeimpana asteena, ovat olletikki sen johdosta, että eduskuntamuutos vaatii jokaiselta kansalaiselta entistä paljoa perinpohjaisempaa kansalaissivistystä, erityisen tärkeät kansalliselle elämällemme, on niitä edistettävä ja kehitettävä yhä paremmin vastaamaan tarkoitustaan.

Tämän vuoksi

1) on valtion, paitsi runsasta kannatusta itse opistolle annettava avustusta myöskin niissä käyville oppilaille,

2) on opettajille, heidän asemansa vakaannuttamiseksi, myönnettävä oikeus täyttämänsä hakukelpoisuusehtoja myöten laskea virkavuosiksi sekä eläkettä että palkankorotusta varten kansanopistossa palvelemansa aika.

III. Kansakoulu

1) Yleinen kansakoulu-kurssin käsittävä oppivelvollisuus on pantava toimeen kaikissa kaupungeissa.

2) Sama tarkoitusperä on maaseudulla toteutettava asteittain, ja katsoo puolue:

a) että mainittu oppivelvollisuus nyt jo on säädettävä kaikille kouluiässä oleville lapsille, joiden koti ei ole määrättyä matkaa (esim. 3 kilometriä) kauempana kansakoulusta;

b) että nykyisellä asetuksen mukaisiin koulupiireihin, joissa ei vielä ole kansakoulua, ja joissa 9-12 vuotiasten lasten luku määrätyllä (esim. 3 kilometrin) matkalla koulupaikalta nousee 20:een, on viipymättä kansakoulu perustettava.

3) Yhteiskunnan on avustettava puheenaolevaa koulunkäyntiä niin että köyhimpienkin lasten on mahdollinen se suorittaa.

4) Omien huoneustojen rakentamista kansakouluille on valtion kannatettava harkinnan mukaan, yleensä korkeintaan 75 %:lla niiden säännöllisistä rakennuskustannuksista.

Kuntia tai koulupiirejä on avustettava myös tähän astisesta kansakouluhuoneiden rakentamisesta johtuneiden velkojen takaisin maksamisessa.

5) Säännöllinen jatko-opetus on saatava mahdollisimman yleiseksi.

6) Koska ainoastaan taloudellisesti turvattu opettaja voi omistaa kaiken harrastuksensa koulun hyväksi, on lähimmän tulevaisuuden tehtävä, korottamalla valtion avustusta, järjestää opettajiston palkkaus niin suureksi, että se täydellisesti riittää kohtuullisiin elämän tarpeisiin.

IV. Alempi kansanopetus

1) Maaseudun alempi kansanopetus on siten järjestettävä, että se muodostaa kelvollisen pohjan ylemmälle kansakoululle, ja ovat tämän tarkoituksen saavuttamiseksi kunnat velvoitettavat pitämään huolta alemman kansanopetuksen järjestämisestä ja ylläpitämisestä.

2) Maaseudun alempien kansakoulujen järjestämiseen nähden, jota varten tarvittavat yleiset määräykset tarpeellisten koulujen lukumäärästä, oppiajasta, lukusuunnitelmasta j.n.e. ovat säädettävät, on erityisesti huomioon otettava:

a) että puheena olevien koulujen opettajapaikat ovat täytettävät hakukelpoisilla opettajilla;

b) että koulut ylimalkaan ja missä asutussuhteet sen suinkin sallivat ovat, ellei niitä voida järjestää kiintonaisiksi, vähintäin 12 viikkoa kerrallaan samassa paikassa, se sekä

c) että näitä kouluja varten on kouluylihallituksen toimesta tehokas tarkastus aikaan saatava.

3) tämän suunnitelman toteuttamisen helpottamiseksi on valtion

a) huolehdittava siitä, että riittävä määrä oppilaitoksia opettajien valmistamiseksi alempia kansakouluja varten tulee maahamme perustetuksi;

b) opettajien palkkaamiseksi näissä kouluissa annettava riittävää avustusta sekä sitä paitsi määräaikojen perästä kohtuullinen palkkion koroitus kullekin opettajalle;

c) palvelusajan päätyttyä suoritettava opettajille sovelias eläke; sekä

1) Alemman kansanopetuksen järjestämiseksi piirissään saakoon kukin kunta oman päätöksensä mukaan, jolle on hankittava hallituksen vahvistus, joko

a) perustaa uusia kunnallisia, kiintonaisia taikka kiertäviä alempia kansakouluja, taikka

b) tehdä sopimuksen evankelis-lutherilaisen seurakunnan kanssa siitä, että seurakunnan ylläpitämissä kirkollisissa kierto- ja pientenlasten-kouluissa noudatetaan 1:ssä ja 2:ssa kohdassa osoitettua suunnitelmaa, kuitenkin niin että seurakunnalle pidätetään oikeus niissä järjestää kristinopin opetusta.

5) Missä edellisen kohdan mukainen sopimus kunnan ja seurakunnan välillä alemman kansanopetuksen ylläpitämisestä on tehty ja tullut vahvistetuksi, suoritetaan kyseessä oleville kirkollisille pientenlastenkouluille 3:nnessa kohdassa mainittu valtionavustus, ehdolla että nämä kirkolliset koulut, ollen kaikessa muussa, paitsi mitä tulee kristinopin opetukseen, kouluylihallituksen tarkastuksen alaisia, täysin vastaavat alempaa kansanopetusta varten vahvistettua suunnitelmaa

D. MAALAISOHJELMA

I. Toimenpiteet tilattoman väestön aseman parantamiseksi

1. Torpparien aseman vakuuttaminen.

On laadittava varsinainen torpparilaki seuraavien periaatteiden pohjalle

1. Jokaiseen kuntaan on asetettava yksi tai useampi pysyväinen vuokralautakunta, joka muodostetaan siten, että ne kunnan maanomistajat, joilla on torppareja, sekä kunnan torpparit valitsevat siihen yhtä monta jäsentä ja varajäsentä minkä jälkeen varsinaiset jäsenet lisäksi valitsevat yhteisesti lautakunnan puheenjohtajan. Elleivät he tästä voi sopia, määrättäköön puheenjohtaja siten, että siksi tulee puolueeton henkilö. Lautakunnan puheenjohtajan palkka suoritetaan valtion varoista. Jäsenten palkkion maksavat asianosaiset, puoleksi kumpikin.

2. Lautakunnan tehtävänä on valvoa, ettei mitään lainvastaista eikä kohtuuttomuutta maanomistajain ja torpparien välisissä vuokrasuhteissa esiinny. Tämän vuoksi tulee, paitsi muita tehtäviä, jokainen torpansopimus, joko se on uusi tai entisen sopimuksen uudistus, ollakseen pätevä, olla vuokralautakunnan tarkastama ja hyväksymä. Tässä tarkoituksessa tulee lautakunnan, pidettyään katselmuksen vuokratilalla, katsoa, ettei suoritettavaksi määrätty vero ja vuokramiehen muut velvollisuudet, enempää suuruutensa kuin suorittamistapansa puolesta, ole vastoin lakia tai kohtuutta, sekä, jos niin on asianlaita, oikaista sopimusehdot tarpeellisilta kohdin sekä sen jälkeen vahvistaa sopimus asianosaisten välillä noudatettavaksi.

Sekä vuokranantaja että vuokramies ovat oikeutetut saattamaan vuokralautakunnan päätöksen lisätyn vuokralautakunnan tarkastettavaksi ja päätettäväksi. Lisätyn vuokralautakunnan puheenjohtajana toimii hallituksen asettama, tuomarin tehtäviin pätevä ja maanviljelykseen perehtynyt henkilö. Lisätyn vuokralautakunnan päätös on heti lainvoimainen.

3. Torpan vuokrasopimusta äIköön tehtäkö muutoin kuin määräajaksi, vähintäin 50 vuodeksi.

4. Jos maanomistaja vuokrakauden umpeen kuluttua ei tahdo, vuokralautakunnan määräämää vuokraa vastaan, uudistaa vuokrasopimusta jälleen 50 vuodeksi, niin tulee hänen suorittaa torpparille vuokralautakunnan arvioima täysi korvaus siitä, mitä torpan arvo on torpparin työn ja hänen käyttämänsä pääoman kautta lisääntynyt.

Saman perusteen mukaan on suoritettava korvausta, jos vuokrasopimus muusta syystä purkautuu.

Jos vuokramies laskee tilan rappeutumaan, on hänen suoritettava siitä maanomistajalle korvausta vuokralautakunnan arvion mukaan.

5. Vuokramiehellä on oikeus, vuokra-ajan lopussa, ellei vuokranantaja tahdo lunastaa torppaa takaisin 4:ssä kohdassa määrätyn perusteen mukaan, luovuttaa oikeutensa vuokrasopimuksen uudistamiseen toiselle henkilölle, johon vuokralautakunta harkitsee maanomistajan kohtuuden mukaan voivan tyytyä.

6. Vuokramaksun suuruus on määrättävä maanomistajan vuokramiehelle nautittavaksi antamien tilusten ja muiden etujen sekä paikkakunnallisten olojen ja kohtuuden mukaan.

Jos seikat, jotka eivät ole vuokrasuhteen kanssa yhteydessä (niin kuin uuden rautatien rakentaminen, uuden teollisuuslaitoksen perustaminen tai vanhan häviäminen taikka maanviljelystuotteiden hintojen yleinen kohoaminen tai aleneminen t.m.s.) tekevät vuokramaksun korottamisen tai alentamisen kohtuulliseksi, olkoon kummallakin asianosaisella valta vaatia vuokralautakunta uudestaan arvioimaan vuokramaksun suuruus, jolloin kuitenkin ainoastaan tällaiset asianhaarat ovat huomioon otettavat.

7. Vuokramaksun suuruus on määrättävä rahassa.

Jos asianosaisten molemminpuolisella suostumuksella vuokrasopimuksessa on määrätty, että suurempi tai pienempi osa vuokramaksusta on suoritettava päivätöillä tai luonnontuotteissa, on vuokramiehelle niistä laskettava se korvaus, jonka vuokralautakunta aina määräajaksi vahvistaa.

Vuokralautakunnan tulee myös katsoa, että vuokramiestä ei vuokrasopimuksessa velvoiteta päätilalle suorittamaan niin suurta päivätyömäärää, että hänen oma maan viljelyksensä sen kautta tulisi kärsimään.

8. Vuokramiehellä olkoon oikeus sekä myydä että muuten vapaasti käyttää viljelemältään tilalta saamiaan maanviljelystuotteita, ellei vuokralautakunta rehujen myynnistä toisin määrää.

9. Vuokramiehellä on oikeus vuokrakauden kuluessa luovuttaa vuokraoikeutensa toiselle henkilölle, johon vuokralautakunta harkitsee maanomistajan kohtuuden mukaan voivan tyytyä.

Jos vuokramies tahtoo luovuttaa vuokraoikeutensa muulle henkilölle kuin lähimmälle sukulaiselleen, olkoon vuokranantajalla kuitenkin oikeus lunastaa vuokratila takaisin vuokralautakunnan arvioimasta hinnasta.

10. Nykyisessä maanvuokralaissa olevat määräykset, jotka säätävät, että vuokramies menettää vuokraoikeutensa, jos hän tekee itsensä syypääksi erinäisiin rikoksiin tai jos hän viettää pahantapaista elämää taikka jos hän pitää laissa lueteltuja henkilöitä tilallaan, ovat laista poistettavat.

Muut vuokraoikeuden menettämistä koskevat säännökset ovat siten muutettavat, että vuokranantaja ainoastaan vuokralautakunnan suostumuksella voi saada vuokrasopimuksen puretuksi sellaisissa tapauksissa, joissa oikaisua muulla tavalla ei ole saavutettavissa.

11. Jos vuokramies viljelee tilaansa ennen tehdyn kirjallisen tai suullisen vuokrasopimuksen nojalla, uudistakoon vuokran-antaja vuokra-ajan loppuun kuluttua sopimuksen uuden maanvuokralain säännösten mukaisesti tai suorittakoon vuokramiehelle täyden korvauksen, niillä perusteilla, jotka edellä on säädetty.

Tämän korvauksen määrää saatavissa olevan selvityksen nojalla vuokralautakunta, huomioon ottaen vuokramiehen nauttimat edut ja hänen suorittamansa vuokramaksun suuruuden sekä muuten vapaasti harkittuaan kaikki esilletulleet] asianhaarat.

2. Mäkitupalaisten aseman varmentaminen.

On säädettävä laki, joka turvaa mäkitupalaisten (mökkiläisten) oikeuden vuokraamaansa maa-alueeseen ja joka on laadittu seuraavien periaatteiden pohjalle:

1. Vuokrasopimus, jolla tilattomaan väestöön kuuluvalle henkilölle (mäkitupalaiselle, mökkiläiselle) vuokralle annetaan maa-alue asuntopalstaksi, tehtäköön kirjallisesti määräajaksi.

2. Jos mäkitupalainen, joka maanomistajan kanssa tekemänsä vuokrasopimuksen nojalla on vuokramaalle rakentanut itselleen huoneet, haluaa siirtää vuokraoikeutensa toiselle henkilölle, olkoon maanomistajalla, ellei vuokrasopimuksessa ole toisin määrätty, oikeus lunastaa vuokramieheltä huoneet kunnan vuokralautakunnan arvioimasta hinnasta. Jos vuokramies on asuntopalstalleen raivannut peltoa, maksakoon maanomistaja myös siitä korvauksen lautakunnan arvion mukaan.

3. Kun vuokra-aika on umpeen kulunut, uudistakoon maanomistaja, jos vuokramies tai, hänen kuoltuansa, hänen perillisensä sitä haluavat, vuokrasopimuksen jälleen määräajaksi, vuokralautakunnan kohtuulliseksi harkitsemaa vuokramaksua vastaan. Ellei hän tähän suostu, maksakoon vuokramiehelle korvausta sen mukaan kuin edellisessä kohdassa sanotaan.

3. Maan hankkiminen tilattomalle väestölle

1. Tilattoman väestön maanhankkimisasioita hoitamaan on asetettava kuhunkin kuntaan, jossa tällainen toiminta on tarpeen, erityinen kuntakokouksen tai, missä sellainen on, kunnan valtuuston valitsema paikallinen asutuslautakunta. Näiden lautakuntien toiminnalle on järjestettävä yhteinen keskusjohto.

2. Maan hankkimista tilattomalle väestölle on, riittävän suurien itsenäisten maanviljelyksien muodostamiseksi, tarmokkaasti edistettävä, a) valtion suoranaisen toiminnan kautta, b) kuntien ja e) maanosto-osuuskuntien välityksellä.

a) Valtion tulee luovuttaa viljelyskelpoisia tiluksia kruununmailta tilattomaan väestöön kuuluville henkilöille, sekä sen ohessa ostamalla hankkia suurtiloja, jotka sopiviin palstoihin jaettuina pitkäaikaista kuoletusta ja alhaista korkoa vastaan luovutetaan äsken mainittuun kansanluokkaan kuuluville henkilöille.

Kruununmaalta luovutettavalla alueella on, kun suurempia asutusryhmiä perustetaan kruunun toimesta suoritettava alustavat kuivaus- ja raivaustyöt sekä rakennettava tarpeelliset ajotiet. Tällaiselle maalle asettuvaa asukasta on avustettava riittävällä kuoletuslainalla.

b) Kuntien tulee saamillaan valtiolainoilla ja, mahdollisuuden mukaan, myös muilla varoilla ostaa tiloja, jotka sopiviin palstoihin jaettuina, niinikään ovat pitkäaikaista kuoletusta vastaan tilattomille luovutettavat.

Kunnan, tulee välittämällä torppareille ynnä muille tilattomaan väestöön kuuluville henkiloille pitkäaikaisia lainoja, avustaa myös entisten omistajiensa haltuun jäävistä tiloista erotettavien yksityisten palstojen hankkimista.

c) Valtion tulee myös antaa lainoja asianmukaisesti perustetuille maanostoosuuskunnille, joiden tarkoituksena on maan hankkiminen osuuskunnan jäsenille.

3. Tilojen palstoittamisesta johtuvat kustannukset ovat joko kokonaan tai ainakin suuremmaksi osaksi valtion suoritettavat.

4. Niihin tiloihin nähden, jotka syntyvät tässä edellä mainitun valtion tai kunnan toiminnan avulla ja jotka ovat niiden hankkimiseen annetuista valtiolainoista vakuutena niin kuin kruununveroista, muodostettakoon määrätyissä suhteissa rajoitettu omistusoikeus, jonka tulee taata viljelijälle ja hänen perillisilleen riittävä toimintavapaus, samalla kuitenkin sisältäen sellaisia rajoituksia, jotka ovat aiheellisia tilojen asujien taloudellisen aseman turvaamiseksi ja antavat takeita siitä, että esillä olevilla maanhankkimistoimenpiteillä pysyväisesti saavutetaan tarkoitettu tulos.

Sellaisina rajoituksina mainittakoon:

a) Metsämaa, joka tiloille annetaan, on, missä se vaan on mahdollista, määrättävä useammille tiloille yhteiseksi, jälkiperäisesti hoidettavaksi ja osuustoimintaperiaatteiden mukaisesti nautittavaksi.

b) Tilan haltijan tulee aina itse viljellä tilaa ja asua siellä.

c) Samalla henkilöllä ei saa olla useampaa kuin yksi tällainen tila, ellei alempana mainittu asutuslautakunta jossakin poikkeustapauksessa anna nimenomaista suostumusta kahden tilan yhdistämiseen.

d) Määräajan kuluessa siitä kun tila on viljelijälle luovutettu (esim. jos tila on kuoletusmaksuja vastaan saatu, niin kauvan kunnes puolet lainasta on suoritettu), ei tilaa saa toiselle henkilölle siirtää muuten kuin asutuslautakunnan suostumuksella

5. On otettava harkittavaksi, miten kruununvirkataloja sekä kirkollisvirkataloihin kuuluvia maita voitaisiin käyttää tilattoman väestön aseman parantamiseen.

II. Palkollisäännön uudistaminen

Palkollisten ja heidän työnantajainsa (isäntäin) välistä työsopimusta koskeva lainsäädäntö, joka sisältyy palkollissääntöön, on perinpohjin uudistettava, jolloin siitä ovat nykyoloihin soveltumattomat vanhentuneet säännökset poistettavat ja palkollisen sekä hänen työnantajansa oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat lakimääräykset tehtävät täysin tasapuolisiksi.

III. Verojen ja maalaisrasitusten uudestaan järjestäminen

1. Nykyiset maaverot on lakkautettava ja sijaan asetettava toisia veroja, jotka yhtä kohtuullisesti kohtaavat maanomistusta kuin muita tulolähteitä.

2. Tientekorasitus, mikäli se koskee yleisten maanteiden ja niihin kuuluvien siltojen y. m. perustamista ja kunnossapitämistä, on siirrettävä valtion huostaan; ja on tämä rasitus järjestettävä siten että kaikki veronmaksukykyiset henkilöt, niin maaseudulla kuin kaupungeissa, ynnä kruunu tulevat ottamaa osaa maanteiden tekemisestä ja ylläpidosta johtuneiden menojen suorittamiseen.

3. Kyytilaitokseen nähden on, kyytirahaa sopivasti korottamalla, pyrittävä siihen, että tämä laitos tulee itsensä kannattavaksi.

Sikäli tätä ei saavuteta, tulee valtion yksinään suorittaa kyytilaitoksen voimassapitämisestä aiheutuvat menot.

4. Myös muut manttaalirasitukset ovat poistettavat.

IV. Metsäyhtiöiden tilanostojen ehkäiseminen

Samalla kun valtion ja kunnan toiminnan kautta koetetaan saada itsenäisten maanviljelijöiden lukumäärää mahdollisimman suuressa määrässä lisääntymään, on myös ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin, jotka estävät nykyisen maanviljelijäluokan vähenemistä; ja on tämän vuoksi sopivilla mutta kylliksi ankarilla lakisäädöksillä ehkäistävä itsenäisten tilojen joutuminen tukkiyhtiöiden ja keinottelijoiden käsiin.

V. Maanviljelyksen etujen huomioon ottaminen valtion hallinnossa

Valtion hallinnossa on entistä enemmän otettava huomioon maanviljelyksen ja etupäässä pieniviljelyksen etuja. (M.m. rautatien rahtimaksut ja maanviljelystuotantoa vaikeuttavat tullimaksut ovat sovitettavat maanviljelyksen etujen mukaisiksi; valtion varoja on enemmän kuin tähän asti käytettävä maanviljelyksen ja sen sivuelinkeinojen edistämiseksi, erittäinkin soiden ja vesiperäisten maiden kuivaamiseen ja asuttamiseen).

VI. Maanviljelysopetuksen uudestaan järjestäminen

1. Korkeammassa maanviljelysopetuksessa on enemmän kuin tähän asti pidettävä huolta siitä, että maanviljelysvirkailijat saavat osakseen tietopuolista opetusta myöskin maatalouteen kuuluvissa kansantaloudellisissa aineissa sekä saavuttavat alallaan käytännöllistä kokemusta.

2. Alempi maanviljelysopetus on tehtävä entistä tehokkaammaksi ja pikkuviljelijäin tarpeita vastaavammaksi. Tässä tarkoituksessa on toimeenpantava riittävä määrä n.k. maamiestalvikursseja ja lyhempiä erikoiskursseja maatalouden eri haaroissa. Sitä paitsi on valtion avustuksella maamiesseurojen palvelukseen palkattava kiertäviä opestajia maatalouden tärkeimpiä erikoisaloja varten.

VIII. Maanviljelijäin yhteistoiminnan edistäminen

1. On toimittava tarmolla sen tarkoitusperän saavuttamiseksi, että maata viljelevä väestö osuustoiminnan avulla ottaa omiin käsiinsä sekä maanviljelystuotteidenden myynnin että tarvetavaroittensa oston ja, mikäli se on mahdollista, myöskin tarvetavaroiden tuotannon.

2. Edellisessä ponnessa julkilausutun tarkoitusperän saavuttamiseksi, joka etupäässä riippuu maata viljelevästä väestöstä itsestään, tulee valtion osaltaan:

a) lainsäädännöstä ja hallinnosta poistaa ne esteet, jotka tähän suuntaan menevää kehitystä ehkäisevät;

b) riittävillä varoilla kannattaa osuustoiminnallisten kysymysten selvittämistä ja osuustoiminnallisen sivistyksen levittämistä harjoittavia laitoksia; sekä

c) suuremmille osuustoiminnallisille tuotantoyrityksille ja osuustoiminnalliselle luottojärjestelmälle myöntää lainoja kohtuullisilla ehdoilla.

VIII. Valtion maanviljelystarkotuksia varten harjoittaman lainausliikkeen uudestaan järjestäminen

Se lainausliike, jota valtio meillä nykyään harjoittaa maanviljelys- ynnä muita sen yhteydessä olevia tarkotuksia varten (sotilasrahaston kiinnityslainat, lainausrahaston yksityiset ja kunnalliset viljelyslainat, hätäapurahaston lainat, suonkuivauslainat y.m.), on otettava perinpohjaisen tarkastuksen alaiseksi, ja muodostettava sellaiseksi, että maan pääelinkeino ja erittäinkin pieniviljelyksen harjoittajat siitä saavat nykyistä suuremman hyödyn.

Tähän lainausliikkeeseen käytettäviä valtion varoja on tuntuvasti lisättävä.

Muist. Tämän ohella on katsottu nykyisissä maanmittausoloissa olevan puutteellisuuksia, etenkin siinä kohden, että maanmittaustoimitukset kestävät ylen kauan ja sen kautta aiheuttavat maanviljelykselle tuntuvaa haittaa, sekä tulevat asianomaisille kalliiksi, minkä vuoksi puoluevaltuuskunnalle on annettu toimeksi tästä kysymyksestä laatia ehdotus.

Samoin on puoluevaltuuskunnan harkittavaksi jätetty puoluekokouksessa nostettu kysymys muutamilla seuduilla maalla ilmaantuneen asuntopulan poistamisesta ynnä kysymys siitä, olisiko ja missä tapauksessa maanomistajille myönnettävä oikeus saada arvioimisen perustuksella määrättävästä ja vähitellen suoritettavasta hinnasta luovuttaa tilansa valtiolle, käytettäväksi maan hankkimiseen torppareille ja muille tilattomille.

E. VIRKAMIESOLOISSA OLEVAIN EPÄKOHTAIN KORJAAMINEN

1. Se virkavaltainen henki, joka vanhemmista ajoista asti on painanut leimansa virkamiehistömme katsantotapaan ja toimintaan, samoinkuin virkaylennysperusteiden tulkitsemiseen, on poisjuurrutettava, jotta oikeampi käsitys virkamiehen asemasta ja velvollisuuksista pääsisi virkamiehistössämme vallalle.

2. Vähentämällä valtion virkamiesten nykyään aivan liian suurta lukumäärää ja panemalla virkamiehille entistä paljon suurempia ja yleensä ankarampia vaatimuksia virkakelpoisuuteen, työkuntoon ja työaikaan nähden sekä muuttamalla virastojen työtapaa yksinkertaisemmaksi ynnä vihdoin yleisellä ja perinpohjaisella virkamiesten palkkauksen ja eläkkeiden uudesta järjestämisellä, jonka tulee tehdä loppu kaikista niistä monenlaisista kohtuuttomista rahallisista eduista, joita nykyään niin runsaasti tulee virkamiestemme osaksi, on maamme virkamieslaitos saatava toiselta puolen kelvollisemmaksi ja toiselta huokeammaksi, niin että se on kaikinpuolisessa sopusoinnussa väestön taloudellisen tilan ja kansanvaltaisen katsantotavan kanssa.

Muist. Kysymys virkamiesten eläkkeistä jätettiin puoluevaltuuskunnan valmistettavaksi tulevaan kokoukseen.

F. OIKEUDENKÄYNTILAITOKSEN UUDISTUS

Suomalainen puolue katsoo välttämättömäksi, että oikeudenkäyntilaitostamme nykyään haittaavat epäkohdat mahdollisimman pian poistetaan tämän laitoksen uudistamisen kautta, ja vaatii että hallitusviranomaiset viipymättä ryhtyvät tehokkaisiin toimiin jo valmistellun uudistuksen perillesaattamiseksi.

Muist. Kysymys maksuttomasta oikeudenkäynnistä sekä jäävittömäin tuomarien palkkaamisesta vähävaraisille jätettiin puoluevaltuuskunnan harkittavaksi.

G. VEROTUSOLOJEN UUDESTAJÄRJESTÄMINEN

Verotuslaitoksemme on alistettava perinpohjaisen uudestajärjestämisen alaiseksi, jonka tarkoituksena on etupäässä oleva suuremman oikeudenmukaisuuden aikaansaaminen verotukseen. Sitä varten on:

1) voimassa olevista veroista etupäässä nykyiset maaverot ja käräjäjyvät poistettava;

2) yleinen nouseva (progressiivinen) tulo- ja omaisuusvero pantava voimaan ja nämät verot järjestettävä niin, että ne mikäli mahdollista vastaavat oikeudenmukaisen verotuksen vaatimuksia (verrattain korkea verovapaa alin tulomäärä; pääoman antaman tulon ankarampi verotus; verokykyyn vaikuttavain erityisten olojen, niin kuin esim. perheen lukumäärän huomioonottaminen veron suuruutta määrätessä; tulojensa ilmoittamisvelvollisuus säädettävä);

3) leimaverotus alistettava täydellisen uudestajärjestämisen alaiseksi ja siinä pantava voimaan nykyistä paljoa tehokkaampi pääoman ja yleensä suuremman varallisuuden verotus;

4) tulliverotus perusteellisesti uudistettava ja siinä, alennettava vähävaraisia kansanluokkia enimmän rasittavia kulutusveroja samalla kun varakkaiden luokkain ylellisyystavaroista suoritettavia tullimaksuja on korotettava;

5) kunnallisverotus alistettava uudestajärjestämisen alaiseksi sen mukaan mitä oikeudenmukaisen kunnallisen verotuksen aikaansaamiseksi on tarpeen, ja valtiolle suoritettavan tuloveron voimaanpano vaatii.

H. KUNNALLINEN ÄÄNIOIKEUS

1. Kunnallinen äänioikeus on oleva yhtäläinen ja yleinen, niin ettei ketään 21 vuoden ikäistä kunnan jäsentä, olkoon mies tai nainen, naimisissa oleva tai naimaton, varattomuuden takia estetä äänioikeutta käyttämästä.

Äänioikeutettu olkoon myös vaalikelpoinen.

2.Samalla kunnallinen äänioikeus täten laajennetaan, on sopivilla lakisäännöksillä kunnallisten asiain hoito siten järjestettävä, että asioiden kelvollinen käsittely turvataan ja kunnan jäsenten liiallinen verottaminen estetään.

Tämän tarkotuksen saavuttamiseksi on ajateltu seuraavia määräyksiä:

a) Jokaiseen kuntaan, niin maalla kuin kaupungeissa, on asetettava kunnan valtuusto;

b) Valtuuston jäsenten vaaleja varten on kunta jaettava tarpeelliseen määrään vaalipiirejä, taikka on näissä vaaleissa suhteellista vaalitapaa käytettävä.

c) Se tulo, joka kunnallistaksoituksessa on oleva yhden veroäyrin perusteena, on laissa nykyistä tarkemmin määrättävä, niin että raastuvan- ja kuntakokouksella nykyään oleva valta sanotun tulomäärän korottamiseen tai alentamiseen tulee joko kokonaan poistetuksi tai nykyistä enemmän rajoitetuksi;

d) Kunnan valtuustolla on oikeus määrätä kunnan jäseniltä verotuksen kautta kunnan tarpeisiin otettavaksi varoja korkeintaan laissa säädetty prosenttimäärä (esim. 3 l/2 tai 4 %) veronmaksajan verotuksenalaisesta tulosta. Kun asteittain nouseva kunnallisverojärjestelmä voimaan pannaan, on tämä prosenttimäärä suurempiin tuloihin nähden asetettava korkeammalle kuin pienempiin tuloihin nähden;

e) Jos jonakin vuonna edellisessä kohdassa mainitulla tavalla ei harkita saatavan riittävästi varoja kunnallismenojen suorittamiseksi, on kysymys lisäverojen maksamisesta ratkaistava lisätyssä valtuustossa. Tämän muodostavat varsinaiset valtuusmiehet ynnä yhtä monta sitä varten valittua lisävaltuusmiestä. Viimeksimainittujen vaaliin, jossa jokaisella äänestäjällä on yhtäläinen äänimäärä, on oikeutettu osaa ottamaan jokainen kunnallisveroa maksava kunnan jäsen ynnä hänen kanssaan yhteisessä taloudessa elävä aviopuoliso.

Ehdotus lisäverojen kantamisesta katsotaan hyväksytyksi ainoastaan, kun sitä 2/3 enemmistö lisätyssä valtuustossa puolustaa.

Muist. 1. Jos kunnallisverojärjestelmä joko kokonaan tai osaksi muutetaan muun kuin tulovero-periaatteen pohjalle, voi tällainen muutos vaikuttaa korkeimman veromäärän rajoitettavaksi jollakin muulla kuin ylempänä ehdotetulla tavalla.

Muist. 2. Kunnallisen itsehallinnon laajentamista (läänin- tai kihlakunnan-edustusta) koskeva kysymys jätettiin puoluevaltuuskunnan valmisteltavaksi

I. TYÖVÄEN-ASIAT

I. Nykyinen työväensuojeluslainsäädäntö kaipaa (esim. naisten ja lasten työaikaan, yötyöhön sekä terveydenhoitoon nähden) kipeästi tarkistamista ja täydentämistä. Erityistä painoa on pantava niihin vaatimuksiin, että teollisuustyön valvonta tehdään tarkemmaksi siten, että toimeensa täysin pystyvien ammattitarkastajien, sekä mies- että naispuolisten, luku tuntuvasti lisätään, että työväen on saatava tilaisuus uskottujensa kautta ottaa osaa tähän valvontaan ja myöskin että se osaksi siirretään kuntien velvollisuudeksi.

Koska tunnustettavasti liian pitkä työpäivä nykyään vielä on vahingollisena rasituksena suurelle osalle maamme työväkeä, on parannus aikaansaatava tällä alalla ja hallituksen viipymättä toimitettava tutkimus siitä, missä määrin työpäivän pituutta maassamme voidaan erilaatuisilla työaloilla lainsäädäntötietä rajoittaa.

II. Työväen vakuutuksen alalla on Suomessa vasta alkutyöt tehty. Suuret uudistukset ovat siinä lähimmän tulevaisuuden suoritettavat.

Nykyinen vuodesta 1898 voimassa oleva pakollinen tapaturmavakuutus on ulotettava työaloille, jotka vielä ovat sen ulkopuolella, kuten varsinkin suuremman maanviljelyksen ja metsätyön palveluksessa olevaan työväkeen, ja useat sitä koskevat määräykset, esim. korvauksen suuruudesta, korkeimman palkan laskemisesta y.m., korjattava jo saavutetun kokemuksen nojalla.

Pakollinen sairasvakuutus on säädettävä niin yleiseksi kuin mahdollista ja lähinnä kohdistettava tehdastyöväkeen sekä valtion ja kuntien töissä pysyväisesti oleviin henkilöihin.

Sellaiset yksityisten perustamat sairaskassat, jotka täyttävät valtion asettamat ehdot, saakoot sen puolelta kannatusta.

Pakollinen ja yleinen työkyvyttömyys- ja vanhuusvakuutus on niinikään saatava aikaan toisen työssä olevia henkilöitä, niin miehiä kuin naisia, varten. Sen kustantamiseen tulee vakuutettujen rinnalla ottaa osaa sekä työnantajien että valtion.

Valtion asia on perustaa ja kustantaa tätä tarkoitusta varten koko maata käsittävä vakuutuslaitos sekä taata sen sitoumukset. Muillekin vähävaraisille on myönnettävä oikeus hankkia itselleen osaa tähän vakuutukseen. Sen järjestämisessä on noudatettava sitä periaatetta, että sekä eläkeoikeutta perustavan työkyvyttömyysasteen että sen eläkeosuuden määräämisessä, joka valtion tulee maksaa, vähempituloisille on myönnettävä suhteellisesti edullisemmat ehdot kuin paremmassa taloudellisessa asemassa oleville.

III. Työtarjonnan puute on työväen luokan taloudellisen elämän synkimpiä varjopuolia. Työttömyyden, varsinkin sen laajuuden ja syiden selvittämiselle on yhteiskunnan ]a valtion puolelta omistettava mitä vakavin huomio. Sen lieventämiseksi on lähinnä turvauduttava työvälitystoimistoihin, joiden perustamiseen sekä kaupunki- että maalaiskunnat ovat lain kautta velvoitettavat ja joiden johtoon sekä työnantajat että työväki ovat päästettävät osallisiksi.

Sitten kun riittävää selvitystä työttömyyskysymyksestä on hankittu, tulee valtion ja kuntien avustaa niitä kassoja vapaaehtoista työttömyysvakuutusta varten, jotka täyttävät lainsäädännön asettamat ehdot.

IV. Työnantajain ja työntekijäin välisten riitojen sovittelemista varten on lainsäädäntöön saatava määräys pysyväisien tasapuolisesti asetettavien sovintolaitoksien perustamisesta, joihin toisen riitapuolen kutsumuksesta toinen on velvollinen saapumaan ja joiden välitysehdotukset ja tuomiot vissillä ehdoilla (esim. jos toinen puoli määräajan kuluessa ei päätöksestä valita) ovat lainvoimaisesti sitovia.

V. Maamme suurimpiin teollisuuskeskuksiin on valtion ja kunnan yhteisellä kustannuksella perustettava työväen-opistoja, joiden johtoon työväki ottaa osaa ja joissa työväenluokkaan kuuluvien henkilöiden tulee saada maksutta nauttia täysin päteväin luennoitsijain antamaa opetusta yleiseen kansalaissivistykseen kuuluvissa sekä varsinkin yhteiskunnallisia ja taloudellisia kysymyksiä koskevissa kuin myös mahdollisuuden mukaan ammattiaineissa.

VI. Kaupunkien työväenluokkaa painostavan asuntopulan lieventämiseksi tulee maamme kaupunkien - nauttien tätä tarkoitusta varten valtion myönnettävä helppokorkosia lainoja - ryhtyä terveellisten työväenasuntojen rakentamiseen kaupungin laskuun sekä omasta puolestaan kannattaa yksityisten samaa tarkoitusta varten perustamia rakennusyhtiöitä, joiden hoitoa kunta saapi valvoa.

Myöskin on ryhdyttävä toimenpiteisiin maaseudulla asuvan työväen asunto-oloissa huomattujen epäkohtien poistamiseksi.

J. USKONNONVAPAUS JA SIVILIAVIOLIITTO

1. Eriuskolaislainsäädäntö on ensi tilassa laajennettava täydellisen uskonnonvapauden kannalle.

Uskonnonopetus on kansa- ja oppikouluissa säilytettävä.

2. Avioliittolainsäädäntö on kehitettävä siten, että avioliitto voidaan solmia myöskin siviliviranomaisen välityksellä.

K. KIRKOLLISTALOUDELLISIA ASIOITA

1. Kirkollisten viranomaisten virkatalot ovat lain kautta asetettavat seurakuntain hallinnon alaisiksi kirkollisia ja seurakunnallisia tarkoituksia varten käytettäväksi.

2. Papiston palkkaus on uudestaan järjestettävä siten että papit saavat määrätyn kohtuullisen palkan.

3. Hallituksen nimitysoikeus n.s. keisarillisissa pitäjissä on lakkautettava.

L. KIRKOLLINEN ÄÄNIOIKEUS

1. Kullekin täysikäiselle seurakunnan jäsenelle on säädettävä yhtäläinen äänioikeus kaikissa kirkollisissa vaaleissa sekä kirkonkokouksissa, ja on tämä äänivalta vaaleissa välittömästi käytettävä. Nainen on, samoin kuin mieskin: oleva vaalikelpoinen kirkollisiin luottamustoimiin.

Kirkkoseurakunnan taloudellisten asiain hoidossa on soveltuvissa kohdissa otettava käytäntöön sama menettelytapa kuin kunnan taloudellisten asiain hoitoa varten on ehdotettu.

M. JUOVUTUSJUOMALAINSÄÄDÄNTÖ

Yleinen, koko maan käsittävä, kaikkia juovutusjuomia koskeva kieltolaki on ensin kokoontuvilla valtiopäivillä säädettävä.

N. OHJESÄÄNTÖISEN PROSTITUTIONIN POISTAMINEN

Kaikki senlaatuiset veneerisen tartunnan ehkäisemistä tarkoittavat määräykset, joilla itse asiassa on haureuden harjoittamiseen nähden myöntymisen luonne, lakkautettakoon ja korvattakoon säädöksillä, jotka, antamatta tukea käsitykselle haureuden luvallisuudesta, ovat omiansa vaikuttavammalla tavalla kuin tähän saakka suojelemaan yhteiskuntaa veneerisen tartunnan vaaroilta.

O. NAISEN OIKEUDELLINEN ASEMA

Puolue katsoo oikeuden ja Suomen kansan terveen kehityksen vaativan, että nainen saatetaan yhteiskunnallisessa ja oikeudellisessa suhteessa tasa-arvoiseksi miehen kanssa, ja vaatii, että sikäli kuin asia on lainsäädännöllistä tietä järjestettävissä, naisen oikeudellista asemaa koskevat säädökset mitä pikemmin alistetaan perinpohjaisen tarkastuksen alaisiksi.

Jälkimuistutus. Puoluekokous päätti lausua, että puolueen edustajaehdokkaiksi valtiopäivävaaleissa on asetettava ainoastaan sellaisia henkilöitä, jotka seisovat puolueen hyväksymän ohjelman kannalla.